5.6.2020

"En ikinä ottaisi jo isompaa pentua"

Tuli vuosi 2020. Maaliskuussa perheeseemme tuli pieni tyttövauva 💓 Tuli koronakevät. Tuli päiviä, kun Kira lenkillä ontui, ja minulle valkeni miten hyvin pian voin olla kokonaan ilman treenaavaa koiraa. Tuli laitettua alustavaa kyselyä tulevista pentueista ja tuli vastaus, että oikeastaan täällä voisi olla kyllä sulle just sopiva pentu, joka voisi vaihtaa kotia sopivan tullessa vastaan. Tuli mietittyä, että en kai nyt voi ottaa jo puolivuotiasta pentua, sehän on jo "niin iso". Tuli käytyä pentua kuitenkin katsomassa ja.. niin meille tuli Rinkeli-koira 💓💓


Siis mikä juttu tää oikein on? ihmettelee ekana iltana Kira 😅
Seuraavana päivänä leikit jo luisti 💖

 

Hän on siis Dubion Rinkeli, pentu jota en olisi ikinä uskaltanut ottaa luovutusiän aikaan loppuraskaudesta mutta joka nyt sattumalta kuitenkin odotteli vielä minua ja oli hirmuisesti minun käsiin sopivan oloinen pentu. Ja Kiran velipuolen tyttö, siinäkin jo syytä kerrakseen! Kira otti pennun vastaan tosi upeasti, jo toisena päivänä leikit sujui hienosti eikä ongelmia ole ollut sen jälkeenkään. Kutsumanimen päättämisessä tosin oli suuria vaikeuksia, Rinkeli tuntui suuhun vähän pitkältä joten hänestä tuli Rimma - tai Rinkeli, tai Rinksu tai mikä nyt milloinkin sattuu suusta tulemaan. 

Rimma on kovasti samanoloinen kuin Kira, joskin tietysti ihan oma tyyppinsä mutta samallalailla perusolemus on hyvin rauhallinen. Nyt kotona vauva-arjen keskellä olen supertyytyväinen valintaani ottaa vähän isompi pentu - Rimma on jo sisäsiisti ja harrastusten ja lenkkien pariin päästään hienosti jo tänä kesänä! Lisäksi olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä rohkean ratkaisun ja ottaa justiin tämän pennun. Aika näyttää mitä saadaan aikaan mutta tykkään Rimmasta kovasti ja se on kaikista tärkeintä.  Ei tämmöisiä tilaisuuksia varmaan monesti tule vastaan mutta nyt tuli, juuri sopivasti! Ja niin tuli uusi alku taas kaikkeen 💓


Meillä ei koirat ole sohvalla - kuin korkeintaan joskus hetken vahingossa 😅

2.1.2020

Vuosi 2019

Viime vuosi ehti hujahtaa loppuun ja blogi on viettänyt hiljaiseloa.. Nykypäivänä taitaa nuo muut somekanavat viedä ajan ja innon mutta on viime vuodelta monta muistoa, jotka haluan tänne kirjata ylös. Tässä tärkeimmät :)


JK3 8.6. KOLMOISKVA!!!

Kesäkuussa koekausi starttasi heti 8.6. jälkikokeella. Koepäivälle osui tietenkin äkisti kunnon helle, +29 ja se jännitti kyllä etukäteen kovasti. Meidän janan aikaan aamun viileys oli kyllä jo tipotiessään vaikka päivä startattiinkin hieman tavallista aiemmin. Hienosti janalta täydet mutta jäljellä kuumuus meinasi viedä meistä voiton. Yksi välikeppi jäi, todennäköisesti 4. kun siinä main Kira vei minut (kuivalle) suolle missä jälki ei kyllä mennyt - etsi varmaan uimapaikkaa enkä voi koiraa moittia kun kovasti kuumissaan oltiin siinä kohti jo molemmat! Sinnillä päästiin kuitenkin loppuun ja Kira pääsi heti jäljen jälkeen uimaan :) Tässä vaiheessa ynnäilin pisteitä että puuttuva keppi -20 pojoa, ei tainnut olla ykköstuloksen paikka sitten tänäänkään. Jatkettiin esineruutuun ajatuksella että keskeytetään sitten sen jälkeen ja lähdetään kotiin viileään :D mutta Kirapa toi tasaisen varmasti ruudusta kaikki esineet...! :O Esineistä 30 pistettä eli eihän se auttanut kuin jatkaa tottikseen! Sielläkin Kira teki  hienosti töitä kuumuudesta huolimatta loppupistein 94 ja ohjaajalta tuli pisteet kuultuaan kyllä liikutusitku pahasti..! Siinä helteessä tarvottiin tuommoinen tulos, 274 pistettä ja suuri haave KOLMOISKÄYTTÖVALIO oli kuin olikin totta..! 


Kuva Marja Muhonen

<3 <3 <3

Kesäkuussa myös korkattiin vepe-treenit käyntiin ja käytiin vepe-koulutuksessakin heti kesäkuun puolivälissä miettimässä treenejä uuden luokan liikkeisiin.


Tottispäivä Koirakorvessa 

Lisäksi treenailtiin tottista kasvattajan opissa K-S PKY:n tottis-koulutuksessa. Saatiin päivästä ihania kuvia muistoksi, kiitos Hannu Majava!


 
 

 
Heinäkuussa treenattiin ahkerasti vepen voittaja-luokan liikkeitä, EK SM-kisoja varten ja vähän välissä lomailtiinkin mökillä ihanista kesäpäivistä nauttien. 


Vepe RM 4.8. - voittajaluokan korkkaus

Elokuu startattiin heti 4.8. vepen rotumestaruuskisoissa Maskussa. Otin riskin ja lähdin, vaikka tiesin että meidän liikkeet ei ole vielä satavarmoja. Reissusta tulikin aika haastava kun matkalla auton kanssa tuli ongelmia ja mietin koepaikalle hädintuskin päästyäni, että pääsenkö enää ajamaan takaisin saman 4h matkan kotiin.. Auto onneksi kuitenkin toimi lähes kotiin saakka takaisin mutta pieniä lisäahdistuksia toi kyllä..! Kira suoriutui kokeessa muista liikkeistä vallan mallikkaasti mutta viennissä valitettavasti veneen keula oli ilmeisesti Kiran mielestä ilmeisesti vain liian korkea ja viime metreillä se kääntyi köyden kanssa pois. Loppusaldona saatiin kuitenkin rämmittyä tulos kasaan pistein 68 ja sillä irtosi tänä vuonna rotumestaruuspronssia!! :) Koekuvat Helena Peltonen







PK SM 2019 

Elokuun puolivälissä oli sitten PK SM-kisat Lahdessa ja me osallistuimme tänäkin vuonna EK:hon. Kävi niin onnettomasti, että kisojen alkaessa perjantaina, sairastuin torstaina vatsatautiin ja siinä kohti kun perjantai-aamuna olisi pitänyt jo olla pakkaamassa autoa, makasin sohvalla ja mietin että pystynkö mitenkään lähtemään kisoihin. Luonto ei tietenkään antanut periksi ja kisoihin lähdettiin todella huteralla ololla. Todennäköisesti tuo tauti oli syy siihen, että meidän suoritus meni ihan penkin alle. Lauantaina homma aloitettiin jäljillä ja Kira teki vähän vaisun janan mutta valitsi kuitenkin oikean suunnan itse ja matkaan päästiin ihan sujuvasti. Harmillisesti yksi välikeppi jäi metsään. Tämän jälkeen mentiin esineruutuun jota jännitin kyllä, mutta enpä osannut edes pelätä semmoista suoritusta, mikä sitten tehtiin... Aloitin nyt vasemmasta etunurkasta kun siellä oli hankalan näköistä kivikkoa heti lähetyspaikan lähellä ja tuli semmoinen olo että siellä voisi olla esine. Olikin,  Kira toi sen heti tyyliin 15s aloituksen jälkeen. Mutta se jäikin meidän ainoaksi esineeksi...! Jostain syystä Kira juoksenteli ruudussa kovasti ja oli tekevinään töitä mutta oli paineistuneen oloinen eikä esineitä sitten enempää vain löytynyt. :( Esineruudusta 0. Seuraavaksi tarkkuusruutu jossa jatkettiin samoilla pisteillä.. Tarkkuusesine oli kohdassa, missä edellinen koira oli kovasti kaivellut sammalta ja siinä oli muurahaisia liikkeellä kovasti. Kira bongasi esineen melko nopsaan mutta ei sitten halunnut sitä ymmärrettävästi ilmaista. Tässä kohti tilanne oli siis se, että kolmen osa-alueen jälkeen meillä ei ollut enää mahdollisuutta edes tulokseen :( Oma olo oli edelleen hutera ja tuossa kohti halusin vain kotiin. Keskeytettiin koe ja lähdettiin kotimatkalle. Oli varmasti oikein hyvä päätös siinä kohti, en kotimatkalla edelleen kovasta nälästä huolimatta pystynyt syömään mitään ja oli oli lyhyesti sanottuna huono. Harmitti isosti tietysti myös se, miten huonosti koe meni ja mietin mitä ihmettä siellä tapahtui. Nyt jälkikäteenkään en keksi esineruudulle mitään muuta syytä kuin sen, että olin itse kipeänä. Kira teki samanlaisen esineruudun edellissyksyn jäljen piirinmestaruuksissa, missä en itse ollut kunnossa. Ja kaikissa muissa tämän vuoden kokeissa (3/4) Kira onkin tuonut kaikki esineet. Niin harmillista että taudin pitikin iskeä juuri SM-kisojen aikaan vaan minkäs näille tekee. Tuuriakin tarvitaan aina, nyt ei osunut kohdalle kun sitä huonompaa sorttia. :(


Vepe Himos 25.8. ja VOI1!

SM-kisojen pettymyksen jälkeen siirryttiin vepen pariin ja suunnattiin oman yhdistyksen vepe-kokeeseen Himokselle. Eka liike liikkuvat veneet jännittää aina kovasti, koska siinä tarvitaan myös ohjaajalta oikean lähetyshetken arvioimista ja nyt me oltiin vielä ekana suorittava voittaja-luokan koirakko, eli ei edes nähnyt aiempien koirien suorituksia ja soutunopeutta siitä. Liike meni kuitenkin vallan hienosti, 2 metrin ohitus maalista Kiralle tuli mutta muuten hienosti! :) Köyden vienti jännitti myös. Siinä on edelleen Kiralla selvästi epävarmuutta mutta lähti kuitenkin ja luovutti köyden... Paluumatkalla Kiran katse osui köysimyttyyn jonka olin onnistunut syöttämään veteen kun yritin varmistaa että köysi ei vain lopu kesken. Olihan Kiran pakko sitä maistaa, irrotti heti käskystä mutta tämä tiesi sitten 7 virhepistettä toisesta liikkeestä. Eli kahden liikkeen jälkeen oltiin käytetty 9 virhepistettä ja enimmillään saa tulla 10, ykköstulos näytti melko mahdottomalta..! Kira kuitenkin hoiti viimeiset kaksi liikettä täysin pistein upeasti ja niin me se eka ykköstulos vaan sieltä kaivettiin!!! Valiokello käyntiin siis, jihuu! :)



Kansallisten lajien RM:t Taipalsaaressa 7.- 8.9.

Olin alunperin suunnitellut että jätetään rotumestaruudet väliin ja keskitytään syyskuun eka viikonloppu vain vepeen, sillon kun oli useampi oman yhdistyksen vepe-koe ja sunnuntaina vieläpä piirinmestaruudetkin. SM:ien jälkeinen harmitus kuitenkin kummitteli mielessä ja kun kuulin että tänä vuonna EK:ssa näyttäisi olevan niin monta osallistujaa, että rotumestaruus voitaisiin jakaa, niin olihan se lähdettävä kuitenkin kisoihin. Ja hyvä kun lähdettiin! Sain nollattua kaikki SM:eistä mieleen jäänyt möröt pois kun Kira vaan tykitti maastossa niin upeasti menemään!! Jälki 59, haku upeasti mäkisestä maastosta huolimatta 69, tarkkuus ja pudotettu kummatkin täysin pistein 20 ja esineruudustakin Kira vielä toi kaikki 4 esinettä..! Ohjaajalta tuli kyllä iloitku tässä kohti, niin mielettömän upeaa työtä koiralta että :’) 

Rotumestaruuskisojen maastoista 196 pistettä mukaan, siihen ei luonnollisestikaan voinut olla kuin todella tyytyväinen..! Oltiin lähdetty kisareissulle todella aikaisin ja tottikseen odotellessa meillä oli kisapäivää jo semmoiset 12h takana. Tottiksessa kyllä sitten näkyikin  koiran väsymys, pisteet 82 mutta eihän siihenkään voinut olla kuin tyytyväinen, Kira teki parhaansa ja yllettiin kuitenkin hienosti ykköstulokseen 278! Sillä irtosi myös EK:n rotumestaruus! Kira oli ainoa voittajan koirista, joka teki ykköstuloksen. Ihan mieletön kisapäivä, noita maasto-osuuksien fiiliksiä kelpaa muistella jälkikäteenkin. Sitä yhdessä onnistumisen riemua, ihan parhautta! Kato me tehtiin tää!! <3



Haku PM 6.10. Uurainen


Jostain syystä sain päähäni lähteä vielä kolmen vuoden tauon jälkeen hakukokeeseen, houkutteli kun ei oltu koskaan oltu haun piirinmestaruuksissa ja sitten mietin, että jos on meidän viimeinen kansallisten lajien kisavuosi niin olisi hienoa kisata kaikissa kolmessa meidän lajissa vielä kerran. Viileä päivä alkoi tottiksella joka sujui Kiran osalta teemalla ”en oo vanha mut vähän rutinoitunut” eli tuttuja pieniä virheitä ja istumisen jääminen seisomiseksi taas. Pisteet 87. Oli muuten koiran 23. koetottis että eihän tuo ihme ole, jos kaava alkaa olla jo vähän tuttu tässä kohti :D

Hakuradalle saatiinkin odotella sitten pidemmän aikaa. Täytyy sanoa, että hyppäys 100 metrin radasta takaisin 300 metrin rataan on ISO. Siinä missä olen tyytyväinen rotumestaruuksien hakurataan niin tähän ei kyllä täysin tyytyväinen voi olla – pitkän radan rutiini selvästi puuttui sekä ohjaajalta että koiralta… Kira teki välillä liian lyhyitä ja alisyviä pistoja, välillä ylisyviä suuria laatikkoja eli ihan ei oltu parhaassa terässä enää tämän osalta. Minä hätiköin ja en tohtinut korjailla koiran pistoja vaan etenin vaan rataa. Minkäs tekee kun on näin hätäinen luonne..! :D Kolme ukkoa sieltä kuitenkin nousi ja oikeastaan sen olin vain uskaltanut tavoitteeksi kokeelle laittaa. Hausta saatiin pisteitä 159. Radan jälkeen selvisi ettei muillakaan ollut mennyt ihan ideaalisti ja haun jälkeen oltiin jo johdossa.

Sitten vielä vuoden viimeisille esineille, ruutuun mennessä sanoin Kiralle että kolme hyvääkin esinettä riittää mutta hänpä toi vaan taas sitkeästi minulle neljä <3 Esineruudusta ansaitusti siis täydet pisteet ja yhteensä kokeesta mukaan pisteitä 276, vielä ykköstulos näin kolmen vuoden hakukoetauon jälkeen ja myös piirinmestaruus samalla kertaa! Komeeta!!!

PM2 Anne Majava ja Myy, PM1 me :) Kuva Hannu Majava


FH-koe 12.10. Uurainen

Minulla oli vähän niin kuin salaisena haaveena saada korkattua FH-koeura tällä kaudella ja keväällä ehdittiinkin jonkin verran treenata peltojälkeä. Kesälläpä sitten ei, ei ollenkaan joten syksyllä olin kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei todellakaan kehdata edes lähteä yrittämään. Vähän ennen koetta Marja houkutteli minut kuitenkin pellolle ajamaan testijäljen – jos se menisi huonosti niin sitten voitaisiin suosiolla siirtää koehaaveet tulevaisuuteen mutta jos treeni menisi hyvin, niin kannattaisihan meidän lähteä kokeeseen yrittämään. Kira ajoi treenijäljen niin hienosti, että pakkohan se oli koeilmo laittaa sitten vaikka toki tiedostin että kovasti keskeneräisiä ollaan tässä lajissa vielä. Itse koeaamuna osasin jännittää yllättävän vähän – liittyi ehkä siihen realismiin että tiedostin, että on aivan täysin mahdollista ettei saada tulosta tehtyä ja ajattelin kokeen ns. maksettuna treeninä. :)

Ensimmäinen suora lähti tosi hienosti, Kira väläytteli sitä mitä parhaimmillaan osaa ja ylpeänä kävelin liinaa pidellen sen perässä. Myös ekan esineen ilmaisu meni hienosti, juuri niin kuin pitikin. Ekassa kulmassa jo jouduttiin kuitenkin ongelmiin ja kaikissa kulmissa melkeinpä näkyi Kiran vähän hassu tyyli ratkaista kulma – se tarkistaa ensin oikean suunnan mihin jälki jatkuu ja ikään kuin merkkaa sen mutta käy kuitenkin tarkistamassa myös kulman tyhjän puolen varmuuden varalta :D Tämä laski pisteitä toki, samoin esineilmaisut, jotka eli koesuorituksen aikana kovasti. Toisen esineen Kira ilmaisi istuen mutta kun siitäkään ei palkkaa herunut, lähti se tuomaan iloisesti kolmatta esinettä minulle ja se meni toki nollille. Selvittiin kuin selvittiinkin loppuun asti kuitenkin ja kiltillä arvostelulla saatiin pisteitä kasaan 79 – laittoo on vielä melkoisesti mutta hitsi me tehtiin heti ekalla yrittämällä tulos kuitenkin!!! Ei pöllömmin metsäjälkikoiraltani, todellakin ylpeydellä voin esitellä IFH1 Giramin Elfrida <3 <3 Tästä on hyvä jatkaa treenejä, eläkelaji korkattu! 



Kuvat Maarit Rokkamäki

Rakkaista rakkain Kipa <3


Harrastusten osalta hieno vuosi sitten kuitenkin! Jäljen KVA jonka myötä myös kolmoisKVA, EK-rotumestaruus ja haun piirinmestaruus sekä vepestä eka VOI1 ja rotumestaruus-pronssi :) Tällä hetkellä tuntuu, että kansallisten lajien osalta tämä oli tässä ja jatkossa keskitytään muihin juttuihin. Tuntuu hienolta, että vielä viimeisenä vuonna kisattiin kaikissa meidän PK-lajeissa ja jokaisesta saatiin ykköstulos :) Tähän voisi olla hyvä lopettaa! Kira tulee keväällä 9 vuotta ja vaikka onkin (varsinkin omasta mielestään :D) edelleen mainiossa kunnossa niin luulen että silti aletaan lajivalikoimaa keventää. En ikinä antaisi itselleni anteeksi jos Kira loukkaisi itsensä esteillä nyt kun ikää kuitenkin on jo enemmän. PK-koekausia saatiin loppujenlopuksi 6 kappaletta mikä on aivan huisi määrä ja miten upeita saavutuksia ja mahtavia hetkiä niihin vuosiin mahtuukaan! Ei voi kuin pienellä haikeudella ja suurella kiitollisuudella miettiä mitä kaikkea ehdittiinkään yhdessä puuhata ja saada aikaan. Ja meille jää onneksi nyt vielä vepe, peltojälki ja uutena eläkelajina toko..! Kyllä, tokotreenit ovat tulleet uutena taas ohjelmistoon monen monen vuoden jälkeen! :o Jännä nähdä onko meistä kaavoihin kangistuneista PK-tyypeistä tokon vaatimaan tarkkuuteen :D Oli laji mikä vain niin parasta että voidaan edelleen tehdä yhdessä. Kira on vaan vuodesta toiseen niin huipputyyppi, ihan timantin sain <3

Tähänkö on taas tultu, miettii Kira :D

  Siispä tervetuloa uusi vuosi 2020, me ollaan valmiina! 









28.12.2019

In Memoriam Aatu

Monesti ollut mielessä, että pitäisi kirjoittaa jotain Aatusta mutta ajatus on tuntunut vaan kovin vaikealta. Miten yhteen kirjoitukseen voisi mitenkään summata 13 vuotta ja yhden kuukauden, koko yhteiseen matkan..? 

Toukokuussa tuli vastaan se vaikea hetki, kun oli aika päästää Aatu pois :'( Aatulle tuli kokoajan enemmän terveysongelmia, pientä ja isompaa kolotusta sinne ja tänne ja lopuksi en voinut enää olla jatkuvasta kipulääkityksestä huolimatta varma, että Aatu olisi kivuton. Oli aika luovuttaa. Aatun lempipaikka koko maailmassa oli mökkiranta ja sinne juhannuksena sirottelin Aatun tuhkat. Nyt ei tarvitse enää koskaan lähteä parhaasta kalastuspaikasta pois, aika ei enää lopu kesken. 

En minä vieläkään osaa sanoa, kuin että kiitos Aatu, ihan kaikesta. <3 Kiitos kun olit. <3












 






Suuret persoonat jättävät suuren ikävän.

15.5.2019


Zorrazo Cayetano 

7.4.2006 - 14.5.2019

Suuri kalastaja sai lähteä kevättuulen ja järven tuoksu kirsussaan sinne, missä ei ole kipuja eikä kalastusaika lopu koskaan kesken

Hei hei Aatu-rakas. Kiitos ihan kaikesta <3


8.5.2019

Maailman paras Kira 8 vuotta!

Elämäni koira, maailman paras Kira tänään 8 vuotta!!

 En voi uskoa miten nopeasti aika on mennyt - virallisesti Kira on nyt veteraani-iässä.. Onneksi koira itse ei sitä tiedä eikä se kyllä oikein menossakaan vielä näy :D Niin paljon on saatu kokea yhteisissä vuosissa ja miten onnekkaita ollaankaan kun vieläkin vaan matka jatkuu! <3

Hirmuisen paljon onnea muru! <3 
 
Simply the best! Kuva S.Palmu





7.4.2019

Aatunen 13 vuotta!


Viimeisen vuoden aikana ehdin epäillä useamman kerran ettei päästä tätä päivää juhlimaan mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan :) <3  

Paljon ONNEA Aatunen 13 vuotta! <3

 

30.12.2018

Loppuvuosi 2018

Blogin teksteissä on jääty elokuulle joten jatketaan siitä. 

Elokuu oli enimmäkseen pyhitetty vepelle, jokusen kerran treenattiin jälkeä ja tottistakin. Elokuun vikana viikonloppuna oli Reija Niemisen tottisviikonloppu, siellä jumpattiin kahden päivän verrran tottista, mm. kapulan luovutuksia ja liikkeestä seisomista, luoksetuloja.. (kuvat Tanja Korolainen). Ihan aina Kira ei muistanut ottaa kapulaa mukaan, kuten alemmasta kuvasta näkee :D



Elokuun vikana päivänä oli myös Kiran mitalijuhlat :) Ja poika saunoi!! :D Hienoja hetkiä harrastuksessa nämä! Kiitos kaikille vieraille jotka juhlivat kanssamme ja muistivat meitä
<3


 

Syyskuussa jatkettiin vepellä, sain peruutuspaikan Kangasalalle kokeeseen ja 2.9. saatiin sieltä toinen AVO1-tulos pistein 97 (virhepisteet maalilinjan ohituksesta toisen veneen haussa). Vepe-kausi saatiin komeasti pakettiin kun vielä Uuraisilta napattiin viimeinen AVO1 täysillä pisteillä ja luokkavoitolla :) Ensi vuonna sitten kutsuu voittaja-luokka! :) Yritettiin loppukuusta ehtiä treenailla myös PK-juttuja..

Pätevä pulikoija <3 Kolmas AVO1 plakkarissa!

Lokakuussa edessä oli jäljen piirinmestikset heti ekana viikonloppuna. Minulla oli koiraelämän ulkopuolella suurta surua mutta sitkeinä lähdettiin kuitenkin kokeeseen. Onnistuttiin tekemään ihan kiva tottis, ainoastaan sivulle siirtymiset oli Kiralle hankalia ja pisteitä saatiin kasaan 90. Maasto lähti mukavasti, jälki napattiin oikeaan suuntaan mutta harmittavasti meiltä jäi kaksi keppiä metsään :( Liekö Kira sitten reagoinut minun mielialaani, oliko vauhtia liikaa vai olivatko viimeistelytreenit olleet jotenkin huonoja - en tiedä, nyt vain kävi näin.. Esineruutu meni tämän jälkeen ihan penkin alle, 5 minuutissa Kira löysi YHDEN esineen..! :O Ohjaajan kisahermot oli kyllä tässä vaiheessa jo ihan pettäneet että täysin voi peiliin katsoa esineruudun osalta. Kauden vikasta PK-kokeesta ei siis ollenkaan tulosta ja valiohaaveet jäivät tältä vuodelta lunastamatta. Loppukuusta käytiin mökillä ja sieltä vielä tämä kuva - esineitä ei ehkä osata mutta Kira osaa kuitenkin kävellä vetten päällä, ei ihan joka koiran hommaa se ;)



Marras- ja joulukuussa on treenailtu harvakseltaan tottista ja jokunen maastotreeni ehdittiin vielä tuon piirinmestaruuskisan jälkeen tehdä. Käytiin kerran myös peltojäljellä ja ei ollut opit Kiralta kokonaan unohtuneet, hyvin voidaan kaivaa se laji naftaliinista kun kansallisten lajien osalta eläkepäivät koittavat. Kira on onneksi edelleen ihan hyvässä kunnossa eikä tällä hetkellä näytä olevan esteitä sille, etteikö ura ensi kesänä jatkuisi :) Siitä olen älyttömän iloinen ja kiitollinen, mahtavan monta PK-koekautta ollaan saatu treenata ja kisata! 

Aatun osalta terveys ei olekaan ihan niin hyvässä jamassa :( Marraskuussa Aatulle iski äkillinen vatsatauti joka kuitenkin Promaxilla näytti helpottuvan hetkellisesti. Ulosteet jäivät kuitenkin vaihtelevasti tosi löysiksi ja väriltään keltaisiksi ja kun joulukuussa Aatu vielä sai kipukohtauksen niin lääkäriinhän tie vei sitten. Aatu kipuili voimakkaasti spondyloosin kohtaa selässään ja lisäksi näyttäisi että Aatu on menossa haiman vajaatoimintaa kohti. Verikokeissa haima-arvo oli hyvin lähellä raja-arvoa. Aatu sai maitohappobakteeri-kuurin, kipulääkettä nyt jatkuvasti ja lisäksi Lypex-ravintolisää tuohon haimavaivaan. Se onkin selvästi mahan toimintaa helpottanut, jätökset ovat palautuneet normaaleiksi ja ruoan peittely ja närppiminen ovat jääneet pois, nyt eväät taas maistuu Aatulle normaalisti. Selvästi elämän ehtoo-puolta tässä nyt kuitenkin mennään ja kokoajan punnitsen sitä, että miten kauan elämä on vielä laadukasta ja hyvää. Jossain kohti on tehtävä se päätös, milloin vanhuksen on aika päästä pois :( Surullisen lopullisia juttuja nämä. 

Harmillista, että vaikka tämä vuosi sisälsi huikean saavutuksen, jää tämä 2018 kuitenkin enimmäkseen itselle mieleen surun ja menetyksen vuotena. Meidän PK-kauden tavoite oli valioitua jäljeltä ja se ei nyt kolmella kokeella sitten onnistunut :( Oikeastaan kauden ainoa hyvin mennyt koe oli SM-kisat - tosin ei siitä kai kannata olla harmissaan :) Jäljen osalta vikan ykkösen metsästys jatkuu sitten ensi vuonna. Jospas silloin olisi tuurikin vähän myöten. :) Vepe-kausi meni paremmin kun olisin edes osannut toivoa, ensi vuonna toivottavasti päästään loppukesästä starttaamaan voittaja-luokka senkin osalta. Yritän muistaa tästä vuodesta tämän hetken - Kira mitali kaulassa <3 Me tehtiin se yhdessä! <3




Onnea ja menestystä vuodelle 2019! 

PS. Puhelin ei suostunut valitettavasti nyt yhteistyöhön ja siksipä koko tekstissä ei yhtään kuvaa Aatusta :(