Joskus on oltava huono voidakseen tulla paremmaksi

Kira meinaa että ei se stressaamalla parane ;)

Aargh kun on välillä niin vaikeeta! Haluaisin niin osata mutta kroppa ei tottele - kädet tekee muutakuin pitäisi, olen kokoajan myöhässä, kehuminen on heikkoa ja koiran palkkaaminen suorastaan surkeeta. Voi itku. Ei ole helppoa olla hyvä koirankoulutuksessa..!

Mutta eikös se niin mene että omien heikkouksien myöntäminen on ainoa tie kohti parempaa ja että joskus on oltava huono voidakseen tulla paremmaksi. Vielä joskus aion olla koirani arvoinen kouluttaja! :)

Here goes!

Monesti miettinyt ja sanonut ääneenkin että pitäisi ja pitäisi kyllä ehdottomasti pitää treenipäiväkirjaa niin pysyisi paremmin kuvioissa ja kehityksessä mukana. Sanoista tekoihin! :)

PS. Kysykää joku kuukauden päästä että onko kirja edelleen käytössä vai unohtunut johonkin auton lattialle ;)

Nuoren miehen vaivat voivat kulkea mukana monta vuotta

Pikkuinen Aatu <3

Käytiin tosiaan Aatun kanssa heinäkuun puolessa välissä osteopaatti Maare Kaiperlan luona jo aiemmin kertomieni selkä- yms. kipuoireiden vuoksi. Aatu oli varsinkin hoidon alussa erittäin rauhaton, koska se stressaa nykyään autossa paljon. Valitettavasti Tervakoskelle oli meiltä pitkä matka läähätellä ahdistuneena autossa :( Ongelma on kärjistynyt koira-auton vaihdon myötä. Hetkisen aikaa siis meni, ennenkuin saattiin Aatu rauhoittumaan hoitoa varten. Maare käsitteli Aatua läpi ja jutusteltiin samalla sen vaivoista. Ensimmäisenä Maare kysyi, että onko Aatulla ollut eturauhasvaivoja. No niitähän on, hieman alle vuoden ikäisestä alkaen oikeastaan varmaan kun tarkemmin miettii. Aatulla oli silloin vuoden ikäisenä viriilinä nuorena miehenä esinahan tulehdus ja vähän aikaa sen jälkeen ensimmäistä kertaa selkä selvästi kipeänä. Enpä osannut silloin yhdistää näitä asioita toisiinsa ja ennenkaikkea eturauhaseen... Selkä oli kuulemma ihan sen tuntuinen, kuin koiralla olisi ollut eturauhanen suurentunut ja selkä kipeytynyt sen vuoksi. Kipu on siis varmasti kulkenut mukana useamman vuoden, Aatuhan on kastoroitukin jo 3 vuotta sitten. :(

Maare epäili myös, että Aatulla ei kulje hermotus aivan normaalisti takajalkoihin ja alaselkään saakka. Kenties rakenteellista, Aatullahan on mutka töpöhännän luussakin. Koira on kuitenkin ollut oikeasti aikamoisen kipeä ja sillä oli takapää selvästi myös etuosaa lihasköyhempi. Iho-oireista puhuttiin myös. Maare kertoi, että iho on myös osa hermostoa ja koska koira on paitsi kipeä, myös luonteeltaan kova stressaamaan, voi iho-ongelmat johtua täysin pelkästään hermoston ongelmista. Mm. Aatun ääntelystä (vinkui ja vonkui käsittelyn aikana kovasti) Maare kommentoi että sen suhteen kannattaa olla koiralle armollinen, Aatu ei todennäköisesti omalle hermostuneelle vinkumiselleen voi mitään.

Selkäkipuisen istuma-asento 21.8.:(

Minusta käsittely näytti kuitenkin auttavan koiraa, se oli samana iltana tosi väsynyt (automatka varmasti vaikutti) mutta seuraavina päivinä jotenkin paljon rennomman ja iloisemman oloinen. Nyt se on kuitenkin viimeisen viikon aikana taas alkanut sisällä pelätä kärpäsiä (joita aina onnistuu meille tulemaan, kun pidetään ulko-ovea auki) ja myös reagoi selkään koskemiseen. Kummallisesti nämä vaivat tulivat taas selvemminen esille, kun ajelin Aatun turkin pois lauantaina. No, Kaiperla suosittelikin uutta käsittelyä Aatulle syyskuulle ja olen yrittänyt jo aiemmin löytää sopivaa aikaa. Näiden viikonlopun omituisten säpsymisten vuoksi haluan käsittelyajan melko pian ja lyhyemmän matkan vuoksi päädyin varaamaan uuden ajan Aatulle eri osteopaatille. Nyt päästään Pieksämäelle eli matka on meille paljon lyhempi. Myös Kiran haluan vielä seuraavan kuukauden aikana käsittelyyn osteopaatille tai hierojalle mutta katsotaan miten löytyy sopiva aika. Aatun tilanne on kuitenkin nyt akuutimpi joten Aatu pääsee hoitoon ensin :) Iho-ongelmat on tällä hetkellä taas kadonneet, ellei suupielipoimuja lasketa, niissä taitaa edelleen olla hieman hiivaa. 

Iho-ongelmien syynä ei kuitenkaan tutkitustikaan ole kilpparin vajaatoiminta, se testattiin nyt kesällä ja edelleen Aatu on sen osalta terve.
 

Siitä on tullut ihan oikea mali!

Onpas ollut kiva kesä! :) Kiran kanssa on viiletetty treeneistä toiseen, kotona on tehty vähän pihahommia ja oleiltu mökillä koko porukalla. Ja rentouduttu ja nautittu kesästä, mitä nyt treeneiltä on ehditty..  Tehokkaina ollaan siis kesän aikana treenattu hakua, esineruutua, metsäjälkeä, tottista ja agilityä. Niin ja muutaman kerran sitä viestiäkin eli tylsää ei ole ollut.
Haku on mennyt hienosti eteenpäin, nyt Kira on tehnyt kaksissa viimeisissä treeneissä jo yhden tyhjän pistonkin. Umpipiilojen ilmaisu sujuu vielä vaihtelevasti eli se ei ole vielä valmiina, mutta muuten ilmaisukin on edennyt. Homma hyvällä mallilla ja asennetta ja intoa on tullut koiralle kovasti lisää. Muutama viikko sitten treenikaveri totesikin että Kirastahan on tullut ihan oikea mali :)

Metsäjälki on edennyt huimasti kanssa (ottaen huomioon että lähdettiin aika lailla nolla-tilanteesta), viimeksi tein Kiralle n. 400m pitkän jäljen ilman yhtään namia. Se oli vaikein jälki, mitä koira on tehnyt mutta selvitti sen tosi hienosti! Keppien ilmaisu vaatii vielä vahvistamista, välillä muistaa ne ilmaista mutta välillä ei malta jäädä haistelemaan vaan itse jälki houkuttaa enemmän. Janoja ollaan treenattu tasan kerran eli ne vaatii vielä työtä kovasti.

Esineruudussa on edetty siihen, että esineet ovatkin ruudussa jo valmiina eikä viedä niitä Kiran kanssa yhdessä. Lisää treeniä vaatii mutta Kiralla on kyllä ruutuun mennessä ihan selvästi varma ajatus että esineitä on menossa etsimään ja käyttää nenäänsäkin hyvin eli hyvä homma. :)

Tottis on kyllä ikuista taiteilua oikean seuraamiskohdan ja hyvän vireen välillä :D Tällä hetkellä vire hieno, oikea seuraamispaikka hivenen taas hukassa mutta eiköhän se siitä taas tasaannu. Meidän suurimmat murheenkryynit on tottiksessa tällä hetkellä jäävät, tai lähinnä istuminen. Seisominen on vahvistunut jo vähän ja maahanmeno on nopea ja varma joka kerta. Myös eteen lähetyksessä palasin treeneissä hieman taaksepäin että saataisiin Kiralle ihan oikeasti varma ajatus suoraan juoksemisesta. Kokonaisuudessaan homma kuitenkin ihan mukavalla mallilla ja tykkään tuosta asenteesta, millä Kira on viime aikoina treeneissä tottistellut. :) Koevalmiita ei olla vielä, mutta eipä olla kyllä maastojen puolestakaan joten turha hätäillä.

Tottisasennetta kesän treeneissä, kuva Minna Reinikka

Tarvitseeko agilitystäkin kirjoittaa jotain..? :D Sitä ollaan humppailtu säännöllisen epäsäännöllisesti kesän ajan ja syksyllä jatketaan Saarijärvellä jatko-ryhmässä. Koira tekee kivasti, ohjaaja ei oikein osaa mutta yritetään nyt kuitenkin pitää hauskaa yhdessä. Se kai se agin tärkein rooli on meidän harrastuksissa. ;) Kun on muita (kivempia!) lajeja niin monta, niin ei riitä aika ja energia agilityyn panostamiseen oikeasti.