Uuteen Vuoteen 2013

Miten meidän vuosi 2012 meni? Asetetut tavoitteet näkee vielä kertauksena täältä.

Aatu
- on ollut terve sikäli, että eläinlääkärissä ei ole tarvinnut ravata. Lääkärissä käytiin vain tulehtuneiden anaalirauhasten takia ja silmätulehduksen vuoksi (vai olikohan silmätulehdus vuonna 2011..?!). Rankaongelmia on kuitenkin edelleen ja lihaksisto jumittaa ja kipeytyy siitä johtuen.
- treenirintamalla tokon voittajan liikkeitä ollaan treenailtu lisää, mutta fiilikset treeneissä ovat vaihdelleet epätoivosta onnistumisen iloon. Melko kirjavaa menoa siis :)  Kokeeseen asti ei menty.

Kira 
- jälkeä on tehty tämä vuosi edelleen lähinnä pellolla, koska se ei edistynyt ihan niinkuin olin ajatellut (treenien vähyys!!). Metsässä tehtiin muutama jälki.
- esineruutua tehtiin kanssa jokusen kerran ja se treenin määrään nähden, ihan hyvällä mallilla. :
- haussa maalimiesten kanssa leikkiminen on parantunut ja selvästi se on leikki, mikä Kiraa palkitsee. Suoria pistoja ja ilmaisua on kanssa tahkottu.
- tokossa on harjoiteltu kaukojen alkeita ja vähän ruutua. Tottista on yritetty viedä enemmänkin eteenpäin ja kehitystä onkin tapahtunut. Seuraaminen alkaa tuntua oikein mukavalta ja käännökset sujua. :) Jäävät tahtoo vielä mennä sekaisin ja eteenmeno takkuaa mutta hiljaa hyvä tulee..
- agility on ollut välissä kokonaan tauolla enkä usko että siihen jatkossakaan ehditään kovasti panostaa. Nyt kuitenkin jatketaan treenejä 10 kerran alkeiskurssilla, katsotaan sen jälkeen tilannetta sitten uudestaan.
- näyttelyura korkattiin ja kuopattiin eli ERIin on hyvä lopettaa :)

Ja sitten vielä tavoitteet ensi vuodelle. Nyt en ala erittelemään Kiran treenitavoitteita sen tarkemmin eri lajeissa kun meillä on ihan tulostavoitteitakin. ;)

Aatu

- mölli-kokeissa voittajan korkkaus

Kira
-terveystarkastukset (kun täyttänyt 2v)
- BH
- tokon alo1 ja avo1
- MH syksyllä

Noniin, nyt ne on sanottu ääneen, jännittävää..! Ääneen sanominen tuntuu monesti auttavan - Kiran juoksu alkoi viikko sen jälkeen kun täällä blogissa valittelin, ettei sitä ole näkynyt. :D

Ihanaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2013

Meillä ei imuroida enää

.. kiitos vaan Kira! Näin joulusiivouksen alla tämä tihutyö itseasiassa kyllä vähän enemmänkin harmittaa...! Toki voihan se olla, että Kira vain ajatteli varmistaa että saan tulevaisuudessa toivomani uuden imurin. ;) 

Ulkona -20, sisähallissa +15 :)

Kira aloitti kertausharjoitukset eli agilityn alkeiskurssin kun saatiin lämpöisestä treenihallista ryhmäpaikka Saarijärveltä. Toissapäivänä treenit oli peruttu mutta varattiin Marin ja Annen kanssa halli kahdeksi tunniksi treenejä varten. Pakkasta on taas mukavasti joten ulkona treenailut on ihan mahdoton ajatus tällä hetkellä. Sunnuntaina oli onneksi vielä lauhempaa että tarettiin maneesitreeneissä mutta kyllähän tuo lämmin halli on ihan luksusta..! Kiran mielestä siellä tosin tulee kamala hiki :D

Jääkaahailijat viime talvelta, kuvat A.H.

Ei näy ei kuulu Kiran juoksuja. Kai ne joskus ehkä tulee, nyt jouluna vaan olis ollut oikein hyvä hetki pitää treenitaukoa, niin hyvin olisi mennyt samassa. Toivottavasti ei alkuvuoden treeneistä/seminaareista kovin moni peruunnu juoksujen takia. Nyt mennyt melkein 9kk edellisen juoksun alusta, enkä sikäli valita mutta mietityttää, että onko vaan minulta jäänyt jotain huomaamatta... :)

Kira teki hallissa kivat treenit. Tokon alo-hyppy alkaa sujua jo kivasti, vielä kun siihen yhdistää sen, että kävelen koiran viereen sen seisoessa, niin liike on koevalmis. Seuraamiseen lähti tosi mukavalla asenteella vaikken sitä juuri hetsaillutkaan. Palkka oli nyt suurimmaksi osaksi kokoajan piilossa mutta paikka pysyi ja oli hyvä. Käännökset on parantuneet kovasti. Alan olla tyytyväinen menoon, tehty pohjatyö on kannattanut! :) Jäävät Kiralla on ihan hukassa, täytyy jättää ne hetkeksi mietintätauolle. Sekoittelee niitä vahvasti ja istumista sekoittaa myös perusasennosta tehtyyn peppujumppaan.. Luoksetulo on hyvä ja siitä sivulle siirtyminen hieno. :) Eteenmeno tarvitsee nyt jotain uutta ajatusta, ei vaan lähde se. Kiralla ei ole ajatusta siitä, että käsky tarkoittaa eteen suoraan juoksemista. Tätä täytyy pohtia! 

Aatu pääsi kanssa tekemään tokoa ja tekikin sitä tosi hienosti ja hiljaa. Voi kun oli kivaa treenata hiljaisen vesiäisen kanssa! Tehtiin seuraamista niin, että pidin namikäden merkkinä Aatulle oikeasta kohdasta. Se meni hyvin. Keulii kyllä jos käsi on normaalisti eli se edistäminen on tosi tiukassa, mutta jospa se siitä. Ruutua tehtiin pitkästä aikaa ja se meni tosi hienosti. Hyvä Aatu! Jäävät tehtiin ja kun treeni sujui niin kivasti niin lopetettiin lelu-humputteluun. 

Ostin Kiralle vetovaljaat viime viikonloppuna, kunhan keli lauhtuu alle kahdenkympin pakkasen niin päästään testaamaan ne. Veikkaan että aika kovaa mennään! ;) Muutama päivä vielä joulun odotusta jäljellä, tekee tiukkaa malttaa aattoon asti! :) Joulukuusi odottelee jo pihassa sisälle pääsyä. :)

Väsynyt tokoilija ja lukkokuningas

Kyllä se sitten  kuitenkin iski vähän päälle, nimittäin syysväsymys. Parisen viikkoa on ollut hyvin väsynyt fiilis joten ollaan lähinnä vähän tokoiltu kotona ja käyty lenkillä. Parit treenit ollaan Kiran kanssa käyty kentällä mutta Kirakin on nyt ollut vähän omituinen, enkä ole saanut kentällä siihen semmoista asennetta ja keskittymistä kuin toivoisin. Nyt alkoi kunnon pakkaset (tänä aamuna -23 astetta) ja luntakin tuli, joten varmaan ollaan voiton puolella jo. Tosin ulkotreenit nyt saa odottaa vähän lämpoisempiä kelejä.

Kotona ollaan molempien kanssa treenailtu kaukoja, Aatulle lähinnä mielenvirkistykseksi ja Kiralle tulevaa tokouraa varten. :) Kirallakin alkaa aika kivasti hahmottumaan liikkeet, myös seisomaan se osaa nyt nousta makuulta ilman nami-imutusta ja minusta sen tekniikka on kiva, menee ennemmin taaksepäin kuin eteenpäin vaihdoissa. Taaksepäin siirtyminenkin pitää toki saada ajan kanssa pois, mutta tämän hetkiseen tilanteeseen olen treenimäärään nähden oikein tyytyväinen! Kiran kanssa on kiva pyöritellä kotona sivulla siirtymisiä ja edestä sivulle tuloja yms. kun se on niin superinnokas silloin. Pitäisi saada tuota samaa asennetta kentälle ja häiriöön myös, että koira tekee asenteella "kato äiskä kun mä jo osaan, eikö mene hienosti". 

Kentällä uusina juttuina on Kiran kanssa treenattu tokohyppyä (josta likka oli kovasti innoissaan) ja paikkamakuuta ryhmässä. Jos muuten kentällä treenit onkin menneet vähän heikommin, niin paikkamakuut Kira on tehnyt tosi mukavasti ja pysynyt rivissä varman ja luottavaisen näköisenä. Kiva juttu! :) Eteenmenossa meillä on edelleen banaani-ongelma, tosin  täytyy testata että näkyykö ongelma vain tuolla samalla kentällä aina kun Koirakorvessa viikko sitten juoksi eteen hienosti suoraan. Viime sunnuntaina tosiaan käytiin pitkän tauon jälkeen Askon treeneissä ja Kira oli tosi innoissaan - ei tosin minun kanssa tottista tekemään vaan Askon leikityksestä. ;) Keskittyminen tottispätkällä oli siis ihan olematonta kun Kira keskittyi tiiraamaan, että mihin Asko menee ja ai nyt se jo kantaa tyynyäkin tuolla..

Lauantaina koirat pääsi osteopaattisen hierojan Jaana-Kaisa Timosen käsittelyyn Koirasporttiin. Kira oli viimeksi hierojalla lokakuun lopussa aika hyvällä mallilla muutamia lihasjumeja lukuunottamatta. Nyt sen rangasta löytyi 4 lukossa ollutta nikamaväliä, jotka onneksi saatiin auki kyllä suhteellisen helposti. Jaana-Kaisan mukaan Kiralla on melko tiukat nikamavälit eli tämä täytyy ottaa huomioon nyt sen lihaskunnon ylläpitämisessä ja käydä välillä tarkistuttamassa rangan tilanne osteopaatilla.

Aatu sai kyseenalaisen kunnian olla päivän lukkokuningas - eli koira jolta löytyi eniten lukkoja. :( Koko rangan matkalta löytyi 7 nikamaväliä jotka olivat lukossa ja Jaana-Kaisa joutui tekemään töitä tosiaan että sai lukot auki. Ensimmäinen lukko löytyi jo heti niskasta kallon takaa ja lannetta kohti niitä alkoikin löytyä enemmän. Ristiluut olivat koiralla eri tasolla ja ranka oli erittäin liikkumaton. Hoidon jälkeen tilanne oli kuitenkin huomattavasti parempi ja Aatu seisookin nyt selvästi eri asennossa kuin ennen käsittelyä. Voi Aatua, varmasti on taas ollut kipeä ja kurja olla. :( Suurimmaksi osaksi nämä ongelmat ymmärtääkseni johtuvat huonosta rakenteesta ja käsittääkseni varsinkin rankaongelmat ovat rodussa valitettavan yleisiä. 

Jatkohoito-ohjeiksi saatiin neuvo pitää koirat levossa viikonloppu ja tänään sitten pidempi käynti-/ravilenkki. Seuraavaan viikkoon ei mitään äkkilähtöjä tai törmäilyitä, eli treenit tauolla viikon verran. 2-3 viikon päästä koirat täytyy hierotuttaa uudestaan ja varsinkin Aatulle olisi tosi tärkeä sen jälkeen päästä säännöllisesti uimaan, jotta rangan tilanne saataisiin pidettyä parempana. Ensi vuoden alussa uusintakäsittely osteopaatilla sitten.  

Näyttäisi että Aatun olo helpottui hoidon jälkeen kovasti. Tosiaan muutos näkyy ihan sen seisoma-asennossa ja liikkumisessa, mutta muutenkin ilme ja olemus on nyt paljon tyytyväisempi.  Yöllä olen nyt pitänyt sillä verkko-BOTtia kun lattiatasossa on varmaan näillä keleillä kanssa vähän viileä, niin ei tarvitse ainakaan palella.

Sitä luvattua elävää kuvaa

Leiri-video

Sieltä löytyy lyhyt yhteenvetopätkä Giramin-leirin treeneistä! :)

Palauttelua

Viime lauantaina oli tosi mukava treenipäivä Keuruulla! Vaikkei treenit menneetkään ns. täydellisesti niin hyvä päivä oli silti. Ehkä pitäisi päästä siitä ajatuksesta kokonaan yli että aina pitäisi mennä suunnitelmien mukaan ja hienosti, maastolajeissa se ei taida olla kovin realistista ja siksi toisekseen pelkistä onnistumisista koirakaan ei opi kaikkea. Ohjaajasta puhumattakaan! Ja kasvattaahan se ohjaajan luonnettakin kun välillä onnistuu ja välillä ei. ;)

Synttärisankari <3

Hakutreeneissä Kiralla oli 4 maalimiestä, jokaisesta otettiin haamu mutta viimeistä Kira ei nähnyt maaston muotojen vuoksi joten sinne lähetin ääniavulla. Pistot oli viimeistä lukuunottamatta aika kivoja (ääni ei sitä tosiaan ohjaa suoraan juoksemiseen vaan kääntyilee miten sattuu), se meni suoraan ja kovaa mutta nenä oli kyllä kiinni ja jokaisesta maalimiehestä juoksi ensin ohi ihan vierestä. Kun lähetin samasta kohtaa uudestaan niin sitten muisti jo nenääkin käyttää. Kaikki pistot oli suorapalkalla, maalimiesten mukaan käyttäytyi korrektisti piiloilla ja leikkikin ihan mukavasti. Kokonaisuudessaan ihan jees treeni vaikka alku menikin vähän säntäilyksi... Motivaatiota on tainnut kuitenkin tulla lisää tuosta päätellen ja sehän on ehdottomasti hyvä juttu! Ilmaisutreeni meni hienosti eikä siinä näemmä nyt ole muuta ongelmaa kuin rutiinin puute. Ja motivaatioon täytyy toki siinäkin kiinnittää huomiota, että pysyy hyvänä. Se kova halu saada maalimieheltä palkka, on kuitenkin ainut juttu minkä takia koira siellä piilolla jaksaa haukkua paukuttaa! Mutta treeniä vaan lisää niin hyvä siitä tulee. :)

Jälki meni lauantaina suht ok, tosin nakit joita käytin jäljellä palkkana, näkyi vähän liian selvästi ja välillä tyhjien askelien jälkeen loistava nakki sai Kiran ryntäilemään. Kokonaisuudessaan kuitenkin ok ja Kiralle alkaa hahmottua kivasti se, että jos jälki hukkuu niin sitä pitää etsiä omista jaloistaan ensin. Se on hyvä oivalllus se! :) 

Sunnuntaina mentiin sitten uudestaan jäljelle. Nyt tein jäljen lyhyemmällä ja vähemmän harittavalla askeleella. Olisi pitänyt tässä kohti hoksata helpottaa jälkeä muuten kerta rytmi muuttuu, mutta enpä tullut ajatelleeksi vaan aika pitkän jäljen tein, 3 kulmaa ja tyhjiä askelia reilusti myös. Kira teki kyllä hienosti ja kovasti töitä mutta aika pipariksi varsinkin loppujälki meni. Keskimmäinen kolmesta purkistakin jäi peltoon..! Namit kuitenkin loppui ja alkoi tulla jo hämärä joten homma piti jättää tässä kohti kesken. Koska tiistaille lupasi taas lunta, lähdettiin maanantaina vähän hätäisesti palauttavalle jäljelle. Nyt tein aika helpon ja lyhyen suoran Kiralle ajatuksena että jäisi  suht ok mieli edes molemmille ennen talvitaukoa. Nyt menikin paremmin, tosin Kira oli saanut aivan valtavan aamupalan aamulla joten ei sillä kyllä nälkä ollut. Onneksi kuitenkin kohtuullisella innolla selvitti jäljen ja siihen olen tyytyväinen! Tähän on ihan ok jättää homma jos nyt talvi tulee takaisin. Vaikken näihin viimeisimpiin jälkiin ihan täysin tyytyväinen olekaan niin koira on kuitenkin mennyt tämän kesän ja syksyn aikana jäljellä hienosti eteenpäin kun ottaa huomioon miten vähän jälkeä olen sille tehnyt! Ja ottaen vielä huomioon että tuota sopivaa askelpituutta ja -leveyttä etsin edelleen ja sikäli homma muuttuu koiralle kokoajan.. Ei ole ihan helppoa koirallekaan. Keväällä sitten jatketaan ja viedään homma sinne metsään kanssa. Ja minä opettelen tallaamaan ne jäljet oikeasti..! ;)

Treenit jatkuu nyt tästä sen verran mitä lumien kanssa pystytään tekemään. Täytyy noutoa alkaa kotona taas treenailemaan, nyt on se unohtunut leirin jälkeen kokonaan. Ja onhan tuossa tottiksessa kanssa muutenkin vielä tekemistä. Mutta suunta on oikea ja Kirassa virtaa tuntuu tällä hetkellä treeneihin riittävän oikein hyvin joten hyvillä mielin eteenpäin. :)

Aatun kanssa olen miettinyt tuota treenaamista.. Maanantaina se pääsi jäljelle mukaan etsimään sitä kadonnutta purkkia ja eilen tehtiin sisällä vähän kaukoja ja perusasentoja, mutta muuten sen kanssa ei kyllä ole harrastettu juuri ollenkaan. Aika tyytyväiseltä se silti vaikuttaa kun pääsee lenkille ja saa sohvalla rapsutuksia iltaisin vaikka aivan superinnoissaanhan se mukaankin lähtee "töihin". Katsotaan nyt mutta jos harrastaminen jatkossakin tarkoittaa sitä että vain kummankin hermot kiristyy ja iskee stressi niin antaa sitten olla. Aatu on ihan yhtä arvokas koira minulle kotityyppinäkin. <3


Tänään muuten ihana pikinokkani täyttää 1,5 vuotta. Onnea, onnea Kira-murunen, olet ihan superihana! <3
 

"Uskottavuus syntyy tiedosta, katsekontaktista ja matalasta äänestä. Älä kimitä."

Otsikon mukaisen viisaan neuvon bongasin vähän aikaa sitten netistä eräästä blogista (tarkasti ottaen täältä). Varsinkin tuo jälkimmäinen lause tuli mieleeni hyvin vahvasti, kun Minna laittoi kuluneella viikolla leirivideot meille nähtäväksi. Vaikka meidän tietokoneet ei suostukaan videota toistamaan kuin lähinnä pause-kuvina, kuuluu ääni erittäin loud and clear, valitettavasti. Kauaa en videota tosin edes yrittänyt äänen kanssa kuunnella, toivottavasti ei muutkaan. Ihan kamalaa, voiko ääntään jotenkin saada muutettua? Ei kai se oikeasti kuulosta noin kamalalta kuin videolla? Kira-parka :P Ei innostaisi minuakaan tuon kuuloiset kehut ;) Jos tietotekninen osaamiseni riittää saan apua joltain viisaammalta, yritän koostaa videosta pätkän blogiin. Ilman ääntä, lupaan! :D Positiivista oli että Kira näytti minusta videolla paljon paremmalta kuin kesällä kuvatussa pätkässä jossa sillä oli vähän saaliskyttäysasento ja -moodi päällä. Positiivista oli myös se että kun itsestä koira tuntui tosi hyvältä niin näemmä se silloin myös näytti hyvältä. :)

Tällä viikolla ilma on taas lämmennyt ja lumi sulanut. Ei siis vielä hiihtämään..! Metsässä on kyllä käyty mutta Kira on ollut silti ihan superenerginen verrattuna viime viikkoon, treenaamattomuus alkaa näkyä. Onneksi  huomenna päästään treenaamaan hakua ja peltojälkeä Keuruulle! Jälkeä ei varmaan montaa ehdi tänä vuonna enää tehdä, ihan jo silläkin että pimeyden takia ne ajoittuu enää vain viikonlopuille ja lumettomia viikonloppuja ei välttämättä enää montaa ole luvassa. Mutta tuleepa ohjeet sitten samalla kevään ekoja jälkiä varten ja muutenkin tilannepäivitystä. :) Haun osalta pystytään nyt katsomaan Kiran ilmaisuongelmaa, kivempi jatkaa treenejä talvella sitten eteenpäin kun on selvät sävelet että mitä tästä eteenpäin. Palataanpa näihin tunnelmiin myöhemmin!

Lunta tulvillaan..

Niin sitä lunta sitten tuli kuin tulikin viime viikolla, perjantaiaamu valkeni ihan valkoisena joten viikonlopun peltojälki-suunnitelmat sai haudata kokonaan. Harmi! :( Onneksi ehdittiin vielä torstaina käydä jäljellä joten viime viikon jälkisaldoksi tuli 7 jälkeä leirin jälkeen ja kivasti homma etenikin. Kiralle olen nyt tehty kulmia varten valmistelevaa työtä ja se näyttäisi tuottavan tulosta. Torstain jäljellä oli kaksi kulmaa. Ensimmäisen Kira oikaisi mutta olin itse kävellytkin kulman ihan kummallisesti niin, että siihen jäi kunnon tyhjä kolo keskelle. Toinen kulma oli sentään tullut käveltyä fiksummin ja sen koira selvittikin tosi hienosti, pysähtyi ja peruutti jaloistaan etsimään kulmaa ja lähti varmasti sen jälkeen jatkamaan hommaa. :) Yhden askeleen tyhjiä lisäsin nyt jäljelle kanssa reilusti ja hienosti Kira ne handlasi, tuhahdus vaan kuului aina tyhjiltä askelilta (varmaan mietti että TAAS se akka on unohtanut laittaa namin.. ;)) Homma siis ihan hyvällä mallilla talvitaukoa varten. Näitä jatketaan kyllä jos nuo lumet vielä lähtee, mutta jos ei niin keväällä sitten.

Hakutreenit ei ole ihan yhtä hyvällä mallilla kuin jälki, haukkuminen meinaa nyt tökkiä ja Kira kyttää minua jos yhtään erehdyn liikkumaan kun se haukkuu. Täytyy nyt tähän miettiä ja kysellä neuvoja että päästään eteenpäin. Suoria pistoja treenattiin haamuilla lauantaina, näitä täytyy tehdä paljon lisää että saan koiran tekemään suoria pistoja. Mutta jospa näitä pystyisi talvella vähän paremmin treenaamaan kuin jälkeä.

Seuraamisen käännöksiin tuli viime viikolla omissa treeneissä vähän uutta ajatusta. Paikallaan perusasentosiirtymissä Kira osaa jo peppuaan käyttää kivasti. Nämä teen pääsääntöisesti aina nakilla kun tekee silloin tarkemmin ja paremmin kuin lelulla. Liekö pallon kanssa jää vähän saaliskyttääminen päälle. Yritän nyt yhdistää tätä ajatusta liikkeeseen, katsotaan jos saisi sillä tuon pepun käytön varmemmaksi. 

Ei nyt mitään tämän jännittävämpää ohjelmassa enää loppuvuodeksi. Jos nuo lumet nyt vielä meinaa pysyä niin taidetaan Kiran kanssa korkata tämän talven hiihtokausi. :) Kira kävi eilen hierojalla toista kertaa (ensimmäisen kerran kävi pääsiäisenä kopeloitavana) eikä mitään isompia jumeja onneksi löytynyt. Hyvässä kunnossa on kuulemma likka ja lihasta on tullut tosi mukavasti ja tasaisesti koko kroppaan. Joulukuun alussa koirat pääsee vielä osteopaatille mutta sitten Kiralle ei liene hierojan tarvetta ennenkuin lähempänä kevättä taas. Aatusta paha mennä sanomaan, aika vinossa ne näytti taas eilen lenkillä juoksevan että saapa nähdä mitä osteopaatti tuumaa. Tässä on nyt talvi aikaa nostaa kuntoa hankijuoksun ja hiihdon yms. merkeissä..! :) Ja tammikuussa starttaa taas hallitreenit tottiksen osalta joten eiköhän nuo ensi vuoden kirjoittamattomat tavoitteet toivottavasti täyty. :)

Kun ensilumen pelko iski/ Giramin-leiri 2012

Vielä ollaan elossa! Ohjaaja tosin oli melkein koko lokakuun sairaslomalla eli kaikki koiraharrasteet oli tauolla sen aikaa, myös blogi. :) Kira oli ensimmäisen sairaslomaviikkoni Anskulla hoidossa, kiitos vielä kovasti Ansku avusta ja Kiran hyvästä hoidosta! Kun Kira palasi kotiin, oli minulla vielä viikko sairaslomaa jäljellä ja se kulutettiin metsälenkeillä kavereiden kanssa aika pitkälti. Havahduin vähän aikaa sitten siihen että pikinokka tulee ihan pian 1,5 vuotta joten nyt saa kuntoa alkaa nostamaan huoletta kun ei tarvitse enää varoa liikaa juoksuttamista pyörällä tms. Ja mikäs se malinoissin kovempaa saa juoksemaan kuin edellä spurttavaat kaverit. ;) Kotoa meiltä ei semmoista löydy, kun ei Aatu viitsi Kiran kanssa juosta (Kira on liian nopea ja ärsyttävä Aatun mielestä). Pyörälenkkejä täytyy alkaa lisäämään ohjelmaan noitten rellestyslenkkien lisäksi että saadaan rakennettua myös peruskuntoa ravaamalla. 

Treenitauolta suoraan lähdettiinkin sitten Giramin-leirille viime perjantaina 19.10. Kiralle olin valinnut haku-, jälki- ja tottistreenit. Miia jaksoi vielä paikan päällä ruukkailla aikatauluja niin että saatiinkin Kiran kanssa kaksi tottistreeniä leirin aikana. :) Leiriä oli odotettu aika lailla koko vuosi ja kyllä meillä vaan olikin NIIN mukavaa! :) Hyvässä porukassa hyvillä opeilla treenit menee kyllä kuin siivillä ja viikonloppu hujahti niin nopsaan! Paljon tuli oppia ja hyvää asiaa, yritin niitä heti leirin jälkeen sunnuntaina kirjoitella itselleni ylös etten vaan unohda kaikkea. Näillä opeilla kun nimittäin vain osaisin koiraa viedä niin hyvä siitä tulisi!

Lauantaina aamulla aloitettiin tottiksella. Treeneissä oli E-porukkaa Taina & Milli, Heidi & Eran, Minna & Väpä ja Minna & Jäpä sekä me Kiran kanssa. Käytiin läpi koko pk-tottis liike kerrallaan, vähän semmoista tilannetarkastusta että missä mennään. Kiran seuraaminen oli ihan kivaa, asenne oli ok. Hitaassa kävelyssä Miia neuvoi kävelemään hieman reippaammin, tarkoitus ei ole tiputtaa vauhtia ihan täysin pois vaan tehdä selkeä tahdinmuutos vain. Jäävät on yllättävän hyvällä mallilla (eli yllätyin itse miten kivasti Kira teki :D), istu ja maahan menee jo aikalailla koemaisesti. Seisomisessa Kira hoksasi homman heti kun tein alkupätkän seuruuttamisesta kasvot koiraan päin, niinkuin on liikettä opeteltukin. Mutta kokonaisuudessaan nämä aika hyvät, olen tyytyväinen! Luoksetulo oli kanssa ok. Tähän saatiin vinkkejä jatkoon miten pitää koira tarkkana ja nopeana loppuun asti ettei jää saaliilla väijymään ennen ohjaajaa. Noutojen pitoja ei ole tehty piiiitkään aikaan ja se näkyi..! Näitä täytyy nyt treenata kotona. Kentällä tehdään vain vauhtinoutoja. Kira juoksee edelleen hitaammin kapulalle kuin sieltä pois minun luokse joten tähän kokeillaan nyt vähän hetsiä ja katsotaan lähteekö nopeutumaan. Hypystä paukaisi pari kertaa ensin ohi kun vieras hyppy vieraassa paikassa mutta sitten uskalsi hypätä hienosti metrisen useempaan kertaan. Tässä on treeni tuottanut tulosta hienosti! :) Eteenmeno oli ok, nyt vaan lähdetään sitä vaikeuttamaan sitä niin, ettei enää viedäkään palkkaa Kiran kanssa yhdessä, vaan se on jo valmiina kentän päässä. Tässä täytyy toki harjoitusta alkuun helpottaa niin että matkaa lyhennetään reilusti. Lauantain treenistä jäi kiva fiilis ja Miia kehui että koko E-pentue on tosi hyvällä mallilla! Harmi kun Harri ei tuota kommenttia ehtinyt saada videolle, vaikka olihan sille todistajiakin onneksi kyllä. ;)

Launtaina iltapäivä vietettiin hakumetsässä Elina Niemen opissa. Kira ei vaikuttanut erityisen väsyneeltä tässä kohti, oli autossa odotellessaan syönyt Back On Trackin etu-kiristyskuminauhan että tylsää oli vissiin ollut. ;) Meitä oli pieni ryhmä, mikä oli siinä vaiheessa päivää ehkä ihan hyvä. Elina korosti tosi paljon sitä, että koiralle opetetaan alussa suorat pistot hyvin. No, kuten treenissä sitten selvisi niin eihän Kira niitä näemmä osaa. Se kulkee ilmeisesti hajutunnelissa lähinnä. Elina neuvoi maalimiehiä kiertämään piiloille reilusti kauempaa, ettei opeteta koirille myöskään sitä, että ne lähtevät mutkitellen pistolle ja sitten bongaavat läheltä maalimiehen jäljen ja menevät sitä pitkin. Vähän näytti Kiran pistot siltä että juuri näin se on tottunut tekemään.. No, treeni ei mennyt ihan putkeen mutta ei se nyt ihan surkeastikaan mennyt ja paljon tuli ajatuksia taas eteenpäin. Elinan mielestä ohjaaja menee piilolle koiran luo JOKA KERTA, koska näin ohjaaja toimii kokeessakin. Silloin se ei ole haukkuilmaisevalle koirallekaan mikään juttu, että ohjaaja tulee paikalle ja ei näin häiritse koiraa. Elina neuvoi myös että ohjaajienkin pitäisi kiertää piiloille reilusti aluetta eteenpäin mennen, ettei piiloille tule siinäkään kohti suoria hajuvanoja. Kiraa hämmensi tosi paljon se että sen aloittaessa ilmaisut, minä hävisin kauemmas metsään. Se piti ilmaisussa taukoa ja vilkuili minua. Treenissä oli 1. maalimies pressun alla, 2. umpipiilossa, 3. näyttäytyvä tyynyllä hetsaaja, 4. pressun alla ja 5. taas näyttäytyvä tyynyllä hetsaaja. Ekalla piilolla oli tehnyt jonkin verran töitä päästäkseen maalimiehen kanssa saman pressun alle..! Tästä pitäisi kyllä nyt päästä jo eroon!

No, ohjeet jatkoon oli että nyt siirretään ensin ilmaisutreeni alueelta ihan keskilinjan lähelle. Koiran pitää keskittyä täysin maalimieheen eikä se saa vilkuilla minua. Maalimies voi tarvittaessa vähän hetsata tyynyä paukuttamalla esim. että hei, mihis nyt haukku unohtui. Kun tämä sujuu niin ettei Kira enää häiriinny minun liikkeistä, siirretään vasta sitten maalimiehiä kauemmas keskilinjalta. Ja ne suorat pistot olis varmaan hyvä tässä vaiheessa opettaa...! Paljon on tekemistä haun osalta mutta Kira onkin ensimmäinen hakukoirani eikä sen kanssa kaikkea ole osattu ihan fiksusti ja suunnitelmallisesti tehdä. Toisaalta ei tässä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut, hyvä siitä vielä tulee! :)

Lauantai-ilta vietettiin koko porukalla mökillä istuskellen. Nauruksihan se meni ja paljon. Saatiin yllätettyä Miiakin kunnolla (ja kerrankin meni hetkeksi hiljaiseksi..! ;)) kun oltiin hankittu Miian ja Raisan rotumestaruus-menestyksestä Miialle muistoksi malinois-taulu porukalla. :)

Sunnuntaina jatkettiin taas aamulla tottiksella. Edelleen sama E-jengi koossa mutta Taina ja Milli eivät olleet sunnuntaina enää paikalla. Nyt jokainen valitsi muutaman liikkeen edelliseltä päivältä, johon halusi tarkemmin keskittyä. Kiralle valitsin seuraamisen ja sen käännökset varsinkin, lisäksi noudon ja eteenmenon. Edelleen palikka ei ollut yhtään väsyneen oloinen vaan tuli aika asenteella kentälle! :) Otettiin lyhyt haukutus, siitä koira perusasentoon ja sitten liikkeelle. Nyt tuntui seuraaminen tosi kivalta, ja näytti kuulemma myös! JES, tätä on haettu!! 
Liikkeelle lähdöissä Miia huomasi Kiran peban nousevan jo käskystä (sen pitäisi malttaa odottaa että lähden itse liikkeelle), tämä korjaantui ihan sillä että seuraavalla "seuraa"-käskyllä Kiran noustessa sanoin sille nätisti että ei ja sitten uudestaan käsky ja liikkeelle ja siitä palkka. Ja ongelma hävisi samointein..! Eka käännös vasemmalle oli huono, ei käyttänyt peppuaan. Oikealle oli suht ok. Toinen vasemmalle meni paljon paremmin, nyt käänti pepun kunnolla joten siitä iso palkka ja lopetettiin siihen. Miia kommentoi siinä seuruuta takaa katsoessaan että onpas sillä iso pehva ja heti kuuluu kentän laidalta että niin kummalla! :D Kiitos Minna, kyllä minä kuulin, kuka sen sanoi! ;) Kirasta oli kuulemma kuitenkin puhe (vaikka kummallakohan se takapuoli oikeasti isompi on.. ;) kun sen takareisiin on tullut mukavasti lisää habaa. :)


Noudoissa mietittiin sopivaa hetsiä että saadaan koira juoksemaan myös kapulalle nopsaan. Tämä nyt edelleen työn alle. Kyllä Kira nyt sentään laukalla menee, että ei se nyt ihan toivotonta ole. Mutta pääsisi se kovempaakin, sen huomaa esim. eteenmenossa kyllä selkeänä erona vauhdissa! Eteenmeno tehtiin nyt niin että Miia vei palkan valmiiksi Kiran näkemättä ja me vain mentiin sitten niin lähelle, että koira lähti eteen. Ensimmäinen vienti meni vähän hukkaan kun Kira painoi patukan kanssa liian pitkälle menemään edellisen palkkauksen jälkeen ja bongasi tyynyn.. Hupsista! Oikealle lähetyksellä sain mennä suht lähelle että se lähti, selkeesti oli vähän hommasta pihalla mutta eiköhän se treenin myötä tuokin koiralle kirkastu. Eteenpäin on mentävä treenissä kuitenkin. Toisella kierroksella annoin tyynyn Miialle ja otin koiran valjaisiin. Hienosti Kira Miian kanssa leikki ja kyllä se haukkuu vierasta vaan tomerammin kuin minua. Ehkä tuota voisi vahvistaa niin että joku muu roikkuisi liinan päässä ja itse leikittäisin ja haukuttaisin.

Sunnuntaina iltapäivällä keskityttiin metsäjälkeen. Näitähän Kira on tehnyt kokonaista yhden aiemmin, silloin jäljellä vielä sattui olemaan muurahaisia joten tosi onnistunut tausta tällä hommalla. Ekalle jäljelle laitoin ihan liian vähän nameja (20-30 askeleen välein yhden) ja Kira meni aika takki auki koko jäljen, välillä nosti nenänkin ylös ja ilmavainulla kaahotti eteenpäin.. No, eihän koira voi osata jos ei ole opetettu! Tehtiin korjaava jälki niin että Miia tallasi aavistuksen pidemmän jäljen Kiralle, siellä oli jo namia tiheämpään ja myös kaksi purkkia, toinen keskivaiheilla ja toinen lopussa. Nyt jälki sujui jo paremmin. Kira aika hyvin tarjoaa maahanmenoa purkeille mutta ekalta purkilta en meinannut saada sitä jatkamaan matkaa ollenkaan :D Tyyppi vaan tarjosi uudestaan hienoa maahanmenoa. Suorasta jäljestä oli puhe mutta oli siellä kaksi kulmaa sitten kuitenkin. Ne meni ok, ei ollut ongelmaa niissä. Nyt vaan jälkeä tekemään KIIREESTI ennenkuin lumet tulee! Tässä tulee nimittäin hoppu kun jäljeltä pitäisi saada nameja vähennettyä ja kulmat opetettua ennen talvitaukoa.. Leirin jälkeisinä kolmena peräkkäisenä päivänä onkin nyt sitten käyty jälkeä polkemassa ahkerasti jotta päästäisiin asiassa eteenpäin. Kyllä sen vaan huomaa että kun kahta metsälajia tahkoaa (älkääkä edes muistuttako siitä esineruudusta tässä kohti..!) niin kyllä ne kumpikin on vähän vaiheessa tällä hetkellä. No treeniä ja lisää treeniä vaan niin eiköhän se siitä! Talvi on aikaa harjoitella sitten esineruutua ja keppi-ilmaisuja ja muuta mukavaa. Siihen saakka jännätään lumentuloa, vielä ei ole homma talvitauolle valmis joten toivotaan ettei lumet tule ihan heti..!

Koko leirin minulla oli kamera autossa mukana mutta YHTÄÄN kuvaa en onnistunut ottamaan. Todella surkeaa kuvausmenoa kertakaikkiaan.. Minna lupasi laittaa Kiran tottisvideot kuitenkin myöhemmin minulle joten katsotaan josko ne olisi julkaisukelpoisia. :) Iso kiitos ihanasta leiristä Miialle ja koko Giramin-porukalle! Ensi vuonna taas uudestaan! :)

Haaste

Ainakin joku lukee meidän blogia koska Eeva oli laittanut meille (bloggaushistoriani ekan!) haasteen. :) Tässäpä siis haasteen kysymyksiin pohdintoja.

1. Miksi juuri harrastamasi koirarotu?

En tiedä voiko minua mieltää varsinaisesta espanjanvesikoira-harrastajaksi ainakaan enää mutta kun semmoinenkin kotoa löytyy niin kerrotaan nyt sen valintaan vaikuttaneet faktat. :) Ensimmäiseksi koiraksi oli hakusessa keskikokoinen, koirannäköinen ja -oloinen otus joka mielellään allergisoisi mahdollisimman vähän. Espanjanvesikoira oli hauskan näköinen ja reippaan oloinen koira, jonka kanssa voisi puuhailla monenlaista, myös pk-oikeudet rodulla vaikuttivat valintaan. Belgiä haaveilin (salaa :D) jo ensimmäiseksi koiraksi mutta pelkäsin rodun olevan liian vaikea aloittelijalle. En osaa sanoa tuleeko meille koskaan toista perroa, ainakin tällä hetkellä tuntuu että sopivan perro-pennun löytäminen olisi liian haastavaa ja harrastuskoiraksi sopivan pennun löytäminen on jostain toisesta rodusta helpompaa.

Mali kiehtoi olemuksellaan, nopeudellaan, työinnollaan.. Lyhyesti luonteellaan ja ulkonäöllään! Lyhyt karva vielä lisäksi plussana päälle. Kun näitä näki treeneissä ja kokeissa lisää sen salaisen haaveilun lisäksi, alkoi tuntua siltä että seuraavan koiran roduksi on vain yksi vaihtoehto vaikka pitkään sitä pohdinkin. Hakusessa oli enemmän palikoita harrastuksia ajatellen ja niitä tästä rodusta tuntuu löytyvän. :) Tuntuu että olen oman rotuni löytänyt!

2. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.

Toimintakykyä, vietikkyyttä, edes jonkinlaista ruokahalua (helpottaa esim. jäljen opettamista kummasti!), sosiaalisuutta (lähinnä vieraita ihmisiä kohtaan, "koirapuistokoiraa" en hae), hyvähermoisuutta ja rohkeutta. Arvostan koiraa jossa on "työkalupakkia harrastuksia varten" mutta joka on myös helppo muussa elämässä eli osaa esim. rauhoittua eri paikkoihin eikä turhasta säiky tai stressaa.

3. Miten innostuit päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?

Meidän päälaji Kiran kanssa on pk-puolelta jälki ja haku ja Aatun kanssa (ehkä vielä joskus) toko. Hakua en ole harrastanut ennen Kiraa mutta innostuin Giramin-treenipäivillä koiriin tutustuessani ennen pentua, lajista kovasti. Kirasta näki heti pennusta asti että se on luotu juoksemaan metsässä ja lisäksi se tykkää hurjasti vieraista ihmisistä, selvä hakukoira siis. :)  Jäljessä kiehtoo varmaan se että koira pääsee loistamaan ja vain koiran taitoihin luottamalla voi hommasta selviytyä. Jostain syystä olen nyt innostunut tuota peltojälkeä hinkuttamaan vaikka välillä tuntuukin kaverini Elinan sanoin että FH-jälki on lyhennys sanoista Fucking Hard :D Mutta onhan se nyt tosi makean näköistä menoa silloin kun koira osaa! Siinä varmaan koukuttaa se sama pilkuntarkkuuden hakeminen mikä tokossakin ja se harmonia silloin kun homma toimii. Tottista tykkään treenata myös, meillä se ei ole se pakollinen paha että metsälajeja voi harrastaa. :) Siinä mukavinta on se kun koira tekee innokkaasti ja aktiivisesti töitä ohjaajalle.

4. Kuinka usein treenaat?
Vähän vaihtelevasti mutta sanotaan nyt että 2-4 kertaa viikossa pääsääntöisesti. Välillä harvemminkin kyllä. 

5. Missä haluaisit olla parempi?
Haluaisin olla suunnitelmallisempi ja määrätietoisempi treenaaja. Ja kärsivällisempi, paljon kärsivällisempi! 

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Hmm.. Aatu osaa pyynnöstä paljon semmoisia pieniä arkisia asioita, jotka se on oppinut puheestani ilman että olen niitä varsinaisesti opettamalla opettanut. Niinkuin nostaa itse tassua jos hihna menee sen alle, pyörähtää ympäri jos hihna tulee "väärältä" puolelta koiraa, ravistaa, nostaa tavaroita yms. Se on tosi oppivainen koira! 

Kiran taidot sitten taas.. No, ehkä tuosta sen perusluonteesta ja hyvähermoisuudesta (osaa rauhoittua mihin vaan eikä ihan pienistä säiky) olen tosi iloinen ja ylpeäkin kyllä. :)

7. Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?

Eipä ole mitään suurensuuria saavutuksia vielä tullut. :) Mutta koiraharrastuksen tähtihetkiä noin yleisesti on onnistuneet treenit hyvässä seurassa, mikäs sen parempaa!!

8. Entäpä se tähtihetken vastakohta?
Tulee heti yksi hetki mieleen: Pihtiputaan tokokoe syksyllä 2010 kun Aatu murisi tuomarille niin paljon kehäänmenotarkastuksessa että koe loppui meidän osalta siihen. Ei ollut kovin häävit fiilikset kotimatkalla.

9. Miksi kilpailet ja ketä vastaan (jos kilpailet?)

Käyn kokeissa koska minusta vasta siinä se koiran osaaminen todella punnitaan. Mitä se auttaa jos koira kotona, jatkuvasti palkaten osaa? Ja myönnettäköön että tittelit koiran nimen edessä on ihan kiva juttu. :)

10. Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?
Oisko vaikka sitkeys ja nöyryys. Kun on niin paljon vielä opittavaa niin aina toisinaan (eli tosi usein) menee ihan pieleen. Mutta sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.. Periksi EI anneta! :)

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)  

On, paljonkin! Muutamia nimiä mainitakseni koiraharrastajissa esim. Kiran kasvattaja Miia Kiviaho, joka panostaa koiran treenaamiseen hurjasti ja se näkyy tuloksissa. Samalla kriteerillä voi myös mainita mm. tänä vuonna NOMmeista hopeaa jäljeltä voittaneen Hanna Närhen. Nämä nyt näin ensimmäisenä lähipiiristä mieleen tulleina. :)

Epätoivoa ja onnistumisia

Otsikon ensimmäinen osa koskee Aatun tämän viikon treenejä ja toinen osa Kiran treenejä...

Palataan sen verran taaksepäin että viime torstaina käytiin koirien kanssa peltojäljellä. Kun edelliskerta (kauan, kauan sitten, hyi laiskaa ohjaajaa!!) meni hieman penkin alle Kiran tehtyä jälkeä jotenkin tosi innottomasti, niin nyt tein lyhyemmän jäljen (noin 120 askelta) ja laitoin sen varrelle Kiralle piilotettuja namikuppeja 2 sekä loppuun pallon. Nyt Kira oli taas intopinkeänä jäljestä, veti tosi kovalla innolla nakit napaansa ja nuo ruokapurkit oli superkiva yllätys. Viimeistään ne tosin sotki rytmiä aika pahasti kun jälki oli noin lyhyt ja tarkkuus oli tällä kertaa vähän hukassa kokonaan. Mutta ensi kerralla sitten pidempi jälki, nyt on taas kivempi tehdä kun Kira oli noin innokas. Ehkäpä muurahaispelko on nyt selätetty! Noita purkkeja laitan ehdottomasti jatkossakin mutta pallon taidan ottaa viimeisen palkkakupin jälkeen vasta taskustani. Jäljellä ajoi nyt sen yli reagoimatta siihen mitenkään..! Aatu teki myös pienen jäljen ja kivaahan se Aatusta on. Mukava olisi sille enemmänkin tehdä jälkeä aktivoimismielessä kun se on niin ahne ja tykkää käyttää nenäänsä, mutta se ottaa kauhean stressin vuoronodottelusta autossa ja käy siitä kierroksilla vielä jonkin aikaa jälkikäteenkin :(

Sunnuntaina oltiin Kiran kanssa käväisemässä katsomassa sakemanni-riiseni-mestiksiä Tikkakoskella. Löysin kisoista Kiralle ison purutyynyn järkevään hintaan ja se oli kyllä Kiran mielestä ihan paras lelu ikinä. Tehtiin pieni tottispätkä kisojen parkkiksen vieressä tyynyn kanssa ja Kira näytti tosi kivalta, oli innokas! :) Kävin myös samalla reissulla ostamassa Aatulle oman Wuban, niin nyt on kummallakin omat. ;)

Tiistaina tokotreeniä Palomäessä. Aatu teki ensin ja sieltä se epätoivo sitten taas iski. Jotenkin tuntuu että mitä enemmän Aatun kanssa tekee (treenejä) niin sitä hullummassa tilassa se vaan on ja stressaa ja piippaa. Nyt oli tosi korkeassa (yli)vireessä oikeastaan koko ajan enkä saanut sitä laskettua koko treenin aikana. Alkuun tein namin viskelyä ja stoppeja ja maahanmenoja. Ne oli ihan ok mutta koira oli kyllä aika hurlumhei. Siitä mentiin tunnariin jonka Aatu ensimmäisellä otolla mokasi. Virettä oli vaan liikaa ilmeisesti ja tekniikka petti. Se löysi kyllä oman mutta toi myös sen vieressä olevat kapulat.. :( Toisella kerralla tunnari meni sentään ok.

Tehtiin seuraamista ja ruutua noiden lisäksi. Aatu sai välillä vaan kantaa Wubbaansa ja purkaa itseään siihen mutta eipä se tuntunut tilannetta auttavan. Laittaa miettimään kannattaako sen kanssa treenata enää ollenkaan? Mitä jos se vetää itsensä ihan jumiin jatkuvasta stressistä? Mitä jos se tosiaan nostaa vaan enemmän ja enemmän tuota stressitasoa sen mukaan, mitä enemmän sitä treenaan? Meillä on välipäiviä ollut kyllä. Ja sitten niitä päiviä että on vain käyty lenkillä ja tehtyä kotona kaukoja (jotka näyttää ihan ok:lta muuten). En tiedä, tää on tosi kurjaa :( Haluaisin Aatun kanssa treenata ja sillä on moni liike viimeistelyä vailla valmista kokeeseen mutta eihän tässä ole mitään mieltä jos koira ei treenistä nauti ja itseäkin vaan harmittaa. Harmittaa se, että kun koira on saanut loppupalkan, se vinkuu matkan autoon ja jatkaa samaa autossa. Onko mitään järkeä?! Aatuhan voisi elellä meillä ihan normaalisti kotikoiran elämää ja treenaillakin joskus harvakseltaan jotain pientä mutta kaikki koetavoitteet unohtaen.. Oisiko se viisaampaa koiralle ja itselle?! Mistä sen voi tietää?!

No Kiran tiistaiseen treeniin sitten. Neiti oli ihan liekeissä!! :D Otin sen kentän laidalle, siinä haukutus, sitten sivulle ja käskin maahan. Odottelin hetken kauempana ja kutsuin sivulle. Siitä lähdettiin tekemään seuraamista. Näytti kuulemma kivalta ja siltä se myös tuntui. Tuommoista seuraamista me on haettu! Nyt alkaa tuntua että kaikki työ on todellakin kannattanut ja tuottanut tulosta. :) Tehtiin myös luoksetulo, oli tosi nopea ja tuli hyvin lähelle aavistuksen tökäten, tosi hyvä kuitenkin minusta! Sitten tehtiin noutoa kerta Kira oli niin hyvällä vietillä liikkeellä. Hetsasin kapulaan, heitin, ja Anne heitti kapulaa vielä siitä eteenpäin. Tämä tuntuis toimivan siihen että nyt Kira juoksi kovaa kapulallekin eikä vain minulle päin. Tehtiin näitä 3, hyvältä näyttää nouto jos saadaan tuommoinen vauhti pysymään! ;) Loppuun tehtiin eteenmeno pallolle. Oli jo tosi hämärää tässä vaiheessa mutta määrätietoisesti Kira oli lähdössä, yritti jopa varastaa palkalle ennen käskyä kahdesti :D Kutsuin sen takaisin ja eikun uudestaan parin askeleen seuruutus ja siitä eteen. Meni kovaa! :) Oli kyllä hyvänmielen treeni, ihana Kira! <3

Huomenna sitten peltojäljelle Kiran kanssa. Aatu taitaa jäädä kotiin kunnes saan pohdittua mitä sen kanssa teen. Niin ja käytettyä sen hierojalla, taitaa selkä jumittaa taas. :(

Välineurheilun välineet

Homma hieman karkasi käsistä tällä viikolla... Kiralle ostin Biltemasta nuo patukat kahden lelun leikkiä varten mutta ne taitaa olla vähän liian paksut kuitenkin yhtäaikaa suuhun mahtuviksi. No, patukoita ei voi koskaan olla liikaa..! Sitten Kiralle uusi pallo eteenmenopalkaksi. Tuntui olevan mieleinen. Ja Aatu on muutamissa treeneissä peräkkäin himoinnut Talan ja Jaton Wubba-kettua niin Aatulle nyt oma Wubba sitten (kettua ei tosin löytynyt). Tosin se oli Kiran mielestäkin aika kiva ja tyttöjen väriä vielä niin ehkä tuo onkin Kiran ja Aatu saa toisen. :D

Joko voi koeleikkiä? Kysyy Kira tassut nyrkissä <3

Syksyisiä treenejä

Me ollaan vähän treenattu. :) 

Kira omppuvarkaissa

Kira kävi lauantaina hakuilemassa ja kokonaan piilossa oleville maalimiehillekin alkaa haukku irrota. Kyllä se siitä pikkuhiljaa etenee! Umpipiiloja täytyy alkaa lisäilemään treeniin ja ehkäpä kohta saadaan etsintää yhdistettyä taas ilmaisuihin mukaan. Luulen että Kiraa voi alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää sekin, kun se aina näkee maalimiehen menevän alueelle mutta joutuu odottamaan ennenkuin pääsee maalimiehen luo ilmaisemaan. Täytyy tähän keksiä uusia juttuja kun malikka-palikka ei tykkää että vaan junnataan aina samaa. :)

Lisäksi ollaan treenattu hieman hallintaa metsään mennessä ja sieltä tullessa sekä maalimiehelle lähetettäessä. Viimeistä näistä treenattiin tiistaina kentällä risteilyharjoituksella (toinen harjoitus näitä). Nyt harjoitus sujui selvästi paremmin kuin ekalla kerralla, kun unohdin haukuttamiset hommasta kokonaan ja vain lähetin koiraa maalimiehille. Selkeämpi koirallekin kun ei ole liikaa liikkuvia osia. :) Taaskaan Kira ei karannut kertaakaan keskilinjan yli itsekseen ja nyt sain sen jo maalimieheltä kutsuttua kovaäänisellä "hyvä" kehulla pois eikä tarvinnut maanitella sen pidempään. Hyvä juttu! Tuommoinen juoksurevittelyharjoitus on Kiran mielestä aivan älyttömän kivaa, joten näitä voisi ehkä vielä muutaman tehdä ja vahvistaa lähetysasentoa sekä suoraan juoksemista ja keskilinjalle viereeni palaamista samalla.

Kira teki sunnuntaina listalta myös hyppyä, nyt meni 70 ja 80cm ilman yhtään kiertämistä ja tuntui sitäpaitsi taas olevan tosi kivaa :) Asko oli apuna toisella puolella estettä mutta ei houkutellut Kiraa mitenkään vaan seisoi vaan esteen sivussa nakkimiehenä eli esteelle irtoamistakin tuli vahvistettua samalla. Kaukana ei enää ole täysikorkea hyppy! 

Kentälle tuloa on myös harjoiteltu kahdesti. Nyt tiistaina otin koiran autosta, parit haukut siinä ja pienen matkan päähän koira maahan. Hetken hengasin kauempana ja sitten kutsuin koiran sivulle. Oli muuten kivannäköistä Kiran meno!! En tiedä johtuiko tuosta, että keräsi varmaan itseään hetken ollessaan maassa ja odotellessaan toimintaa vai menikö muuten vain homma nappiin. Yritin vähän tehdä Kiralle kahden lelun leikkiä (eli sitä että haluaisi molemmat lelut yhtäaikaa suuhun) kun tähän tuli taas innostus sunnuntaina taitavampien esimerkistä noutoon yms. liittyen. Kerran onnistuin jättämään sormen kipeästi koiran hampaiden väliin ja varmaan liian kauan hommaa yritin muutenkin kun Kira viimein nappasi oman hihnansa suuhun ja poistui paikalta :D Mutta ei anneta tässä vielä periksi, varsinkin jos se nostaa koiraa noin kivasti niin sormien vammautumisen uhallakin leikki jatkukoon ;) Lisäksi tehtiin luoksetulo ja eteenmeno, ihan kivalta näyttää. :) Mitä innokkaammin Kira on hommia tulossa tekemään, sitä vähemmän se ehtii tai huomaa keskittyä muuhun. Tiistaina sille ei tullut mieleenkään käydä treenikavereita moikkaamassa vaikka ihan lähellä pyörittiinkin. Tämmöisiä treenejä lisää, kiitos!! :)

Aatun kanssa sain treenikavereilta patistusta tiistaina ja se taisi tulla kyllä ihan tarpeeseen. Aika kauan me on junnattu samoissa harjoitteissa eikä olla edetty mihinkään. Osin selittyy kyllä ihan silläkin että niin vähän kerkeän Aatun kanssa treenaamaan eikä siksi oikein edetä mihinkään. Tai kerkeän ja kerkeän, taitaa tuo enemmän olla motivaatio-juttuja. Nyt on hyvin tiistain jälkeen ehditty tehdä kotona tunnaria ja kaukoja. ;) 

Tiistaina tehtiin patistuksesta siis voittajan liikkeitä läpi. Istuminen oli Aatulta unohtunut, maahan menoa tarjoaa tilalle aika hanakkaasti. Istumista on kuitenkin aikanaan hinkattu ja huolella BH:ta varten joten uskon että se on palautettavissa ohjelmistoon suht helposti. :) Metallinouto on ok, joskin kapulan palautusta täytyy harjoitella. Sama ongelma näkyy kaikissa noutoliikkeissä, jos Aatu sattuukin olemaan hiljaa kun heitän kapulaa niin viimeistään sivulleni takaisin kapulan kanssa tupsahtaessaan, alkaa vinkuminen. No, treeniä vaan! Kotona tunnarikapulan kanssa alkaa jo homma vähän sujua hiljaakin. Tunnari tehtiin kanssa ekaa kertaa pitkään aikaan kentällä ja omista epäilyistäni huolimatta Aatu meni ihan kivalla vireellä (ei liian kovalla vireellä siis ;)) kapuloille ja nappasi melko varmin elkein sieltä oman. Toki heti kun lähti kaksi askelta minulle päin kapulaa tuomaan, piti sitä purra huolella. Tämäkin työn alla kotona, kuitenkin kiva että kentällä muistui se tärkein eli haistelu mieleen, ja oma löytyi. :)

Hyppynouto oli ihan mystisesti kadonnut koiran mielestä kokonaan..! Hyppäsi kyllä mutta jäi hypyn takaa etsimään palkkaa ja unohti koko noutokapulan. Jos muisti noutokapulan niin unohti hypätä takaisin tullessaan. :D No, tätä ei olla tehty piiiitkääään aikaan joten eiköhän se nopsaan muistu mieleen onneksi. Luoksetulo on muuten itseasiassa aika hyvä mutta toista pysähtymistä Aatu ennakoi ja jolkottelee toisen välin aika verkkaiseen. Tämän saan varmasti korjattua (takapalkkaa vaihtelevasti, ei aina) mutta nyt täytyy vielä keksiä että miten saan Aatun makaamaan hiljaa odottamassa, kun kävelen itse kutsumispaikalle..

Ruutua tehtiin ensin kosketusalustalla ja lopuksi ilman. Kyllä se siitä taas lähtee sujumaan mutta merkin harjoittelu kyllä sotki tuon kokonaan. Nyt ei onneksi tarjonnut ruudun kulmassa merkillä tönöttämistä kertaakaan. Eli homma etenee! Seuraamista ei sitten enää treenattukaan, sitä ohjelmassa seuraavaksi. Perusasento näyttää kuitenkin pääosin paremmalta eli istuu taaempana. Liikkeelle lähdettäessä asento vielä helposti hyppää liian eteen. 

Kaukoja on nyt harjoiteltu kotona niin, että olen koiran vieressä istuallaan ja palkkakuppi on Aatun edessä. En pidä jalasta kiinni vaan näytän kädellä asennon vaihdot käskyjen lisäksi ja annan onnistuneesta vaihdosta namin kupista koiralle. Tämä tuntuu olevan se juttu millä tuossa liikkeessä päästään eteenpäin! Aatu on paljon tarkempi jaloistaan kun en enää itse pidä kiinni niistä ja palkka on noin lähellä mutta en kuitenkaan imuta kädellä. Tätä yritetään nyt sitkeästi jumpata tiuhaan (eli joka päivä!) ja toivottavasti liike lähtee tuosta etenemään. On nimittäin  sen verran tyhmä liike omasta mielestä koko kaukot että ihan hirveästi tätä enempää ei vaan jaksaisi veivata...!!

Mutta siis, liikkeissä suht pienellä hiomisella valmista (poislukien kaukot joissa vähän isommin hiomista..) mutta se muu koetilanteen handlaaminen onkin sitten asia erikseen. Täytyy miettiä tähänkin jatkossa treeniä, nyt tehdään noita liikkeitä vaan pienissä pätkissä eteenpäin ja toivotaan että joskus tulee valmista. :) 

Belgien pk-leiri 24.-26.8.

Hakuilua elokuussa, kuva Aki Korhonen

Tänä vuonna SBPKY:n pk-leiri järjestettiin Hartolan Kunkkulan koirakeskuksessa. Meillä oli Kiran kanssa aivan luksusmajoitus kellarikerroksessa jossa oli melko rauhallista, oltiin nimittäin kahdestaan huoneessa jossa oli yhteensä 4 sänkyä :) Leirikeskuksessa ei ollut koirille mitään rajoituksia joten Kira saikin nukkua vieressäni sängyssä. En ole ikinä millään leirillä nukkunut niin hyvin kuin tuolla..! Tosin sunnuntaina leiriltä kotiuduttuani oli olo silti mahdottoman nuutunut, kyllä se leirielämä vaan on rankkaa vaikka meillä kivaa olikin! 

Kiran kanssa treenattiin leirillä hakua ja tottista. Kouluttajana meillä oli Jessica Ristimäki jonka koulutustyylistä tykkäsin kovasti! Paljon saatiin ideoita siihen miten jatkossa viedään treenejä eteenpäin sekä tottiksen että haun osalta. Lauataina treenit aloitettiin haulla. Kertoilin vähän Kiran treenitaustaa ja tämän hetkistä tasoa ja Jessican ohjeilla päädyttiin tekemään ilmaisutreeniä. Ajatuksena on että haukku pitää nyt treenata kuntoon ja sen jälkeen yhdistää varsinaiseen etsintätreeniin. Kiran kanssa on tehty vain lyhyitä haukuttamisia ja sitä jatkettiin nyt niinkuin on tähän asti tehtykin eli maalimies meni lyhyen matkan päähän metsään Kiran nähden ja lähetin koiran perään. Tätä lähdettiin nyt vaikeuttamaan niin että että ensin vaadittiin enemmän haukkuja seisovan maalimiehen edessä (tämä siis tuttua Kiralle, määrä vaan on ollut pienempi). Hienosti se haukkui jo ainakin 25 haukkua peräkkäin Jessicaa treenin lopuksi! 

Kuva Aki Korhonen

Lauantaina myös tottisteltiin hieman. Meille otin aiheeksi seuraamisen ja erityisesti sen käännökset. Kiran seuraamisen vireen kanssa on tehty paljon töitä ja tämä olikin Jessican mukaan nyt ihan hyvä ja riittävä. Yksi nukahdus Kiralle sattui treenin aikana mutta se onneksi korjasi asian nopeasti itse. Nyt vain sitten käännöksiä treenaamaan (ensin ilman koiraa että osaan itse kääntyä :D). Uutena vinkkinä tuli että vasemmalle kääntymisiä voi tehdä esim. roskiksen ympäri niin että koira joutuu pakosti kääntämään myös takapäätään. Kiralla se takapään käyttö ei edelleenkään ole kovin vahvaa eli vaatii lisää treeniä. Noihin nukahduksiin kesken seuruun Jessica antoi vinkiksi että voi ikäänkuin karata koiran vierestä siinä tilanteessa ja näin tehdä virheestä koiralle isomman. Samalla koira myös oppii että pitää olla tarkkana että pysyy mukana!

Sunnuntain hakutreenit käytettiin jälleen ilmaisun treenaukseen ja treeni meni jälleen hyvin. Nyt viimeinen maalimies oli kokonaan pressun alla piilossa ja haukun aloituksesta palkattiin heti. Tästä nyt vain eteenpäin niin että Kira osaa umpipiiloillekin haukkua ~50 haukkua, tämän jälkeen voidaan ottaa myös etsintä mukaan treeneihin taas. Kivasti Kira leikki vieraiden maalimiesten kanssa, enää ei tarvitse leluja sitoa naruun vaan jää paremmin maalimiehen kanssa hengailemaan. :) Sunnuntaina otin ruoan jälkeen kentällä vielä hyppyä kun Kunkkulassa säädettävä hyppyeste oli. 70cm:ssä menee tällä hetkellä Kiran kipuraja. Sillä riittää ponnaus kyllä ja minusta se hyppää hyvällä tekniikalla mutta tuota korkeampiin hyppyihin ei tahdo vielä itseluottamus ja rohkeus riittää vaan se karauttaa helposti ohi esteestä. Nyt vaan vahvistellaan tuota matalampaa hyppyä ja kun siihen itseluottamus on kunnossa niin sitten lähdetään taas nostelemaan. Fyysisesti ei tule olemaan Kiralle onneksi mikään ongelma, kevyesti se siitä metrisestä menee yli kun vaan uskaltaa loikata.

Kuva Aki Korhonen

Jessica neuvoi että kentällä voisi tehdä hakuun liittyvän risteilyharjoituksen, jolla treenataan koiralle suoraan käden näyttämään suuntaan etenemistä sekä lähetysasennon sujuvuutta. Tämä vaikutti sen verran hyvältä idealta että tätä jo kerran treenattiin leirin jälkeen kotona ja tehdään vielä toisenkin kerran kyllä. Oli hauska juoksu-ralli-harjoitus Kiran mielestä ;) Mutta eikun haukkua treenaamaan metsään siis!

Kiran missiura purkissa

Niin siinä kävi että 2 näyttelyä kesällä käytyämme Kiralla on plakkarissa erkkarista saatu EH ja yli 15kk vanhana Heinola kv:sta saavutettu ERI! :) Eli näyttelyssä ei enää tarvitse käydä ollenkaan ellei nyt jostain oudosta syystä edelleen haluta ;) Enpä olisi uskonut että ihan näin hyviä arvosteluja Kira saa kun H:ta toivoin ja jännitin mutta on se näemmä vaan muittenkin silmään nätti ja tasapainoinen likka :) Kiitokset vielä Kiran esittäjille Ainolle ja Elinalle!

Tässä vielä Heinola kv:n arvostelu 19.8., tuomarina Satu Ylä-Mononen:

"Kaunislinjainen nartun pää. Kookkaat korvat. Vahva luusto, ikään sopiva runko. Turhan pitkä lanneosa. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen hännän asento. Liikkuu kauttaaltan erinomaisesti. Ei parhaassa turkissa tänään. Esiintyy erinomaisesti."
Jun ERI JUK 1

Miten kesä meni taas niin nopeasti!?

Kesä on mennyt NIIN nopsaan... Siihen on mahtunut kyllä kivasti koiratreenejä, mökillä oloa, lomailua.. Ja uimista! Aatu on innostunut vedessä läträämisestä lisää Kiran myötä (mihinpä kateusvietti ei auttaisi...!) ja Kirasta taas on tänä kesänä kuoriutunut ihan mahdoton vesipeto. Se hyppää jo pommilla laituriltakin ja saattaa lähteä uiskentelemaan ihan huvikseen ilman keppejä tai leluja.. 

Aatulla oli kesällä 2010 anaalirauhasongelmia/vesihäntää eli hännänheiluttajalihasten tulehdus iski varmaankin paljon uimisen seurauksena. Nyt sama vaiva uusi. Tulehduskipulääke tuntui vaivaa helpottavan mutta ei poistanut sitä kokonaan joten käytiin eläinlääkärissä ja Aatullahan oli sitten toinen anaalirauhanen tulehtunut. Antibiooteilla se kuitenkin hoitui kuntoon aika nopsaan ja nyt taas koira on ihan normaali (tai siis niin normaali kuin se nyt ikinä on ollutkaan.. ;))

Ensimmäistä kertaa esineitä ja lisää jälkeä

Ansku lupautui ystävällisesti meille tänään treeniseuraksi joten Kira pääsi ekaa kertaa harjoittelemaan esineruutua. Halusin odottaa esineruututreenien kanssa kunnes nouto oli paremmalla tolalla. Viime syksynä oli vähän semmoinen vaara että tyyppi olisi ihanan esineen löydettyään karannut leikkimään sillä keskenään ;) Ainakaan tämän päiväisen treenin vuoksi ei tarvitse katua että ei olla treenejä aloitettu aiemmin. Vietiin yhdessä Kiran kanssa tallatulle alueelle esine. Hetsasin koiraa vähän sillä ja sitten tultiin ruudusta pois ja lähetin koiran etulinjalta suoraan kohti esinettä. Sinnehän se meni että suhahti ja lähti tuomaankin esinettä nopsaan minulle kun aloin kehua sitä löydöstä. :) Tehtiin vielä toinen samanlainen ja lopetettiin siihen kun homma toimi noin hyvin. Hienoa Kirppa! <3

Illalla kävin vielä tekemässä Kiralle jäljen. Suurinpiirtein 200 askelta sisältäen muutamia mutkia/kaaria. Koiralla oli kovempi nälkä kuin eilen mutta tarkka ja keskittynyt se oli taas. Ötököitä oli ihan älyttömästi eikä niihin tunnu auttavan mikään myrkky!! :( Toisella kädellä pitelin liinaa ja toisella kädellä sai melkein kokoajan raapia/huitoa ötököitä pois silmiltään. Onneksi Kira ei tästä häiriintynyt ja teki itse niin tarkkaa työtä ettei minun tarvinnut paljoa sen menoa korjailla. 

Aatukin pääsi tekemään paikkamakuutreenin ruokansa eteen. Täytyy tehdä näitä nyt lisää, koira nimittäin oli kyynärät koholla jo kun tulin piilosta. Ja muutenkin pitäisi löytää enemmän aikaa Aatunkin treenaamiseen kun Aatullakin olisi kovasti intoa tehdä! Valitettavasti se into tuntuu edelleen purkaantuvan aikamoisena ääntelynä.. Niin ainakin tämän viikon toko-treeneissä ( x2). Harmillista..!

Monenmoista..

Huonosti on blogia tullut päiviteltyä joten edellisen postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua monenlaista! Yritän vähän tiivistellä tähän tärkeimpiä.. Oltiin helatorstaina Kiran kanssa Orivedellä Jenni Björkin haku-koulutuksessa. Koulutus tuli tosi hyvään väliin koska tuntui että meidän treenit oli alkaneet junnata paikallaan. Eli Kiralla oli tuntunut into hieman laskeneen koko hommaan ja palkkaustakin mietin ruoan ja lelun välillä kun kumpikaan ei tuntunut oikein innostavan koiraa hirmuisesti. Koulutuksessa selvisi hyvin pian mistä homma kiikasti. Oltiin Kiran kanssa jumituttu liian pitkäksi aikaa tekemään pentuajan harjoituksia eli hajujen hakemista. Harjoitukset ei enää tarjonneet Kiralle mitään uutta kivaa vaan oltiin junnattu liikaa samanlaista treeniä. Koira oli jo oppinut ettei pääse maalimiehelle heti kun sen haistaa joten tämäkin vielä laski motivaatiota. Nytpä siis siirryttiin harjoituksissa eteenpäin ja alettiin harjoittelemaan suoria pistoja maalimiehille haamuja ja ääniapujakin hyödyntäen. Jennin mielestä palkan kannattaisi ehdottomasti olla lelu koska sillä saisi jatkossakin lisättyä Kiraan enemmän intoa. Hakupäivän treenit meni kivasti, koiralla alkoi into selvästi nousta ja sillä näytti olevan aika kivaa maalimiehen kanssa leikkiessä :) Jenni myös korosti koirien kehumista kovasti ja kyllähän Kirasta oli mukavaa kun koko porukka kovasti neitiä kehui!

Ruoan äärelläkin voi iskeä väsy

Haun osalta on nyt menty näillä opeilla eteenpäin ja ihan kivasti edistystä on mielestäni tullut. Nyt mennän aikamoisella nelivedolla hakualueelle ja innokkaasti Kira lähtee pistolle ukkoa etsimään! Palkkana on nyt ollut kissanruoka purkissa ja leikkiä sen jälkeen. Viimeksi laitettiin patukka naruun ja tämä tuntui toimivan tosi hyvin, Kira leikki hyvin keskittyneesti eikä muistanut lähteä välissä minua etsiskelemään. Eli näillä eteenpäin ja eiköhän se siitä! Haukkuilmaisu antaa nyt odottaa hieman itseänsä, odottelen että tottispuolen treeneistä tulee siihen apuja ennenkuin palataan taas haukkumistakin harjoittelemaan hakutreenien yhteyteen.

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Mariikka Lehdon peltojälkikurssilla. Lauantai oli aika sateisen näköinen heti aamusta mutta kunnon vesisade alkoi vasta matkalla kurssille ;) Kotimatkalla tuli huudatettua auton lämpöjä (ja penkinlämmitintä) täysillä vaikka en ollut edes kurssin loppuun asti, niin lämmintä kesäsäätä siis 2.6...!  Ekana päivänä tein Kiralle noin 160 askeleen suoran jäljen. Pelto oli vähän hankalaa kun askeleet ei tahtoneet kunnolla näkyä siinä ja tämän myötä alku olikin aika sähläystä kun jäin itse roikkumaan naruun kerta en nähnyt jälkeä kunnolla ja Kiralle se tietysti aiheutti sähliä ja säntäilyä. Alun jälkeen homma kuitenkin lähti sujumaan ihan mukavasti ja kokonaisuudessaan jälki meni hyvin. Mariikkan sanoin ei hullumpaa :) Ohjeeksi sain vaihtaa narun tulemaan Kiran oikean etujalan alta, ei siis takajalkojen välistä asti jotta ehdin nopeammin puuttua jos askeleita meinaa jäädä välistä. Ja pohjan täytyy olla sellaista jossa askeleet näen jotta ei tule noita narussa roikkumisia kun se vain tietää koiran ryntäilyä. Sunnuntaina ei onneksi enää satanut! Nyt oltiin eri pellolla, tällä kertaa askeleet näkyi kyllä kun heinä oli tosi korkeaa. Tein Kiralle 250 askelta pitkän jäljen suoraan ja sen ajo sujui tosi mukavasti! Aika pitkiäkin pätkiä mentiin niin ettei minun tarvinnut puuttua Kiran jäljestämiseen ollenkaan. Neiti vaan puski nenä maassa heinikon läpi menemään keskittyneesti, mainiota! :)

Tänä keväänä/kesänä on kyllä jälkeä tehty hävettävän vähän mutta ehkä laatu korvaa määrän (no eihän se korvaa mutta yritän lohduttaa itseäni..). Täytyy nyt reipastua asian suhteen oikeasti koska Kira on tosi motivoitunut ja taitavakin jäljestäjä :) Hyvä jälkikoira siitä ainakin tulee! Tänään tehtiin ensimmäinen jälki kurssin jälkeen. 340 askelta sisältäen muutamia kaarteita. Yli puolen välin meni tosi hienosti ja keskittyneesti, loppua kohti alkoi vähän into hyytyä ja pää nousi muutaman kerran ja sitten vielä kerran tössin itse kun luulin että tultiin jo loppupalkalle mutta jälki jatkuikin vielä hetken matkaa. Mutta kokonaisuudessaan jälki meni tosi kivasti, tarkkana täytyy vaan olla nyt kun alkaa jäljen mittaa pidentämään että koiralla on varmasti tarpeeksi nälkä. :) Tyytyväinen olen koiraan kyllä että minun tössimisen jälkeenkin se kuitenkin omatoimisesti jatkoi jäljen ajamista loppuun asti. Tuhina vaan kuului heinikossa kun se imuroi kanan sydämet jäljeltä parempaan talteen ;)

Malinois - tuo ylvään ja viisaan näköinen koira :)

Tottiksen osalta homma on ehkä eniten levällään.. Mutta siihenkin on "toimintasuunnitelma" olemassa. Siis periaatteessa mikään muu ei ole huonolla mallilla mutta Kiran tunnetila ei ole ihan sitä mitä toivoisin. Kiraa vaivaa kiltin tytön-syndrooma ja se on vähän liian tyyni ja rauhallinen tottiskentällä ;) Nyt yritetään koiraan hakea lisää moottoria, intoa ja röyhkeyttäkin leikittämisen kautta. Eli ollaan käyty nyt 3 kertaa Kiran kanssa Askon luona. Asko on leikittänyt Kiraa ja välillä laittanut myös minut sitä leikittämään ja antanut hyviä ohjeita jatkoa varten. Kivasti jo kolmen kerran jälkeen koirassa huomaa eroa ja uskon että tätä kautta homma saadaan vielä oikein hyvälle mallille. Olen liian vähän Kiran ollessa nuorempi leikittänyt sitä ja ennenkaikkea laittanut sitä tekemään töitä lelun voittamisen eteen. Onneksi asia on edelleen korjattavissa eikähän homma huonolla mallilla nytkään ole. Tässä kohti vaan parempi mitä enemmän koiraan saadaan intoa koska kun aikanaan päästään kokeisiin asti, täytyy koiran kestää liikkeitten hiomista uudestaan ja uudestaan. Myös haukkumista lähdetään yhdistämään tuohon leikkimiseen myöhemmin, tämä toivottavasti antaa apuja myös haun ilmaisuihin sitten myöhemmin. :)

Kokonaisuudessaan suhteessa treenimääriin ollaan varmaan kuitenkin ihan hyvällä mallilla. Ja suunta on tietenkin eteenpäin! Paljon on vielä kesälle koulutuksia ja treenejä luvassa joten kehitystä toivottavasti tulee syksyyn mennessä vielä paljon lisää!

Kira-muru 1 vuoden!

 

Tiistaina 8.5. oli tosiaan Kiran synttäripäivä! Voi miten nopsaan vuosi onkaan hujahtanut! Muistan  vielä tarkasti miten kovasti vuosi sitten äitienpäivänä jännitettiin Maisan synnytyksen käynnistyttyä, että montako pentua syntyy ja tuleeko tarpeeksi tyttöjä. Ei ollut riemulla rajaa kun illalla sain varmistuksen että kyllä, yksi tyttö siellä on minulle kasvamassa <3 En osaa sen paremmin asiaa tiivistää kuin että onneksi sain Kira sinut! <3

Synttäreiden kunniaksi Kira sai tyttömäisen kakun ja pienen vinkupossun. Molemmat tuntuivat olevan kovasti neidin mieleen :)

Hakutreeniä, juoksut ja misseilyä

Muutamia kertoja on nyt käyty hakuilemassa niin etten ole muistanut treeneistä mitään kirjoitella. Periaatteessa treenit on sujuneet ihan ok mutta lisää intoa olen vähän kaipaillut Kiralle ja siksipä käytiinkin viime lauantaina Keruulla hakuilemassa. Uusia vinkkejä tuli taas niin haun kuin tottiksenkin osalta, näistä kiitos Minnalle! :) Kira oli taas innokkaampi kun saatiin uusia juttuja treeniin mukaan ja tästä on hyvä miettiä suunnitelmia eteenpäin.

Kiralla alkoi viime perjantaina juoksut! Jännittävää nähdä miten mahtaa hormonit vaikuttaa neidin treeneihin ja muuhun.. Toivotaan ettei suuresti vaikuta kun kaikkea puuhaa on nyt luvassa loppukeväälle. Kotona tyyppi on ihan selvästi ollut rauhallisempi kuin yleensä ja hieman kireänä oli ainakin loppuviikosta muille koirille. Kyllä se kohta taitaa alkaa aikuistua :)

Viime sunnuntaina Kira pääsi ekan kerran harjoittelemaan näyttelykäytöstä kun K-S Belgit järjesti mätsärin Jyväskylässä. Ajattelin ensin että kehät jää meiltä juoksun takia väliin (hyvin olen kartalla näistä..) mutta ei se ollutkaan ongelma vaan Kira pääsi osallistumaan paras belgi-kehään harjoituksen vuoksi. :) Nakin voimalla juoksi ihan kivasti ja seisoakin jaksoi aina jonkin aikaa mutta jos ei palkkaa kuulunut tarpeeksi tiheästi, tippui maahan tai istumaan nakin toivossa.. Kaukoihin on kyllä hyvä tekniikka tuossa sen maahanmenossa :D Tuomarin tarkastukset ei tuottaneet ongelmaa vaikka niitä näemmä vähän itse jännitän aina vaan oli kumpi koira tahansa mukana. Kokonaisuudessaan Kira käyttäytyi minusta ihan mukavasti ja ilmeisesti tuomareittenkin mielestä koska Kira oli päivän 3. paras belgi!! :) Osallistujia oli 7 eli sijoitus oli tosiaan yllätys. Näillä eväillä on hyvä lähteä erkkariin ja lupaan Ainolle vielä kerran tai pari harjoitella kehäkäytöstä ennen virallisia kehiä! :D

Vire, missä lienet..?

Belgien tokoleiri sujui Kiran kanssa otsikon kertomissa tunnelmissa. Oli aika kovasti häiriötä nuorelle koiralle treeneissä ja tietysti vielä yleinen stressi vieraasta paikasta ja muusta, tuskin koirakaan nukkui ihan yhtä hyvin kuin normaalisti kotona. :) Sitten vielä itse onnistuin suunnittelemaan sille semmoisia treenipätkiä, että tuossa tilanteessa ne oli ihan liian vaikeita. Oli siellä toki hyviäkin pätkiä (pari) ja jotain onnistumisiakin (muutama) joukossa mutta harmittaa että en ollut reilu koiralle ja antanut sille tarpeeksi hyvin mahdollisuuksia onnistua. Mutta oppia tuli ja eikös kantapään kautta tullut oppi ole jotenkin pysyvämpää laatua? :)

Ennenkaikkea lienee syytä kuitenkin olla erittäin tyytyväinen siihen että nuori koira osasi leirillä olla sievästi koiriksi. :) Kira nukkui molemmat leiriyöt häkissä huoneessa ja oli hipihiljaa vaikka muuten talosta vähän haukahtelua ja liikehdintää kuuluikin välillä. Tuon kanssa on kyllä niin helppoa mennä mihin vaan kun se tulee kaikkien kanssa toimeen, ihana Kira <3 Leiripaikassa oli mahtavat metsät ympärillä ja käytiinkin siellä lenkkeilemässä Kiran kanssa joka päivä lyhyitä pätkiä. Lauantaina Kira pääsi iltalenkillä nuoren tervu-pojan kanssa leikkimäänkin vähän ja meno oli yllättäen vauhdikasta. ;) Leireissä on kyllä ehdottomasti parasta se, että kun ollaan samassa paikassa yötä niin tulee tutustuttua ihmisiin paljon enemmän kuin vain pelkissä koulutuspäivissä.

Leirin jälkeisissä treeneissä olen yrittänyt keskittyä erityisen paljon siihen että Kira ei olisi laama. Uskoisin että kyllä tämä tästä! Saas nähdä milloin ne ekat juoksut nyt puskee päälle, Kira tulee ensi viikolla jo vuoden.

Voihan teini-ikä!

Se pöllöilee ihan omiaan lenkillä. Säpsyy outoja asioita, säpsyy jopa ihmisiä (!) välillä ja on ihan omissa hajumaailmoissaan. Treeneissä on välillä ihan pihalla ja puuhaa omiaan. Jos joutuu tekemisiin puuttumaan ja huomauttamaan että hei, maa kutsuu tyyppiä niin se otetaan tosi raskaasti ja korvat on läntässä pitkän aikaa kun mamma on IHAN kamala. Toisten koirien ohituksessa huomaan välillä omistavani piikkisika-mallisen malinoissin. Yksi päivä se oli lainannut hiuslakkaani ja valitettavasti käyttänyt koko purkin kerralla.. ;) Jeps, se on tuo meidän teinikoira jolla lienee nyt oikeastikin murkkuikä alkanut. Juoksuja odotellessa, ihme jos ei kohta ala kun tuommoista hormoonimyrskyä pukkaa..!

Näissä tunnelmissa lähdin aika nöyrällä asenteella kevään viimeiselle Giramin-hallipäivälle ;) Edellisissä treeneissä Kiralta oli tosiaan hävinnyt mm. istuminen kokonaan..! Hallipäivä sujui kuitenkin aika voittaja-fiiliksissä koska koira olikin oma ihana itsensä ja keskittyi satasella minun kanssa treenaamiseen. <3 Jääviä liikkeitä en kuitenkaan halunnut ottaa edellistreeniin viitaten mutta niin me tehtiin nekin Miian patistuksella. Eikä siinä mitään, Kirahan teki kaikki ihan justiin niinkuin on opetettu, ei mitään ongelmia. Tätä se elämä narttu-koiran kanssa sitten näemmä on! :D On nyt kuitenkin sanottava että tuo treeneissä häröily oli näemmä toistaiseksi ainakin hyvin ohimenevä vaihe. Nyt taas koira toimii oikein mukavasti ja ilohan sen kanssa on treenailla! Agilityynkin tuli vain uutta intoa kun jouduttiin pitämään muutama viikko taukoa päällekkäisten semmojen vuoksi. 

Aatun treenailuilme :)

Koirat kävi 6.4. hierojalla, Kira nyt siis ensimmäistä kertaa ja ihan hyvin meni. Hierojan mielestä Kira on oikein tasapainoinen rakenteeltaan ja ikäisekseen lihaksisto on jo oikein mukavasti kehittynyt. Mitään hälyttäviä jumeja ei löytynyt kummaltakaan koiralta, pientä lihasjäykkyyttä vain. Hieno juttu! :) Seuraava käynti lienee edessä loppukesän puolella mikäli oireita jumeista ei ilmene ennen sitä. 

Treeneissä on viime viikkojen aikana keskitytty Aatun kanssa tunnariin ja kaukoihin sekä ruutuun. Tunnarissa on vielä parantamista, joskin nyt homma alkaa jo sujua. Aatun mielentilan vaan toivoisin rauhallisemmaksi. Kaukoissa on edelleen tekemistä mutta edistystä on tapahtunut. Kyllä se tästä! Ruudun osalta Aatu alkaa jo olla aika pro ja sen lisäksi onkin alettu opetella merkkiä. :) Isolla kysymysmerkillä voittaja-luokan starttaus syksyllä?!? 


Kira on kanssa treenaillut kaukoja ja sen tekniikka on kyllä istu-maahan-istu-vaihtoihin ihan valmis. Varmaan saan pilattua sen vielä jossain vaiheessa, joten ei vielä riemuita :D Lisää tokotreenausta Kiran kanssa luvassa tulevana viikonloppuna belgien tokoleirillä, odotan innolla! :)

Aatu 6 vuotta!

Aatu täytti 7.4. kokonaiset 6 vuotta, paljon ONNEA ja pitkää ikää Aatuselle ! <3 Syntymäpäiviä Aatu juhlisti kakun ja lahjan kera ;)

Kakut taitaa vaan parantua vuosi vuodelta, tänä vuonna Aatulla oli 2-kerroksinen täytekakku!