Kuonot kohti Uutta Vuotta 2012!

Tavoitteet ensi vuodelle:

Aatu

-voittajan liikkeet koevalmiiksi (lähinnä tunnari ja kaukot on vielä ihan kesken). Jos siltä tuntuu niin starttaus kokeissa myös mutta tästä en ota paineita. Kunhan pidetään treeneissä hauskaa! Hurjasti toivon että Aatu pysyy ensi vuonna mahdollisimman terveenä!

Kira

-jäljen siirto myös metsään ja eteneminen vaikeampaan

-haussa jatketaan hajunhakemista, toivottavasti menestyksekkäästi ja löydetään maalimiehille semmoiset ruoat/lelut että alkaa neitiä innostamaan

-ja esineruutua pakko alkaa treenaamaan kun olen tyystin sen tähän asti unohtanut! Toisaalta nyt kun vähän edes on noudon alkeita hanskassa niin ehkä helpompi aloittaa esineruututreenit

-tottis/toko on tarkoitus viedä eteenpäin mutta koepaineita en ota vielä ensi vuodelle. Hosuen ei tule kuin miten se nyt menikään..

-agilityssä jatketaan treenejä ja toivotaan että ohjaaja oppii yhtään ohjaamaan!

-mahdollisesti loppuvuodesta terveystarkastukset

-mahdollisesti kesällä/syksyllä näyttelykäynti

Kati

-lupaa panostaa koiriin yksittäin, enemmän yksilölenkkejä kummallekin ensi vuonna

-yrittää opetella aina paremmaksi koirankouluttajaksi ja -palvelijaksi -> vuoden tärkein tavoite oppia leikkimään Kiran kanssa

-yrittää jatkossa päivittää blogia useammin, treenipäiväkirja on huono treenipäiväkirja jos ei siellä kerrota treeneistä! Muutenkin suunnitelmallisuutta lisää treeneihin.

Katsaus vuoteen 2011

Ylihuomenna vaihdetaan uuteen vuoteen. Tänä vuonna tuntuu tapahtuneen paljon! Paperille laitettuna ei kuulosta kummoiselta mutta harrastusrintamalla Aatu saavutti tokossa TK2-tittelin (vihdoin!). Koekäyntejä kertyi 2 kappaletta, treenejä toki hieman enemmän. Sinänsä huisia että viime helmikuussa en ollut varma kehtaanko viedä Aatua Korrin Suskin koulutukseen, niin levällään pakka oli tottistelun kanssa. Eteenpäin on siis menty koska nyt jo suuri osa voittajan liikkeistäkin on hanskassa! Luoksepäästävyyden kanssa tehtiin hurjasti töitä ja sen kyllä huomaa, joskin tämä lienee kokeiden osalta semmoinen taito mitä on vaan pakko jatkuvasti treenata ja treenata. Ihan silläkin että uskon ja luotan sitten itse että homma sujuu ja Aatu osaa. Koulutuksissa käytiin siis helmikuussa Suskin tottispäivässä, toukokuussa Tommy Wirenin koiran aggressio-seminaarissa, toukokuussa vesikoiraleirillä ja heinäkuussa Riikka Pulliaisen tokopäivässä. Lisäksi Hanna koutsasi meitä kevään ja syksyn kursseilla. Voittajaa kohti mennään mutta ilman (koe)paineita.

Vuoden isoin juttu oli tietysti kauan odottamani pentuprojektin käynnistyminen. Helmi-maaliskuun vaihteessa sain mahtavan tilaisuuden tutustua Kiran emään paremmin, kun Maisa tuli meille viikoksi hoitoon. Kiitos Taina vielä tästä, meillä oli tosi ihana viikko (ja Maisahan on aivan ihana, se tunne vaan vahvistui kun pääsi paremmin koiraan tutustumaan).

 Maisa maaliskuussa 2011, kuva A.H.

Kun urosvalintaa ei tarvinnut enää jännittää, tuleva sulho vaikutti tosi hyvältä, niin alkoi astutuksen odotus. Ja kuukausi vielä lisää odotusta ultraan. Tuuletukset oli hillittömät kun Taina soitti että 7-9 pientä vipeltäjää näkyi Maikun massussa! Pennut syntyivät vihdoin äitienpäivänä 8.5. Tyttöjen määrää jännitin, mutta juuri tilatut 3 kappaletta niitä tuli. <3 Viimeinen pentu syntyi vähän muita myöhemmin, oli melkein musta ja vähän pidempi karvaisen näköinen. Tervuksikin jopa epäiltiin. Likka oli päättäväisen oloinen, vahva tyyppi. Huuto kuulemma kuului jo ennenkuin kalvosta saivat pois että nyt evästä!

 Siinä ne, pienet pötkylät! Kuva Miia Kiviaho/Giramin. Kira eli viimeisenä syntynyt tytsä on tuo kulta-nauhainen musta pötkö keskellä. <3

Kävin katsomassa pentuja useamman kerran mutta vasta viimeisellä viikolla päätettiin mikä pienistä meille tulee. Jo toisella kerralla, kun kävin pentuja katsomassa, minulla oli vahva tuntu yhdestä pennusta. Se oli tytöistä isoin ja semmoinen rento-regina sylissä ettei mitään rajaa. Luotto ihmiseen oli huima. Halusin kuitenkin pitää vaihtoehdot avoinna loppuun asti ja kuunnella kasvattajaa. Lopullinen päätös tehtiinkin kasvattajan kanssa yhdessä ja tuo suosikkipentuni, Kirahan sieltä meille tuli. Olen ollut päätökseen tosi tyytyväinen!

 Ja tämmöinen ihana pötkylä sitten meille kotiutui! <3

Täytyy kyllä sanoa että ihan helppoa ja auvoista ei ollut likan pentuaika, huh..! :D Onneksi osasin vähän erilaista pentuaikaa odottaakin, kuin mitä Aatun kanssa oli. Ensimmäisenä yönä ajattelin nukkua pennun kanssa makkarin lattialla mutta tulin toisiin ajatuksiin kun heräsin yöllä hiuksiin ja naamaan hyökkivän pennun hampaisiin.. :p Alusta asti kuitenkin näkyi että pennulla on aivan ihana luonne ja Kira on kyllä ollut juuri sitä mitä hainkin. Mielettömän tyytyväinen olen ollut niin rotu- kuin pentuvalintaanikin. Kira on ihan huipputyyppi! <3

Pimeyden keskellä

Marras- ja joulukuu päättivät tänä vuonna olla lumettomia (muutama päivä valkoista maata ei todellakaan ole luminen kuukausi!) ja oma puhti on ollut vähissä. Olen tinkinyt koirien erikseen lenkittämisestä ja treenitkin on olleet aika vähissä, varsinkin kun ohjatut viikkotreenit loppuivat. Jälkeä ehdittiin tehdä vielä syksyllä multapellolla (lue mutapellolla...) ja sen osalta homma näytti olevan suht ok mallilla. Samoin hakua ollaan muutaman kerran ehditty käydä tekemässä ja tottistelu toki myös mutta naurettavan vähän. Kiralla on ollut vähän semmoista muissa maailmoissa haahuilua, ja se on näkynyt niin tottiksessa kuin agi-treeneissäkin. Lisäksi jälki- ja hakutreeneissä vähän ruoka kuin ruoka on jäänyt syömättä eli pientä motivaatio-ongelmaa tuli vastaan. Jopas! Nyt muutamissa treeneissä viime aikoina tilanne on näyttänyt kuitenkin paremmalta, jospas se tästä taas!

Marraskuussa käytiin eläinlääkärillä näyttämässä hassua "ihottuma"länttiä Aatun selässä. Asia on vielä auki, varsinaista diagnoosia ei olla saatu kun sitä varten tarvitsee ottaa koepala, mutta ell epäili SA-tautia. Aatulla on nyt juuri päättymässä 6 viikon ihon tukihoitokuuri, joka on kyllä selkää rauhoittanut. Seuraillaan tilannetta, varmaan se koepala on käytävä ottamassa ensi vuoden puolella että saadaan varmuus asiasta. 

Joulukuussa sitten oli Kiran vuoro testata vakuutustaan kun käytiin eläinlääkärissä silmätulehduksen vuoksi. Kiralle oli iskenyt rakkulainen sarveiskalvon tulehdus molempiin silmiin. Silmätippoja on nyt 9.12. alkaen tiputeltu ja toisenkin kerran käyty lääkärissä. Tulehdus on rauhoittunut kyllä mutta ei mennyt kokonaan ohi vieläkään. Silmät punoittaa edelleen eli putsailu jatkuu. Nyt on ollut kyllä niin tuulisia päiviäkin ja tässä märässä varmaan edelleen vaan pöpöt jyllää. Parin päivän tauko tipoissa oli kun epäilin Kiran saaneen allergisen reaktion nimenomaan silmätipoista. Koko naama turposi pateille ihan kuin koira olisi juossut ampiaispesään, toinen näytti raasu ihan shar peiltä! :( Nyt on jatkossa kyytabletteja vastaavia varten kaapissa. Ell oli sitä mieltä ettei tipat voineet reaktiota aiheuttaa vaan reaktion takana voi olla mitä vaan mitä Kira on suuhunsa pistänyt. Sitä onkin hankalampi sitten selvittää :p

Meillä on vietetty joulua, koirat luiden ja pehmolelujen kera. :) Joulukuusi pysyi pystyssä eikä lahjoja varastettu kuusen juurelta (toim. huom. Kiraa ei kyllä jätettykään valvomatta lahjojen äärelle..). Tämä on tätä nykypäivää kun lapset saa niin huisisti lahjoja - Aatu ja Kira sai yhteensä 16 lahjaa :D

Pikku-tonttu lahjanavauspuuhissa

Kiran ekana jouluna paras lahja oli ehdottomasti Guccin käsilaukku! Ja ei ihme, pitäähän joka tytöllä käsilaukku olla. Aatu sensijaan ei ole ollut mitenkään superihastunut BOT-loimeensa, jonka sai etukäteisjoululahjaksi jo aiemmin.

Aatu muuten sai myös pienen leikkituokion siskon käsiveskalla ja kyllä oli pojalla kivaa! Aatusta on iän myötä kehittynyt aika hauska leikkijä, sillä tosiaan on taistelutahtoa ja se on huomattavasti vahvempi vetämään kuin nuorempana. Onnistuin jopa Aatun leikissä saamaan rauha-vaiheen aikaan, ehkä myös Kiran kanssa joskus. ;)

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

toivottaa Aatu ja Kira laumoineen