Virallista terveyttä

Saimme eilen Kennelliitosta postia, ja Aatu on nyt sitten virallisesti terve koira! Eli molemmat lonkat tulivat takaisin A:na ja kyynärät 0:na. Aivan mahtavaa! Polvet ja silmäthän tutkittiin jo aiemmin syksyllä, niissä ei mitään ja samoiten keväällä Aatusta otettiin TGAA-testi, ei ole taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan. Myös selkäranka kuvattiin lonkkien ja kyynärien kanssa, koska Aatullahan on vekki töpössä. Mutta mutka on tosiaan vaan hännässä, selkäranka on aivan suora ja normaali. Eli turvallisin mielin voidaan jatkaa agilityä ja oikeastaan mitä harrastusta vaan. :)

Mölli-kisat ja kiireistä elämää

Tämä viikko tuntuu olleen melko kiireinen ja toisaalta talven tulo on varsinkin alkuviikosta väsyttänyt siihen malliin, ettei oikein jaksaisi tehdä mitään. Viikonlopulla ja ensi viikolla tahti ei sinänsä kyllä yhtään rauhoitu, mutta loppuviikosta lähdetään reissuun vähän rentoutumaan.

Viime lauantaina käytiin Aatun kanssa Viherlandialla JATin möllikisoissa hakemassa hylsy kolmesta kiellosta. Ensimmäinen tuli jo toisella esteellä, etenin itse liian nopeasti ja käänsin selkäni koiralle, joka ei sitten rohjennut suorittaa A:ta ja tuli varulta vielä varmistamaan että mihin olimme menossa. Koko alkusuora meni vähän nykien ja suoran päässä vielä ensimmäisestä putkestakin juostiin ensi yrittämällä ohitse. Myös puomi mentiin ensimmäisellä kerralla ripeästi ohi, liekkö olin tässäkin menossa selin koiraan vai mikä Aatua häiritsi. Muuten 18-esteen rata meni ihan hyvin ja olen kovin tyytyväinen Aatuun, ettei se hermostunut vaikka olinkin itse tosi jännittynyt ja ohjauskaan ei varmasti ollut parasta mahdollista. Mutta koira ei karannut radalta kuitenkaan eikä lähde omin päin suorittamaan esteitä, on se sikäli kovasti kuuliainen kaveri. :)

Tällä viikolla agitreenit jäivätkin väliin kun itsellä venyi työpäivä sen verran, mutta ensi viikolla toivottavasti keretään taas treenaamaan. Tämän vuoden puolella treenikautta ei olisikaan jäljellä kuin kahden treenikerran verran.

Nukkumatti kävi

Aatulta kuvattiin maanantaina lonkat, selkä ja kyynärät. Kauaa ei rahoituspiikin jälkeen aikaa mennyt, kun poika nukkui jo täyttä päätä. Loppuilta menikin kotona tokkurassa torkkuen, Aatu-rassukka oli aika pihalla maailman menosta. Murahteli kyllä ulkoa tuleville äänille niinkuin normaalistikin, mutta kun tulin kaupasta, koira lähti ovelle vastaan tohkeissaan, harmi vaan ettei jalat kantaneet yhtään. Myöhemmin illalla päästiin kuitenkin jo normaalisti pissikiepille pihalle ja aamulla koira oli ihan entisellään. Mitään hälyttävää ei kuvista löytynyt, nyt vain odotellaan virallisia tuloksia tyytyväisin mielin. :)

Aatusta on tosi kivaa, kun on tullut lunta! Voi ottaa ulkona spurtteja ihan vaan siksi, kun on lunta maassa.  Mutta se ei ole kivaa, kun nyt joutuu lihashuollon takia pitämään jo kokoajan takkia agilityssä, se ei oikein ole Aatulle mieleistä. Muuten treenit ovat kuitenkin sujuneet viime aikoina edelleen oikein hyvin. Koiran kärsivällisyys on kasvanut selvästi, se ei enää ole karkaillut vaikka tekisinkin itse ohjausvirheen ja selvästi se on syttynyt lajille vielä enemmän. Superihana, hieno Aatuseni.<3

Viimeinen kerta agi-kurssia

Perjantaina oli tosiaan Kaisan agility-kurssin viimeinen kerta ja sen kunniaksi Kaisa oli suunnitellut meille ykkös- ja kakkosluokan ratoja yhdistellen ihan kunnon 15-esteisen kisaradan, joka mentiin vain kerran sen jälkeen kun ohjaajat olivat kunnolla tutustuneet rataan. Aatu oli aivan loistava! :) Keppien harjoitteluhan meillä on edelleen kesken, joten se ei radallakaan ihan täydellisesti onnistunut, vaan Aatulla meinasi aina mennä yhdellä pujottelulla kaksi keppiä kerrallaan. Mutta tämä onkin tiedossa, ettei kepit ole täydellisesti hanskassa ja niitä on tarkoitus treenata kokoajan pikkuhiljaa. Toinen virhe oli viimeisen aidan riman pudotus, johtuen siitä, että ohjaaja oli jo toiseksi viimeisen esteen jälkeen niin hirveän onnellinen, että unohti antaa koiralle hyppykäskyä ollenkaan... ;) Mutta siis kokonaisuudessaan aivan loistavaa!
Tänään aloitetaan JATin talvikauden treenit uudessa ryhmässä Viherlandialla. Lauantaina Aatulla onkin onneksi hieronta, koska lihasjumeja näyttäisi ainakin silmämääräisesti ja tunnustelemalla löytyvän. Ensi maanantaille meillä on varattu eläinlääkäriaika lonkkien, kyynärien ja selän kuvausta varten.

Aina vaan agiliitoa

Eli aika agility-painotteista on ollut meidän harrastukset viime aikoina, mutta mitäpä sitten kun koira tykkää ja ohjaajakin tykkää! :) Perjantain treenit sujui melkoisen vauhdikkaasti, ensimmäisellä radalla ohjaajan käskyt eivät kerenneet nimittäin ollenkaan mukaan, mutta onneksi sentään vartalo-ohjaus toimi ja koirakin sitä osasi lukea. Toiselle radalla saatiin sitten jo käskytkin mukaan ja koiraan sen verran vauhtia, että ensimmäinen "odota" meni puomilla ihan ohi, toisella reippaammalla karjahduksella koira kiipesi takaisin puomille ja oli ihan sen näköinen, että joo sori, tässä oon ollut ihan kokoajan oottelemassa. ;) Kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä mieli treeneistä ja onnistunut fiilis itselle siitä, että sain korjattua omat käskyt ajalleen. Meidän treenipäivis on valitettavasti vain paperisena versiona, mutta jos saan Flexitrackin taas toimimaan, niin täytyy piirrustaa tänne blogiinkin sitten meidän treenejä. Mutta nyt agitreeneihin viherlandialle! :)

Syksyn tuloa

Se alkaa olla pikkuhiljaa taas syksy! Kesälomat on pidetty niin töiden kuin koiratreenienkin osalta ja pikkuhiljaa koitetaan palailla normaaliin arkirytmiin. Aatun kanssa päästään nyt tutustumaan uusiin lenkkimaastoihinkin viime viikkoisen muuton seurauksena. Mahtava tuuri sinänsä, että ihan uuden asunnon nurkilta löytyy iso hiekkakenttä meille iltatreenipaikaksi. :) Nyt ei ainakaan voi enää vedota treenin puuteeseen sillä, ettei ole ollut aikaa käydä kentällä... Eilen illalla käytiin ottamassa vähän ihan perustottisliikkeitä vesisateessa ja siitä jäi itselleni kyllä todella hyvä mieli! Koira teki hienoti ja tarkasti ja vielä mielettömällä innolla liikkeet, joten nyt ei muuta kuin takaisin treenaamaan että päästään jossain vaiheessa aloittelemaan sitä tokon alokas-luokkaa. 

Agilitya ollaan treenattu nyt kerran viikkoon ja jatkossa kahdesti viikkoon taas Kaisan uuden kurssin ajan. Viime aikoina ongelmana on edelleen ollut Aatun karkailu radalla sekä lisäksi uutena ongelmana hermostuminen kentällä. Koira on siis todella paineistunut ja hermostunut kentällä ja ahdistuu muiden koirien sekä kouluttajan läsnäolosta. Tiistaina treenit sujuivat kuitenkin hyvin omaa sähläystäni lukuunottamatta. Otimme omatoimisesti Aatun kanssa aita-putki-aita sarjaa, joka sujui muuten oikein mallikkaasti, mutta koira tahtoi vähän kiihtyä turhan paljon patukalla palkkaamisesta ja varastaa lähdössä. Joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen siihen, että pystyin lähettämään Aatun putkesta aidalle itsestäni poispäin muita koiria kohti, ja homma sujui hienosti! :) Varsinaisella radalla rengas meinasi jälleen olla Aatun (tai ehkä ohjaajan?) mielestä hankala ja siitä syystä koira meinasi turhautua ja hävitä paikalta kesken radan. Tämä ei ollut siis se hieno juttu, vaan se, että se tuli välittömästi käskystä luokseni! Loistavaa, meidän naksuttelu-treenit on näköjään tuottanut ainakin jotain tulosta!

Selkeästi näissä treeneissä Aatu oli huomattavasti rentoutuneempi kuin viime viikolla. Siis kiihtynythän se oli ja radalle innoissaan menossa, mutta nyt muut koirat eivät tuntuneet ahdistavan, paitsi jos ihan iholle tulivat. Kyllä olin ylpeä tuosta koirasta kun se teki hienoa rataa, todella palkitsevaa saada välillä onnistumisia. Oma ohjaamiseni agi-radalla vaatisi kyllä hieman työtä, ettei koira sen vuoksi turhaudu ja hermostu. Anu on ohjannut meitä JATin treeneissä tähän asti ja hänen kanssaan pohdimme, että ilmeisesti tuo radalta karkailu on voinut saada alkunsa siitä, että Aatun kanssa on tehty liian pitkiä ratoja, jotka se on kokenut liian vaikeiksi, kenties omassa ohjauksessanikin on saattanut olla huomautettavaa tässä kohti... Tavallaan Aatu on sitten paineistunut/ turhautunut ja lähtenyt purkamaan sitä muille koirille räyhäämällä, koska se on kovin epävarma itsestään muiden koirien lähettyvillä. Myöhemmin tästä on kehittynyt Aatulle tapa ja se on karannut aina vain helpommin luotani. Tässä on näkynyt myös se, ettei meillä ole ollut luoksetulo hallussa eikä Aatu ole ollut minulla täysin hanskassa. Luulen, että epävarmuus muita koiria kohtaan on vaan lisääntynyt siitä, että sille on huudettu kun se on karannut muiden koirien luo ja niinpä se nyt on ollut niin hermostunut muista koirista kentällä. Kurja oravanpyörä siis! :(

Naksuttelu on auttanut meitä hurjasti myös siinä, että Aatu pitää nykyään minuun parempaa (joskaan ei vielä aivan tarpeeksi hyvää, mutta parempaa kuitenkin) kontaktia ja selvästi meidän koira-omistaja-suhde on taas parempi kuin välillä tuossa kesällä. Voi olla, ettei meidän vaikeaa vaihetta yhtään auttanut se, että harrastukset oli tauolla ja kun koiran kanssa oli jaksaminen ja hermot kireällä, ei tehnyt mieli omatoimisesti tehdä yhtään mitään ylimääräistä sen kanssa. Nyt tuntuu onneksi kuitenkin siltä, että on ilo omistaa tuo koira ja siitä on ilo tehdä hommia minulle. :) Eli valoa murkkuikä-tunnelin päässä siis! 

Merkillistä kyllä, viime aikoina olen miettinyt paljon asioita tuon koiran suhteen ja todennut, että suuressa osassa tilanteita tiedän, miten minun kuuluisi toimia ja reagoida, jotta koira voisi toimia oikein ja oppisi myös jatkoa varten, että miten vastaavissa tilanteissa toivon sen toimivan, mutta siitä huolimatta olen toiminut itse toisin? Miksi? Miksi olen rankaissut koiraa, vaikka tiedän ettei se tuo mitään apua pidemmän päälle ja toiminut näin itse aivan väärin. Se ei varmasti ole auttanut muille koirille räyhäämiseen, ei ihmisille haukkumiseen eikä agilitykentällä hermostumiseenkaan. Liekö sitten pääsyynä laiskuus (kuvittelee pääsevänsä helpommalla), tietynlainen ympäristön paine vai vain oma jaksamisen puute (ei ole jaksanut puuttua asiaan mitenkään muuten). Ympäristön paineella en nyt tarkoita ketään yksittäistä ihmistä, vaan tavallaan koen itse, että ympäristö olettaa koiraa kohdeltavan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa, kun se käyttäytyy toisin kuin toivotaan. Tällähän ei kuitenkaan saisi olla mitään merkitystä. Jostain luin hetki sitten, kun joku totesi, että koiraa osaa kouluttaa täydellisesti vielä silloin, kun ei koiraa omista. Allekirjoitan tämän täysin! Kuinka helppoa onkaan teoriassa tehdä oikein, mutta käytännössä toimia täysin eri tavoin. Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että tuntuu että tovin aikaa hukassa ollut yhteinen sävel ja oma suuntani koiran omistajana on nyt taas löytynyt ja tästä on hyvä jatkaa. Syksyä kohti siis!

Terveystuloksia

Aatu kävi tänään eläinlääkärillä silmäpeilauksessa ja polvitarkastuksessa. Terve on koira ainakin näiden osalta, molemmat polvet 0 ja silmätkin kunnossa. Hienoa! :)

Harrasturintamalle kuuluu tällä hetkellä oikeastaan vaan agilityä, ja viime viikolla jäivät nekin treenit ohjaajan flunssan vuoksi väliin. Jälkeä pitäisi ehtiä tehdä vielä ennen lumien tuloa, mutta niin työt kuin jo tuleva muuttokin tuntuvat kiireistävän ihan sopivasti kokoajan. Ei oikein auta tehdä kuin se mitä ehtii!