Osallistuttiin Kiran kanssa alkukesästä jälkikurssille ja nyt kokeen jälkeen jäljestä on tullut aikamoisen takkuista. Ensin meillä oli aiheena harhat joista tuli Kiralle liian vaikeita - sillä oli suuria vaikeuksia erottaa harhajälki ja oma jälki (tai tarkemmin sanottu se ei tainnut niitä oikein erottaakaan..) ja viimein sitten jäljestäminen loppui kokonaan kun metsässä oli "marjastajia" joista se sai ilmavainun eikä halunnut enää laittaa nenää maahan ollenkaan. Treeni taisi olla vähän liian vaikea ja Kiran ajatus vähän liikaa hakumetsässä (sikäli ihan ymmärrettävää). Jätettiin leikki kesken ja saatiin ajaa lyhyt varajälki korjaukseksi, se meni onneksi ihan ok mutta yksi keppi jäi suoalueelle. Treenikaveri lohdutti että harvoin hyvistä hakukoirista tulee hyviä jälkikoiria :D Nyt olisi siis syytä olla hyvä hakukoira..! :D
Eilen oli kurssin viimeinen kerta ja meillä oli leikkimielinen jälkikoe (maasto-osuuksien osalta). Kira lähti janalle ihan ok, vähän rauhallisesti (kävellen) mutta hienosti bongasi jäljen noin 10m ennen takamerkkiä. Itse vähän himmailin janalla että onko se nyt oikeasti jäljellä mutta sinne se metsään sen verran veti ettei auttanut kuin mennä perässä. Ja se oli oikea suuntakin jopa! :) Kaksi keppiä nousi, sitten Kiralla alkoi nousta nenäkin ja se hukkasi jäljen :O Keli oli kuuma ja hiostava ja maasto kuivaa mutta en nyt olisi odottanut että se ihan noin heti olisi hukannut jälkeä! Etsittiin sitä pitkät tovit, Kira toi minut nimittäin taas janan takamerkille ja minuutteja kului. Ohjaajan takahampaita alkoi tässä kohti vähän kiristää kun koira tuntui olevan sitä mieltä että ei voi mitään, sinne se hukkui. Se ei enää uudestaan edes janalta nostanut jälkeä... Otin liinan irti kun oltiin menty ympyrää hyvä tovi aluetta edestakas ja päätin käydä vielä katsomassa jos päästäisiin vähän matkan päässä jäljestä kiinni. Kiraa ei paljon tuntuneet etsinnät kiinnostavan :D mutta yhtäkkiä vähän matkan päässä se löi nenän uudestaan maahan ja alkoi jäljestää! Tultiin pian kolmoskepille jolla kytkin koiran uudestaan, kehuin ja palkkasin ja jatkettiin matkaa. Keppejä nousi vielä 2 lisää ja sitten tultiin jäljen lopulle jossa onneksi oli Kiralle supermieluinen iso purutyyny palkkana :) Se tuli nyt kyllä tosi hyvään saumaan, jälki oli meille vaikea vaikkei hirmuisen pitkä ollutkaan ja Kiralle hyvin mieleinen palkka oli tälle tosi hyvä vahvistus!
Jälkikaaviosta katsoin, että Kira hukkasi jäljen toisen kepin jälkeen kulmassa (no se nyt toki olisikin kun suoralla olisi hukkunut...). Minulla oli keppipalkkana Kiralle mieleisiä broiskunsydämiä ja kyllä se tuntui niistä tykkäävän mutta ei ne taida sellaista taistelutahtoa Kiralle tuoda, että vaikeassa paikassakin haluaisi pitää oman jäljen varmasti.. Nyt täytyy yrittää saada tyyny jäljen loppuun sitten koska se voisi kyllä toimia motivaation nostattajana. Meillä on välillä ollut jäljen päässä jäljentekijä tyynyn kanssa ja se on toki toiminut nostattajana myös mutta valitettavasti viime aikoina myös nenän nostattajana eli se keino ei nyt ole hyvä idea jatkossa. Itselle tarvitsisin lisää koiran lukutaitoa että osaisin heti huomata kun ajamme kulmasta yli ja jälki hukkuu! Saas nähdä toiko tämä hyödyllinen harjoitus meille tarkkuutta ja keskittymistä molemmille. Aika takki auki lähdin itsekin jäljelle eilen, ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen fiilis.
Sattumalta iltapäivällä kun pääsin kotiin, vanha treenikaveri soitteli ja tuli asia puheeksi. Asko ehdotti että mitäs jos siirtäisin jäljen takaisin pellolle hetkeksi ja hakisin tarkkuutta kulmiin, esineilmaisuihin ja miksei harhoihinkin sieltä. Ei varmasti huonompi idea, tätä voisi hyvin kokeilla kuurina SM:ien jälkeen. :) Nyt keskitytään pelkkään hakuun ennen kisoja, treeniaika kun on rajallista kun kesälomatkin on jo pidetty. :(
