Kiran missiura purkissa

Niin siinä kävi että 2 näyttelyä kesällä käytyämme Kiralla on plakkarissa erkkarista saatu EH ja yli 15kk vanhana Heinola kv:sta saavutettu ERI! :) Eli näyttelyssä ei enää tarvitse käydä ollenkaan ellei nyt jostain oudosta syystä edelleen haluta ;) Enpä olisi uskonut että ihan näin hyviä arvosteluja Kira saa kun H:ta toivoin ja jännitin mutta on se näemmä vaan muittenkin silmään nätti ja tasapainoinen likka :) Kiitokset vielä Kiran esittäjille Ainolle ja Elinalle!

Tässä vielä Heinola kv:n arvostelu 19.8., tuomarina Satu Ylä-Mononen:

"Kaunislinjainen nartun pää. Kookkaat korvat. Vahva luusto, ikään sopiva runko. Turhan pitkä lanneosa. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen hännän asento. Liikkuu kauttaaltan erinomaisesti. Ei parhaassa turkissa tänään. Esiintyy erinomaisesti."
Jun ERI JUK 1

Miten kesä meni taas niin nopeasti!?

Kesä on mennyt NIIN nopsaan... Siihen on mahtunut kyllä kivasti koiratreenejä, mökillä oloa, lomailua.. Ja uimista! Aatu on innostunut vedessä läträämisestä lisää Kiran myötä (mihinpä kateusvietti ei auttaisi...!) ja Kirasta taas on tänä kesänä kuoriutunut ihan mahdoton vesipeto. Se hyppää jo pommilla laituriltakin ja saattaa lähteä uiskentelemaan ihan huvikseen ilman keppejä tai leluja.. 

Aatulla oli kesällä 2010 anaalirauhasongelmia/vesihäntää eli hännänheiluttajalihasten tulehdus iski varmaankin paljon uimisen seurauksena. Nyt sama vaiva uusi. Tulehduskipulääke tuntui vaivaa helpottavan mutta ei poistanut sitä kokonaan joten käytiin eläinlääkärissä ja Aatullahan oli sitten toinen anaalirauhanen tulehtunut. Antibiooteilla se kuitenkin hoitui kuntoon aika nopsaan ja nyt taas koira on ihan normaali (tai siis niin normaali kuin se nyt ikinä on ollutkaan.. ;))

Ensimmäistä kertaa esineitä ja lisää jälkeä

Ansku lupautui ystävällisesti meille tänään treeniseuraksi joten Kira pääsi ekaa kertaa harjoittelemaan esineruutua. Halusin odottaa esineruututreenien kanssa kunnes nouto oli paremmalla tolalla. Viime syksynä oli vähän semmoinen vaara että tyyppi olisi ihanan esineen löydettyään karannut leikkimään sillä keskenään ;) Ainakaan tämän päiväisen treenin vuoksi ei tarvitse katua että ei olla treenejä aloitettu aiemmin. Vietiin yhdessä Kiran kanssa tallatulle alueelle esine. Hetsasin koiraa vähän sillä ja sitten tultiin ruudusta pois ja lähetin koiran etulinjalta suoraan kohti esinettä. Sinnehän se meni että suhahti ja lähti tuomaankin esinettä nopsaan minulle kun aloin kehua sitä löydöstä. :) Tehtiin vielä toinen samanlainen ja lopetettiin siihen kun homma toimi noin hyvin. Hienoa Kirppa! <3

Illalla kävin vielä tekemässä Kiralle jäljen. Suurinpiirtein 200 askelta sisältäen muutamia mutkia/kaaria. Koiralla oli kovempi nälkä kuin eilen mutta tarkka ja keskittynyt se oli taas. Ötököitä oli ihan älyttömästi eikä niihin tunnu auttavan mikään myrkky!! :( Toisella kädellä pitelin liinaa ja toisella kädellä sai melkein kokoajan raapia/huitoa ötököitä pois silmiltään. Onneksi Kira ei tästä häiriintynyt ja teki itse niin tarkkaa työtä ettei minun tarvinnut paljoa sen menoa korjailla. 

Aatukin pääsi tekemään paikkamakuutreenin ruokansa eteen. Täytyy tehdä näitä nyt lisää, koira nimittäin oli kyynärät koholla jo kun tulin piilosta. Ja muutenkin pitäisi löytää enemmän aikaa Aatunkin treenaamiseen kun Aatullakin olisi kovasti intoa tehdä! Valitettavasti se into tuntuu edelleen purkaantuvan aikamoisena ääntelynä.. Niin ainakin tämän viikon toko-treeneissä ( x2). Harmillista..!

Monenmoista..

Huonosti on blogia tullut päiviteltyä joten edellisen postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua monenlaista! Yritän vähän tiivistellä tähän tärkeimpiä.. Oltiin helatorstaina Kiran kanssa Orivedellä Jenni Björkin haku-koulutuksessa. Koulutus tuli tosi hyvään väliin koska tuntui että meidän treenit oli alkaneet junnata paikallaan. Eli Kiralla oli tuntunut into hieman laskeneen koko hommaan ja palkkaustakin mietin ruoan ja lelun välillä kun kumpikaan ei tuntunut oikein innostavan koiraa hirmuisesti. Koulutuksessa selvisi hyvin pian mistä homma kiikasti. Oltiin Kiran kanssa jumituttu liian pitkäksi aikaa tekemään pentuajan harjoituksia eli hajujen hakemista. Harjoitukset ei enää tarjonneet Kiralle mitään uutta kivaa vaan oltiin junnattu liikaa samanlaista treeniä. Koira oli jo oppinut ettei pääse maalimiehelle heti kun sen haistaa joten tämäkin vielä laski motivaatiota. Nytpä siis siirryttiin harjoituksissa eteenpäin ja alettiin harjoittelemaan suoria pistoja maalimiehille haamuja ja ääniapujakin hyödyntäen. Jennin mielestä palkan kannattaisi ehdottomasti olla lelu koska sillä saisi jatkossakin lisättyä Kiraan enemmän intoa. Hakupäivän treenit meni kivasti, koiralla alkoi into selvästi nousta ja sillä näytti olevan aika kivaa maalimiehen kanssa leikkiessä :) Jenni myös korosti koirien kehumista kovasti ja kyllähän Kirasta oli mukavaa kun koko porukka kovasti neitiä kehui!

Ruoan äärelläkin voi iskeä väsy

Haun osalta on nyt menty näillä opeilla eteenpäin ja ihan kivasti edistystä on mielestäni tullut. Nyt mennän aikamoisella nelivedolla hakualueelle ja innokkaasti Kira lähtee pistolle ukkoa etsimään! Palkkana on nyt ollut kissanruoka purkissa ja leikkiä sen jälkeen. Viimeksi laitettiin patukka naruun ja tämä tuntui toimivan tosi hyvin, Kira leikki hyvin keskittyneesti eikä muistanut lähteä välissä minua etsiskelemään. Eli näillä eteenpäin ja eiköhän se siitä! Haukkuilmaisu antaa nyt odottaa hieman itseänsä, odottelen että tottispuolen treeneistä tulee siihen apuja ennenkuin palataan taas haukkumistakin harjoittelemaan hakutreenien yhteyteen.

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Mariikka Lehdon peltojälkikurssilla. Lauantai oli aika sateisen näköinen heti aamusta mutta kunnon vesisade alkoi vasta matkalla kurssille ;) Kotimatkalla tuli huudatettua auton lämpöjä (ja penkinlämmitintä) täysillä vaikka en ollut edes kurssin loppuun asti, niin lämmintä kesäsäätä siis 2.6...!  Ekana päivänä tein Kiralle noin 160 askeleen suoran jäljen. Pelto oli vähän hankalaa kun askeleet ei tahtoneet kunnolla näkyä siinä ja tämän myötä alku olikin aika sähläystä kun jäin itse roikkumaan naruun kerta en nähnyt jälkeä kunnolla ja Kiralle se tietysti aiheutti sähliä ja säntäilyä. Alun jälkeen homma kuitenkin lähti sujumaan ihan mukavasti ja kokonaisuudessaan jälki meni hyvin. Mariikkan sanoin ei hullumpaa :) Ohjeeksi sain vaihtaa narun tulemaan Kiran oikean etujalan alta, ei siis takajalkojen välistä asti jotta ehdin nopeammin puuttua jos askeleita meinaa jäädä välistä. Ja pohjan täytyy olla sellaista jossa askeleet näen jotta ei tule noita narussa roikkumisia kun se vain tietää koiran ryntäilyä. Sunnuntaina ei onneksi enää satanut! Nyt oltiin eri pellolla, tällä kertaa askeleet näkyi kyllä kun heinä oli tosi korkeaa. Tein Kiralle 250 askelta pitkän jäljen suoraan ja sen ajo sujui tosi mukavasti! Aika pitkiäkin pätkiä mentiin niin ettei minun tarvinnut puuttua Kiran jäljestämiseen ollenkaan. Neiti vaan puski nenä maassa heinikon läpi menemään keskittyneesti, mainiota! :)

Tänä keväänä/kesänä on kyllä jälkeä tehty hävettävän vähän mutta ehkä laatu korvaa määrän (no eihän se korvaa mutta yritän lohduttaa itseäni..). Täytyy nyt reipastua asian suhteen oikeasti koska Kira on tosi motivoitunut ja taitavakin jäljestäjä :) Hyvä jälkikoira siitä ainakin tulee! Tänään tehtiin ensimmäinen jälki kurssin jälkeen. 340 askelta sisältäen muutamia kaarteita. Yli puolen välin meni tosi hienosti ja keskittyneesti, loppua kohti alkoi vähän into hyytyä ja pää nousi muutaman kerran ja sitten vielä kerran tössin itse kun luulin että tultiin jo loppupalkalle mutta jälki jatkuikin vielä hetken matkaa. Mutta kokonaisuudessaan jälki meni tosi kivasti, tarkkana täytyy vaan olla nyt kun alkaa jäljen mittaa pidentämään että koiralla on varmasti tarpeeksi nälkä. :) Tyytyväinen olen koiraan kyllä että minun tössimisen jälkeenkin se kuitenkin omatoimisesti jatkoi jäljen ajamista loppuun asti. Tuhina vaan kuului heinikossa kun se imuroi kanan sydämet jäljeltä parempaan talteen ;)

Malinois - tuo ylvään ja viisaan näköinen koira :)

Tottiksen osalta homma on ehkä eniten levällään.. Mutta siihenkin on "toimintasuunnitelma" olemassa. Siis periaatteessa mikään muu ei ole huonolla mallilla mutta Kiran tunnetila ei ole ihan sitä mitä toivoisin. Kiraa vaivaa kiltin tytön-syndrooma ja se on vähän liian tyyni ja rauhallinen tottiskentällä ;) Nyt yritetään koiraan hakea lisää moottoria, intoa ja röyhkeyttäkin leikittämisen kautta. Eli ollaan käyty nyt 3 kertaa Kiran kanssa Askon luona. Asko on leikittänyt Kiraa ja välillä laittanut myös minut sitä leikittämään ja antanut hyviä ohjeita jatkoa varten. Kivasti jo kolmen kerran jälkeen koirassa huomaa eroa ja uskon että tätä kautta homma saadaan vielä oikein hyvälle mallille. Olen liian vähän Kiran ollessa nuorempi leikittänyt sitä ja ennenkaikkea laittanut sitä tekemään töitä lelun voittamisen eteen. Onneksi asia on edelleen korjattavissa eikähän homma huonolla mallilla nytkään ole. Tässä kohti vaan parempi mitä enemmän koiraan saadaan intoa koska kun aikanaan päästään kokeisiin asti, täytyy koiran kestää liikkeitten hiomista uudestaan ja uudestaan. Myös haukkumista lähdetään yhdistämään tuohon leikkimiseen myöhemmin, tämä toivottavasti antaa apuja myös haun ilmaisuihin sitten myöhemmin. :)

Kokonaisuudessaan suhteessa treenimääriin ollaan varmaan kuitenkin ihan hyvällä mallilla. Ja suunta on tietenkin eteenpäin! Paljon on vielä kesälle koulutuksia ja treenejä luvassa joten kehitystä toivottavasti tulee syksyyn mennessä vielä paljon lisää!

Kira-muru 1 vuoden!

 

Tiistaina 8.5. oli tosiaan Kiran synttäripäivä! Voi miten nopsaan vuosi onkaan hujahtanut! Muistan  vielä tarkasti miten kovasti vuosi sitten äitienpäivänä jännitettiin Maisan synnytyksen käynnistyttyä, että montako pentua syntyy ja tuleeko tarpeeksi tyttöjä. Ei ollut riemulla rajaa kun illalla sain varmistuksen että kyllä, yksi tyttö siellä on minulle kasvamassa <3 En osaa sen paremmin asiaa tiivistää kuin että onneksi sain Kira sinut! <3

Synttäreiden kunniaksi Kira sai tyttömäisen kakun ja pienen vinkupossun. Molemmat tuntuivat olevan kovasti neidin mieleen :)

Hakutreeniä, juoksut ja misseilyä

Muutamia kertoja on nyt käyty hakuilemassa niin etten ole muistanut treeneistä mitään kirjoitella. Periaatteessa treenit on sujuneet ihan ok mutta lisää intoa olen vähän kaipaillut Kiralle ja siksipä käytiinkin viime lauantaina Keruulla hakuilemassa. Uusia vinkkejä tuli taas niin haun kuin tottiksenkin osalta, näistä kiitos Minnalle! :) Kira oli taas innokkaampi kun saatiin uusia juttuja treeniin mukaan ja tästä on hyvä miettiä suunnitelmia eteenpäin.

Kiralla alkoi viime perjantaina juoksut! Jännittävää nähdä miten mahtaa hormonit vaikuttaa neidin treeneihin ja muuhun.. Toivotaan ettei suuresti vaikuta kun kaikkea puuhaa on nyt luvassa loppukeväälle. Kotona tyyppi on ihan selvästi ollut rauhallisempi kuin yleensä ja hieman kireänä oli ainakin loppuviikosta muille koirille. Kyllä se kohta taitaa alkaa aikuistua :)

Viime sunnuntaina Kira pääsi ekan kerran harjoittelemaan näyttelykäytöstä kun K-S Belgit järjesti mätsärin Jyväskylässä. Ajattelin ensin että kehät jää meiltä juoksun takia väliin (hyvin olen kartalla näistä..) mutta ei se ollutkaan ongelma vaan Kira pääsi osallistumaan paras belgi-kehään harjoituksen vuoksi. :) Nakin voimalla juoksi ihan kivasti ja seisoakin jaksoi aina jonkin aikaa mutta jos ei palkkaa kuulunut tarpeeksi tiheästi, tippui maahan tai istumaan nakin toivossa.. Kaukoihin on kyllä hyvä tekniikka tuossa sen maahanmenossa :D Tuomarin tarkastukset ei tuottaneet ongelmaa vaikka niitä näemmä vähän itse jännitän aina vaan oli kumpi koira tahansa mukana. Kokonaisuudessaan Kira käyttäytyi minusta ihan mukavasti ja ilmeisesti tuomareittenkin mielestä koska Kira oli päivän 3. paras belgi!! :) Osallistujia oli 7 eli sijoitus oli tosiaan yllätys. Näillä eväillä on hyvä lähteä erkkariin ja lupaan Ainolle vielä kerran tai pari harjoitella kehäkäytöstä ennen virallisia kehiä! :D

Vire, missä lienet..?

Belgien tokoleiri sujui Kiran kanssa otsikon kertomissa tunnelmissa. Oli aika kovasti häiriötä nuorelle koiralle treeneissä ja tietysti vielä yleinen stressi vieraasta paikasta ja muusta, tuskin koirakaan nukkui ihan yhtä hyvin kuin normaalisti kotona. :) Sitten vielä itse onnistuin suunnittelemaan sille semmoisia treenipätkiä, että tuossa tilanteessa ne oli ihan liian vaikeita. Oli siellä toki hyviäkin pätkiä (pari) ja jotain onnistumisiakin (muutama) joukossa mutta harmittaa että en ollut reilu koiralle ja antanut sille tarpeeksi hyvin mahdollisuuksia onnistua. Mutta oppia tuli ja eikös kantapään kautta tullut oppi ole jotenkin pysyvämpää laatua? :)

Ennenkaikkea lienee syytä kuitenkin olla erittäin tyytyväinen siihen että nuori koira osasi leirillä olla sievästi koiriksi. :) Kira nukkui molemmat leiriyöt häkissä huoneessa ja oli hipihiljaa vaikka muuten talosta vähän haukahtelua ja liikehdintää kuuluikin välillä. Tuon kanssa on kyllä niin helppoa mennä mihin vaan kun se tulee kaikkien kanssa toimeen, ihana Kira <3 Leiripaikassa oli mahtavat metsät ympärillä ja käytiinkin siellä lenkkeilemässä Kiran kanssa joka päivä lyhyitä pätkiä. Lauantaina Kira pääsi iltalenkillä nuoren tervu-pojan kanssa leikkimäänkin vähän ja meno oli yllättäen vauhdikasta. ;) Leireissä on kyllä ehdottomasti parasta se, että kun ollaan samassa paikassa yötä niin tulee tutustuttua ihmisiin paljon enemmän kuin vain pelkissä koulutuspäivissä.

Leirin jälkeisissä treeneissä olen yrittänyt keskittyä erityisen paljon siihen että Kira ei olisi laama. Uskoisin että kyllä tämä tästä! Saas nähdä milloin ne ekat juoksut nyt puskee päälle, Kira tulee ensi viikolla jo vuoden.