Haaste

Ainakin joku lukee meidän blogia koska Eeva oli laittanut meille (bloggaushistoriani ekan!) haasteen. :) Tässäpä siis haasteen kysymyksiin pohdintoja.

1. Miksi juuri harrastamasi koirarotu?

En tiedä voiko minua mieltää varsinaisesta espanjanvesikoira-harrastajaksi ainakaan enää mutta kun semmoinenkin kotoa löytyy niin kerrotaan nyt sen valintaan vaikuttaneet faktat. :) Ensimmäiseksi koiraksi oli hakusessa keskikokoinen, koirannäköinen ja -oloinen otus joka mielellään allergisoisi mahdollisimman vähän. Espanjanvesikoira oli hauskan näköinen ja reippaan oloinen koira, jonka kanssa voisi puuhailla monenlaista, myös pk-oikeudet rodulla vaikuttivat valintaan. Belgiä haaveilin (salaa :D) jo ensimmäiseksi koiraksi mutta pelkäsin rodun olevan liian vaikea aloittelijalle. En osaa sanoa tuleeko meille koskaan toista perroa, ainakin tällä hetkellä tuntuu että sopivan perro-pennun löytäminen olisi liian haastavaa ja harrastuskoiraksi sopivan pennun löytäminen on jostain toisesta rodusta helpompaa.

Mali kiehtoi olemuksellaan, nopeudellaan, työinnollaan.. Lyhyesti luonteellaan ja ulkonäöllään! Lyhyt karva vielä lisäksi plussana päälle. Kun näitä näki treeneissä ja kokeissa lisää sen salaisen haaveilun lisäksi, alkoi tuntua siltä että seuraavan koiran roduksi on vain yksi vaihtoehto vaikka pitkään sitä pohdinkin. Hakusessa oli enemmän palikoita harrastuksia ajatellen ja niitä tästä rodusta tuntuu löytyvän. :) Tuntuu että olen oman rotuni löytänyt!

2. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.

Toimintakykyä, vietikkyyttä, edes jonkinlaista ruokahalua (helpottaa esim. jäljen opettamista kummasti!), sosiaalisuutta (lähinnä vieraita ihmisiä kohtaan, "koirapuistokoiraa" en hae), hyvähermoisuutta ja rohkeutta. Arvostan koiraa jossa on "työkalupakkia harrastuksia varten" mutta joka on myös helppo muussa elämässä eli osaa esim. rauhoittua eri paikkoihin eikä turhasta säiky tai stressaa.

3. Miten innostuit päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?

Meidän päälaji Kiran kanssa on pk-puolelta jälki ja haku ja Aatun kanssa (ehkä vielä joskus) toko. Hakua en ole harrastanut ennen Kiraa mutta innostuin Giramin-treenipäivillä koiriin tutustuessani ennen pentua, lajista kovasti. Kirasta näki heti pennusta asti että se on luotu juoksemaan metsässä ja lisäksi se tykkää hurjasti vieraista ihmisistä, selvä hakukoira siis. :)  Jäljessä kiehtoo varmaan se että koira pääsee loistamaan ja vain koiran taitoihin luottamalla voi hommasta selviytyä. Jostain syystä olen nyt innostunut tuota peltojälkeä hinkuttamaan vaikka välillä tuntuukin kaverini Elinan sanoin että FH-jälki on lyhennys sanoista Fucking Hard :D Mutta onhan se nyt tosi makean näköistä menoa silloin kun koira osaa! Siinä varmaan koukuttaa se sama pilkuntarkkuuden hakeminen mikä tokossakin ja se harmonia silloin kun homma toimii. Tottista tykkään treenata myös, meillä se ei ole se pakollinen paha että metsälajeja voi harrastaa. :) Siinä mukavinta on se kun koira tekee innokkaasti ja aktiivisesti töitä ohjaajalle.

4. Kuinka usein treenaat?
Vähän vaihtelevasti mutta sanotaan nyt että 2-4 kertaa viikossa pääsääntöisesti. Välillä harvemminkin kyllä. 

5. Missä haluaisit olla parempi?
Haluaisin olla suunnitelmallisempi ja määrätietoisempi treenaaja. Ja kärsivällisempi, paljon kärsivällisempi! 

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Hmm.. Aatu osaa pyynnöstä paljon semmoisia pieniä arkisia asioita, jotka se on oppinut puheestani ilman että olen niitä varsinaisesti opettamalla opettanut. Niinkuin nostaa itse tassua jos hihna menee sen alle, pyörähtää ympäri jos hihna tulee "väärältä" puolelta koiraa, ravistaa, nostaa tavaroita yms. Se on tosi oppivainen koira! 

Kiran taidot sitten taas.. No, ehkä tuosta sen perusluonteesta ja hyvähermoisuudesta (osaa rauhoittua mihin vaan eikä ihan pienistä säiky) olen tosi iloinen ja ylpeäkin kyllä. :)

7. Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?

Eipä ole mitään suurensuuria saavutuksia vielä tullut. :) Mutta koiraharrastuksen tähtihetkiä noin yleisesti on onnistuneet treenit hyvässä seurassa, mikäs sen parempaa!!

8. Entäpä se tähtihetken vastakohta?
Tulee heti yksi hetki mieleen: Pihtiputaan tokokoe syksyllä 2010 kun Aatu murisi tuomarille niin paljon kehäänmenotarkastuksessa että koe loppui meidän osalta siihen. Ei ollut kovin häävit fiilikset kotimatkalla.

9. Miksi kilpailet ja ketä vastaan (jos kilpailet?)

Käyn kokeissa koska minusta vasta siinä se koiran osaaminen todella punnitaan. Mitä se auttaa jos koira kotona, jatkuvasti palkaten osaa? Ja myönnettäköön että tittelit koiran nimen edessä on ihan kiva juttu. :)

10. Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?
Oisko vaikka sitkeys ja nöyryys. Kun on niin paljon vielä opittavaa niin aina toisinaan (eli tosi usein) menee ihan pieleen. Mutta sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.. Periksi EI anneta! :)

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)  

On, paljonkin! Muutamia nimiä mainitakseni koiraharrastajissa esim. Kiran kasvattaja Miia Kiviaho, joka panostaa koiran treenaamiseen hurjasti ja se näkyy tuloksissa. Samalla kriteerillä voi myös mainita mm. tänä vuonna NOMmeista hopeaa jäljeltä voittaneen Hanna Närhen. Nämä nyt näin ensimmäisenä lähipiiristä mieleen tulleina. :)

Epätoivoa ja onnistumisia

Otsikon ensimmäinen osa koskee Aatun tämän viikon treenejä ja toinen osa Kiran treenejä...

Palataan sen verran taaksepäin että viime torstaina käytiin koirien kanssa peltojäljellä. Kun edelliskerta (kauan, kauan sitten, hyi laiskaa ohjaajaa!!) meni hieman penkin alle Kiran tehtyä jälkeä jotenkin tosi innottomasti, niin nyt tein lyhyemmän jäljen (noin 120 askelta) ja laitoin sen varrelle Kiralle piilotettuja namikuppeja 2 sekä loppuun pallon. Nyt Kira oli taas intopinkeänä jäljestä, veti tosi kovalla innolla nakit napaansa ja nuo ruokapurkit oli superkiva yllätys. Viimeistään ne tosin sotki rytmiä aika pahasti kun jälki oli noin lyhyt ja tarkkuus oli tällä kertaa vähän hukassa kokonaan. Mutta ensi kerralla sitten pidempi jälki, nyt on taas kivempi tehdä kun Kira oli noin innokas. Ehkäpä muurahaispelko on nyt selätetty! Noita purkkeja laitan ehdottomasti jatkossakin mutta pallon taidan ottaa viimeisen palkkakupin jälkeen vasta taskustani. Jäljellä ajoi nyt sen yli reagoimatta siihen mitenkään..! Aatu teki myös pienen jäljen ja kivaahan se Aatusta on. Mukava olisi sille enemmänkin tehdä jälkeä aktivoimismielessä kun se on niin ahne ja tykkää käyttää nenäänsä, mutta se ottaa kauhean stressin vuoronodottelusta autossa ja käy siitä kierroksilla vielä jonkin aikaa jälkikäteenkin :(

Sunnuntaina oltiin Kiran kanssa käväisemässä katsomassa sakemanni-riiseni-mestiksiä Tikkakoskella. Löysin kisoista Kiralle ison purutyynyn järkevään hintaan ja se oli kyllä Kiran mielestä ihan paras lelu ikinä. Tehtiin pieni tottispätkä kisojen parkkiksen vieressä tyynyn kanssa ja Kira näytti tosi kivalta, oli innokas! :) Kävin myös samalla reissulla ostamassa Aatulle oman Wuban, niin nyt on kummallakin omat. ;)

Tiistaina tokotreeniä Palomäessä. Aatu teki ensin ja sieltä se epätoivo sitten taas iski. Jotenkin tuntuu että mitä enemmän Aatun kanssa tekee (treenejä) niin sitä hullummassa tilassa se vaan on ja stressaa ja piippaa. Nyt oli tosi korkeassa (yli)vireessä oikeastaan koko ajan enkä saanut sitä laskettua koko treenin aikana. Alkuun tein namin viskelyä ja stoppeja ja maahanmenoja. Ne oli ihan ok mutta koira oli kyllä aika hurlumhei. Siitä mentiin tunnariin jonka Aatu ensimmäisellä otolla mokasi. Virettä oli vaan liikaa ilmeisesti ja tekniikka petti. Se löysi kyllä oman mutta toi myös sen vieressä olevat kapulat.. :( Toisella kerralla tunnari meni sentään ok.

Tehtiin seuraamista ja ruutua noiden lisäksi. Aatu sai välillä vaan kantaa Wubbaansa ja purkaa itseään siihen mutta eipä se tuntunut tilannetta auttavan. Laittaa miettimään kannattaako sen kanssa treenata enää ollenkaan? Mitä jos se vetää itsensä ihan jumiin jatkuvasta stressistä? Mitä jos se tosiaan nostaa vaan enemmän ja enemmän tuota stressitasoa sen mukaan, mitä enemmän sitä treenaan? Meillä on välipäiviä ollut kyllä. Ja sitten niitä päiviä että on vain käyty lenkillä ja tehtyä kotona kaukoja (jotka näyttää ihan ok:lta muuten). En tiedä, tää on tosi kurjaa :( Haluaisin Aatun kanssa treenata ja sillä on moni liike viimeistelyä vailla valmista kokeeseen mutta eihän tässä ole mitään mieltä jos koira ei treenistä nauti ja itseäkin vaan harmittaa. Harmittaa se, että kun koira on saanut loppupalkan, se vinkuu matkan autoon ja jatkaa samaa autossa. Onko mitään järkeä?! Aatuhan voisi elellä meillä ihan normaalisti kotikoiran elämää ja treenaillakin joskus harvakseltaan jotain pientä mutta kaikki koetavoitteet unohtaen.. Oisiko se viisaampaa koiralle ja itselle?! Mistä sen voi tietää?!

No Kiran tiistaiseen treeniin sitten. Neiti oli ihan liekeissä!! :D Otin sen kentän laidalle, siinä haukutus, sitten sivulle ja käskin maahan. Odottelin hetken kauempana ja kutsuin sivulle. Siitä lähdettiin tekemään seuraamista. Näytti kuulemma kivalta ja siltä se myös tuntui. Tuommoista seuraamista me on haettu! Nyt alkaa tuntua että kaikki työ on todellakin kannattanut ja tuottanut tulosta. :) Tehtiin myös luoksetulo, oli tosi nopea ja tuli hyvin lähelle aavistuksen tökäten, tosi hyvä kuitenkin minusta! Sitten tehtiin noutoa kerta Kira oli niin hyvällä vietillä liikkeellä. Hetsasin kapulaan, heitin, ja Anne heitti kapulaa vielä siitä eteenpäin. Tämä tuntuis toimivan siihen että nyt Kira juoksi kovaa kapulallekin eikä vain minulle päin. Tehtiin näitä 3, hyvältä näyttää nouto jos saadaan tuommoinen vauhti pysymään! ;) Loppuun tehtiin eteenmeno pallolle. Oli jo tosi hämärää tässä vaiheessa mutta määrätietoisesti Kira oli lähdössä, yritti jopa varastaa palkalle ennen käskyä kahdesti :D Kutsuin sen takaisin ja eikun uudestaan parin askeleen seuruutus ja siitä eteen. Meni kovaa! :) Oli kyllä hyvänmielen treeni, ihana Kira! <3

Huomenna sitten peltojäljelle Kiran kanssa. Aatu taitaa jäädä kotiin kunnes saan pohdittua mitä sen kanssa teen. Niin ja käytettyä sen hierojalla, taitaa selkä jumittaa taas. :(

Välineurheilun välineet

Homma hieman karkasi käsistä tällä viikolla... Kiralle ostin Biltemasta nuo patukat kahden lelun leikkiä varten mutta ne taitaa olla vähän liian paksut kuitenkin yhtäaikaa suuhun mahtuviksi. No, patukoita ei voi koskaan olla liikaa..! Sitten Kiralle uusi pallo eteenmenopalkaksi. Tuntui olevan mieleinen. Ja Aatu on muutamissa treeneissä peräkkäin himoinnut Talan ja Jaton Wubba-kettua niin Aatulle nyt oma Wubba sitten (kettua ei tosin löytynyt). Tosin se oli Kiran mielestäkin aika kiva ja tyttöjen väriä vielä niin ehkä tuo onkin Kiran ja Aatu saa toisen. :D

Joko voi koeleikkiä? Kysyy Kira tassut nyrkissä <3

Syksyisiä treenejä

Me ollaan vähän treenattu. :) 

Kira omppuvarkaissa

Kira kävi lauantaina hakuilemassa ja kokonaan piilossa oleville maalimiehillekin alkaa haukku irrota. Kyllä se siitä pikkuhiljaa etenee! Umpipiiloja täytyy alkaa lisäilemään treeniin ja ehkäpä kohta saadaan etsintää yhdistettyä taas ilmaisuihin mukaan. Luulen että Kiraa voi alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää sekin, kun se aina näkee maalimiehen menevän alueelle mutta joutuu odottamaan ennenkuin pääsee maalimiehen luo ilmaisemaan. Täytyy tähän keksiä uusia juttuja kun malikka-palikka ei tykkää että vaan junnataan aina samaa. :)

Lisäksi ollaan treenattu hieman hallintaa metsään mennessä ja sieltä tullessa sekä maalimiehelle lähetettäessä. Viimeistä näistä treenattiin tiistaina kentällä risteilyharjoituksella (toinen harjoitus näitä). Nyt harjoitus sujui selvästi paremmin kuin ekalla kerralla, kun unohdin haukuttamiset hommasta kokonaan ja vain lähetin koiraa maalimiehille. Selkeämpi koirallekin kun ei ole liikaa liikkuvia osia. :) Taaskaan Kira ei karannut kertaakaan keskilinjan yli itsekseen ja nyt sain sen jo maalimieheltä kutsuttua kovaäänisellä "hyvä" kehulla pois eikä tarvinnut maanitella sen pidempään. Hyvä juttu! Tuommoinen juoksurevittelyharjoitus on Kiran mielestä aivan älyttömän kivaa, joten näitä voisi ehkä vielä muutaman tehdä ja vahvistaa lähetysasentoa sekä suoraan juoksemista ja keskilinjalle viereeni palaamista samalla.

Kira teki sunnuntaina listalta myös hyppyä, nyt meni 70 ja 80cm ilman yhtään kiertämistä ja tuntui sitäpaitsi taas olevan tosi kivaa :) Asko oli apuna toisella puolella estettä mutta ei houkutellut Kiraa mitenkään vaan seisoi vaan esteen sivussa nakkimiehenä eli esteelle irtoamistakin tuli vahvistettua samalla. Kaukana ei enää ole täysikorkea hyppy! 

Kentälle tuloa on myös harjoiteltu kahdesti. Nyt tiistaina otin koiran autosta, parit haukut siinä ja pienen matkan päähän koira maahan. Hetken hengasin kauempana ja sitten kutsuin koiran sivulle. Oli muuten kivannäköistä Kiran meno!! En tiedä johtuiko tuosta, että keräsi varmaan itseään hetken ollessaan maassa ja odotellessaan toimintaa vai menikö muuten vain homma nappiin. Yritin vähän tehdä Kiralle kahden lelun leikkiä (eli sitä että haluaisi molemmat lelut yhtäaikaa suuhun) kun tähän tuli taas innostus sunnuntaina taitavampien esimerkistä noutoon yms. liittyen. Kerran onnistuin jättämään sormen kipeästi koiran hampaiden väliin ja varmaan liian kauan hommaa yritin muutenkin kun Kira viimein nappasi oman hihnansa suuhun ja poistui paikalta :D Mutta ei anneta tässä vielä periksi, varsinkin jos se nostaa koiraa noin kivasti niin sormien vammautumisen uhallakin leikki jatkukoon ;) Lisäksi tehtiin luoksetulo ja eteenmeno, ihan kivalta näyttää. :) Mitä innokkaammin Kira on hommia tulossa tekemään, sitä vähemmän se ehtii tai huomaa keskittyä muuhun. Tiistaina sille ei tullut mieleenkään käydä treenikavereita moikkaamassa vaikka ihan lähellä pyörittiinkin. Tämmöisiä treenejä lisää, kiitos!! :)

Aatun kanssa sain treenikavereilta patistusta tiistaina ja se taisi tulla kyllä ihan tarpeeseen. Aika kauan me on junnattu samoissa harjoitteissa eikä olla edetty mihinkään. Osin selittyy kyllä ihan silläkin että niin vähän kerkeän Aatun kanssa treenaamaan eikä siksi oikein edetä mihinkään. Tai kerkeän ja kerkeän, taitaa tuo enemmän olla motivaatio-juttuja. Nyt on hyvin tiistain jälkeen ehditty tehdä kotona tunnaria ja kaukoja. ;) 

Tiistaina tehtiin patistuksesta siis voittajan liikkeitä läpi. Istuminen oli Aatulta unohtunut, maahan menoa tarjoaa tilalle aika hanakkaasti. Istumista on kuitenkin aikanaan hinkattu ja huolella BH:ta varten joten uskon että se on palautettavissa ohjelmistoon suht helposti. :) Metallinouto on ok, joskin kapulan palautusta täytyy harjoitella. Sama ongelma näkyy kaikissa noutoliikkeissä, jos Aatu sattuukin olemaan hiljaa kun heitän kapulaa niin viimeistään sivulleni takaisin kapulan kanssa tupsahtaessaan, alkaa vinkuminen. No, treeniä vaan! Kotona tunnarikapulan kanssa alkaa jo homma vähän sujua hiljaakin. Tunnari tehtiin kanssa ekaa kertaa pitkään aikaan kentällä ja omista epäilyistäni huolimatta Aatu meni ihan kivalla vireellä (ei liian kovalla vireellä siis ;)) kapuloille ja nappasi melko varmin elkein sieltä oman. Toki heti kun lähti kaksi askelta minulle päin kapulaa tuomaan, piti sitä purra huolella. Tämäkin työn alla kotona, kuitenkin kiva että kentällä muistui se tärkein eli haistelu mieleen, ja oma löytyi. :)

Hyppynouto oli ihan mystisesti kadonnut koiran mielestä kokonaan..! Hyppäsi kyllä mutta jäi hypyn takaa etsimään palkkaa ja unohti koko noutokapulan. Jos muisti noutokapulan niin unohti hypätä takaisin tullessaan. :D No, tätä ei olla tehty piiiitkääään aikaan joten eiköhän se nopsaan muistu mieleen onneksi. Luoksetulo on muuten itseasiassa aika hyvä mutta toista pysähtymistä Aatu ennakoi ja jolkottelee toisen välin aika verkkaiseen. Tämän saan varmasti korjattua (takapalkkaa vaihtelevasti, ei aina) mutta nyt täytyy vielä keksiä että miten saan Aatun makaamaan hiljaa odottamassa, kun kävelen itse kutsumispaikalle..

Ruutua tehtiin ensin kosketusalustalla ja lopuksi ilman. Kyllä se siitä taas lähtee sujumaan mutta merkin harjoittelu kyllä sotki tuon kokonaan. Nyt ei onneksi tarjonnut ruudun kulmassa merkillä tönöttämistä kertaakaan. Eli homma etenee! Seuraamista ei sitten enää treenattukaan, sitä ohjelmassa seuraavaksi. Perusasento näyttää kuitenkin pääosin paremmalta eli istuu taaempana. Liikkeelle lähdettäessä asento vielä helposti hyppää liian eteen. 

Kaukoja on nyt harjoiteltu kotona niin, että olen koiran vieressä istuallaan ja palkkakuppi on Aatun edessä. En pidä jalasta kiinni vaan näytän kädellä asennon vaihdot käskyjen lisäksi ja annan onnistuneesta vaihdosta namin kupista koiralle. Tämä tuntuu olevan se juttu millä tuossa liikkeessä päästään eteenpäin! Aatu on paljon tarkempi jaloistaan kun en enää itse pidä kiinni niistä ja palkka on noin lähellä mutta en kuitenkaan imuta kädellä. Tätä yritetään nyt sitkeästi jumpata tiuhaan (eli joka päivä!) ja toivottavasti liike lähtee tuosta etenemään. On nimittäin  sen verran tyhmä liike omasta mielestä koko kaukot että ihan hirveästi tätä enempää ei vaan jaksaisi veivata...!!

Mutta siis, liikkeissä suht pienellä hiomisella valmista (poislukien kaukot joissa vähän isommin hiomista..) mutta se muu koetilanteen handlaaminen onkin sitten asia erikseen. Täytyy miettiä tähänkin jatkossa treeniä, nyt tehdään noita liikkeitä vaan pienissä pätkissä eteenpäin ja toivotaan että joskus tulee valmista. :) 

Belgien pk-leiri 24.-26.8.

Hakuilua elokuussa, kuva Aki Korhonen

Tänä vuonna SBPKY:n pk-leiri järjestettiin Hartolan Kunkkulan koirakeskuksessa. Meillä oli Kiran kanssa aivan luksusmajoitus kellarikerroksessa jossa oli melko rauhallista, oltiin nimittäin kahdestaan huoneessa jossa oli yhteensä 4 sänkyä :) Leirikeskuksessa ei ollut koirille mitään rajoituksia joten Kira saikin nukkua vieressäni sängyssä. En ole ikinä millään leirillä nukkunut niin hyvin kuin tuolla..! Tosin sunnuntaina leiriltä kotiuduttuani oli olo silti mahdottoman nuutunut, kyllä se leirielämä vaan on rankkaa vaikka meillä kivaa olikin! 

Kiran kanssa treenattiin leirillä hakua ja tottista. Kouluttajana meillä oli Jessica Ristimäki jonka koulutustyylistä tykkäsin kovasti! Paljon saatiin ideoita siihen miten jatkossa viedään treenejä eteenpäin sekä tottiksen että haun osalta. Lauataina treenit aloitettiin haulla. Kertoilin vähän Kiran treenitaustaa ja tämän hetkistä tasoa ja Jessican ohjeilla päädyttiin tekemään ilmaisutreeniä. Ajatuksena on että haukku pitää nyt treenata kuntoon ja sen jälkeen yhdistää varsinaiseen etsintätreeniin. Kiran kanssa on tehty vain lyhyitä haukuttamisia ja sitä jatkettiin nyt niinkuin on tähän asti tehtykin eli maalimies meni lyhyen matkan päähän metsään Kiran nähden ja lähetin koiran perään. Tätä lähdettiin nyt vaikeuttamaan niin että että ensin vaadittiin enemmän haukkuja seisovan maalimiehen edessä (tämä siis tuttua Kiralle, määrä vaan on ollut pienempi). Hienosti se haukkui jo ainakin 25 haukkua peräkkäin Jessicaa treenin lopuksi! 

Kuva Aki Korhonen

Lauantaina myös tottisteltiin hieman. Meille otin aiheeksi seuraamisen ja erityisesti sen käännökset. Kiran seuraamisen vireen kanssa on tehty paljon töitä ja tämä olikin Jessican mukaan nyt ihan hyvä ja riittävä. Yksi nukahdus Kiralle sattui treenin aikana mutta se onneksi korjasi asian nopeasti itse. Nyt vain sitten käännöksiä treenaamaan (ensin ilman koiraa että osaan itse kääntyä :D). Uutena vinkkinä tuli että vasemmalle kääntymisiä voi tehdä esim. roskiksen ympäri niin että koira joutuu pakosti kääntämään myös takapäätään. Kiralla se takapään käyttö ei edelleenkään ole kovin vahvaa eli vaatii lisää treeniä. Noihin nukahduksiin kesken seuruun Jessica antoi vinkiksi että voi ikäänkuin karata koiran vierestä siinä tilanteessa ja näin tehdä virheestä koiralle isomman. Samalla koira myös oppii että pitää olla tarkkana että pysyy mukana!

Sunnuntain hakutreenit käytettiin jälleen ilmaisun treenaukseen ja treeni meni jälleen hyvin. Nyt viimeinen maalimies oli kokonaan pressun alla piilossa ja haukun aloituksesta palkattiin heti. Tästä nyt vain eteenpäin niin että Kira osaa umpipiiloillekin haukkua ~50 haukkua, tämän jälkeen voidaan ottaa myös etsintä mukaan treeneihin taas. Kivasti Kira leikki vieraiden maalimiesten kanssa, enää ei tarvitse leluja sitoa naruun vaan jää paremmin maalimiehen kanssa hengailemaan. :) Sunnuntaina otin ruoan jälkeen kentällä vielä hyppyä kun Kunkkulassa säädettävä hyppyeste oli. 70cm:ssä menee tällä hetkellä Kiran kipuraja. Sillä riittää ponnaus kyllä ja minusta se hyppää hyvällä tekniikalla mutta tuota korkeampiin hyppyihin ei tahdo vielä itseluottamus ja rohkeus riittää vaan se karauttaa helposti ohi esteestä. Nyt vaan vahvistellaan tuota matalampaa hyppyä ja kun siihen itseluottamus on kunnossa niin sitten lähdetään taas nostelemaan. Fyysisesti ei tule olemaan Kiralle onneksi mikään ongelma, kevyesti se siitä metrisestä menee yli kun vaan uskaltaa loikata.

Kuva Aki Korhonen

Jessica neuvoi että kentällä voisi tehdä hakuun liittyvän risteilyharjoituksen, jolla treenataan koiralle suoraan käden näyttämään suuntaan etenemistä sekä lähetysasennon sujuvuutta. Tämä vaikutti sen verran hyvältä idealta että tätä jo kerran treenattiin leirin jälkeen kotona ja tehdään vielä toisenkin kerran kyllä. Oli hauska juoksu-ralli-harjoitus Kiran mielestä ;) Mutta eikun haukkua treenaamaan metsään siis!