Kuonot kohti Uutta Vuotta 2012!

Tavoitteet ensi vuodelle:

Aatu

-voittajan liikkeet koevalmiiksi (lähinnä tunnari ja kaukot on vielä ihan kesken). Jos siltä tuntuu niin starttaus kokeissa myös mutta tästä en ota paineita. Kunhan pidetään treeneissä hauskaa! Hurjasti toivon että Aatu pysyy ensi vuonna mahdollisimman terveenä!

Kira

-jäljen siirto myös metsään ja eteneminen vaikeampaan

-haussa jatketaan hajunhakemista, toivottavasti menestyksekkäästi ja löydetään maalimiehille semmoiset ruoat/lelut että alkaa neitiä innostamaan

-ja esineruutua pakko alkaa treenaamaan kun olen tyystin sen tähän asti unohtanut! Toisaalta nyt kun vähän edes on noudon alkeita hanskassa niin ehkä helpompi aloittaa esineruututreenit

-tottis/toko on tarkoitus viedä eteenpäin mutta koepaineita en ota vielä ensi vuodelle. Hosuen ei tule kuin miten se nyt menikään..

-agilityssä jatketaan treenejä ja toivotaan että ohjaaja oppii yhtään ohjaamaan!

-mahdollisesti loppuvuodesta terveystarkastukset

-mahdollisesti kesällä/syksyllä näyttelykäynti

Kati

-lupaa panostaa koiriin yksittäin, enemmän yksilölenkkejä kummallekin ensi vuonna

-yrittää opetella aina paremmaksi koirankouluttajaksi ja -palvelijaksi -> vuoden tärkein tavoite oppia leikkimään Kiran kanssa

-yrittää jatkossa päivittää blogia useammin, treenipäiväkirja on huono treenipäiväkirja jos ei siellä kerrota treeneistä! Muutenkin suunnitelmallisuutta lisää treeneihin.

Katsaus vuoteen 2011

Ylihuomenna vaihdetaan uuteen vuoteen. Tänä vuonna tuntuu tapahtuneen paljon! Paperille laitettuna ei kuulosta kummoiselta mutta harrastusrintamalla Aatu saavutti tokossa TK2-tittelin (vihdoin!). Koekäyntejä kertyi 2 kappaletta, treenejä toki hieman enemmän. Sinänsä huisia että viime helmikuussa en ollut varma kehtaanko viedä Aatua Korrin Suskin koulutukseen, niin levällään pakka oli tottistelun kanssa. Eteenpäin on siis menty koska nyt jo suuri osa voittajan liikkeistäkin on hanskassa! Luoksepäästävyyden kanssa tehtiin hurjasti töitä ja sen kyllä huomaa, joskin tämä lienee kokeiden osalta semmoinen taito mitä on vaan pakko jatkuvasti treenata ja treenata. Ihan silläkin että uskon ja luotan sitten itse että homma sujuu ja Aatu osaa. Koulutuksissa käytiin siis helmikuussa Suskin tottispäivässä, toukokuussa Tommy Wirenin koiran aggressio-seminaarissa, toukokuussa vesikoiraleirillä ja heinäkuussa Riikka Pulliaisen tokopäivässä. Lisäksi Hanna koutsasi meitä kevään ja syksyn kursseilla. Voittajaa kohti mennään mutta ilman (koe)paineita.

Vuoden isoin juttu oli tietysti kauan odottamani pentuprojektin käynnistyminen. Helmi-maaliskuun vaihteessa sain mahtavan tilaisuuden tutustua Kiran emään paremmin, kun Maisa tuli meille viikoksi hoitoon. Kiitos Taina vielä tästä, meillä oli tosi ihana viikko (ja Maisahan on aivan ihana, se tunne vaan vahvistui kun pääsi paremmin koiraan tutustumaan).

 Maisa maaliskuussa 2011, kuva A.H.

Kun urosvalintaa ei tarvinnut enää jännittää, tuleva sulho vaikutti tosi hyvältä, niin alkoi astutuksen odotus. Ja kuukausi vielä lisää odotusta ultraan. Tuuletukset oli hillittömät kun Taina soitti että 7-9 pientä vipeltäjää näkyi Maikun massussa! Pennut syntyivät vihdoin äitienpäivänä 8.5. Tyttöjen määrää jännitin, mutta juuri tilatut 3 kappaletta niitä tuli. <3 Viimeinen pentu syntyi vähän muita myöhemmin, oli melkein musta ja vähän pidempi karvaisen näköinen. Tervuksikin jopa epäiltiin. Likka oli päättäväisen oloinen, vahva tyyppi. Huuto kuulemma kuului jo ennenkuin kalvosta saivat pois että nyt evästä!

 Siinä ne, pienet pötkylät! Kuva Miia Kiviaho/Giramin. Kira eli viimeisenä syntynyt tytsä on tuo kulta-nauhainen musta pötkö keskellä. <3

Kävin katsomassa pentuja useamman kerran mutta vasta viimeisellä viikolla päätettiin mikä pienistä meille tulee. Jo toisella kerralla, kun kävin pentuja katsomassa, minulla oli vahva tuntu yhdestä pennusta. Se oli tytöistä isoin ja semmoinen rento-regina sylissä ettei mitään rajaa. Luotto ihmiseen oli huima. Halusin kuitenkin pitää vaihtoehdot avoinna loppuun asti ja kuunnella kasvattajaa. Lopullinen päätös tehtiinkin kasvattajan kanssa yhdessä ja tuo suosikkipentuni, Kirahan sieltä meille tuli. Olen ollut päätökseen tosi tyytyväinen!

 Ja tämmöinen ihana pötkylä sitten meille kotiutui! <3

Täytyy kyllä sanoa että ihan helppoa ja auvoista ei ollut likan pentuaika, huh..! :D Onneksi osasin vähän erilaista pentuaikaa odottaakin, kuin mitä Aatun kanssa oli. Ensimmäisenä yönä ajattelin nukkua pennun kanssa makkarin lattialla mutta tulin toisiin ajatuksiin kun heräsin yöllä hiuksiin ja naamaan hyökkivän pennun hampaisiin.. :p Alusta asti kuitenkin näkyi että pennulla on aivan ihana luonne ja Kira on kyllä ollut juuri sitä mitä hainkin. Mielettömän tyytyväinen olen ollut niin rotu- kuin pentuvalintaanikin. Kira on ihan huipputyyppi! <3

Pimeyden keskellä

Marras- ja joulukuu päättivät tänä vuonna olla lumettomia (muutama päivä valkoista maata ei todellakaan ole luminen kuukausi!) ja oma puhti on ollut vähissä. Olen tinkinyt koirien erikseen lenkittämisestä ja treenitkin on olleet aika vähissä, varsinkin kun ohjatut viikkotreenit loppuivat. Jälkeä ehdittiin tehdä vielä syksyllä multapellolla (lue mutapellolla...) ja sen osalta homma näytti olevan suht ok mallilla. Samoin hakua ollaan muutaman kerran ehditty käydä tekemässä ja tottistelu toki myös mutta naurettavan vähän. Kiralla on ollut vähän semmoista muissa maailmoissa haahuilua, ja se on näkynyt niin tottiksessa kuin agi-treeneissäkin. Lisäksi jälki- ja hakutreeneissä vähän ruoka kuin ruoka on jäänyt syömättä eli pientä motivaatio-ongelmaa tuli vastaan. Jopas! Nyt muutamissa treeneissä viime aikoina tilanne on näyttänyt kuitenkin paremmalta, jospas se tästä taas!

Marraskuussa käytiin eläinlääkärillä näyttämässä hassua "ihottuma"länttiä Aatun selässä. Asia on vielä auki, varsinaista diagnoosia ei olla saatu kun sitä varten tarvitsee ottaa koepala, mutta ell epäili SA-tautia. Aatulla on nyt juuri päättymässä 6 viikon ihon tukihoitokuuri, joka on kyllä selkää rauhoittanut. Seuraillaan tilannetta, varmaan se koepala on käytävä ottamassa ensi vuoden puolella että saadaan varmuus asiasta. 

Joulukuussa sitten oli Kiran vuoro testata vakuutustaan kun käytiin eläinlääkärissä silmätulehduksen vuoksi. Kiralle oli iskenyt rakkulainen sarveiskalvon tulehdus molempiin silmiin. Silmätippoja on nyt 9.12. alkaen tiputeltu ja toisenkin kerran käyty lääkärissä. Tulehdus on rauhoittunut kyllä mutta ei mennyt kokonaan ohi vieläkään. Silmät punoittaa edelleen eli putsailu jatkuu. Nyt on ollut kyllä niin tuulisia päiviäkin ja tässä märässä varmaan edelleen vaan pöpöt jyllää. Parin päivän tauko tipoissa oli kun epäilin Kiran saaneen allergisen reaktion nimenomaan silmätipoista. Koko naama turposi pateille ihan kuin koira olisi juossut ampiaispesään, toinen näytti raasu ihan shar peiltä! :( Nyt on jatkossa kyytabletteja vastaavia varten kaapissa. Ell oli sitä mieltä ettei tipat voineet reaktiota aiheuttaa vaan reaktion takana voi olla mitä vaan mitä Kira on suuhunsa pistänyt. Sitä onkin hankalampi sitten selvittää :p

Meillä on vietetty joulua, koirat luiden ja pehmolelujen kera. :) Joulukuusi pysyi pystyssä eikä lahjoja varastettu kuusen juurelta (toim. huom. Kiraa ei kyllä jätettykään valvomatta lahjojen äärelle..). Tämä on tätä nykypäivää kun lapset saa niin huisisti lahjoja - Aatu ja Kira sai yhteensä 16 lahjaa :D

Pikku-tonttu lahjanavauspuuhissa

Kiran ekana jouluna paras lahja oli ehdottomasti Guccin käsilaukku! Ja ei ihme, pitäähän joka tytöllä käsilaukku olla. Aatu sensijaan ei ole ollut mitenkään superihastunut BOT-loimeensa, jonka sai etukäteisjoululahjaksi jo aiemmin.

Aatu muuten sai myös pienen leikkituokion siskon käsiveskalla ja kyllä oli pojalla kivaa! Aatusta on iän myötä kehittynyt aika hauska leikkijä, sillä tosiaan on taistelutahtoa ja se on huomattavasti vahvempi vetämään kuin nuorempana. Onnistuin jopa Aatun leikissä saamaan rauha-vaiheen aikaan, ehkä myös Kiran kanssa joskus. ;)

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

toivottaa Aatu ja Kira laumoineen

Kira-muru puoli vuotta!

Kira täytti tiistaina puoli vuotta. Enää samanmoinen puoli vuotta ja se on jo fiksu ja hyväkäytöksinen.. ;) Noo, niin ainakin tykkään ajatella...! Ja likka on siis nyt 60cm/23kg. :)

Hassua kun penne on jo niin iso fyysisesti mutta henkisesti vielä ihan vauva. Uusia lempinimiä on arjessa tarttunut viime aikoina matkaan, näistä vakiintuneimmat PISSIS ja LUIMIS. :D Pissis koska vielähän niitä vahinkoja sattuu, varsinkin jos joku oikein kiva ihminen (ja tätä käy usein :D) sattuu kohdalle. Lisäksi alkaahan neiti olla jo vähän enemmän teini kuin ihan lapsi eli pissis siksikin. Luimis taas kuvaa tuota Kiran tyypillistä ilmettä ihmisille, korvat ihan läntässä ja häntä vispaa mahdottomasti. Pikku luimis <3

Aatu kävi eilen hierojalla ja oli parempi kuin Piiran käsittelyssä. :) Eli ilmeisesti Leena sai pahimpia lukkoja auki ja lisäksi jumppa, ravilenkit ja BOT-loimi on pitänyt tilanteen siedettävänä. Kyllä selässä oli jumeja taas vähän ja edelleen Aatu on vähän toispuoleinen mutta tilanne ei ole enää hälyttävä. Samalla lihashuollolla nyt jatketaan ja parin kuukauden sisällä taas kontrollia hierojalla. Itse yritän entistä enemmän kiinnittää huomiota Aatun liikkumiseen ja tarkkailla tilannetta. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa!

Giramin-leiri 21.-23.10.

Ekaa kertaa Giramin-leirillä koiran kanssa! Nyt ei ohjelmassa ollutkaan siis enää koiriin tutustumista ja muiden treenien seuraamista vaan oman pupsin kanssa kouluttautumista. :) Leiri oli Uuraisten Oikarissa eli hyvin oltais voitu kotonakin yöpyä mutta otettiin taas leirielämän opettelun kannalta ja oltiin pe-su yhtäkyytiä leireilemässä.  Oli tosi kiva nähdä Kiran sisaruksia, joista paikalla olikin kaikki paitsi Upi-veli. Kaikki pennut olivat arvatenkin kasvaneet kovasti ja kokoerojakin löytyi. Kira oli samaa kokoluokkaa Eran-veljen kanssa ja 5 kiloa painavampi kuin Kiia-sisko. Aika kookas tyttöhän tuo on ollut pennusta asti ;)

Lauantaina aloitettiin treenit Kiran kanssa jäljeltä. Miian opastukselta tehtiin 2 eri jälkeä pellolle. Ekalla Kiran motivaatio oli melkolailla hukassa, omat nappulat eivät enää vain toimi palkkana jäljellä ja ne jäikin Kiralla lopussa kokonaan syömättä. Toinen jälki, johon käytin naudansydäntä meni paremmalla innolla ja rytmillä. Ohjeeksi siis palkan vaihto parempiin eväisiin :) ja samaa mitä on tehty tähän astikin, eli jatkossa noin 150-200 askelta ja yksi nami per askel. Loivia mutkia edelleen, mutta ensin jälkeä ainakin 50 askelta suoraan että saa rytmin päälle ennen mutkitteluja. Iltapäivällä treenailtiin tottista. Jälki ja leireily oli vähän vienyt Kirasta mehut ja se olisikin treenituokion viettänyt mielellään nurmikkoaluetta haistellen. Ne pätkät mitä saatiin tehtyä, Kira teki kuitenkin tosi kivasti ja Miian kommentit olikin että kehittymistä on tottiksessa tapahtunut edellisten Keuruun treenien jälkeen. :) Ilta vietettiin saunoen ja Giramin-tietovisan parissa. Kisa oli erittäin tiukka ja tasaväkinen! ;)

Sunnuntai-aamuna meillä oli vuorossa hakutreenit. Kira teki samaa mitä on tehtykin eli haettiin hajua ja kun haju löytyi niin päästin Kiran maalimiehen luo. Tuttua huttua, tuumasi Kira mutta edellisestä treenistä oli niin pitkä aika niin mentiin nyt varman päälle.

 Hyvin irtoaa Kiralta haukku Marialle! ;) Kuva Petri Mikkola

Iltapäivällä Miia vielä leikitti pentuja ja muitakin paikallaolijoita (no koiria nyt enimmäkseen vaan :D) ja kotiin ajellessa kello olikin jo 18. Eli kivoissa tunnelmissa ja hyvässä seurassa viikonloppu meni kuin siivillä, keväällä sitten leireillään taas! :)

Kira 5kk, kuva Petri Mikkola

Kuulumisia pitkästä aikaa

Päivitykset unohtuneet kun kiirusta tahtoo pitää. Aatun Laukaan kokeen jälkeen sairastuin itse kunnon flunssaan joka ei meinannut parantua millään. Kesti monta viikkoa tauti kaikkinensa. Tarkoitti taukoa myös treenailuista kun olin sairaslomalla kotona eikä ääntä tahtonut lähteä . Syyskuun alussa oltiin kuitenkin Kiran kanssa belgiyhdistyksen PK-leirillä treenailemassa hakua ja opettelemassa leirielämää. :) Eipä Kiralla ollut ongelmia kummassakaan, pikkuneiti on niin pätevä! <3 Nukkui ekaa kertaa häkissä ja hipihiljaa yön siellä viettikin. On ilo omistaa noin ihana koiranalku :) Hakukouluttaja Ulla Komppa kehui että minulla on kivan ja lupaavan oloinen pentu käsissäni ja käytännössä voin vain pilata sen :D Kira harjoitteli  maalimiesten hajun hakemista ja pidemmästä matkasta se jo hajua hakeekin kovasti, saatiin ohjeeksi vaan siirtyä harjoituksissa eteenpäin.
Kuva Henriikka Havukunnas ja niinkuin näkyy, Kira oli liian vikkelä kameralle ;)

Aatun kanssa käytiin uusintayrittämässä sitä viimeistä avoimen ykköstä Keuruulla 11.9. ja nyt pisteet riitti ykköstulokseen vaikka koe menikin kokonaisuudessaan paljon huonommin kuin Laukaassa. Yhtään liikettä ei vaan mennyt nollille joten 166 pisteellä Aatusta valmistui vihdoin TK2. :) Se on ollut työn ja välillä tuskankin takana joten tästä olemme iloisia :) Taitavalle tokokoiralle tarjottiin tittelistä palkkioksi hamppari!

Selkeästi nämä kaksi koetta olivat liian lähekkäin koska Aatu palasi samaan vanhaan koemoodiin eli kyttäsi muita koiria hermostuneena, murahti tuomarille kehäänmentäessä ja oli muutenkin tosi levoton, rauhaton ja äänekäs. Ei ollut siis kauhean kiva fiilis itsellä kokeen aikana mutta tulokseen olemme kuitenkin iloisia ja nyt sitten treenaillaan oikeaa mielentilaa ja voittajan liikkeitä rauhallisessa tahdissa kivaa pitäen. Ehkä vaikka vuoden päästä taas kokeeseen, se aikataulutus tuntuu Aatulle parhaiten sopivan :) Luulen näin jälkeenpäin että Aatu oli myös jumissa jo tuon kokeen aikaan.
Kiran kanssa on nyt käyty parit PK-yhdistyksen hallitreenit eikä halli ole malinalulle mikään juttu. Tosi keskittyneesti tekee siellä minun kanssa hommia eikä ota häiriötä muilla kentillä haukkuvista koirista edes. Olen niin onnellinen likan työmoraalista ja muutenkin tuon kanssa treenaaminen pelastaa päivän kuin päivän! :) Lisäksi on aloiteltu pentu-agilitytreenit LAUKAn riveissä. Pikkuhiljaa opetellaan esteitä (ilman varsinaisia hyppyjä toki) ja ohjauskuvioita, tästä jatketaan sitten eteenpäin kun koiralle tulee ikää lisää. Molempien koirien kanssa käydään myös Hannan tokokurssilla taas nyt syksyn ajan. :) Kiran kanssa on lisäksi käyty kasvattajan luona hyvässä opissa, kyllä näillä opeilla ja ohjeilla varmasti päästään eteenpäin ja itselläkin treeni-into vain kasvaa :)
Nyt lokakuun puolessa välissä olin kuuntelemassa PK-yhdistyksen järjestämää Leena Piiran luentoa Uuraisilla. Paljon tuli hyvää asiaa pennun kasvusta ja kehityksestä ja myös harrastuskoiran lihashuollosta. Lisäksi Aatu pääsi Leenan käsittelyyn ja sieltä ei sitten tullutkaan kovin hyviä uutisia. :( Aatu on ollut aivan älyttömän jumissa ja varmasti myös kipeä. :( Leenan mukaan ainoastaan kaularanka oli hyvässä kunnossa, rintaranka oli aivan lukossa, samoin selkäranka ja kyljet olivat niin jumissa että ne olivat käytännössä täysin liikkumattomat. Toisen takajalan SI-nivel oli myös lukossa. Aatu seisoi taas vinossa, eli paino oli enemmän oikealla puolella. Se myös istui enemmän oikealla istuinluulla ja näin ollen istuessa lonkat olivat eri tasolla.
Leenan mielestä Aatun selkä on huolestuttavan pitkä kun koira on muutenkin suht raskasrakenteinen. Lantio-osa on kuulemma myös yllättävän pitkä uroskoiralle. Saatiin nyt tarkat jumppa- ja lenkitysohjeet, joilla koira saadaan kuntoon ja pysymään ilman kamalia lihasjumeja. Suorastaan hälyttävän paljon on lihasjumeja ilmaantunut 2,5 kuukaudessa (Aatu on käynyt hierojalla viimeksi heinäkuun lopussa) ja itsestä tietysti tuntuu tosi kurjalta etten ole ymmärtänyt tilannetta. :( Mutta niinkuin Piira sitten lopuksi sanoikin, tästä alkaa Aatun uusi, terveempi loppuelämä, toivottavasti! :) Lisäravinnesuosituksia saatiin myös ja Aatulle on hankintalistalla BOT-loimi. Isoja hyppyjä olen onneksi vältellyt ja näin mennään jatkossakin. Samoiten lelun heittämiset Leena kielsi kokonaan, ettei vaan selästä hajoa välilevy. Taisteluleikkejä saa jatkaa, kun ei vaan patukasta nostele koiraa kahdelle jalalle. Lisäksi heittelyn tilalle voisi ottaa lelun piilotuksen, se voisikin olla Aatusta ihan hauskaa.
Kyllä harmittaa Aatun puolesta ja tunnen itseni tosi huonoksi koiranomistajaksi kun toinen on päässyt noin kipeäksi mutta onneksi nämä nyt tuli ilmi tämmöisessä vaiheessa kun mitään ei ole pysyvästi hajonnut.. Eli Aatun saa kyllä kuntoon kun näkee asian eteen vaivaa ja nyt osaan ottaa nämä asiat paremmin Kirankin kanssa huomioon. Kiralle onneksi näyttäisikin tulevan Aatua parempi ja kestävämpi kropan malli - ja ehkä ihan hyvä niin, sen verran välillä on mimmillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.. :D

Tokokoe Laukaa 27.8.

Melko lailla vuoden tauko kokeista mutta paljon on töitä tehty viime syksyn jälkeen ihan kaiken suhteen, myös kehäänmenotarkastuksen osalta treenejä on tehty! Niinpä uskaltauduin ilmoittamaan Aatun kokeeseen Laukaaseen. Ei pitäisi ikinä pitää näin pitkää kisataukoa, olin ihan kipeänä jännityksestä vaikka en ymmärrä miksi! Aatu käyttäytyi tosi hienosti, oli rauhallinen autossa, ei hääsännyt koepaikalla, ei ottanut mitään häiriötä muista koirista.. Työ ON tuottanut tulosta! Siksipä harmittaakin aivan mahdottoman paljon että oman jännityksen takia mokasin kaksi liikettä ja ne mokat maksoi meidän ykköstuloksen... Voi kökkö!! Aatu teki tosi hienosti töitä ja pisterivi olisi ollut tosi komea ilman omia kämmejä... Mutta semmoista se jännitys tahtoo teettää! Koe liike liikkeeltä:

Paikkamakuu: 9

Oli aavistuksen levoton kun jätin koiran, vaihtoi lonkkaa ja piippasi vähän mutta kokonaisuudessaan tosi hieno paikkamakuu. Kun olin piilossa, oli koira ollut hiljaa eikä alkanut mölistä myöskään loppuliikkeen aikana. Tosi hienoa! :)

Seuraaminen: 9,5

Aika hienoa! Aatu lähti tosi hyvällä asenteella suorituksen, ei piipannut koko seuraamisen aikana mutta hengitti hieman voimakkaasti kuitenkin. Siitä tuo puolikas. Muuten aika makeeta, hyvä Aape! <3

Maahanmeno: 9

Olisi saanut olla aavistuksen nopeampi.

Luoksetulo: 5

Minun eka kämmi kävi tässä.. Jotenkin odotin että liikkuri sanoo "käsky" siinä kohti, kun pysäytän Aatun. Mitä ihmettä?! Yhtäkkiä tajusin että Aatu on jo juossut pysäytypaikan ohi ja sanoin meidän käskyn "stop" ihan liian lepsusti ja muutenkin tosi oudosti. Aatu hidasti mutta hiipparoi suoraan sivulle. Voi tyhmä, kovin jännittynyt ohjaaja! :(

Seisominen: 10

Se oli mitä piti :)

Noutaminen: 9

Lähdin sen verran hajamielisenä kotoa että jätin meidän oman kapulan kotia. Kiva juttu..! Onneksi Aatu hakee mitä vaan, mutta kun koepaikan kapula oli meidän omaa paljon kevyempi, oli mälväys aikamoista. Palautus oli lisäksi vähän vino.

Kauko-ohjaus: 0

Tämä harmittaa vielä pitkään PALJON! Ennen kehäänmenoa ajattelin tehdä Aatun kanssa kaukojen ekan siirtymän mutta meidän käskyn "sitta" sijaan sanoinkin sivu. Ja koirahan tuli sivulle. Kehässä meni epävarmaksi ja nousi ekalla käskyllä seisomaan. Minä hölmö vain tuijotin koiraa enkä tajunnut käskyttää sitä uudestaan istumaan... NIIN harmi, kun olisin saanut käyttää 3 käskyä ja Aatu olisi varmasti seuraavalla istunut. Mutta ei, en tajunnut yhtään ja nollille meni liike sen takia. :( Heihei meidän ykköstulos...!

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutelma: 7

Loppua kohti Aatu alkoi piipata enemmän ja tuomari otti sen huomioon kokonaisvaikutuksessa.

Pisteet siis yhteensä 144, II-tulos ja sijoitus 4/7... HARMITTAA! Ottaa päähän se että ihan tyhmillä omilla mokilla saatiin hirveän isot pistemenetykset ja vaikka koira teki töitä tosi hienosti niin silti jäi tulos saamatta. :( No, tämä oli muistutus siitä että säännöt kannattaisi tietää ja vielä tarkempaa mielikuvaharjoittelua kokeen kulusta käydä vielä läpi ennen omaa suoritusta pitkän tauon jälkeen... Kokonaisuudessaan olen kuitenkin hirveän tyytyväinen Aatun käytökseen, kehäänmenossa ei ollut mitään ongelmaa ja tosi hienojahan nuo pisteet oli, mitä itse en mokaillut... Kyllä se koulari sieltä vielä saadaan! :) Nyt vaan miettimään kokeenomaisia palkattomuustreenejä ja muita, joilla saataisiin jotain apua vielä tuohon kokeen loppua kohti lisääntyvään ääntelyyn.. Tässäkin positiivista kuitenkin se että alku meni hienosti hiljaa. Hyvä Aatu! <3

Treenitäyteinen viikko

Tällä viikolla on ehditty monenlaista! Maanantaina tein koirille jäljet, Kiralle heinikkoon ja Aatulle metsään. Kiran "jälki" oli isohko kolmio, josta lähti lyhyt jälki. Kira etsi hienosti kolmion alueelta namit ja jatkoi imuttamista jäljen päähän mutta otti vain vasemman jalkani jäljen. Oikean jalan namit jäi kokonaan huomaamatta. Toisaalta oli kuitenkin keskittynyt ja haisteli hienosti ja eteni jäljen oikeaoppisesti kerralla loppuun asti eikä palaillut välillä takaisin. Jäljen päässä nostin pois (alkaa muuten olla työlästä nostaa noin painavaa maata vasten painautuvaa pentua :D). Aatu teki hienon jäljen, joskin taas vähän siksakkaili ympäriinsä mutta vauhti oli reipas ja kaikki kepit löytyi. Ja Aatulla oli kivaa, joka onkin tämän harrastuksen tärkein juttu meillä!
Tiistaina treenailtiin tokoa Marin kanssa. Kiran kanssa tehtiin ihan samaa vanhaa eli seuraamista, perusasento-siirtymisiä, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Hieman sain pennelle huomauttaa kun Mari meinasi kiinnostaa hieman liikaa (hyppien ja hampaiden kera vielä ja monesti), eipä paljoa tuntunut mimmi tosissaan ottavan mutta käytös vaikuttaisi siltä että homma jäi mieleen kuitenkin. Hyvä näin! Aatu teki periaatteessa kaikki avon liikkeet + ruutua. Alkuun piippaus ja muukin mölyäminen oli ihan kamalaa.. Kokeiltiin että hiljeneekö koira jos vaan pyydän perusasentoon eikä palkkaa tipu jos koira piippaa. Aikani jaksoin siirtyillä edestakas MONTA kertaa, koira nosti vain kierroksia ja mölyämistä. Sitten seuruutin sitä rauhalliseen tahtiin pitkän aikaa hyvin tyynenä ja eleettömänä. Ja uskomatonta, se hiljeni! Yhtäkkiä vain ääni loppui ja pääsin palkkaamaan namilla! :) Siitä eteenpäin liikkeet sujuikin huomattavasti hiljempaa, itse keskityin vaan olemaan mahdollisimman rauhallinen, tyyni ja selkeä koiralle. Jäi hyvä fiilis!
Keskiviikkona ohjelmassa peltojälkeä. Kiralle samaa settiä kuin maanantaina mutta vähän pidempi jälki. Nyt neiti sitten menikin jälkeä edestakas alusta loppuun namien hajujen perässä... Ei siis ihan ideaalisuositus. Päästään kohta kasvattajan syyniin, katsotaan missä jäljellä (ja tottiksessa) mennään ja että mitä kannattaa tehdä. Epäilen vähän, että Kiralle täytyy jo pistää valjaat päälle ja liina perään ettei jäljen ajaminen jää tuollaiseksi kuin mitä nyt oli. Aatun jälki meni vielä huomattavasti huonommin.. Se veti korkealla nenällä hirveätä vauhtia pitkin peltoa eikä tainnut löytää jälkeä kunnolla kertaakaan. Taisi olla aika huono idea kuvitella että metsään opetettu koira osaisi samanmoisen jäljen vetää pellollakin korkeassa heinässä. Ei osannut... :D Lisänä Aatulle paikkamakuutreeni.

Torstaina käytiin Hannan tokokurssin ekalla kerralla Jyväskylässä. Kiran kanssa katsottiin että mitä tähän asti on tehty ja sain hyviä ohjeita jatkoa ajatellen. Luoksetuloa alan tekemään niin, että palkka tulee joko paidan rullatusta helmasta tai vastaavasta eikä käsistä. Nyt on tosi kiinni minun käsissä joten niitä on alettava häivyttämään. Seuraamista Hanna neuvoi tekemään hitaampana ettei Kiran tarvii pomppia minun mukana kun menen liian lujaa. Lisäksi katsottiin Kiran pään/oman käteni asentoa. Käsi saa olla ylempänä että Kiran pää pysyy oikeassa asennossa. Nyt täytyy lisäksi olla tarkkana etten vedä Kiran perusasentoa ja seuraamispaikkaa liian eteen. Ruututreeneihin saatiin vinkkejä, jatketaan kosketualustalle menoa ja vaihdetaan palkka sinne (nyt pentu on palannut minun luo saamaan palkan). Lisäksi pysäytyksiä aletaan treenaamaan ruutua ja muutakin ajatellen. Kaikenkaikkiaan Kira on tosi pätevä pikkukoira, se pysyi vapaana kentällä aivan mahtavasti lähelläni tai jos menikin hetkeksi kauemmas, tuli heti kutsusta luokse. Niin hieno pieni! <3

Aatu teki vain ruutua, mutta siinä oli selvää kehitystä havaittavissa. Lisäksi Aatu teki sen pikkupätkän, mitä treeniä tehtiin, TOSI hiljaa. Mahtavaa!! Aatun kanssa ruudun osalta jatketaan ruudun eri reunoilta oikeaan kohtaa lähettämistä, kosketusalustaa välillä poistellen sekä kauempaa lähetyksiä kosketusalustan kanssa. Torstaina käytiin myös Aatun kanssa pyörälenkillä hölkyttelemässä.

Perjantaina käytiin jäljellä, tai Aatu ajoi metsäjäljen ja Kira hengasi tottiksen verran mukana ja pääsi leikkimään Aatu-malikan ja rotikka-nartun kanssa. Kivaa ja vauhdikasta näytti neidillä olevan ;) Aatu ajoi pitkän jäljen, jälleen aika vahvasti siksakkia mentiin ja yksi keppi jäi metsään. Marjastajia ja sienestäjiä oli metsässä ollut että liekö ne vaikeuttaneet vai miten jälki tuntui suht hankalalta... Hoiti kuitenkin hommansa koska kotona oli väsynyt koira illalla.
Lauantaina Aatun kanssa startattiin pitkästä aikaa tokokokeessa. Kira puolestaan pääsi mökille mukaan ja leikki kovasti Ulle-enkkubullin kanssa. Että oli kakaralla kivaa! Järvikin tuli tutuksi, osittain ihan oma-alotteisesti ja pari kertaa se taisi sinne tipahtaa kun vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. ;) Mutta hauskaa oli meillä muillakin kyllä kun katsottiin pienen belggarin hepulointia järvessä. On se vaan niin hauska tyyppi! <3

Treenitäyteinen viikko

Tällä viikolla on ehditty monenlaista! Maanantaina tein koirille jäljet, Kiralle heinikkoon ja Aatulle metsään. Kiran "jälki" oli isohko kolmio, josta lähti lyhyt jälki. Kira etsi hienosti kolmion alueelta namit ja jatkoi imuttamista jäljen päähän mutta otti vain vasemman jalkani jäljen. Oikean jalan namit jäi kokonaan huomaamatta. Toisaalta oli kuitenkin keskittynyt ja haisteli hienosti ja eteni jäljen oikeaoppisesti kerralla loppuun asti eikä palaillut välillä takaisin. Jäljen päässä nostin pois (alkaa muuten olla työlästä nostaa noin painavaa maata vasten painautuvaa pentua :D). Aatu teki hienon jäljen, joskin taas vähän siksakkaili ympäriinsä mutta vauhti oli reipas ja kaikki kepit löytyi. Ja Aatulla oli kivaa, joka onkin tämän harrastuksen tärkein juttu meillä!
Tiistaina treenailtiin tokoa Marin kanssa. Kiran kanssa tehtiin ihan samaa vanhaa eli seuraamista, perusasento-siirtymisiä, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Hieman sain pennelle huomauttaa kun Mari meinasi kiinnostaa hieman liikaa (hyppien ja hampaiden kera vielä ja monesti), eipä paljoa tuntunut mimmi tosissaan ottavan mutta käytös vaikuttaisi siltä että homma jäi mieleen kuitenkin. Hyvä näin! Aatu teki periaatteessa kaikki avon liikkeet + ruutua. Alkuun piippaus ja muukin mölyäminen oli ihan kamalaa.. Kokeiltiin että hiljeneekö koira jos vaan pyydän perusasentoon eikä palkkaa tipu jos koira piippaa. Aikani jaksoin siirtyillä edestakas MONTA kertaa, koira nosti vain kierroksia ja mölyämistä. Sitten seuruutin sitä rauhalliseen tahtiin pitkän aikaa hyvin tyynenä ja eleettömänä. Ja uskomatonta, se hiljeni! Yhtäkkiä vain ääni loppui ja pääsin palkkaamaan namilla! :) Siitä eteenpäin liikkeet sujuikin huomattavasti hiljempaa, itse keskityin vaan olemaan mahdollisimman rauhallinen, tyyni ja selkeä koiralle. Jäi hyvä fiilis!
Keskiviikkona ohjelmassa peltojälkeä. Kiralle samaa settiä kuin maanantaina mutta vähän pidempi jälki. Nyt neiti sitten menikin jälkeä edestakas alusta loppuun namien hajujen perässä... Ei siis ihan ideaalisuositus. Päästään kohta kasvattajan syyniin, katsotaan missä jäljellä (ja tottiksessa) mennään ja että mitä kannattaa tehdä. Epäilen vähän, että Kiralle täytyy jo pistää valjaat päälle ja liina perään ettei jäljen ajaminen jää tuollaiseksi kuin mitä nyt oli. Aatun jälki meni vielä huomattavasti huonommin.. Se veti korkealla nenällä hirveätä vauhtia pitkin peltoa eikä tainnut löytää jälkeä kunnolla kertaakaan. Taisi olla aika huono idea kuvitella että metsään opetettu koira osaisi samanmoisen jäljen vetää pellollakin korkeassa heinässä. Ei osannut... :D Lisänä Aatulle paikkamakuutreeni.

Torstaina käytiin Hannan tokokurssin ekalla kerralla Jyväskylässä. Kiran kanssa katsottiin että mitä tähän asti on tehty ja sain hyviä ohjeita jatkoa ajatellen. Luoksetuloa alan tekemään niin, että palkka tulee joko paidan rullatusta helmasta tai vastaavasta eikä käsistä. Nyt on tosi kiinni minun käsissä joten niitä on alettava häivyttämään. Seuraamista Hanna neuvoi tekemään hitaampana ettei Kiran tarvii pomppia minun mukana kun menen liian lujaa. Lisäksi katsottiin Kiran pään/oman käteni asentoa. Käsi saa olla ylempänä että Kiran pää pysyy oikeassa asennossa. Nyt täytyy lisäksi olla tarkkana etten vedä Kiran perusasentoa ja seuraamispaikkaa liian eteen. Ruututreeneihin saatiin vinkkejä, jatketaan kosketualustalle menoa ja vaihdetaan palkka sinne (nyt pentu on palannut minun luo saamaan palkan). Lisäksi pysäytyksiä aletaan treenaamaan ruutua ja muutakin ajatellen. Kaikenkaikkiaan Kira on tosi pätevä pikkukoira, se pysyi vapaana kentällä aivan mahtavasti lähelläni tai jos menikin hetkeksi kauemmas, tuli heti kutsusta luokse. Niin hieno pieni! <3

Aatu teki vain ruutua, mutta siinä oli selvää kehitystä havaittavissa. Lisäksi Aatu teki sen pikkupätkän, mitä treeniä tehtiin, TOSI hiljaa. Mahtavaa!! Aatun kanssa ruudun osalta jatketaan ruudun eri reunoilta oikeaan kohtaa lähettämistä, kosketusalustaa välillä poistellen sekä kauempaa lähetyksiä kosketusalustan kanssa. Torstaina käytiin myös Aatun kanssa pyörälenkillä hölkyttelemässä.

Perjantaina käytiin jäljellä, tai Aatu ajoi metsäjäljen ja Kira hengasi tottiksen verran mukana ja pääsi leikkimään Aatu-malikan ja rotikka-nartun kanssa. Kivaa ja vauhdikasta näytti neidillä olevan ;) Aatu ajoi pitkän jäljen, jälleen aika vahvasti siksakkia mentiin ja yksi keppi jäi metsään. Marjastajia ja sienestäjiä oli metsässä ollut että liekö ne vaikeuttaneet vai miten jälki tuntui suht hankalalta... Hoiti kuitenkin hommansa koska kotona oli väsynyt koira illalla.
Lauantaina Aatun kanssa startattiin pitkästä aikaa tokokokeessa. Kira puolestaan pääsi mökille mukaan ja leikki kovasti Ulle-enkkubullin kanssa. Että oli kakaralla kivaa! Järvikin tuli tutuksi, osittain ihan oma-alotteisesti ja pari kertaa se taisi sinne tipahtaa kun vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. ;) Mutta hauskaa oli meillä muillakin kyllä kun katsottiin pienen belggarin hepulointia järvessä. On se vaan niin hauska tyyppi! <3

Ohjeita wanna be-hortonomeille

Kira on ollut kesällä tosi ahkera puuhastelija puutarhassa ja haluaakin nyt jakaa teille muutaman vinkin kohta kohdalta pehmolelujen joukkohaudan valmistamista varten.

1) Työvälineeksi tarvitset vain suurehkot, kaivamiseen soveltuvat käpälät ja periksiantamattomuutta. Myös oveluudesta on apua projektin eri vaiheissa.

2) Hauta-hanke kannattaa aloittaa heti kesän alussa. Kira itse aloitti projektia heti uuteen kotiin muuton myötä. Kannattaa muistaa että Suomen kesä on lyhyt ja projektin eri vaiheisiin voi mennä yllättävän kauan aikaa!

3) Aloita karsimalla valitsemasi hautapaikan kohdalta kasvillisuus. Kira harvensi reilulla tassulla vuorenkilpiä alueen reunamilta. Kaivurin vinkki! Jos kasvit ovat pureskeltavaksi kelpaavia (ja kaikkihan ne ovat!), saa niistä hauskaa puuhaa. Varsinkin mahdollisimman multaiset lehdet kannattaa kantaa emännän iloksi juuri imuroidulle matolle sisälle.

4) Seuraava vaihe vaatii eniten päättäväisyyttä ja sitkeyttä. Aina kun valvova silmä välttää, kaiva kuoppaa. Jatka heti siitä mihin viimeksi jäit, kun sinut taas päästetään takaisin ulos. Älä välitä muun kotiväen estelyistä, kaikki eivät vaan ymmärrä taiteellisia näkemyksiäsi ja yrittävät siksi lannistaa sinua!

5) Kun kuoppa alkaa olla muotoutua syvemmäksi, pidä projektissa taukoa ja uskottele kotiväelle ettet enää innostu kaivelemaan kukkapenkkiä. Tämä helpottaa projektin seuraavaa vaihetta.

6) Kun koko kuoppa-asia on unohdettu, jatka kaivamista. Nyt kannattaa melkein kerralla urakoida loppusyvyys monttuun. Ja sittenhän hauta onkin valmis käytettäväksi! Voit hakea haluamasi haudattavat esineet valmiiseen kuoppaan

Tässä vaiheessa tosin kannattaa edelleen noudattaa oveluutta. Jos jätät pehmolelun peittämättä ja kannat emännän kengät seuraavaksi täytteeksi kuoppaan, herätät helposti kotiväen huomion!

3kk päivitystä

Kira täyttää tänään tasan 3 kuukautta! <3 Meidän päivitykset blogissa laahaa pahasti jäljessä ja poden siitä välillä huonoa omaatuntoa mutta pääasiahan on että pennun kanssa touhutaan ja tehdään. :) Vahvistetaan suhdetta, tehdään kivoja juttuja, tutustutaan paikkoihin ja opetellaan uusia juttuja! Töitten jatkuttua loman jälkeen on kädet olleet aika täynnä tekemistä. Yritän viettää molempien koirien kanssa päivittäin aikaa myös kahden kesken. Paitsi että se on tärkeää pennun kanssa, se on tärkeää myös Aatulle saada laatuaikaa mamman kanssa ilman että kiusaava kakara on aina mukana. Vaikka tämä pentuaika ei nyt ihan helppoa aikaa ehkä olekaan ollut, en lakkaa kehumasta tuota pentua.. Se on niin loistotyyppi! Toistaiseksi se on ollut kyllä ihan sitä mitä toivoinkin ja vielä ehkä vähän päälle :)

Kiran kanssa on jatkettu ahkerasti ruokatottisteluita ja neiti on edistynyt hienosti. Justiin tänään oltiin kavereiden syynissä ja perusasennot, seuraamiset ja luoksetulot näyttävät suorilta. Kira on oppinut jo sivulle tuloa, tarjoaa sitä myös välillä itse. Kosketusalustaa ollaan kanssa treenailtu, sen idean Kira jo aika hienosti osaa. Lisäksi noudon alkeita on harjoiteltu pallolla. Hakua on aloitettu treenailemaan ja toisella kerralla viime perjantaina Kiralla selkeästi syttyi lamppu mistä hommassa on kyse. Kyllä oli ihanaa nähdä pennun ottavan ilmavainun ja lähtevän päättäväisesti maalimiestä (tai siis -naista) kohti.  Pennun kanssa on kyllä niin ihanaa touhuta kun toinen on niin innokas ja pähee! Ja onhan se sitäpaitsi hyvin sieväkin ;)

Suhtautuminen vieraita ihmisiä kohtaan on edelleen ihanan avointa, ehkä jopa hieman ylitsepursuavan riemukasta mutta se ei haittaa! Kira ottaa hienosti kontaktia jo minuun kun lähistöllä sattuu jotain jännittävää. Luoksetuloharjoitukset ovat tuottaneet kivasti tulosta ja yleensä pennun suht kookkaat korvat kuulevatkin kutsut. Paitsi jos on leikit muiden koirien kanssa kesken, silloin korvat tahtoo olla tukossa.. :D Olen yrittänyt käyttää Kiraa erinäköisissä paikoissa ihmettelemässä maailman menoa. Jazzien aikaan käytiin keskustakävelyillä, eläinkaupoissa on käyty pyörähtämässä, käytiin pienessä mätsärissä, koiranäyttelyn edustalla ihmettelemässä, eri treenipaikoissa.. Ja missähän vielä. Pikkumimmin kanssa on niin kivaa mennä mihin vaan kun se on reipas ja rohkea ja niin kovin utelias!

Aatun kanssa yhteiselo sujuu jo huomattavasti paremmin. Yhteislenkeillä käydään päivittäin ja onpas tyypit yllätetty leikkimästä yhdessä ja myös nukkumasta samalla pedillä.. Aatu tosin haluaisi edelleen säilyttää pienen hajuraon Kiraan mutta Kira viis veisaa moisista toiveista suurimmaksi osaksi ;) Liekö pennun kanssa leikkiminen auttanut viimeisten kilojen karistamisessa, nimittäin Aatun uusi look näyttää hyvältä!

Aatu on mahdottoman iloinen kaikista kahdenkeskisistä leikki-, treeni- ja lenkkihetkistä :)

Kira tutustuu maailmaan

Kiran kanssa on käyty viimeisen viikon ajan ajelemassa autolla aika paljon. Pääasiassa neiti matkustaa tyytyväisenä ja hiljaa mutta välillä kuuluu kyllä mutinaa ja vastalauseita. Eiköhän se siitä kun lisää vaan ajellaan! Tällä hetkellä Kira matkustaa kankaisessa kevythäkissä kun me odotellaan edelleen meidän oikeaa autohäkkiä. Vähintään vielä 3 viikkoa menee, tosi kiva kun jo 11 viikkoa ollaan häkkiä odoteltu..! :(

Sunnuntaina käytiin Kiran kanssa Plantagenissa. Lisäksi on käyty "mummoloissa" kyläilemässä ja kävelyillä metsässä, keskustassa, satamassa jne. Kentälläkin on käyty jo pari kertaa ihmettelemässä menoa. Pieniä tottistreenejä tehdään edelleen päivittäin, ruokaruutuakin on tehty mutta siinä Kiralla meinaa nyt aika usein huomio herpaantua ja katselee välillä ympärilleen yms. Hiljaa hyvä tulee kuitenkin, onhan likka vasta 8,5 viikkoa vanha. :) Olen superonnellinen siitä, miten reippaasti se suhtautuu vieraisiin ihmisiin. :) Häntä heiluu, naamat ja kädet nuollaan ja mimmi heittää vielä yleensä selälleen ihmisen eteen rapsutettavaksi. Ihanaa!

Vieraisiin koiriinkin on tutustuttu, Annen aussiet ei Kiralle oikein leikkiseuraksi kelvanneet mutta Taika-tervun kanssa saivat aikaan kunnon pentupainit. :) Taika on muuten Joken tytär! Harmaa ja tykkää kanniskella keppejä ympäriinsä, ilmetty isänsä siis ;)

Kiran ekoja treenejä kotona

Ihan ekojen päivien treenaamista hankaloitti Kiran ripuli, joten treenailemaan aloitettiin vasta tiistaina. Kira on tehnyt nyt kaksi ruokaruutua (ei makkararuutua kun ei siellä ruudussa makkaraa ollut ;)) ja näitä tarkoitus tehdä vielä noin 8 kappaletta lisää ennenkuin siirrytään tekemään jälkeä. Keskittyneesti neiti tekee hommia ja kovasti olisi vielä intoa jatkaa ruudussa kun nostan vähän kesken pois, eilenkin oiken painautui maata vasten kun aloin nostamaan. :) Tosi hyvä! Huomenna siirrytään tekemään ruutua pois kodin ympäristöstä vieraaseen paikkaan.
Tottista on aloiteltu myös muutamalla ruokakerralla päivässä. Harjoiteltu perusjuttuja: istumista, maahanmenoa, seuraamista, edessä istumista.. Ainoa "ongelma" on että välillä tuntuu että pentu ei jaksa seurata kättä namien perässä, lähinnä seuraamisessa ja eteen istuttamisessa huomaa. Lienee jo kylläinen, hieman väsy tai sitten tein liian pitkiä pätkiä. Tai kaikki näistä... Istuminen on vahvistunut hyvin jo muutamilla treenikerroilla, osasi tänään jo pelkällä käskyllä istua tosi hienosti. On se nopsa mimmi oppimaan asioita! <3 Maahanmeno lähti kanssa tänään sujumaan paremmin, tehdään jatkossakin sitä sisällä liukkaalla parketilla niin saan Kiran nopsaan alas. Istumista on harjoiteltu myös niinä kertoina kun olen antanut ruoan ihan kuppiin, eli ei saa ruokaa ennenkuin istuu ja katsoo minua. Auton takakontissa istutin Kiraa tänään vähän myös, huomenna laitankin sen jo sinne suoraan ja lähdetään ajelulle.
Leikki ei alkuun meinanut oikein onnistua kun Kira tykkäsi vaihtaa tosi helposti lelun käsiin. Nyt sekin lähti tänään sujumaan jo paremmin, Kira sai kaveriltani kotiutumislahjaksi Kongi Wuppan (kiitos vielä Paula! :)) ja se oli tosi mieleinen lelu ja sillä saatiin jo hyviä leikkihetkiä aikaiseksi. Samalla harjoiteltiin myös lelusta irroittamista, hyvin alkaa toimia sekin. Kylläpäs kaikki kuulostaakin helpolta! ;)
Semmoisia huomioita olen jo Kirasta tehnyt, että se ensinnäkin puree leluja tiukemmin ja ravistelee niitä tuon ikäisenä jo tosi paljon enemmän kuin Aatu saman ikäisenä. Kovasti tytöllä tuntuu olevan kyllä intoa leikkiä, vielä kun saan käännettyä ne parhaat leikit minun kanssa tapahtuviksi niin hyvä tulee! :) Tällä hetkellä eri hyvä mieli pennestä, se on niin loistotyyppi!

Kira tuli taloon!

Meille saapui eilen piiitkän haaveilun ja odotuksen jälkeen tällainen pieni pikinokka <3

Neiti on viralliselta nimeltään Giramin Elfrida. Ehtiväinen ja reipas pentu superterävillä naskalihampailla... Ei meillä aika käy tämän kanssa pitkäksi! :D

Kevät täynnä treeniä

Vesikoiraleiriltä kotiuduttu ja aikun olikin taas mukavaa leireillä ja tavata uusia ja vanhoja tuttuja. :) Aatu pääsi tekemään pitkästä aikaa jälkeä ja oli taas touhusta superinnoissaan. Täytyy sitäpaitsi todeta että koira myös osaa touhun aika hienosti eli jäljen puolesta aika pienellä hiomisella olisi valmis kokeisiinkin. :) Tehtiin myös esineruutua johon saatiinkin hyviä vinkkejä, tottista ja hakutreenikin ehdittiin sunnuntaina ottaa. Haku oli myös Aatun mielestä huippuhauskaa, tosi innolla lähti maalimiesten mukaan (kerta mokomat vei herran eväät :D) eikä ollenkaan mitään arkailuita vieraita ihmisiä kohtaan. Aatu on kyllä kehittynyt hirveästi tuossa asiassa! Leirillä vieraille ihmisille heilutettiin häntää jopa eli todellakin on meidän luoksepäästävyystreenit tuottaneet tulosta! Mahtavuutta, olen tosi ylpeä ukkelista! :)
Meillä on Aatun kanssa vielä kaksi kertaa tokokurssia jäljellä, yritetään haalia kasaan tokon voittajaluokan liikkeitä. Ihanaa että näin kesän alussa pääsee taas metsäänkin maastolajeja treenailemaan niin saadaan vähän vaihtelua treeneihin. Luvassa erittäin aktiivinen harrastuskesä, toivotaan että viimeiset liikakilotkin sulaa menossa koirasta pois ;) 
PS. Meidän pentu on syntynyt ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia! <3

Aatu 5 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Aatu-muruselle joka täyttää tänään jo viisi vuotta! <3 Paljon, paljon onnea ja pitkää ikää! :)

Treeniä treeniä treeniä!

Pakkasista huolimatta alkuvuosi on lähtenyt treeni-innon osalta reippaasti liikkeelle. Ollaan käyty Aatun kanssa palveluskoirayhdistyksen hallitreeneissä pari kertaa ja helmikuussa oltiin yhdistyksen järjestämässä Susanna Korrin tottispäivässä. Päivä oli antoisa ja olen iloinen että lähdin matkaan mukaan vaikka ensi alkuun jännitinkin että kehtaanko tuon kuumakallen kanssa lähteä. Aatu oli hallissa häkissä odottelun aikana kerännyt itseensä sen verran kierroksia (häkkikäyttäytymistä ei ehditty treenaamaan valmiiksi) että näytti pahinta puolta itsestään ja meidän tottiksesta mutta ei se mitään, ainakin saatiin tilanteeseen vinkkejä ja sain myös kannustavaa palautetta Suskilta että ensinnäkin koira on tosi kivan oloinen mutta hieman kuriton ja että ohjaajassakin on kehityspotentiaalia omaksua uusia juttuja. Jes! :)

Talvilomani aikana meillä oli ihanainen hoitokoira Maisa melkein viikon kyläilemässä. Koirien yhteiselo sujui aika hyvin Maisan juoksusta huolimatta. Ainoa mikä yllätti minua oli se että Aatu oli kamalan mustasukkainen minusta ja kaikesta huomiosta, mitä Maisa sai. Tämä on hyvä tiedostaa jatkoa varten ja uskon että Helsingin tulevasta semmasta saan lisää ajatuksia ja apuja tähän asiaan.

Ihana talviloma ja ihana Maikku <3

..onko se kenguru..?! :)

Samaisen talviloman aikana Aatu kävi myös rokotuksilla ja samalla vaa'alla eläinlääkärillä kun epäilin että se on kastraation jälkeen lihonut. Kyllä, mutta että ihan 5 kiloa 5 kuukaudessa, voi apua! Pahus vie että tuo pitkä pörrökkäkarva on hämäävä.. Jälkiviisaana voi todeta että ruokaa olisi pitänyt vähentää kastraation jälkeen enemmän..! Myöskään tämän talven useampi kuukausi taukoa kunnon lenkeistä kamalien pakkasien takia tuskin auttoi asiaa. No, nyt Aatu onkin ollut dieetillä ja pientä tulosta on jo onneksi tullut, jospa kesän alussa poika olisi jo lähellä oikeampia mittoja.

Pörrökkä-pullukka

Niin suloinen silti <3

(kaikki kuvat A. Heinänen)
Treeneissä meillä on ollut työnalla ensinnäkin vieraiden ihmisten luoksepäästävyys, tätä on erityisesti hallitreeneissä treenailtu ja toivon että kevään aikana saadaan treenattua paljon lisää vielä. Nyt minulla on kuitenkin selvä ajatus millä asiaa viedään eteenpäin, jospas se alkaisi sujumaan jo ennen kesää. :) Toinen mitä on työstetty ja revitty hiuksia päästä ja työstetty ja harmiteltu ja.. on tuo Aatun mielentila treeneissä. Jollain pitää nyt oikeasti saada kierroksia alas, että tuo vinkuminen saadaan vähenemään. Tästäkin on nyt taas ajatusta mielessä millä lähden asiaa viemään eteenpäin, toivotaan että saadaan tuloksia asiassa aikaan.
Uusia pentu-uutisia Aatun pikkusisaruksesta ei ole kerrottavana, kaikki ajallaan. ;) Vielä vaan odotellaan.. ja jännitetään.. ja toivotaan sormet ja varpaat pystyssä parasta! :)

Uusi Vuosi

Hyvää ja toivottavasti pentumaista Uutta Vuotta 2011!

Pinkki possu odottaa vielä käyttäjäänsä :)