Väsynyt tokoilija ja lukkokuningas

Kyllä se sitten  kuitenkin iski vähän päälle, nimittäin syysväsymys. Parisen viikkoa on ollut hyvin väsynyt fiilis joten ollaan lähinnä vähän tokoiltu kotona ja käyty lenkillä. Parit treenit ollaan Kiran kanssa käyty kentällä mutta Kirakin on nyt ollut vähän omituinen, enkä ole saanut kentällä siihen semmoista asennetta ja keskittymistä kuin toivoisin. Nyt alkoi kunnon pakkaset (tänä aamuna -23 astetta) ja luntakin tuli, joten varmaan ollaan voiton puolella jo. Tosin ulkotreenit nyt saa odottaa vähän lämpoisempiä kelejä.

Kotona ollaan molempien kanssa treenailtu kaukoja, Aatulle lähinnä mielenvirkistykseksi ja Kiralle tulevaa tokouraa varten. :) Kirallakin alkaa aika kivasti hahmottumaan liikkeet, myös seisomaan se osaa nyt nousta makuulta ilman nami-imutusta ja minusta sen tekniikka on kiva, menee ennemmin taaksepäin kuin eteenpäin vaihdoissa. Taaksepäin siirtyminenkin pitää toki saada ajan kanssa pois, mutta tämän hetkiseen tilanteeseen olen treenimäärään nähden oikein tyytyväinen! Kiran kanssa on kiva pyöritellä kotona sivulla siirtymisiä ja edestä sivulle tuloja yms. kun se on niin superinnokas silloin. Pitäisi saada tuota samaa asennetta kentälle ja häiriöön myös, että koira tekee asenteella "kato äiskä kun mä jo osaan, eikö mene hienosti". 

Kentällä uusina juttuina on Kiran kanssa treenattu tokohyppyä (josta likka oli kovasti innoissaan) ja paikkamakuuta ryhmässä. Jos muuten kentällä treenit onkin menneet vähän heikommin, niin paikkamakuut Kira on tehnyt tosi mukavasti ja pysynyt rivissä varman ja luottavaisen näköisenä. Kiva juttu! :) Eteenmenossa meillä on edelleen banaani-ongelma, tosin  täytyy testata että näkyykö ongelma vain tuolla samalla kentällä aina kun Koirakorvessa viikko sitten juoksi eteen hienosti suoraan. Viime sunnuntaina tosiaan käytiin pitkän tauon jälkeen Askon treeneissä ja Kira oli tosi innoissaan - ei tosin minun kanssa tottista tekemään vaan Askon leikityksestä. ;) Keskittyminen tottispätkällä oli siis ihan olematonta kun Kira keskittyi tiiraamaan, että mihin Asko menee ja ai nyt se jo kantaa tyynyäkin tuolla..

Lauantaina koirat pääsi osteopaattisen hierojan Jaana-Kaisa Timosen käsittelyyn Koirasporttiin. Kira oli viimeksi hierojalla lokakuun lopussa aika hyvällä mallilla muutamia lihasjumeja lukuunottamatta. Nyt sen rangasta löytyi 4 lukossa ollutta nikamaväliä, jotka onneksi saatiin auki kyllä suhteellisen helposti. Jaana-Kaisan mukaan Kiralla on melko tiukat nikamavälit eli tämä täytyy ottaa huomioon nyt sen lihaskunnon ylläpitämisessä ja käydä välillä tarkistuttamassa rangan tilanne osteopaatilla.

Aatu sai kyseenalaisen kunnian olla päivän lukkokuningas - eli koira jolta löytyi eniten lukkoja. :( Koko rangan matkalta löytyi 7 nikamaväliä jotka olivat lukossa ja Jaana-Kaisa joutui tekemään töitä tosiaan että sai lukot auki. Ensimmäinen lukko löytyi jo heti niskasta kallon takaa ja lannetta kohti niitä alkoikin löytyä enemmän. Ristiluut olivat koiralla eri tasolla ja ranka oli erittäin liikkumaton. Hoidon jälkeen tilanne oli kuitenkin huomattavasti parempi ja Aatu seisookin nyt selvästi eri asennossa kuin ennen käsittelyä. Voi Aatua, varmasti on taas ollut kipeä ja kurja olla. :( Suurimmaksi osaksi nämä ongelmat ymmärtääkseni johtuvat huonosta rakenteesta ja käsittääkseni varsinkin rankaongelmat ovat rodussa valitettavan yleisiä. 

Jatkohoito-ohjeiksi saatiin neuvo pitää koirat levossa viikonloppu ja tänään sitten pidempi käynti-/ravilenkki. Seuraavaan viikkoon ei mitään äkkilähtöjä tai törmäilyitä, eli treenit tauolla viikon verran. 2-3 viikon päästä koirat täytyy hierotuttaa uudestaan ja varsinkin Aatulle olisi tosi tärkeä sen jälkeen päästä säännöllisesti uimaan, jotta rangan tilanne saataisiin pidettyä parempana. Ensi vuoden alussa uusintakäsittely osteopaatilla sitten.  

Näyttäisi että Aatun olo helpottui hoidon jälkeen kovasti. Tosiaan muutos näkyy ihan sen seisoma-asennossa ja liikkumisessa, mutta muutenkin ilme ja olemus on nyt paljon tyytyväisempi.  Yöllä olen nyt pitänyt sillä verkko-BOTtia kun lattiatasossa on varmaan näillä keleillä kanssa vähän viileä, niin ei tarvitse ainakaan palella.