Tokokoe Laukaa 27.8.

Melko lailla vuoden tauko kokeista mutta paljon on töitä tehty viime syksyn jälkeen ihan kaiken suhteen, myös kehäänmenotarkastuksen osalta treenejä on tehty! Niinpä uskaltauduin ilmoittamaan Aatun kokeeseen Laukaaseen. Ei pitäisi ikinä pitää näin pitkää kisataukoa, olin ihan kipeänä jännityksestä vaikka en ymmärrä miksi! Aatu käyttäytyi tosi hienosti, oli rauhallinen autossa, ei hääsännyt koepaikalla, ei ottanut mitään häiriötä muista koirista.. Työ ON tuottanut tulosta! Siksipä harmittaakin aivan mahdottoman paljon että oman jännityksen takia mokasin kaksi liikettä ja ne mokat maksoi meidän ykköstuloksen... Voi kökkö!! Aatu teki tosi hienosti töitä ja pisterivi olisi ollut tosi komea ilman omia kämmejä... Mutta semmoista se jännitys tahtoo teettää! Koe liike liikkeeltä:

Paikkamakuu: 9

Oli aavistuksen levoton kun jätin koiran, vaihtoi lonkkaa ja piippasi vähän mutta kokonaisuudessaan tosi hieno paikkamakuu. Kun olin piilossa, oli koira ollut hiljaa eikä alkanut mölistä myöskään loppuliikkeen aikana. Tosi hienoa! :)

Seuraaminen: 9,5

Aika hienoa! Aatu lähti tosi hyvällä asenteella suorituksen, ei piipannut koko seuraamisen aikana mutta hengitti hieman voimakkaasti kuitenkin. Siitä tuo puolikas. Muuten aika makeeta, hyvä Aape! <3

Maahanmeno: 9

Olisi saanut olla aavistuksen nopeampi.

Luoksetulo: 5

Minun eka kämmi kävi tässä.. Jotenkin odotin että liikkuri sanoo "käsky" siinä kohti, kun pysäytän Aatun. Mitä ihmettä?! Yhtäkkiä tajusin että Aatu on jo juossut pysäytypaikan ohi ja sanoin meidän käskyn "stop" ihan liian lepsusti ja muutenkin tosi oudosti. Aatu hidasti mutta hiipparoi suoraan sivulle. Voi tyhmä, kovin jännittynyt ohjaaja! :(

Seisominen: 10

Se oli mitä piti :)

Noutaminen: 9

Lähdin sen verran hajamielisenä kotoa että jätin meidän oman kapulan kotia. Kiva juttu..! Onneksi Aatu hakee mitä vaan, mutta kun koepaikan kapula oli meidän omaa paljon kevyempi, oli mälväys aikamoista. Palautus oli lisäksi vähän vino.

Kauko-ohjaus: 0

Tämä harmittaa vielä pitkään PALJON! Ennen kehäänmenoa ajattelin tehdä Aatun kanssa kaukojen ekan siirtymän mutta meidän käskyn "sitta" sijaan sanoinkin sivu. Ja koirahan tuli sivulle. Kehässä meni epävarmaksi ja nousi ekalla käskyllä seisomaan. Minä hölmö vain tuijotin koiraa enkä tajunnut käskyttää sitä uudestaan istumaan... NIIN harmi, kun olisin saanut käyttää 3 käskyä ja Aatu olisi varmasti seuraavalla istunut. Mutta ei, en tajunnut yhtään ja nollille meni liike sen takia. :( Heihei meidän ykköstulos...!

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutelma: 7

Loppua kohti Aatu alkoi piipata enemmän ja tuomari otti sen huomioon kokonaisvaikutuksessa.

Pisteet siis yhteensä 144, II-tulos ja sijoitus 4/7... HARMITTAA! Ottaa päähän se että ihan tyhmillä omilla mokilla saatiin hirveän isot pistemenetykset ja vaikka koira teki töitä tosi hienosti niin silti jäi tulos saamatta. :( No, tämä oli muistutus siitä että säännöt kannattaisi tietää ja vielä tarkempaa mielikuvaharjoittelua kokeen kulusta käydä vielä läpi ennen omaa suoritusta pitkän tauon jälkeen... Kokonaisuudessaan olen kuitenkin hirveän tyytyväinen Aatun käytökseen, kehäänmenossa ei ollut mitään ongelmaa ja tosi hienojahan nuo pisteet oli, mitä itse en mokaillut... Kyllä se koulari sieltä vielä saadaan! :) Nyt vaan miettimään kokeenomaisia palkattomuustreenejä ja muita, joilla saataisiin jotain apua vielä tuohon kokeen loppua kohti lisääntyvään ääntelyyn.. Tässäkin positiivista kuitenkin se että alku meni hienosti hiljaa. Hyvä Aatu! <3

Treenitäyteinen viikko

Tällä viikolla on ehditty monenlaista! Maanantaina tein koirille jäljet, Kiralle heinikkoon ja Aatulle metsään. Kiran "jälki" oli isohko kolmio, josta lähti lyhyt jälki. Kira etsi hienosti kolmion alueelta namit ja jatkoi imuttamista jäljen päähän mutta otti vain vasemman jalkani jäljen. Oikean jalan namit jäi kokonaan huomaamatta. Toisaalta oli kuitenkin keskittynyt ja haisteli hienosti ja eteni jäljen oikeaoppisesti kerralla loppuun asti eikä palaillut välillä takaisin. Jäljen päässä nostin pois (alkaa muuten olla työlästä nostaa noin painavaa maata vasten painautuvaa pentua :D). Aatu teki hienon jäljen, joskin taas vähän siksakkaili ympäriinsä mutta vauhti oli reipas ja kaikki kepit löytyi. Ja Aatulla oli kivaa, joka onkin tämän harrastuksen tärkein juttu meillä!
Tiistaina treenailtiin tokoa Marin kanssa. Kiran kanssa tehtiin ihan samaa vanhaa eli seuraamista, perusasento-siirtymisiä, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Hieman sain pennelle huomauttaa kun Mari meinasi kiinnostaa hieman liikaa (hyppien ja hampaiden kera vielä ja monesti), eipä paljoa tuntunut mimmi tosissaan ottavan mutta käytös vaikuttaisi siltä että homma jäi mieleen kuitenkin. Hyvä näin! Aatu teki periaatteessa kaikki avon liikkeet + ruutua. Alkuun piippaus ja muukin mölyäminen oli ihan kamalaa.. Kokeiltiin että hiljeneekö koira jos vaan pyydän perusasentoon eikä palkkaa tipu jos koira piippaa. Aikani jaksoin siirtyillä edestakas MONTA kertaa, koira nosti vain kierroksia ja mölyämistä. Sitten seuruutin sitä rauhalliseen tahtiin pitkän aikaa hyvin tyynenä ja eleettömänä. Ja uskomatonta, se hiljeni! Yhtäkkiä vain ääni loppui ja pääsin palkkaamaan namilla! :) Siitä eteenpäin liikkeet sujuikin huomattavasti hiljempaa, itse keskityin vaan olemaan mahdollisimman rauhallinen, tyyni ja selkeä koiralle. Jäi hyvä fiilis!
Keskiviikkona ohjelmassa peltojälkeä. Kiralle samaa settiä kuin maanantaina mutta vähän pidempi jälki. Nyt neiti sitten menikin jälkeä edestakas alusta loppuun namien hajujen perässä... Ei siis ihan ideaalisuositus. Päästään kohta kasvattajan syyniin, katsotaan missä jäljellä (ja tottiksessa) mennään ja että mitä kannattaa tehdä. Epäilen vähän, että Kiralle täytyy jo pistää valjaat päälle ja liina perään ettei jäljen ajaminen jää tuollaiseksi kuin mitä nyt oli. Aatun jälki meni vielä huomattavasti huonommin.. Se veti korkealla nenällä hirveätä vauhtia pitkin peltoa eikä tainnut löytää jälkeä kunnolla kertaakaan. Taisi olla aika huono idea kuvitella että metsään opetettu koira osaisi samanmoisen jäljen vetää pellollakin korkeassa heinässä. Ei osannut... :D Lisänä Aatulle paikkamakuutreeni.

Torstaina käytiin Hannan tokokurssin ekalla kerralla Jyväskylässä. Kiran kanssa katsottiin että mitä tähän asti on tehty ja sain hyviä ohjeita jatkoa ajatellen. Luoksetuloa alan tekemään niin, että palkka tulee joko paidan rullatusta helmasta tai vastaavasta eikä käsistä. Nyt on tosi kiinni minun käsissä joten niitä on alettava häivyttämään. Seuraamista Hanna neuvoi tekemään hitaampana ettei Kiran tarvii pomppia minun mukana kun menen liian lujaa. Lisäksi katsottiin Kiran pään/oman käteni asentoa. Käsi saa olla ylempänä että Kiran pää pysyy oikeassa asennossa. Nyt täytyy lisäksi olla tarkkana etten vedä Kiran perusasentoa ja seuraamispaikkaa liian eteen. Ruututreeneihin saatiin vinkkejä, jatketaan kosketualustalle menoa ja vaihdetaan palkka sinne (nyt pentu on palannut minun luo saamaan palkan). Lisäksi pysäytyksiä aletaan treenaamaan ruutua ja muutakin ajatellen. Kaikenkaikkiaan Kira on tosi pätevä pikkukoira, se pysyi vapaana kentällä aivan mahtavasti lähelläni tai jos menikin hetkeksi kauemmas, tuli heti kutsusta luokse. Niin hieno pieni! <3

Aatu teki vain ruutua, mutta siinä oli selvää kehitystä havaittavissa. Lisäksi Aatu teki sen pikkupätkän, mitä treeniä tehtiin, TOSI hiljaa. Mahtavaa!! Aatun kanssa ruudun osalta jatketaan ruudun eri reunoilta oikeaan kohtaa lähettämistä, kosketusalustaa välillä poistellen sekä kauempaa lähetyksiä kosketusalustan kanssa. Torstaina käytiin myös Aatun kanssa pyörälenkillä hölkyttelemässä.

Perjantaina käytiin jäljellä, tai Aatu ajoi metsäjäljen ja Kira hengasi tottiksen verran mukana ja pääsi leikkimään Aatu-malikan ja rotikka-nartun kanssa. Kivaa ja vauhdikasta näytti neidillä olevan ;) Aatu ajoi pitkän jäljen, jälleen aika vahvasti siksakkia mentiin ja yksi keppi jäi metsään. Marjastajia ja sienestäjiä oli metsässä ollut että liekö ne vaikeuttaneet vai miten jälki tuntui suht hankalalta... Hoiti kuitenkin hommansa koska kotona oli väsynyt koira illalla.
Lauantaina Aatun kanssa startattiin pitkästä aikaa tokokokeessa. Kira puolestaan pääsi mökille mukaan ja leikki kovasti Ulle-enkkubullin kanssa. Että oli kakaralla kivaa! Järvikin tuli tutuksi, osittain ihan oma-alotteisesti ja pari kertaa se taisi sinne tipahtaa kun vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. ;) Mutta hauskaa oli meillä muillakin kyllä kun katsottiin pienen belggarin hepulointia järvessä. On se vaan niin hauska tyyppi! <3

Treenitäyteinen viikko

Tällä viikolla on ehditty monenlaista! Maanantaina tein koirille jäljet, Kiralle heinikkoon ja Aatulle metsään. Kiran "jälki" oli isohko kolmio, josta lähti lyhyt jälki. Kira etsi hienosti kolmion alueelta namit ja jatkoi imuttamista jäljen päähän mutta otti vain vasemman jalkani jäljen. Oikean jalan namit jäi kokonaan huomaamatta. Toisaalta oli kuitenkin keskittynyt ja haisteli hienosti ja eteni jäljen oikeaoppisesti kerralla loppuun asti eikä palaillut välillä takaisin. Jäljen päässä nostin pois (alkaa muuten olla työlästä nostaa noin painavaa maata vasten painautuvaa pentua :D). Aatu teki hienon jäljen, joskin taas vähän siksakkaili ympäriinsä mutta vauhti oli reipas ja kaikki kepit löytyi. Ja Aatulla oli kivaa, joka onkin tämän harrastuksen tärkein juttu meillä!
Tiistaina treenailtiin tokoa Marin kanssa. Kiran kanssa tehtiin ihan samaa vanhaa eli seuraamista, perusasento-siirtymisiä, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Hieman sain pennelle huomauttaa kun Mari meinasi kiinnostaa hieman liikaa (hyppien ja hampaiden kera vielä ja monesti), eipä paljoa tuntunut mimmi tosissaan ottavan mutta käytös vaikuttaisi siltä että homma jäi mieleen kuitenkin. Hyvä näin! Aatu teki periaatteessa kaikki avon liikkeet + ruutua. Alkuun piippaus ja muukin mölyäminen oli ihan kamalaa.. Kokeiltiin että hiljeneekö koira jos vaan pyydän perusasentoon eikä palkkaa tipu jos koira piippaa. Aikani jaksoin siirtyillä edestakas MONTA kertaa, koira nosti vain kierroksia ja mölyämistä. Sitten seuruutin sitä rauhalliseen tahtiin pitkän aikaa hyvin tyynenä ja eleettömänä. Ja uskomatonta, se hiljeni! Yhtäkkiä vain ääni loppui ja pääsin palkkaamaan namilla! :) Siitä eteenpäin liikkeet sujuikin huomattavasti hiljempaa, itse keskityin vaan olemaan mahdollisimman rauhallinen, tyyni ja selkeä koiralle. Jäi hyvä fiilis!
Keskiviikkona ohjelmassa peltojälkeä. Kiralle samaa settiä kuin maanantaina mutta vähän pidempi jälki. Nyt neiti sitten menikin jälkeä edestakas alusta loppuun namien hajujen perässä... Ei siis ihan ideaalisuositus. Päästään kohta kasvattajan syyniin, katsotaan missä jäljellä (ja tottiksessa) mennään ja että mitä kannattaa tehdä. Epäilen vähän, että Kiralle täytyy jo pistää valjaat päälle ja liina perään ettei jäljen ajaminen jää tuollaiseksi kuin mitä nyt oli. Aatun jälki meni vielä huomattavasti huonommin.. Se veti korkealla nenällä hirveätä vauhtia pitkin peltoa eikä tainnut löytää jälkeä kunnolla kertaakaan. Taisi olla aika huono idea kuvitella että metsään opetettu koira osaisi samanmoisen jäljen vetää pellollakin korkeassa heinässä. Ei osannut... :D Lisänä Aatulle paikkamakuutreeni.

Torstaina käytiin Hannan tokokurssin ekalla kerralla Jyväskylässä. Kiran kanssa katsottiin että mitä tähän asti on tehty ja sain hyviä ohjeita jatkoa ajatellen. Luoksetuloa alan tekemään niin, että palkka tulee joko paidan rullatusta helmasta tai vastaavasta eikä käsistä. Nyt on tosi kiinni minun käsissä joten niitä on alettava häivyttämään. Seuraamista Hanna neuvoi tekemään hitaampana ettei Kiran tarvii pomppia minun mukana kun menen liian lujaa. Lisäksi katsottiin Kiran pään/oman käteni asentoa. Käsi saa olla ylempänä että Kiran pää pysyy oikeassa asennossa. Nyt täytyy lisäksi olla tarkkana etten vedä Kiran perusasentoa ja seuraamispaikkaa liian eteen. Ruututreeneihin saatiin vinkkejä, jatketaan kosketualustalle menoa ja vaihdetaan palkka sinne (nyt pentu on palannut minun luo saamaan palkan). Lisäksi pysäytyksiä aletaan treenaamaan ruutua ja muutakin ajatellen. Kaikenkaikkiaan Kira on tosi pätevä pikkukoira, se pysyi vapaana kentällä aivan mahtavasti lähelläni tai jos menikin hetkeksi kauemmas, tuli heti kutsusta luokse. Niin hieno pieni! <3

Aatu teki vain ruutua, mutta siinä oli selvää kehitystä havaittavissa. Lisäksi Aatu teki sen pikkupätkän, mitä treeniä tehtiin, TOSI hiljaa. Mahtavaa!! Aatun kanssa ruudun osalta jatketaan ruudun eri reunoilta oikeaan kohtaa lähettämistä, kosketusalustaa välillä poistellen sekä kauempaa lähetyksiä kosketusalustan kanssa. Torstaina käytiin myös Aatun kanssa pyörälenkillä hölkyttelemässä.

Perjantaina käytiin jäljellä, tai Aatu ajoi metsäjäljen ja Kira hengasi tottiksen verran mukana ja pääsi leikkimään Aatu-malikan ja rotikka-nartun kanssa. Kivaa ja vauhdikasta näytti neidillä olevan ;) Aatu ajoi pitkän jäljen, jälleen aika vahvasti siksakkia mentiin ja yksi keppi jäi metsään. Marjastajia ja sienestäjiä oli metsässä ollut että liekö ne vaikeuttaneet vai miten jälki tuntui suht hankalalta... Hoiti kuitenkin hommansa koska kotona oli väsynyt koira illalla.
Lauantaina Aatun kanssa startattiin pitkästä aikaa tokokokeessa. Kira puolestaan pääsi mökille mukaan ja leikki kovasti Ulle-enkkubullin kanssa. Että oli kakaralla kivaa! Järvikin tuli tutuksi, osittain ihan oma-alotteisesti ja pari kertaa se taisi sinne tipahtaa kun vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. ;) Mutta hauskaa oli meillä muillakin kyllä kun katsottiin pienen belggarin hepulointia järvessä. On se vaan niin hauska tyyppi! <3

Ohjeita wanna be-hortonomeille

Kira on ollut kesällä tosi ahkera puuhastelija puutarhassa ja haluaakin nyt jakaa teille muutaman vinkin kohta kohdalta pehmolelujen joukkohaudan valmistamista varten.

1) Työvälineeksi tarvitset vain suurehkot, kaivamiseen soveltuvat käpälät ja periksiantamattomuutta. Myös oveluudesta on apua projektin eri vaiheissa.

2) Hauta-hanke kannattaa aloittaa heti kesän alussa. Kira itse aloitti projektia heti uuteen kotiin muuton myötä. Kannattaa muistaa että Suomen kesä on lyhyt ja projektin eri vaiheisiin voi mennä yllättävän kauan aikaa!

3) Aloita karsimalla valitsemasi hautapaikan kohdalta kasvillisuus. Kira harvensi reilulla tassulla vuorenkilpiä alueen reunamilta. Kaivurin vinkki! Jos kasvit ovat pureskeltavaksi kelpaavia (ja kaikkihan ne ovat!), saa niistä hauskaa puuhaa. Varsinkin mahdollisimman multaiset lehdet kannattaa kantaa emännän iloksi juuri imuroidulle matolle sisälle.

4) Seuraava vaihe vaatii eniten päättäväisyyttä ja sitkeyttä. Aina kun valvova silmä välttää, kaiva kuoppaa. Jatka heti siitä mihin viimeksi jäit, kun sinut taas päästetään takaisin ulos. Älä välitä muun kotiväen estelyistä, kaikki eivät vaan ymmärrä taiteellisia näkemyksiäsi ja yrittävät siksi lannistaa sinua!

5) Kun kuoppa alkaa olla muotoutua syvemmäksi, pidä projektissa taukoa ja uskottele kotiväelle ettet enää innostu kaivelemaan kukkapenkkiä. Tämä helpottaa projektin seuraavaa vaihetta.

6) Kun koko kuoppa-asia on unohdettu, jatka kaivamista. Nyt kannattaa melkein kerralla urakoida loppusyvyys monttuun. Ja sittenhän hauta onkin valmis käytettäväksi! Voit hakea haluamasi haudattavat esineet valmiiseen kuoppaan

Tässä vaiheessa tosin kannattaa edelleen noudattaa oveluutta. Jos jätät pehmolelun peittämättä ja kannat emännän kengät seuraavaksi täytteeksi kuoppaan, herätät helposti kotiväen huomion!

3kk päivitystä

Kira täyttää tänään tasan 3 kuukautta! <3 Meidän päivitykset blogissa laahaa pahasti jäljessä ja poden siitä välillä huonoa omaatuntoa mutta pääasiahan on että pennun kanssa touhutaan ja tehdään. :) Vahvistetaan suhdetta, tehdään kivoja juttuja, tutustutaan paikkoihin ja opetellaan uusia juttuja! Töitten jatkuttua loman jälkeen on kädet olleet aika täynnä tekemistä. Yritän viettää molempien koirien kanssa päivittäin aikaa myös kahden kesken. Paitsi että se on tärkeää pennun kanssa, se on tärkeää myös Aatulle saada laatuaikaa mamman kanssa ilman että kiusaava kakara on aina mukana. Vaikka tämä pentuaika ei nyt ihan helppoa aikaa ehkä olekaan ollut, en lakkaa kehumasta tuota pentua.. Se on niin loistotyyppi! Toistaiseksi se on ollut kyllä ihan sitä mitä toivoinkin ja vielä ehkä vähän päälle :)

Kiran kanssa on jatkettu ahkerasti ruokatottisteluita ja neiti on edistynyt hienosti. Justiin tänään oltiin kavereiden syynissä ja perusasennot, seuraamiset ja luoksetulot näyttävät suorilta. Kira on oppinut jo sivulle tuloa, tarjoaa sitä myös välillä itse. Kosketusalustaa ollaan kanssa treenailtu, sen idean Kira jo aika hienosti osaa. Lisäksi noudon alkeita on harjoiteltu pallolla. Hakua on aloitettu treenailemaan ja toisella kerralla viime perjantaina Kiralla selkeästi syttyi lamppu mistä hommassa on kyse. Kyllä oli ihanaa nähdä pennun ottavan ilmavainun ja lähtevän päättäväisesti maalimiestä (tai siis -naista) kohti.  Pennun kanssa on kyllä niin ihanaa touhuta kun toinen on niin innokas ja pähee! Ja onhan se sitäpaitsi hyvin sieväkin ;)

Suhtautuminen vieraita ihmisiä kohtaan on edelleen ihanan avointa, ehkä jopa hieman ylitsepursuavan riemukasta mutta se ei haittaa! Kira ottaa hienosti kontaktia jo minuun kun lähistöllä sattuu jotain jännittävää. Luoksetuloharjoitukset ovat tuottaneet kivasti tulosta ja yleensä pennun suht kookkaat korvat kuulevatkin kutsut. Paitsi jos on leikit muiden koirien kanssa kesken, silloin korvat tahtoo olla tukossa.. :D Olen yrittänyt käyttää Kiraa erinäköisissä paikoissa ihmettelemässä maailman menoa. Jazzien aikaan käytiin keskustakävelyillä, eläinkaupoissa on käyty pyörähtämässä, käytiin pienessä mätsärissä, koiranäyttelyn edustalla ihmettelemässä, eri treenipaikoissa.. Ja missähän vielä. Pikkumimmin kanssa on niin kivaa mennä mihin vaan kun se on reipas ja rohkea ja niin kovin utelias!

Aatun kanssa yhteiselo sujuu jo huomattavasti paremmin. Yhteislenkeillä käydään päivittäin ja onpas tyypit yllätetty leikkimästä yhdessä ja myös nukkumasta samalla pedillä.. Aatu tosin haluaisi edelleen säilyttää pienen hajuraon Kiraan mutta Kira viis veisaa moisista toiveista suurimmaksi osaksi ;) Liekö pennun kanssa leikkiminen auttanut viimeisten kilojen karistamisessa, nimittäin Aatun uusi look näyttää hyvältä!

Aatu on mahdottoman iloinen kaikista kahdenkeskisistä leikki-, treeni- ja lenkkihetkistä :)