SM-debyytti: Suomen kuudenneksi taitavin hakukoira ja joukkue-hopeaa!!

Ensimmäinen osa SM-kisoista täällä 

Lähdin mökille päikkäreille esineruudun jälkeen mutta en kyllä saanut nukuttua yhtään. Mietin mitä hakumetsässä on aamulla luvassa.. Aikainen herätys ainakin, koska meidän piti olla jo klo 5:00 aamulla 30km päässä Lapualta lähdössä hakuilemaan. Kello soi siis iloisesti 3:40, ei kovin inhimillistä :p Alunperin olin laskenut että meidän vuoro koittaa seiskan pintaan mutta harmillisesti yhden edellä olevan koiran suoritus keskeytyi valeilmaisuun ja niinpä päästiin tositoimiin hieman luultua aiemmin. Sumua ja kosteutta oli ilmassa, ilma ei kuitenkaan tuntunut liikkuvan oikein mihinkään suuntaan. Hakualueelle mennessä maasto alkoi hahmottua - liukasta kalliota jäkäläpinnoitteella ja pehmeää, raskasta sammalta loput. Matkalla oli vielä iso oja minkä yli piti hypätä juuri ennen keskilinjan alkamista. Tuomarina meillä toimi Anni Rytkönen.

Vasen etukulma näytti haastavalta maastolta ja Kira lähti sinne justiin niin huonosti kun pelkäsinkin. Korjasin kerran, jolloin se kääntyi tekemään lenkin taaksepäin ja vielä kerran ja sitten oltiin mielestäni kulma tarpeeksi hyvin katsottu, eikun liikkeelle. Oikea etukulma oli vähän kivempaa maastoa Kiran mielestä ja sinne se viitsi juostakin heti ekalla yrittämällä ;) Minä yritin pysyä keskilinjalla pystyssä (koko keskilinja sitä suhteellisen liukasta kalliota aamunkosteudessa), laskea askelia ja katsoa seuraavaa hyvää lähetyspaikkaa (joita ei ollut, aina oli edessä kaatunut puu tai kallio tms.). Jo ensimmäiset pistot osoitti, ettei Kira aio tuossa maastossa tehdä tavallisia suht hyviä pistojaan ja maasto vaikutti rankalta juosta joten päätin että nyt jos koskaan mennään tuurilla. Pakko luottaa koiraan että se haistaa jos siellä ukko on. Uskolle saatiin vahvistusta kun noin 70 metrissä radan alusta löytyi oikealta puolelta ukko vanerilaatikosta. Kira haukkui tämän hyvin, tosin sivulle siirtyminen vaati kaksi käskyä kun ensimmäisellä koira jäi vähän puolimatkaan. Jatkettiin matkaa ja reilusti jatkettiinkin. Koira vaikutti väsyvän ja aika juoksi.. Seuraava löyty tuli reilusta 200 metristä (240m?) niin, että laitoin Kiran oikealle, jonne se tekikin ihan hyvän piston sen verran mitä itse näin ja edempänä minusta eteni keskilinjan yli vasemmalle puolelle. Seisoin paikoillani enkä puhunut mitään, arvelin että on hajulla.. Ja niin olikin. Suht lähellä keskilinjaa Kira alkoi kiertää kahden kallion välistä koloa edes takas ja katsoi välissä jo minuakin. Viimein se löysi kohdan josta pääsi tarpeeksi lähelle maalimiestä ja pystyi mielestään haukkumaan. Piilolle siirtyessäni Kiralle tuli tauko haukussa ja pysähdyin odottamaan että se jatkaa. Pääsin piilolle vain todetakseni että on pakko kiivetä kallion päälle jos meinaan ottaa koiran hallintaan, muuten ei onnistu.

SM-6!! Kira <3

Koira vaikutti olevan aika puhki ja jatkettiin samalla taktiikalla että Kira meni metsään ja tuli pois jos ei löytänyt mitään, mutta minä en sitä huudellut pois vaan annoin etsiä. Ja tovin se sitten etsikin oikealla puolella kun meni pitkän aikaa etten nähnyt koiraa.. Vilkuilin kelloa, aikaa oli tässä kohti mennyt noin 17,5 minuuttia ja odottelin.. Sitten alkoi viimein haukku kuulua. Taas Kiralla oli haukussa tauko (oli varmaan jo niin hengästynytkin että siksi?) ja taas sivulletulo vaati toisen käskyn. Mutta Kira löysi kaikki! Me selvittiin SM-radalta ehjänä ja löydettiin ukot!! Arvostelussa noottia tuli ilmaisun tauoista, minun liian vuolaista kehuista koiralle liian aikaisin piilolla (hupsis.....) ja siitä kun osa pistoista jäi niin vajaaksi enkä niitä niin korjaillut. Pisteet 152. Me oltiin saavutettu meidän tavoite maastossa mutta pisteet ei kyllä oikein lämmittäneet. En ollut tiennyt että kolmella ukolla voi saada noinkin vähän pisteitä :D Fiilikset oli ristiriitaiset. Koiraan olin hurjan tyytyväinen ja tietysti iloinen siitä että heti ekoissa SM:eissä teimme tuloksen ja vielä karvaa vaille ykköstuloksen (yht. 265 pistettä) mutta hakumetsän pistevähennykset kyllä harmitti. Jäähdyttelin hetken koiraa, otettiin vielä hakumetsän maastossa pari kuvaa Kirasta ja sitten lähdettiin mökille vaihtamaan vaatteet ja suunnattiin IPO-kentälle seuraamaan Miian ja Raisan suorituksia.

Tuloslistausta seurailin tarkasti ja ensin oltiin toisena, sitten sijoitus alkoi arvatusti tippua... No arvasinhan minä ettei noilla pistellä mitaleilla olla. Aika monella koiralla jäi yksi ukko löytymättä ja tulokset päivittyivät hitaasti.. Lopputulema oli se että Kira on SUOMEN KUUDENNEKSI TAITAVIN HAKUKOIRA 2016!! Kuinka huikeeta!! :) Joo vain mitalistit muistetaan eikä me tehty edes ykköstulosta, mutta ekalla hakukoiralla ekoissa SM:eissä sijalla 6.. Kyllä se on oikeasti hieno juttu! :) Ja minä itse muistan tämän varmasti aina, pieni koirani teki kyllä kaikkensa <3 Tottiksen onnistuminen lämmittää niin paljon, 92 on hieno tulos SM:eissä! Näissä kisoissa edes maastoon pääseminen tai tulos ole itsestäänselvä! Vielä kun olisi yksi esine löydetty lisää niin sitten olisikin taisteltu pronssimitalista.. Mutta turha näitä on jossitella, tänä vuonna näin :)

Iloisena yllätyksenä päästiin kuin päästiinkin palkintopallille vielä kun joukkuekisassa yhdistyksemme Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys pokkasi SM-hopeaa!! HYVÄ ME! :) Niin saatiin mekin Kiran kanssa pytty kotiin ;)

Paremmat voitti tänä vuonna, mutta jos vaan koira pysyy terveenä niin eiköhän se ole pakko päästä ensi vuonna yrittämään uudestaan! ;) Joskus olen kuullut sanottavan että SM-kisojen fiiliksen ymmärtää vasta kun sen on itse kisaajana kokenut ja kyllä se on näin. Niin upeeta, niin pienestä kiinni... UUDESTAAN!! :D