Joskus joutuu joustamaan periaatteistaan - tuloksena Kiralle JK1! :)

Olen tosiaan pitänyt tärkeänä periaatteena, että vasta silloin mennään kokeeseen, kun koira osaa. No, pk-puolen koekalentereiden selailu laittoi miettimään asiaa uudestaan ja oli pakko todeta, että jos halutaan tänä kesänä jälkikokeeseen, mennään silloin kun päästään, oli kaikki valmiiksi treenattua tai ei. Eli ilmo menemään helatorstaille jälki ykkösen kokeeseen ja viime hetken treenattavia asioita sitten riittikin..! Mm. janoja alettiin harjoitella vasta huhtikuun lopulla ja ylipäätään oltiin keskitytty paljon enemmän hakuun kuin metsäjälkeen. Esineruutukin on vielä aika alkutekijöissään. Tottiksessa jännitti eteenmeno ja myös paikkamakuu kun toinen koira tekee noutoja (kapula on Kiran mielestä jättekiva :)) joten näitä treenailtiin sitten ahkerasti.

Koepäivälle osui alkuperäisestä sääennustuksesta poiketen oikein kunnon sadekeli ja meillä kävi Kiran kanssa niin hyvä tuuri, että aina suoritusvuorollamme sade vain yltyi kunnon kaatosateeksi. Koe aloitettiin tottiksilla Höytiän kentällä. Tuomarina koko kokeen ajan toimi Minna Moisio. Ei olla kyllä tottista treenailtu kaatosateessa juurikaan (no ei ikinä!! :P) joten ei ollut kovin kiva fiilis jättää koiraa paikkamakuuseen kun sitä vettä tuli niin armottomasti.. Sitkeästi neiti-koira siellä kuitenkin makasi! Sivulle nousun sijaan se pomppasi tosin suoraan seisomaan tyyliin "MISSÄ palkka tästä urhoollisuudesta" ja mielelläni minäkin kyllä palkan olisin sille tuosta suonut. :) Paikkamakuusta silti erinomainen. 

Seuraaminen sujui muutamaa mokaa lukuunottamatta hyvin (väisti parikoirakkoa L-n pikkusakarassa ja kiepsahti hetkeksi oikealle puolelleni sekä jätätti henkilöryhmässä).  Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan kelpo seuraamista sääolosuhteet huomioiden. Erittäin hyvä. Jäävissä kävi sitten ne isoimmat mokat: istumisen seisoi (oliko kenttä niin märkä vai onko tässä liian kova jännite nyt? Seuraavat kokeet aikanaan näyttänee..), se puutteellinen ja maahanmenoa valmistellessa jätätti taas ja jouduin kutsumaan uudestaan mukaan. Maahanmeno kuitenkin ok, luoksetulo ihan kiva ja ripeä ja sivulle siirtymä ok. Erittäin hyvä tämä. 

Sitten keli jo ärsyttikin Kiraa niin paljon että kapulatelineelle kävellessä seuraaminen oli hukassa ja koira keskittyi ravistelemaan itseään. Tätä treenaamme lisää siis jatkossa :) Itse noutoihin olin kuitenkin oikein tyytyväinen, Kira oli nopea ja korrekti. Esteissä ei mitään ongelmaa ja jopa tasamaanouto oli ihan reipas. Sivulle siirtymät oli hyvät. Itse vähän hätiköin jaksotuksissa, ensi kerralla sekin paremmin! Kaikista noudoista saatiin erinomaiset. :) Eteenmeno olikin sitten se meidän heikoin lenkki eli eniten kesken oleva liike, mutta ei se näemmä tutulla kentällä näkynyt. Alun seuruu ok, lähti hienosti ja kovaa, ekalla käskyllä tippui maahan ja pysyi siellä. Aika pätevästi! :) Eteenmeno myös erinomainen. 

Tuomari kehui Kiran menoa kovasti, koira työskentelee innokkaasti ja halukkaasti mutta kuitenkin tarkasti. Pisteitä saatiin tottiksesta 93. ..hitsin istumisen virhe vei paljon pisteitä mutta kokonaisuudessaan olen tosi tosi tyytyväinen!

Onnistuin arpomaan meille ensimmäisen ykkösen jäljen joten eikun eväitä syömään ja odottelemaan hakijaa maastoon siirtymistä varten. Tuomaria odotellessa iskikin sitten aikamoinen jännitys ja sähläilin siinä vähän ympäriinsä. Vettäkin tuli taas urakalla. Tuomari saapui ja eikun laittamaan koiralle liinaa ja viemään janan alkuun. Jestas että pystyi ihmistä jännittämään! Olin kyllä ihan rautakanki ja lähetin Kiran aika hätäisesti. Se eteni ihan ok, tosin reippaamminkin on treeneissä mennyt (nyt ravilla). Nosti jäljen, tarkisti sitä vähän matkaa oikealle, kääntyi itse ympäri ja lähti jäljestämään vasemmalle. Olin jo etukäteen päättänyt että jäljen täytyy lähteä vasemmalle :D joten hyvillä mielin lähdin koiran perään. Kunnes sitten meidät käskettiin janalle takaisin. Viimeistään siinä vaiheessa omat pasmat oli ihan sekaisin ja lähetin Kiran tosi epävarmasti oikeaan suuntaan jälkeä. Se lähti myös hyvin epävarmasti jäljestämään mutta päästiin kuitenkin liikkeelle! Melkein heti janan jälkeen olikin vastassa eka keppi - ja tuomari ja toimitsijat edelleen siellä tiellä katsomassa menoa. En uskaltanut kunnolla kehua koiraa :( mikä oli aika moka! Taisi koiralta mennä viimeinenkin into koko hommaan kun eka ohjaaja säheltää janalla minkä ehtii eikä edes kepistä tule kehun kehua..!

Jälki jatkui ja mentiin tosi pitkä pätkä ilman keppejä. Se ei helpottanut omaa paniikkia ollenkaan, olin ihan varma että ollaan jo pois jäljeltä ja voi puuh. Sitten löysin itse yhden kepin ja hetki sen jälkeen Kira nosti toisen. Oltiin siinä vaiheessa jo aika lähellä jäljen loppua ja sieltä oikein kunnon etsinnöillä löydettiin kuutos-keppi. Eli 2 keppiä jäi metsään..! :( Tästä syytän kyllä itseäni, Kira kahdesti haisteli paikallaan aika tarkkaan mutta en uskaltanut mennä häiritsemään sitä (kun jäljestäminen oli niin nihkeää), yritin vain ohi kävellessä katsoa ne kohdat tarkasti läpi. Veikkaan, että nuo kohdat oli ne, missä ne meidän puuttuvat kepit oli, mutta varmaksi ei voi toki tietää. Janan sähellyksestä saatiin erittäin armeliaasti 36 pistettä ja kepeistä 90.

Fiilikset ei olleet huonosti menneen jäljen jälkeen oikein korkealla ja koirakin oli jotenkin minusta masentunut. :D Onneksi kaverina mukana ollut Saija tsemppasi ja sain käännettyä siinä odotellessa oman mielen paremmaksi ja kappas, koirakin ilostui samassa tahdissa. ;) Esineruudusta oli löydyttävä se yksi esine, muuten jäisi koulari niiden kahden kepin mukana metsään. Yllättäen meidän vuorolla alkoi taas se kaatosade, mutta en edes huomannut sitä. Kira tuntui mukavalta ja ekalla lähetyksellä keskeltä ruutua (tuuli ruudun takaa etureunaa kohti) lähtikin oikein reippaasti takareunoja tarkastamaan. Pitkiltä tuntui ne hetket, mitä se siellä juoksenteli vaikka nenä taisikin kokoajan olla töissä. Hetken päästä se tuli ruudusta pois joten siirryin itse vähän oikeaa reunaa kohti ja lähetin sen uudelleen. Ei mennyt kauaa, kun se haistoi esineen, tarkensi sen, nappasi suuhun ja lähti tulemaan reippaasti minua kohti. :) JEE! Esineruudusta täydet 30 pistettä ja pieni mali oli todellakin palkkansa ansainnut! <3

Sadepäivän tuloksena siis märkien vaatteiden ja kenkien lisäksi tottiksesta 93 p., maastosta 156 pistettä eli yhteensä 249 pistettä ja JK1! :) Ykköstuloksen sai niitten puuttuvien keppien myötä unohtaa mutta keräillään niitä sitten ylemmissä luokissa. ;) Nyt myö treenaillaan sitten urakalla jälkeä ja esineruutua ja janoja ja.. monemoista ennen avointa luokkaa. :)

Kira-muru 3 vuotta!

Paljon paljon onnea rakkaalle Kiralle! Vietettiin tänään toiminnallisia synttäreitä metsäjäljen ja hakuilmaisujen parissa ja Kirahan tuumasi että jo vaan passaa :)

<3

 

BH Kira!

Käytiin Kiran kanssa Uuraisilla BH-kokeessa toissapäivänä 6.5. Johan tuo oli aikakin, kun koira täyttää tänään 3 vuotta. :) Koepäivänä töissä mahaa nipisteli pieni jännitys mutta koepaikalle päästyäni se oli hävinnyt melkein kokonaan. Pariksi saimme Kirsin ja Fixun ja Kira suoritti ensin paikkamakuun ja sen jälkeen liikkeet. Tuomarina oli Laura Pitkänen.

Kehäänmeno parin kanssa meni hyvin ja muutkin siirtymät Kira seurasi hyvin. Paikkamakuun suoritti tavalliseen tapaansa (eli sfinksinä :)) ja perusasentoon nousi hienosti. Seuraamiset meni oikein hyvin lukuunottamatta henkilöryhmää hihnaseuruussa - siinä Kira päätti haistaa henkilöryhmäläistä ja oikein vielä kahteen kertaan...! :o No, Kiralle tuttu hakuryhmäläinen joten kiusaus oli näemmä liikaa. Tätä treenaamme siis jatkossa. ;) Vapaana seuratessa henkilöryhmäkin meni hyvin. Jäävät liikkeet ok, maahanmenosta saatiin kehuja että oli nopea. Luoksetulossa tuli ihan ok laukalla, arvostelussa toivottiin hieman lisää vauhtia. Sivulle siirtymä ok.

Kokonaisuudessaan olen tosi tosi tyytyväinen Kiran työskentelyyn, sen vire kesti hienosti koko kokeen. :) Tuomarilta saatiin kehuja, että koira suorittaa teknisesti taitavasti ja innokkaasti liikkeet ja näyttää valmiilta varsinaisiin pk-kokeisiinkin. Täyskäännöksissä koira jäi vähän vajaaksi (mitään muuta en noin pitkillä seuraamisilla odottanutkaan) ja peruasentoon saisi pysähdyksissä istua vielä nopeammin eli pienissä jutuissa riittää aina treenattavaa.

Kaupunkiosuus suoritettiin Tikkakosken keskustassa ja mikäpä siellä Kiran kanssa kävellessä. BH siis suoritettu liput liehuen, wuhuu!! :)

Lopulta tärkeintä on nauttia matkasta

Olen viime aikoina miettinyt koiran treenaamista vähän tavallista syvällisemmin muutaman nettitekstin innoittamana ja vähän muutenkin. Osittainen syy näihin pohdintoihin on varmaan sekin, että tein päätöksiä ja irtisanoin agility-ryhmäpaikkamme. Tiistai-aksat oli varsinkin talvella kyllä eri kiva juttu ja monesti samassa yhteydessä tuli tehtyä tottistakin lämpöisessä hallissa. Valitettavasti koiran treenaukseen käytettävä aika on vain rajallista joten keväällä ja kesällä se tiistai-iltakin voidaan käyttää paremmin hyödyksi maastojen tai tottiksen treenaamiseen.

Toiset on vienyt sohvaperunoinnin uudelle tasolle :) Aatu <3

Toinen erittäin suuri syy päätökseen oli se, että aloin pelkäämään vauhdin vaan lisättyä agilityssä, että Kira satuttaa siellä itsensä. Toki ymmärrän että se sama riski on myös metsälenkeillä ja oikeastaan elämässä muutenkin, mutta koska agilityssä meillä ei ollut kisatavoitteita ja se on kuitenkin aika kuormittava laji koiran fysiikalle, oli se helppo jättää kalenterista pois ja toivoa että tälläkin ratkaisulla saan (ainakin pidempään) pidettyä itselläni ehjän koiran pk-lajien harrastamiseen. Ja muutenkin Kiran itselläni mahdollisimman pitkään! En voi edes kuvitella sitä tilannetta että kaikki tehty pohjatyö ja ilo harrastuslajeista loppuisi lyhyeen kun koiran fysiikka pettäisi.. :( En kestäisi jos Kira menee rikki..!



Sinne se istuu värin puolestakin kuin nenä päähän :)

Koska kyllä se vaan niin on, että kysytään sitten minulta tai koiralta niin kyllä me mielummin lähdetään sinne tottiskentälle hiomaan pieniä juttuja tai maastoon treenaamaan taitoja. Kira on metsässä niin elementissään ja iän myötä homma vaan aina paranee :) Tottikseen on löytynyt ihan uusi moottori ja koira joka haluaa tehdä kaiken minulle mieliksi. Minun ihana Kira <3 Kuinka mukavaa meillä nykyään onkaan harrastaa! Jokaisiin treneeihin on niin superhyvä mieli lähteä, vaikkei tietenkään kaikki aina sujukaan niin kuin Strömsössä. Mutta niinhän se on, että jos treeneissä tulee ongelma niin AINA saa katsoa peiliin ensimmäisenä..

Nykyään tuntuu että yleisesti koiraharrastuksessa on kova paine ja kiire tehdä tuloksia ja saada aikaan konkreettisia asioita. Me ollaan kohta käytetty kolme vuotta hyvien perusteiden luomiseen ja BH:kin on vielä tekemättä. Naurettavan hidasta touhua, voisi joku sanoa. :) Enkä voi sanoa ettenkö olisi epäillyt tätä tietä joskus matkalla itsekin (se kiire on muuten tarttuvaa mallia!) mutta onneksi silloin on tukena olleet ihanat treenikaverit <3 ja se usko tulevaan on aina löytynyt. Ja maltti on todella kannattanut, kuinka paljon taitavampia me ollaankaan kuin vaikka vuosi sitten! Ja kuinka paljon parempi suhde minulla onkaan tuohon koiraan kuin vuosi tai kaksi sitten. Meistä on kasvanut jotenkin ihan uudella tavalla tiimi. :)

Vappuna 2012

Ystäväpiirin h*etin huono tuuri on laittanut todella tajuamaan, ettei koiran terveys ole itsestään selvää eikä se myöskään ole välttämättä ikuista. Mikä tahansa päivä voi olla se, että meidän harrastusura loppuu tähän, mutta tuo koira on silti semmoinen persoona että sen haluaisin pitää ikuisesti. Se minua seuraava varjo ja paimen, joka on aina mukana kaikessa, sellaisen halusin ja sellaisen sain. Mielettömän rakas Kira! <3 Ja eikös se ole tärkeintä. Siis se, että voin sanoa, että oli matkan mitta mikä tahansa, niin se oli tosi hieno matka ja hitto että me tykättiin toisistamme niin paljon! Nautittiin joka hetkestä täysillä. :) 

Aatu hypppäsi veteraani-ikään

Aatu täyttää tänään tosiaan 8 vuotta..! <3 Ei hitsi, vastahan se pienenä pentupallerona tuli minulle. En kestä että aika menee näin nopsaan... Eihän 8-vuotias toki vanha koira vielä ole, vaikka virallisesti veteraani onkin, mutta kyllä sitä väkisinkin alkaa miettiä että kolmen vuoden päästä Aape on jo 11-vuotta. Ja että se ei elä ikuisesti. :'(

 

 No mutta, tällä hetkellä Aatu voi onneksi oikein hyvin. :) Hierojalla aion käyttää molemmat koirat lähiaikoina mutta itse arvioisin Aatun jumitilannetta tällä hetkellä aika hyväksi.

Meidän höpsö vesikoira. Aatu ei kyllä oikein ole vain koira, se on enemmänkin ihan oma persoonansa. Onnea ja pitkää ikää Aatu-muru! <3

Suunta vain eteenpäin!

Niin ne alkaa talven hallitottistelut olla loppusuoralla ja pikkuhiljaa päästään taas metsätreenien pariin. :) Kira tuumaa että ou jees ja itseasiassa kyllä itselläkin aika into tuonne hakutreenien puolelle on jo. Haamuja tuulessa on tullut pikkuhiljaa kahlailtua läpi ja se on antanut paljon semmoista perustietoa, mitä toivoisin kovasti itselläni olleen, kun hakutreenit Kiran kanssa aloitettiin...! Paljon perusteista puuttuu juttuja mutta eihän se auta kuin treenata ja katsoa millä aikataululla tulee koevalmista. Eteenpäin mennään kokoajan ja pitää vaan pitää maltti mukana ja muistaa että hakukoiran kouluttaminen on hidasta! Ei ole oikoteitä onneen! ;)

Mutta motivaatio koiralla vain nousee ja ilmaisutkin kulkee pääsääntöisesti mukavasti että ei tässä nyt mitenkään epätoivoisissa tunnelmissa olla. Toki olisi kiva joskus tehdä joku asia edes kerralla oikein mutta ei se maailma silleen taida pyöriä koirankouluttamisessa.. :D Nyt keskitytään vähän aikaa treenaamaan tarpeeksi syviä suoria pistoja, se taito täytyy nyt opetella kuntoon kerta olen siinä aiemmin hosunut turhan nopsaan eteenpäin. Noussut motivaatio on tuonut myös semmoisen tarpeen, että jatkossa harjoittelemme myös luoksetuloja hakumetsässä. :)

Tärähtänyt koira eikun kuva... Malinoissin älykäs katse :) 

Tottiksen saralla on treenailtu myös ja ihan mukavasti sielläkin tuntuu kehitystä tapahtuvan. Ehkä se BH keretään vielä hoitaa pois ennenkuin Kiips täyttää 3! :) Tehty työ näkyy mm. tuomarin kättelyssä, henkilöryhmässä yms. aiemmin haasteita tuoneissa jutuissa. Nyt mielentila tuntuu kantavan hienosti nämäkin! Niin se vaan treeni kantaa hedelmää!

Lisää viisaita ilmeitä - rakas Kira <3

Aatun kuulumisia voisin kirjoitella seuraavalla kerralla synttäripostauksen yhteydessä - Aatulainen nimittäin saavuttaa reilun viikon päästä virallisesti veteraani-iän täyttäessään 8 vuotta..! Voi apua, mihin tää aika menee näin nopsaan..?!

Voihan... nenäpunkki!!

Niinhän siinä kävi tälläkin hallikaudella, että Kiran matkaan mukaan tarttui nenäpunkki. Parina yönä heräsin siihen kun se ryysti hyvin voimakkaasti ja tuli sängyn viereen tyyliin äiti-ryysk-nyt-on-nyys-tosi-vaikee-ryysk-hengittää... Eikun lääkekuuria hakemaan molemmille koirille. Edukasta puuhaa, vain 85€ meni...! Tutut vielä pelotteli, ettei vaiva edes välttämättä lähde yhdellä kuurilla. Ja onhan tässä tosiaan hallitreenikautta vielä jäljelläkin tälle talvelle että hyvällä mäihällä saadaan sama vaiva uudelleen.

Kuvan nenä liittyy olennaisesti tapaukseen

 

Tunnaritreenit jätetään nyt tämän vaivan myötä hetkeksi tauolle, onneksi on tuota puuhasteltavaa ihan tottiksenkin parissa.. ;) Tällä hetkellä oiotaan taas perusasentoa (ties monettako kertaa!?!) kun peppu karkaa liian pitkälle taakseni nyt, kun pepun kääntämistä on hiottu ripeäksi. Samalla otetaan työnalle käännökset liikkeessä, eikä pelkästään 90 asteen käännöksiä vaan ihan kunnon 360 asteen pyörintää kehiin niin pääsen palkkaamaan itse käännöksestä.

Seisomisen vahvistamista jatketaan myös ahkerasti niin eiköhän luoksetulon pysähdys saada viimein kuntoon. Tämä on taas sarjassamme omaa tyhmyyttä. Jos koira ei osaa seisomista miten tahansa muuten, niin ei se varmaan osaa sitä liikkeestä pysähtyenkään.. :P Noo, aina voi palata takaisinpäin ja eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

PS. Me ON treenattu eteenlähetyksiä! Tuskailin että niitä on hankala hallissa treenata, mutta eipä hätää. Nyt pääsee jo jäälle ja kun vielä tuli luntakin, niin saan sinne kätevästi valmiit polut Kiralle tehtyä. Kunnon ratakisko-malli, eiköhän mene malinkin päähän kun vaan tarpeeksi toistoja ja toistoja... :)