27.9.2015

RM-HOPEAAAAA!!!


Tänään oli sitten vuorossa meidän kauden päätavoite, ekat oikeat kisat eli belgien rotumestaruudet kansallisten lajien osalta Kaustisella. Jännitys oli pinnassa koko viikon mutta eilen ja tänään mentiin melko maltillisella jännäämisellä, osansa lienee toki tämän aamuisella "melko aikaisella" herätykselläkin klo 03:50. Huh! Kisainto ei varsin ollut huipussaan kun aamulla peiton alta kaivauduin ylös :D

Haun osalta suoritukset alkoivat esineruudulla, jännittävää :) Ruutu oli aika haastavassa maastossa, oli paljon puita ja puskaa, ollaan varmaan aina treenattu avonaisemmassa maastossa... Ei tuntunut ilma liikkuvan ollenkaan joten ruutu oli aika haastava. Kira nosti 2 esinettä ja sai ruudusta 20 pistettä - hakukoirien parhaat pojot. :) 

Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle. Nyt jännitti! Maasto oli tosi aukeaa tasaista metsää vasen puoli, oikealla oli kalliokkoa ja puustoa. Etukäteen jännitin sitä, että kestääkö hallinta vai meneekö rata ihan kaahailuksi Kiralta. No ei mennyt, Kira irtosi älyttömän huonosti pistoille ja oikeastaan vasemmalle ei tainnut tehdä yhtään kunnon syvää laatikkopistoa...! :O Oikea puoli ei sujunut merkittävästi paremmin ja kokonaisuudessaan Kira työskenteli tosi paljon taaksepäin. Eka ukko löytyi muistaakseni jo ekalla tai toisella pistolla oikealle. Haukku ok, haltuunotto samoin. Jatkoimme matkaa ja pistot ei varsin parantuneet, meinasi jo alkaa kylmäämään ohjaajaa kun ei ukkojakaan nouse... Pakko oli luottaa koiraan ja jatkaa matkaa. Olin itse hieman yli 200 metrissä ja lähetin Kiran oikealle. Se oli kaartanut pistolla reilusti taaksepäin ja nosti sieltä toisen maalimiehen. Taas haukku ja haltuunotto ok. Huh kun oli täpärällä ettei jäänyt keskimmäinen ukko metsään...!! Tältä ukolta kun tultiin, olin taas sekaisin askelissa, että paljonko olen 200 metrin merkin jälkeen edennyt. Koira irtosi taas tosi huonon piston ja laitoin sen jälleen kerran oikealle. En uskaltanut liikkua enää keskilinjalla, laitoin koiran pistolle ja toivoin että se nyt menisi. Kira lähti keskilinjan suuntaisesti eteenpäin aluetta ja löysi viimeisen ukon. HUH mikä helpotus! Kaikista ilmaisuista täydet, työskentelystä vähennyksiä hyvään huonojen pistojen ja taaksepäin työskentelyn takia. Haku 163

Varmasti vasemmalle puolelle irtoamiseen vaikutti se, ettei siellä ollut koko 300 metrin radalla yhtään tyyppiä mutta kyllä nyt motivaatio olisi koiralla saanut olla paremmassa kunnossa. Ilmeisesti sille saatiin hallinta-treeneillä hallaa aikaan. :( No, ikuista tasapainoiluahan tämä ja onneksi Kira kuitenkin nosti kaikki tyypit! Oli minusta kyllä ihan rotumestaruuskisojen arvoiset maastot - ei ollut ihan helppoa mutta selvittiinpäs! :) Nyt vaan treeniä, eiköhän se juokseminenkin sitten taas maistu :) Maaston jälkeen siis pisteet yhteensä 183

Pikkaisen haun huono työskentely söi ohjaajan fiilistä ja laskin vielä että tottiksesta pitäisi saada vähintään 87 pistettä, että saadaan ykköstulos. Ei tuntunut ihan helpolta nakilta mestiksistä, varsinkin kun vielä kentän reunalta tiedettiin kertoa että tuomari on melko tiukalla linjalla mennyt. Hain Kiran aika hyvissä ajoin odottelemaan ja yritin tietysti sitä kohtaan olla iloinen ja rento. Edellisen parin viimeisiä suorituksia ja arvosteluja katsellessa Kira antoi minulle suukkoja ja nojaili jalkoihini hyväntuulisena. <3 Sain psyykattua sen avulla omankin fiiliksen paremmaksi - hemmetti nyt mennään ja näytetään mitä me osataan ja katsotaan mihin se riittää!! Ei luovuteta ennenkuin on yritetty! Cheekin sanoin kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii :D me marssittiin kentälle kättelemään tuomaria ja sitten se oli näytön paikka! Aloitettiin liikkeillä. Seuraaminen oli aika jees, Kira tuntui aktiiviselta ja kivalta, pikkaisen taaempana olisi paikka saanut olla mutta kokonaisuutena oikein kiva. :) Myös henkilöryhmä meni vallan mukavasti, seuraamisesta erinomainen. Seuraamisen ongelmien jälkeen tämä lämmittää kovasti :)


 
Istuminen oli nopea, joskin alun seuraamisessa pientä edistämistä. Erinomainen. Maahanmenossa samoin seuruupaikka hieman edessä, maahanmeno kuitenkin nopea ja varma. Luoksetulo lähti hyvin mutta eteentullessa himmasi ja sivulletulo jäi vajaaksi. Hyvä..?



Seisominen meni ok. Erittäin hyvä? Tasamaanoudon kapula oli haastava heitettävä ja eihän se mihinkään lentänyt. Kira lähti reippaasti mutta toi ravilla. Tyydyttävä (aika tiukka arvostelu kun koira lähti nopeasti, nosti kapulan reippaasti ja varmasti ja toi pureksimatta yhtään.. No, oli se hidas toki). Hyppynouto oli hieno, erinomainen, samoin A-este hienosti, erinomainen myös siitä.

Eteenmeno jännitti, lähteekö se ollenkaan? .. No lähti! Ja juoksi niin hienosti että otti kaksi käskyä alas. Ei haittaa! Tosi hienoa kun juos! :) Paikkamakuu erinomainen ja kokonaispisteet 92. WUHUUU ja hirveesti tuuletuksia! Olen niin iloinen tottiksen onnistumisesta tänään että..! Paljon pieniä kauneusvirheitä joo mutta kokonaisuudessa onnistuttiin tänään tosi hienosti ja fiilis kantoi! Ihan mahtavaa, KIITOS KIRA! <3 


Lopputuloksena haun RM-hopeaaaaa pistein 275 ja ykköstulos! Hoppee ei oo häppee kun kultaa nappasi Kiran super-taitava velipoika Väpä omistajansa Minnan kanssa. :) Siis tuplavoitto sisaruksille, ei huonosti! :) Kira ja Väpä teki kokeen ainoat ykköstulokset hausta. Olen tuloksesta tosi iloinen ja tottiksen onnistuminen lämmittää mieltä niin paljon! Hetki fiilistellään tätä ja ihaillaan mitalia :D mutta maaston osalta jäi kuitenkin vielä ensi vuodelle petraamisen varaa... ;)

16.9.2015

Hallinta on historiaa ja koepaniikki on vakio

Rouva Leppänen täällä hei :) 

Nyt on siis häät juhlittu, häämatka matkusteltu ja arkeen palattu rytinällä. Uutta nimeä opetellessa, meinaa olla välillä vähän haastavaa ;) Kovasti on jo treenattu tuomarin kättelyssä esittäytymistä uudella sukunimellä, katsotaan mitä koejännityksessä ulos sitten loppujen lopuksi tulee :D 
Me <3 Kuva Tiina Karvonen

Ihana Samos <3

.. mutta ihana olla myös taas kotona! <3

Koirat oli juhlien ja matkan ajan hoidossa kumpikin omalla luottohoitajallaan, ihanaa kun voi luottaa ja tietää että hyvissä käsissä ovat. :) Heti seuraavana päivänä siitä, kun tultiin reissusta ja hain Kiran kotiin, käytiin treenaamassa vepeä. Harmillisesti kesä oli siinä kohti jo niin pitkällä että SOVE-haaveet oli pakko siirtää ensi kesälle. Hauska laji, ehdottomasti sen parissa jatketaan ensi kesänä! Tänä kesänä ehdittiin tehdä kokonaista kahdet treenit ja lisäksi siihen omatoiminen hukkuvan pelastustreeni, mutta ei nuo alokkaan liikkeet enää hirveästi vaadi niin pitäisi jo alkaa sujumaan. :)  


Vepe-treenien jälkeen oli seuraavana päivänä hakutreenien vuoro ja mikäs sen mukavampaa kuin ihan pois hanskasta oleva malinois..! :O Kira ylitti hienosti keskilinjaa omatoimisesti eikä tullut metsästä kutsuttaessa pois millään. Hupsista! Noh, eihän nyt yksi kerta mitään meinaa.. ! Eikä mitä, seuraavissa treeneissä toisella pistolla tyyppi karkasi n. 25 metristä rataa 150 metriin ja nosti sieltä ukon. Ja kyllä kutsuin sitä jo aika napakkaasti pois välissä vaan ei kerennyt tulla :O Joo ei naurattanut enää (ei oikeastaan kyllä sillä ekalla kerrallakaan, mutta nyt vielä vähemmän ;)). Kesän aikana oli harjoiteltu aika paljon yliheittoja ja en nyt tiedä voiko niitä pelkästään tästä syyttää, mutta ihan nyt ei homma sujunut enää niinkuin pitäisi :D Nyt on tässä sitten paikkailtu tilannetta muistuttelemalla niitä syviä suoria pistoja ja treenaamalla sitä hallintaakin. Tilanne näyttää jonkin verrankin paremmalta nyt onneksi, kuinka hyvin se kantaa nyt sitten kokeessa jo, se on asia erikseen... Siellähän sitä on 300m puolellaan tilaa juosta... :O

Tottiskaan ei ole nyt loman jälkeen sujunut ihan niinkuin toivoin ja itseltä meinasi jo tippua tottishanskat kokonaan kun pienistä asioista tuli iso kriisi ja tuntui ettei päästä eteenpäin ollenkaan. No, jotain on saatu aikaiseksi ja nyt on vaan pakko sitten hyväksyä että tämä on se taso millä tällä hetkellä mennään ja yritetään jatkossa sitten taas petrata. Voisiko näistä ilmaantuneista ongelmista päätellä, ettei kannattaisi lomailla ollenkaan? :D

Kiran loman aikana hankkima irokeesi. Ei ihme ettei tottele! :D

Niinkuin rivien välistä (orastavasta paniikista!) voi lukea, seuraava koe lähestyy eikä mikä tahansa koe vaan meidän ekat "isot kisat" eli PK-rotumestaruudet on luvassa viikon päästä sunnuntaina 27.9. Hui sentään! Kamala koekriisi (ja paniikki asioista jotka ei ihan varmasti tule onnistumaan!) on näemmä vakio ja sen kanssa yritetään nyt vaan pärjätä.. Yritetään treenailla hyvällä mielellä sen mitä tässä vielä ehditään ja sitten sillä mennään. Huh huh!

Ps. Tällä viikolla on niin kiirusta treenien suhteen ja mieskin on työreissulla koko viikon, joten Aatu pääsi siskoni luo hoitoon ettei sen tarvitse iltoja istua yksin kotona. Selvästi ainakaan joku meillä ei stressaa tulevaa koetta :D