Marras- ja joulukuu päättivät tänä vuonna olla
lumettomia (muutama päivä valkoista maata ei todellakaan ole luminen
kuukausi!) ja oma puhti on ollut vähissä. Olen tinkinyt koirien erikseen
lenkittämisestä ja treenitkin on olleet aika vähissä, varsinkin kun
ohjatut viikkotreenit loppuivat. Jälkeä ehdittiin tehdä vielä syksyllä
multapellolla (lue mutapellolla...) ja sen osalta homma näytti olevan
suht ok mallilla. Samoin hakua ollaan muutaman kerran ehditty käydä
tekemässä ja tottistelu toki myös mutta naurettavan vähän. Kiralla on
ollut vähän semmoista muissa maailmoissa haahuilua, ja se on näkynyt
niin tottiksessa kuin agi-treeneissäkin. Lisäksi jälki- ja
hakutreeneissä vähän ruoka kuin ruoka on jäänyt syömättä eli pientä
motivaatio-ongelmaa tuli vastaan. Jopas! Nyt muutamissa treeneissä viime
aikoina tilanne on näyttänyt kuitenkin paremmalta, jospas se tästä
taas!
Marraskuussa käytiin eläinlääkärillä näyttämässä hassua
"ihottuma"länttiä Aatun selässä. Asia on vielä auki, varsinaista
diagnoosia ei olla saatu kun sitä varten tarvitsee ottaa koepala, mutta
ell epäili SA-tautia. Aatulla on nyt juuri päättymässä 6 viikon ihon
tukihoitokuuri, joka on kyllä selkää rauhoittanut. Seuraillaan
tilannetta, varmaan se koepala on käytävä ottamassa ensi vuoden puolella
että saadaan varmuus asiasta.
Joulukuussa sitten oli Kiran vuoro
testata vakuutustaan kun käytiin eläinlääkärissä silmätulehduksen
vuoksi. Kiralle oli iskenyt rakkulainen sarveiskalvon tulehdus molempiin
silmiin. Silmätippoja on nyt 9.12. alkaen tiputeltu ja toisenkin kerran
käyty lääkärissä. Tulehdus on rauhoittunut kyllä mutta ei mennyt
kokonaan ohi vieläkään. Silmät punoittaa edelleen eli putsailu jatkuu.
Nyt on ollut kyllä niin tuulisia päiviäkin ja tässä märässä varmaan
edelleen vaan pöpöt jyllää. Parin päivän tauko tipoissa oli kun epäilin
Kiran saaneen allergisen reaktion nimenomaan silmätipoista. Koko naama
turposi pateille ihan kuin koira olisi juossut ampiaispesään, toinen
näytti raasu ihan shar peiltä! :(
Nyt on jatkossa kyytabletteja vastaavia varten kaapissa. Ell oli sitä
mieltä ettei tipat voineet reaktiota aiheuttaa vaan reaktion takana voi
olla mitä vaan mitä Kira on suuhunsa pistänyt. Sitä onkin hankalampi
sitten selvittää :p
Meillä on vietetty joulua, koirat luiden ja pehmolelujen kera. :)
Joulukuusi pysyi pystyssä eikä lahjoja varastettu kuusen juurelta
(toim. huom. Kiraa ei kyllä jätettykään valvomatta lahjojen äärelle..).
Tämä on tätä nykypäivää kun lapset saa niin huisisti lahjoja - Aatu ja
Kira sai yhteensä 16 lahjaa :D
Pikku-tonttu lahjanavauspuuhissa |
Kiran ekana jouluna paras lahja oli ehdottomasti Guccin käsilaukku!
Ja ei ihme, pitäähän joka tytöllä käsilaukku olla. Aatu sensijaan ei ole
ollut mitenkään superihastunut BOT-loimeensa, jonka sai
etukäteisjoululahjaksi jo aiemmin.
Aatu muuten sai myös pienen leikkituokion siskon käsiveskalla ja kyllä oli pojalla kivaa! Aatusta on iän myötä kehittynyt aika hauska leikkijä, sillä tosiaan on taistelutahtoa ja se on huomattavasti vahvempi vetämään kuin nuorempana. Onnistuin jopa Aatun leikissä saamaan rauha-vaiheen aikaan, ehkä myös Kiran kanssa joskus. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti