30.12.2018

Loppuvuosi 2018

Blogin teksteissä on jääty elokuulle joten jatketaan siitä. 

Elokuu oli enimmäkseen pyhitetty vepelle, jokusen kerran treenattiin jälkeä ja tottistakin. Elokuun vikana viikonloppuna oli Reija Niemisen tottisviikonloppu, siellä jumpattiin kahden päivän verrran tottista, mm. kapulan luovutuksia ja liikkeestä seisomista, luoksetuloja.. (kuvat Tanja Korolainen). Ihan aina Kira ei muistanut ottaa kapulaa mukaan, kuten alemmasta kuvasta näkee :D



Elokuun vikana päivänä oli myös Kiran mitalijuhlat :) Ja poika saunoi!! :D Hienoja hetkiä harrastuksessa nämä! Kiitos kaikille vieraille jotka juhlivat kanssamme ja muistivat meitä
<3


 

Syyskuussa jatkettiin vepellä, sain peruutuspaikan Kangasalalle kokeeseen ja 2.9. saatiin sieltä toinen AVO1-tulos pistein 97 (virhepisteet maalilinjan ohituksesta toisen veneen haussa). Vepe-kausi saatiin komeasti pakettiin kun vielä Uuraisilta napattiin viimeinen AVO1 täysillä pisteillä ja luokkavoitolla :) Ensi vuonna sitten kutsuu voittaja-luokka! :) Yritettiin loppukuusta ehtiä treenailla myös PK-juttuja..

Pätevä pulikoija <3 Kolmas AVO1 plakkarissa!

Lokakuussa edessä oli jäljen piirinmestikset heti ekana viikonloppuna. Minulla oli koiraelämän ulkopuolella suurta surua mutta sitkeinä lähdettiin kuitenkin kokeeseen. Onnistuttiin tekemään ihan kiva tottis, ainoastaan sivulle siirtymiset oli Kiralle hankalia ja pisteitä saatiin kasaan 90. Maasto lähti mukavasti, jälki napattiin oikeaan suuntaan mutta harmittavasti meiltä jäi kaksi keppiä metsään :( Liekö Kira sitten reagoinut minun mielialaani, oliko vauhtia liikaa vai olivatko viimeistelytreenit olleet jotenkin huonoja - en tiedä, nyt vain kävi näin.. Esineruutu meni tämän jälkeen ihan penkin alle, 5 minuutissa Kira löysi YHDEN esineen..! :O Ohjaajan kisahermot oli kyllä tässä vaiheessa jo ihan pettäneet että täysin voi peiliin katsoa esineruudun osalta. Kauden vikasta PK-kokeesta ei siis ollenkaan tulosta ja valiohaaveet jäivät tältä vuodelta lunastamatta. Loppukuusta käytiin mökillä ja sieltä vielä tämä kuva - esineitä ei ehkä osata mutta Kira osaa kuitenkin kävellä vetten päällä, ei ihan joka koiran hommaa se ;)



Marras- ja joulukuussa on treenailtu harvakseltaan tottista ja jokunen maastotreeni ehdittiin vielä tuon piirinmestaruuskisan jälkeen tehdä. Käytiin kerran myös peltojäljellä ja ei ollut opit Kiralta kokonaan unohtuneet, hyvin voidaan kaivaa se laji naftaliinista kun kansallisten lajien osalta eläkepäivät koittavat. Kira on onneksi edelleen ihan hyvässä kunnossa eikä tällä hetkellä näytä olevan esteitä sille, etteikö ura ensi kesänä jatkuisi :) Siitä olen älyttömän iloinen ja kiitollinen, mahtavan monta PK-koekautta ollaan saatu treenata ja kisata! 

Aatun osalta terveys ei olekaan ihan niin hyvässä jamassa :( Marraskuussa Aatulle iski äkillinen vatsatauti joka kuitenkin Promaxilla näytti helpottuvan hetkellisesti. Ulosteet jäivät kuitenkin vaihtelevasti tosi löysiksi ja väriltään keltaisiksi ja kun joulukuussa Aatu vielä sai kipukohtauksen niin lääkäriinhän tie vei sitten. Aatu kipuili voimakkaasti spondyloosin kohtaa selässään ja lisäksi näyttäisi että Aatu on menossa haiman vajaatoimintaa kohti. Verikokeissa haima-arvo oli hyvin lähellä raja-arvoa. Aatu sai maitohappobakteeri-kuurin, kipulääkettä nyt jatkuvasti ja lisäksi Lypex-ravintolisää tuohon haimavaivaan. Se onkin selvästi mahan toimintaa helpottanut, jätökset ovat palautuneet normaaleiksi ja ruoan peittely ja närppiminen ovat jääneet pois, nyt eväät taas maistuu Aatulle normaalisti. Selvästi elämän ehtoo-puolta tässä nyt kuitenkin mennään ja kokoajan punnitsen sitä, että miten kauan elämä on vielä laadukasta ja hyvää. Jossain kohti on tehtävä se päätös, milloin vanhuksen on aika päästä pois :( Surullisen lopullisia juttuja nämä. 

Harmillista, että vaikka tämä vuosi sisälsi huikean saavutuksen, jää tämä 2018 kuitenkin enimmäkseen itselle mieleen surun ja menetyksen vuotena. Meidän PK-kauden tavoite oli valioitua jäljeltä ja se ei nyt kolmella kokeella sitten onnistunut :( Oikeastaan kauden ainoa hyvin mennyt koe oli SM-kisat - tosin ei siitä kai kannata olla harmissaan :) Jäljen osalta vikan ykkösen metsästys jatkuu sitten ensi vuonna. Jospas silloin olisi tuurikin vähän myöten. :) Vepe-kausi meni paremmin kun olisin edes osannut toivoa, ensi vuonna toivottavasti päästään loppukesästä starttaamaan voittaja-luokka senkin osalta. Yritän muistaa tästä vuodesta tämän hetken - Kira mitali kaulassa <3 Me tehtiin se yhdessä! <3




Onnea ja menestystä vuodelle 2019! 

PS. Puhelin ei suostunut valitettavasti nyt yhteistyöhön ja siksipä koko tekstissä ei yhtään kuvaa Aatusta :(  

18.8.2018

Ja he uivat ja uivat sen uskotte

SM:ien jälkeisellä viikolla vaihdettiin PK-touhut taas vepeilyyn ja käytiin Laukaassa Varjolan tilalla vepe-kokeessa tekemässä meidän vepe-uran ekat täydet 100 pistettä, napattiin nopeammalla kokonaisajalla luokkavoitto ja noustiin avoimeen luokkaan :) Jes!!
 
ALO1

11.8. korkattiin sitten hyvin epävarmana oman yhdistyksen kokeessa avoin luokka mutta sieltä myös täydet pisteet ja luokkavoitto mukaan! Kun kulkee niin kulkee :D Aika hyvin oli liikkeet sitten kuitenkin hanskassa jo. Ei olla aiemmin kisattu kahtena päivänä peräjälkeen ja jännittikin, että miten Kira vielä toisena päivänä putkeen jaksaa. Oli kyllä varmasti väsyneempi sunnuntaina mutta ohjattua lukuunottamatta veti kuitenkin taas täydet pisteet. Ohjattu mokattiin, veneet meni ristiin 30 metrissä ja minun valmistelut liikkeeseen varmaan oli huonot. Kira lähti väärälle veneelle, ihmetteli siellä hetken ja kun ei köyttä tullut, tuli pois. Nyt on yritetty treeneissä saada ongelmaa esille, että pääsisi harjoittelemaan ohjausta oikealle veneelle väärän kautta. 7 toistosta vain yhdellä olen saanut koiran valitsemaan väärän veneen että kyllä sillä joku idea liikkeestä on.. Jatketaan harjoituksia ja katsotaan jos saataisiin vielä muutamaan kokeeseen paikka tälle syksylle :)

AVO1 :)

29.7.2018

SM-HOPEAA!!!!!!!!

En meinaa vieläkään uskoa todeksi mutta niin siinä vaan kävi!! Me voitettiin palveluskoirien SM-kisoissa EK:ssa tänä vuonna hopeaa tasapisteillä kultamitalistin kanssa (meillä huonommat maastopisteet, joka ratkaisi mitalin värin)! Ihan huikeeta :) Seuraa pitkällinen kisakertomus ;)

Perjantaina lähdimme ajelemaan kympin jäljestä kohti Hämeenkyröä. Meidän kenttään tutustuminen oli vasta klo 15:45 ja sitten klo 17 avajaiset. Päivä oli kuuma, huolestutti matkalla kun ilmastoinnin huudattamisesta huolimatta koira läähätteli välillä. Vähän lämpötila laski matkan aikana, olikohan "enää" +25,5 kun päästiin perille. Hoidettiin ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus ja joukkueen ilmoittaminen ja alettiin odotella kenttään tutustumista. Sitä odotellessa alkoi ripotella hieman vettä mutta keli oli silti sangen kuumankostea. Perinteiseen tyyliin kenttään tutustumisessa tehtiin vähän seuruuta, esteet lelun kanssa ja lopuksi heitin harjoituksen vuoksi kapulat vielä. Hypyn heitto menikin huonosti, hyvä kun tuli vielä sitä jumpattua ja itse kokeessa se sujui :) Avajaisten aikana perinteet jatkuivat - ukkoskuuro tuli päälle ja vettä tuli reilusti. Kuumuuden takia koiria ei tarvinnut ottaa avajaisiin mukaan pakosti joten Kira odotteli niiden ajan autossa. Puoli kuuden pintaan päästiin lähtemään majoituspaikkaa kohti, jonne olikin oikein kohtuullinen vartin ajomatka kisapaikalta. Olin varannut huoneen Ikaalisten Scandicista ja iso huone meitä kahta odottikin! Ilman jäähdytystä tosin mutta onneksi perjantai-ilta oli ukkosen myötä mukavan viileä. Istuskeltiin Kiran kanssa huoneen terassilla ja pötköteltiin sängyllä. Käytiin pieni lenkki myös ja sitten yöpuulle.



Lauantai-aamu alkoi EK-kokeen osalta maastossa klo 8. Ehdin käydä hotellin aamupalalla ja sitten kokoontumispaikalle maastonumeroiden arvontaan. Pettämätön arpaonni suosi meitä taas, nappasin ekan maastonumeron. Ensimmäiseksi lähdettiin jäljelle. Se oli tutuissa Hämeenkyrön kangasmaastoissa ja oli aika rento fiilis laittaa Kira janalle. Hieno jana olikin, siinä ollaan kyllä edistytty hienosti! Kira eteni määrätietoisesti suoraan takamerkkiä kohti, bongasi jäljen ennen sitä ja lähti vasemmalle. Tuomari kertoi että ollaan takajäljellä joten koira ympäri ja matka jatkui. Eka keppi oli toisella suoralla, toinen keppi heti sen jälkeen ja sen bongasin itse matkaan. Jälki tuli autoa kohti, siinä kolmas keppi ja sitten kulma tietä myötäillen autosta poispäin vähän matkaa. Vika keppi kyytiin ja autolle, aikaa oli mennyt hieman alle 10min. Keli oli tässä kohti pilvinen mutta kosteuden takia tosi hiostava, koirakin läähätteli jäljen jälkeen tovin. Takajäljestä -3 eli jäljeltä 57/60

Seuraavaksi päästiin korkkaamaan hakurata odottelujen jälkeen ekana. Jännitti! Etukulmat olivat tosi tiheää nuorta männykköä, vasen kulma vähän väljempi joten aloitin sieltä. Kira teki sinne mukavan syvän näköisen piston, mutta tuli samaa reittiä takaisin. Olin edennyt muutaman askeleen ja laitoin siitä oikeaan etukulmaan pahimman pusikon jälkeen, sekin näytti ihan kohtuulliselta kulmalta joten jatkoin matkaa. Yritin esittää treenaamaamme flying risteilyä mutta lentävä koirani oli niin nopea, että se tuli jo keskilinjalle kun minä vasta etsin uutta lähetyskohtaa :D  Suht sujuvan tuntuisesti rata eteni kuitenkin, eka ukko löytyi umpparista noin 50-60 metristä oikealta puolelta rataa. Hyvä ilmaisu ja hallintaantulo meni myös hyvin. :) Jatkettiin matkaa ja toinen maalimies löytyi ihan takakulmasta vasemmalta. Siellä haukussa oli pieni tauko mutta hallintaanotto sujui taas hyvin. Nämä oli iloinen yllätys, kun treeneissä oli ollut hieman haasteita. Vähennykset toisesta ilmaisusta ja työskentelystä (ymmärtääkseni -1?), hausta 67/70  eli EK-koirien parhaat pisteet haussa. :)

Sitten odoteltiin pudotetun alkua ja kun päästiin aloituspisteeseen, alkoi sataa vettä. Sitä tulikin meidän suorituksen ajan ihan mukavasti - tai Kiran mielestä ei yhtään mukavasti.. Seuraaminen oli huonoa! Kira ehti ravistella ja kulkea välillä hieman takanani mutta itse esineen haku meni tuttuun tapaan mukavalla vauhdilla ja varmasti. Esineen luovutus tapahtui seisten?! Pudotetusta 18/20.  Sade jatkui ja toisen tuomarin jatkaessa pudotetun parissa, päästiin me tarkkuusruutuun. Treeneissä Kiralla oli välillä tullut valeilmaisuja tarkkuudessa joten kisasuoritus kyllä jännitti. Lähetys oli vasemmasta etukulmasta ja hyvin pian Kira siirtyi siitä keskemmälle ruutua ja meni maahan. Kaarnan alta löytyi sitten ulkomainen kolikko ja kylläpä hymyilytti Kiran hieno suoritus! Tarkkuudesta 20/20

Eka päivä saatiin hyvissä ajoin pakettiin, noin klo 13 oltiin Kiran kanssa valmiita ja tässä kohti oltiin kisan johdossa! :O Tosin vain 2 pisteen erolla seuraavaan koirakkoon, mutta kuitenkin! Käytiin pieni lenkki metsässä ja suunnattiin kisakeskukseen katsomaan hetkeksi jälkikoirien tottiksia. Parkkipaikalla oli kuitenkin niin kuuma, etten viitsinyt koiraa paistaa autossa ja lähdettiin ajelemaan hotellille kaupan kautta. Oli tosi iloinen olo ekan päivän suorituksista mutta samalla alkoi jo seuraavan päivän osa-alueet jännittää kovin. Jäljellä oli ne jännimmät - tottis ja esineet..! Käytiin illemmasta vielä lenkillä ja yritettiin lepäillä seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina EK-tottikset alkoivat vasta klo 11 eli hyvin olisin ehtinyt nukkua oikein pitkään mutta heräsin kuuden aikaan ääniin hotellin käytävillä ja sen jälkeen uni ei tullut enää silmään. Jännitti, ai jestas että jännitti!! Pyörin sängyssä ja suurinpiirtein juoksin huoneessa edestakas. Koira nukkui omassa sängyssään tyytyväisenä :D Ei tarvitse kyllä arvailla että kummalla meistä on paremmat kisahermot!! 




Tymäkkä tottis työn alla.. <3
Aamupalalla ruoka maistui tosi huonosti ja syönnin jälkeen alkoi oksettaa. Matkalla kisakeskukselle itketti ja oksetti, enpä muista että olisi koskaan kisajännitys ollut ihan tuolla tasolla vaan toisaalta harvoinpa on pelissä noin paljoa ollutkaan.. Oli kuuma, joku +27 eikä tuuli paljoa kyllä vilvoittanut. Meidän tottisvuoro oli viimeisessä parissa EK-koirista ja koko SM-kisoista. Eka liikkeet, tuomareina Ari Kansikas ja Kari Santikko. Tehtiin pienet lämmittelyseuruut, yksi istuminen ja sitten istuskeltiin nurmikolla pienellä varjopläntillä odottelemassa vuoroamme. Seuruu meni ihan mukavasti, jokunen vinkaus ja tutusti täyskäännökset vähän tehottomia. Mutta ihanan reipas meninki, Kiran häntä heilui ja kontakti oli kiva :)
 
Kovasti jännittävä ohjaaja ja hieno koirani <3 Kuva Sporttirakki

Istuminen tapahtui tällä kertaa, ei mikään supernopea mutta istui!! Iso JES! Maahanmeno olisi kuulemma voinut myös olla hieman nopeampi ja tässä luoksetulo oli vähän laiska + Kira jäi hieman kauas minusta. Liikkeestä seisominen olisi myös saanut olla täpäkämpi, oli liikuttanut käskyn jälkeen etutassuja. Luoksetulo oli nyt parempi, tosin sivulletulo olisi saanut olla parempi. Tasamaanouto olisi saanut olla nopeampi ja jäi vähän kauas kapulan kanssa. 

Kuva Sporttirakki
Sitten estenoutoihin, olin etukäteen panikoinut että luovuttaa niissä kapulan taas seisten. Hyppynouto meni ihan mukavasti, palautti jopa istuen (JEE!!) mutta pureksi hieman kapulaa luovuttaessa. Sivulle olisi voinut tulla paremmin. A-este myös ok, samat ongelmat liikkeen lopussa myös siinä. Jaksotin itse näissä huonosti kun olin jännityksen takia niin hätäinen, se ei varmasti auttanut koiraa. 

Kuva Sporttirakki
Viimeisenä jännittävä eteenmeno. Lähti hienosti ja reippaasti, ekalla käskyllä ihan siististi maahan! JES!! Viimeisenä vielä paikkamakuu joka olikin ainoa erinomainen liike. Saatiin tottiksesta pisteitä kasaan 89, toinen tuomari kommentoi että minulla on tosi hieno koira, kun vielä saan noutoihin pikkaisen lisää voimaa ja vauhtia. Ehkä sitä olisi ilman hellettä ollutkin, mene ja tiedä. Viime vuonna valitin, ettei Kira hirveän sateen takia pysynyt paikkamakuussa, nyt jos helteen takia se oli löysä niin vähän alkaa mennä selittelyn puolelle.. :D Itse olin kyllä aivan älyttömän tyytyväinen tähän tottikseen näissä oloissa. Alkukauden pisteisiin mukava parannus ja monta virhettä oli jäänyt sieltä pois. Pientä hiottavaa toki edelleen mutta silti niin hyvä fiilis! EK-koirien parhaat tottispisteet :)

Arvostelua odottelemassa, kuva Taina Niemi

Hikinen koira autoon ja siinä kohti tajusin, että esineruutuun on lähdettävä aika lailla heti :O Kirsi lähti mukaan henkiseksi tueksi. Kokoontumispaikalla sovittiin muiden kisaajien ja tuomarin kanssa, että mennään tottisnumerojärjestyksessä esineet, ettei viimeinen tottispari joudu samantien ruutuun. Suunnitelmiin oli kuitenkin tullut muutos kun päästiin ruudun parkkikselle, Kira aloitti sittenkin ekana..! Jännitti on tosi lievä ilmaisu fiiliksille siinä kohti, paniikki kuvaisi tilannetta ehkä paremmin. Ruutuun mennessä katsoin, että tuulee ruudun takaosasta etuosaan päin mutta meidän jälkeen tulleen kisaajan mielestä tuuli oikealta vasemmalle. En tiedä mistä oikeasti tuuli, enkä oikein luota omaan havoinnointikykyyni tässä kohti, kun myös eksyin esineruudun lähetyslinjalta ruutuun... En lähettänyt ihan vasemmasta etukulmasta Kiraa ollenkaan ja sinne jäi etuesine :( Voisi kuitenkin näillä toilailuilla todeta, että ruutu meni ihan kohtuullisesti siitä huolimatta, että olin siellä itse mukana.. Kira teki minusta hienosti hommia mutta tämä vaan on se meille haastavin osa-alue :( Esineistä 23 ja jännitys senkun jatkui kun laskettiin autolla, että jos kultainennoutaja ohjaajineen saa täydet ruudusta, niin he nousevat tasapisteisiin meidän kanssa ja paremmilla maastopisteillä voittavat kullan. Ja niinhän siinä sitten kävi..! Hitsi että oli kultamitali meillä niin hilkulla että liekö koskaan enää noin lähellä... Ei olisi tarvinnut kuin puoli pistettä tottiksesta enemmän niin se olisi ollut siinä mutta tämä on tämmöistä. Turha jossitella - olkoonkin että luulen, ettei jatkossa jää etukulmat SM:eissä tarkistamatta ;)

Mutta hopeaa!! Kun ei uskaltanut oikein edes haaveilla mitalista niin aivan mahtavaa tämäkin! Ja helteisissä olosuhteissa ykköstulos pistein 274, olen kyllä hurjan onnellinen Kiran suorituksesta!! 

Palkintojenjakoa odotellessa hymyilytti :) Kuva Taina Niemi
 
Palkintojenjako, kuva Sporttirakki


Minulle maailman paras, maailmalle Suomen toiseksi paras. Niin rakas Kira!

Muru ja pytyt <3


Kaupanpäällisiksi joukkueemme Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys (Esko Karmala & Etta, Minna Sarvanne & Väpä ja minä & Kira) nappasi vielä joukkuehopeaa! Huikea viikonloppu kertakaikkiaan! Tuhannesti kiitos kaikille meitä auttaneille, ei oltaisi ikinä pystytty tähän yksin. Ja kiitos kiitos KIITOS Kira! <3

5.7.2018

Yhtä pistettä vaille KVA ja muuta kesäistä menoa

Kaksi viikkoa toukokuisen jälkikokeen jälkeen suunnattiin seuraavaan jälkikokeeseen. Liian lähekkäin olivat kokeet, ehdottomasti, mutta olihan sitä kuitenkin lähdettävä yrittämään... Ei ole ihan surkea jäljestäjä tuo hakukoirani kuitenkaan kun jälleen tosi kuivassa ja riittävän lämpöisessä kelissä keräsi kaikki kepit upeasti matkaan :) No mutta lyhyesti: takajäljen kautta matkaan ja tosi hieno jälki taas Kiralta. Ehdittiin auton luona käydä vielä uimassa ennenkuin ajeltiin palauttamaan kepit.. Jäljeltä 168. Esineruudussa jäi harmillisesti yksi esine :( Se oli suht. lähellä oikeaa etukulmaa ja Kira oli kuulemma yhdessä kohdassa sen lähellä ja vähän sen näköinen, että saattaisi hieman olla hajulla. Valitettavasti tässä kävi minulle iso moka kun jotenkin katsoin että koira on jo reilusti ruudun ulkopuolella ja kutsuin sen pois. Voi ääääh!!! Anteeksi Kira! :( Esineet 22. 

Oma fiilis laski esineruudussa aika roimasti ja kun tottiksen osalta edellisessä kokeessa oli haasteita, niin olo ei ollut kovinkaan luottavainen. Viimeksi tekaistiin pisteiden valossa huonoin tottis ikinä mutta nyt laskettiin rimaa vielä lisää tekemällä 79 pisteen suoritus...! :O No, isoja mokia kävi matkalla. Istuminen jäi taas suorittamatta ja nyt en antanut uutta käskyä siihen. Lisäksi eteenmenossa Kira ei mennyt maahan! :O Se ehti aika pitkälle kentän päätyä kohti ennenkuin sain luvan antaa käskyn ja oli tosi tuulista. En tiedä eikö se kuulllut ekaa käskyä vai oliko vain kuriton mutta kun ei ekalla käskyllä mennyt maahan niin olikin sitten jo kentän päädyssä ja sieltä kovasti etsi palkkaansa. Näistä siis -15 pistettä. Muita mokia oli seisomisessa kummankin etujalan siirto, taas (eli kaksi askelta perään) ja estenoutojen luovutukset taas seisten ja kapulaa pureskellen. Lopputuloksena siis se harmittavin ja ärsyttävin yhtä pistettä vaille ykköstulos ja kolmoisKVA.. No mutta, näitä sattuu. Pieniä ja vähän isompiakin mokia siellä täällä niin näin vaan voi käydä :D 

Toki tuon tottiksen jälkeen oma fiilis oli kohtalaisen huono tovin aikaa. Viikko oltiin treenaamatta ja Kira kävi hierojalla. Jumeja löytyi kyllä mutta en tiedä selittikö ne noita virheitä, ainakaan pelkästään. Toki myös kaksi viikkoa kokeiden välillä oli lyhyt aika yrittää treenailla luovutuksia ja istumista yms. kuntoon. Ja alkaahan koiralla tuota koerutiinia jo olla alla, se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Nyt molemmat kokeet olivat vielä näinpäin että tottis ihan vikana väsyneillä tassuilla. Meidän jäljestyskunnolle tuo 1,5km jälki on varmasti aika rankka rupeama, tiedä sitten paljonko se painaa tässä. 

Reilu viikko jälkikokeesta käytiin Kangasalalla vepeilemässä kun olin vähän ex tempore pistänyt ilmon varalle kokeeseen ja koepaikka sitten tupsahtikin. Meillä oli vallan mukava ilta jännityksestä huolimatta, Kiran kanssa nautittiin yhdessä rennoin fiiliksin onnistumisista ja yhdessä tekemisestä ja se oli vallan tarpeeseen tullut fiilis varmasti molemmille! Että jos ei tottis nyt satu kulkemaan niin uida me sentään osataan..! :D Kaikista muista liikkeistä tuli täydet pisteet paitsi veneenhausta, jossa Kira rantautui 4m maalilinjan ohi. Alosta siis ensimmäinen ykkönen mukaan pistein 96 ja viimeistä ykköstä metsästämään sitten kohti avoa :)

Taitava vepe-tyyppi <3

Vepe-kokeen jälkeen jatkettiin viikonloppua Reija Niemisen hakukoulutuksessa Uuraisilla sangen helteisissä tunnelmissa (taisi la olla +25 ja su +26). Kiran kanssa harjoiteltiin flyingristeilyä eteenpäin, nyt päästiin lähetyksessä jopa siihen etten itse ottaisi keskilinjalla askeltakaan (huomattavasti vaikeampaa itselle kuin koiralle). Tykkään hurjasti Reijasta kouluttajana ja saatiin jälleen hyviä ajatuksia ja suuresti kaivattua lisätsemppiä! 

Sunnuntain radan jälkeen - melkoinen hiksu tuli!!

Reija totesi sunnuntaina loppupalautteessa että "onhan se vähän hyvän koiran hukkaanheittämistä jos et enää mene kokeeseen" ja tästä sisuuntuneena laitoin SM-ilmon menemään. Ei se ota jos ei annakaan ja mitä hävitään jos yritetään? Mahtavaa päästä kolmannen kerran peräkkäin SM:eihin (kop kop, siis jos koira pysyy ehjänä ja matkaan tosiaan päästään..!). Nyt on yritetty treenata laadukkaasti mutta määrältään maltillisesti tottista ja maastoja ja lopputulos sitten on mikä on. Jotenkin tuo tottiksen sukeltaminen noin paljon vei kaikki tulospaineet itseltä, yritetään nauttia nyt vaan kisasta kerrankin rennoin mielin. Ja myönnetään, kisojen parhain pala lienee se jos pääsen kahdeksi yöksi hotelliin koiran kanssa kahdestaan NUKKUMAAN...! :D 1v 4kk ilman yhtään kokonaista yötä alkaa vaatia veronsa niin että hotelliviikonloppu kuulostaa todella houkuttelevalta. :)   

Vanhusosastolta kuulumisia myös - Aatu kävi tänään hammashuollossa. Hammaskiveä oli päässyt kertymään kohtalaisesti ja se poistettiin. Iso jännitys tässä oli se, että pitääkö poskihampaita poistaa yksi kummaltakin puolelta mutta onneksi sellaiseen ei jouduttu. Ehdin pitkään ja hartaasti jo miettiä, että onko reilua kiusata vanhaa koiraa kovin isolla hammasoperaatiolla.... Aatulla ei sikäli ole mitään isompaa vaivaa mutta kaikkea pientä kremppaa jo pikkuhiljaa kyllä. Mutta siinä se sitkeästi vielä mukana porskuttaa ja on edelleen aina valmis palloleikkiin tai namien piilottamiseen tai melkein mihin vaan. Hyvä kun porskuttaa <3 

Hammashuollosta juuri kotiutunut väsynyt kaveri <3

25.5.2018

Hikistä touhua mutta valiokello kilkattaa taas!

On kyllä kertakaikkisen kummallinen toukokuu, liekö koskaan tullut kesä näin äkkiä ja ollut näin lämmintä näin pitkään?! Siis meillä Suomessa :D Kauden eka koe sattui kivasti tähän helleaallon keskelle mutta onneksi kokeeseen ei sattunut ihan kuumin päivä sentään, semmoista +22 oli luvattu. Ohjelmassa oli siis jälkikoe 20.5. Uuraisilla melkein kahden vuoden tauon jälkeen (eka JK3 tehtiin 11.6.2016). Lumet lähti tosi myöhään mutta ehdittiin ennen koetta tehdä melkein 10 jälkeä kuitenkin ja tilanne näytti ihan siedettävältä. Kira oli kokenut talven aikana jonkin valaistumisen janojen JA esineruudun suhteen, mitä opuksia lie lukenut kun yhtäkkiä osasikin ne asiat, mitä yritin koko viime kauden sille opettaa... 

Metsät oli ja on edelleen kyllä aivan todella todella kuivia että tilanteeseen kuuluvalla nöyryydellä lähdettiin katsomaan, miten meidän käy. Kylläpä se kauden eka koe jännittikin kovasti! Arvoin meille jäljen numero 2, alkupään numeroa toivoinkin että päästäisiin mahdollisimman pian tositoimiin. Jana meni hienosti, eteni varmasti kohti takamerkkiä, nappasi jäljen ennen sitä ja lähti oikealle. Minä olin taas suuressa viisaudessani päättänyt että jälki lähtee vasemmalle ja jarrutin koiraa joka sitten kääntyikin vasemmalle. Tietenkin oikeasti jälki lähti oikealle ja saatiin tästä ohjaajan mokasta -7. Huoh, ehkä joskus opin?! Vaikka meidän janat on parantuneet niin noin voimakasta pidätystä Kira ei vielä kestä vaan muuttuu epävarmaksi suunnan osalta. Mutta siis ohjaajan rävellystä lukuunottamatta oli tosi kaunis jana :) Eka keppi oli pian ja nyt uusien sääntöjen myötä saa ihan luvan kanssa olla palkkaa koiralle mukana. Vettä tankkasin Kiraan joka kepillä. Kira ajoi kyllä elämänsä jäljen! Metsän kuivuudesta huolimatta se sitkeästi puksutteli kepiltä kepille tasaisen varmasti ja nyt ei kyllä tullut mitään jäljen hukkumisia kulmissa tms. Kaksi viimeistä keppiä Kira ajoi ihan vierestä mutta minäpä olin skarppina ja nekin sieltä saatiin kyytiin. 30 minuuttia ja tuossa kelissä meillä kaikki kepit taskussa!!! Ihan huikeeta! Kira osoitti taas miten sitkeä työmyyrä hän onkaan <3

Janalla. Kuva Salme Korkala

Jäljen jälkeen oli esineruudun vuoro. Siellä myös saa olla nykyään palkka mukana joten miksipä ei, tungin meidän ison tyynyn liivini alle ja eikun ruutuun. Kira teki hienosti hommia nostaen 3 ekaa esinettä varmasti. Sen jälkeen usko meinasi alkaa hieman hiipua ja olin varma että neljäs jää nostamatta. Lähetin koiran kuitenkin vielä ja hitsit, sehän nappasi neljännen esineen viime hetkillä!! 17 sekuntia jäi aikaa eli pienestä jäi kiinni mutta hyvillä mielin pääsin palkkaamaan koiran :) Kira oli ainoa koira, joka nosti kaikki 4 esinettä tuossa kokeessa. Maastosta kasassa siis 193 pistettä ja seuraavaksi suunnattiin tottikseen.

.. ja sieltä saatiinkin sitten mukavasti vikalista mukaan :O Varmasti Kiralla väsy jo painoi tassuja maastojen jälkeen mutta huh, olipas siellä kaikkea. Loppupisteet 81 ja vikalistalla oli seuraavat: liikeestä istumisessa jäi seisomaan, toisella käskyllä tippui maahan. Liikeestä seisomisessa otti kaksi askelta perääni. Tasamaanoudossa kapula jäi lähelle mutta palautti ravilla että olisi siihen nyt enemmänkin vauhtia saanut... Hyppynoudossa heitin kapulaa huonosti ja se vieri vinoon. Olisi pitänyt uusia heitto vaan enpä uusinut. Kira kopsautti menohypyllä esteeseen ja palautti kapulan esteen ohi. Ei istunut luovutuksessa toisesta käskystä huolimatta ja sama homma A-esteellä luovutuksen osalta. Sitten vielä semmoinen kummallinen juttu että Kira pureskeli kapulaa :O Ja eteenmenossa vaati toisen käskyn että lähti kunnolla etenemään.. Että juu, siinähän sitä treenattavaa!

Mutta maastojen osalta voi kyllä olla tosi tosi tyytyväinen ja se saatiin mistä haaveiltiin, ykkönen on ykkönen! Yhteensä pisteitä 274. Valiokello kilkattelee taas kovemmalla äänellä :) 

Kuva Marja Muhonen

Kuva Marja Muhonen

26.3.2018

Vuoden 2017

- Keski-Suomen Kennelpiirin vuoden palveluskoira

- Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen vuoden palveluskoira

- Belgianpaimenkoirayhdistyksen vuoden EK-koira

- K-S Belgien vuoden palveluskoira 

.. no johan siinä yhdelle vuodelle..! 😮 Ihan huikeeta! Minun Kira 💗💖