25.6.2015

Oikeilla jäljillä - ihana koirani mun JK2!

Hakukokeen jälkeen olikin jo kiire keskittyä jälkeen ja tietenkin tottikseen, koska meille oli luvassa avoimen luokan jälkikoe Uuraisilla eilen 24.6. Tämän kokeen piti olla jo heti kevään alussa 3.5. vaan lumien vuoksi sitä jouduttiin siirtämään. Näin lyhyt väli kokeiden välissä on meille noh, ihan liian lyhyt kun treeniaika kutistui minimiin, mutta vähän ehdittiin tehdä janoja ja muutamia jälkiä onneksi kokeneempien silmien alla. Viime viikolla Kira ajoi kilometrin mittaisen jäljen 28 minuutissa huonolla motivaatiolla ehtien syödä matkalla hieman heinää, hukata jäljen ja käydä myös pissalla. Olo ei siis ollut ihan superluottavainen :D vaikka motivaatiota olikin tämän jälkeen vähän yritetty nostatella.

Tottikselle yritin ehtiä tehdä jotain mutta kun välistä vielä pyhitettiin yksi viikonloppu haun treenaamiselle kokonaan niin eihän me paljoa ehditty. Ja kyllähän se eilen sitten näkyikin.. Tottis tehtiin ensin, sitten jälki ja lopuksi iltamyöhään esineet. Tuomarina oli Minna Moisio ja jännitin tottista semmoiseen tavalliseen tapaan, en superhirveästi mutta sen verran että kädet tärisi kuitenkin, taas. Me tehtiin liikkeet ensin ja siinä kohti kun seuraaminen olisi pitänyt aloittaa, Kira vain katseli paikkamakaavaa koiraa :O joten en keksinyt muuta kuin antaa melkoisen voimakkaan seuraa-käskyn ja lähteä liikkeelle. Koira taisi tästä vähän pahastua ja oli tosi ahdistuneen tuntuinen. Koko seuruu tuntui ihan kamalalta, koira tosi alavireiseltä ja välillä se kulki minusta tosi kaukanakin. Henkilöryhmään mennessä ei nyt niin jätättänyt mutta sieltä poistuessa ehti nuuskia ryhmän ulkpuolella katoksen alla olevaa tuolia :O Ohjaajan henkinen tuska oli tässä kohti melkoinen :D Jäävät sujui tällä kertaa kaikki hienosti, mahtavaa Kira! :) Tasamaanouto oli vähän hidas, hyppy hyvä ja myös A-este sujui nyt hienosti vaikka kapula olikin taas vinossa. Eteenmenon seuruun Kira edisti mutta lähti silti tosi huonosti eikä uudella käskylläkään edennyt kuin ravilla jolkotellen. No tiesihän se, että kohta sen huudan maahan.. Paikkamakuun aikana ehdin kelata mielessäni meidän kamalan ahdistunutta suoritusta moneen kertaan läpi ja harmitti se kamala seuruu ihan hirveästi. Niin ajatuksissani siellä seisoin, että tuomarin piti kutsua minua ihan nimeltä, kun oli aika hakea koira pois :D ja siihenkin reagoin ensin vilkaisten ihmetellen koiraani ("ei Kira ole voinut nousta, miksi ne minua huutelee"). No mutta, tottis oli tehty ja tuomari ei yhtynyt näkemyksiini sen kamaluudesta.Liikevirheitä ei toki tullut kuin se eteneenmenon kaksi käskyä ja hidas jolkottelu. Saatiin tottiksesta 95 pistettä...!!


Välissä ehdittiin hetki odotella kaatosateen loppua (meidän tottisvuorolla ei satanut mutta arvostelun aikana alkoi tulla vettä ihan kunnolla) ja sitten arvottiin jäljet. Sain arvottua meille avoimen ekan jäljen ja sitten ajeltiinkin maastoon. Unohdin kysyä janoille viejältä meidän arvioidun lähtöajan mikä aiheutti kevyttä jännitystä, kun ei yhtään tiennyt paljonko on aikaa jäljellä. Sain onneksi kuitenkin suurinpiirtein kaiken valmiiksi juuri ennenkuin meitä huudeltiin janalle. Yritin tieltä näyttää Kiralle janan takamerkkiä ennen tuomarin kättelyä mutta ei se tainnut nähdä sitä, lähti nimittäin ekalla lähetyksellä tosi huonosti ja vinoon. Pyysin sen takaisin janalle ja lähetin uudestaan, nyt lähti paremmin mutta melko rauhallisesti silti. Nappasi jäljen ja se oli tietenkin takajälki mutta melko kätevästi sain mielestäni koiran käännettyä ja sitten me paineltiin metsään. :) Eka keppi nousi pian ja sen jälkeen Kira nappailikin niitä tasaiseen tahtiin. Fiilis oli ihan uskomaton, kun se nosti viidennen kepin ja tajusin ettei meiltä ole voinut jäädä yhtään vielä matkalle..! Siellä minä vain kävelin sen perässä hiljaa liinaa pidellen ja se ajoi jälkeä tosi hienosti ja nosti kaikki kepit.. Voi ihana Kira! <3 Viimeistä keppiä etsiessä tuntui että tultiin tosi pitkän matkaa ja sitten Kira bongasikin tieltä meidän auton ja mukana ketynä olleen Saijan. Jatkoi kuitenkin jälkeä itse ja mentiin hyvän pätkää vielä.. Vaan ei sitä viimeistä keppiä tahdo löytyä. En tiennyt yhtään mitä tehdä kun Kira pysähtyi ja alkoi katsella minua, joten en tehnyt yhtään mitään :D Onneksi Kira ratkoi tilanteen itse ja lähti ajamaan jälkeä taaksepäin uudestaan. Mentiin hyvän matkaa takaisinpäin kunnes se pysähtyi ja kääntyi taas ympäri. Minä vilkuilin kelloa, koska aikaa ei enää ollut tuhottomasti. Se viimeinen keppi olikin onneksi jo sitten siinä ja Kira löysi sen! Juostiin pikaisesti autolle ja ajettiin palauttamaan keppejä, jäljestysaikaa jäi vielä minuutti kun saavuttiin keppien luovutuspaikalle että kyllähän se vähän tiukille meni :D Janasta lähti 5 pistettä mutta jälkipisteisiin 165 olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, tosi hieno jälki!

Esineruutu oli samassa paikassa, missä bc-kelpie-mestaruuskisoissa toukokuun lopussa ja silloin se oli tosi haastava varmasti myös tuuliolosuhteista johtuen. Nyt ei tuullut niin mistään päin joten kävelin taas ihan vasempaan reunaan lähettämään Kiran ja siirryin sitten itse hieman keskemmälle. Kira löysi melko pian ensimmäisen esineen ja palautti sen hyvin. Seuraavalle pistolle laitoin sen noin ruudun keskivaiheilta ja taas sieltä tuotiin esinettä hetken etsintöjen jälkeen. Aikaa meni vähän reilu 2min ja 2 esinettä oli löytynyt joten esineistä 30 pistettä. Aika pro-menoa! :)

Kotimatkalle päästiin lähempänä puolta yötä palkintojen jaon jälkeen. Kira teki päivän parhaan tottiksen, parhaat maastopisteet ja kokonaispistein 290 irtosi myös luokkavoitto..! Voiko tähän enää muuta sanoa kuin että ihana koirani mun <3 <3

Jatkossa Kira kisaa siis kahdessa lajissa voittaja-luokassa. :) Nyt vaihdetaan kuitenkin hetkeksi taas lajia ja kaivetaan tokoiluinto jostain (mistä lie löytyy..? :O) esille, koska parin viikon päästä meillä olisi luvassa vuorostaan tokon avoimen luokan koe ennen sääntömuutoksia. Ei jää taaskaan yhtään liikaa treeniaikaa mutta suunnitelmat alkaa tässä onneksi selkiytyä ja myös pk-tottiksen puolelle on monta jännää juttua luvassa Kiralle kesän ratoksi. Jospas syksyllä se ei tietäisi, ollaanko oikeasti kokeessa vai ei ja jospas sitten taas osattaisiin kokeissakin seurata yhtä hyvin, kuin mitä Kira oikeasti osaa. :) Niinkuin tälleen.. 

 .. ja tälleen.. <3
Kuvat Minna Sarvanne 

Ja juu, se toki vaatis sen että pystyisin itsekin kokeessa hengittämään ja olemaan edes vähän rennompi enkä ahdistuisi pienistä virheistä niin kohtuuttomasti.. ;) Bongasin toisesta koirablogista tänään tosi hienon mottolauseen: toiset tekee mitä pystyy, mutta me tehdään mitä halutaan (täältä). Niin hyvä! Tuota kohti mekin halutaan mennä!! Train harder, train smarter :)

7.6.2015

VALIOKELLO KÄYNNISTETTY!! HK3 Kira!

Katselin KOPAsta aiemmin kesän hakukokeita ja huomasin että Jämijärvellä olisi koe 6.6. Tuntui että se tulee ihan liian pian, mutta kun myöhemmin vielä huomasin, että kokeeseen olisi vapaita paikkoja niin laitoin vähän ex tempore ilmoittautumisen menemään ajatuksella että joskus sinne voittaja-luokkaan on pakko uskaltautua menemään kuitenkin. :) Ykköstuloksesta en varsinaisesti haaveillut kun mm. esineruutu oli meillä mennyt ihan jäljestämiseksi viime aikoina enkä osannut yhtään arvella, että joko olemme valmiita 300 metrin hakuradalle. Tästä saatiinkin sopivan paineeton fiilis kokeeseen (mennään harjoittelemaan kisaamista ja hakemaan lista treenattavista jutuista) ja sain nyt pidettyä jännityksen järkevällä tasolla. Sitä auttoi myös ystäväni Elina joka lähti ketyksi ja seuraksi kokeeseen, kiitos! (myös kuvista!) :)

Aamulla startattiin kuuden maissa kohti Jämiä. Päivä näytti hyvältä, aurinko alkoi pilkistellä mutta ei ollut vielä yhtään liian kuuma. Perille päästiin ajoissa, koirien tarkastukset saatiin hoidettua ja arvonta myös. Päästiin Kiran kanssa aloittamaan eka tottiksella ensimmäisessä parissa heti ja suuremmalla numerolla eka paikkamakuuseen. Parinamme oli symppis kultsu-uros ja tuomarina Heinilän Jani joten eikun suht rennoin fiiliksin kentälle. Kira jäi paikkamakuusen ja itse kävelin piiloon innoissani siitä, että ollaan jo voittajassa - saa istua paikkamakuun ajan itse :D Eikä mitä, piilossa piti seistä ;) Toisen koiran suorittaessa liikkeitä jännitys alkoi itsellä nousta ja huomasin, että kädet tärisee vähän. Sain kuitenkin hengiteltyä ja tsempattua itseäni vähän ennenkuin hain Kiran ja sitten se oli menoa! Pieniä vanhoja virheitä tottiksessa oli ja muutama uusikin löytyi :P mutta kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen meidän yhteiseen tekemiseen. Seuruu oli hieno, joskin täyskäännökset vähän laimeat ja hlöryhmään mennessä jätätti. 


Nyt Kira myös istui, VAU! :) Maahanmenon kanssa oli taas ongelmia, koira ennakoi ja sain vain hädintuskin sen uudelleen mukaan. Seisominen meni makuuksi mutta molemmat luoksetulot oli hienot ja nopeat, toisessa Kira itseasiassa törmäsi minuun ja ohjaajaa alkoi hymyilyttää melkoisesti. :) Asenne-mimmi!! <3 Tasamaanouto oli Kiraksi oikein hyvä, vähän takaisintullessa oli hitaampi kuin mennessä mutta itse olen oikein tyytyväinen. 


Hyppynouto tuttuun tapaan erinomainen mutta A-esteellä kapula vieri vinoon ja ekaa kertaa ikinä Kira kiersi A:n takaisintulleessaan. Eteenmenoon sain mielestäni koiran viriteltyä suht hyvin ja se lähtikin sinne laukalla mutta meni omatoimisesti vähän matkan päässä maahan (se koekaava..). Uudella käskyllä sain sen kuitenkin lähtemään tukka tuulispäänä kohti kentän reunaa ja maahan meni hyvin. Pientä säätöä siis mukana mutta paljon hienojakin juttuja ja tottiksen pisteet 83. Olin kovasti iloinen näistä! :)

Seuraavaksi saimme lähteä tottisparin perässä ajelemaan hyvän matkaa hakuradalle. Maisemat oli ihanaa tasaista sammalmetsää ja totesin Elinalle että olisi niin siistiä jäljestää tuolla. No, matkalla bongattiin myös janoilla tuomaria odottavia kisakoirakoita :) Hakuradalle odotellessa meinasi jännitys kipristellä vatsaa oikein kunnolla, aurinko oli alkanut myös paistaa ja pelkäsin että tuleeko kamalan lämmintä ja koira läkähtyy radalle. Vihdoin tuli meidän vuoro ja eikun radalle vaan. Haun tuomaroi Mia Sandelin. Keskilinja oli isohko polku ja tuomari lupasi etten voi siltä eksyä. Kysyin, voiko aikaa kysyä välillä ja tuomari lupasi että toki. Maasto oli melko tasaista kangasmetsää, vähän oikea puoli välillä vietti alaspäin mutta oikein mukavanoloinen rata. Helppo edetä ja niinpä kun laitoin Kiran pistolle niin sinnehän se lähti viilettämään ja kovaa! :O Yritin pysyä sen perässä keskilinjalla niin, että ehtisin aina pikkaisen edetä ennenkuin kutsun sen pois ja laitan toiselle puolelle. 

Aloitimme oikeasta etukulmasta ja vähän hätäisesti roiskaisin Kiran sinne. Se lähti etuviistoon vinoon ja kutsuin sen laittaakseni uudestaan että uppoaisi kunnolla syvälle. Nyt meni paremmin, kutsuin sen pois ja laitoin toiseen etukulmaan ja niin päästiin sangen ripeästi liikkeelle. Eka ukko löytyi omien muistikuvien mukaan NOIN 100 metristä vasemmalta. Kira ilmaisi vanerilaatikon hyvin ja palasimme keskilinjalle hommiin. Tosi pian alkoi kuulua haukku vuorostaan oikealta puolelta joten eikun hakemaan koiraa. Nyt se vaati toisen käskyn sivulle tullakseen. Keskilinjalle palatessani oli uskomaton fiilis, vastahan me aloitettiin ja Kira oli jo nostanut kaksi ukkoa! :) Olin vakaasti päättänyt laskea askeleet 200 merkin jälkeen mutta niinhän siinä kävi, että sekosin laskuissani ja yritin arvioida matkaa taaksepäin merkille. Justiin kun olin vähän epävarma, että uskallanko edetä enempää, tajusin että koirakin on hukassa eikä tule kutsusta pois. Hetken siinä ehdin ihmetellä, kunnes Kira alkoi haukkumaan reilusti vasemmalla puolella eteenpäin rataa. Nyt haltuunotto meni hyvin. Keskilinjalle palatessani olin varmaan jo yhtä hymyä! Vitsi minkä radan pieni Kiranen teki!! <3 Uskomatonta työtä ja tuntui että meillä oli hyvä flow yhdessä, koira tuli hyvin ohjauksiin ja pääsääntöisesti työskenteli oikein kivoja pistoja. Ja se löysi kaikki!! :) Tuomari ihmetteli, että mihin mulla oli niin kamala hengenhätä ja kertoi, että meillä oli mennyt rataan 8 minuuttia..! Hupsis :D Ja vielä sitä kelloa meinasin muka välissä kysyä :D Tuosta omasta kiirehtimisestäni meni 1 piste ja toisen piilon haltuunotosta toinen eli saatiin 168 pistettä..!!! Mieletöntä!! Lähdettiin pinkomaan takaisin autolle ja Kira iloitsi yhdessä kanssani ja vaan kehuin koiraa miten superhienosti se osasi.. Itkukin siinä pääsi itsellä ilosta ja liikutuksesta, fiilis oli ihan uskomaton!! :')



Nyt oli sitten jäljellä enää esineruutu eli kisakeskukselle mars takaisin ja omaa ruutua odottelemaan. Kira tuntui odotellessa taas olevan oikein hyvillä fiiliksin eikä onneksi yhtään niin väsynyt haun jälkeen, kuin mitä pelkäsin. Se kyhnötti vieressäni ja odotti rapsutuksia. Pissalla sain sen onneksi käymään, ettei ruudussa sitten tarvitse. ;) Esineruudun tuomaroi Jani ja ruutu oli ylämäessä. Yritin etukäteen katsoa tuulen suunnan hyvin mutta ruutu olikin niinpäin että tuuli tuli ruudun etureunasta takareunaa kohti. Jani sanoi alussa, että tuuli on nyt niin pyörivää ja ruutu sellainen, että koirien on pakko työskennellä hieman ruudun ulkopuolellakin eikä hän siitä rokota. No eikun näillä saatesanoilla kohti ruutua. Mietin tiukasti treenikaverini Marjan ohjeita siitä, että voin ihan rauhassa kävellä ruudun etulinjan koiran kanssa ja katsoa merkkaako sen nenä jo siinä jonkun kohdan. Kira köpötteli pää alhaalla perässäni (samoin kuin hakupiiloilta keskilinjalle kävellessä olen opettanut) joten tästä ei ollut nyt itselle merkittävää apua :D Eikun koira ruutuun ja katsomaan miten akkain käy.. 


Sinne se lähti, upposi melko hyvin taakse asti ja ruudun ulkopuolellekin. Maltoin pitää suuni kiinni ja siirryin itse vähän lähemmäs ruudun keskiväliä ja annoin koiran etsiä. Kira pyöri aikansa ja lähti sitten tulemaan ruutua alaspäin minua kohti, sai matkalla hajun esineestä ja toi sen. :)


Hyvillä mielin koira uudestaan etsimään, nyt toista esinettä se tuntui hakevan vähän kauemmin ja ehdin jo miettiä että ykköstulos on nyt siitä kiinni. Hetken etsinnän jälkeen toinenkin esine löytyi kuitenkin, jipii!! :) Viimeisellekin Kira lähti vielä ihan hyvin ja niin vaan sekin sieltä nousi! Esineruudusta siis kaikki esineet ja pisteitä 30! :) Voi Kira minkä teit! Olin niin ylpeä ja iloinen koirastani, se teki niin aivan älyttömän hienoa työtä!

Loppujen lopuksi Kira oli kokeen ainoa ykköstuloksen tehnyt koira ja voitimme luokkamme yhteispistein 281. Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja melkoisen iloisin fiiliksin. :) Haun tuomari Mia kävi vielä palkintojenjaon jälkeen sanomassa, että olen tehnyt hienoa työtä koiran kanssa ja voi kuinka se lämmittikään mieltä. Me noviisit..! No, haku jos mikä onkin tiimityötä ja meillä on selvästi ollut hirveen hyviä ja päteviä treenikavereita ja ollaan onnekkaasti saatu käydä hyvissä koulutuksissa oppimassa ja huisin taitava kasvattajamme on auttanut kaikessa, erityisesti tottiksen kanssa.. Mielettömän ISO KIITOS ihan kaikille meidän kanssa treenanneille ja meitä koutsanneille! Kaikille jotka on epätoivoisesti yrittäneet piilottaa Kiran järjettömän ison palkkatyynyn :D pyynnöstäni piilossa odotellessaan, möyrineet maakuopissa meitä varten, jumpanneet ilmaisuja kerta toisensa jälkeen ja auttaneet esineruudun kanssa, hinkanneet tottista... Lista on piiiitkä.. KIITOS! <3 Ja tietysti KIITOS Kira!! Olet niin super <3

Muru <3
Voittajaluokka siis korkattu ja aikamoisella tuloksella odotuksiin nähden. Ja valiokello, sekin lähti nyt sitten tikittelemään..!