Hassu karvanaama-kaveri. :)
Ollaan sentään jotain saatu aikaankin, ollaan ilmoittauduttu ensimmäisiin toko-kokeisiin (hui!) ja treenailtu toko-kurssin merkeissä hyvässä opissa asioita. :) Aatun rähinä muille koirille on päässyt taas vähän pahemmaksi välissä, mutta nyt olen aloittanut lukemaan Emma Parsonin Click to Calm-kirjaa ja kiinnittänyt entistä enemmän huomiota omaan rauhalliseen käytökseeni. Lisäksi treeneissä olen muutaman kerran keskittynyt naksuttelemaan Aatulle kaikesta muihin koiriin kohdistuvasta rauhallisesta ja hyvästä käytöksestä. Tästä tuntuu olleen kovasti apua. Olen huomannut, että oma käytökseni vaikuttaa tuohon koiraan uskomattoman paljon ja se lukeekin minua kyllä kuin avointa kirjaa..
Ensimmäinen kerta toko-kurssista meni vähän rähinän puolelle, mutta viime viikolla kurssikerta sujui taas paljon paremmin ja Aatu sai kehujakin. :) Kaveri-koira Talan ja Annen kanssa ollaan myös lenkkeilty ja sekin tuntuu vähän auttaneen. Viimeksi lenkki jo sujui ilman kummempia rähinöitä (Aatun puolelta siis, Tala ei rähise) ja kaikki meni tosi hyvin. Pojat pystyivät jopa liikuskelemaan aika lähekkäin ja nuuskimaan samaa paikkaa, kun ei vaan ihan haistelemaan päästänyt.
Agilityä ollaan harrastettu taas pitkän tauon jälkeen 4 kertaa kesätreeneissä. Radat ovat olleen paikka paikoin aika vaativia, mutta mukavaa on ollut kuitenkin. Aatukin on ollut selvästi innoissaan, kun on päässyt taas hyppäämään. Ainoa murhetta aiheuttava asia on tuo selkä. Aatu kävi maanantaina taas hierojalla, koska maksi-kokoisten esteiden hyppääminen ei ole onnistunut. Aatu pudottelee kaikki rimat, koska ei saa takajalkoja tarpeeksi hyvin kerättyä alle. Hieroja totesi lanne-alueen olevan jumissa ja kertoi, että tämä on hyvin voinut vaikuttaa takapään ja takajalkojen liikkuvuuteen. Selkä oli hieman jäykempi oikealta puolelta ja kyljet samoiten jumittivat molemmin puolin. Aatulla on aina ollut kyljissä lihasjumeja, kun olemme käyneet hierojalla ja on hyvin mahdollista että ylimääräinen nikama lantiossa muuttaa liikkumista sen verran, että kyljet rasittuvat eri tavalla kuin normaalisti. Koska hyppääminen on nyt ollut vähän hankalaa Aatulle ja toissa päivänä se ihan pysähtyi esteen toiselle puolella katsomaan minua (ei KOSKAAN ennen ole tuota tehnyt kun aina on vaan niin kiire mennä radalla) olen miettinyt vakavasti, ettemme jatka enää agilityä. :( Tosi kurjaa kyllä lopettaa, kun Aatukin lajista muuten nauttii niin kovasti, mutta jos ei selkä kestä niin eihän siinä auta kuin vaihtaa vähän kevyempiin lajeihin. Toki voimme välillä käydä pieniä hyppyjä omaksi iloksi treenaamassa, mutta on kurjaa itse seurata kokoajan koiraa, että käyköhän siihen kipeää hypyt jne. Kisaamaan meistä ei nyt näyttäisi olevan kuitenkaan.
Aatu saa vielä vähän aikaa pitää turkkinsa, mutta ajelen se syksyksi vielä pois kuitenkin. Näyttelyt saavat odottaa ainakin tuonne vuoden loppupuolelle saakkaa, koska olen nukkunut kaikkien lähellä olevien näyttelyiden viimeisten ilmoittautumisten ohi. Sama pää kesät talvet jne.. Mutta nyt keskitytään nauttimaan kesästä ja rentoutumaan, olemaan tekemättä liikaa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti