29.7.2018

SM-HOPEAA!!!!!!!!

En meinaa vieläkään uskoa todeksi mutta niin siinä vaan kävi!! Me voitettiin palveluskoirien SM-kisoissa EK:ssa tänä vuonna hopeaa tasapisteillä kultamitalistin kanssa (meillä huonommat maastopisteet, joka ratkaisi mitalin värin)! Ihan huikeeta :) Seuraa pitkällinen kisakertomus ;)

Perjantaina lähdimme ajelemaan kympin jäljestä kohti Hämeenkyröä. Meidän kenttään tutustuminen oli vasta klo 15:45 ja sitten klo 17 avajaiset. Päivä oli kuuma, huolestutti matkalla kun ilmastoinnin huudattamisesta huolimatta koira läähätteli välillä. Vähän lämpötila laski matkan aikana, olikohan "enää" +25,5 kun päästiin perille. Hoidettiin ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus ja joukkueen ilmoittaminen ja alettiin odotella kenttään tutustumista. Sitä odotellessa alkoi ripotella hieman vettä mutta keli oli silti sangen kuumankostea. Perinteiseen tyyliin kenttään tutustumisessa tehtiin vähän seuruuta, esteet lelun kanssa ja lopuksi heitin harjoituksen vuoksi kapulat vielä. Hypyn heitto menikin huonosti, hyvä kun tuli vielä sitä jumpattua ja itse kokeessa se sujui :) Avajaisten aikana perinteet jatkuivat - ukkoskuuro tuli päälle ja vettä tuli reilusti. Kuumuuden takia koiria ei tarvinnut ottaa avajaisiin mukaan pakosti joten Kira odotteli niiden ajan autossa. Puoli kuuden pintaan päästiin lähtemään majoituspaikkaa kohti, jonne olikin oikein kohtuullinen vartin ajomatka kisapaikalta. Olin varannut huoneen Ikaalisten Scandicista ja iso huone meitä kahta odottikin! Ilman jäähdytystä tosin mutta onneksi perjantai-ilta oli ukkosen myötä mukavan viileä. Istuskeltiin Kiran kanssa huoneen terassilla ja pötköteltiin sängyllä. Käytiin pieni lenkki myös ja sitten yöpuulle.



Lauantai-aamu alkoi EK-kokeen osalta maastossa klo 8. Ehdin käydä hotellin aamupalalla ja sitten kokoontumispaikalle maastonumeroiden arvontaan. Pettämätön arpaonni suosi meitä taas, nappasin ekan maastonumeron. Ensimmäiseksi lähdettiin jäljelle. Se oli tutuissa Hämeenkyrön kangasmaastoissa ja oli aika rento fiilis laittaa Kira janalle. Hieno jana olikin, siinä ollaan kyllä edistytty hienosti! Kira eteni määrätietoisesti suoraan takamerkkiä kohti, bongasi jäljen ennen sitä ja lähti vasemmalle. Tuomari kertoi että ollaan takajäljellä joten koira ympäri ja matka jatkui. Eka keppi oli toisella suoralla, toinen keppi heti sen jälkeen ja sen bongasin itse matkaan. Jälki tuli autoa kohti, siinä kolmas keppi ja sitten kulma tietä myötäillen autosta poispäin vähän matkaa. Vika keppi kyytiin ja autolle, aikaa oli mennyt hieman alle 10min. Keli oli tässä kohti pilvinen mutta kosteuden takia tosi hiostava, koirakin läähätteli jäljen jälkeen tovin. Takajäljestä -3 eli jäljeltä 57/60

Seuraavaksi päästiin korkkaamaan hakurata odottelujen jälkeen ekana. Jännitti! Etukulmat olivat tosi tiheää nuorta männykköä, vasen kulma vähän väljempi joten aloitin sieltä. Kira teki sinne mukavan syvän näköisen piston, mutta tuli samaa reittiä takaisin. Olin edennyt muutaman askeleen ja laitoin siitä oikeaan etukulmaan pahimman pusikon jälkeen, sekin näytti ihan kohtuulliselta kulmalta joten jatkoin matkaa. Yritin esittää treenaamaamme flying risteilyä mutta lentävä koirani oli niin nopea, että se tuli jo keskilinjalle kun minä vasta etsin uutta lähetyskohtaa :D  Suht sujuvan tuntuisesti rata eteni kuitenkin, eka ukko löytyi umpparista noin 50-60 metristä oikealta puolelta rataa. Hyvä ilmaisu ja hallintaantulo meni myös hyvin. :) Jatkettiin matkaa ja toinen maalimies löytyi ihan takakulmasta vasemmalta. Siellä haukussa oli pieni tauko mutta hallintaanotto sujui taas hyvin. Nämä oli iloinen yllätys, kun treeneissä oli ollut hieman haasteita. Vähennykset toisesta ilmaisusta ja työskentelystä (ymmärtääkseni -1?), hausta 67/70  eli EK-koirien parhaat pisteet haussa. :)

Sitten odoteltiin pudotetun alkua ja kun päästiin aloituspisteeseen, alkoi sataa vettä. Sitä tulikin meidän suorituksen ajan ihan mukavasti - tai Kiran mielestä ei yhtään mukavasti.. Seuraaminen oli huonoa! Kira ehti ravistella ja kulkea välillä hieman takanani mutta itse esineen haku meni tuttuun tapaan mukavalla vauhdilla ja varmasti. Esineen luovutus tapahtui seisten?! Pudotetusta 18/20.  Sade jatkui ja toisen tuomarin jatkaessa pudotetun parissa, päästiin me tarkkuusruutuun. Treeneissä Kiralla oli välillä tullut valeilmaisuja tarkkuudessa joten kisasuoritus kyllä jännitti. Lähetys oli vasemmasta etukulmasta ja hyvin pian Kira siirtyi siitä keskemmälle ruutua ja meni maahan. Kaarnan alta löytyi sitten ulkomainen kolikko ja kylläpä hymyilytti Kiran hieno suoritus! Tarkkuudesta 20/20

Eka päivä saatiin hyvissä ajoin pakettiin, noin klo 13 oltiin Kiran kanssa valmiita ja tässä kohti oltiin kisan johdossa! :O Tosin vain 2 pisteen erolla seuraavaan koirakkoon, mutta kuitenkin! Käytiin pieni lenkki metsässä ja suunnattiin kisakeskukseen katsomaan hetkeksi jälkikoirien tottiksia. Parkkipaikalla oli kuitenkin niin kuuma, etten viitsinyt koiraa paistaa autossa ja lähdettiin ajelemaan hotellille kaupan kautta. Oli tosi iloinen olo ekan päivän suorituksista mutta samalla alkoi jo seuraavan päivän osa-alueet jännittää kovin. Jäljellä oli ne jännimmät - tottis ja esineet..! Käytiin illemmasta vielä lenkillä ja yritettiin lepäillä seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina EK-tottikset alkoivat vasta klo 11 eli hyvin olisin ehtinyt nukkua oikein pitkään mutta heräsin kuuden aikaan ääniin hotellin käytävillä ja sen jälkeen uni ei tullut enää silmään. Jännitti, ai jestas että jännitti!! Pyörin sängyssä ja suurinpiirtein juoksin huoneessa edestakas. Koira nukkui omassa sängyssään tyytyväisenä :D Ei tarvitse kyllä arvailla että kummalla meistä on paremmat kisahermot!! 




Tymäkkä tottis työn alla.. <3
Aamupalalla ruoka maistui tosi huonosti ja syönnin jälkeen alkoi oksettaa. Matkalla kisakeskukselle itketti ja oksetti, enpä muista että olisi koskaan kisajännitys ollut ihan tuolla tasolla vaan toisaalta harvoinpa on pelissä noin paljoa ollutkaan.. Oli kuuma, joku +27 eikä tuuli paljoa kyllä vilvoittanut. Meidän tottisvuoro oli viimeisessä parissa EK-koirista ja koko SM-kisoista. Eka liikkeet, tuomareina Ari Kansikas ja Kari Santikko. Tehtiin pienet lämmittelyseuruut, yksi istuminen ja sitten istuskeltiin nurmikolla pienellä varjopläntillä odottelemassa vuoroamme. Seuruu meni ihan mukavasti, jokunen vinkaus ja tutusti täyskäännökset vähän tehottomia. Mutta ihanan reipas meninki, Kiran häntä heilui ja kontakti oli kiva :)
 
Kovasti jännittävä ohjaaja ja hieno koirani <3 Kuva Sporttirakki

Istuminen tapahtui tällä kertaa, ei mikään supernopea mutta istui!! Iso JES! Maahanmeno olisi kuulemma voinut myös olla hieman nopeampi ja tässä luoksetulo oli vähän laiska + Kira jäi hieman kauas minusta. Liikkeestä seisominen olisi myös saanut olla täpäkämpi, oli liikuttanut käskyn jälkeen etutassuja. Luoksetulo oli nyt parempi, tosin sivulletulo olisi saanut olla parempi. Tasamaanouto olisi saanut olla nopeampi ja jäi vähän kauas kapulan kanssa. 

Kuva Sporttirakki
Sitten estenoutoihin, olin etukäteen panikoinut että luovuttaa niissä kapulan taas seisten. Hyppynouto meni ihan mukavasti, palautti jopa istuen (JEE!!) mutta pureksi hieman kapulaa luovuttaessa. Sivulle olisi voinut tulla paremmin. A-este myös ok, samat ongelmat liikkeen lopussa myös siinä. Jaksotin itse näissä huonosti kun olin jännityksen takia niin hätäinen, se ei varmasti auttanut koiraa. 

Kuva Sporttirakki
Viimeisenä jännittävä eteenmeno. Lähti hienosti ja reippaasti, ekalla käskyllä ihan siististi maahan! JES!! Viimeisenä vielä paikkamakuu joka olikin ainoa erinomainen liike. Saatiin tottiksesta pisteitä kasaan 89, toinen tuomari kommentoi että minulla on tosi hieno koira, kun vielä saan noutoihin pikkaisen lisää voimaa ja vauhtia. Ehkä sitä olisi ilman hellettä ollutkin, mene ja tiedä. Viime vuonna valitin, ettei Kira hirveän sateen takia pysynyt paikkamakuussa, nyt jos helteen takia se oli löysä niin vähän alkaa mennä selittelyn puolelle.. :D Itse olin kyllä aivan älyttömän tyytyväinen tähän tottikseen näissä oloissa. Alkukauden pisteisiin mukava parannus ja monta virhettä oli jäänyt sieltä pois. Pientä hiottavaa toki edelleen mutta silti niin hyvä fiilis! EK-koirien parhaat tottispisteet :)

Arvostelua odottelemassa, kuva Taina Niemi

Hikinen koira autoon ja siinä kohti tajusin, että esineruutuun on lähdettävä aika lailla heti :O Kirsi lähti mukaan henkiseksi tueksi. Kokoontumispaikalla sovittiin muiden kisaajien ja tuomarin kanssa, että mennään tottisnumerojärjestyksessä esineet, ettei viimeinen tottispari joudu samantien ruutuun. Suunnitelmiin oli kuitenkin tullut muutos kun päästiin ruudun parkkikselle, Kira aloitti sittenkin ekana..! Jännitti on tosi lievä ilmaisu fiiliksille siinä kohti, paniikki kuvaisi tilannetta ehkä paremmin. Ruutuun mennessä katsoin, että tuulee ruudun takaosasta etuosaan päin mutta meidän jälkeen tulleen kisaajan mielestä tuuli oikealta vasemmalle. En tiedä mistä oikeasti tuuli, enkä oikein luota omaan havoinnointikykyyni tässä kohti, kun myös eksyin esineruudun lähetyslinjalta ruutuun... En lähettänyt ihan vasemmasta etukulmasta Kiraa ollenkaan ja sinne jäi etuesine :( Voisi kuitenkin näillä toilailuilla todeta, että ruutu meni ihan kohtuullisesti siitä huolimatta, että olin siellä itse mukana.. Kira teki minusta hienosti hommia mutta tämä vaan on se meille haastavin osa-alue :( Esineistä 23 ja jännitys senkun jatkui kun laskettiin autolla, että jos kultainennoutaja ohjaajineen saa täydet ruudusta, niin he nousevat tasapisteisiin meidän kanssa ja paremmilla maastopisteillä voittavat kullan. Ja niinhän siinä sitten kävi..! Hitsi että oli kultamitali meillä niin hilkulla että liekö koskaan enää noin lähellä... Ei olisi tarvinnut kuin puoli pistettä tottiksesta enemmän niin se olisi ollut siinä mutta tämä on tämmöistä. Turha jossitella - olkoonkin että luulen, ettei jatkossa jää etukulmat SM:eissä tarkistamatta ;)

Mutta hopeaa!! Kun ei uskaltanut oikein edes haaveilla mitalista niin aivan mahtavaa tämäkin! Ja helteisissä olosuhteissa ykköstulos pistein 274, olen kyllä hurjan onnellinen Kiran suorituksesta!! 

Palkintojenjakoa odotellessa hymyilytti :) Kuva Taina Niemi
 
Palkintojenjako, kuva Sporttirakki


Minulle maailman paras, maailmalle Suomen toiseksi paras. Niin rakas Kira!

Muru ja pytyt <3


Kaupanpäällisiksi joukkueemme Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys (Esko Karmala & Etta, Minna Sarvanne & Väpä ja minä & Kira) nappasi vielä joukkuehopeaa! Huikea viikonloppu kertakaikkiaan! Tuhannesti kiitos kaikille meitä auttaneille, ei oltaisi ikinä pystytty tähän yksin. Ja kiitos kiitos KIITOS Kira! <3

5.7.2018

Yhtä pistettä vaille KVA ja muuta kesäistä menoa

Kaksi viikkoa toukokuisen jälkikokeen jälkeen suunnattiin seuraavaan jälkikokeeseen. Liian lähekkäin olivat kokeet, ehdottomasti, mutta olihan sitä kuitenkin lähdettävä yrittämään... Ei ole ihan surkea jäljestäjä tuo hakukoirani kuitenkaan kun jälleen tosi kuivassa ja riittävän lämpöisessä kelissä keräsi kaikki kepit upeasti matkaan :) No mutta lyhyesti: takajäljen kautta matkaan ja tosi hieno jälki taas Kiralta. Ehdittiin auton luona käydä vielä uimassa ennenkuin ajeltiin palauttamaan kepit.. Jäljeltä 168. Esineruudussa jäi harmillisesti yksi esine :( Se oli suht. lähellä oikeaa etukulmaa ja Kira oli kuulemma yhdessä kohdassa sen lähellä ja vähän sen näköinen, että saattaisi hieman olla hajulla. Valitettavasti tässä kävi minulle iso moka kun jotenkin katsoin että koira on jo reilusti ruudun ulkopuolella ja kutsuin sen pois. Voi ääääh!!! Anteeksi Kira! :( Esineet 22. 

Oma fiilis laski esineruudussa aika roimasti ja kun tottiksen osalta edellisessä kokeessa oli haasteita, niin olo ei ollut kovinkaan luottavainen. Viimeksi tekaistiin pisteiden valossa huonoin tottis ikinä mutta nyt laskettiin rimaa vielä lisää tekemällä 79 pisteen suoritus...! :O No, isoja mokia kävi matkalla. Istuminen jäi taas suorittamatta ja nyt en antanut uutta käskyä siihen. Lisäksi eteenmenossa Kira ei mennyt maahan! :O Se ehti aika pitkälle kentän päätyä kohti ennenkuin sain luvan antaa käskyn ja oli tosi tuulista. En tiedä eikö se kuulllut ekaa käskyä vai oliko vain kuriton mutta kun ei ekalla käskyllä mennyt maahan niin olikin sitten jo kentän päädyssä ja sieltä kovasti etsi palkkaansa. Näistä siis -15 pistettä. Muita mokia oli seisomisessa kummankin etujalan siirto, taas (eli kaksi askelta perään) ja estenoutojen luovutukset taas seisten ja kapulaa pureskellen. Lopputuloksena siis se harmittavin ja ärsyttävin yhtä pistettä vaille ykköstulos ja kolmoisKVA.. No mutta, näitä sattuu. Pieniä ja vähän isompiakin mokia siellä täällä niin näin vaan voi käydä :D 

Toki tuon tottiksen jälkeen oma fiilis oli kohtalaisen huono tovin aikaa. Viikko oltiin treenaamatta ja Kira kävi hierojalla. Jumeja löytyi kyllä mutta en tiedä selittikö ne noita virheitä, ainakaan pelkästään. Toki myös kaksi viikkoa kokeiden välillä oli lyhyt aika yrittää treenailla luovutuksia ja istumista yms. kuntoon. Ja alkaahan koiralla tuota koerutiinia jo olla alla, se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Nyt molemmat kokeet olivat vielä näinpäin että tottis ihan vikana väsyneillä tassuilla. Meidän jäljestyskunnolle tuo 1,5km jälki on varmasti aika rankka rupeama, tiedä sitten paljonko se painaa tässä. 

Reilu viikko jälkikokeesta käytiin Kangasalalla vepeilemässä kun olin vähän ex tempore pistänyt ilmon varalle kokeeseen ja koepaikka sitten tupsahtikin. Meillä oli vallan mukava ilta jännityksestä huolimatta, Kiran kanssa nautittiin yhdessä rennoin fiiliksin onnistumisista ja yhdessä tekemisestä ja se oli vallan tarpeeseen tullut fiilis varmasti molemmille! Että jos ei tottis nyt satu kulkemaan niin uida me sentään osataan..! :D Kaikista muista liikkeistä tuli täydet pisteet paitsi veneenhausta, jossa Kira rantautui 4m maalilinjan ohi. Alosta siis ensimmäinen ykkönen mukaan pistein 96 ja viimeistä ykköstä metsästämään sitten kohti avoa :)

Taitava vepe-tyyppi <3

Vepe-kokeen jälkeen jatkettiin viikonloppua Reija Niemisen hakukoulutuksessa Uuraisilla sangen helteisissä tunnelmissa (taisi la olla +25 ja su +26). Kiran kanssa harjoiteltiin flyingristeilyä eteenpäin, nyt päästiin lähetyksessä jopa siihen etten itse ottaisi keskilinjalla askeltakaan (huomattavasti vaikeampaa itselle kuin koiralle). Tykkään hurjasti Reijasta kouluttajana ja saatiin jälleen hyviä ajatuksia ja suuresti kaivattua lisätsemppiä! 

Sunnuntain radan jälkeen - melkoinen hiksu tuli!!

Reija totesi sunnuntaina loppupalautteessa että "onhan se vähän hyvän koiran hukkaanheittämistä jos et enää mene kokeeseen" ja tästä sisuuntuneena laitoin SM-ilmon menemään. Ei se ota jos ei annakaan ja mitä hävitään jos yritetään? Mahtavaa päästä kolmannen kerran peräkkäin SM:eihin (kop kop, siis jos koira pysyy ehjänä ja matkaan tosiaan päästään..!). Nyt on yritetty treenata laadukkaasti mutta määrältään maltillisesti tottista ja maastoja ja lopputulos sitten on mikä on. Jotenkin tuo tottiksen sukeltaminen noin paljon vei kaikki tulospaineet itseltä, yritetään nauttia nyt vaan kisasta kerrankin rennoin mielin. Ja myönnetään, kisojen parhain pala lienee se jos pääsen kahdeksi yöksi hotelliin koiran kanssa kahdestaan NUKKUMAAN...! :D 1v 4kk ilman yhtään kokonaista yötä alkaa vaatia veronsa niin että hotelliviikonloppu kuulostaa todella houkuttelevalta. :)   

Vanhusosastolta kuulumisia myös - Aatu kävi tänään hammashuollossa. Hammaskiveä oli päässyt kertymään kohtalaisesti ja se poistettiin. Iso jännitys tässä oli se, että pitääkö poskihampaita poistaa yksi kummaltakin puolelta mutta onneksi sellaiseen ei jouduttu. Ehdin pitkään ja hartaasti jo miettiä, että onko reilua kiusata vanhaa koiraa kovin isolla hammasoperaatiolla.... Aatulla ei sikäli ole mitään isompaa vaivaa mutta kaikkea pientä kremppaa jo pikkuhiljaa kyllä. Mutta siinä se sitkeästi vielä mukana porskuttaa ja on edelleen aina valmis palloleikkiin tai namien piilottamiseen tai melkein mihin vaan. Hyvä kun porskuttaa <3 

Hammashuollosta juuri kotiutunut väsynyt kaveri <3