Hallinta on historiaa ja koepaniikki on vakio

Rouva Leppänen täällä hei :) 

Nyt on siis häät juhlittu, häämatka matkusteltu ja arkeen palattu rytinällä. Uutta nimeä opetellessa, meinaa olla välillä vähän haastavaa ;) Kovasti on jo treenattu tuomarin kättelyssä esittäytymistä uudella sukunimellä, katsotaan mitä koejännityksessä ulos sitten loppujen lopuksi tulee :D 

Me <3 Kuva Tiina Karvonen

Ihana Samos <3

.. mutta ihana olla myös taas kotona! <3

Koirat oli juhlien ja matkan ajan hoidossa kumpikin omalla luottohoitajallaan, ihanaa kun voi luottaa ja tietää että hyvissä käsissä ovat. :) Heti seuraavana päivänä siitä, kun tultiin reissusta ja hain Kiran kotiin, käytiin treenaamassa vepeä. Harmillisesti kesä oli siinä kohti jo niin pitkällä että SOVE-haaveet oli pakko siirtää ensi kesälle. Hauska laji, ehdottomasti sen parissa jatketaan ensi kesänä! Tänä kesänä ehdittiin tehdä kokonaista kahdet treenit ja lisäksi siihen omatoiminen hukkuvan pelastustreeni, mutta ei nuo alokkaan liikkeet enää hirveästi vaadi niin pitäisi jo alkaa sujumaan. :)  


Vepe-treenien jälkeen oli seuraavana päivänä hakutreenien vuoro ja mikäs sen mukavampaa kuin ihan pois hanskasta oleva malinois..! :O Kira ylitti hienosti keskilinjaa omatoimisesti eikä tullut metsästä kutsuttaessa pois millään. Hupsista! Noh, eihän nyt yksi kerta mitään meinaa.. ! Eikä mitä, seuraavissa treeneissä toisella pistolla tyyppi karkasi n. 25 metristä rataa 150 metriin ja nosti sieltä ukon. Ja kyllä kutsuin sitä jo aika napakkaasti pois välissä vaan ei kerennyt tulla :O Joo ei naurattanut enää (ei oikeastaan kyllä sillä ekalla kerrallakaan, mutta nyt vielä vähemmän ;)). Kesän aikana oli harjoiteltu aika paljon yliheittoja ja en nyt tiedä voiko niitä pelkästään tästä syyttää, mutta ihan nyt ei homma sujunut enää niinkuin pitäisi :D Nyt on tässä sitten paikkailtu tilannetta muistuttelemalla niitä syviä suoria pistoja ja treenaamalla sitä hallintaakin. Tilanne näyttää jonkin verrankin paremmalta nyt onneksi, kuinka hyvin se kantaa nyt sitten kokeessa jo, se on asia erikseen... Siellähän sitä on 300m puolellaan tilaa juosta... :O

Tottiskaan ei ole nyt loman jälkeen sujunut ihan niinkuin toivoin ja itseltä meinasi jo tippua tottishanskat kokonaan kun pienistä asioista tuli iso kriisi ja tuntui ettei päästä eteenpäin ollenkaan. No, jotain on saatu aikaiseksi ja nyt on vaan pakko sitten hyväksyä että tämä on se taso millä tällä hetkellä mennään ja yritetään jatkossa sitten taas petrata. Voisiko näistä ilmaantuneista ongelmista päätellä, ettei kannattaisi lomailla ollenkaan? :D

Kiran loman aikana hankkima irokeesi. Ei ihme ettei tottele! :D

Niinkuin rivien välistä (orastavasta paniikista!) voi lukea, seuraava koe lähestyy eikä mikä tahansa koe vaan meidän ekat "isot kisat" eli PK-rotumestaruudet on luvassa viikon päästä sunnuntaina 27.9. Hui sentään! Kamala koekriisi (ja paniikki asioista jotka ei ihan varmasti tule onnistumaan!) on näemmä vakio ja sen kanssa yritetään nyt vaan pärjätä.. Yritetään treenailla hyvällä mielellä sen mitä tässä vielä ehditään ja sitten sillä mennään. Huh huh!

Ps. Tällä viikolla on niin kiirusta treenien suhteen ja mieskin on työreissulla koko viikon, joten Aatu pääsi siskoni luo hoitoon ettei sen tarvitse iltoja istua yksin kotona. Selvästi ainakaan joku meillä ei stressaa tulevaa koetta :D