It's Beginning to Look a Lot Like Christmas..

It's beginning to look a lot like Christmas;
Soon the bells will start,
And the thing that will make them ring is the carol that you sing
Right within your heart.

Ihanaa Joulua!

Voihan hiiva

Aatu kävi eilen (ensimmäistä kertaa ikinä..) hampaiden putsauksessa lääkärillä. Hampaat Aatulla oli aika ok kuntoiset, hammaskiveä oli mutta kohtuullisesti ja yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa. Ei siis huonosti melkein 10 vuotiaalle koiralle. Lääkäriin mentiin, koska mielestäni Aatun henki oli alkanut haista aika pahasti. Pyysin samalla lääkäriä leikkaamaan Aatun huulipoimuihin pesiytyneet hiivakarvat kokonaan pois - koiran hereillä ollessa kun niitä ei tahdo kaikkia saada pois ilman että välissä on kieli tms. :) Jokusen tunnin päästä hain unisen kaverin kotiin. 

Hirveästi väsyttää mutta koko automatkan Aatu silti istui autossa, niinkuin aina. Periaatteen mies <3

Klinikalla jo sanottiin, että Aatulta ajeltiin kuonosta vähän enemmänkin karvoja. Kun Aatu illalla heräili kunnolla, pääsin katsomaan tilannetta ja sehän ei näyttänyt kovin hyvältä. Hiivakarvat ja paha haju liittyikin ärhäkkään ihotulehdukseen, mikä huulista löytyi molemmin puolin. :( Vasemmalla, silloin reilu vuosi sitten halvaantuneella puolella tilanne on pahempi. Iho oli rikki ja kovasti turvoksissa, ilmeisesti ärtyi ajelusta vähän lisää. Itse tulehdus ja ihon paksuuntuminen on toki jo pidempiaikainen ongelma.

Kuono illalla 16.11.

Illalla huuhtelin huulen betadinella ja aamulla tilanne oli onneksi jo vähän vähemmän ärtynyt.

Ja aamulla 17.11.

Kuonon tulehtuneita alueita hoidetaan nyt Betadinella ja Canofite-kuurilla ja toivotaan että saadaan ongelma kuriin sillä. Hyvän aikaahan tuo on tuolla varmasti jo muhinut, varmaan nyt syksyn kosteus vain pahensi tilannetta.  

Koirat kävivät myös viikko sitten hierojalla. Kiralta ei onneksi löytynyt hälyttäviä jumeja, pientä jäykkyyttä vain. Aatun tilanne oli sitten pahempi, Aatu oli tosi jumissa oikeastaan koko selän osalta. Takajalat ja selkä ei tuntuneet kommunikoivan keskenään ollenkaan ja oikean lavan takaa löytyi vielä kunnon kipupiste. Aatu pääsee joulukuun alussa uudestaan hierojalle mutta jo nyt hammaslääkärin yhteydessä selän jumeja hoidettiin akupunktio-neuloilla. Niitä voitaisiin käydä jatkossakin ottamassa, jos niistä tuntuu olevan Aatulle apua.

Kausi 2015 taputeltu

Tänään kiitetään ja kestitetään treenikavereita ja samalla juhlitaan kauden tuloksia joten kirjataanpa vielä tännekin ylös, mitä tällä kaudella saatiin aikaan. :) Kiran ensimmäisen PK-kokeen koekertomukseen kirjoitin, että keräillään sitten ykköstuloksia ylemmissä luokissa jatkossa. Näin onkin tehty, kaikista PK-kokeista tuon jälkeen Kira on saanut kasaan ykköstuloksen! :)

Tavoitteet kaudelle 2015 kuului seuraavasti:

- tokon AVO1 ennen sääntömuutoksia 1.8.2015

- HK3

- JK2

- EK2

- JA ennenkaikkea sen, että meillä olisi kokeissa kivaa Kiran kanssa yhdessä enkä pilaisi sen suoritusta liialla omalla jännityksellä..!

Aatun tavoitteena on pysyä mahdollisimman terveenä. :)

Ja kuinkas sitten kävikään?

Koekausi oli tarkoitus aloittaa toukokuun alussa jälkikokeella mutta lumien vuoksi koe siirtyikin kesäkuun loppuun. Kesäkuun alussa 6.6. lähdettiin osittain myös tästä syystä hieman ex tempore Jämijärvelle kokeilemaan ekaa voittajaluokan hakukoetta ja suureksi yllätyksekseni Kira nappasi suoraan sieltä heti ykköstuloksen luokkavoitolla! Maasto 198, tottis 83 eli yhteensä 281 pistettä, eka HK3 koulari ja KVA-kello käyntiin! :) Hieno aloitus kaudelle kertakaikkiaan, HUH!

Hirmu ylpee ihanasta koirastani! <3

 24.6. oli sitten luvassa se jälkikoe ja Kira ajoi tosi hienon jäljen kenraalitreenien luomasta epätoivosta huolimatta. Uuraisilta mukaan siis JK2 pistein maasto 195, tottis 95 eli yhteensä 290 pistettä, ykköstulos ja luokkavoitto. :) Heinäkuussa jatkettiin tokokokeilemaan 10.7. AVO1:n toivossa ennen sääntömuutoksia. Kokeesta ei jäänyt suuria onnistumisia jälkipolville kerrottavaksi, mutta ykköstulos saatiin kuitenkin rämmittyä kasaan pistein 163. Kehässä ei kyllä tälläkään kertaa ollut yhtään hauskaa ja ajatus tokon jättämisestä eläkepäiviin taputeltiin sen siliäntien. :D 

Tämän kauden ehdottomasti jännin koe oli edessä syyskuussa eli Belgien rotumestaruudet 27.9. Kaustisella. Meidän ekat oikeat kisat! Hakuradalla oli haasteita, Kira ei tahtonut upota oikein kunnolla varsinkaan vasemmalle puolelle (tuuli vasemmalta ja koko vasen puoli oli tyhjä...). Ukot kuitenkin löytyi ja haastavasta esineruudustakin saatiin kaksi esinettä ylös (hakukoirien parhaat pisteet esineistä). Maastot yhteensä 183 ja hienosti tsempattu tottis 92. Yhteensä 275, toinen ykkönen KVA:n arvoon ja rotumestaruus-hopeaa! 

RM-meiningeissä :)

Muru <3

Kauden vikassa kokeessa käytiin vielä Keuruulla 25.10. hakemassa EK:n osalta menolippu voittajaan eli EK2 pistein maasto 193, tottis 95 ja yhteensä siis 288, I-tulos ja jälleen luokkavoitto. :) 

Kuten kerrottu, tokokehässä olosta en erityisemmin nauttinut ja myös tuo JK2-koe jäi mieleeni kamalana jännittämisenä tottiksen osalta. Parannusta on kuitenkin tapahtunut ja eteenpäin menty monessakin jutussa. Kaksi viimeistä koetottista olen jopa pystynyt hengittämään :D RM-kokeen tottisliikeitten jälkeen fiilistelin melkein tippa linssissä paikkamakuupiilossa että hitsi kun koira teki töitä niin hienolla asenteella. Jos viime vuosi oli hieno ensimmäinen koekausi niin hieno oli kyllä tämäkin. 5 koetta ja 5 ykköstulosta! Tästä on hyvä jatkaa ensi kaudelle! :) Ihan uskomatonta että vain neljällä hakukokeella Kira on jo yhtä ykköstä vaille käyttövalio! KIITOS treenikaverit, kouluttajat, kasvattaja..:) ja KIITOS KIRA! <3 Olet niin super <3

Kuva Jutta Niemelä

Kaudelle 2016 toiveissa olisi vaatimattomasti

- KVA! Vika ykköstulos hausta siis (samalla tupsahtaisi osallistumisoikeus SM-kisoihin..)

- EK3

- JK3 

 .. Treenintäyteinen talvi siis tuloillaan ;)  

PS. Ai mitäkö Aatu teki tämän kauden? Tämä siskoni kasaama kuvakollaasi taitaa kertoa olennaisimmat :D Aatu <3

Laitettakoon ylös kirjoihin ja kansiin..

.. että Kira suoritti tiistain treeneissä ehkä parhaimman liikkeestä istumisensa ikinä! Se oli nopea ja rento ja valmisteleva osuus korrektia seuraamista. Mahtista! :) Salaisuutena tähän oli se, ettei koira tiennyt tekevänsä kohta istumisen :D Näitä lisää! :)

Kauden vika koe - EK2 Keuruu

Eilen käytiin tämän syksyn viimeisessä kokeessa, vaihtelun vuoksi EK-kokeessa Keuruulla. Tuomarina toimi Juha Kurtti ja kuuden koiran koe saatiin ennätyssujuvasti vietyä läpi. Hyvät oli järjestelyt! :) Viime syksynä tehtiin Kiran kanssa tosiaan EK1 joten nyt suunnattiin avoimeen luokkaan sitten hakemaan menolippu voittaja-luokkaan. :)

Koe alkoi jäljillä. Meidän osalta jälki oli oikein mukavassa metsässä. Janalle Kira lähti varmasti ja hyvin, nappasi jäljen hyvin ja lähti määrätietoisesti ajamaan - vaan kutsu kuului että takaisin janalle eli takajälki siis, taas. Pöh! Noo, koira ympäri ja metsään keräämään kepit. Kaikki kepit Kira nostikin melko nopsaan eli hyvä jälki, jos ei tuota ikuista takajälkeä lasketa :P. Jäljeltä pisteitä 57/60. 

Toisena sitten pudotettu. Se tehtiin pellolla, ehdin jo tuumata että aika kiva että tein viimeistelytreenin pimeän vuoksi pellolla mutta sitten huomasin, että kesken matkan on pieni metsäsaareke. Arveltiin siinä, että voi olla koirille vaikea kohta edetä siitä vielä eteenpäin hakemaan esine. Kävely sujui suurinpiirtein ok, ei vieläkään täydellisesti eli treenattavaa sen osalta riittää mutta paremmin kuitenkin nyt kuin alokkaassa. Lähetin Kiran, se juoksi siihen pienelle "metsäkaistaleelle" ja pohdiskeli mitä oli tekemässä, ehti siinä vähän ajaa lintujakin lentoon ja hieman kirmata niiden perässä... Kunnes totesi että varmaan homma valmis ja lähti juoksemaan minun luokseni. Hetken seisoin tyhmänä ja vain katsoin kun koira tulee takaisin, sitten onneksi muistin treenikaverini ohjeet että pitää pysäyttää koira ja yrittää lähettää uudestaan hakemaan. Jos päästän sen palaamaan luokseni ilman esinettä, on homma nollilla. En saanut Kiraa kokonaan pysähtymään mutta SEIS - HAE käsimerkin kanssa sai sen kuitenkin kääntymään ympäri ja hakemaan patakintaan. HUH! Pienestä meinasi olla kiinni! Pudotetusta 16/20.


Seuraavaksi vuorossa tottis. Ei ollut meidän paras päivä tänään, koira ei tuntunut ihan niin hyvältä kuin olisi voinut tuntua, pieniä kauneusvirheitä vähän siellä täällä.. Seuraamispaikka oli liian edessä, sivulle siirtymiset vajaat.. Isompia mokia ei kuitenkaan tullut (paitsi luoksetulo vaati kaksi käskyä??! ja eteenmenon maahanmeno samoin) ja kokonaisuutena näin pian edellisen kokeen jälkeen kuitenkin suurinpiirtein ok. Pisteitä tottiksesta 95.

Sitten jatkettiin esineruudun pariin. Kira vaikutti innokkaalta ja lähtikin ekalla lähetyksellä hyvin. Aikalailla samointien se nappasi ekan esineen. Toisella lähetyksellä sitten tuli pikavauhtia myös toinen. Tosi hieno ruutu! Arvostelun jälkeen minulle näytettiin, missä kolmas esine olisi ollut - ihan melkein lähetyslinjalla kannon päällä seistä nökötti pieni hirvi. Kävelin varmaan metrin tai kaksi sen edestä, enkä huomannut yhtään :D kun katselin vain jalkojani ja koiraa. Hauska! Esineruudusta 30/30.

Aika pian esineiden jälkeen oli vuorossa tarkkuus. Tulin polkua pitkin paikalle ja hetki kesti itsellä hahmottaa, miten päin tarkkuusruutu oli laitettu. Se oli nimittäin metsäkoneen uralla niin, että ruudussa oli 2 metsäkoneen uraa (mullalla siis) ja pari kaistaletta metsää. Laitoin Kiran oikeasta etureunasta etsimään ja se kävi tosi huolellisesti sitä kapeaa metsäkaistaletta läpi useamman kerran. Ei vaan tajunnut, että ruutu jatkuu sinne metsäkoneen uralle. Tajusin onneksi itse hieman siirtyä etureunalla ja koirakin siirtyi haistelemaan metsäkoneen uraa ja plätsähti maahan. Sieltä se esine sitten löytyikin, ompelukoneen puolalta näytti metallinen pyörylä painettuna maahan. Hienoa työtä Kiralta! :) Tarkkuudesta 20/20. 

Viimeisenä vuorossa oli haku ja kyllähän se taas vähän jännitti sekin. Onneksi rata on EK:ssa vain sen 100m. Aloitin vasemmasta etukulmasta kun Kira vähän nuuskutteli sinne päin. Se lähti aluetta vinosti eteenpäin mutta näytti olevan hajulla, joten annoin mennä. Ekalla pistolla löytyikin ehkä n. 40 metristä eka ukko. Piilo oli hieno, kallionkolosta löytyi havujen alta tyyppi. :) Palattiin keskilinjalle ja jatkettiin oikeasta etukulmasta. Lähetin oikealle kaksi pistoa peräkkäin (hyvin Kira lähti samalle puolelle kahdesti, en muista ollaanko treeneissä tätä hirveästi tehty..) mutta sitten laitoin jo taas vasemmalle - ehkä vähän liian pian koska ainakin osittain Kira tarkasti jo aluetta, jossa oli jo käynyt. No, seuraavalla pistolla vasuriin löytyikin sitten se toinen tyyppi, tällä kertaa avonaisesta vanerikehikosta. Maalimies-parka ei ollut tajunnut korviaan peittää niin mukavastihan siellä kivien välissä vanerikehikossa oli haukku raikanut.. :O Olen tyytyväinen Kiran suoritukseen, etukulman olisin voinut toki korjata mutta jotenkin en tahdo kokeessa uskaltaa sitä hirveästi korjailla, varsinkaan RM-radan tukkoisuuden jäljiltä.. Pientä puutumista kuitenkin nyt näkyy eli nyt pitää päästä rikkomaan kokeenomaisen hakuradan kaavaa Kiralta. Pitää keksiä kaikkea hauskaa nyt jatkosuunnitelmiksi. ;) Hausta 70/70. 

<3

Yhteensä Kira keräsi pisteitä kasaan maastosta 193 eli tottiksen kanssa kokonaisuudessaan 288, I-tulos ja luokkavoitto! :) Hieno lopetus tälle kaudelle, ykkösputki senkuin jatkuu! Jatkossa Kira kisaa kolmessa eri lajissa voittajaluokassa, vau! :)

Talvi treenataan tottista ja kaikkea muuta mukavaa. Ensi kaudelle sitten uudet kujeet. :)

RM-HOPEAAAAA!!!

Tänään oli sitten vuorossa meidän kauden päätavoite, ekat oikeat kisat eli belgien rotumestaruudet kansallisten lajien osalta Kaustisella. Jännitys oli pinnassa koko viikon mutta eilen ja tänään mentiin melko maltillisella jännäämisellä, osansa lienee toki tämän aamuisella "melko aikaisella" herätykselläkin klo 03:50. Huh! Kisainto ei varsin ollut huipussaan kun aamulla peiton alta kaivauduin ylös :D

Haun osalta suoritukset alkoivat esineruudulla, jännittävää :) Ruutu oli aika haastavassa maastossa, oli paljon puita ja puskaa, ollaan varmaan aina treenattu avonaisemmassa maastossa... Ei tuntunut ilma liikkuvan ollenkaan joten ruutu oli aika haastava. Kira nosti 2 esinettä ja sai ruudusta 20 pistettä - hakukoirien parhaat pojot. :) 

Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle. Nyt jännitti! Maasto oli tosi aukeaa tasaista metsää vasen puoli, oikealla oli kalliokkoa ja puustoa. Etukäteen jännitin sitä, että kestääkö hallinta vai meneekö rata ihan kaahailuksi Kiralta. No ei mennyt, Kira irtosi älyttömän huonosti pistoille ja oikeastaan vasemmalle ei tainnut tehdä yhtään kunnon syvää laatikkopistoa...! :O Oikea puoli ei sujunut merkittävästi paremmin ja kokonaisuudessaan Kira työskenteli tosi paljon taaksepäin. Eka ukko löytyi muistaakseni jo ekalla tai toisella pistolla oikealle. Haukku ok, haltuunotto samoin. Jatkoimme matkaa ja pistot ei varsin parantuneet, meinasi jo alkaa kylmäämään ohjaajaa kun ei ukkojakaan nouse... Pakko oli luottaa koiraan ja jatkaa matkaa. Olin itse hieman yli 200 metrissä ja lähetin Kiran oikealle. Se oli kaartanut pistolla reilusti taaksepäin ja nosti sieltä toisen maalimiehen. Taas haukku ja haltuunotto ok. Huh kun oli täpärällä ettei jäänyt keskimmäinen ukko metsään...!! Tältä ukolta kun tultiin, olin taas sekaisin askelissa, että paljonko olen 200 metrin merkin jälkeen edennyt. Koira irtosi taas tosi huonon piston ja laitoin sen jälleen kerran oikealle. En uskaltanut liikkua enää keskilinjalla, laitoin koiran pistolle ja toivoin että se nyt menisi. Kira lähti keskilinjan suuntaisesti eteenpäin aluetta ja löysi viimeisen ukon. HUH mikä helpotus! Kaikista ilmaisuista täydet, työskentelystä vähennyksiä hyvään huonojen pistojen ja taaksepäin työskentelyn takia. Haku 163. 

Varmasti vasemmalle puolelle irtoamiseen vaikutti se, ettei siellä ollut koko 300 metrin radalla yhtään tyyppiä mutta kyllä nyt motivaatio olisi koiralla saanut olla paremmassa kunnossa. Ilmeisesti sille saatiin hallinta-treeneillä hallaa aikaan. :( No, ikuista tasapainoiluahan tämä ja onneksi Kira kuitenkin nosti kaikki tyypit! Oli minusta kyllä ihan rotumestaruuskisojen arvoiset maastot - ei ollut ihan helppoa mutta selvittiinpäs! :) Nyt vaan treeniä, eiköhän se juokseminenkin sitten taas maistu :) Maaston jälkeen siis pisteet yhteensä 183. 

Pikkaisen haun huono työskentely söi ohjaajan fiilistä ja laskin vielä että tottiksesta pitäisi saada vähintään 87 pistettä, että saadaan ykköstulos. Ei tuntunut ihan helpolta nakilta mestiksistä, varsinkin kun vielä kentän reunalta tiedettiin kertoa että tuomari on melko tiukalla linjalla mennyt. Hain Kiran aika hyvissä ajoin odottelemaan ja yritin tietysti sitä kohtaan olla iloinen ja rento. Edellisen parin viimeisiä suorituksia ja arvosteluja katsellessa Kira antoi minulle suukkoja ja nojaili jalkoihini hyväntuulisena. <3 Sain psyykattua sen avulla omankin fiiliksen paremmaksi - hemmetti nyt mennään ja näytetään mitä me osataan ja katsotaan mihin se riittää!! Ei luovuteta ennenkuin on yritetty! Cheekin sanoin kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii :D me marssittiin kentälle kättelemään tuomaria ja sitten se oli näytön paikka! Aloitettiin liikkeillä. Seuraaminen oli aika jees, Kira tuntui aktiiviselta ja kivalta, pikkaisen taaempana olisi paikka saanut olla mutta kokonaisuutena oikein kiva. :) Myös henkilöryhmä meni vallan mukavasti, seuraamisesta erinomainen. Seuraamisen ongelmien jälkeen tämä lämmittää kovasti :)

 

Istuminen oli nopea, joskin alun seuraamisessa pientä edistämistä. Erinomainen. Maahanmenossa samoin seuruupaikka hieman edessä, maahanmeno kuitenkin nopea ja varma. Luoksetulo lähti hyvin mutta eteentullessa himmasi ja sivulletulo jäi vajaaksi. Hyvä..?

Seisominen meni ok. Erittäin hyvä? Tasamaanoudon kapula oli haastava heitettävä ja eihän se mihinkään lentänyt. Kira lähti reippaasti mutta toi ravilla. Tyydyttävä (aika tiukka arvostelu kun koira lähti nopeasti, nosti kapulan reippaasti ja varmasti ja toi pureksimatta yhtään.. No, oli se hidas toki). Hyppynouto oli hieno, erinomainen, samoin A-este hienosti, erinomainen myös siitä.

Eteenmeno jännitti, lähteekö se ollenkaan? .. No lähti! Ja juoksi niin hienosti että otti kaksi käskyä alas. Ei haittaa! Tosi hienoa kun juos! :) Paikkamakuu erinomainen ja kokonaispisteet 92. WUHUUU ja hirveesti tuuletuksia! Olen niin iloinen tottiksen onnistumisesta tänään että..! Paljon pieniä kauneusvirheitä joo mutta kokonaisuudessa onnistuttiin tänään tosi hienosti ja fiilis kantoi! Ihan mahtavaa, KIITOS KIRA! <3 

Lopputuloksena haun RM-hopeaaaaa pistein 275 ja ykköstulos! Hoppee ei oo häppee kun kultaa nappasi Kiran super-taitava velipoika Väpä omistajansa Minnan kanssa. :) Siis tuplavoitto sisaruksille, ei huonosti! :) Kira ja Väpä teki kokeen ainoat ykköstulokset hausta. Olen tuloksesta tosi iloinen ja tottiksen onnistuminen lämmittää mieltä niin paljon! Hetki fiilistellään tätä ja ihaillaan mitalia :D mutta maaston osalta jäi kuitenkin vielä ensi vuodelle petraamisen varaa... ;)

Hallinta on historiaa ja koepaniikki on vakio

Rouva Leppänen täällä hei :) 

Nyt on siis häät juhlittu, häämatka matkusteltu ja arkeen palattu rytinällä. Uutta nimeä opetellessa, meinaa olla välillä vähän haastavaa ;) Kovasti on jo treenattu tuomarin kättelyssä esittäytymistä uudella sukunimellä, katsotaan mitä koejännityksessä ulos sitten loppujen lopuksi tulee :D 

Me <3 Kuva Tiina Karvonen

Ihana Samos <3

.. mutta ihana olla myös taas kotona! <3

Koirat oli juhlien ja matkan ajan hoidossa kumpikin omalla luottohoitajallaan, ihanaa kun voi luottaa ja tietää että hyvissä käsissä ovat. :) Heti seuraavana päivänä siitä, kun tultiin reissusta ja hain Kiran kotiin, käytiin treenaamassa vepeä. Harmillisesti kesä oli siinä kohti jo niin pitkällä että SOVE-haaveet oli pakko siirtää ensi kesälle. Hauska laji, ehdottomasti sen parissa jatketaan ensi kesänä! Tänä kesänä ehdittiin tehdä kokonaista kahdet treenit ja lisäksi siihen omatoiminen hukkuvan pelastustreeni, mutta ei nuo alokkaan liikkeet enää hirveästi vaadi niin pitäisi jo alkaa sujumaan. :)  


Vepe-treenien jälkeen oli seuraavana päivänä hakutreenien vuoro ja mikäs sen mukavampaa kuin ihan pois hanskasta oleva malinois..! :O Kira ylitti hienosti keskilinjaa omatoimisesti eikä tullut metsästä kutsuttaessa pois millään. Hupsista! Noh, eihän nyt yksi kerta mitään meinaa.. ! Eikä mitä, seuraavissa treeneissä toisella pistolla tyyppi karkasi n. 25 metristä rataa 150 metriin ja nosti sieltä ukon. Ja kyllä kutsuin sitä jo aika napakkaasti pois välissä vaan ei kerennyt tulla :O Joo ei naurattanut enää (ei oikeastaan kyllä sillä ekalla kerrallakaan, mutta nyt vielä vähemmän ;)). Kesän aikana oli harjoiteltu aika paljon yliheittoja ja en nyt tiedä voiko niitä pelkästään tästä syyttää, mutta ihan nyt ei homma sujunut enää niinkuin pitäisi :D Nyt on tässä sitten paikkailtu tilannetta muistuttelemalla niitä syviä suoria pistoja ja treenaamalla sitä hallintaakin. Tilanne näyttää jonkin verrankin paremmalta nyt onneksi, kuinka hyvin se kantaa nyt sitten kokeessa jo, se on asia erikseen... Siellähän sitä on 300m puolellaan tilaa juosta... :O

Tottiskaan ei ole nyt loman jälkeen sujunut ihan niinkuin toivoin ja itseltä meinasi jo tippua tottishanskat kokonaan kun pienistä asioista tuli iso kriisi ja tuntui ettei päästä eteenpäin ollenkaan. No, jotain on saatu aikaiseksi ja nyt on vaan pakko sitten hyväksyä että tämä on se taso millä tällä hetkellä mennään ja yritetään jatkossa sitten taas petrata. Voisiko näistä ilmaantuneista ongelmista päätellä, ettei kannattaisi lomailla ollenkaan? :D

Kiran loman aikana hankkima irokeesi. Ei ihme ettei tottele! :D

Niinkuin rivien välistä (orastavasta paniikista!) voi lukea, seuraava koe lähestyy eikä mikä tahansa koe vaan meidän ekat "isot kisat" eli PK-rotumestaruudet on luvassa viikon päästä sunnuntaina 27.9. Hui sentään! Kamala koekriisi (ja paniikki asioista jotka ei ihan varmasti tule onnistumaan!) on näemmä vakio ja sen kanssa yritetään nyt vaan pärjätä.. Yritetään treenailla hyvällä mielellä sen mitä tässä vielä ehditään ja sitten sillä mennään. Huh huh!

Ps. Tällä viikolla on niin kiirusta treenien suhteen ja mieskin on työreissulla koko viikon, joten Aatu pääsi siskoni luo hoitoon ettei sen tarvitse iltoja istua yksin kotona. Selvästi ainakaan joku meillä ei stressaa tulevaa koetta :D

Tokoura taputeltu?

.. siltä se ainakin nyt tuntuu ja näemmä tänne tulee päivitettyä vain koetuloksia eikä mitään muuta koko kesänä..! :O

No, perjantaina nyt kuitenkin lähdettiin Mänttään yrittämään toisen kerran tokon AVOa (marraskuussahan se sujui näinkin hyvin..) ennenkuin säännöt muuttuvat 1.8. Tuomarina kokeessa oli Juha Kurtti. Olen nyt tuumaillut, että avoimen tuloksen jälkeen toko jäisi meiltä tauolle eläkepäiviin saakka (ainakin! ;)) tai kunnes sille löytyy enemmän intoa. En osaa itse treenata tokoa ja tottista rinnakkain, tuntuu että ne jotenkin syövät toinen toisiaan ja tuntuu että tokon ylempien luokkien liikkeet vaativat jo niin paljon pilkuntarkkaa hinkkausta että liekö meistä on siihen.. Tai että osaanko itse viedä koiraa, joka ei kestä kamalasti toistoja.

Edellisessä kokeessa epäonnistuneita liikkeitä oltiin treenattu ahkerasti ja esim. kaukoissa ihan selvää kehitystä olikin tapahtunut. Koesuorituksen fiilis ja oma jännittäminen mietitytti silti, että miten mahtaa ohjaajan pää kestää. No, perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin koepaikalle ja selvisi, että AVOssa on 10 koirakkoa. Me oltiin toisen ryhmän ekana suorittavana koirakkona mutta onneksi paikkamakuut tehtiin alkuun putkeen eli minulle jäi hyvin aikaa paikkamakuun ja yksilöliikkeiden välillä. Paikkamakuu meni tuttuun tapaan, tosin takaisintullessa katsoin hetken että onko Kira kääntynyt kun on niin vinossa. Ei kuulemma ollut liikkunut, meni vain heti alussa vinoon (kun pitää katsekontaktia). Paikkamakuusta 10.

Koira tuntui ennen omaa suoritusta virittelyssä ihan ok:lta mutta kyllä jännitin että miten sen vire kestää ja miten oma jännitys siihen nyt vaikuttaa. Seuruu lähti ihan ok tuntuisesti, mutta kaaviota takaisintullessa lopussa Kiran kontakti alkoi tipahdella ja se alkoi taas erkaantua kauemmas minusta :( Viimeinen täyskäännös oli tästä johtuen tosi huono (ja söi ohjaajan fiilistä melkoisesti!) ja annoin Kiralle siinä vielä uuden käskyn ja käsiavun että sain sen sivulle viereeni. Tuomari kommentoi että älä ala sähläämään ennenkuin liike on ohi, hän jo kymppiä täältä kaiveli. No, seuruu siis 9,5. :O

Maahanmenoa ennen yritin tsempata koiraa mutta vastasin liikkurin valmis-kysymykseen liian voimallisesti ja koira painui maihin... Päästiin liikkeelle kuitenkin ja loppuliike sujui ihan ok. Maahanmenosta 8.

Luoksetulo lähtikin melkein samasta kohdasta. Kira tuntui tahmealta ja niinhän siinä kävi, ettei se reagoinut ensimmäiseen käskyyn ollenkaan vaan istua nökötti vaan. Toisella käskyllä lähti ihan ok liikkeelle (tuli laukalla!) ja pysähtyi meidän osaamistasoon nähden ihan ok. Loppuosassa en muista että olisi ollut mitään ihmeellistä. Luoksetulosta 5.

Liikkeestä seisomista varten meidän piti siirtyä vähän ja yritin siinä ottaa kontaktia koiraan ja tsempata sitä mutta se käveli mielummin kauempana minusta ja vältteli katsomasta kohti. Voi Kira-muru..! <3 Seuruu lähti aika ankean tuntuisesti, Kira edisti ja käskyllä tuntui että se painui maihin. Kääntyessäni se kuitenkin seisoi eli liike meni kuitenkin ihan hyvin. :) 10

Noutoon siirryttiin seuraavaksi ja sitä en sentään onneksi jännittänyt. :) Kira tekikin ihan hyvän noudon, vähän takaisinpaluu olisi voinut olla ripeämpi mutta noudosta kuitenkin 10.

Kaukot tehtiin samalta paikalta ja kyllähän se koiran tahmeus tässäkin näkyi. Ensin se tarvitsi kaksi käskyä, että sain sen maahan ja sitten vielä ensimmäinen vaihto istumaan vaati kaksi käskyä. Onneksi sillä toisella nousi kuitenkin ihan hyvin ja kaukot muuten meni ihan ok. Työvoitto, että mielentilasta huolimatta onnistui nyt! :) Kaukoista 7.

Hyppy tehtiin samalla ajatuksella eli esteen taakse istuminen otti kaksi käskyä eikä se nyt mikään innokas suoritus ollut. Siitä 6. Teki silti ja saatiin homma valmiiksi, iso HUH! Kokonaisvaikutus oli 10.

Palkkasin koiran ja mietin siinä, ettei yksikään liike tainnut mennä ihan nollille eli mahdollisuudet ykköstulokseen on kyllä. Tulokset tuli onneksi nopeasti ja saatiin rämmittyä kasaan 163 pistettä! Wuhuu, ei tarvitse mennä enää uudestaan! :D Ykköstulosta lähdettiin hakemaan ja se saatiin, vaikkei suoritusta nyt varsin kehua voikaan. Jotenkin oma jännitys ja koiran tahmeus on tokokokeessa näemmä VIELÄ pahempaa kuin tuolla PK-puolella... Onneksi meidän ei tokokokeisiin ole tosiaan pakko nyt mennä enää mutta muita kokeita ajatellen tämä asia vaatii nyt pohdintaa. Tuomarikin sanoi meidän suorituksen lopuksi että koira on taitava mutta ohjaajan jännitys vaikuttaa siihen tosi paljon (tai minä se taisin olla, joka sanoi että pilaan omalla jännitykselläni koiran suorituksen ja tuomari nyökkäili, mutta kuitenkin ;)). Palkintojenjaossa vielä kehui että minulla on hieno peli mistä on vaikka mihin.

Kokeen jälkeen jäätiin Kiran kanssa tekemään pieni treeni kentälle ja yllättäen kaikki sujui tosi hienosti, kun en itse jännittänyt. Tai ei nyt ihan kaikki, onnistuin pallon kanssa sählätessäni saamaan Kiran hampaat kolahtamaan polveeni ja polvi otti siitä aika paljon itseensä. Eli jos kuulette jossain malin purreen ohjaajaa polveen tokokokeen jälkeen, niin kyseessä saattoi olla tämä hurja peto :D <3

Treenit jatkuu! Oltiinhan me nyt jo sentään parempia kuin viimeksi, vaikka ei vieläkään huippuja :) Periksi ei anneta!

Oikeilla jäljillä - ihana koirani mun JK2!

Hakukokeen jälkeen olikin jo kiire keskittyä jälkeen ja tietenkin tottikseen, koska meille oli luvassa avoimen luokan jälkikoe Uuraisilla eilen 24.6. Tämän kokeen piti olla jo heti kevään alussa 3.5. vaan lumien vuoksi sitä jouduttiin siirtämään. Näin lyhyt väli kokeiden välissä on meille noh, ihan liian lyhyt kun treeniaika kutistui minimiin, mutta vähän ehdittiin tehdä janoja ja muutamia jälkiä onneksi kokeneempien silmien alla. Viime viikolla Kira ajoi kilometrin mittaisen jäljen 28 minuutissa huonolla motivaatiolla ehtien syödä matkalla hieman heinää, hukata jäljen ja käydä myös pissalla. Olo ei siis ollut ihan superluottavainen :D vaikka motivaatiota olikin tämän jälkeen vähän yritetty nostatella.

Tottikselle yritin ehtiä tehdä jotain mutta kun välistä vielä pyhitettiin yksi viikonloppu haun treenaamiselle kokonaan niin eihän me paljoa ehditty. Ja kyllähän se eilen sitten näkyikin.. Tottis tehtiin ensin, sitten jälki ja lopuksi iltamyöhään esineet. Tuomarina oli Minna Moisio ja jännitin tottista semmoiseen tavalliseen tapaan, en superhirveästi mutta sen verran että kädet tärisi kuitenkin, taas. Me tehtiin liikkeet ensin ja siinä kohti kun seuraaminen olisi pitänyt aloittaa, Kira vain katseli paikkamakaavaa koiraa :O joten en keksinyt muuta kuin antaa melkoisen voimakkaan seuraa-käskyn ja lähteä liikkeelle. Koira taisi tästä vähän pahastua ja oli tosi ahdistuneen tuntuinen. Koko seuruu tuntui ihan kamalalta, koira tosi alavireiseltä ja välillä se kulki minusta tosi kaukanakin. Henkilöryhmään mennessä ei nyt niin jätättänyt mutta sieltä poistuessa ehti nuuskia ryhmän ulkpuolella katoksen alla olevaa tuolia :O Ohjaajan henkinen tuska oli tässä kohti melkoinen :D Jäävät sujui tällä kertaa kaikki hienosti, mahtavaa Kira! :) Tasamaanouto oli vähän hidas, hyppy hyvä ja myös A-este sujui nyt hienosti vaikka kapula olikin taas vinossa. Eteenmenon seuruun Kira edisti mutta lähti silti tosi huonosti eikä uudella käskylläkään edennyt kuin ravilla jolkotellen. No tiesihän se, että kohta sen huudan maahan.. Paikkamakuun aikana ehdin kelata mielessäni meidän kamalan ahdistunutta suoritusta moneen kertaan läpi ja harmitti se kamala seuruu ihan hirveästi. Niin ajatuksissani siellä seisoin, että tuomarin piti kutsua minua ihan nimeltä, kun oli aika hakea koira pois :D ja siihenkin reagoin ensin vilkaisten ihmetellen koiraani ("ei Kira ole voinut nousta, miksi ne minua huutelee"). No mutta, tottis oli tehty ja tuomari ei yhtynyt näkemyksiini sen kamaluudesta.Liikevirheitä ei toki tullut kuin se eteneenmenon kaksi käskyä ja hidas jolkottelu. Saatiin tottiksesta 95 pistettä...!!

Välissä ehdittiin hetki odotella kaatosateen loppua (meidän tottisvuorolla ei satanut mutta arvostelun aikana alkoi tulla vettä ihan kunnolla) ja sitten arvottiin jäljet. Sain arvottua meille avoimen ekan jäljen ja sitten ajeltiinkin maastoon. Unohdin kysyä janoille viejältä meidän arvioidun lähtöajan mikä aiheutti kevyttä jännitystä, kun ei yhtään tiennyt paljonko on aikaa jäljellä. Sain onneksi kuitenkin suurinpiirtein kaiken valmiiksi juuri ennenkuin meitä huudeltiin janalle. Yritin tieltä näyttää Kiralle janan takamerkkiä ennen tuomarin kättelyä mutta ei se tainnut nähdä sitä, lähti nimittäin ekalla lähetyksellä tosi huonosti ja vinoon. Pyysin sen takaisin janalle ja lähetin uudestaan, nyt lähti paremmin mutta melko rauhallisesti silti. Nappasi jäljen ja se oli tietenkin takajälki mutta melko kätevästi sain mielestäni koiran käännettyä ja sitten me paineltiin metsään. :) Eka keppi nousi pian ja sen jälkeen Kira nappailikin niitä tasaiseen tahtiin. Fiilis oli ihan uskomaton, kun se nosti viidennen kepin ja tajusin ettei meiltä ole voinut jäädä yhtään vielä matkalle..! Siellä minä vain kävelin sen perässä hiljaa liinaa pidellen ja se ajoi jälkeä tosi hienosti ja nosti kaikki kepit.. Voi ihana Kira! <3 Viimeistä keppiä etsiessä tuntui että tultiin tosi pitkän matkaa ja sitten Kira bongasikin tieltä meidän auton ja mukana ketynä olleen Saijan. Jatkoi kuitenkin jälkeä itse ja mentiin hyvän pätkää vielä.. Vaan ei sitä viimeistä keppiä tahdo löytyä. En tiennyt yhtään mitä tehdä kun Kira pysähtyi ja alkoi katsella minua, joten en tehnyt yhtään mitään :D Onneksi Kira ratkoi tilanteen itse ja lähti ajamaan jälkeä taaksepäin uudestaan. Mentiin hyvän matkaa takaisinpäin kunnes se pysähtyi ja kääntyi taas ympäri. Minä vilkuilin kelloa, koska aikaa ei enää ollut tuhottomasti. Se viimeinen keppi olikin onneksi jo sitten siinä ja Kira löysi sen! Juostiin pikaisesti autolle ja ajettiin palauttamaan keppejä, jäljestysaikaa jäi vielä minuutti kun saavuttiin keppien luovutuspaikalle että kyllähän se vähän tiukille meni :D Janasta lähti 5 pistettä mutta jälkipisteisiin 165 olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, tosi hieno jälki!

Esineruutu oli samassa paikassa, missä bc-kelpie-mestaruuskisoissa toukokuun lopussa ja silloin se oli tosi haastava varmasti myös tuuliolosuhteista johtuen. Nyt ei tuullut niin mistään päin joten kävelin taas ihan vasempaan reunaan lähettämään Kiran ja siirryin sitten itse hieman keskemmälle. Kira löysi melko pian ensimmäisen esineen ja palautti sen hyvin. Seuraavalle pistolle laitoin sen noin ruudun keskivaiheilta ja taas sieltä tuotiin esinettä hetken etsintöjen jälkeen. Aikaa meni vähän reilu 2min ja 2 esinettä oli löytynyt joten esineistä 30 pistettä. Aika pro-menoa! :)

Kotimatkalle päästiin lähempänä puolta yötä palkintojen jaon jälkeen. Kira teki päivän parhaan tottiksen, parhaat maastopisteet ja kokonaispistein 290 irtosi myös luokkavoitto..! Voiko tähän enää muuta sanoa kuin että ihana koirani mun <3 <3

Jatkossa Kira kisaa siis kahdessa lajissa voittaja-luokassa. :) Nyt vaihdetaan kuitenkin hetkeksi taas lajia ja kaivetaan tokoiluinto jostain (mistä lie löytyy..? :O) esille, koska parin viikon päästä meillä olisi luvassa vuorostaan tokon avoimen luokan koe ennen sääntömuutoksia. Ei jää taaskaan yhtään liikaa treeniaikaa mutta suunnitelmat alkaa tässä onneksi selkiytyä ja myös pk-tottiksen puolelle on monta jännää juttua luvassa Kiralle kesän ratoksi. Jospas syksyllä se ei tietäisi, ollaanko oikeasti kokeessa vai ei ja jospas sitten taas osattaisiin kokeissakin seurata yhtä hyvin, kuin mitä Kira oikeasti osaa. :) Niinkuin tälleen.. 

 .. ja tälleen.. <3

 

Kuvat Minna Sarvanne 

Ja juu, se toki vaatis sen että pystyisin itsekin kokeessa hengittämään ja olemaan edes vähän rennompi enkä ahdistuisi pienistä virheistä niin kohtuuttomasti.. ;) Bongasin toisesta koirablogista tänään tosi hienon mottolauseen: toiset tekee mitä pystyy, mutta me tehdään mitä halutaan (täältä). Niin hyvä! Tuota kohti mekin halutaan mennä!! Train harder, train smarter :)

VALIOKELLO KÄYNNISTETTY!! HK3 Kira!

Katselin KOPAsta aiemmin kesän hakukokeita ja huomasin että Jämijärvellä olisi koe 6.6. Tuntui että se tulee ihan liian pian, mutta kun myöhemmin vielä huomasin, että kokeeseen olisi vapaita paikkoja niin laitoin vähän ex tempore ilmoittautumisen menemään ajatuksella että joskus sinne voittaja-luokkaan on pakko uskaltautua menemään kuitenkin. :) Ykköstuloksesta en varsinaisesti haaveillut kun mm. esineruutu oli meillä mennyt ihan jäljestämiseksi viime aikoina enkä osannut yhtään arvella, että joko olemme valmiita 300 metrin hakuradalle. Tästä saatiinkin sopivan paineeton fiilis kokeeseen (mennään harjoittelemaan kisaamista ja hakemaan lista treenattavista jutuista) ja sain nyt pidettyä jännityksen järkevällä tasolla. Sitä auttoi myös ystäväni Elina joka lähti ketyksi ja seuraksi kokeeseen, kiitos! (myös kuvista!) :)

Aamulla startattiin kuuden maissa kohti Jämiä. Päivä näytti hyvältä, aurinko alkoi pilkistellä mutta ei ollut vielä yhtään liian kuuma. Perille päästiin ajoissa, koirien tarkastukset saatiin hoidettua ja arvonta myös. Päästiin Kiran kanssa aloittamaan eka tottiksella ensimmäisessä parissa heti ja suuremmalla numerolla eka paikkamakuuseen. Parinamme oli symppis kultsu-uros ja tuomarina Heinilän Jani joten eikun suht rennoin fiiliksin kentälle. Kira jäi paikkamakuusen ja itse kävelin piiloon innoissani siitä, että ollaan jo voittajassa - saa istua paikkamakuun ajan itse :D Eikä mitä, piilossa piti seistä ;) Toisen koiran suorittaessa liikkeitä jännitys alkoi itsellä nousta ja huomasin, että kädet tärisee vähän. Sain kuitenkin hengiteltyä ja tsempattua itseäni vähän ennenkuin hain Kiran ja sitten se oli menoa! Pieniä vanhoja virheitä tottiksessa oli ja muutama uusikin löytyi :P mutta kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen meidän yhteiseen tekemiseen. Seuruu oli hieno, joskin täyskäännökset vähän laimeat ja hlöryhmään mennessä jätätti. 

Nyt Kira myös istui, VAU! :) Maahanmenon kanssa oli taas ongelmia, koira ennakoi ja sain vain hädintuskin sen uudelleen mukaan. Seisominen meni makuuksi mutta molemmat luoksetulot oli hienot ja nopeat, toisessa Kira itseasiassa törmäsi minuun ja ohjaajaa alkoi hymyilyttää melkoisesti. :) Asenne-mimmi!! <3 Tasamaanouto oli Kiraksi oikein hyvä, vähän takaisintullessa oli hitaampi kuin mennessä mutta itse olen oikein tyytyväinen. 

Hyppynouto tuttuun tapaan erinomainen mutta A-esteellä kapula vieri vinoon ja ekaa kertaa ikinä Kira kiersi A:n takaisintulleessaan. Eteenmenoon sain mielestäni koiran viriteltyä suht hyvin ja se lähtikin sinne laukalla mutta meni omatoimisesti vähän matkan päässä maahan (se koekaava..). Uudella käskyllä sain sen kuitenkin lähtemään tukka tuulispäänä kohti kentän reunaa ja maahan meni hyvin. Pientä säätöä siis mukana mutta paljon hienojakin juttuja ja tottiksen pisteet 83. Olin kovasti iloinen näistä! :)

Seuraavaksi saimme lähteä tottisparin perässä ajelemaan hyvän matkaa hakuradalle. Maisemat oli ihanaa tasaista sammalmetsää ja totesin Elinalle että olisi niin siistiä jäljestää tuolla. No, matkalla bongattiin myös janoilla tuomaria odottavia kisakoirakoita :) Hakuradalle odotellessa meinasi jännitys kipristellä vatsaa oikein kunnolla, aurinko oli alkanut myös paistaa ja pelkäsin että tuleeko kamalan lämmintä ja koira läkähtyy radalle. Vihdoin tuli meidän vuoro ja eikun radalle vaan. Haun tuomaroi Mia Sandelin. Keskilinja oli isohko polku ja tuomari lupasi etten voi siltä eksyä. Kysyin, voiko aikaa kysyä välillä ja tuomari lupasi että toki. Maasto oli melko tasaista kangasmetsää, vähän oikea puoli välillä vietti alaspäin mutta oikein mukavanoloinen rata. Helppo edetä ja niinpä kun laitoin Kiran pistolle niin sinnehän se lähti viilettämään ja kovaa! :O Yritin pysyä sen perässä keskilinjalla niin, että ehtisin aina pikkaisen edetä ennenkuin kutsun sen pois ja laitan toiselle puolelle. 

Aloitimme oikeasta etukulmasta ja vähän hätäisesti roiskaisin Kiran sinne. Se lähti etuviistoon vinoon ja kutsuin sen laittaakseni uudestaan että uppoaisi kunnolla syvälle. Nyt meni paremmin, kutsuin sen pois ja laitoin toiseen etukulmaan ja niin päästiin sangen ripeästi liikkeelle. Eka ukko löytyi omien muistikuvien mukaan NOIN 100 metristä vasemmalta. Kira ilmaisi vanerilaatikon hyvin ja palasimme keskilinjalle hommiin. Tosi pian alkoi kuulua haukku vuorostaan oikealta puolelta joten eikun hakemaan koiraa. Nyt se vaati toisen käskyn sivulle tullakseen. Keskilinjalle palatessani oli uskomaton fiilis, vastahan me aloitettiin ja Kira oli jo nostanut kaksi ukkoa! :) Olin vakaasti päättänyt laskea askeleet 200 merkin jälkeen mutta niinhän siinä kävi, että sekosin laskuissani ja yritin arvioida matkaa taaksepäin merkille. Justiin kun olin vähän epävarma, että uskallanko edetä enempää, tajusin että koirakin on hukassa eikä tule kutsusta pois. Hetken siinä ehdin ihmetellä, kunnes Kira alkoi haukkumaan reilusti vasemmalla puolella eteenpäin rataa. Nyt haltuunotto meni hyvin. Keskilinjalle palatessani olin varmaan jo yhtä hymyä! Vitsi minkä radan pieni Kiranen teki!! <3 Uskomatonta työtä ja tuntui että meillä oli hyvä flow yhdessä, koira tuli hyvin ohjauksiin ja pääsääntöisesti työskenteli oikein kivoja pistoja. Ja se löysi kaikki!! :) Tuomari ihmetteli, että mihin mulla oli niin kamala hengenhätä ja kertoi, että meillä oli mennyt rataan 8 minuuttia..! Hupsis :D Ja vielä sitä kelloa meinasin muka välissä kysyä :D Tuosta omasta kiirehtimisestäni meni 1 piste ja toisen piilon haltuunotosta toinen eli saatiin 168 pistettä..!!! Mieletöntä!! Lähdettiin pinkomaan takaisin autolle ja Kira iloitsi yhdessä kanssani ja vaan kehuin koiraa miten superhienosti se osasi.. Itkukin siinä pääsi itsellä ilosta ja liikutuksesta, fiilis oli ihan uskomaton!! :')

Nyt oli sitten jäljellä enää esineruutu eli kisakeskukselle mars takaisin ja omaa ruutua odottelemaan. Kira tuntui odotellessa taas olevan oikein hyvillä fiiliksin eikä onneksi yhtään niin väsynyt haun jälkeen, kuin mitä pelkäsin. Se kyhnötti vieressäni ja odotti rapsutuksia. Pissalla sain sen onneksi käymään, ettei ruudussa sitten tarvitse. ;) Esineruudun tuomaroi Jani ja ruutu oli ylämäessä. Yritin etukäteen katsoa tuulen suunnan hyvin mutta ruutu olikin niinpäin että tuuli tuli ruudun etureunasta takareunaa kohti. Jani sanoi alussa, että tuuli on nyt niin pyörivää ja ruutu sellainen, että koirien on pakko työskennellä hieman ruudun ulkopuolellakin eikä hän siitä rokota. No eikun näillä saatesanoilla kohti ruutua. Mietin tiukasti treenikaverini Marjan ohjeita siitä, että voin ihan rauhassa kävellä ruudun etulinjan koiran kanssa ja katsoa merkkaako sen nenä jo siinä jonkun kohdan. Kira köpötteli pää alhaalla perässäni (samoin kuin hakupiiloilta keskilinjalle kävellessä olen opettanut) joten tästä ei ollut nyt itselle merkittävää apua :D Eikun koira ruutuun ja katsomaan miten akkain käy.. 

Sinne se lähti, upposi melko hyvin taakse asti ja ruudun ulkopuolellekin. Maltoin pitää suuni kiinni ja siirryin itse vähän lähemmäs ruudun keskiväliä ja annoin koiran etsiä. Kira pyöri aikansa ja lähti sitten tulemaan ruutua alaspäin minua kohti, sai matkalla hajun esineestä ja toi sen. :)

Hyvillä mielin koira uudestaan etsimään, nyt toista esinettä se tuntui hakevan vähän kauemmin ja ehdin jo miettiä että ykköstulos on nyt siitä kiinni. Hetken etsinnän jälkeen toinenkin esine löytyi kuitenkin, jipii!! :) Viimeisellekin Kira lähti vielä ihan hyvin ja niin vaan sekin sieltä nousi! Esineruudusta siis kaikki esineet ja pisteitä 30! :) Voi Kira minkä teit! Olin niin ylpeä ja iloinen koirastani, se teki niin aivan älyttömän hienoa työtä!

Loppujen lopuksi Kira oli kokeen ainoa ykköstuloksen tehnyt koira ja voitimme luokkamme yhteispistein 281. Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja melkoisen iloisin fiiliksin. :) Haun tuomari Mia kävi vielä palkintojenjaon jälkeen sanomassa, että olen tehnyt hienoa työtä koiran kanssa ja voi kuinka se lämmittikään mieltä. Me noviisit..! No, haku jos mikä onkin tiimityötä ja meillä on selvästi ollut hirveen hyviä ja päteviä treenikavereita ja ollaan onnekkaasti saatu käydä hyvissä koulutuksissa oppimassa ja huisin taitava kasvattajamme on auttanut kaikessa, erityisesti tottiksen kanssa.. Mielettömän ISO KIITOS ihan kaikille meidän kanssa treenanneille ja meitä koutsanneille! Kaikille jotka on epätoivoisesti yrittäneet piilottaa Kiran järjettömän ison palkkatyynyn :D pyynnöstäni piilossa odotellessaan, möyrineet maakuopissa meitä varten, jumpanneet ilmaisuja kerta toisensa jälkeen ja auttaneet esineruudun kanssa, hinkanneet tottista... Lista on piiiitkä.. KIITOS! <3 Ja tietysti KIITOS Kira!! Olet niin super <3

Muru <3

Voittajaluokka siis korkattu ja aikamoisella tuloksella odotuksiin nähden. Ja valiokello, sekin lähti nyt sitten tikittelemään..!

Sari Kärnän hakupäivä 9.5.

Aika ja into ei näemmä riitä blogin päivittämiseen mutta laitetaan nyt vähän kuvia kuitenkin :) Oltiin Kiran kanssa Joutsassa Sari Kärnän hakupäivässä 9.5. ja hyödyllinen päivä olikin taas. :)

Rata oli mäkinen ja aika rankka ja Kiralle suunniteltiin aika pitkä treeni. Se hoiti hommansa aika hyvin, itse vähän sähläilin keskilinjalla ja olin hieman arka korjailemaan huonoja pistoja. Sari kehoitti minua kiinnittämään vielä tarkemmin huomiota maastoon kun koira on pistolla - pitää katsoa jo valmiiksi sopiva lähetyskohta ettei tarvitse koiran kanssa sitten enää sählätä. :) Hakupäivän jälkeisissä treeneissä on tullut todettua, että Kira kestää pistojen korjaamisen kyllä ja uudella lähetyksellä onkin uponnut hyvin aina syvemmälle. Mutta treenit jatkuu!
Kuvat Jutta Niemelä, kiitos!! :)

 

 

<3 

Kira 4 vuotta!

Paljon Onnea Kira-muru! Jo 4-vuotias <3 

Minusta tuntuu että olen saanut palasen kultaa <3

Vuoden 2014 tunnustuksia :)

Koetulosten lisäksi viime vuosi toi meille vielä jälkikäteen muutaman muunkin tunnustuksen, nimittäin Kira oli vuoden 2014 Keski-Suomen Belgien Vuoden Palveluskoira ja lisäksi saavutti Belgiapaimenkoirayhdistyksen Ulla Tikkasen pokaalin 3. sijan sekä vuoden PK-tulokas-kisassa 2. sijan (Onnea Väpä-veljelle näiden kisojen voitoista! :))

Ihana Kira! <3

 

Ja vielä pari tottistelukuvaa lauantailta, kun treenattiin mm. juoksuseuruuta kasvattajan valvovan silmän alla. Kuvista kiitos Minnalle! :)

Aatu 9 vuotta!

Hurjan paljon ONNEA 9-vuotiaalle Aatuselle! :) Ei vielä täysi kymppi mutta ei olla kaukana enää. :)

Apua mikä blogitauko..! Hengissä ollaan!!

Kamalan pitkään ollut päivittämättä meidän blogi, apua! Treenailtu on kyllä mutta ei ole ohjaajan aika riittänyt enää tänne kirjoitteluun näemmä. Oman osansa koneella istumisajasta on nyt lohkaissut hääblogini (kyllä :D), jota olen kirjoitellut huomattavasti innokkaammin kuin meidän treeneistä. Kirakin on päässyt hääprojektiin liittyen mannekiiniksi :) Tämmöisten pienten järjestelyjen kanssa pitäisi saada tulevan kevään ja kesän treeniaika jaettua, saa nähdä miten käy :O Niin onneton sattuma vielä osui, että hääviikonloppunamme on PK SM-kisat tänä vuonna. :( Tosi harmi, mutta ei voi enää minkään! Jää SM-skabat tänä vuonna nyt sitten näkemättä.

No mutta tottista on siis puuhasteltu ahkerasti ja seuraamisessa saatu koira olemaan edistämättä, edistämään taas uudelleen ja nyt onneksi magneettipallon avulla ollaan taas oikeassa kohdassa. Kun nyt vaan saisin koiran kanssa pysymään siellä..! Oltiin Kiran kanssa Hermiön Outin koulutuksessa toissa lauantaina ja saatiin sieltä tosi hyviä ajatuksia jäävien ja henkilöryhmän treenaamiseen. Nehän on ne meidän ikuiset ongelmat ja mielentila siis niissä. Outin kanssa pohdiskeltiin, että auttaako Kiraa jäävien liikkeiden suorittamisessa ennakoivat merkit vai onko ne enemmän haitaksi. Mielenkiintoinen ajatus, en olekaan hoksannut miettiä asiaa siltä kantilta. Nyt ketju menee siis niin, että kerron Kiralle että istuminen tulee, se vilkaisee eteenpäin (miettii missä kohti se liike tapahtuu? ehkä :)) ja seuraaminen kärsii. Kun seuraaminen huonoa, myös jäävät huonot ja koiralla paine että tuliko valittua oikea jäävä liike. Nyt lähdemme treenaamaan jäävien ketjuttamista henkilöryhmään ja jätetään ennakoivat merkit ainakin istumisesta ja maahanmenosta pois. Toistaiseksi ainakin seuraaminen jäävissä on parantunut kovasti joten positiivisin mielin kokeillaan tätä nyt. :)

Henkilöryhmään samoiten lähdetään kokeilemaan uusia kuvioita. Useinhan ryhmään mentäessä koiraa palkataan mutta Outin mukaan monesti jo ryhmän lähestyminen voi olla varsinkin nuorelle koiralle jännää. Niinpä Kirankin kanssa treenattiin sellaista, että jo ennen ensimmäistä ryhmän henkilöä käännyn tiukasti oikealle. Jos seuruun kontakti ehti tippua tai mielentila lässähtää niin teemme pienen voltin ja takaisin kohti ryhmää uusi yritys. Jos nyt petraa niin siitä palkka. Tuntuu edistyvän nyt tämäkin asia eli kovin oli antoisa koulutus! Kaiken huipuksi Kira sai superpaljon kehuja korrektista seuraamisestaan ja ilmeestään ja vaikka mistä. Ihan hämmilleni menin kun niin paljon meitä kehuttiin :) 

Maastot alkaa sulaa kovaa vauhtia joten kohta päästään jo sinnekin ilmeisesti aloittelemaan tätä kautta. Huippua! 

PS.Treeniviikonloput on näemmä välillä rankkoja koirallekin. Näkymä sohvalta herätessäni päikkäreiltä eräänä sunnuntai-iltapäivänä :D Aika rento Kipa <3