SM-5!!

Tänä vuonna SM:eihin oli lisäjännitystä tuomassa sekä uusi kisalaji että kisoihin mukaan lähtevä hieman vajaa 5kk vanha vauvamme. Siis jos muuten SM:t ei ole jo tarpeeksi jännittävä tapahtuma.. :) EK:hon oli ilmoittautunut 11 koirakkoa, josta yksi koira oli jäänyt pois. Maasto-osuudet tuomaroi Sami Isopahkala ja tottiksen Samin lisäksi Jani Heinilä. Perjantaina lähdettiin hyvin aikaisin aamulla ajelemaan Paimioon ja perille päästiin hämmentävän hyvin vain yhden pysähdyksen taktiikalla vaikka ajoaika olikin yli 4 tuntia! Matkalla jo alkoi satamaan aika reilusti eikä sääennusteet luvanneet juuri parempaa koko perjantaille. Kävimme ilmoittautumassa ja eläinlääkärin tarkastuksessa ja sitten meillä oli Kiran kanssa kenttään tutustuminen klo 15:10. Tänä vuonna paria tai ryhmää ei saanut valita vaan kenttätreeni tehtiin yhdessä tulevan tottisparin kanssa, aikaa oli 10min. Viime vuotiseen tapaan tehtiin tuomarin kättely, vähän matkaa seuraamista ja sitten esteet lelun kanssa. Lopuksi kasvattaja-Miia piti Kiraa kiinni ja minä harjoittelin kapulan heittoa esteiden yli. Avajaiset alkoivat klo 16:30 ja niiden aikana jo tauonnut sade alkoi uudestaan. Tämä taisi hieman lyhentää avajaispuheita ja päästiin jo ennen puolta kuutta ajelemaan hotellille Saloon. Olimme varanneet majoituksen Cumuluksesta ja sinne asetuttiin sitten, noin 25km päähän kisakeskuksesta.

Lauantai-aamu alkoi klo 7 kokoontumisella Paimion Nesteellä.  Ensimmäiseksi suoritettiin maastonumeroiden arvonta. Päivä alkoi jäljellä ja sitä varten porukka jaettiin kahteen osaan. Nappasin meille A-ryhmän paikan eli aiemmin jäljelle ja vielä numeron 2 eli kärkipäästä suorituksiin. Arpaonni siis suosi taas hienosti! :) Sää oli vallan mukava, tuuli kivasti eikä ollut kovin kuuma, välillä tuli pieniä sadekuuroja. Meidän jana lähti hieman vinottain oikealle päin. Takamerkki ei ollut kovin näkyvä vaan ohutta kuitunauhaa enkä ole varma miten hyvin Kira sen bongasi. Lähti aika rauhallisesti ja hieman epävarmana janalle ja nappasi vielä takajäljenkin mutta metsään päästiin sitten kuitenkin. Kira nosti itse kaikki kepit! Jälki oli minusta ihan perusjälki perusmetsässä, ei mitään ihmeellistä. Janalla olin saanut ohjeeksi jatkaa viimeiseltä kepiltä suoraan metsää pitkin että pääsen autolle.. Tämä olikin vähän jännittävää, metsä oli siinä kohti todella umpipuskaa niin ettei autoa kyllä nähnyt yhtään. Sinne kuitenkin saatiin viimein tarvottua (koirasta ei ollut paljoa apua, se leikki jälkiliinalla ja oli kovasti tyytyväinen itseensä :D) ja aikaakin oli jokunen minuutti vielä. Keppien vastaanottaja oli sanonut odottavansa meidän autolla vaan eipä sitten ollutkaan siellä :O Pieni paniikki meinasi iskeä mutta viimein löydettiin palautuspaikka vähän matkan päästä ja aika riitti. Tästä nyt kuitenkin oppina itselle jatkossa AINA jonkun kisajärjestäjän puhelinnumero puhelimeen talteen jäljelle lähtiessä!!! Janalta lähti 4 pistettä eli jälki 56/60.

Seuraavaksi suunnattiin tarkkuusruutuun hyvän matkan päähän ja siellä saatiinkin odotella ihan rauhassa. Jännitti... Tuuli tuntui vain yltyvän mutta ainakaan ei ollut kovin hikistä. Ruutuun koira lähetettiin oikeasta etukulmasta. Laitoin ehkä jotenkin hätäisesti Kiran matkaan ja se tai tuuli teki sen että se kävi ruudun ulkopuolella ensin mutta tuli nopsaan takaisin ja hyvin pian löysi esineen vasemmasta takakulmasta. Menin koiran viereen kyykkyyn katsomaan, en puhunut mitään vaan katsoin missä esine on ja Kira tökkäsi nenällään pientä kaarnanpalaa. Sen alta mutteri löytyikin sitten, aikaa meni tähän kokonaisuudessaan noin minuutti. Tarkkuus 19/20. 

Viimeisenä vuorossa ennen lounastaukoa oli esineruutu. Taas siirryttiin ja ajeltiin hakkuualueelle... Esineruutu oli niin että se oli juuri vielä metsässä ja rajautui tuohon hakkuualueeseen. Tässä vaiheessa tuuli pyöritti aikamoisesti mutta suht hyvillä fiiliksin lähdettiin ruutuun. Ekaa esinettä Kira etsi tovin. Se juoksi kyllä melkoista kyytiä ruudussa ja varmaan tuulesta johtuen välillä ruudun ulkopuolellakin... Eka esine nousi vasemmasta takakulmasta ja melko pian sen jälkeen toinen esine suht läheltä oikeaa etukulmaa. Nämä tuotiin näyttävää vauhtia ja pureskelematta mutta sitten... Se viimeinen esine ei vain löytynyt. :( Kyllä Kira minusta hienosti etsi mutta oikeassa takakulmassa ollut esine ei vain sitten ottanut nenään. Harmitti, vain toinen koira lisäksemme nosti 2 esinettä muiden tuodessa kaikki kolme ja sehän meinasi sitä että tähän asti tasaisesti sujuneessa kisassa tiputtiin pisteissä aika mukavasti. Esineet siis 20/30.

Koska olin saanut niin kärkipään numeron ja lounastauko oli tunnin, ehdin tässä välissä ajella hotellille syöttämään vauvan ja suunnata sitten kolmeksi takaisin Nesteelle vielä pudotettua varten. Oltiin molemmat tässä kohti jo väsyneitä ja tietysti esineruutu hieman painoi mieltä. Aurinko alkoi paistaa ja sää lämpeni kovasti. Ajeltiin pudotetun suorituspaikkaan ja sitten ei kun menoksi. Kira oli seuraamisessa kyllä kovasti väsyneen oloinen ja sain useamman kerran sitä yrittää supattaa mukaani. No, päädyttiin kääntöpaikalle ja esinettä lähti kuitenkin hakemaan ihan täysiä. Voi että se pudotetun odotusaika vaan on jännittävä..! Hyvin pian Kira päästi minut tuskista tulemalla penaali suussa kovaa takaisin :) Hienosti jaksettu!! Pudotettu 19/20.

Pudotetun rataa

Lauantaipäivä oli tätä myöten pulkassa ja pienen kävelylenkin jälkeen ajeltiin hotellille takaisin keräämään voimia ja tsemppiä sunnuntaille.. Oltiin sijalla 7 mutta yritin muistaa että sunnuntaina oli vielä 170 pistettä jaossa. Kumpikin kyllä kovasti väsyneitä pitkästä päivästä ja kisajännityksestä!

Kaikkensa antanut <3

Sunnuntai valkeni liian vähien yöunien jälkeen mutta yritin suunnata Nesteelle hyvällä tsempillä. Hakuradalle, kyllä me se osataan! Tihutteli vettä ja tuomari sanoi aamun kokoontumisessa että piilloille mennään sitten kävellen kun nyt sataa ja maasto on märkää. Alkoi vähän jännittää minkälaisessa metsässä hakurata on, varsinkin kun matkalla ohitettiin todella korkeita ja jyrkkiä kallionseinämiä. Homma saatiin käyntiin ja eikun toisena radalle tositoimiin! Aloitin vasemmalta, Kira teki piston viistäen eteenpäin joten korjasin, nyt meni hyvin ja sitten oikea kulma vielä että päästiin aloittamaan. Eka ukko löytyi ehkä noin puolivälistä rataa vasemmalta, oli umpipiilo. Haukku meni hyvin ja jollain askellajilla päästiin sinne, en nyt ihan varma ole että kävelinkö... Jatkettiin matkaa, välillä Kira teki eteenpäin liian nopsaan kääntyviä pistoja jotka yritin aina korjata. Pääsääntöisesti pistot oli hyviä. Toinen maalimies oli oikeassa takakulmassa pienessä kuusikossa (vai oliko se männikköä?). Taas haukku hyvin ja haltuun yhdellä käskyllä ja sitten se oli siinä! Noista huonoista pistoista -2 mutta muuten hienosti eli haku 68/70. Ihan mukava perusrata minusta, ei mitään ihmeellistä tässäkään :)

Tultiin hakuradalta n. 8:15 ja EK-koirien tottikset alkoivat klo 13 eli tässä välissä ehdin hotellille aamupalalle herättämään lapsen ja miehen :) Oli kyllä liikaa aikaa myös jännittää ja kolmen yön huonot unetkin tuntui vähän painavan. Kunnon sade alkoi välittömästi kun meidän hakurata loppui ja sitä vettä tuntui sitten riittävänkin.. Ajeltiin kisakeskukselle vasta yhdeksi, koska kaksi paria oli suorittamassa tottiksen ennen meitä. Oltiin molemmat kyllä poikki eikä kaatosade varsinaisesti nostanut mielialaa.. Pienet seuraamispätkät Kiralle ensin ja sitten kentälle odottelemaan omaa vuoroa. Ei ollut erityisen varma fiilis viedä Kira paikkamakuuseen siihen kaatosateeseen. Se meni kuitenkin nopsaan käskyllä maahan mutta ennenkuin ehdin piilolle, huusi tuomari kytkemään koiran. Se oli lähtenyt perääni..! Hetken seisoin tyhmänä enkä tiennyt että menenkö koiran luo vai kutsunko sitä mutta jotenkin päädyttiin yhdessä piilolle sateessa istumaan kuitenkin. Tiesin, että tottiksesta tarvittaisiin 88 pistettä ykköstulokseen ja nyt ekassa liikkeessä meni heti -10... Että se siitä! Fiilis ei ollut kovin korkealla. En ollut yhtään varma lähteekö koira suorittamaan mitään, sen verran sade sitä tuntui häiritsevän ja mietin että joudunko keskeyttämään koko kokeen. No, päästiin aloituspisteelle vuorollamme ja Kira lähti normaalisti seuraamiseen. Muutama vingahdus siellä täällä mutta seuraaminen erinomainen! :) Liikkeestä istumisessa varmistelin vähän kun märkä pohja mutta istui se, erittäin hyvä. Liikkeestä maahanmeno toimi, luoksetulon tuli ripeästi mutta edessä istui ilmeisesti hieman vinossa, olikohan erittäin hyvä tämäkin. Juoksusta seisomisessa unohdin meidän käskyn :O ja sain sanottua koiralle jotain sei..TOP! No pysähtyi se ja hyvä luoksetulo, erinomainen. Tasamaanouto meni ihan mukavasti, vielä kovempaa olisi toki saanut tulla takaisin. Olikohan erittäin hyvä. Hyppynoudot meni komean ilmavasti, muistaakseni erinomaiset kummatkin. Ja vielä eteenmeno - hienosti lähti mutta ekalla käskyllä vain hidasti.. toisella niiasi hetkeksi maahan mutta nousi istumaan kun lähdin lähestymään. Se märkä kenttä vaan niin ällötti.. Tämä meni puutteeelliseksi. Yhteensä tottis 83 eli ei me kauas jääty siitä ykkösestä! Kahdella isolla virheellä (paikkamakuu ja eteenmeno) oikeastaan aika kivat pisteet ja olin niin iloinen siitä miten huonon alun jälkeen keräiltiin itsemme ja esitettiin ihan tymäkkä, hieno tottis. Kiitos Kira <3

Mitalisijoista ei tarvinnut tässä kohti enää haaveilla, meidän yhteistulos oli 265 eli täsmälleen samat pisteet kuin viime vuonna :D Kaatosateessa kisapaikalla äkäisen vauvan kanssa hengailu oli hieman haastavaa joten maksoin äkkiä kisakirjan postituksen ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Matkalla varmistui tulosten valmistuttua, että oltiin lopullisesti sijalla 5. Viime vuonna näillä pisteillä pääsi mitaleille mutta tänä vuonna EK:n taso oli ihan hurjan kova! Jos mielii mitaleille, on kaiken osuttava nappiin eikä saa käydä tämmöisiä isoja mokia tottiksessa tai jäädä se kolmas esine metsään... Olin kuitenkin tosi iloinen tuosta tottiksen muusta suorittamisesta ja tasaisen varma suoritus me tehtiin metsässäkin.. Ei kai SM-5 huonosti ole :) Yhdellä petrattu sijoitusta viime vuodesta..! Jos jatketaan tätä yhdellä parantamista niin enää kaksi vuotta ja voitetaan pronssia ;) Paimion reissu oli pitkä ja väsyttävä mutta plussalle jäätiin. Olisi ollut komeaa valioitua SM-kisoissa mutta pienestä jäi nyt kiinni, se on tämmöistä tämä dogsportti :)