Siirto kakkos-luokalle eli HK1 :)

Lauantaina ohjelmassa oli haun piirinmestaruuskoe Saarijärvellä, me tosin lähdettiin hakemaan vasta sitä alokas-luokan koularia näin alkuun ;) Tuomarina toimi Markku Piippo ja päivä aloitettiin haulla. Koska ylempien luokkien koirat aloitti maaston, saikin aamupäivällä odotella (lue jännittää hulluna...!) ihan rauhassa. Viimein päästiin kuitenkin suorittamaan. Ilmoittautuessa Kiran nenä kävi vähän oikealle joten ensimmäinen lähetys sinne sitten. Kira lähti hienosti suoraan ja meni syvälle ja kääntyi siellä aluetta hienosti eteenpäin. Ja eteenpäin se sitten hurauttikin reilusti, nimittäin suoraan 40-50 metriin, josta löytyi ensimmäinen ukko pressun alta piilossa. Haukussa oli muutama lyhyt tauko mutta hyvin päästiin kuitenkin piilolle etenemään ja sain koiran ihan hyvin hallintaan. Paitsi sitten kun piti lähteä takaisin keskilinjalle, annoin koiralle käskyn ja lähdin kävelemään mutta Kirapa siellä haisteli vielä sitä maalimiehen pressua siltä varalta, että palkka olisi unohtunut sinne :P Karmeassa jännityksessä en muistanut tässä kohti kiittää koiraa ollenkaan (!) mutta onneksi se ei siitä masentunut.

Päästiin takaisin radan alkuun ja lähetin vasempaan etukulmaan. Edelleen koira eteni hienosti, olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hienoja pistoja se teki! Vasemmassa etukulmassa ei ollut ketään joten kutsuin koiran pois ja lähetin sen uudestaan oikealle. Nyt haltuunotto keskilinjalla meni ihan kivasti. Taas hyvä pisto ja koirahan eteni sitten suoraan sinne oikeaan takakulmaan, josta löysi ukon. Taas haukussa oli muutama tauko, kerran tuomari pyysi minua pysähtymään, mutta juuri kun pysähdyin, Kira jatkoi haukkua. Tässäkin haltuunotto ok mutta taas käskyn jälkeen koira jäi haistelemaan piiloa. Tätä lienee syytä nyt treenata :D Tulimme hallinnassa tästä takaisin keskilinjalle ja tuomarin mielestä olisimme vielä jatkaneet rataa (jotenkin muisti että olisimme avoimen luokan koirakko). Neuvottelun jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että olemme valmiita ;) ja pisteitä hausta 168/170. Hyvä mieli, Kira oli tosi pätevä! <3 Ei tarvinnut kovin montaa pistoa esittää tällä radalla :D

Esineruutu oli vuorossa seuraavana ja kovasti luottavaisin mielin sinne suuntasin. Ruutu olikin vaikea! Ilmeisesti pohja oli aika haastava eikä juurikaan tuullut. Olin ajatellut lähettää koiran ihan oikeasta nurkasta ensin, mutta en mennytkään ihan sinne asti. Siellä oikeassa etukulmassa olisi ollut esine, nyt Kira ei saanut siitä hajua ja myöhemmin kun etsiskeli sieltä päin, kutsuin koiran pois.. Kira juoksenteli ruudussa kovasti mutta kyllä minusta sillä näytti nenä kuitenkin olevan auki ja oli esineitä etsimässä. Tosin kävi alueen ulkopuolellakin jokusen kerran kyllä. Ei vaan meinannut löytyä. Meinasi jo ohjaajan kädet vähän alkaa hiota mutta sitten viimein Kira sattui esineen kohdalle ja pelasti tilanteen. Aikaa jäi ruudussa 40 sekuntia... :O Pisteet 26/30.

En osaa sanoa, miksi jännitin tottista taas ja tällä kertaa ihan kamalasti. Vielä kun alokasluokan koirat aloittikin ekana ja oltiin heti ensimmäisessä parissa niin tuli ihan kiire kentälle. Tuntui että tärisen kuin haavanlehti, lähde siinä sitten suorittamaan.. Voi Kira-parkaa kun ohjaaja oli taas ihan pökkelö! Liikkeet ensin. Seuruu meni ihan hyvin, vähän Kira painoi ja poikitti (se seuruukohta on siis TAAS liian edessä..!) mutta asenne oli kiva. :) Erinomainen. Sitten jäävät ja voihan kettu, ei istu taas ei. Siellä se hienosti seisoi jalat harallaan kun käännyin. Siispä puutteellinen. Maahanmeno ok ja luoksetulo oli ihan kelvollinen, mutta sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä. Erittäin hyvä..? Tässä vaiheessa ohjaajalle meinasi iskeä vähän jo tuskanhiki... Kapulatelineelle mennessä seuraaminen rakoili (TAAS!!!) ja tasamaanouto oli hidas. Siitä hyvä. Hyppynoudossa haukahti sivulle siirtyessään, muuten noudoissa ei isompaa. Paitsi se ohjaajan tuska :) Olisikohan ollut erinomaiset molemmat. Eteenmenopaikalle mennessä koiran seuraaminen hajosi taas (päivän teema? ;)) Valmistelevassa osuudessa pientä edistämistä, lähti määrätietoisesti ja meni maahan hyvin. Tuomaria häiritsi pieni vilkaisu taakse, minusta se oli tosiaan aika pieni. Varmaan erittäin hyvä. Paikkamakuusen mennessä koira haahuili omiaan ja siitä johtuen meni tosi hitaasti maahan. Nousi kuitenkin sivulle kohtuullisesti ja sain sen mukaan seuruuseenkin vielä, jotain on sentään harjoiteltu :D Pisteet tottiksesta 91 ja yleisfiiliksenä ohjaajan kamala jännitys ja TUSKA! Varmaan vähän maasto-osuudetkin oli koiraa väsyttäneet ja kentälle paistoi tottiksen aikana aurinko tosi kuumasti. Pelkäsin pyörtyväni lämpöhalvaukseen ja/tai jännitykseen..! ;) Oli miten oli, tottiksessa on nyt kyllä työstettävää reilusti. Eipähän käy aika pitkäksi..

Tuore kakkos-luokkalainen <3 Kuva A.H.

Yhteensä siis 285 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto :) Hyvä Kira!! <3 Siitä on tullut ihan oikea hakukoira ja taitava sellainen :) Nyt on alokasluokat kahlattu ja suuntaamme avoimeen luokkaan. :)

Voihan roikkuva huuli

Elokuinen kesälomani alkoi hieman ikävästi, kun maanantaina 18.8. lähdimme illalla Aatusta kovasti huolestuneena viemään sitä eläinlääkärin päivystykseen Tuhatjalkaan. Aiemmin iltapäivällä huomasin Aatun istuvan keittiössä pöydälle unohtuneen puruluun edessä ja kuolaavan kovasti. Laitoin luun kaappiin, kuivasin koiran kuonon ja sillä selvä. No eipä ollut, hetken päästä tajusin että se kuolaa taas ja kovasti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että oikeastaan koko vasen puoli naamasta on tosi omituinen ja huolestuin kovasti. Aatu ei pystynyt laittamaan vasenta silmää kiinni tai kurtistamaan kuonoa vasemmalta puolelta ja sen huulet roikkui omituisesti, mistä myös kuolaaminen johtui. Myös vasen korva roikkui jotenkin alempana kuin oikea.

Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua

Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.

Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!

Pientä parannusta havaittavissa :)