.. ettei blogia ehdi päivittää. Juoksutauon jälkeen siis harrastukset pyörähtäneet taas mukavasti käyntiin ja arki lähtenyt pyörimään. Tiistaisin aksaa, keskiviikkoisin tottistelua ja sunnuntaisin tottistelua. Mutta mikäs treenaillessa kun koiralla on kivaa ja itsellä on kivaa. :)
Kira on opetellut tokopuolelta lisää kaukoja ja paikkamakuuta rivissä. Liikkeestä seisomaan jäämisen käskyn vaihdoin, nyt toimii paremmin, mutta vaatii vielä treeniä. Hyppy sujuu jo! Pikkuhiljaa liikkeet suht koevalmiita, mutta se tietty varmuus koetilannetta varten puuttuu vielä. Ainakin itseltä :) Hitaamminhan tuon kanssa on ehkä tullut edettyä kuin Aatun, mutta Kira onkin opetellut jo ylempien luokkien liikkeitä kanssa (ja muistaa esim. ruudun hämmästyttävän hyvin treenimäärään nähden!) ja esim. kaukot on treenattu alusta asti niin että seisominenkin on hommassa mukana. Yleensäkin tämän toisen harjoituskappaleen kanssa on tullut mietittyä enemmän hyvän pohjatyön merkitystä jatkossa. Ei ole onneksi mihinkään kiire!
Agilityssä ollaan harjoiteltu puomia, A:ta, keppejä, keinua ja viimeksi eilen jo vähän ohjauskuvioitakin. Ja into tuntuu kasvavan koiralla kovasti, eilen Kira tuntui jo olevan aika liekeissä touhuun. :) Eihän sitä tiedä, jos oikeasti joskus agissakin kisattais. Joskus. Ehkä. Jos ohjaaja oppii joskus ohjaamaan..? :D
Haku-treenit on olleet aika lailla tauolla. Yhdet ilmaisutreenit oli ja ne meni ihan mukavasti. Jälkeä olen suunnitellut tekeväni lumellakin nyt talvella, mutta toistaiseksi homma on ollut tosiaan vain suunnitteluasteella...
Tottista on hinkattu eniten ja ehkä se alkaa pikkuhiljaa näkyä. :) Seuraaminen on parantunut, koiran mielentila on parantunut.. Hyppyä on tehty vähän lisää, A:ta aloitettu ja eikun eteenpäin vaan. Sunnuntaina oli tottispäivä Kana-areenalla Willin Ellun opissa ja saatiin paljon hyviä vinkkejä jatkoa varten. Ja myös kehuja, että koira suorittaa seuraamista iloisesti, häntä korkealla ja korvat pystyssä. Ja se riittää. :)
Olen ajatellut, että Kira on vähän semmoinen hitaasti syttyvämpi tyyppi, mutta että siinä on moottoria kyllä, kun vaan löydän oikeat työkalut sen moottorin käyttöön saamiseksi. Ja siltä se tosiaan alkaa tuntua, koira on kehittynyt paljon ja kokoajan enemmän ja enemmän alkaa vähän joka harrastuksessa tulla asennetta hommaan. Pikkuinen ihana Kiips <3, sen kanssa on vaan NIIN mukava tehdä!!
Aatukin on treenaillut kaukoja ja muuta pientä kotona. PK-yhdistyksen ensimmäisenä hallitreenikertana se oli myös Kiran tuuraajana treeneissä ja teki tosi hienosti! :) Iloisesti ja innokkaasti mutta kuitenkin suurinpiirtein hiljaa ja hommaan keskittyen.
Aatu sai osteopaattisessa käsittelyssä joulukuun alussa suosituksen käydä uimassa ja niinpä koirat pääsivätkin maanantaina käymään "kylpylässä". Aatu oli aivan liekeissä touhusta, se pulahti rampilta itse veteen ja olisi uinut vaikka kuinka kauan. Pieni töpö vain vispasi hurjasti kun oli NIIN kivaa. <3 Kira ei nauttinut ihan yhtä paljon mutta eihän se kuntoilu aina huippuhauskaa olekaan. ;) Ensi viikolla uudestaan ja helmikuussa Aatu pääsee uudestaan samaan osteopaattiseen käsittelyyn, toivotaan että ranka on pysynyt paremmassa kuosissa. Koira ainakin vaikuttaa iloisemmalta ja rennommalta, mutta en enää oikein näihin omiin silmämääräisiin havaintoihin luota..
Kiran mielestä muuten tämän talven suurinta huvia on ollut hiihtäminen. Ei paljon tarvinnut sitä hommaan perehdyttää, laitoin valjaat päälle ja itselle sukset jalkaan ja sitten mentiin ja KOVAA! Kira tuumasi että sitten urku auki ja nyt muuten mennään :D Nyt Kira on kävelylenkeilläkin kaiholla katsonut ohimeneviä hiihtäjiä, ilmeisesti hoksasi jo yhdistää vauhdinhurman hiihtäjään. :) Vielä lenkit ei ole itselle oikein kuntoilusta käynyt (auraaminen ei ole rankkaa fyysisesti mutta pää on kovilla kun näin vanhemmiten näemmä ihmisille iskee itsesuojeluvaisto hurjia ja vaarallisia vauhteja vastaan ;)) mutta eiköhän siinä omakin kunto kohoa, kun pidempiä lenkkejä aletaan tehdä. Aatu toimii jäniksenä, eli kirmaa irti Kiran vieressä kirittämässä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti