Priima selkä :) ja vähän muutakin päivitystä

Kiran virallinen selkälausunto tuli vihdoin Kennelliitolta (kuvat otettiin 6.6. joten tovi sitä on odoteltukin..) ja priimaa on myös selkä. :) Toivotaan kovasti että se sellaisena ajan kuluessa ja harrastusuraa kertyessä pysyykin! 

Aatu kävi hierojalla 7.11. Paljon saatiin uusia ajatuksia ja kokeiluun otettavia juttuja. Erika epäili että voisiko yksi syy Aatun selän kipeytymiselle olla mahakivut? Tämä ajatus siis lähti siitä, kun syyskuussa otetuissa röntgen-kuvissa Aatulla on aika paha ummetus päällä. Röntgen-kuvissa ollut tilanne johtui todennäköisesti siitä, kun erehdyin nukutusta edeltävänä päivänä antamaan koirille luut ajanvietteeksi. Mutta, kyllä Aatulla noin yleisestikin melko helposti maha menee kovalle. Olen huomannut sen välillä myös nuolevan sohvaa syönnin jälkeen ja kesällähän se on kova syömään myös heinää. Närästystäkin tuntuisi siis olevan. :( Toisinaan olen kuullut sen myös nuoleskelevan ranteitaan ennen nukkumaanmenoa, tämä voi myös olla yksi mahakivun merkki. Seuraamme siis tilannetta!

Aatu antoi tapansa mukaan hyvin hoitaa vaikka kipeitäkin kohtia löytyi. Hieman ongelmia aiheutti ensimmäistä kertaa vieraaseen paikkaan meno, kun siellä haisi vieraat koirat ja eteisessä oli iso peiliovi (niinkuin meilläkin on samanlaiset peiliovet kotona..) josta Aatua tuijotti kamala vesikoira. Kunnon rähinä päin peiliähän siinä pääsi..! Yritä siinä sitten hierojalle vakuutella että juu ihan tervepäinen koira tämä on. Voi hassu Aatu..! <3 Siinä tohinassa tuli pieni verinaarmu kuonoonkin, mutta onneksi sentään peili säilyi ehjänä tässä yhteenotossa.

Aatu on selkeästi paljon Kiraa "huonompi" juomaan vettä ja Erikan mielestä se tuntui jopa kuivuneelta. Jos nahkasta ottaa vähän kiinni ja nostaa (mikä on tosi helppoa kun Aatulla on nahkaa niin paljon suhteessa koiran kokoon :)), ei nahka palaudu niin nopeasti kuin normaalisti pitäisi. Niinpä otimme kokeiluun Aatulle välipalan, se saa kerran päivässä ruokien välillä hieman maustamatonta jogurttia sekä saman verran vettä. Katsotaan tuoko tämä mitään apua tuohon kuivumiseen. Se kun ei varmasti edesauta lihaksien kunnossa pysymistäkään. Aatun mielestä tämä välipala-juttu on tietysti ollut kauhean kiva. ;)

Nyt odotan jännityksellä seuraavaa hierontakäyntiä 4.12., että missä kunnossa koirat silloin on. Myös Kira pääsee siis taas käsittelyyn ja se lieneekin ihan hyvä juttu, sen verran koheltamista esim. agility-treeneissä meno on viime aikoina ollut. Vauhtia on enemmän kuin älyä, mutta se taitaakin olla vähän Kiran motto. :) Agilityssä on syksyn aikana kokeiltu keppien opettamista ohjureilla, ensin verkoilla pari kertaa ja nyt tällä viikolla ihan ohuilla putkilla vain ja vaikka olinkin tosi skeptinen asian suhteen, niin aika hyvin Kira tuntuu hoksaavan kupletin juonen! Hyvä Kiips! 

Viikonloppuna en ehtinyt varsinaisiin hakutreeneihin, mutta sain suvun myötämielisellä avustuksella tehtyä Kiralle risteily- ja ilmaisutreenin. Homma sujui mukavasti, Kiralle tuli kovasti lisää intoa hommaan vielä yliheittojen myötä ja myös haukku kulki ihan kivasti. :)

Myös tottisahdistuksen keskellä näkyy kovasti jo valoa, kun keksin (kasvattajan ja treenikaverin pienellä avustuksella ;)) että magneettipallo voisi auttaa Kiran paikan korjaamisessa. Ja oiva apu se tuntuukin olevan, jokuset treenit on nyt tehty Saijan lainapalloilla (kiitos!! :)) ja toivottavasti jo ensi viikon alussa tulee omat pallot postissa. Kiran seuraamisen asento on tullut taaksepäin mutta edelleen välillä varsinkin innon ollessa kova, homma meinaa keulia. Peräpää on kuitenkin suoristunut jo kovasti, jes! :) Peruasentoa hinkataan kanssa vielä, vähän parantumista siinäkin näkyy mutta vielä on paljon tehtävääkin. No, oispas toisaalta ikävää, jos ei olis mitään treenattavaa tottiksen osalta koko talveksi. ;) Jonkinlaisen jäykistyksen kun saisi tuohon omaan vasempaan olkapäähän vielä, etten vaan enää ikinä vahingossakaan koittaisi sillä kääntää koiraa oikealle paikalle..

Paluu perusteisiin

Melkein samalla otsikolla olen kirjoitellut tottiksen osalta treenisunnitelmia kevättalvella puolisen vuotta sitten. Mutta niin se vaan on, että perusteista kaikki lähtee ja jos ne ei ole kunnossa, ei tuu mistään mittään!! Eli nyt tottiksessa jumpataan perusasennon kanssa taas ja seuraamisessa on tehty ihan lyhyitä pätkiä, että Kira pysyisi oikeassa kohdassa eikä tulisi liian eteen. Kuten tokokoe-videostakin näkee, niin paikka on nyt vähän edessä ja tästä johtuen koira myös aukeaa sivulle. Pieniä juttuja, mutta niistä kasvaa äkkiä isompia ongelmia myöhemmin - vuoden päästä koira onkin jo niin edessä että on huomattavasti suurempi työ korjata perusasento oikeaan kohtaan. ;) 

Yksi ongelma perusasennon kanssa on nyt se, että kun on tehty paljon pepun käyttöharjoituksia Kiran kanssa, niin perusasennossa se nyt tosi helposti kiertää takapuolensa kokonaan taakseni. Sitä saat mitä vahvistat...! En ole vielä päättänyt, että mitä tuolle lähdetään tekemään vai lähdetäänkö mitään. Katsotaan, mitä tämä suunniteltu jumppa nyt tuottaa lopputulokseksi ja mietitään sitten, onko alta karkaavalle pepulle tarve tehdä jotain. Ehkä vaan päätän nauttia siitä, että koira aktiivisesti tarjoaa ja tekee innolla :) Kira <3

Pikkuisen vanttera pikku-Kira <3 kesältä 2011, kuva A. H.

Haun osalta mennään samalla back to basics- teemalla kuin tottiksessakin. Kiran ilmaisu on huonontunut paljon loppukesän/syksyn aikana. Ja syy siihen löytyy tietysti peilistä kun itse koirani treenit suunnittelen.. Lauantaina oltiin Miian valvovan silmän alla hakuilemassa Keuruulla ja jälleen kerran tässäkin lajissa jouduin toteamaan, että kyllä, varmasti olen taas treenannut liian kaavamaisesti ja yksitoikkoisesti. Voisiko tästä joskus oppia oikeasti jotain? Vai onko niin huono mielikuvitus ihan oikeasti? :D Eli turha tässä nyt on paukuttaa vaan kaavamaisesti "kisamaista" rataa, kerta koiran ilmaisu vaan huonontuu ja huonontuu sillä. Nyt palataan vanhoihin kunnon ilmaisuharjoituksiin reilulla hetsillä. Niitä pystyykin onneksi tekemään koko talven läpi, joten eiköhän keväällä haukku ala jo raikaa iloisesti. ;)

Talven olen ajatellut hyödyntää hakuilussa myös risteilytreenin merkeissä ja opettaa samalla Kiralle tyhjien umppareiden ohi etenemistä yms. yleishyödyllistä. Katsotaan, mitä saadaan talvella aikaan ja missä keväällä mennään. Ei ole oikotietä onneen eli hiljaa hyvä tulee. Onneksi meillä ei ole kiire. :) Lähiviikkoina pitäisi muuten myös saapua postissa Reija Niemisen uusi kirja Haamuja Tuulessa. Jännityksellä odotan, että minkälaista antia kirja tarjoaa. :)