Taustaa

Blogin takana on koirien omistaja ja ohjaaja Kati, eläinhullu pienestä pitäen. :) Lapsuudesta nuoruuteen harrastin ratsastusta, myöhemmin hankin gerbiilejä ja kun opinnot alkoivat olla loppusuoralla, toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni omasta koirasta. Aatu muutti pienenä karvapallona elämääni ( ja muutti elämäni :)) toukokuun lopulla 2006. 

 Aatu-pieni toukokuussa 2006 ekoja päiviä kotona

Aatun kanssa päästiinkiin tutustumaan monenmoisiin harrastuksiin - ja koiran kouluttamiseen noin muutenkin kun tyyppi ei ollut ihan helpoin kaveri ensimmäiseksi koiraksi. Aatu on laittanut minut melkoiseen koirakouluun! Toisaalta Aatu on ollut tosi hyvä opettaja ja hauska koira kaikkine persoonallisine piirteineen. Aatun ansiosta olen joutunut todella miettimään niin koulutusmenetelmiä kuin oman käytökseni vaikutusta koiraan. Helpon koiran kanssa olisin päässyt huomattavasti helpommalla, Aatun kanssa olen joutunut opiskelemaan ja kyseenalaistamaan asioita ja sillä tiellä ollaan edelleen. Iso kiitos Aatulle siitä, että se on opettanut minulle paljon ja antanut niin paljon virheitäni anteeksi! Nykyisellään elo Aatun kanssa on suurinpiirtein vaivatonta, ikä on tuonut vähän järkeä ;) Varautuneisuus on onneksi helpottanut hieman iän ja treenin myötä, mutta ei tietenkään koskaan poistu koirasta kokonaan. Harrastuskoira-näkökulmasta Aatussa on kivasti saalisviettiä ja taistelutahtoa. Hermoja olisi voitu tähän pakettiin tosin ottaa vähän enemmänkin. :)

Aatun TK2-tittelin palkkiohetki - taitavalle koiralle hamppari :)

     
Aatun kanssa harrastellessa kyti taustalla myös ajatus vähän toisenlaisesta harrastuskoirasta, semmoisesta "ihan oikeasta palveluskoirasta". Kira on pitkän haaveilun ja suunnittelun tulos - toisen koiran hankinta otti nimittäin aikaa useamman vuoden. Belgistä haaveilin jo ensimmäistä koiraa ottaessa, mutta ajattelin että rotu on liian vaativa kokemattomalle omistajalle. Rotuvaihtoehtoja toiseksi koiraksi oli harkinnassa myös muita, lähinnä bortsu, jossain vaiheessa myös aussie ja muista belgimuunnoksista tervu tai grotsku mutta aina vain ajatukset kääntyivät maliin. Se vain tuntui kaikista eniten omalta, eikä mikään muu rotu (tai muunnos) tuntunut samalta. Sopivan pennun etsiminen otti myös oman aikansa, koska nyt tietoa oli vähän enemmän takataskussa kuin ensimmäistä koiraa ottaessa ja vaatimukset tätä myöten korkeammalla. Ihan puhtaasti käyttölinjainen koira ei tuntunut omalta ensimmäiseksi maliksi varsinkaan kun ei tarkoitus ole harrastaa suojelua. Yksi tärkeä kriteeri koiralle oli, että sen kanssa pitäisi pystyä elämään kotona normaaliarkea vaivattomasti. Etsiskelin sopivaa sekalinjaista pentua ja muutamaan tulevaan pentueeseen kävinkin tutustumassa. Tällä kertaa halusin ehdottomasti tavata pennun molemmat vanhemmat ja mielellään sukua taustalta pidemmältikin.

Giramin-koiria tiesin ja olin tavannut ennenkin ja pitänyt niistä kovasti, mutta luulin ettei Miialta ole pentuja tulossa lähivuosina. Sattumalta törmäsin Kiran emään Maisaan rodun tokomestaruuskisoissa elokuussa 2010 ja ihastuin Maisaan heti. Sille oli kuulemma mahdollisesti pentue suunnitteilla seuraavalle keväälle joten tämä tuntui ehdottomasti hyvin kiinnostavalta vaihtoehdolta! Maisaan sain vielä tutustua tarkemmin  kun Maisa oli meillä melkein viikon hoidossa helmi-maaliskuussa 2011. Kiitos Taina kun luotit Maisan hoiviini! <3

  Maisa maaliskuussa 2011

Arvelin että Miia valitsee pentujen isäksi sellaisen uroksen, josta itsekin pidän ja näinhän siinä kävi, että Lupen ensimmäistä kertaa nähdessäni oli reaktio "vau mikä koira!" Jo 3-vuotiaana Luppe oli saavuttanut MM-pronssia 2011 Belgiassa mondioring cat1-luokassa ja vuotta myöhemmin luonnetestistä sai pisteitä kasaan 291!

Luppe kesäkuussa 2011

Pikku-Kira 6vkoa kasvattajan luona <3

Toisen ja toisenlaisen harrastuskoiran saappaita täyttämään tuli siis piiiitkän odotuksen jälkeen Kira kesäkuun lopussa 2011. Kiran myötä olen päässyt elämään todellista koiraharrastuselämää ja aivan mahtavaa on ollut opetella yhdessä koiran kanssa eri lajien ja koiraharrastuksen saloja, vaikka se ei aina niin helppoa aloittelijalle olekaan. Niin paljon on opittavaa! Alussahan tässä vasta ollaan, mutta onneksi on ollut ja on jatkossakin viisaampia neuvomassa ja opastamassa että päästään eteenpäin. Ja onneksi on ihana koira! :)

Kiran kanssa hakutreneeissä heinäkuussa 2012, kuva Aki Korhonen

Jos tuli asiaa, laita kommenttia blogiin tai sähköpostia katij.leppanen(at)gmail.com.