It's Beginning to Look a Lot Like Christmas..

It's beginning to look a lot like Christmas;
Soon the bells will start,
And the thing that will make them ring is the carol that you sing
Right within your heart.

Ihanaa Joulua!

Voihan hiiva

Aatu kävi eilen (ensimmäistä kertaa ikinä..) hampaiden putsauksessa lääkärillä. Hampaat Aatulla oli aika ok kuntoiset, hammaskiveä oli mutta kohtuullisesti ja yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa. Ei siis huonosti melkein 10 vuotiaalle koiralle. Lääkäriin mentiin, koska mielestäni Aatun henki oli alkanut haista aika pahasti. Pyysin samalla lääkäriä leikkaamaan Aatun huulipoimuihin pesiytyneet hiivakarvat kokonaan pois - koiran hereillä ollessa kun niitä ei tahdo kaikkia saada pois ilman että välissä on kieli tms. :) Jokusen tunnin päästä hain unisen kaverin kotiin. 

Hirveästi väsyttää mutta koko automatkan Aatu silti istui autossa, niinkuin aina. Periaatteen mies <3

Klinikalla jo sanottiin, että Aatulta ajeltiin kuonosta vähän enemmänkin karvoja. Kun Aatu illalla heräili kunnolla, pääsin katsomaan tilannetta ja sehän ei näyttänyt kovin hyvältä. Hiivakarvat ja paha haju liittyikin ärhäkkään ihotulehdukseen, mikä huulista löytyi molemmin puolin. :( Vasemmalla, silloin reilu vuosi sitten halvaantuneella puolella tilanne on pahempi. Iho oli rikki ja kovasti turvoksissa, ilmeisesti ärtyi ajelusta vähän lisää. Itse tulehdus ja ihon paksuuntuminen on toki jo pidempiaikainen ongelma.

Kuono illalla 16.11.

Illalla huuhtelin huulen betadinella ja aamulla tilanne oli onneksi jo vähän vähemmän ärtynyt.

Ja aamulla 17.11.

Kuonon tulehtuneita alueita hoidetaan nyt Betadinella ja Canofite-kuurilla ja toivotaan että saadaan ongelma kuriin sillä. Hyvän aikaahan tuo on tuolla varmasti jo muhinut, varmaan nyt syksyn kosteus vain pahensi tilannetta.  

Koirat kävivät myös viikko sitten hierojalla. Kiralta ei onneksi löytynyt hälyttäviä jumeja, pientä jäykkyyttä vain. Aatun tilanne oli sitten pahempi, Aatu oli tosi jumissa oikeastaan koko selän osalta. Takajalat ja selkä ei tuntuneet kommunikoivan keskenään ollenkaan ja oikean lavan takaa löytyi vielä kunnon kipupiste. Aatu pääsee joulukuun alussa uudestaan hierojalle mutta jo nyt hammaslääkärin yhteydessä selän jumeja hoidettiin akupunktio-neuloilla. Niitä voitaisiin käydä jatkossakin ottamassa, jos niistä tuntuu olevan Aatulle apua.

Kausi 2015 taputeltu

Tänään kiitetään ja kestitetään treenikavereita ja samalla juhlitaan kauden tuloksia joten kirjataanpa vielä tännekin ylös, mitä tällä kaudella saatiin aikaan. :) Kiran ensimmäisen PK-kokeen koekertomukseen kirjoitin, että keräillään sitten ykköstuloksia ylemmissä luokissa jatkossa. Näin onkin tehty, kaikista PK-kokeista tuon jälkeen Kira on saanut kasaan ykköstuloksen! :)

Tavoitteet kaudelle 2015 kuului seuraavasti:

- tokon AVO1 ennen sääntömuutoksia 1.8.2015

- HK3

- JK2

- EK2

- JA ennenkaikkea sen, että meillä olisi kokeissa kivaa Kiran kanssa yhdessä enkä pilaisi sen suoritusta liialla omalla jännityksellä..!

Aatun tavoitteena on pysyä mahdollisimman terveenä. :)

Ja kuinkas sitten kävikään?

Koekausi oli tarkoitus aloittaa toukokuun alussa jälkikokeella mutta lumien vuoksi koe siirtyikin kesäkuun loppuun. Kesäkuun alussa 6.6. lähdettiin osittain myös tästä syystä hieman ex tempore Jämijärvelle kokeilemaan ekaa voittajaluokan hakukoetta ja suureksi yllätyksekseni Kira nappasi suoraan sieltä heti ykköstuloksen luokkavoitolla! Maasto 198, tottis 83 eli yhteensä 281 pistettä, eka HK3 koulari ja KVA-kello käyntiin! :) Hieno aloitus kaudelle kertakaikkiaan, HUH!

Hirmu ylpee ihanasta koirastani! <3

 24.6. oli sitten luvassa se jälkikoe ja Kira ajoi tosi hienon jäljen kenraalitreenien luomasta epätoivosta huolimatta. Uuraisilta mukaan siis JK2 pistein maasto 195, tottis 95 eli yhteensä 290 pistettä, ykköstulos ja luokkavoitto. :) Heinäkuussa jatkettiin tokokokeilemaan 10.7. AVO1:n toivossa ennen sääntömuutoksia. Kokeesta ei jäänyt suuria onnistumisia jälkipolville kerrottavaksi, mutta ykköstulos saatiin kuitenkin rämmittyä kasaan pistein 163. Kehässä ei kyllä tälläkään kertaa ollut yhtään hauskaa ja ajatus tokon jättämisestä eläkepäiviin taputeltiin sen siliäntien. :D 

Tämän kauden ehdottomasti jännin koe oli edessä syyskuussa eli Belgien rotumestaruudet 27.9. Kaustisella. Meidän ekat oikeat kisat! Hakuradalla oli haasteita, Kira ei tahtonut upota oikein kunnolla varsinkaan vasemmalle puolelle (tuuli vasemmalta ja koko vasen puoli oli tyhjä...). Ukot kuitenkin löytyi ja haastavasta esineruudustakin saatiin kaksi esinettä ylös (hakukoirien parhaat pisteet esineistä). Maastot yhteensä 183 ja hienosti tsempattu tottis 92. Yhteensä 275, toinen ykkönen KVA:n arvoon ja rotumestaruus-hopeaa! 

RM-meiningeissä :)

Muru <3

Kauden vikassa kokeessa käytiin vielä Keuruulla 25.10. hakemassa EK:n osalta menolippu voittajaan eli EK2 pistein maasto 193, tottis 95 ja yhteensä siis 288, I-tulos ja jälleen luokkavoitto. :) 

Kuten kerrottu, tokokehässä olosta en erityisemmin nauttinut ja myös tuo JK2-koe jäi mieleeni kamalana jännittämisenä tottiksen osalta. Parannusta on kuitenkin tapahtunut ja eteenpäin menty monessakin jutussa. Kaksi viimeistä koetottista olen jopa pystynyt hengittämään :D RM-kokeen tottisliikeitten jälkeen fiilistelin melkein tippa linssissä paikkamakuupiilossa että hitsi kun koira teki töitä niin hienolla asenteella. Jos viime vuosi oli hieno ensimmäinen koekausi niin hieno oli kyllä tämäkin. 5 koetta ja 5 ykköstulosta! Tästä on hyvä jatkaa ensi kaudelle! :) Ihan uskomatonta että vain neljällä hakukokeella Kira on jo yhtä ykköstä vaille käyttövalio! KIITOS treenikaverit, kouluttajat, kasvattaja..:) ja KIITOS KIRA! <3 Olet niin super <3

Kuva Jutta Niemelä

Kaudelle 2016 toiveissa olisi vaatimattomasti

- KVA! Vika ykköstulos hausta siis (samalla tupsahtaisi osallistumisoikeus SM-kisoihin..)

- EK3

- JK3 

 .. Treenintäyteinen talvi siis tuloillaan ;)  

PS. Ai mitäkö Aatu teki tämän kauden? Tämä siskoni kasaama kuvakollaasi taitaa kertoa olennaisimmat :D Aatu <3

Laitettakoon ylös kirjoihin ja kansiin..

.. että Kira suoritti tiistain treeneissä ehkä parhaimman liikkeestä istumisensa ikinä! Se oli nopea ja rento ja valmisteleva osuus korrektia seuraamista. Mahtista! :) Salaisuutena tähän oli se, ettei koira tiennyt tekevänsä kohta istumisen :D Näitä lisää! :)

Kauden vika koe - EK2 Keuruu

Eilen käytiin tämän syksyn viimeisessä kokeessa, vaihtelun vuoksi EK-kokeessa Keuruulla. Tuomarina toimi Juha Kurtti ja kuuden koiran koe saatiin ennätyssujuvasti vietyä läpi. Hyvät oli järjestelyt! :) Viime syksynä tehtiin Kiran kanssa tosiaan EK1 joten nyt suunnattiin avoimeen luokkaan sitten hakemaan menolippu voittaja-luokkaan. :)

Koe alkoi jäljillä. Meidän osalta jälki oli oikein mukavassa metsässä. Janalle Kira lähti varmasti ja hyvin, nappasi jäljen hyvin ja lähti määrätietoisesti ajamaan - vaan kutsu kuului että takaisin janalle eli takajälki siis, taas. Pöh! Noo, koira ympäri ja metsään keräämään kepit. Kaikki kepit Kira nostikin melko nopsaan eli hyvä jälki, jos ei tuota ikuista takajälkeä lasketa :P. Jäljeltä pisteitä 57/60. 

Toisena sitten pudotettu. Se tehtiin pellolla, ehdin jo tuumata että aika kiva että tein viimeistelytreenin pimeän vuoksi pellolla mutta sitten huomasin, että kesken matkan on pieni metsäsaareke. Arveltiin siinä, että voi olla koirille vaikea kohta edetä siitä vielä eteenpäin hakemaan esine. Kävely sujui suurinpiirtein ok, ei vieläkään täydellisesti eli treenattavaa sen osalta riittää mutta paremmin kuitenkin nyt kuin alokkaassa. Lähetin Kiran, se juoksi siihen pienelle "metsäkaistaleelle" ja pohdiskeli mitä oli tekemässä, ehti siinä vähän ajaa lintujakin lentoon ja hieman kirmata niiden perässä... Kunnes totesi että varmaan homma valmis ja lähti juoksemaan minun luokseni. Hetken seisoin tyhmänä ja vain katsoin kun koira tulee takaisin, sitten onneksi muistin treenikaverini ohjeet että pitää pysäyttää koira ja yrittää lähettää uudestaan hakemaan. Jos päästän sen palaamaan luokseni ilman esinettä, on homma nollilla. En saanut Kiraa kokonaan pysähtymään mutta SEIS - HAE käsimerkin kanssa sai sen kuitenkin kääntymään ympäri ja hakemaan patakintaan. HUH! Pienestä meinasi olla kiinni! Pudotetusta 16/20.


Seuraavaksi vuorossa tottis. Ei ollut meidän paras päivä tänään, koira ei tuntunut ihan niin hyvältä kuin olisi voinut tuntua, pieniä kauneusvirheitä vähän siellä täällä.. Seuraamispaikka oli liian edessä, sivulle siirtymiset vajaat.. Isompia mokia ei kuitenkaan tullut (paitsi luoksetulo vaati kaksi käskyä??! ja eteenmenon maahanmeno samoin) ja kokonaisuutena näin pian edellisen kokeen jälkeen kuitenkin suurinpiirtein ok. Pisteitä tottiksesta 95.

Sitten jatkettiin esineruudun pariin. Kira vaikutti innokkaalta ja lähtikin ekalla lähetyksellä hyvin. Aikalailla samointien se nappasi ekan esineen. Toisella lähetyksellä sitten tuli pikavauhtia myös toinen. Tosi hieno ruutu! Arvostelun jälkeen minulle näytettiin, missä kolmas esine olisi ollut - ihan melkein lähetyslinjalla kannon päällä seistä nökötti pieni hirvi. Kävelin varmaan metrin tai kaksi sen edestä, enkä huomannut yhtään :D kun katselin vain jalkojani ja koiraa. Hauska! Esineruudusta 30/30.

Aika pian esineiden jälkeen oli vuorossa tarkkuus. Tulin polkua pitkin paikalle ja hetki kesti itsellä hahmottaa, miten päin tarkkuusruutu oli laitettu. Se oli nimittäin metsäkoneen uralla niin, että ruudussa oli 2 metsäkoneen uraa (mullalla siis) ja pari kaistaletta metsää. Laitoin Kiran oikeasta etureunasta etsimään ja se kävi tosi huolellisesti sitä kapeaa metsäkaistaletta läpi useamman kerran. Ei vaan tajunnut, että ruutu jatkuu sinne metsäkoneen uralle. Tajusin onneksi itse hieman siirtyä etureunalla ja koirakin siirtyi haistelemaan metsäkoneen uraa ja plätsähti maahan. Sieltä se esine sitten löytyikin, ompelukoneen puolalta näytti metallinen pyörylä painettuna maahan. Hienoa työtä Kiralta! :) Tarkkuudesta 20/20. 

Viimeisenä vuorossa oli haku ja kyllähän se taas vähän jännitti sekin. Onneksi rata on EK:ssa vain sen 100m. Aloitin vasemmasta etukulmasta kun Kira vähän nuuskutteli sinne päin. Se lähti aluetta vinosti eteenpäin mutta näytti olevan hajulla, joten annoin mennä. Ekalla pistolla löytyikin ehkä n. 40 metristä eka ukko. Piilo oli hieno, kallionkolosta löytyi havujen alta tyyppi. :) Palattiin keskilinjalle ja jatkettiin oikeasta etukulmasta. Lähetin oikealle kaksi pistoa peräkkäin (hyvin Kira lähti samalle puolelle kahdesti, en muista ollaanko treeneissä tätä hirveästi tehty..) mutta sitten laitoin jo taas vasemmalle - ehkä vähän liian pian koska ainakin osittain Kira tarkasti jo aluetta, jossa oli jo käynyt. No, seuraavalla pistolla vasuriin löytyikin sitten se toinen tyyppi, tällä kertaa avonaisesta vanerikehikosta. Maalimies-parka ei ollut tajunnut korviaan peittää niin mukavastihan siellä kivien välissä vanerikehikossa oli haukku raikanut.. :O Olen tyytyväinen Kiran suoritukseen, etukulman olisin voinut toki korjata mutta jotenkin en tahdo kokeessa uskaltaa sitä hirveästi korjailla, varsinkaan RM-radan tukkoisuuden jäljiltä.. Pientä puutumista kuitenkin nyt näkyy eli nyt pitää päästä rikkomaan kokeenomaisen hakuradan kaavaa Kiralta. Pitää keksiä kaikkea hauskaa nyt jatkosuunnitelmiksi. ;) Hausta 70/70. 

<3

Yhteensä Kira keräsi pisteitä kasaan maastosta 193 eli tottiksen kanssa kokonaisuudessaan 288, I-tulos ja luokkavoitto! :) Hieno lopetus tälle kaudelle, ykkösputki senkuin jatkuu! Jatkossa Kira kisaa kolmessa eri lajissa voittajaluokassa, vau! :)

Talvi treenataan tottista ja kaikkea muuta mukavaa. Ensi kaudelle sitten uudet kujeet. :)

RM-HOPEAAAAA!!!

Tänään oli sitten vuorossa meidän kauden päätavoite, ekat oikeat kisat eli belgien rotumestaruudet kansallisten lajien osalta Kaustisella. Jännitys oli pinnassa koko viikon mutta eilen ja tänään mentiin melko maltillisella jännäämisellä, osansa lienee toki tämän aamuisella "melko aikaisella" herätykselläkin klo 03:50. Huh! Kisainto ei varsin ollut huipussaan kun aamulla peiton alta kaivauduin ylös :D

Haun osalta suoritukset alkoivat esineruudulla, jännittävää :) Ruutu oli aika haastavassa maastossa, oli paljon puita ja puskaa, ollaan varmaan aina treenattu avonaisemmassa maastossa... Ei tuntunut ilma liikkuvan ollenkaan joten ruutu oli aika haastava. Kira nosti 2 esinettä ja sai ruudusta 20 pistettä - hakukoirien parhaat pojot. :) 

Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle. Nyt jännitti! Maasto oli tosi aukeaa tasaista metsää vasen puoli, oikealla oli kalliokkoa ja puustoa. Etukäteen jännitin sitä, että kestääkö hallinta vai meneekö rata ihan kaahailuksi Kiralta. No ei mennyt, Kira irtosi älyttömän huonosti pistoille ja oikeastaan vasemmalle ei tainnut tehdä yhtään kunnon syvää laatikkopistoa...! :O Oikea puoli ei sujunut merkittävästi paremmin ja kokonaisuudessaan Kira työskenteli tosi paljon taaksepäin. Eka ukko löytyi muistaakseni jo ekalla tai toisella pistolla oikealle. Haukku ok, haltuunotto samoin. Jatkoimme matkaa ja pistot ei varsin parantuneet, meinasi jo alkaa kylmäämään ohjaajaa kun ei ukkojakaan nouse... Pakko oli luottaa koiraan ja jatkaa matkaa. Olin itse hieman yli 200 metrissä ja lähetin Kiran oikealle. Se oli kaartanut pistolla reilusti taaksepäin ja nosti sieltä toisen maalimiehen. Taas haukku ja haltuunotto ok. Huh kun oli täpärällä ettei jäänyt keskimmäinen ukko metsään...!! Tältä ukolta kun tultiin, olin taas sekaisin askelissa, että paljonko olen 200 metrin merkin jälkeen edennyt. Koira irtosi taas tosi huonon piston ja laitoin sen jälleen kerran oikealle. En uskaltanut liikkua enää keskilinjalla, laitoin koiran pistolle ja toivoin että se nyt menisi. Kira lähti keskilinjan suuntaisesti eteenpäin aluetta ja löysi viimeisen ukon. HUH mikä helpotus! Kaikista ilmaisuista täydet, työskentelystä vähennyksiä hyvään huonojen pistojen ja taaksepäin työskentelyn takia. Haku 163. 

Varmasti vasemmalle puolelle irtoamiseen vaikutti se, ettei siellä ollut koko 300 metrin radalla yhtään tyyppiä mutta kyllä nyt motivaatio olisi koiralla saanut olla paremmassa kunnossa. Ilmeisesti sille saatiin hallinta-treeneillä hallaa aikaan. :( No, ikuista tasapainoiluahan tämä ja onneksi Kira kuitenkin nosti kaikki tyypit! Oli minusta kyllä ihan rotumestaruuskisojen arvoiset maastot - ei ollut ihan helppoa mutta selvittiinpäs! :) Nyt vaan treeniä, eiköhän se juokseminenkin sitten taas maistu :) Maaston jälkeen siis pisteet yhteensä 183. 

Pikkaisen haun huono työskentely söi ohjaajan fiilistä ja laskin vielä että tottiksesta pitäisi saada vähintään 87 pistettä, että saadaan ykköstulos. Ei tuntunut ihan helpolta nakilta mestiksistä, varsinkin kun vielä kentän reunalta tiedettiin kertoa että tuomari on melko tiukalla linjalla mennyt. Hain Kiran aika hyvissä ajoin odottelemaan ja yritin tietysti sitä kohtaan olla iloinen ja rento. Edellisen parin viimeisiä suorituksia ja arvosteluja katsellessa Kira antoi minulle suukkoja ja nojaili jalkoihini hyväntuulisena. <3 Sain psyykattua sen avulla omankin fiiliksen paremmaksi - hemmetti nyt mennään ja näytetään mitä me osataan ja katsotaan mihin se riittää!! Ei luovuteta ennenkuin on yritetty! Cheekin sanoin kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii :D me marssittiin kentälle kättelemään tuomaria ja sitten se oli näytön paikka! Aloitettiin liikkeillä. Seuraaminen oli aika jees, Kira tuntui aktiiviselta ja kivalta, pikkaisen taaempana olisi paikka saanut olla mutta kokonaisuutena oikein kiva. :) Myös henkilöryhmä meni vallan mukavasti, seuraamisesta erinomainen. Seuraamisen ongelmien jälkeen tämä lämmittää kovasti :)

 

Istuminen oli nopea, joskin alun seuraamisessa pientä edistämistä. Erinomainen. Maahanmenossa samoin seuruupaikka hieman edessä, maahanmeno kuitenkin nopea ja varma. Luoksetulo lähti hyvin mutta eteentullessa himmasi ja sivulletulo jäi vajaaksi. Hyvä..?

Seisominen meni ok. Erittäin hyvä? Tasamaanoudon kapula oli haastava heitettävä ja eihän se mihinkään lentänyt. Kira lähti reippaasti mutta toi ravilla. Tyydyttävä (aika tiukka arvostelu kun koira lähti nopeasti, nosti kapulan reippaasti ja varmasti ja toi pureksimatta yhtään.. No, oli se hidas toki). Hyppynouto oli hieno, erinomainen, samoin A-este hienosti, erinomainen myös siitä.

Eteenmeno jännitti, lähteekö se ollenkaan? .. No lähti! Ja juoksi niin hienosti että otti kaksi käskyä alas. Ei haittaa! Tosi hienoa kun juos! :) Paikkamakuu erinomainen ja kokonaispisteet 92. WUHUUU ja hirveesti tuuletuksia! Olen niin iloinen tottiksen onnistumisesta tänään että..! Paljon pieniä kauneusvirheitä joo mutta kokonaisuudessa onnistuttiin tänään tosi hienosti ja fiilis kantoi! Ihan mahtavaa, KIITOS KIRA! <3 

Lopputuloksena haun RM-hopeaaaaa pistein 275 ja ykköstulos! Hoppee ei oo häppee kun kultaa nappasi Kiran super-taitava velipoika Väpä omistajansa Minnan kanssa. :) Siis tuplavoitto sisaruksille, ei huonosti! :) Kira ja Väpä teki kokeen ainoat ykköstulokset hausta. Olen tuloksesta tosi iloinen ja tottiksen onnistuminen lämmittää mieltä niin paljon! Hetki fiilistellään tätä ja ihaillaan mitalia :D mutta maaston osalta jäi kuitenkin vielä ensi vuodelle petraamisen varaa... ;)

Hallinta on historiaa ja koepaniikki on vakio

Rouva Leppänen täällä hei :) 

Nyt on siis häät juhlittu, häämatka matkusteltu ja arkeen palattu rytinällä. Uutta nimeä opetellessa, meinaa olla välillä vähän haastavaa ;) Kovasti on jo treenattu tuomarin kättelyssä esittäytymistä uudella sukunimellä, katsotaan mitä koejännityksessä ulos sitten loppujen lopuksi tulee :D 

Me <3 Kuva Tiina Karvonen

Ihana Samos <3

.. mutta ihana olla myös taas kotona! <3

Koirat oli juhlien ja matkan ajan hoidossa kumpikin omalla luottohoitajallaan, ihanaa kun voi luottaa ja tietää että hyvissä käsissä ovat. :) Heti seuraavana päivänä siitä, kun tultiin reissusta ja hain Kiran kotiin, käytiin treenaamassa vepeä. Harmillisesti kesä oli siinä kohti jo niin pitkällä että SOVE-haaveet oli pakko siirtää ensi kesälle. Hauska laji, ehdottomasti sen parissa jatketaan ensi kesänä! Tänä kesänä ehdittiin tehdä kokonaista kahdet treenit ja lisäksi siihen omatoiminen hukkuvan pelastustreeni, mutta ei nuo alokkaan liikkeet enää hirveästi vaadi niin pitäisi jo alkaa sujumaan. :)  


Vepe-treenien jälkeen oli seuraavana päivänä hakutreenien vuoro ja mikäs sen mukavampaa kuin ihan pois hanskasta oleva malinois..! :O Kira ylitti hienosti keskilinjaa omatoimisesti eikä tullut metsästä kutsuttaessa pois millään. Hupsista! Noh, eihän nyt yksi kerta mitään meinaa.. ! Eikä mitä, seuraavissa treeneissä toisella pistolla tyyppi karkasi n. 25 metristä rataa 150 metriin ja nosti sieltä ukon. Ja kyllä kutsuin sitä jo aika napakkaasti pois välissä vaan ei kerennyt tulla :O Joo ei naurattanut enää (ei oikeastaan kyllä sillä ekalla kerrallakaan, mutta nyt vielä vähemmän ;)). Kesän aikana oli harjoiteltu aika paljon yliheittoja ja en nyt tiedä voiko niitä pelkästään tästä syyttää, mutta ihan nyt ei homma sujunut enää niinkuin pitäisi :D Nyt on tässä sitten paikkailtu tilannetta muistuttelemalla niitä syviä suoria pistoja ja treenaamalla sitä hallintaakin. Tilanne näyttää jonkin verrankin paremmalta nyt onneksi, kuinka hyvin se kantaa nyt sitten kokeessa jo, se on asia erikseen... Siellähän sitä on 300m puolellaan tilaa juosta... :O

Tottiskaan ei ole nyt loman jälkeen sujunut ihan niinkuin toivoin ja itseltä meinasi jo tippua tottishanskat kokonaan kun pienistä asioista tuli iso kriisi ja tuntui ettei päästä eteenpäin ollenkaan. No, jotain on saatu aikaiseksi ja nyt on vaan pakko sitten hyväksyä että tämä on se taso millä tällä hetkellä mennään ja yritetään jatkossa sitten taas petrata. Voisiko näistä ilmaantuneista ongelmista päätellä, ettei kannattaisi lomailla ollenkaan? :D

Kiran loman aikana hankkima irokeesi. Ei ihme ettei tottele! :D

Niinkuin rivien välistä (orastavasta paniikista!) voi lukea, seuraava koe lähestyy eikä mikä tahansa koe vaan meidän ekat "isot kisat" eli PK-rotumestaruudet on luvassa viikon päästä sunnuntaina 27.9. Hui sentään! Kamala koekriisi (ja paniikki asioista jotka ei ihan varmasti tule onnistumaan!) on näemmä vakio ja sen kanssa yritetään nyt vaan pärjätä.. Yritetään treenailla hyvällä mielellä sen mitä tässä vielä ehditään ja sitten sillä mennään. Huh huh!

Ps. Tällä viikolla on niin kiirusta treenien suhteen ja mieskin on työreissulla koko viikon, joten Aatu pääsi siskoni luo hoitoon ettei sen tarvitse iltoja istua yksin kotona. Selvästi ainakaan joku meillä ei stressaa tulevaa koetta :D