SM-debyytti: Suomen kuudenneksi taitavin hakukoira ja joukkue-hopeaa!!

Ensimmäinen osa SM-kisoista täällä 

Lähdin mökille päikkäreille esineruudun jälkeen mutta en kyllä saanut nukuttua yhtään. Mietin mitä hakumetsässä on aamulla luvassa.. Aikainen herätys ainakin, koska meidän piti olla jo klo 5:00 aamulla 30km päässä Lapualta lähdössä hakuilemaan. Kello soi siis iloisesti 3:40, ei kovin inhimillistä :p Alunperin olin laskenut että meidän vuoro koittaa seiskan pintaan mutta harmillisesti yhden edellä olevan koiran suoritus keskeytyi valeilmaisuun ja niinpä päästiin tositoimiin hieman luultua aiemmin. Sumua ja kosteutta oli ilmassa, ilma ei kuitenkaan tuntunut liikkuvan oikein mihinkään suuntaan. Hakualueelle mennessä maasto alkoi hahmottua - liukasta kalliota jäkäläpinnoitteella ja pehmeää, raskasta sammalta loput. Matkalla oli vielä iso oja minkä yli piti hypätä juuri ennen keskilinjan alkamista. Tuomarina meillä toimi Anni Rytkönen.

Vasen etukulma näytti haastavalta maastolta ja Kira lähti sinne justiin niin huonosti kun pelkäsinkin. Korjasin kerran, jolloin se kääntyi tekemään lenkin taaksepäin ja vielä kerran ja sitten oltiin mielestäni kulma tarpeeksi hyvin katsottu, eikun liikkeelle. Oikea etukulma oli vähän kivempaa maastoa Kiran mielestä ja sinne se viitsi juostakin heti ekalla yrittämällä ;) Minä yritin pysyä keskilinjalla pystyssä (koko keskilinja sitä suhteellisen liukasta kalliota aamunkosteudessa), laskea askelia ja katsoa seuraavaa hyvää lähetyspaikkaa (joita ei ollut, aina oli edessä kaatunut puu tai kallio tms.). Jo ensimmäiset pistot osoitti, ettei Kira aio tuossa maastossa tehdä tavallisia suht hyviä pistojaan ja maasto vaikutti rankalta juosta joten päätin että nyt jos koskaan mennään tuurilla. Pakko luottaa koiraan että se haistaa jos siellä ukko on. Uskolle saatiin vahvistusta kun noin 70 metrissä radan alusta löytyi oikealta puolelta ukko vanerilaatikosta. Kira haukkui tämän hyvin, tosin sivulle siirtyminen vaati kaksi käskyä kun ensimmäisellä koira jäi vähän puolimatkaan. Jatkettiin matkaa ja reilusti jatkettiinkin. Koira vaikutti väsyvän ja aika juoksi.. Seuraava löyty tuli reilusta 200 metristä (240m?) niin, että laitoin Kiran oikealle, jonne se tekikin ihan hyvän piston sen verran mitä itse näin ja edempänä minusta eteni keskilinjan yli vasemmalle puolelle. Seisoin paikoillani enkä puhunut mitään, arvelin että on hajulla.. Ja niin olikin. Suht lähellä keskilinjaa Kira alkoi kiertää kahden kallion välistä koloa edes takas ja katsoi välissä jo minuakin. Viimein se löysi kohdan josta pääsi tarpeeksi lähelle maalimiestä ja pystyi mielestään haukkumaan. Piilolle siirtyessäni Kiralle tuli tauko haukussa ja pysähdyin odottamaan että se jatkaa. Pääsin piilolle vain todetakseni että on pakko kiivetä kallion päälle jos meinaan ottaa koiran hallintaan, muuten ei onnistu.

SM-6!! Kira <3

Koira vaikutti olevan aika puhki ja jatkettiin samalla taktiikalla että Kira meni metsään ja tuli pois jos ei löytänyt mitään, mutta minä en sitä huudellut pois vaan annoin etsiä. Ja tovin se sitten etsikin oikealla puolella kun meni pitkän aikaa etten nähnyt koiraa.. Vilkuilin kelloa, aikaa oli tässä kohti mennyt noin 17,5 minuuttia ja odottelin.. Sitten alkoi viimein haukku kuulua. Taas Kiralla oli haukussa tauko (oli varmaan jo niin hengästynytkin että siksi?) ja taas sivulletulo vaati toisen käskyn. Mutta Kira löysi kaikki! Me selvittiin SM-radalta ehjänä ja löydettiin ukot!! Arvostelussa noottia tuli ilmaisun tauoista, minun liian vuolaista kehuista koiralle liian aikaisin piilolla (hupsis.....) ja siitä kun osa pistoista jäi niin vajaaksi enkä niitä niin korjaillut. Pisteet 152. Me oltiin saavutettu meidän tavoite maastossa mutta pisteet ei kyllä oikein lämmittäneet. En ollut tiennyt että kolmella ukolla voi saada noinkin vähän pisteitä :D Fiilikset oli ristiriitaiset. Koiraan olin hurjan tyytyväinen ja tietysti iloinen siitä että heti ekoissa SM:eissä teimme tuloksen ja vielä karvaa vaille ykköstuloksen (yht. 265 pistettä) mutta hakumetsän pistevähennykset kyllä harmitti. Jäähdyttelin hetken koiraa, otettiin vielä hakumetsän maastossa pari kuvaa Kirasta ja sitten lähdettiin mökille vaihtamaan vaatteet ja suunnattiin IPO-kentälle seuraamaan Miian ja Raisan suorituksia.

Tuloslistausta seurailin tarkasti ja ensin oltiin toisena, sitten sijoitus alkoi arvatusti tippua... No arvasinhan minä ettei noilla pistellä mitaleilla olla. Aika monella koiralla jäi yksi ukko löytymättä ja tulokset päivittyivät hitaasti.. Lopputulema oli se että Kira on SUOMEN KUUDENNEKSI TAITAVIN HAKUKOIRA 2016!! Kuinka huikeeta!! :) Joo vain mitalistit muistetaan eikä me tehty edes ykköstulosta, mutta ekalla hakukoiralla ekoissa SM:eissä sijalla 6.. Kyllä se on oikeasti hieno juttu! :) Ja minä itse muistan tämän varmasti aina, pieni koirani teki kyllä kaikkensa <3 Tottiksen onnistuminen lämmittää niin paljon, 92 on hieno tulos SM:eissä! Näissä kisoissa edes maastoon pääseminen tai tulos ole itsestäänselvä! Vielä kun olisi yksi esine löydetty lisää niin sitten olisikin taisteltu pronssimitalista.. Mutta turha näitä on jossitella, tänä vuonna näin :)

Iloisena yllätyksenä päästiin kuin päästiinkin palkintopallille vielä kun joukkuekisassa yhdistyksemme Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys pokkasi SM-hopeaa!! HYVÄ ME! :) Niin saatiin mekin Kiran kanssa pytty kotiin ;)

Paremmat voitti tänä vuonna, mutta jos vaan koira pysyy terveenä niin eiköhän se ole pakko päästä ensi vuonna yrittämään uudestaan! ;) Joskus olen kuullut sanottavan että SM-kisojen fiiliksen ymmärtää vasta kun sen on itse kisaajana kokenut ja kyllä se on näin. Niin upeeta, niin pienestä kiinni... UUDESTAAN!! :D

SM-debyytti - PK SM Lapua 5.-7.8.2016

Palveluskoirien SM-kisat järjestettiin tänä vuonna Lapualla 5.-7.8. ja me olimme ensimmäistä kertaa Kiran kanssa mukana kilpailevana koirakkona. SM-kisat kummitteli mielessä koko kesän ja jännittikin, kovasti. Mietin että mitä me noviisit oikeasti lähdetään edes noin isoihin kisoihin. Kaveri onnistui kääntämään ajatukseni toteamalla että kaikilla, joilla on tulokset kisoja varten, on aivan yhtä suuri oikeus osallistua kokeeseen! Tavoitteeksi mietin sen, että pääsisimme maastoon katsomaan mitä osaamme ja tietenkin toivoin, että jos maastoon päästään, niin Kira nostaa kaikki ukot niinkuin tähänkin asti kokeissa on tehnyt. 

Perjantaina aamulla starttasimme ysin pintaan kohti Pohjanmaata auto täynnä tavaraa. Pääsimme perille hieman ennen klo 12 ja ilmoittautumisen kautta aloimme valmistautua kenttään tutustumiseen klo 13:18. Olin etukäteen kenraalitreeneissä kasvattaja-Miian kanssa miettinyt mitä teen ja nyt en halunnut poiketa suunnitelmasta yhtään. Aloitimme kenttään tutustumisen menemällä kaikki joukkueemme kolme koiraa tuomarin kättelyyn josta Minna vei Väpän paikkamakuuseen, Tiina Rukan odottamaan vielä kentän ulkopuolelle ja me siirryimme Kiran kanssa seuruun lähtöpaikkaan. Otin pienen seuruun (n. 15 askelta) ja siitä palkka. Seuraavaksi menimme tekemään esteet lelun kanssa ja ne sujuivat myös hyvin. Mitä nyt Kira vähän loikkasi melkein A:n harjalta alas kun lelua näytin... Tässä kohti me poistuimme kentältä ja jätimme lopputreeniajan muiden käytettäväksi :) Omalle päälle tämä oli justiin passeli valmistautuminen ja hyvillä mielin jäin odottamaan varsinaista kisasuoritusta seuraavalle aamulle. Käytiin syömässä Tiinan, Seijan ja Minnan kanssa ennen avajaisia ja harjoittelimme kenttien vieressä noutokapulan heittämistä - nurmikentällä kun kapulat tuntui pomppivan mihin sattuu.. 

Kisamajoitus, mukavalta näytti :)

Klo 16 siirryimme avajaisissa keskustan aukiolle jossa seisottiin erinäisten puheiden ajan hyvä tovi auringon paahteessa. Olin kaukaa viisas enkä ottanut Kiraa avajaisiin paistumaan. Avajaisten jälkeen lähdimme Kiran kanssa ajelemaan Simpsiöön, jossa meillä oli vuokramökki. Nukkumaan yritimme käydä hyvissä ajoin, tottikset alkoivat lauantaiaamuna klo 6:00 niin että ennen meitä oli kolme paria suorittamassa. Kira valtasi suurimman osan sängystäni ja nukahti heti, itse en meinannut saada unta ja aloin miettimään noudon jaksotuksia ja kaikkea muuta, mitä pitää muistaa. Siinä kohti alkoi sydän jo hakata sen verran että nollasin ajatukset, nyt on pakko saada vain unta..!

Upeat puitteet kansallistenkin tottiksiin!

Helppo hymyillä :)

Lauantaina kello soi viiden jälkeen ja aamutoimien jälkeen suuntasimme kentälle. Jännitti, mutta ei ihan kohtuuttomasti. Katsoin parin koiran suoritukset ja kävelytin Kiraa. Hyvissä ajoin otettiin pieni lämmittelytreeni ja sitten alettiin odottamaan omaa vuoroamme. Meillä oli parina bortsu-uros ja aloitimme liikkeillä. Tuomarina Anni Rytkönen ja Ari Kansikas. Seuruu tuntui mukavalta, Kira oli aktiivinen muttei kiehunut yli. En tuntenut itse pomppuja tms. ja myös henkilöryhmä sujui hienosti. Erinomainen. Istumisessa tuomari olisi toivonut vielä hieman nopeampaa istumista ja skarppiutta Kiralta ohjaaja kohti odotellessa. Erittäin hyvä. Maahanmeno ja luoksetulo tuntui mukavalta, taisi myös olla erinomainen. Liikkeestä seisomisessa Kira oli ottanut askeleen tai kaksi pysähtyessään ja luoksetulon jälkeen sivulle siirtyminen vaati toisen käskyn. En muista arvosanaa.. Tasamaanoudossa sain kapulan heitettyä ihan ok ja Kira haki mielestäni ripeästi laukalla. Itse olin noutoon tyytyväinen, joskin hieman nopeammin Kira olisi voinut kapulan maasta napata. Arvosana hyvä. Hyppynouto ja A-este taisivat olla molemmat erinomaiset, niissä kapula myös meni sinne minne piti ja Kira hoiti homman hienosti. Eteenmeno meni myös mukavasti, lähti reippaasti ja ekalla käskyllä maahan - no, vasta toisella käskyllä sitten istumaan sieltä. Taisi olla erittäin hyvä? Paikkamakuu erinomainen ja yhteensä pisteet 92! Kyllä tuli juuri oikeaan saumaan ehkä parhaimman tuntuinen tottis ikinä :) Upeasti Kira!! Jännitin itse mutta en ihan hulluna, lähinnä jännityksen huomasi siinä että happi meinasi loppua, tuntui että olen kamalan hengästynyt kokoajan :D

Tottiksen jälkeen tuntui aika varmalta olo, että maastoon päästään. Pisteraja oli tänä vuonna haun osalta 83,5 ja klo 11 alkoi maastonumeroiden arvonta - tai silloin sen piti alkaa, todellisuudessa numerot arvottiin vasta lähempänä klo 12. Arvat käytiin nostamassa tottispistejärjestyksessä eli aika alkupäästä pääsin lipun nostamaan ja sain meille maastonumeroksi numeron 4! Kiireesti kävimme kisakeskuksella syömässä, esineruutuun lähtö oli jo klo 12:30. Tässä vaiheessa aurinko paistoi jo aika lämpöisesti. Tuulta oli hieman mutta kun pääsimme ruutuun, huomasin että tuuli tulee ruudun lähetyslinjalta takaosaan päin. Ruutu oli aika pehmeän raskasta sammalta, puustoa oli ja kumpareita siihen malliin että kun koiran laittoi ruutuun, ei sitä sitten hetkeen nähnytkään ollenkaan... Aloitin oikeasta reunasta ja koska ekalla lähetyksellä Kira ei mennyt ihan ruudun reunaa pitkin, korjasin sen vielä uudestaan. Oli kuitenkin tosi tosi vaikea pysyä kartalla että missä Kira oli käynyt jo etsimässä kun se ei tällä kertaa tehnyt kaistaleittain pistoja vaan etsi koko ruudusta enkä nähnyt koiraa.. Hyvän tovin se etsi ensimmäistäkin esinettä ja toinen tuli vielä mutta sitten koira alkoi jo olla ihan puhki ja vaikka se jatkoi työskentelyä sitkeästi, niin kolmas esine jäi metsään. Kuulemma noin ruudun keskivaiheille - kertoo ehkä ruudun tai ohjaajan tilanteesta että en osaa sanoa mistä Kira ne kaksi nostamaansa esinettä nosti. Esineruudusta 21 ja oma huolimattomuus ruudun keskiosan osalta harmitti kyllä. Tällä kertaa kuitenkin näin! Jatkoa ajatellen pitää taas treenata se kaistaletyöskentely paremmaksi. Sille ei kai sitten oikein voi mitään, jos ei vaan näe missä koira menee :D


jatkuu..