Syyskuun koeharmituksen jälkeen huomasin että Hämeenkyrössä olisi vielä EK-koe lokakuun lopulla.. Eikun siis treeniä ja koeilmoa sinne :) Paitsi että sain vasta neljännen varasijan kokeeseen..! Voi että harmitti! Koira olisi hyvässä vedossa vaan ei enää pääse tälle kaudelle kokeeseen :( Viikko ennen koetta tuli kuitenkin jollain onnenkantamoisella tekstiviesti että paikka vapautui, tulemmeko kokeeseen! No KYLLÄ! Niinpä siis 22.10. taas pompattiin viiden aikaan aamusta tien päälle ja kohti Hämeenkyröä, vähän hullunhommaahan tämä mutta minkäs tekee :D Talvikin teki tuloaan, muutama aste aamulla pakkasta ja onneksi talvirenkaat jo alla. Olin päättänyt etukäteen että jos koira oksentaa aamulla niin menen takaisin nukkumaan mutta tällä kertaa kukaan ei onneksi ollut huonovointinen :D
Tuomarina Mikael Kallio ja Virve Köppä (esineet ja tottis) ja taas maastoilla liikkeelle. Jäljelle saatiin nyt odotella tovi, siinä ehdittiin sopivasti kuunnella kun hirvikoirat haukkuivat molemmin puolin metsää.. Janalle lähti nyt hienosti, vauhdilla ja määrätietoisesti ja hyvin nappasi jäljen. Toki vaan eka väärään suuntaan mutta siitä huolimatta olin itse nyt janaan tyytyväinen :) Kepit nousi myös varmasti, jäljeltä 58. Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun ja se jännitti vaan kummasti taas... Kira lähti hyvin ja melkein heti alkoi tarkennella, katsoin että nostaako esinettä mutta ei, syökö se sieltä jotain..?! :O Ilmeisesti ruudussa oli pupunkakkaa jota tyyppi kävi sitten useampaankin otteeseen mutustelemassa.... Kaksi esinettä ehdittiin nostaa mutta sitten loppui aika. Keskellä ruutua olleen esineen vierestä Kira oli myös juossut muttei saanut siitä hajua ja tämä kyllä harmitti! Eikä naurattanut yhtään koiran omatoimi-piknik vielä tässä kohti :P Meitä edeltävä koira oli ripuloinut ruutuun kuulemma muutaman kerran, voi olla että tämä ja ne pupunkakat riitti nyt sotkemaan meidän työskentelyn sitten. Voihan esineruutu, vielä on pohdittavaa vaan! Esineistä nyt siis 20.
Jatkettiin seuraavaksi hakuradalle, tasaisessa kangasmetsässä aloitin oikeasta etukulmasta johon meni hyvin ja löysi sieltä heti kotapiilosta ukon. Ilmaisu kunnossa. Sitten jatkettiin vasempaan etukulmaan, kääntyi siellä taaksepäin mutta päätin jatkaa kuitenkin eteenpäin ja laitoin uudestaan oikealle. Sieltä Kira saikin sitten jo hajun seuraavasta maalimiehestä ja paineli sinne eli kolmella pistolla rata valmis :D Nyt haukussa oli pieni tauko josta pistemenetys, haku 69. Hakuradalla onneksi tuli vähän itselle lämmin kun muuten tuntui kyllä armottoman kylmältä koepäivä. Jatkettiin tarkkuuteen jossa Kira teki nyt niin nopean suorituksen ettei siitä ehtinyt edes pisteitä vähentää. Tarkkuus 20. Vielä pudotettu ennen tottista, siellä taas huonohko seuruu (edisti enkä pysynyt koiran vierellä vaikka kuinka kipitin, oli myös väljä taas) mutta hienosti haki, pudotetusta 19. Eli maastosta 186.
Laskeskelin että tottiksesta pitää tehdä 84 että saadaan se mitä haetaan... Kenttä oli sama, missä viimeksi keskeytettiin ja yhtä märältä näytti taas :O Jännitti mutta eihän siinä nyt auttanut kuin tulta päin! Aloitettiin liikkeillä, seuraaminen oli suurinpiirtein ok mutta lyhyen sivun pysähdyksessä ei ollut istunut (koska ällöttävän märkä kenttä), henkilöryhmässä istui lisäkäskystä. Istumiseen annoin toisen käskyn, kun näin että jäi seisomaan. Olin varma ettei istunut silti mutta iloisena yllätyksenä istui kun käännyin. :) Loput jäävät ok, seisominen varsinkin oli kuulemma ollut tosi hyvä (kun siinä ei tarvinnut laittaa tassuja lukuunottamatta ruumiinosia märälle kentälle :D), luoksetulot suurinpiirtein ok mutta ei nyt ihan parasta ikinä. Kapulatelineelle mennessä seuruu rakoili ihan kamalasti.. Tasamaanouto ok, mutta luovutti seisten. Lisäkäskyillä sain istumaan. Esteet meni onneksi paremmin, niissä luovuttikin istuen ja näistä saatiin erinomaiset. Eteenmeno oli hieno, meni reippaasti ja nopsaan maahan, tosin vaati sitten toisen käskyn noustakseen ylös.
Ekan parin molemmat koirat lähti paikkamakuusta ja jännitin sitä että onko kenttä niin kylmä ettei Kirakaan siellä makaa... SM:ien paikkamakuu kummitteli mielessä mutta sinne se Kira kuitenkin jäi hyvin ja tarkkana kuin tikka makoili niin kauan kuin pitikin :) Ja vähän ylikin, koska taas vaati 1,5 käskyä että sain sen ylös sieltä, huoh :D Meidän arvostelu oli ensin ja kääk kun jännitti niin että melkein pyörrytti ja oksetti. Kai se oli yli 84 vai oliko, oli siellä virheitäkin kyllä ja vähän tavallista nihkeämpää menoa... Loppupisteet oli 89 ja siinä tuli kyllä riemunkiljaukset ihan pakosti, JEEEEE TUPLAVALIO KIRA! <3 <3 Kolmas kerta todensanoi ja kauden päätavoite plakkarissa, ihan mahtista :) Yhteensä pisteet siis 275. Samalla vielä luokkavoittokin kaupan päälle :)
Syyskuussa suunnattiin EK-kokeeseen Hämeenkyröön koska SM:eistä ei valionarvoa vielä tippunut. Tämä oli meidän 16. PK-koe Kiran kanssa ja valitettavasti kävi niin, että myös ensimmäinen jonka jouduin keskeyttämään! :( Koeaamuna herätys koitti onnelllisesti taas ennen neljää ja jossain vaiheessa siinä aamutoimieni aikana huomasin Kiran oksentaneen. Ihmettelin sitä, mutta en jäänyt sitä sen enempää miettimään, muuten koira vaikutti ihan normaalilta ja söi aamuruoankin kyllä. Ajeltiin Kyröskoskelle jossa koe alkoi maastoilla. Jäljellä koira oli janalla aika varovainen, helppo näin jälkikäteen sanoa että varmaan huonovointinen mutta olen kyllä saanut tämän kesän treeneillä harmillista varomista janalle muutenkin. Oikeaan suuntaan päästiin kuitenkin tällä kertaa kerrasta ja kepitkin löytyi vaikka vähän tahmealta koira vaikuttikin, jälki 56.
Seuraavaksi suunnattiin pudotettuun jossa aika huonoa seuruuta (kulki tosi kaukana minusta mutta muuten kyllä korrektisti) ja haki esineen hyvin, pudotetusta 19. Sitten esineruutuun jossa koira oli edelleen vähän tahmea mutta nosti kaikki esineet hienosti kuitenkin, esineet 30 (ja tämä muuten lämmitti mieltä kovasti!) :) Esineruudun jälkeen Kira oli oksentanut autoon ja mietin tohdinko vielä jatkaa koetta. Päätin lähteä katsomaan hakuradalle että mikä on tilanne ja Kira tietenkin paineli hakuradan suht normaalisti. Etukulmat teki taaksepäin mutta muuten ihan normaalisti töitä, hausta 68. Tarkkuus tehtiin viimeiseksi ja siinä näkyi sitten jo selvästi ettei koira ole ihan kunnossa. Oli merkannut tarkkuusesineen keskelle ruutua jo heti alkuun mutta haisteli hetken ympäriinsä ennenkuin ilmaisi esineen. Tarkkuudesta 17 eli maastosta yhteensä 190 mutta kannattaako lähteä enää tottikseen kun koira vaikuttaa hieman noivealta?! Päätin että käydään kokeilemassa kentällä, jos ei seuraa niin sitten keskeytän. Ja niinhän siinä kävi, että keskeyttää oli pakko seuraamisen jälkeen. :( Kira kyllä yritti alkuun mutta ilmeisesti oli sen verran huonovointinen ettei tottis kyllä nyt onnistunut. Kotimatkalta kävin ostamassa Promaxin ja sen saatuaan koira oli ihan normaalin oloinen jo parin tunnin jälkeen. Onneksi, ettei ollut mitään sen vakavampaa! Mutta kyllä harmitti, että piti nyt juuri tuohon hetkeen taudin osua! :( Ja harmitti kyllä myös etten aiemmin hoksannut että koira on nyt kipeä, suotta tehtiin kaikki maastot vaikka ne toki suht kevyitä suorituksia ovatkin. Vaan minkäs näille tekee!
Varmaan semmoiset 9 vuotta olen epäillyt että Aatulla on spondyloosi tai jotain ongelmaa ainakin selässä ja nyt se vihdoin löytyi röntgen-kuvistakin! Käytiin elokuussa lääkärissä kun Aatu nuoli takapuoltaan jatkuvasti ja yski myös kummallisesti. Noh, anaalit oli ihan kunnossa joten siihen nuoleminen ei liittynyt. Nieluun kurkattiin ja sekin oli pientä ärtymystä lukuunottamatta kunnossa, yskimisen syyksi epäiltiin närästystä (yskiminen ei ole semmoista kuivaa köh köh-yskää vaan semmoista kummallista oksentamisen kuuloista köhimistä..) ja koska takapuolen ongelmiin ei löytynyt muuta ratkaisua, päätettiin kuvata selkä vielä. Ja sieltähän se ongelma löytyi, rinta- ja lannerangan vaihtumakohdassa on luupiikki mikä todennäköisesti aiheuttaa tuntemuksia.
Aatulla on ollut pitkään jo sellaista, että kun innostuu leikkimään niin hyvin pian sen jälkeen jää nuolemaan etujalkojensa yläosaa. Syötin Aatulle kipulääkekuurin mutta en huomannut kyllä juuri muutosta käytöksessä. Näillä mennään, sama koirahan tuo on edelleen ja varmasti selkä aiheuttaa omat juttunsa mutta hyvinpä tuo sikäli tilanteen huomioiden porskuttaa. :)
❤️
