Kira tuli taloon!

Meille saapui eilen piiitkän haaveilun ja odotuksen jälkeen tällainen pieni pikinokka <3

Neiti on viralliselta nimeltään Giramin Elfrida. Ehtiväinen ja reipas pentu superterävillä naskalihampailla... Ei meillä aika käy tämän kanssa pitkäksi! :D

Kevät täynnä treeniä

Vesikoiraleiriltä kotiuduttu ja aikun olikin taas mukavaa leireillä ja tavata uusia ja vanhoja tuttuja. :) Aatu pääsi tekemään pitkästä aikaa jälkeä ja oli taas touhusta superinnoissaan. Täytyy sitäpaitsi todeta että koira myös osaa touhun aika hienosti eli jäljen puolesta aika pienellä hiomisella olisi valmis kokeisiinkin. :) Tehtiin myös esineruutua johon saatiinkin hyviä vinkkejä, tottista ja hakutreenikin ehdittiin sunnuntaina ottaa. Haku oli myös Aatun mielestä huippuhauskaa, tosi innolla lähti maalimiesten mukaan (kerta mokomat vei herran eväät :D) eikä ollenkaan mitään arkailuita vieraita ihmisiä kohtaan. Aatu on kyllä kehittynyt hirveästi tuossa asiassa! Leirillä vieraille ihmisille heilutettiin häntää jopa eli todellakin on meidän luoksepäästävyystreenit tuottaneet tulosta! Mahtavuutta, olen tosi ylpeä ukkelista! :)
Meillä on Aatun kanssa vielä kaksi kertaa tokokurssia jäljellä, yritetään haalia kasaan tokon voittajaluokan liikkeitä. Ihanaa että näin kesän alussa pääsee taas metsäänkin maastolajeja treenailemaan niin saadaan vähän vaihtelua treeneihin. Luvassa erittäin aktiivinen harrastuskesä, toivotaan että viimeiset liikakilotkin sulaa menossa koirasta pois ;) 
PS. Meidän pentu on syntynyt ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia! <3

Aatu 5 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Aatu-muruselle joka täyttää tänään jo viisi vuotta! <3 Paljon, paljon onnea ja pitkää ikää! :)

Treeniä treeniä treeniä!

Pakkasista huolimatta alkuvuosi on lähtenyt treeni-innon osalta reippaasti liikkeelle. Ollaan käyty Aatun kanssa palveluskoirayhdistyksen hallitreeneissä pari kertaa ja helmikuussa oltiin yhdistyksen järjestämässä Susanna Korrin tottispäivässä. Päivä oli antoisa ja olen iloinen että lähdin matkaan mukaan vaikka ensi alkuun jännitinkin että kehtaanko tuon kuumakallen kanssa lähteä. Aatu oli hallissa häkissä odottelun aikana kerännyt itseensä sen verran kierroksia (häkkikäyttäytymistä ei ehditty treenaamaan valmiiksi) että näytti pahinta puolta itsestään ja meidän tottiksesta mutta ei se mitään, ainakin saatiin tilanteeseen vinkkejä ja sain myös kannustavaa palautetta Suskilta että ensinnäkin koira on tosi kivan oloinen mutta hieman kuriton ja että ohjaajassakin on kehityspotentiaalia omaksua uusia juttuja. Jes! :)

Talvilomani aikana meillä oli ihanainen hoitokoira Maisa melkein viikon kyläilemässä. Koirien yhteiselo sujui aika hyvin Maisan juoksusta huolimatta. Ainoa mikä yllätti minua oli se että Aatu oli kamalan mustasukkainen minusta ja kaikesta huomiosta, mitä Maisa sai. Tämä on hyvä tiedostaa jatkoa varten ja uskon että Helsingin tulevasta semmasta saan lisää ajatuksia ja apuja tähän asiaan.

Ihana talviloma ja ihana Maikku <3

..onko se kenguru..?! :)

Samaisen talviloman aikana Aatu kävi myös rokotuksilla ja samalla vaa'alla eläinlääkärillä kun epäilin että se on kastraation jälkeen lihonut. Kyllä, mutta että ihan 5 kiloa 5 kuukaudessa, voi apua! Pahus vie että tuo pitkä pörrökkäkarva on hämäävä.. Jälkiviisaana voi todeta että ruokaa olisi pitänyt vähentää kastraation jälkeen enemmän..! Myöskään tämän talven useampi kuukausi taukoa kunnon lenkeistä kamalien pakkasien takia tuskin auttoi asiaa. No, nyt Aatu onkin ollut dieetillä ja pientä tulosta on jo onneksi tullut, jospa kesän alussa poika olisi jo lähellä oikeampia mittoja.

Pörrökkä-pullukka

Niin suloinen silti <3

(kaikki kuvat A. Heinänen)
Treeneissä meillä on ollut työnalla ensinnäkin vieraiden ihmisten luoksepäästävyys, tätä on erityisesti hallitreeneissä treenailtu ja toivon että kevään aikana saadaan treenattua paljon lisää vielä. Nyt minulla on kuitenkin selvä ajatus millä asiaa viedään eteenpäin, jospas se alkaisi sujumaan jo ennen kesää. :) Toinen mitä on työstetty ja revitty hiuksia päästä ja työstetty ja harmiteltu ja.. on tuo Aatun mielentila treeneissä. Jollain pitää nyt oikeasti saada kierroksia alas, että tuo vinkuminen saadaan vähenemään. Tästäkin on nyt taas ajatusta mielessä millä lähden asiaa viemään eteenpäin, toivotaan että saadaan tuloksia asiassa aikaan.
Uusia pentu-uutisia Aatun pikkusisaruksesta ei ole kerrottavana, kaikki ajallaan. ;) Vielä vaan odotellaan.. ja jännitetään.. ja toivotaan sormet ja varpaat pystyssä parasta! :)

Uusi Vuosi

Hyvää ja toivottavasti pentumaista Uutta Vuotta 2011!

Pinkki possu odottaa vielä käyttäjäänsä :)

Elämää kastraation jälkeen

Aatun leikkauksesta on ensi viikolla kulunut 3 kuukautta, joten ajattelin hieman päivittää tilannetta, miten leikkaus on muuttanut koiraa. Lyhyesti sanottuna ei ainakaan toistaiseksi juuri mitenkään! Mikä on kyllä hyväkin, koska pelkäsin että leikkauttaminen tekisi koirasta entistä epävarmemman ja siksi lykkäsin kastraatiota aika pitkään. Aatu ei ole mielestäni mitenkään sen ihmeemmin rauhoittunut, kun sen kanssa touhuaa, riittää virtaa ihan samalla lailla kuin ennenkin. Patukasta taistelu on edelleen maailmanparasta! Vieraita koiria kohtaan ei juuri muutoksia, tosin lenkillä Aatu nykyään suhtautuu pääsääntöisesti aika rennosti vastaantuleviin koiriin. Tämä tosin on kyllä alkanut jo ennen leikkausta, mutta ei siis muutoksia huonompaa siinäkään. Vieraita ihmisiä kohtaan käytös ei myöskään ole muuttunut, joistakin ihmisistä Aatu tykkää heti alusta asti ja toisia kohtaan käyttäytyy varautuneesti, ihan niinkuin ennenkin.

Toiveissa oli että Aatun käytös narttukoiria kohtaan vähän rauhoittuisi leikkauksella... Ainakaan toistaiseksi ei näytä kyllä yhtään siltä :D Tänään käytiin Aatun mielestä aivan ihanien perro-neitien Junon ja Fannyn kanssa jäällä lenkkeilemässä ja kyllä ihan vanhaan malliin Aatulla oli vaan yksi leikki tyttöjen kanssa mielessä... No, leikkauksesta on vielä aika vähän aikaa. Ja Aatun mielestä Juno ja Fanny vaan ovat NIIN ihania! :)

Täällä pakkasten keskellä odotellaan joulua. Aatulle on tulossa MONTA pakettia, paljon uusia leluja ja luita ja isoimpana lahjana uusi trimmeri!

Marraskuuta jo!

Aatun kanssa on edellisen päivityksen jälkeen vietelty jonkin aikaa sairaslomaa, mutta nyt on päästy taas treenaamaan ja touhuamaan normaaliin tapaan. Käytiin siis syyskuussa vielä tokokokeessa Pihtiputaalla, mutta valitettavasti se oli aivan turha reissu meille. Aatu murisi tuomarille kentälle mentäessä niin, että tuomari joutui valitettavasti hylkäämään meidät. :( Jahka olin pari päivää keräillyt itsetuntoani tuon jälkeen, täytyi todeta että koira oli jo tuota ennen ollut tavallista äreämpi. Niinpä samalla kun varasin Aatulle kastorointi-aikaa (tämä on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa), varasin myös verikokeet ja selän röntgen-kuvauksen, jotta voidaan ainakin varmistaa ettei mitään fyysistä ongelmaa ole käytöksen taustalla (kiitos Anna tsempityksestä ja neuvoista, taas...!).

Aatu kävi siis eläinlääkärissä 24.9., samalla poika tosiaan kastoroitiin ja tutkittiin tarkemmin. Verikokeista ei löytynyt mitään, haima, maksa ja kilpirauhanen, kaikki ok. Samoin selän röntgen-kuva näytti kuulemma ihan hyvältä, ei mitään hälyttävää tässäkään ja aiemman eläinlääkärin epäilyistä poiketen EI YLIMÄÄRÄISIÄ LANNENIKAMIA! Hienoa sinänsä, että mitään terveydellistä vikaa ei löytynyt. Leikkauksen jälkeisen sairaslomapätkän jälkeen jo varattua hieroja-aikaa odotellessa Aatu satutti toisen koiran kanssa leikkiessä selkänsä (tai tässä vasta selvemmin alkoi oireilemaan, tiedä sitten oliko selkä kipeä jo valmiiksi) ja hierojalla löytyikin taas jumeja sitten. Selkä tuntuu tosiaan kipeytyvän ja menevän jumiin aika usein, joten aika varovaisesti suhtaudun edelleen esim. isojen esteiden hyppyyttämiseen, vaikkei sitä ylimääräistä nikamaa selässä olekaan.

Nyt käytös on taas mennyt vähän parempaan suuntaan, ollaan naksuteltu ja tehty kivoja juttuja yhdessä. Helpompaa itsellekin taas, kun koira on rennompi ja on itsekin helpompi olla rennompi - meillä on tämä ikuinen oranvanpyörä mutta onneksi se pyörii parempaan suuntaankin välillä. :) Eiköhän tämä tästä taas, nyt harjoitellaan tuomarin kohtaamista ihan konkreettisesti, pienissä paloissa ja hartaudella. Aina sitä vaan palataan takaisin niihin perusteisiin, että tämän luonteisen koiran kanssa asiat on pakko opetella pienissä paloissa ja huolella!

Aatu on toipunut kastoroinnista hienosti, ensimmäinen yö oli meillä uneton mutta sekään ei niinkään kipujen vuoksi, vaan siksi että Aatu pelkäsi kauluria.. Sen jälkeen vaihdettiin kotitekoisiin haaremi-housuihin eikä ongelmia ollut sen koommin. Vielä aikaista sanoa, onko luonteeseen tullut mitään muutoksia. Lähinnä ajatuksena oli, että koska kyseessä ei ole jalostuskoira, sen on ihan turhaa hössöttää naisten perään. Kesällä käytiin eläinlääkärissä omituisen takapuolen oireilun vuoksi ja eläinlääkäri epäili tuon oirehdinnan johtuvan osittain eturauhasesta. Tunnusteli Aatun eturauhasen ja oli sitä mieltä että Aatu onkin aika superuros! ;) Suositteli myös leikkauttamista, koska epäili että eturauhanen tulee jatkossa vaivaamaan enemmän.

Yksi ajatus tämän kastoroinnin taustalla on myös tulevaisuuden suunnitelmissa - toiveissa olisi kovasti että Aatu saisi keväällä pikkusiskon! :)