Marraskuuta jo!

Aatun kanssa on edellisen päivityksen jälkeen vietelty jonkin aikaa sairaslomaa, mutta nyt on päästy taas treenaamaan ja touhuamaan normaaliin tapaan. Käytiin siis syyskuussa vielä tokokokeessa Pihtiputaalla, mutta valitettavasti se oli aivan turha reissu meille. Aatu murisi tuomarille kentälle mentäessä niin, että tuomari joutui valitettavasti hylkäämään meidät. :( Jahka olin pari päivää keräillyt itsetuntoani tuon jälkeen, täytyi todeta että koira oli jo tuota ennen ollut tavallista äreämpi. Niinpä samalla kun varasin Aatulle kastorointi-aikaa (tämä on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa), varasin myös verikokeet ja selän röntgen-kuvauksen, jotta voidaan ainakin varmistaa ettei mitään fyysistä ongelmaa ole käytöksen taustalla (kiitos Anna tsempityksestä ja neuvoista, taas...!).

Aatu kävi siis eläinlääkärissä 24.9., samalla poika tosiaan kastoroitiin ja tutkittiin tarkemmin. Verikokeista ei löytynyt mitään, haima, maksa ja kilpirauhanen, kaikki ok. Samoin selän röntgen-kuva näytti kuulemma ihan hyvältä, ei mitään hälyttävää tässäkään ja aiemman eläinlääkärin epäilyistä poiketen EI YLIMÄÄRÄISIÄ LANNENIKAMIA! Hienoa sinänsä, että mitään terveydellistä vikaa ei löytynyt. Leikkauksen jälkeisen sairaslomapätkän jälkeen jo varattua hieroja-aikaa odotellessa Aatu satutti toisen koiran kanssa leikkiessä selkänsä (tai tässä vasta selvemmin alkoi oireilemaan, tiedä sitten oliko selkä kipeä jo valmiiksi) ja hierojalla löytyikin taas jumeja sitten. Selkä tuntuu tosiaan kipeytyvän ja menevän jumiin aika usein, joten aika varovaisesti suhtaudun edelleen esim. isojen esteiden hyppyyttämiseen, vaikkei sitä ylimääräistä nikamaa selässä olekaan.

Nyt käytös on taas mennyt vähän parempaan suuntaan, ollaan naksuteltu ja tehty kivoja juttuja yhdessä. Helpompaa itsellekin taas, kun koira on rennompi ja on itsekin helpompi olla rennompi - meillä on tämä ikuinen oranvanpyörä mutta onneksi se pyörii parempaan suuntaankin välillä. :) Eiköhän tämä tästä taas, nyt harjoitellaan tuomarin kohtaamista ihan konkreettisesti, pienissä paloissa ja hartaudella. Aina sitä vaan palataan takaisin niihin perusteisiin, että tämän luonteisen koiran kanssa asiat on pakko opetella pienissä paloissa ja huolella!

Aatu on toipunut kastoroinnista hienosti, ensimmäinen yö oli meillä uneton mutta sekään ei niinkään kipujen vuoksi, vaan siksi että Aatu pelkäsi kauluria.. Sen jälkeen vaihdettiin kotitekoisiin haaremi-housuihin eikä ongelmia ollut sen koommin. Vielä aikaista sanoa, onko luonteeseen tullut mitään muutoksia. Lähinnä ajatuksena oli, että koska kyseessä ei ole jalostuskoira, sen on ihan turhaa hössöttää naisten perään. Kesällä käytiin eläinlääkärissä omituisen takapuolen oireilun vuoksi ja eläinlääkäri epäili tuon oirehdinnan johtuvan osittain eturauhasesta. Tunnusteli Aatun eturauhasen ja oli sitä mieltä että Aatu onkin aika superuros! ;) Suositteli myös leikkauttamista, koska epäili että eturauhanen tulee jatkossa vaivaamaan enemmän.

Yksi ajatus tämän kastoroinnin taustalla on myös tulevaisuuden suunnitelmissa - toiveissa olisi kovasti että Aatu saisi keväällä pikkusiskon! :)