Toivottaa
 |
| Aatu |
 |
| Ja Kira, sekä näppiksen käyttäjä :) |
31.12.2014
25.12.2014
Kausi 2014 pakettiin ja uutta putkeen!
 |
| Kuva Tiina Karvonen |
Tälle vuodelle tavoitteena taisi olla Kiran kanssa BH:n tekeminen ja ehkä varovaisesti mielessä jotain muutakin (JK1, HK1?) mutta vielä vuosi sitten koira vaikutti melko keskeneräiseltä joten en elätellyt liikaa toiveita. Niin Kira vaan ensimmäiseltä koekaudeltaan keräsi kuitenkin mukaan BH:n lisäksi ne JK1 ja HK1 ja niiden lisäksi myös EK1 ja HK2. :) Kokeiden välissä Kira ehti parannelle itsensä steriloinnistakin eli jatkossa juoksut ei harrastuksia haittaa.
Tämä on ollut vallan hieno kausi! Vaikka se nyt päättyikin varsinaisesti tuohon vähän kurjempaan tokokokeeseen, niin noin pienestä ei masennuta. Joskus täytyy olla huonompi että voi kehittyä paremmaksi ja sillä tiellä nyt ollaan. Samalla tämä oli hyvä hetki pysähtyä miettimään omia tavoitteitaan ja suorituspaineita.
Tämä on ollut vallan hieno kausi! Vaikka se nyt päättyikin varsinaisesti tuohon vähän kurjempaan tokokokeeseen, niin noin pienestä ei masennuta. Joskus täytyy olla huonompi että voi kehittyä paremmaksi ja sillä tiellä nyt ollaan. Samalla tämä oli hyvä hetki pysähtyä miettimään omia tavoitteitaan ja suorituspaineita.
Ensi vuodelle tavoitteeksi laitetaan
- tokon AVO1 ennen sääntömuutoksia 1.8.2015
- HK3
- JK2
- EK2
- JA ennenkaikkea sen, että meillä olisi kokeissa kivaa Kiran kanssa yhdessä enkä pilaisi sen suoritusta liialla omalla jännityksellä..!
Aatun tavoitteena on pysyä mahdollisimman terveenä. :)
PS. Dog&Catin paketti saapui ennen joulupukkia eli jo tiistaina..! Oi iloa! :)
21.12.2014
Have Yourself a Merry Little Christmas
Joulu alkaa olla niin lähellä, että Kira odottelee jo tarkkana joulupukkia. Saatiin kuin saatiinkin valkoinen joulu..! :) Nyt kun ei tarvitse lunta enää toivoa ja odottaa, niin toivotaan sitten että Postin tuulet on myönteiset ja toisi meidän Dog&Catin tilauksen pian perille :D Ehkä Kirakin kuvassa odottaa oikeastaan niitä Klinin nahkapalloja.. ;)
On joulussa tuoksua, lämpöä, taikaa
On joulussa hitunen mennyttä aikaa
Ihanaa Joulunaikaa!
18.12.2014
Silmät kiinni vaikka läpi seinän
Voi jee kun joulukuu on sisältänyt paljon (hyviä :)) koiratreenejä. Kokeen epäonnistumisen jälkeen olen miettinyt mitä pitää korjata (sen oman jännityksen lisäksi) ja on lähdetty treenaamaan näitä juttuja aktiivisesti. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan!
Treenilistalla on siis ollut
- pitkästä aikaa muutama tunnari (ja Kira on taitava :))
- kaukojen opettelua uusin käskyin (jotta saadaan tekniikka kuntoon ja maahanmenotkin toimimaan niin, ettei koira mene niissä taaksepäin)
- seuraamisen asenteen parantamista
- jäävien mielentilan muuttamista
- seuraamispaikan ja -asennon korjaamista
- selkeämmän aloitusrutiinin ja välipalkkausten treenaamista
Että johan sitä siinä. Kira tuumaa että treenataan toki lisää :) Ja niinhän me tehdään! Niinkuin kuva kertoo, Kiran mielestä edes näkeminen ei ole tässä hommassa relevanttia. Nyt mennään fiiliksellä!!
Treenilistalla on siis ollut
- pitkästä aikaa muutama tunnari (ja Kira on taitava :))
- kaukojen opettelua uusin käskyin (jotta saadaan tekniikka kuntoon ja maahanmenotkin toimimaan niin, ettei koira mene niissä taaksepäin)
- seuraamisen asenteen parantamista
- jäävien mielentilan muuttamista
- seuraamispaikan ja -asennon korjaamista
- selkeämmän aloitusrutiinin ja välipalkkausten treenaamista
Että johan sitä siinä. Kira tuumaa että treenataan toki lisää :) Ja niinhän me tehdään! Niinkuin kuva kertoo, Kiran mielestä edes näkeminen ei ole tässä hommassa relevanttia. Nyt mennään fiiliksellä!!
 |
| Voi hupsu koirani <3 |
1.12.2014
Tiimin heikoin lenkki - surkean fiiliksen tokokokeilua
Aina ei mene niin kuin Strömsössä.. Meillä oli Kiran kanssa lauantaina toinen toko-koe ja ensimmäinen sellainen AVO:ssa. Koe oli Taitavien Tassujen hallissa, missä ei ole käyty ennen, tuomarina Piritta Pärssinen. Hyvällä fiiliksellä oltiin menossa kokeeseen, tietyt jutut ei olleet ihan täydellisiä (luoksetulon pysäytys varsinkin) mutta olin melko varma kuitenkin, että Kira osaa liikkeet riittävän hyvin. Vielä koeaamuna tai matkalla ei jännittänyt sen kummemmin, mutta paikkamakuuseen mentäessä olin jo ihan kipsissä ja tärisin. Eli ihan kamala kisajännitys iski jostain puun takaa ennen omaa suoritusta...! Kira ei vielä tähän reagoinut isommin (kai?). Meni aavistuksen vinoon maahan (kun pitää katsekontaktia siinä) ja oli kuulemma nopeasti nuuskaissut maata. Muuten kaikki minusta hienosti, paikkamakuusta 9,5.
Yksilöliikkeet päästiin tekemään sitten heti toisena koirakkona. En tiedä sainko palkattua Kiraa paikkamakuun jälkeen ihan kunnolla, olin edelleen tosi tosi jännittynyt. Joku belgeistä kiinnostunut katsoja tuli juttelemaan (vähän huonoon hetkeen kun kalpeana ja tärisevänä yritin keräillä itseäni kehää varten :)) ja Kira meni tämän vieraan luo ja murahti. Ei varsin normaalia käytöstä Kiralta, eli reagoi tässä kohti jännitykseeni jo jonkin verran. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt yrittää voimakkaammin vain nollata omaa paniikkia ja nostattaa koiraa. Niin ja olisi kannattanut katsoa miten seuraamiskaavio menee! Seuraaminen oli itselle tosi ahdistavaa kun hallissa oli tolppia ja meidän seuruukävely taisi olla sen verran reipasta, että tuntui, että liikkurin käskyt tuli tosi viimetipassa justiin ennen seinää. Itseäkin alkoi ahdistaa jo monesti kun seinä lähenee uhkaavasti eikä käskyjä kuulu. Kira ei tuntunut hyvältä, se selvästi reagoi jännitykseeni ja paineistui. Ulospäin kai suht korrektia menoa kuitenkin, koska seuraamisesta 9.
Liikkeestä maahanmenoon Kira vielä lähti ihan ok eikä kai mitään isompia virheitä siinäkin, koska maahanmenosta 9. Olisiko tuomari ehkä kommentoinut, että vähän nopsempaan saisi koira tippua maahan..? Nyt välisiirtymissä alkoi jo selvästi näkyä koiran ahdistuminen. Ei olisi oikein millään tullut sivulle luoksetulon lähtöpaikkaa mallaillessa. Luoksetulo minusta kuitenkin Kiran tämän hetkiseen osaamiseen aika kiva. :) Nopeammin olisin vielä pysäytyskäskyn saanut sanoa, kun tuli merkin ohi jonkin verran. Edestä sivulle siirtymiseen vaati toisenkin käskyn, joten siitä tuli pistevähennyksiä. Luoksetulosta 6.
Tässä alkoi nyt koiraa sitten ahdistaa jo kunnolla. Seisomisen valmistelevassa seuraamisessa se jätätti ennen käskyä ja meni maahan. Olisi kannattanut kutsua se mukaan vielä seuraamaan, mutta epäilin että tuleeko edes joten annoin olla siellä. Seisomisesta siispä 0. Seuraavaksi onneksi nouto, josta Kira nousi sen verran, että pystyi sen suorittamaan ihan ok. Sivulle siirtyminen olisi saanut tulla vielä taaemmas, nyt jäi pikkaisen vinoon. Noudosta 9,5.
Kaukoihin siirryttäessä oma fiilis alkoi olla epätoivoinen kun koira tuntui niin kamalan ahdistuneelta. :( En olisi millään saanut sitä sivulle ja sitä ahdisti takana oleva liikkuri ja tuomari. Ensimmäiseen istumiseen vaati 3 käskyä, mutta kolmannella sitten nousi kuitenkin. Tosin liikkui melkoisesti taaksepäinkin samalla (käsky ja käsiapu oli aika painokkaat varmaan jo kolmannella yrittämällä :)). Maahan ok mutta taas toiseen istumiseen otti kaksi käskyä. Tuomarin mukaan liikkui myös liikaa taaksepäin joten kaukot 0.
Hyppy tehtiin vielä kun ei keskenkään osannut lopettaa :D Se meni ihan ok, intoa olisi saanut olla enemmänkin mutta nyt tuli sivulle kuitenkin jo ensimmäisellä käskyllä. Hyppy 9,5 ja kokonaisvaikutus 10 (!). Tuomarin mukaan koiran tekeminen näyttää oikein hienolta vaikka sitä vähän jännittääkin ja paineistuu. Yhteensä siis 130,5 pistettä ja III-tulos. Ihan putkeen ei mennyt muillakaan, koska tällä räpeltämisellä sijoitus oli 2/7. Yksikään koirakko ei saanut avoimessa luokassa ykköstulosta..!
Turha varmaan valehdella ettei täydellinen notkahdus ja epäonnistuminen harmittaisi. Liikevirheitä en sikäli jaksa harmitella, mutta tuo (kummankin!) mielentila harmittaa kyllä tosi paljon. Miksi ihmeessä jännitin niin hulluna? :( En yhtään ihmettele, että Kira reagoi siihen niin voimakkaasti. Tuota sivulle tulemisen ongelmaahan on näkynyt kokeissa maastossa välillä aiemminkin, kun olen jännittänyt paljon. Olinpa reilu ohjaaja, kun vein koiran kokeeseen ja sitten olin itse noin huono ohjaaja enkä sen tukena ollenkaan! Anteeksi Kira! :( Jos tuolta nyt liikeongelmia miettii, niin jäävien seuraaminen harmittaa kyllä. Sama ongelma, mitä meillä on aiemminkin kokeissa ollut, tuli taas esiin. Jäävien mielentila pitäisi nyt saada jotenkin ihan eri moodiin ettei ne laskisi koiraa noin. Kaukot ei taida kuitenkaan olla koevalmiit, siirrymme treenaamaan niitä varmemmiksi myös häiriöissä. Pitänee ehkä miettiä niihin myös eri käskyjä, kun Kira tahtoo liikkua helposti maahan ja istu-käskyillä taaksepäin (niin kuin olen sen jääviä varten pentuna opettanut). Ilman voimakasta paineistumistakaan tuolta ei varmaan sitä ykköstulosta olisi tullut, kerta kaukot meni reisille (ja siitä heti -30 pistettä). Luoksetulon kaksoiskäskyn tarve sivulle siirtymistä varten on tosiaan kanssa semmoinen ongelma, joka on näkynyt jo aiemminkin kokeissa eli ei välttämättä ahdistukseen liittyvää, palkattomuuteen sensijaan varmaan kyllä.
No miten hitsissä tästä nyt sitten eteenpäin? Me mentiin heti sunnuntaina aamusta treeneihin ja tehtiin melkein koko koesuoritus (ilman noutoa ja hyppyä) ilman palkkaa (minulla ei ollut palkkaa edes mukana). Seuraaminen oli nyt oikein kivaa, mutta eipä minuakaan ahdistanut ihan niin paljon kuin lauantaina. Myös maahameno taas oikein ok. Luoksetulo oli kanssa hyvä. Mutta seisomisessa sitten ihan sama kuin edellispäivänä, lätsähti omatoimisesti maahan ennen mitään käskyjä. Lähti uudestaan seuraamiseen uudella seuraa-käskyllä mutta oli aikamoisen lintassa ja seisominenkin tästä johtuen vähän huono. Kaukoissa jumitti iloisesti eikä vaan noussut. Kävin nostamassa istumaan, kehuin kovasti ja otin uudestaan. No sama juttu vieläkin, vaikka olin nyt lähempänä. Vielä kävin nostamassa ylös (tämä ei tietysti ollut Kirasta kamalan kivaa, olisi ehkä pitänyt helpottaa liikettä vaan vielä..?), uusi yritys taas lähempää ja nyt nousi itse. Siitä haukutus ja superkehut ja palkkaa hakemaan treenikaverilta. Eli liikevirheet sinne jäi koesuorituksesta mutta asenne oli aikamoisen erilainen kun en itse ollut kipsissä. No, mehän harjoitellaan siis ne liikevirheet kuosiin ja ohjaaja hakee apua :D tähän jännittämiseen. Yritän etsiä jotain kisajännityksen hallintaan-liittyvää kurssia itselle. Ei siitä varmasti haittaakaan ole!
Jostain on nyt löydettävä se fiilis, mikä meillä tai siis MINULLA oli ekoissa kokeissa Kiran kanssa. Menin iloisena ja ylpeänä näyttämään, mitä Kira osaa ja miten hienosti se tekee. Se meidän pitää nyt kaivaa jostain takaisin. :) Samalla on mietittävä kokeiden tavoitteita - tärkein tavoite on ehdottomasti jatkossa hyvällä fiiliksellä iloisesti tekeminen. Se, että voidaan pienestä asiaan kuuluvasta jännityksestä huolimatta nauttia siitä koesuorituksestakin! Minä olin nyt meidän tiimin heikoin lenkki enkä koiraa voi syyttää tippaakaan, se kyllä yritti parhaansa.
Ei auta kuin yrittää opetella paremmaksi! Mikäpä olisikaan parempi syy yrittää, kuin tuo minun tiimiparini. :)
Yksilöliikkeet päästiin tekemään sitten heti toisena koirakkona. En tiedä sainko palkattua Kiraa paikkamakuun jälkeen ihan kunnolla, olin edelleen tosi tosi jännittynyt. Joku belgeistä kiinnostunut katsoja tuli juttelemaan (vähän huonoon hetkeen kun kalpeana ja tärisevänä yritin keräillä itseäni kehää varten :)) ja Kira meni tämän vieraan luo ja murahti. Ei varsin normaalia käytöstä Kiralta, eli reagoi tässä kohti jännitykseeni jo jonkin verran. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt yrittää voimakkaammin vain nollata omaa paniikkia ja nostattaa koiraa. Niin ja olisi kannattanut katsoa miten seuraamiskaavio menee! Seuraaminen oli itselle tosi ahdistavaa kun hallissa oli tolppia ja meidän seuruukävely taisi olla sen verran reipasta, että tuntui, että liikkurin käskyt tuli tosi viimetipassa justiin ennen seinää. Itseäkin alkoi ahdistaa jo monesti kun seinä lähenee uhkaavasti eikä käskyjä kuulu. Kira ei tuntunut hyvältä, se selvästi reagoi jännitykseeni ja paineistui. Ulospäin kai suht korrektia menoa kuitenkin, koska seuraamisesta 9.
Liikkeestä maahanmenoon Kira vielä lähti ihan ok eikä kai mitään isompia virheitä siinäkin, koska maahanmenosta 9. Olisiko tuomari ehkä kommentoinut, että vähän nopsempaan saisi koira tippua maahan..? Nyt välisiirtymissä alkoi jo selvästi näkyä koiran ahdistuminen. Ei olisi oikein millään tullut sivulle luoksetulon lähtöpaikkaa mallaillessa. Luoksetulo minusta kuitenkin Kiran tämän hetkiseen osaamiseen aika kiva. :) Nopeammin olisin vielä pysäytyskäskyn saanut sanoa, kun tuli merkin ohi jonkin verran. Edestä sivulle siirtymiseen vaati toisenkin käskyn, joten siitä tuli pistevähennyksiä. Luoksetulosta 6.
Tässä alkoi nyt koiraa sitten ahdistaa jo kunnolla. Seisomisen valmistelevassa seuraamisessa se jätätti ennen käskyä ja meni maahan. Olisi kannattanut kutsua se mukaan vielä seuraamaan, mutta epäilin että tuleeko edes joten annoin olla siellä. Seisomisesta siispä 0. Seuraavaksi onneksi nouto, josta Kira nousi sen verran, että pystyi sen suorittamaan ihan ok. Sivulle siirtyminen olisi saanut tulla vielä taaemmas, nyt jäi pikkaisen vinoon. Noudosta 9,5.
Kaukoihin siirryttäessä oma fiilis alkoi olla epätoivoinen kun koira tuntui niin kamalan ahdistuneelta. :( En olisi millään saanut sitä sivulle ja sitä ahdisti takana oleva liikkuri ja tuomari. Ensimmäiseen istumiseen vaati 3 käskyä, mutta kolmannella sitten nousi kuitenkin. Tosin liikkui melkoisesti taaksepäinkin samalla (käsky ja käsiapu oli aika painokkaat varmaan jo kolmannella yrittämällä :)). Maahan ok mutta taas toiseen istumiseen otti kaksi käskyä. Tuomarin mukaan liikkui myös liikaa taaksepäin joten kaukot 0.
Hyppy tehtiin vielä kun ei keskenkään osannut lopettaa :D Se meni ihan ok, intoa olisi saanut olla enemmänkin mutta nyt tuli sivulle kuitenkin jo ensimmäisellä käskyllä. Hyppy 9,5 ja kokonaisvaikutus 10 (!). Tuomarin mukaan koiran tekeminen näyttää oikein hienolta vaikka sitä vähän jännittääkin ja paineistuu. Yhteensä siis 130,5 pistettä ja III-tulos. Ihan putkeen ei mennyt muillakaan, koska tällä räpeltämisellä sijoitus oli 2/7. Yksikään koirakko ei saanut avoimessa luokassa ykköstulosta..!
Turha varmaan valehdella ettei täydellinen notkahdus ja epäonnistuminen harmittaisi. Liikevirheitä en sikäli jaksa harmitella, mutta tuo (kummankin!) mielentila harmittaa kyllä tosi paljon. Miksi ihmeessä jännitin niin hulluna? :( En yhtään ihmettele, että Kira reagoi siihen niin voimakkaasti. Tuota sivulle tulemisen ongelmaahan on näkynyt kokeissa maastossa välillä aiemminkin, kun olen jännittänyt paljon. Olinpa reilu ohjaaja, kun vein koiran kokeeseen ja sitten olin itse noin huono ohjaaja enkä sen tukena ollenkaan! Anteeksi Kira! :( Jos tuolta nyt liikeongelmia miettii, niin jäävien seuraaminen harmittaa kyllä. Sama ongelma, mitä meillä on aiemminkin kokeissa ollut, tuli taas esiin. Jäävien mielentila pitäisi nyt saada jotenkin ihan eri moodiin ettei ne laskisi koiraa noin. Kaukot ei taida kuitenkaan olla koevalmiit, siirrymme treenaamaan niitä varmemmiksi myös häiriöissä. Pitänee ehkä miettiä niihin myös eri käskyjä, kun Kira tahtoo liikkua helposti maahan ja istu-käskyillä taaksepäin (niin kuin olen sen jääviä varten pentuna opettanut). Ilman voimakasta paineistumistakaan tuolta ei varmaan sitä ykköstulosta olisi tullut, kerta kaukot meni reisille (ja siitä heti -30 pistettä). Luoksetulon kaksoiskäskyn tarve sivulle siirtymistä varten on tosiaan kanssa semmoinen ongelma, joka on näkynyt jo aiemminkin kokeissa eli ei välttämättä ahdistukseen liittyvää, palkattomuuteen sensijaan varmaan kyllä.
No miten hitsissä tästä nyt sitten eteenpäin? Me mentiin heti sunnuntaina aamusta treeneihin ja tehtiin melkein koko koesuoritus (ilman noutoa ja hyppyä) ilman palkkaa (minulla ei ollut palkkaa edes mukana). Seuraaminen oli nyt oikein kivaa, mutta eipä minuakaan ahdistanut ihan niin paljon kuin lauantaina. Myös maahameno taas oikein ok. Luoksetulo oli kanssa hyvä. Mutta seisomisessa sitten ihan sama kuin edellispäivänä, lätsähti omatoimisesti maahan ennen mitään käskyjä. Lähti uudestaan seuraamiseen uudella seuraa-käskyllä mutta oli aikamoisen lintassa ja seisominenkin tästä johtuen vähän huono. Kaukoissa jumitti iloisesti eikä vaan noussut. Kävin nostamassa istumaan, kehuin kovasti ja otin uudestaan. No sama juttu vieläkin, vaikka olin nyt lähempänä. Vielä kävin nostamassa ylös (tämä ei tietysti ollut Kirasta kamalan kivaa, olisi ehkä pitänyt helpottaa liikettä vaan vielä..?), uusi yritys taas lähempää ja nyt nousi itse. Siitä haukutus ja superkehut ja palkkaa hakemaan treenikaverilta. Eli liikevirheet sinne jäi koesuorituksesta mutta asenne oli aikamoisen erilainen kun en itse ollut kipsissä. No, mehän harjoitellaan siis ne liikevirheet kuosiin ja ohjaaja hakee apua :D tähän jännittämiseen. Yritän etsiä jotain kisajännityksen hallintaan-liittyvää kurssia itselle. Ei siitä varmasti haittaakaan ole!
Jostain on nyt löydettävä se fiilis, mikä meillä tai siis MINULLA oli ekoissa kokeissa Kiran kanssa. Menin iloisena ja ylpeänä näyttämään, mitä Kira osaa ja miten hienosti se tekee. Se meidän pitää nyt kaivaa jostain takaisin. :) Samalla on mietittävä kokeiden tavoitteita - tärkein tavoite on ehdottomasti jatkossa hyvällä fiiliksellä iloisesti tekeminen. Se, että voidaan pienestä asiaan kuuluvasta jännityksestä huolimatta nauttia siitä koesuorituksestakin! Minä olin nyt meidän tiimin heikoin lenkki enkä koiraa voi syyttää tippaakaan, se kyllä yritti parhaansa.
Ei auta kuin yrittää opetella paremmaksi! Mikäpä olisikaan parempi syy yrittää, kuin tuo minun tiimiparini. :)
 |
| Puppy love <3 |
.jpg) |
| Ihana Kira <3 kuva Tiina Karvonen |
20.10.2014
2kk hermotulehduksen alkamisesta
Aatun kasvohalvauksen oireet alkoivat kutakuinkin 2kk sitten. Tällä hetkellä tilanne näyttää tältä
Eli huuli alkaa normalisoitumaan mutta nyt tuo sisäpuoli vielä tahtoo repsottaa ja jää välillä tuolleen hassusti. Mutta eiköhän se tuosta vielä parane, paljon parempihan se lähtötilanteeseen nähden jo on. Aatulla on tuo vasen silmä nyt rähminyt ja vuotanut jonkin verran, ehkä syystuuli lenkillä ottaa siihen kurjasti, kun silmäluomi ei toimi ihan normaalisti? Samalla kuvasaastetta Aatusta muutenkin, kun sisko ystävällisesti oli ottanut Aatusta kuvia. :)
En tiedä erottaako vieraampi silmä kuvissa mitään kummallista, mutta omaan silmään Aatun naama ei ole vieläkään ihan normaali eikä se näytä ihan itseltään.
 |
| Juu tuota nahkaa on omiksi tarpeiksi... :D |
En tiedä erottaako vieraampi silmä kuvissa mitään kummallista, mutta omaan silmään Aatun naama ei ole vieläkään ihan normaali eikä se näytä ihan itseltään.
13.10.2014
Ollaan vahvempii yhdessä kuin erikseen
Kira käväisi Belgiyhdistyksen järjestämässä luonnetestissä Keravalla yhdessä 4 sisaruksen kanssa. Tuomareina testissä oli Lea Haanpää ja Johanna Cederlöf ja oltiin E-pentueen viimeisenä testissä. Vähän huoletti, että jättääkö sisarukset meille yhtään enää pisteitä mutta jäi niitä onneksi Kirallekin vielä omiin tarpeisiin;)
Testi meni hyvin pitkälle koiran näköisesti ja niinkuin olin kuvitellutkin. Ehkä ihan aavistuksen pehmeämpi Kira oli, kuin mitä olin miettinyt, mutta mitään isoja yllätyksiä ei tullut. Tuomareiden mukaan Kiralla on pieni viive reagoinnissa (jonka takia temperamentti kohtuullisen vilkas eikä vilkas) mikä voi antaa siitä vähän tyynemmän kuvan, kuin mitä ehkä sitten oikeasti on. Koira siinä vaiheessa vasta tuumaa, että miten tähän pitäis nyt reagoida:D
Tuomareiden sanoin ollaan rohkeampia yhdessä kuin erikseen. Varsinkin seinähyökkäyksessä Kira jaksoi melkein liikuttavan tarkkaan vaan katsella perääni kovasti toivoen, että tulisin pian takaisin pelastamaan sen pinteestä. Kipa <3 Kovasti se ehti myös joka välissä leikkiä hihnalla eli keksiä jotain kivempaa puuhaa, kun selkeästi Keravalla on vähän epävakaata porukkaa :D Pimeässä huoneessa tuli mäyräkoirakävelynä minua kohti kahden huoneen läpi, kun tuomarit vähän sitä kannustivat ja näyttivät lampulla valoa ja sitten sai hepulin kun matte löytyi kuitenkin.
Osa-alueet pisteytettynä siis
näyttivät tältä
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3
hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Yhteensä +159
Kiitos Minnalle videosta ja Tainalle kuvista! :)
Ihan kelpo harrastuskoiran
pisteet siis ja ihan Kiran näköinen tulos. Eiköhän me näillä palikoilla pärjätä kun tiiminä mennään ja todennäköisesti iän ja kokemuksen myötä koira vain vahvistuu. :)
 |
| " Ei kiitos enää uudelle kierrokselle" :) |
PS. Sain samalla vihdoin
Aatun luonnetestivideon nettiin. Valitettavasti osa tapahtumista oli sijoitettu
niin, ettei niitä ole saanut näkyviin videolle (mm. "haalari"-osion
reagointi ei näy ollenkaan eikä seinähyökkäystä saanut kuvattua, tämä harmittaa minua tosi paljon :( ) ja
tuomarin arvostelu ei tahdo kuulua ollenkaan. Eiköhän tuosta videosta silti saa
ihan hyvän kuvan siitä, että minkälainen nuormies Aatu on vielä vuonna 2010
ollut. Jos Kiran teemana oli yhdessä
maten kanssa hihnalla leikkien niin Aatun teemana oli huutohaukulla pärjää pitkälle. :D ONNEKSI se on tasaantunut noista
ajoista kovasti! Varmaan Aatu on suuri syy siihen, että osaan arvostaa tosi paljon sitä, että Kira on niin kiltti ja fiksu ja sen kanssa on helppoa mennä minne vaan. :) Samaa Aatusta ja Kirasta löytyi toimintakyvyn, pehmeyden ja taisteluhalun verran. Muut menikin sitten Aatulla vähän överiksi...
12.10.2014
Ja sitten kohti voittajaa, HK2 plakkarissa..!!
Tälle syksylle oli vielä suunnitelmissa lähteä kokeilemaan haussa avointa luokkaa ja näinpä tehtiin Keuruulla 5.10. Tuomarina toimi Mia Sandelin ja ensin suoritettiin tottis, sitten vasta maastot.
Tottis meni nyt selvästi huonommin, toki onhan näitä kokeita nyt pienen ajan sisällä ollutkin useampi ja Kira tuntui tästä laskevan aika paljon. Ennen koetta tuli vielä itse mokattua istumisen treenaamisessa ja myös se näkyi koesuorituksessa. Paikkamakuu ja liikkeestä seisominen olivat ainoat liikkeet, joista tuli erinomaiset ja muuten skaala olikin laaja erittäin hyvästä puutteelliseen. Henkilöryhmässä jätätti, istumisen seuraamiseen ei ensin lähtenyt mukaan ja istuminen jäi tekemättä. Maahanmenoa ennakoi ja tasamaanouto oli hidas. Hyppynouto ja estenouto ok, tosin se paras terä puuttui mutta nyt tuli hienosti kuitenkin sivulle. :) Näin ne hinkutetut jutut näkyy, vielä kun aina tietäisi vaan etukäteen että mitä pitää hinkuttaa ;) Eteenmenossa lähti, juoksi vähän matkaa ja sitten itsenäisesti kääntyi minuun päin ja plätsähti maahan. Että näin, pisteitä 82.
Maastoon pääsyä odoteltiinkin pitkäään ja hartaasti. Voittajaluokan koirien jälkeen oli meidän vuoro ainoina avoimen luokan koirina (hyvät tsäänssit luokkavoittoon, jee!! :D). Ohjaajaa jännitti koetalkoissa ollut kasvattaja (tai lähinnä siis koiran reagointi kasvattajaan :)) ja kyllä Kira tuomarin kanssa jutellessa kovasti haistelikin Miian suuntaan. Ensimmäinen pisto vasempaan etukulmaan oli aika huono, lähti vähän takaviistoon poukkoillen menemään, tosin tyhjä se kulma olikin ja vähän ryteikköisempi joten ihmekö tuo. Oikea etukulma oli jo parempi ja sieltä Kira etenikin sitten niin, että löysi ensimmäisen ukon ehkä n. 50 metristä. Avopiilossa oli tuttu maalimies ja haukku kulki ihan hyvin. Hallintaanotossa Kira antoi maalimiehelle pikaisesti suukon ja tuli sitten sivulle. Keskilinjalle menot oli nyt ihan ok kaikki. :) Ehdin tehdä vasemmalle taas yhden tyhjän piston kun muistaakseni sitten seuraavalla Kira jo nostikin taas ukon oikealta puolelta (ehkä n. 100 metrissä..?). Umpipiiloakin haukkui hyvin. Jossain välissä tein taas yhden tyhjän, mutta sen verran se koesuoritus näemmä jännitti, että en kyllä muista pistojen määrää tarkemmin. Vasemmalle lähettäessä näin koiran nenän kääntyvän etuviistoon ja kovasti etuviistoonhan se lähtikin. Oli maalimiehen hajulla joten annoin mennä. Viimeinen ukko löytyi jonkin verran alle 200 metristä. Kira hetken tarkisteli ukkoa ja pohti ja alkoi sitten haukkua. Ilmaisut oli nyt kaikille ukoille tosi hyvät, niitten treenaaminen ennen koetta näkyi. :) Viimeisellä ukolla jouduin antamaan 2 käskyä sivulletuloon kun tyhmästi parkkeerasin risun ja kumpareen taakse. Hausta pisteitä 168! Tosi kivalta se kyllä ensimmäistä etukulmaa lukuunottamatta tuntuikin ja ilmaisuista olen tosi ylpeä! :) Tuomari vähensi 2 pistettä tuosta lopusta kun sielläkin olisi vielä pitänyt niitä laatikoita tehdä eikä vaan kaahata maalimiehelle ;) Hienosti Kira pystyi kuitenkin keskittymään töitten tekoon, vaikka kasvattaja radalla olikin, kyllä siitä on vähän tainnut jo tulla aikuinen. :)
Esineruutu vähän mietitytti, kun viimeksi kokeessa se oli niin haastava Kiralle. Lähetin suurinpiirtein keskeltä ruutua ja Kira sai nopsaan hajun ruudun takaosasta. Ei malttanut vaan tarkentaa hajua loppuun vaan siirtyi ottamaan esineen vähän matkan päästä vierestä (toiko tuuli hajun toisesta esineestä selvemmin?). Toisen kerran lähetin vasemman reunan lähettyviltä ja taas sieltä löytyi hyvin nopsaan esine. Kuinka hienosti, hyvä Kira! :) Esineistä 29, piste lähti tuosta esineen hajun vaihtamisesta.
Saaliina siis sen luokkavoiton lisäksi pisteitä maastosta 197 eli yhteensä 279, I-tulos ja hitsi me ollaan haun kuninkuusluokassa sitten ensi kesänä...! :O Tottis kaipaa nyt tekemistä ja korjailua, mutta melko arvattavissa oli, että näin tiheä koetahti vie sitä taaksepäin. Nyt on talvi aikaa puuhastella sen kanssa. Maastoista olen tosi iloinen, kun ne meni niin hienosti, ei ahdista voittajaluokan 300-metrin rata kyllä. :) Kovasti olen ylpeä pienestä koirastani! <3 Tämän kauden tavoitteet on saavutettu ja ylitettykin moninkertaisesti!
Tottis meni nyt selvästi huonommin, toki onhan näitä kokeita nyt pienen ajan sisällä ollutkin useampi ja Kira tuntui tästä laskevan aika paljon. Ennen koetta tuli vielä itse mokattua istumisen treenaamisessa ja myös se näkyi koesuorituksessa. Paikkamakuu ja liikkeestä seisominen olivat ainoat liikkeet, joista tuli erinomaiset ja muuten skaala olikin laaja erittäin hyvästä puutteelliseen. Henkilöryhmässä jätätti, istumisen seuraamiseen ei ensin lähtenyt mukaan ja istuminen jäi tekemättä. Maahanmenoa ennakoi ja tasamaanouto oli hidas. Hyppynouto ja estenouto ok, tosin se paras terä puuttui mutta nyt tuli hienosti kuitenkin sivulle. :) Näin ne hinkutetut jutut näkyy, vielä kun aina tietäisi vaan etukäteen että mitä pitää hinkuttaa ;) Eteenmenossa lähti, juoksi vähän matkaa ja sitten itsenäisesti kääntyi minuun päin ja plätsähti maahan. Että näin, pisteitä 82.
Maastoon pääsyä odoteltiinkin pitkäään ja hartaasti. Voittajaluokan koirien jälkeen oli meidän vuoro ainoina avoimen luokan koirina (hyvät tsäänssit luokkavoittoon, jee!! :D). Ohjaajaa jännitti koetalkoissa ollut kasvattaja (tai lähinnä siis koiran reagointi kasvattajaan :)) ja kyllä Kira tuomarin kanssa jutellessa kovasti haistelikin Miian suuntaan. Ensimmäinen pisto vasempaan etukulmaan oli aika huono, lähti vähän takaviistoon poukkoillen menemään, tosin tyhjä se kulma olikin ja vähän ryteikköisempi joten ihmekö tuo. Oikea etukulma oli jo parempi ja sieltä Kira etenikin sitten niin, että löysi ensimmäisen ukon ehkä n. 50 metristä. Avopiilossa oli tuttu maalimies ja haukku kulki ihan hyvin. Hallintaanotossa Kira antoi maalimiehelle pikaisesti suukon ja tuli sitten sivulle. Keskilinjalle menot oli nyt ihan ok kaikki. :) Ehdin tehdä vasemmalle taas yhden tyhjän piston kun muistaakseni sitten seuraavalla Kira jo nostikin taas ukon oikealta puolelta (ehkä n. 100 metrissä..?). Umpipiiloakin haukkui hyvin. Jossain välissä tein taas yhden tyhjän, mutta sen verran se koesuoritus näemmä jännitti, että en kyllä muista pistojen määrää tarkemmin. Vasemmalle lähettäessä näin koiran nenän kääntyvän etuviistoon ja kovasti etuviistoonhan se lähtikin. Oli maalimiehen hajulla joten annoin mennä. Viimeinen ukko löytyi jonkin verran alle 200 metristä. Kira hetken tarkisteli ukkoa ja pohti ja alkoi sitten haukkua. Ilmaisut oli nyt kaikille ukoille tosi hyvät, niitten treenaaminen ennen koetta näkyi. :) Viimeisellä ukolla jouduin antamaan 2 käskyä sivulletuloon kun tyhmästi parkkeerasin risun ja kumpareen taakse. Hausta pisteitä 168! Tosi kivalta se kyllä ensimmäistä etukulmaa lukuunottamatta tuntuikin ja ilmaisuista olen tosi ylpeä! :) Tuomari vähensi 2 pistettä tuosta lopusta kun sielläkin olisi vielä pitänyt niitä laatikoita tehdä eikä vaan kaahata maalimiehelle ;) Hienosti Kira pystyi kuitenkin keskittymään töitten tekoon, vaikka kasvattaja radalla olikin, kyllä siitä on vähän tainnut jo tulla aikuinen. :)
Esineruutu vähän mietitytti, kun viimeksi kokeessa se oli niin haastava Kiralle. Lähetin suurinpiirtein keskeltä ruutua ja Kira sai nopsaan hajun ruudun takaosasta. Ei malttanut vaan tarkentaa hajua loppuun vaan siirtyi ottamaan esineen vähän matkan päästä vierestä (toiko tuuli hajun toisesta esineestä selvemmin?). Toisen kerran lähetin vasemman reunan lähettyviltä ja taas sieltä löytyi hyvin nopsaan esine. Kuinka hienosti, hyvä Kira! :) Esineistä 29, piste lähti tuosta esineen hajun vaihtamisesta.
.JPG) |
| Niin taitava muru <3 |
Saaliina siis sen luokkavoiton lisäksi pisteitä maastosta 197 eli yhteensä 279, I-tulos ja hitsi me ollaan haun kuninkuusluokassa sitten ensi kesänä...! :O Tottis kaipaa nyt tekemistä ja korjailua, mutta melko arvattavissa oli, että näin tiheä koetahti vie sitä taaksepäin. Nyt on talvi aikaa puuhastella sen kanssa. Maastoista olen tosi iloinen, kun ne meni niin hienosti, ei ahdista voittajaluokan 300-metrin rata kyllä. :) Kovasti olen ylpeä pienestä koirastani! <3 Tämän kauden tavoitteet on saavutettu ja ylitettykin moninkertaisesti!
15.9.2014
Siirto kakkos-luokalle eli HK1 :)
Lauantaina ohjelmassa oli haun piirinmestaruuskoe Saarijärvellä, me tosin lähdettiin hakemaan vasta sitä alokas-luokan koularia näin alkuun ;) Tuomarina toimi Markku Piippo ja päivä aloitettiin haulla. Koska ylempien luokkien koirat aloitti maaston, saikin aamupäivällä odotella (lue jännittää hulluna...!) ihan rauhassa. Viimein päästiin kuitenkin suorittamaan. Ilmoittautuessa Kiran nenä kävi vähän oikealle joten ensimmäinen lähetys sinne sitten. Kira lähti hienosti suoraan ja meni syvälle ja kääntyi siellä aluetta hienosti eteenpäin. Ja eteenpäin se sitten hurauttikin reilusti, nimittäin suoraan 40-50 metriin, josta löytyi ensimmäinen ukko pressun alta piilossa. Haukussa oli muutama lyhyt tauko mutta hyvin päästiin kuitenkin piilolle etenemään ja sain koiran ihan hyvin hallintaan. Paitsi sitten kun piti lähteä takaisin keskilinjalle, annoin koiralle käskyn ja lähdin kävelemään mutta Kirapa siellä haisteli vielä sitä maalimiehen pressua siltä varalta, että palkka olisi unohtunut sinne :P Karmeassa jännityksessä en muistanut tässä kohti kiittää koiraa ollenkaan (!) mutta onneksi se ei siitä masentunut.
Päästiin takaisin radan alkuun ja lähetin vasempaan etukulmaan. Edelleen koira eteni hienosti, olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hienoja pistoja se teki! Vasemmassa etukulmassa ei ollut ketään joten kutsuin koiran pois ja lähetin sen uudestaan oikealle. Nyt haltuunotto keskilinjalla meni ihan kivasti. Taas hyvä pisto ja koirahan eteni sitten suoraan sinne oikeaan takakulmaan, josta löysi ukon. Taas haukussa oli muutama tauko, kerran tuomari pyysi minua pysähtymään, mutta juuri kun pysähdyin, Kira jatkoi haukkua. Tässäkin haltuunotto ok mutta taas käskyn jälkeen koira jäi haistelemaan piiloa. Tätä lienee syytä nyt treenata :D Tulimme hallinnassa tästä takaisin keskilinjalle ja tuomarin mielestä olisimme vielä jatkaneet rataa (jotenkin muisti että olisimme avoimen luokan koirakko). Neuvottelun jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että olemme valmiita ;) ja pisteitä hausta 168/170. Hyvä mieli, Kira oli tosi pätevä! <3 Ei tarvinnut kovin montaa pistoa esittää tällä radalla :D
Esineruutu oli vuorossa seuraavana ja kovasti luottavaisin mielin sinne suuntasin. Ruutu olikin vaikea! Ilmeisesti pohja oli aika haastava eikä juurikaan tuullut. Olin ajatellut lähettää koiran ihan oikeasta nurkasta ensin, mutta en mennytkään ihan sinne asti. Siellä oikeassa etukulmassa olisi ollut esine, nyt Kira ei saanut siitä hajua ja myöhemmin kun etsiskeli sieltä päin, kutsuin koiran pois.. Kira juoksenteli ruudussa kovasti mutta kyllä minusta sillä näytti nenä kuitenkin olevan auki ja oli esineitä etsimässä. Tosin kävi alueen ulkopuolellakin jokusen kerran kyllä. Ei vaan meinannut löytyä. Meinasi jo ohjaajan kädet vähän alkaa hiota mutta sitten viimein Kira sattui esineen kohdalle ja pelasti tilanteen. Aikaa jäi ruudussa 40 sekuntia... :O Pisteet 26/30.
En osaa sanoa, miksi jännitin tottista taas ja tällä kertaa ihan kamalasti. Vielä kun alokasluokan koirat aloittikin ekana ja oltiin heti ensimmäisessä parissa niin tuli ihan kiire kentälle. Tuntui että tärisen kuin haavanlehti, lähde siinä sitten suorittamaan.. Voi Kira-parkaa kun ohjaaja oli taas ihan pökkelö! Liikkeet ensin. Seuruu meni ihan hyvin, vähän Kira painoi ja poikitti (se seuruukohta on siis TAAS liian edessä..!) mutta asenne oli kiva. :) Erinomainen. Sitten jäävät ja voihan kettu, ei istu taas ei. Siellä se hienosti seisoi jalat harallaan kun käännyin. Siispä puutteellinen. Maahanmeno ok ja luoksetulo oli ihan kelvollinen, mutta sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä. Erittäin hyvä..? Tässä vaiheessa ohjaajalle meinasi iskeä vähän jo tuskanhiki... Kapulatelineelle mennessä seuraaminen rakoili (TAAS!!!) ja tasamaanouto oli hidas. Siitä hyvä. Hyppynoudossa haukahti sivulle siirtyessään, muuten noudoissa ei isompaa. Paitsi se ohjaajan tuska :) Olisikohan ollut erinomaiset molemmat. Eteenmenopaikalle mennessä koiran seuraaminen hajosi taas (päivän teema? ;)) Valmistelevassa osuudessa pientä edistämistä, lähti määrätietoisesti ja meni maahan hyvin. Tuomaria häiritsi pieni vilkaisu taakse, minusta se oli tosiaan aika pieni. Varmaan erittäin hyvä. Paikkamakuusen mennessä koira haahuili omiaan ja siitä johtuen meni tosi hitaasti maahan. Nousi kuitenkin sivulle kohtuullisesti ja sain sen mukaan seuruuseenkin vielä, jotain on sentään harjoiteltu :D Pisteet tottiksesta 91 ja yleisfiiliksenä ohjaajan kamala jännitys ja TUSKA! Varmaan vähän maasto-osuudetkin oli koiraa väsyttäneet ja kentälle paistoi tottiksen aikana aurinko tosi kuumasti. Pelkäsin pyörtyväni lämpöhalvaukseen ja/tai jännitykseen..! ;) Oli miten oli, tottiksessa on nyt kyllä työstettävää reilusti. Eipähän käy aika pitkäksi..
Yhteensä siis 285 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto :) Hyvä Kira!! <3 Siitä on tullut ihan oikea hakukoira ja taitava sellainen :) Nyt on alokasluokat kahlattu ja suuntaamme avoimeen luokkaan. :)
Päästiin takaisin radan alkuun ja lähetin vasempaan etukulmaan. Edelleen koira eteni hienosti, olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hienoja pistoja se teki! Vasemmassa etukulmassa ei ollut ketään joten kutsuin koiran pois ja lähetin sen uudestaan oikealle. Nyt haltuunotto keskilinjalla meni ihan kivasti. Taas hyvä pisto ja koirahan eteni sitten suoraan sinne oikeaan takakulmaan, josta löysi ukon. Taas haukussa oli muutama tauko, kerran tuomari pyysi minua pysähtymään, mutta juuri kun pysähdyin, Kira jatkoi haukkua. Tässäkin haltuunotto ok mutta taas käskyn jälkeen koira jäi haistelemaan piiloa. Tätä lienee syytä nyt treenata :D Tulimme hallinnassa tästä takaisin keskilinjalle ja tuomarin mielestä olisimme vielä jatkaneet rataa (jotenkin muisti että olisimme avoimen luokan koirakko). Neuvottelun jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että olemme valmiita ;) ja pisteitä hausta 168/170. Hyvä mieli, Kira oli tosi pätevä! <3 Ei tarvinnut kovin montaa pistoa esittää tällä radalla :D
Esineruutu oli vuorossa seuraavana ja kovasti luottavaisin mielin sinne suuntasin. Ruutu olikin vaikea! Ilmeisesti pohja oli aika haastava eikä juurikaan tuullut. Olin ajatellut lähettää koiran ihan oikeasta nurkasta ensin, mutta en mennytkään ihan sinne asti. Siellä oikeassa etukulmassa olisi ollut esine, nyt Kira ei saanut siitä hajua ja myöhemmin kun etsiskeli sieltä päin, kutsuin koiran pois.. Kira juoksenteli ruudussa kovasti mutta kyllä minusta sillä näytti nenä kuitenkin olevan auki ja oli esineitä etsimässä. Tosin kävi alueen ulkopuolellakin jokusen kerran kyllä. Ei vaan meinannut löytyä. Meinasi jo ohjaajan kädet vähän alkaa hiota mutta sitten viimein Kira sattui esineen kohdalle ja pelasti tilanteen. Aikaa jäi ruudussa 40 sekuntia... :O Pisteet 26/30.
En osaa sanoa, miksi jännitin tottista taas ja tällä kertaa ihan kamalasti. Vielä kun alokasluokan koirat aloittikin ekana ja oltiin heti ensimmäisessä parissa niin tuli ihan kiire kentälle. Tuntui että tärisen kuin haavanlehti, lähde siinä sitten suorittamaan.. Voi Kira-parkaa kun ohjaaja oli taas ihan pökkelö! Liikkeet ensin. Seuruu meni ihan hyvin, vähän Kira painoi ja poikitti (se seuruukohta on siis TAAS liian edessä..!) mutta asenne oli kiva. :) Erinomainen. Sitten jäävät ja voihan kettu, ei istu taas ei. Siellä se hienosti seisoi jalat harallaan kun käännyin. Siispä puutteellinen. Maahanmeno ok ja luoksetulo oli ihan kelvollinen, mutta sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä. Erittäin hyvä..? Tässä vaiheessa ohjaajalle meinasi iskeä vähän jo tuskanhiki... Kapulatelineelle mennessä seuraaminen rakoili (TAAS!!!) ja tasamaanouto oli hidas. Siitä hyvä. Hyppynoudossa haukahti sivulle siirtyessään, muuten noudoissa ei isompaa. Paitsi se ohjaajan tuska :) Olisikohan ollut erinomaiset molemmat. Eteenmenopaikalle mennessä koiran seuraaminen hajosi taas (päivän teema? ;)) Valmistelevassa osuudessa pientä edistämistä, lähti määrätietoisesti ja meni maahan hyvin. Tuomaria häiritsi pieni vilkaisu taakse, minusta se oli tosiaan aika pieni. Varmaan erittäin hyvä. Paikkamakuusen mennessä koira haahuili omiaan ja siitä johtuen meni tosi hitaasti maahan. Nousi kuitenkin sivulle kohtuullisesti ja sain sen mukaan seuruuseenkin vielä, jotain on sentään harjoiteltu :D Pisteet tottiksesta 91 ja yleisfiiliksenä ohjaajan kamala jännitys ja TUSKA! Varmaan vähän maasto-osuudetkin oli koiraa väsyttäneet ja kentälle paistoi tottiksen aikana aurinko tosi kuumasti. Pelkäsin pyörtyväni lämpöhalvaukseen ja/tai jännitykseen..! ;) Oli miten oli, tottiksessa on nyt kyllä työstettävää reilusti. Eipähän käy aika pitkäksi..
 |
| Tuore kakkos-luokkalainen <3 Kuva A.H. |
Yhteensä siis 285 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto :) Hyvä Kira!! <3 Siitä on tullut ihan oikea hakukoira ja taitava sellainen :) Nyt on alokasluokat kahlattu ja suuntaamme avoimeen luokkaan. :)
Voihan roikkuva huuli
Elokuinen kesälomani alkoi hieman ikävästi, kun maanantaina 18.8. lähdimme illalla Aatusta kovasti huolestuneena viemään sitä eläinlääkärin päivystykseen Tuhatjalkaan. Aiemmin iltapäivällä huomasin Aatun istuvan keittiössä pöydälle unohtuneen puruluun edessä ja kuolaavan kovasti. Laitoin luun kaappiin, kuivasin koiran kuonon ja sillä selvä. No eipä ollut, hetken päästä tajusin että se kuolaa taas ja kovasti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että oikeastaan koko vasen puoli naamasta on tosi omituinen ja huolestuin kovasti. Aatu ei pystynyt laittamaan vasenta silmää kiinni tai kurtistamaan kuonoa vasemmalta puolelta ja sen huulet roikkui omituisesti, mistä myös kuolaaminen johtui. Myös vasen korva roikkui jotenkin alempana kuin oikea.
Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua
Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.
Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!
Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua
Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.
Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!
 |
| Pientä parannusta havaittavissa :) |
24.8.2014
"Suljen silmät, kuvittelen et lennän. Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä"
Alkukesällä ajatus EK-koestartista elokuussa tuntui hyvältä idealta, mutta mitä lähemmäs koe tuli, sitä kamalammin alkoi jännittää... Treenattavia osa-alueita kun on niin monta! Lisäjännitystä toi vielä sekin, ettemme ole kisanneet haussa aiemmin, eli EK-kokeessa uusia kokeessa suoritettavia osa-alueita tuli meille nyt sitten yhteensä 3. Jännitys oli siis melkoinen, mutta yritin väkisin hakea luottavaista tsemppifiilistä ja yrittää löytää kokeeseen luoton koiraan. Kira on hyvä, se tekee kyllä ihan varmasti parhaansa. Ja kannatti luottaa!
Koepäivä alkoi jäljellä. Nyt jälki ei pelottanut ihan niin paljon kuin viimeksi ja ihan hyvillä mielin laitoin Kiran janalle. Kira eteni melko määrätietoisesti suoraan takamerkkiä kohti, tarkisti ehkä 30cm jälkeä oikealle ja lähti määrätietoisesti vasemmalle. Kutsua takaisin janalle ei tullut, jes! Ja niin me paineltiin metsään :) Janalta täydet. Nyt myös jäljestäminen oli minusta kivaa, rauhallista ja tarkkaa menoa. Korkeiden suopursujen kohdalla Kira joutui tekemään vähän enemmän töitä, mutta sieltäkin selvittiin pois ja kaikki kepit koira nosti itse. Kuin hieno petraus edelliseen koejälkeen! Jäljeltä 60/60 pistettä.
Jäljen jälkeen lähdettiin suorittamaan tottis seuraavana ja taas sai jännittää. Koetta edeltäneissä treeneissä Kira oli välillä vähän.. erilainen kuin yleensä, enkä oikein tiennyt miten valmistella se tähän kokeeseen. Tuntui että ollaan menossa vähän soitellen sotaan..! :o Alokasluokan koiria oli 3, ja tottis suoritettiin kolmen porukassa siis. Kira suoritti ensin liikkeet ja sitten heti paikkamakuun. Seuraaminen erinomainen, ja ihan kivalta se tuntuikin. :) Oli tarkka ja aktiivinen mutta ei painanut tai edistänyt. Henkilöryhmäkin meni nyt hyvin. Liikkeestä istuminen onnistui tällä kertaa, jee! :) Siitäkin erinomainen. Maahanmeno ja luoksetulo myös erinomainen (kai?) vaikkakin Kira haukahti tullessaan luoksetulossa eteen istumaan. Sivulle siirtymisessä jäi myös hieman vinoon. Tasamaanoudon palautus oli aika hidas, tästä erittäin hyvä. Hypyssä tuomari kuuli koiran rapsauttavan estettä mennessään (itse en huomannut), takaisinhyppy hyvä. Tämä muistaakseni erinomainen. Hyppynouto muuten hieno, mutta sivulle ei meinannut siirtyä lopuksi millään. :O Erinomainen silti tämäkin. Myös eteenmeno erinomainen, lähti määrätietoisesti ja kovaa ja meni käskyllä nopsaan maahan. Paikkamakuussa ei huomauttamista, erinomainen ja tottiksen pisteet yhteensä 97. :) Tottis ei tullut nyt videolle, joten nuo arvosanat on ihan muistin varassa..
Seuraavaksi vuorossa oli haku ja nyt vasta jännittikin. Voi huh, tuntui että maha kääntyy ympäri vuoroa odotellessa..! Kira lähti pistoille ihan ok mutta työskenteli välillä taaksepäin (toisessa etukulmassa työskenteli alueen ulkopuolelle ja sain kutsua sitä hetken, että malttoi tulla pois). Sivulle se ei olisi tullut MILLÄÄN eli lähettäminen oli tosi tuskaista :O Tätä täytyy nyt treenata superisti, enpä ole treeneissä aiemmin moista huomannut. Kunhan saadaan yliheitot opeteltua kunnolla niin sekin ehkä helpottaa asiaa. Eka maalimies löytyi pressuun kääriytyneenä noin 50 metristä. Kiralla oli haukussa jokunen tauko ja kuuliaisesti pysähdyin aina siinä kohti. Haltuunotto meni ok ja kiltisti koira tallusteli mukanani keskilinjalle. Pari pistoa lisää ja toinen ukko löytyi 100 metristä vasemmasta takakulmasta avonaisesta umpipiilosta. Nyt haukkukin sujui hyvin! Tuomarin mielestä koira olisi voinut totella minua paremmin (no todellakin!! :D) mutta muuten homma sujui kuitenkin ok, tuloksena hausta 68/70 pistettä. Ilmeisesti se ei näyttänyt niin pahalta, kuin miltä itsestä tuntui.. Pääasia tietysti oli, että pystyin luottamaan siihen, että Kira löytää maalimiehet kyllä ja ilmaisee ok ja saan sen otettua hallintaan sekä tuotua keskilinjalle. Tavoite saavutettu siis sikäli. :)
Hetki taukoa ja sitten esineruudun pariin. Taas alkoi jännittämään :D koska laskin, että jos saadaan ruudusta vähintään 22 pistettä, on meidän EK1-koulari varma eikä loppuosuuksia tarvitse jännittää. Pudotettua ja tarkkuutta on kuitenkin treenattu vielä aika vähän ja onnistuminen tuntui siksi aika epävarmalta. Esineruutu oli kivaa kangasmetsää ja koiran liikkeet näki alueella kokoajan. Tuomarin kanssa jutellessani Kiran nenä kävi oikean takakulman suuntaan ja sinne sitten lähetinkin koiran, vaikka olin ajatellut aloittaa ruudun vasemmasta reunasta tuulen suunnan vuoksi. Kira lähti hyvin, juoksi takakulmaan ja tarkenteli etsien hetken siellä, kunnes sai paikannettua ja tuotua nahkaisen lompakon oloisen esineen. Nopeaa touhua siis, esineruudusta 30/30 pistettä. Tässä vaiheessa pystyi siis tuulettamaan koularin kunniaksi! :)
Pudotettu seurasi melko pian ja vähän hirvitti miten koira jaksaa. No, en tiedä eikö se jaksanut vai eikö huvittanut muuten mutta seuraaminen oli ihan kamalaa laahustamista ja sain patistella Kiraa vaikka kuinka monta kertaa mukaani kun se olisi mielellään vaan tallustanut takanani (mitä hakuradalla käytänkin maalimieheltä keskilinjalle siirryttäessä, toki eri käskyllä mutta kyllähän se varmaan sekoittaa koiraa silti). Kun sain sen viimein asettumaan sivulle ja luvan lähettää hakemaan esine, lähti se kuitenkin reippaasti laukalla esinettä kohti ja palautti yhtä hyvin. Pudotetusta 18/20 pistettä.
Tarkkuusruutuun lähdettäessa koira oli sen näköinen että ihan oikeastiko meinasit jotain vielä :D Tein ennen ruutuun menoa pienen virittelyn että ilmaisu muistuu mieleen ja sitten mentiin ilman paineita tarkkuusruutuun ajatuksella että kaikki mahdolliset pisteet on vain plussaa tässä kohti. Meillä on ollut vähän valeilmaisuja tarkkuusruudussa, Kira siis helposti ilmaisee jos ruudussa on koskettu kädellä, vaikkei siinä kohti olisikaan esinettä. Kokemattomuus näkyy tässä vielä. Kira lähti lähettäessäni tarkasti ruudun reunaa pitkin ja melkein heti takakulman jälkeen tuli esineelle ja ilmaisi sen menemällä maahan. :) Tarkkuusruudusta suureksi yllätyksekseni siis 20/20 pistettä! Vitsi miten pätevä Kira! <3 <3
Kokonaisuudessaan päivän saldona EK1 I-tuloksella ja luokkavoitolla yhteispistein 293: tottis 97 ja maasto 196..! Kyllä voin todella olla tyytyväinen taitavaan koiraani! Ihana Kira <3
Koepäivä alkoi jäljellä. Nyt jälki ei pelottanut ihan niin paljon kuin viimeksi ja ihan hyvillä mielin laitoin Kiran janalle. Kira eteni melko määrätietoisesti suoraan takamerkkiä kohti, tarkisti ehkä 30cm jälkeä oikealle ja lähti määrätietoisesti vasemmalle. Kutsua takaisin janalle ei tullut, jes! Ja niin me paineltiin metsään :) Janalta täydet. Nyt myös jäljestäminen oli minusta kivaa, rauhallista ja tarkkaa menoa. Korkeiden suopursujen kohdalla Kira joutui tekemään vähän enemmän töitä, mutta sieltäkin selvittiin pois ja kaikki kepit koira nosti itse. Kuin hieno petraus edelliseen koejälkeen! Jäljeltä 60/60 pistettä.
 |
| Janalle lähdössä, kuva Essi Kaukonen |
Jäljen jälkeen lähdettiin suorittamaan tottis seuraavana ja taas sai jännittää. Koetta edeltäneissä treeneissä Kira oli välillä vähän.. erilainen kuin yleensä, enkä oikein tiennyt miten valmistella se tähän kokeeseen. Tuntui että ollaan menossa vähän soitellen sotaan..! :o Alokasluokan koiria oli 3, ja tottis suoritettiin kolmen porukassa siis. Kira suoritti ensin liikkeet ja sitten heti paikkamakuun. Seuraaminen erinomainen, ja ihan kivalta se tuntuikin. :) Oli tarkka ja aktiivinen mutta ei painanut tai edistänyt. Henkilöryhmäkin meni nyt hyvin. Liikkeestä istuminen onnistui tällä kertaa, jee! :) Siitäkin erinomainen. Maahanmeno ja luoksetulo myös erinomainen (kai?) vaikkakin Kira haukahti tullessaan luoksetulossa eteen istumaan. Sivulle siirtymisessä jäi myös hieman vinoon. Tasamaanoudon palautus oli aika hidas, tästä erittäin hyvä. Hypyssä tuomari kuuli koiran rapsauttavan estettä mennessään (itse en huomannut), takaisinhyppy hyvä. Tämä muistaakseni erinomainen. Hyppynouto muuten hieno, mutta sivulle ei meinannut siirtyä lopuksi millään. :O Erinomainen silti tämäkin. Myös eteenmeno erinomainen, lähti määrätietoisesti ja kovaa ja meni käskyllä nopsaan maahan. Paikkamakuussa ei huomauttamista, erinomainen ja tottiksen pisteet yhteensä 97. :) Tottis ei tullut nyt videolle, joten nuo arvosanat on ihan muistin varassa..
 |
| Seuraaminen, kuva Essi Kaukonen |
Seuraavaksi vuorossa oli haku ja nyt vasta jännittikin. Voi huh, tuntui että maha kääntyy ympäri vuoroa odotellessa..! Kira lähti pistoille ihan ok mutta työskenteli välillä taaksepäin (toisessa etukulmassa työskenteli alueen ulkopuolelle ja sain kutsua sitä hetken, että malttoi tulla pois). Sivulle se ei olisi tullut MILLÄÄN eli lähettäminen oli tosi tuskaista :O Tätä täytyy nyt treenata superisti, enpä ole treeneissä aiemmin moista huomannut. Kunhan saadaan yliheitot opeteltua kunnolla niin sekin ehkä helpottaa asiaa. Eka maalimies löytyi pressuun kääriytyneenä noin 50 metristä. Kiralla oli haukussa jokunen tauko ja kuuliaisesti pysähdyin aina siinä kohti. Haltuunotto meni ok ja kiltisti koira tallusteli mukanani keskilinjalle. Pari pistoa lisää ja toinen ukko löytyi 100 metristä vasemmasta takakulmasta avonaisesta umpipiilosta. Nyt haukkukin sujui hyvin! Tuomarin mielestä koira olisi voinut totella minua paremmin (no todellakin!! :D) mutta muuten homma sujui kuitenkin ok, tuloksena hausta 68/70 pistettä. Ilmeisesti se ei näyttänyt niin pahalta, kuin miltä itsestä tuntui.. Pääasia tietysti oli, että pystyin luottamaan siihen, että Kira löytää maalimiehet kyllä ja ilmaisee ok ja saan sen otettua hallintaan sekä tuotua keskilinjalle. Tavoite saavutettu siis sikäli. :)
Hetki taukoa ja sitten esineruudun pariin. Taas alkoi jännittämään :D koska laskin, että jos saadaan ruudusta vähintään 22 pistettä, on meidän EK1-koulari varma eikä loppuosuuksia tarvitse jännittää. Pudotettua ja tarkkuutta on kuitenkin treenattu vielä aika vähän ja onnistuminen tuntui siksi aika epävarmalta. Esineruutu oli kivaa kangasmetsää ja koiran liikkeet näki alueella kokoajan. Tuomarin kanssa jutellessani Kiran nenä kävi oikean takakulman suuntaan ja sinne sitten lähetinkin koiran, vaikka olin ajatellut aloittaa ruudun vasemmasta reunasta tuulen suunnan vuoksi. Kira lähti hyvin, juoksi takakulmaan ja tarkenteli etsien hetken siellä, kunnes sai paikannettua ja tuotua nahkaisen lompakon oloisen esineen. Nopeaa touhua siis, esineruudusta 30/30 pistettä. Tässä vaiheessa pystyi siis tuulettamaan koularin kunniaksi! :)
 |
| Vallan iloisin fiiliksin esineruudun jälkeen :) kuva Essi Kaukonen |
Pudotettu seurasi melko pian ja vähän hirvitti miten koira jaksaa. No, en tiedä eikö se jaksanut vai eikö huvittanut muuten mutta seuraaminen oli ihan kamalaa laahustamista ja sain patistella Kiraa vaikka kuinka monta kertaa mukaani kun se olisi mielellään vaan tallustanut takanani (mitä hakuradalla käytänkin maalimieheltä keskilinjalle siirryttäessä, toki eri käskyllä mutta kyllähän se varmaan sekoittaa koiraa silti). Kun sain sen viimein asettumaan sivulle ja luvan lähettää hakemaan esine, lähti se kuitenkin reippaasti laukalla esinettä kohti ja palautti yhtä hyvin. Pudotetusta 18/20 pistettä.
Tarkkuusruutuun lähdettäessa koira oli sen näköinen että ihan oikeastiko meinasit jotain vielä :D Tein ennen ruutuun menoa pienen virittelyn että ilmaisu muistuu mieleen ja sitten mentiin ilman paineita tarkkuusruutuun ajatuksella että kaikki mahdolliset pisteet on vain plussaa tässä kohti. Meillä on ollut vähän valeilmaisuja tarkkuusruudussa, Kira siis helposti ilmaisee jos ruudussa on koskettu kädellä, vaikkei siinä kohti olisikaan esinettä. Kokemattomuus näkyy tässä vielä. Kira lähti lähettäessäni tarkasti ruudun reunaa pitkin ja melkein heti takakulman jälkeen tuli esineelle ja ilmaisi sen menemällä maahan. :) Tarkkuusruudusta suureksi yllätyksekseni siis 20/20 pistettä! Vitsi miten pätevä Kira! <3 <3
Kokonaisuudessaan päivän saldona EK1 I-tuloksella ja luokkavoitolla yhteispistein 293: tottis 97 ja maasto 196..! Kyllä voin todella olla tyytyväinen taitavaan koiraani! Ihana Kira <3
18.7.2014
Back in business!
Aikomus oli kirjoittaa ekasta viikosta steriloinnin jälkeen ja Kiran parantumisesta, mutta niin se näemmä jäi vaan ajatuksen tasolle loppuviikon osalta.. Hupsis! Kira kuitenkin parani tosi hienosti ja nopsaan, viikko leikkauksesta se livahti avonaisesta terassin ovesta pihalle ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympyrää etupihalla.. No, kipulääkekuuri oli silloin jo loppunut ja pikkuhiljaa alettiin sitten alkuviikosta lisätä lenkin määrääkin taas, kun neiti-koira ei selvästikään ollut mitenkään kipeä - kamalan energinen kyllä. Nyt ollaan jo palattu harrastusten pariinkin. Hakutreenejä on taas jatkettu ja treenattu ahkerasti myös jälkeä.
Kertoilin kasvattajalle meidän ongelmista metsäjäljellä ja saatiin "komento" takaisin pellolle. Nyt kolmen viikon ajan pyritään ajamaan 4 jälkeä viikossa pellolla ja sitten pikkuhiljaa siirretään taas jälki takaisin metsään. Onpa vaan tuo peltojälkikin taas pitkästä aikaa mukavaa puuhaa! :) Ja hauska nähdä kuinka intensiivisellä treenillä koira kehittyy pikkuhiljaa kokoajan. Vielä kun ohjaaja oppisi hyväksi ohjaajaksi jäljellä(kin ;)). Jäljen lisäksi on alettu treenailemaan tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Pitäähän sitä nyt joku uusi laji ottaa opeteltavaksi ettei elämä käy liian tylsäksi ;)
Vihdoinkin hakutreeneissä ollaan myös vähän edetty (olen jotenkin tosi sitkeästi vaan junnannut haussa paikallaan...) - Kira teki melkein 200 metrin radan jossa oli 2 tyhjää ekaa kertaa peräkkäin, yhteensä koko treenissä oli 3 tyhjää. Olen supertyytyväinen koiran työskentelyyn! Se teki loistavan hienoja pistoja, ilmaisi vieraan maalimiehen umpparissa tosi hyvin ja kutsuistani huolimatta ei tullut pois ollessaan maalimiehen hajulla. :) Voi kuinka taitava Kiippa! <3 Viimeisillä ukoilla pitkät haukut meinasi jo vähän pätkiä hengästymisen vuoksi, hikinen keli ja pitkä rata alkoi verottamaan mutta tosi hienot treenit joka tapauksessa. Ja Kira hienosti todisti, että osaa enemmän ja moottori riittää paljon paremmin, kuin mitä välillä aina itse jännitän ja luulen. ;)
Vielä ei ole leikkauksen jälkeen tehty hyppyjä, vaikka muuten tottista onkin taas alettu treenailla. Kira kävi hierojalla pitkästä aikaa toissa maanantaina ja oli aikamoisen tukossa. Mennään vielä ensi viikolla uudestaan ja yritetään saada kroppa kuntoon. Oikea takajalka varsinkin tuntuu oikuttelevan, treenikaveri epäili hermopinnettä. :( Parempi hoidattaa kerralla nyt tuommoiset pois, ettei jää mitään vaivoja jatkossa sitten. Aatu kävi hierojalla myös (tosin raasu oli kyllä itse NIIN menossa uimaan, kun uimalan tiloihin mentiin käsittelyä varten) ja oli suureksi yllätykseksi melko hyvässä kunnossa. :) Mukavaa vaihtelua! Tämän kesän vaivoina Aatulla tosin onkin nyt sitten ollut hotspottia enemmänkin. Kun yhdestä paikasta saan ihottuman kuriin, leviää se toisessa kohdassa. Mitä noita nyt olen seurannut, niin aika monesti on tainnut alkaa semmoisesta kohdasta, mistä olen irroittanut punkin. Kurja vaiva tuokin, mutta kiva että edes kroppa muuten on nyt Aatulla mennyt parempaan suuntaan! :)
Kertoilin kasvattajalle meidän ongelmista metsäjäljellä ja saatiin "komento" takaisin pellolle. Nyt kolmen viikon ajan pyritään ajamaan 4 jälkeä viikossa pellolla ja sitten pikkuhiljaa siirretään taas jälki takaisin metsään. Onpa vaan tuo peltojälkikin taas pitkästä aikaa mukavaa puuhaa! :) Ja hauska nähdä kuinka intensiivisellä treenillä koira kehittyy pikkuhiljaa kokoajan. Vielä kun ohjaaja oppisi hyväksi ohjaajaksi jäljellä(kin ;)). Jäljen lisäksi on alettu treenailemaan tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Pitäähän sitä nyt joku uusi laji ottaa opeteltavaksi ettei elämä käy liian tylsäksi ;)
Vihdoinkin hakutreeneissä ollaan myös vähän edetty (olen jotenkin tosi sitkeästi vaan junnannut haussa paikallaan...) - Kira teki melkein 200 metrin radan jossa oli 2 tyhjää ekaa kertaa peräkkäin, yhteensä koko treenissä oli 3 tyhjää. Olen supertyytyväinen koiran työskentelyyn! Se teki loistavan hienoja pistoja, ilmaisi vieraan maalimiehen umpparissa tosi hyvin ja kutsuistani huolimatta ei tullut pois ollessaan maalimiehen hajulla. :) Voi kuinka taitava Kiippa! <3 Viimeisillä ukoilla pitkät haukut meinasi jo vähän pätkiä hengästymisen vuoksi, hikinen keli ja pitkä rata alkoi verottamaan mutta tosi hienot treenit joka tapauksessa. Ja Kira hienosti todisti, että osaa enemmän ja moottori riittää paljon paremmin, kuin mitä välillä aina itse jännitän ja luulen. ;)
 |
| Muru ja murun pallo <3 |
17.6.2014
Toipilaspäivät 3 ja 4.
Elämä kaulurin kanssa sujuu jo hienosti ja koirassa on virtaa kuin pienessä kylässä. Kira kaipaisi selvästi jo treenejä! Haava näyttäisi parantuvan hienosti. :)
Ja kuten kuva kertoo, vielä toistaiseksi koira ei ole muuttunut tervuksi ;)
Elämä kaulurin kanssa sujuu jo hienosti ja koirassa on virtaa kuin pienessä kylässä. Kira kaipaisi selvästi jo treenejä! Haava näyttäisi parantuvan hienosti. :)
 |
| Haava tänään |
 |
15.6.2014
Toipilaspäivä 2
Viime yönä Kiraa ahdisti kauluri enemmän kuin ekana yönä joten tänään ollaan pidetty tötteröä melkein kokoajan, että koira tottuisi siihen. Huomenna kutsuu tosiaan työpaikka ja Kiran olisi pakko pärjäillä tötterön kanssa kotona :( Onneksi on vain neljäpäiväinen viikko.
Otin aamulla lapun alemman haavan päältä pois. Massun tilanne toisena päivänä leikkauksesta:
Näemmä ylemmän haavan ympärille kehittyy hieman mustelmaa. Edelleen massu näyttää tosi siistiltä, toivotaan että reiät paranee loppuun asti näin hyvin. :) Ja toivotaan että nämä muutama päivä pärjätään vielä tuon kaulurin kanssa.
Otin aamulla lapun alemman haavan päältä pois. Massun tilanne toisena päivänä leikkauksesta:
Näemmä ylemmän haavan ympärille kehittyy hieman mustelmaa. Edelleen massu näyttää tosi siistiltä, toivotaan että reiät paranee loppuun asti näin hyvin. :) Ja toivotaan että nämä muutama päivä pärjätään vielä tuon kaulurin kanssa.
14.6.2014
Toipilaana
 |
| Potilas lepäilee ekana iltana |
Tosi tyytyväinen olen että valitsin leikkaustavaksi tähystyksen vaikka se kalliimpi vaihtoehto olikin. :)
4.6.2014
Ei pikku-Kiroja
Kiran kokoajan pahenevien ja pidentyvien valeraskauksien takia piti tehdä päätöksiä ja koiran parasta ajatellen päädyin siihen, että Kira steriloidaan ensi perjantaina (eli perjantaina 13. päivä - hyvin valittu leikkauspäivä :D) tähystämällä. Kevään valeraskaus ei helpottanut edes Galastop-kuurilla kunnolla ja oireiden jatkuessa nelisen viikkoa alkoi koko homma käydä vähän epämielekkääksi molemmille. Jos koira on kahdesti vuodessa ensin juoksujen takia ns. pois pelistä ja sitten vielä valeraskaudet päälle joka juoksun jälkeen niin kyllä siinä harrastaminen käy hankalaksi. Ja hormonihäiriöisen koiran kanssa se märkäkohdun riskikin on suurempi. :( Nyt ehditään toivottavasti hoitaa leikkaus ja siitä toipuminen alta pois ennen syksyn mahdollisia kokeita ja luonnetestiä.
Tietysti toisaalta olisi ollut kiva säilyttää tulevaisuutta varten se mahdollisuus, että JOS Kiraa kuitenkin päädyttäisiin käyttämään jalostukseen joskus, niin kohtu olisi tallella. Jaksan kuitenkin uskoa, että tästä rodusta löytyy terveitä ja kivoja narttuja, joilla ei ole hormonien kanssa ongelmia. :) Ja kauhulla ajattelen myös syksylle odotettavissa olevaa juoksua, miten sen jälkeisestä valeraskaudesta oltaisiin selvitty kun lääkityskään ei enää tehoa.. Saati sitten jos ja kun pennuttamiseen olisi kuitenkin ollut vuosi tai kaksi aikaa. Juu ei tuu mittään, helpompi näin. Päästään rauhassa Kiran kanssa harrastelemaan ja kisaamaan ilman pelkoja juoksuista ja valeraskauksista.
PS. Kuinhan karvainen tuosta koirasta tulee steriloinnin jälkeen? Muuttuuko se tervuksi? :D
 |
| Pikku-Kipa <3 |
 |
| Vähän isompi pikku-Kipa :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)