Siirto kakkos-luokalle eli HK1 :)

Lauantaina ohjelmassa oli haun piirinmestaruuskoe Saarijärvellä, me tosin lähdettiin hakemaan vasta sitä alokas-luokan koularia näin alkuun ;) Tuomarina toimi Markku Piippo ja päivä aloitettiin haulla. Koska ylempien luokkien koirat aloitti maaston, saikin aamupäivällä odotella (lue jännittää hulluna...!) ihan rauhassa. Viimein päästiin kuitenkin suorittamaan. Ilmoittautuessa Kiran nenä kävi vähän oikealle joten ensimmäinen lähetys sinne sitten. Kira lähti hienosti suoraan ja meni syvälle ja kääntyi siellä aluetta hienosti eteenpäin. Ja eteenpäin se sitten hurauttikin reilusti, nimittäin suoraan 40-50 metriin, josta löytyi ensimmäinen ukko pressun alta piilossa. Haukussa oli muutama lyhyt tauko mutta hyvin päästiin kuitenkin piilolle etenemään ja sain koiran ihan hyvin hallintaan. Paitsi sitten kun piti lähteä takaisin keskilinjalle, annoin koiralle käskyn ja lähdin kävelemään mutta Kirapa siellä haisteli vielä sitä maalimiehen pressua siltä varalta, että palkka olisi unohtunut sinne :P Karmeassa jännityksessä en muistanut tässä kohti kiittää koiraa ollenkaan (!) mutta onneksi se ei siitä masentunut.

Päästiin takaisin radan alkuun ja lähetin vasempaan etukulmaan. Edelleen koira eteni hienosti, olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hienoja pistoja se teki! Vasemmassa etukulmassa ei ollut ketään joten kutsuin koiran pois ja lähetin sen uudestaan oikealle. Nyt haltuunotto keskilinjalla meni ihan kivasti. Taas hyvä pisto ja koirahan eteni sitten suoraan sinne oikeaan takakulmaan, josta löysi ukon. Taas haukussa oli muutama tauko, kerran tuomari pyysi minua pysähtymään, mutta juuri kun pysähdyin, Kira jatkoi haukkua. Tässäkin haltuunotto ok mutta taas käskyn jälkeen koira jäi haistelemaan piiloa. Tätä lienee syytä nyt treenata :D Tulimme hallinnassa tästä takaisin keskilinjalle ja tuomarin mielestä olisimme vielä jatkaneet rataa (jotenkin muisti että olisimme avoimen luokan koirakko). Neuvottelun jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että olemme valmiita ;) ja pisteitä hausta 168/170. Hyvä mieli, Kira oli tosi pätevä! <3 Ei tarvinnut kovin montaa pistoa esittää tällä radalla :D

Esineruutu oli vuorossa seuraavana ja kovasti luottavaisin mielin sinne suuntasin. Ruutu olikin vaikea! Ilmeisesti pohja oli aika haastava eikä juurikaan tuullut. Olin ajatellut lähettää koiran ihan oikeasta nurkasta ensin, mutta en mennytkään ihan sinne asti. Siellä oikeassa etukulmassa olisi ollut esine, nyt Kira ei saanut siitä hajua ja myöhemmin kun etsiskeli sieltä päin, kutsuin koiran pois.. Kira juoksenteli ruudussa kovasti mutta kyllä minusta sillä näytti nenä kuitenkin olevan auki ja oli esineitä etsimässä. Tosin kävi alueen ulkopuolellakin jokusen kerran kyllä. Ei vaan meinannut löytyä. Meinasi jo ohjaajan kädet vähän alkaa hiota mutta sitten viimein Kira sattui esineen kohdalle ja pelasti tilanteen. Aikaa jäi ruudussa 40 sekuntia... :O Pisteet 26/30.

En osaa sanoa, miksi jännitin tottista taas ja tällä kertaa ihan kamalasti. Vielä kun alokasluokan koirat aloittikin ekana ja oltiin heti ensimmäisessä parissa niin tuli ihan kiire kentälle. Tuntui että tärisen kuin haavanlehti, lähde siinä sitten suorittamaan.. Voi Kira-parkaa kun ohjaaja oli taas ihan pökkelö! Liikkeet ensin. Seuruu meni ihan hyvin, vähän Kira painoi ja poikitti (se seuruukohta on siis TAAS liian edessä..!) mutta asenne oli kiva. :) Erinomainen. Sitten jäävät ja voihan kettu, ei istu taas ei. Siellä se hienosti seisoi jalat harallaan kun käännyin. Siispä puutteellinen. Maahanmeno ok ja luoksetulo oli ihan kelvollinen, mutta sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä. Erittäin hyvä..? Tässä vaiheessa ohjaajalle meinasi iskeä vähän jo tuskanhiki... Kapulatelineelle mennessä seuraaminen rakoili (TAAS!!!) ja tasamaanouto oli hidas. Siitä hyvä. Hyppynoudossa haukahti sivulle siirtyessään, muuten noudoissa ei isompaa. Paitsi se ohjaajan tuska :) Olisikohan ollut erinomaiset molemmat. Eteenmenopaikalle mennessä koiran seuraaminen hajosi taas (päivän teema? ;)) Valmistelevassa osuudessa pientä edistämistä, lähti määrätietoisesti ja meni maahan hyvin. Tuomaria häiritsi pieni vilkaisu taakse, minusta se oli tosiaan aika pieni. Varmaan erittäin hyvä. Paikkamakuusen mennessä koira haahuili omiaan ja siitä johtuen meni tosi hitaasti maahan. Nousi kuitenkin sivulle kohtuullisesti ja sain sen mukaan seuruuseenkin vielä, jotain on sentään harjoiteltu :D Pisteet tottiksesta 91 ja yleisfiiliksenä ohjaajan kamala jännitys ja TUSKA! Varmaan vähän maasto-osuudetkin oli koiraa väsyttäneet ja kentälle paistoi tottiksen aikana aurinko tosi kuumasti. Pelkäsin pyörtyväni lämpöhalvaukseen ja/tai jännitykseen..! ;) Oli miten oli, tottiksessa on nyt kyllä työstettävää reilusti. Eipähän käy aika pitkäksi..

Tuore kakkos-luokkalainen <3 Kuva A.H.

Yhteensä siis 285 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto :) Hyvä Kira!! <3 Siitä on tullut ihan oikea hakukoira ja taitava sellainen :) Nyt on alokasluokat kahlattu ja suuntaamme avoimeen luokkaan. :)

Voihan roikkuva huuli

Elokuinen kesälomani alkoi hieman ikävästi, kun maanantaina 18.8. lähdimme illalla Aatusta kovasti huolestuneena viemään sitä eläinlääkärin päivystykseen Tuhatjalkaan. Aiemmin iltapäivällä huomasin Aatun istuvan keittiössä pöydälle unohtuneen puruluun edessä ja kuolaavan kovasti. Laitoin luun kaappiin, kuivasin koiran kuonon ja sillä selvä. No eipä ollut, hetken päästä tajusin että se kuolaa taas ja kovasti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että oikeastaan koko vasen puoli naamasta on tosi omituinen ja huolestuin kovasti. Aatu ei pystynyt laittamaan vasenta silmää kiinni tai kurtistamaan kuonoa vasemmalta puolelta ja sen huulet roikkui omituisesti, mistä myös kuolaaminen johtui. Myös vasen korva roikkui jotenkin alempana kuin oikea.

Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua

Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.

Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!

Pientä parannusta havaittavissa :)

"Suljen silmät, kuvittelen et lennän. Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä"

Alkukesällä ajatus EK-koestartista elokuussa tuntui hyvältä idealta, mutta mitä lähemmäs koe tuli, sitä kamalammin alkoi jännittää... Treenattavia osa-alueita kun on niin monta! Lisäjännitystä toi vielä sekin, ettemme ole kisanneet haussa aiemmin, eli EK-kokeessa uusia kokeessa suoritettavia osa-alueita tuli meille nyt sitten yhteensä 3. Jännitys oli siis melkoinen, mutta yritin väkisin hakea luottavaista tsemppifiilistä ja yrittää löytää kokeeseen luoton koiraan. Kira on hyvä, se tekee kyllä ihan varmasti parhaansa. Ja kannatti luottaa!

Koepäivä alkoi jäljellä. Nyt jälki ei pelottanut ihan niin paljon kuin viimeksi ja ihan hyvillä mielin laitoin Kiran janalle. Kira eteni melko määrätietoisesti suoraan takamerkkiä kohti, tarkisti ehkä 30cm jälkeä oikealle ja lähti määrätietoisesti vasemmalle. Kutsua takaisin janalle ei tullut, jes! Ja niin me paineltiin metsään :) Janalta täydet. Nyt myös jäljestäminen oli minusta kivaa, rauhallista ja tarkkaa menoa. Korkeiden suopursujen kohdalla Kira joutui tekemään vähän enemmän töitä, mutta sieltäkin selvittiin pois ja kaikki kepit koira nosti itse. Kuin hieno petraus edelliseen koejälkeen! Jäljeltä 60/60 pistettä.

Janalle lähdössä, kuva Essi Kaukonen

Jäljen jälkeen lähdettiin suorittamaan tottis seuraavana ja taas sai jännittää. Koetta edeltäneissä treeneissä Kira oli välillä vähän.. erilainen kuin yleensä, enkä oikein tiennyt miten valmistella se tähän kokeeseen. Tuntui että ollaan menossa vähän soitellen sotaan..! :o Alokasluokan koiria oli 3, ja tottis suoritettiin kolmen porukassa siis. Kira suoritti ensin liikkeet ja sitten heti paikkamakuun. Seuraaminen erinomainen, ja ihan kivalta se tuntuikin. :) Oli tarkka ja aktiivinen mutta ei painanut tai edistänyt. Henkilöryhmäkin meni nyt hyvin. Liikkeestä istuminen onnistui tällä kertaa, jee! :) Siitäkin erinomainen. Maahanmeno ja luoksetulo myös erinomainen (kai?) vaikkakin Kira haukahti tullessaan luoksetulossa eteen istumaan. Sivulle siirtymisessä jäi myös hieman vinoon. Tasamaanoudon palautus oli aika hidas, tästä erittäin hyvä. Hypyssä tuomari kuuli koiran rapsauttavan estettä mennessään (itse en huomannut), takaisinhyppy hyvä. Tämä muistaakseni erinomainen. Hyppynouto muuten hieno, mutta sivulle ei meinannut siirtyä lopuksi millään. :O Erinomainen silti tämäkin. Myös eteenmeno erinomainen, lähti määrätietoisesti ja kovaa ja meni käskyllä nopsaan maahan. Paikkamakuussa ei huomauttamista, erinomainen ja tottiksen pisteet yhteensä 97. :) Tottis ei tullut nyt videolle, joten nuo arvosanat on ihan muistin varassa..

Seuraaminen, kuva Essi Kaukonen

Seuraavaksi vuorossa oli haku ja nyt vasta jännittikin. Voi huh, tuntui että maha kääntyy ympäri vuoroa odotellessa..! Kira lähti pistoille ihan ok mutta työskenteli välillä taaksepäin (toisessa etukulmassa työskenteli alueen ulkopuolelle ja sain kutsua sitä hetken, että malttoi tulla pois). Sivulle se ei olisi tullut MILLÄÄN eli lähettäminen oli tosi tuskaista :O Tätä täytyy nyt treenata superisti, enpä ole treeneissä aiemmin moista huomannut. Kunhan saadaan yliheitot opeteltua kunnolla niin sekin ehkä helpottaa asiaa. Eka maalimies löytyi pressuun kääriytyneenä noin 50 metristä. Kiralla oli haukussa jokunen tauko ja kuuliaisesti pysähdyin aina siinä kohti. Haltuunotto meni ok ja kiltisti koira tallusteli mukanani keskilinjalle. Pari pistoa lisää ja toinen ukko löytyi 100 metristä vasemmasta takakulmasta avonaisesta umpipiilosta. Nyt haukkukin sujui hyvin! Tuomarin mielestä koira olisi voinut totella minua paremmin (no todellakin!! :D) mutta muuten homma sujui kuitenkin ok, tuloksena hausta 68/70 pistettä. Ilmeisesti se ei näyttänyt niin pahalta, kuin miltä itsestä tuntui.. Pääasia tietysti oli, että pystyin luottamaan siihen, että Kira löytää maalimiehet kyllä ja ilmaisee ok ja saan sen otettua hallintaan sekä tuotua keskilinjalle. Tavoite saavutettu siis sikäli. :)

Hetki taukoa ja sitten esineruudun pariin. Taas alkoi jännittämään :D koska laskin, että jos saadaan ruudusta vähintään 22 pistettä, on meidän EK1-koulari varma eikä loppuosuuksia tarvitse jännittää. Pudotettua ja tarkkuutta on kuitenkin treenattu vielä aika vähän ja onnistuminen tuntui siksi aika epävarmalta. Esineruutu oli kivaa kangasmetsää ja koiran liikkeet näki alueella kokoajan. Tuomarin kanssa jutellessani Kiran nenä kävi oikean takakulman suuntaan ja sinne sitten lähetinkin koiran, vaikka olin ajatellut aloittaa ruudun vasemmasta reunasta tuulen suunnan vuoksi. Kira lähti hyvin, juoksi takakulmaan ja tarkenteli etsien hetken siellä, kunnes sai paikannettua ja tuotua nahkaisen lompakon oloisen esineen. Nopeaa touhua siis, esineruudusta 30/30 pistettä. Tässä vaiheessa pystyi siis tuulettamaan koularin kunniaksi! :)

Vallan iloisin fiiliksin esineruudun jälkeen :) kuva Essi Kaukonen

Pudotettu seurasi melko pian ja vähän hirvitti miten koira jaksaa. No, en tiedä eikö se jaksanut vai eikö huvittanut muuten mutta seuraaminen oli ihan kamalaa laahustamista ja sain patistella Kiraa vaikka kuinka monta kertaa mukaani kun se olisi mielellään vaan tallustanut takanani (mitä hakuradalla käytänkin maalimieheltä keskilinjalle siirryttäessä, toki eri käskyllä mutta kyllähän se varmaan sekoittaa koiraa silti). Kun sain sen viimein asettumaan sivulle ja luvan lähettää hakemaan esine, lähti se kuitenkin reippaasti laukalla esinettä kohti ja palautti yhtä hyvin. Pudotetusta 18/20 pistettä.

Tarkkuusruutuun lähdettäessa koira oli sen näköinen että ihan oikeastiko meinasit jotain vielä :D Tein ennen ruutuun menoa pienen virittelyn että ilmaisu muistuu mieleen ja sitten mentiin ilman paineita tarkkuusruutuun ajatuksella että kaikki mahdolliset pisteet on vain plussaa tässä kohti. Meillä on ollut vähän valeilmaisuja tarkkuusruudussa, Kira siis helposti ilmaisee jos ruudussa on koskettu kädellä, vaikkei siinä kohti olisikaan esinettä. Kokemattomuus näkyy tässä vielä. Kira lähti lähettäessäni tarkasti ruudun reunaa pitkin ja melkein heti takakulman jälkeen tuli esineelle ja ilmaisi sen menemällä maahan. :) Tarkkuusruudusta suureksi yllätyksekseni siis 20/20 pistettä! Vitsi miten pätevä Kira! <3 <3

Kokonaisuudessaan päivän saldona EK1 I-tuloksella ja luokkavoitolla yhteispistein 293: tottis 97 ja maasto 196..! Kyllä voin todella olla tyytyväinen taitavaan koiraani! Ihana Kira <3

Back in business!

Aikomus oli kirjoittaa ekasta viikosta steriloinnin jälkeen ja Kiran parantumisesta, mutta niin se näemmä jäi vaan ajatuksen tasolle loppuviikon osalta.. Hupsis! Kira kuitenkin parani tosi hienosti ja nopsaan, viikko leikkauksesta se livahti avonaisesta terassin ovesta pihalle ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympyrää etupihalla.. No, kipulääkekuuri oli silloin jo loppunut ja pikkuhiljaa alettiin sitten alkuviikosta lisätä lenkin määrääkin taas, kun neiti-koira ei selvästikään ollut mitenkään kipeä - kamalan energinen kyllä. Nyt ollaan jo palattu harrastusten pariinkin. Hakutreenejä on taas jatkettu ja treenattu ahkerasti myös jälkeä. 

Kertoilin kasvattajalle meidän ongelmista metsäjäljellä ja saatiin "komento" takaisin pellolle. Nyt kolmen viikon ajan pyritään ajamaan 4 jälkeä viikossa pellolla ja sitten pikkuhiljaa siirretään taas jälki takaisin metsään. Onpa vaan tuo peltojälkikin taas pitkästä aikaa mukavaa puuhaa! :) Ja hauska nähdä kuinka intensiivisellä treenillä koira kehittyy pikkuhiljaa kokoajan. Vielä kun ohjaaja oppisi hyväksi ohjaajaksi jäljellä(kin ;)). Jäljen lisäksi on alettu treenailemaan tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Pitäähän sitä nyt joku uusi laji ottaa opeteltavaksi ettei elämä käy liian tylsäksi ;)

Vihdoinkin hakutreeneissä ollaan myös vähän edetty (olen jotenkin tosi sitkeästi vaan junnannut haussa paikallaan...) - Kira teki melkein 200 metrin radan jossa oli 2 tyhjää ekaa kertaa peräkkäin, yhteensä koko treenissä oli 3 tyhjää. Olen supertyytyväinen koiran työskentelyyn! Se teki loistavan hienoja pistoja, ilmaisi vieraan maalimiehen umpparissa tosi hyvin ja kutsuistani huolimatta ei tullut pois ollessaan maalimiehen hajulla. :) Voi kuinka taitava Kiippa! <3 Viimeisillä ukoilla pitkät haukut meinasi jo vähän pätkiä hengästymisen vuoksi, hikinen keli ja pitkä rata alkoi verottamaan mutta tosi hienot treenit joka tapauksessa. Ja Kira hienosti todisti, että osaa enemmän ja moottori riittää paljon paremmin, kuin mitä välillä aina itse jännitän ja luulen. ;)


Muru ja murun pallo <3

Vielä ei ole leikkauksen jälkeen tehty hyppyjä, vaikka muuten tottista onkin taas alettu treenailla. Kira kävi hierojalla pitkästä aikaa toissa maanantaina ja oli aikamoisen tukossa. Mennään vielä ensi viikolla uudestaan ja yritetään saada kroppa kuntoon. Oikea takajalka varsinkin tuntuu oikuttelevan, treenikaveri epäili hermopinnettä. :( Parempi hoidattaa kerralla nyt tuommoiset pois, ettei jää mitään vaivoja jatkossa sitten. Aatu kävi hierojalla myös (tosin raasu oli kyllä itse NIIN menossa uimaan, kun uimalan tiloihin mentiin käsittelyä varten) ja oli suureksi yllätykseksi melko hyvässä kunnossa. :) Mukavaa vaihtelua! Tämän kesän vaivoina Aatulla tosin onkin nyt sitten ollut hotspottia enemmänkin. Kun yhdestä paikasta saan ihottuman kuriin, leviää se toisessa kohdassa. Mitä noita nyt olen seurannut, niin aika monesti on tainnut alkaa semmoisesta kohdasta, mistä olen irroittanut punkin. Kurja vaiva tuokin, mutta kiva että edes kroppa muuten on nyt Aatulla mennyt parempaan suuntaan! :)

Toipilaspäivät 3 ja 4.

 
Elämä kaulurin kanssa sujuu jo hienosti ja koirassa on virtaa kuin pienessä kylässä. Kira kaipaisi selvästi jo treenejä! Haava näyttäisi parantuvan hienosti. :)




Haava tänään

Ja kuten kuva kertoo, vielä toistaiseksi koira ei ole muuttunut tervuksi ;)

Toipilaspäivä 2

Viime yönä Kiraa ahdisti kauluri enemmän kuin ekana yönä joten tänään ollaan pidetty tötteröä melkein kokoajan, että koira tottuisi siihen. Huomenna kutsuu tosiaan työpaikka ja Kiran olisi pakko pärjäillä tötterön kanssa kotona :( Onneksi on vain neljäpäiväinen viikko.

Otin aamulla lapun alemman haavan päältä pois. Massun tilanne toisena päivänä leikkauksesta:

 

Näemmä ylemmän haavan ympärille kehittyy hieman mustelmaa. Edelleen massu näyttää tosi siistiltä, toivotaan että reiät paranee loppuun asti näin hyvin. :) Ja toivotaan että nämä muutama päivä pärjätään vielä tuon kaulurin kanssa.

Toipilaana

 

 Kira leikattiin tosiaan eilen perjantaina ja nyt yritän pitää koiran rauhallisena kotona toipumassa ilman pomppuloikkia ja säntäilyitä ja haavannuolemisia... Helpommin sanottu kuin tehty..! Kira on omasta mielestään jo ihan terve mikä tietysti sikäli on kovin kiva juttu :) Koira ei ole vaikuttanut kipeältä missään vaiheessa. Mentiin klinikalle kolmen aikoihin ja kuudelta sain hakea huumatun tyypin pois. Hyvät oli tropit, sen verran seisoi kaverilla silmät päässä ;) mutta kyllä se minut tunsi ja oikein mielellään lähti kotiin.  

Potilas lepäilee ekana iltana

Leikkaus saatiin tosiaan tehtyä tähystämällä niin kuin suunnitelma olikin joten Kiran haavat on onneksi tosi pienet.



 

 

Eka yö nukuttiin yhdessä sohvalla. Kira ei valittanut kertaakaan mutta kauluri ahdisti kyllä kovasti ja sen kanssa pomppasikin välillä ylös. Saatiin kuitenkin ihan kohtuulliset unet ja aamulla potilas kävi pihalla pissalla ja söi aamupalan hyvällä ruokahalulla. Eli vointi tosi hyvä ja nyt vaan odotellaan että nuo pienet haavat paranee toivottavasti nopsaan. Ja yritetään keksiä joku kivempi ratkaisu ton kaulurin tilalle.. Kotona saa olla ilman kauluria kun vahdin koiraa mutta ensi viikolla on mentävä töihin ja silloin ei taida pelkät paitaviritelmät riittää haavojen suojaksi.

Tosi tyytyväinen olen että valitsin leikkaustavaksi tähystyksen vaikka se kalliimpi vaihtoehto olikin. :)