Tokokoe Jyväskylä 4.10.2008

Aina ei voi tietysti onnistua, mutta voi jestas. Täytyy sanoa, että paljon huonommin ei olisi koe voinut mennä! Paikka ei ehkä ollut paras mahdollinen, koe pidettiin Laajavuoressa Rantasipin asfalttipihassa ja vettäkin tietysti oli satanut/ tihutti niin että maa oli ihan märkä. Tuomarina toimi Tuire Marjamäki. Koira oli jostain syystä heti kisapaikalle saavuttaessa todella hermostunut ja paineistunut vaikken itse kokenut jännittäväni sen enempää kuin ennenkään. En tahtonut saada Aatua yhtään rauhallisemmaksi, vaikka yritin pysyä tyynenä itse ja silitellä koiraa ennen kehää. Koira oli kuitenkin tosi paineistunut ja huomasi selvästi että sen oli tosi vaikea keskittyä, näkyy myös pisteissä se.. Katastrofi liike liikkeeltä...

Luoksepäästävyys: 0
Tähän täytyy sanoa, että en ymmärrä miten voimme harjoitella tätä, jos treeneissä tämä aina sujuu ja viime kokeessakin tosiaan onnistui kuin vettä vaan. Mutta tietysti tuomareilla on erilaisia lähestymistapoja. Suoraan silmiin katsomin, eteen kyykistyminen ja kuonosta tarttuminen ei ollut Aatusta kivaa, ja siitä aivan hiljainen purnaus. Joka siis tuomarin mielestä tiputti liikkeen nollille.

Paikallamakuu: 7
Piippailua tässä, tietysti kylmä asfaltti ei varmaan kivoin makuualusta ole... Muuten ok.

Seuraaminen kytkettynä: 7
Aatu ei todellakaan keskittynyt yhtään, haahuili ihan missä sattuu. Istui nätisti perusasentoon pysähdyttäessä vaikka olikin märkää, se sentään oli hyvä. Kehä oli tosi pieni ja tuomari toimi liikkeenohjaajana myös, välillä tuntui että käskyä kääntyä ei kuulu vaikka kehänauha tulee jo vastaan..

Seuraaminen taluttimetta: 7
Tässä oli jo parempiakin pätkiä, mutta myös edelleen haahuilua, koiran keskittymiskyky kateissa ja sama vinkuminen jatkui edelleen.

Maahameno seuraamisen yhteydessä: 8
Tämä meni muuten kivasti, mutta takaisin perusasentoon nousussa Aatu ennakoi ja nousi ilman käskyä.

Luoksetulo: 6,5
Tässä oli jälleen ongelmia koiran pysyä paikallaan. Tätä täytyy nyt treenata, että Aatu tietäisi tarkasti milloin pitää jäädä odottamaan ja milloin seurata mukana. Luoksetulo oli tosi nopea, sivulle tulossa hieman törmäsi minuun ja tästäkin pisteet tippuivat..

Seisominen seuraaminen yhteydessä: 9
Tämä meni hyvin, en muista mistä tuo yksi piste lähti. Mutta seisominen siis toimi jälleen, hieno juttu!
Estehyppy: 10
Jee, tämä sentään toimii varmasti. :)

Kokonaisvaikutus: 7
Tässä vaikutti kuulemma koiran muriseminen luoksepäästävyydessä ja samoin vinkuminen liikkeissä. Eikä Aatu kyllä tosiaan oma itsensä ollut, ihan muissa maailmoissa oli koko koira kokeen aikana.

Pisteet yht. 143,5, II-tulos. Sijoitus 4/6
Että näin tällä kertaa.. Vähän hirvittää seuraava koe parin viikon päästä, että mitä ehditään korjaamaan ja tosiaan vielä miten! Tuntuu hieman toivottamalta, jos koira on alkanut pitää koetilannetta epämiellyttävänä ja stressaa eikä tee lähellekään samalla lailla kuin treeneissä. Ja paineen alla sitä vinkumistakin esiintyy huomattavasti enemmän, huoh. :(

Tokokoe Jyväskylä 19.10. - Keski-Suomen Kennelpiirin mestaruuskisat

Psyykkinen valmentautuminen näköjään auttoi. :) Vaikka aluksi mietin etten lähde koko kokeeseen, niin hyvä kuitenkin kun lähdettiin! Tuomarina toimi Mauri Pehkonen, ja pisterivi näytti tältä:

Luoksepäästävyys: 7
Aatu oli jotenkin vähän omissa maailmoissaan, kun mentiin kehää kohti tuomarin tarkastukseen. Ei oikein huomannut tuomaria ihmeemmin ja luulen että se vähän säikähti kun totesikin jonkun yhtäkkiä kopeloivan pallejaan. Murahti siis ja samoin kehässä luoksepäästävyydessä valitettavasti vähän. Tuomari ei onneksi tästä säikähtänyt vaan jäi hetkeksi rapsuttamaan Aatua, siitä pisteet kyllä hänelle. Mutta harmi juttu joka tapauksessa, Aatu ei ole luoksepäästävä..

Paikalla makaaminen: 10
Tämä oli hieno, koira ei vinkunut koko aikaa ja silloinkin kun vinkui, niin hyvin hiljaa. :)

Seuraaminen kytkettynä: 9
Hieman laulantaa oli meidän seuraamisessa pitkin matkaa ja pitkillä suorilla pätkillä katsekontakti lähti paikoittain harhailemaan.

Seuraaminen taluttimetta: 9
Muuten parempi kuin eka seuraamispätkä, mutta loppuun Aatu ei tajunnut tulla perusasentoon itse vaan jouduin sanomaan sille 'sivu'. Laulua oli myös tässä liikkeessä.

Liikkeestä maahanmeno: 10
Tuomari kehui että käskytys tuli todella miellyttävästi ja koira totteli maahanmeno-käskyä välittömästi. :)

Luoksetulo : 10
Nyt osasin hoitaa käskytykset tässäkin oikein enkä muutenkaan mokaillut itse ja koirakin tuli sen verran maltilla sivulle, ettei törmännyt minuun. Eli tosi hienosti! :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Ei ihmeitä kommentoitavaa tästä. :)

Estehyppy: 8
Aatu hieman ennakoi kun kävelin sen luo hyppäämisen jälkeen, tästä pistevähennys. Muuten ok.

Kokonaisvaikutus: 8
Alun murrailut ja vinkuminen liikkeitten aikana vaikuttivat tähän laskevasti.

Pisteet yht. 185, I-tulos ja KP sekä sijoitus 2/15 eli Keski-Suomen Kennelpiirin Alo II-mestaruus! :) JEE! Aatu sai tosi komean pokaalin palkintokaappiinsa. ;) Yleisön pyynnöstä ;) vielä kuva pystistä ja mussusta <3

Uuteen nousuun!

Tämmöistähän tämä harrastaminen on, että välillä tulee takapakkeja ja tuntuu että suunta on ihan kokonaan hukassa. Ja sitten sieltä noustaan ja lähdetään miettimään, että miten tilanne korjataan. Käytiin tänään Aatun kanssa treenaamassa vähän huomisella koepaikalla ja nyt jäi huomattavasti positiivisempi mieli kuin eiliseltä. Koira seurasi hyvin ja piippasi huomattavasti VÄHEMMÄN, kun palkkasin myös PATUKALLA. Eli patukka nostaa koiran kierroksia, mutta ilmeisesti se hyvän palkkauksen kautta pääsee myös kierroksia purkamaan, kun patukkaleikki ei mölinää lisää. Vinkuminen oli nyt aika hillittyä, hengitys sensijaan edelleen aika äänekästä. ;) Mutta siihen me nyt tyydymme! Paikallamakuussa pääsin palkkaamaan muutaman kerran ruokakipolla hiljaa olosta. Aatu ei vinkunut mitenkään kovaa, mutta vinkui kuitenkin.

Katsotaan nyt tämä koe ja sen jälkeen pidetään se tauko ja lähdetään sitten hakemaan juttuja ihan alusta, ihan helpolla. Eli esim. paikallamakuuta harjoitellaan ensin ihan niin, että koira on vieressäni maassa hiljaa -> palkka ja sitä kautta lähdetään alusta rakentamaan liikettä. Olen tullut siihen tulokseen, että palkkaus on meidän treeneissä mennyt pieleen ja koira tavallaan kiehuu yli. Palkkauksen pitäisi siis aluksi tulla nopeammin ja siitä lähteä kasvattamaan malttia. Ah, miten helppoa teoriassa! ;)

Täytyy myös katsoa tuota treenien määrää, olen ajatellut että treenattaisiin usein koska koira on tosi innokas -> se rauhoittuisi vähän kun pääsee useasti hommiin, mutta tässä ollaan nyt taidettu mennä ojasta allikkoon ja luulen että koiralle on jäänyt semmoinen taukoamaton stressi ja "vire" päälle, kun treenausta on ollut niin tiheästi. Otetaan nyt alkuun kokonaan taukoa ja lähdetään sitten pikkuhiljaa rauhassa katsomaan hommaa uudestaan. Jatkossa voitaisiin ennen lumien tuloa tehdä Aatun kanssa jälkeä enemmän, koska siitä se aivan selvästi nauttii tosi paljon. :) Ja on kehittynytkin ihan muutamilla harjoituksilla aivan hurjasti. Kahdella edellisellä treenikerralla on nostanut minulle kaikki kuusi keppiä jälkeltä käteen ja vauhtiakin on tullut aivan hurjasti jäljestämiseen lisää. Eli se on tosi hyvällä mallilla kyllä, ja aivan selvästi kovin mieleistä touhua Aatulle.

Mutta, nyt iltalenkille!

Usko loppu! :(

Meidän vinkumisongelma on parantumisen sijaan pahentunut ihan kertaa 10 tällä viikolla. :( Ja minulla on aivan täysin keinot ja usko loppu, en vaan tiedä että mitä pitäisi tehdä! Vinkkejä on tullut tosi paljon, mutta kun en tiedä mistä tuo huutaminen johtuu, niin en oikeasti tiedä miten siihen saisi nyt lähdettyä puuttumaan. Tänään käytiin Ainon kanssa kentällä ja Aatu huusi aivan järkyttävästi, ei ole ikinä kiljunut tuolla tavalla. :( Eikä se edes sitten seurannut, vaan huusi vaan eikä jaksanut taaskaan keskittyä itse tekemiseen. Huoh! Kunpa se osaisi puhua ja sanoisi, että miten ihmeessä sen saa pitämään kuononsa kiinni... En tiedä onko nyt treenailtu niin paljon, että koira on jatkuvasti stressissä vai mistä on kyse.

Nyt vaan tuntuu ettei oikein ole itsellä jaksamista eikä voimia lähteä tätä asiaa selvittämään. Katsotaan sunnuntain koe, että mennäänkö ollenkaan. Sen jälkeen ainakin toosi toosi pitkä treenitauko. Nyt on vaan itseltä ideat loppu. Kun varmaksi tietäisi että mikä auttaa ja uskaltaisi tiettyä keinoa lähteä suosimaan..

Uusia kuvia meidän hauvasta

Sisko kävi eilen aurinkoisen sään kunniaksi kuvaamassa Aatua uudella kamerallaan ja hienoja kuvia tuli! Koira on komea ja kuvat onnistuneita ;) 

Laulutuntien loppu

Aatun lupaavasti alkanut sooloura päättyy nyt valitettavasti tähän. Ohjaaja on sitä mieltä, että piippaaminen loppuu tai ainakin radikaalisti vähenee tästä lähtien. Riittää se keskittymiskyky koirallakin paremmin itse tekemiseen kun ei tarvitse miettiä nuotteja... ;)

Treeni aloitettiin tänään rauhoittumisharjoituksella ja normaalia rauhallisemmalla treenihetkellä. Eli sisällä alan nyt silittelemään koiraa silloin kun se pötköttelee rentona ja pikkuhiljaa yhdistän tähän vihjesanan rauhoitutaan. Jossain vaiheessa mielikuva toivottavasti on niin vahva, että rauhoitutaan-sana ja silittely oikeasti tuo koiralle sen rauhallisen olon mieleen. Paikallamakuuta harjoitellaan myös alusta, eli pyrin nyt tekemään niin lyhyenä sitä, ettei koira ehdi alkaa piipata. Alkuun sisällä, koska siellä on rauhallisempi.

Lisäksi treenihetki aloitettiin nyt pienellä kävelylenkillä, jonka aikana koira sai juosta ylimääräiset energiat pois. Sen jälkeen tehtiin namien kanssa ihan yksinkertaista harjoitetta. Yritin kehua koiraa mahdollisimman rauhallisesti ja myös muutenkin pysyä itse rauhallisena. Harjoiteltiin siis rauhallista perusasennossa oloa, hiljaisesta kontaktista sai palkan. Koira oli tosi innokas ja jo tässä harjoitteessa esiintyi hieman piippaamista... Seuraavaksi otettiin seuraa-käsky lisäksi. Eli sanoin 'seuraa' ja jos koira piti kontaktin hiljaa, tuli palkka. Yllättävän vaikeaa tämäkin, Aatu tahtoo vastata käskyyn mölisemällä... Tämäkin alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujumaan hiljaisemmin, kiva! Ja etenkin kiva huomata ettei koiran kontakti kärsinyt tästä harjoituksesta, pikemminkin päinvastoin.

Harjoiteltiin myös luoksetulon jättöä, joka on mättänyt. Ja Aatu ei oikeasti osaa sitä! Sanon koiralle 'odota' ja sen jälkeen liikkeenohjaajan kysymykseen oletko valmis, 'kyllä' niin tuo kyllä nollaa Aatun mielestä sen odota-käskyn. Tätäkin harjoiteltiin nyt, jospa jo seuraavassa kokeessa onnistuisi. ;) Tässä Aatu tahtoi kuormittua ja jäädä piipittämään. Lopuksi sai "palkaksi" sitten tulla sivulle minkä tekikin vauhdilla, mutta nyt törmäämättä minuun kuitenkin.

Eli paljon on meillä tekemistä, että saadaan tuo lauleskelu loppumaan. Mutta mitäpä Aatun kanssa ei olisi kiva tehdä ja treenata! :)Joka tapauksessa aivan yllätyin miten hyvällä vietillä ja ennenkaikkea tarkasti ja keskittyneesti se nyt teki, vaikkei patukkaa koko treeneissä käytettykään. Loppuun Aatu sai silityksiä ja kehuja. Jatkossa toki välillä myös leikitään, mutta ei nyt vielä kun äänen käyttö tahtoo muutenkin karata.

Olen kokeen jälkeen pohtinut tätä ongelmaa ja saanutkin sen korjaamiseen hyviä ohjeita. Ne nyt tässä ihan muistutukseksi minulle:
- rauhoita tekeminen ja treenaaminen, pyri palkkaamaan koira hyvin rauhallisesti (mielellään pääasiassa namilla tai namikipolla)

- palkkaa usein, auta koiraa ja pyri tekemään kaikesta rauhallista
- nameilla voi lahjoa rauhatonta piippaavaa koiraa olemaan hiljaa MUTTA jos koira on kiihtyneessä mielentilassa, samalla tulee palkattua myös siitä kiihtymyksestä...

- kaikki oma kiihtyminen kiihdyttää koiraa myös (kehuminen ja kieltäminen)
- rauhoittumisharjoitusten teko kannattaa aloittaa jo kotona ja treeneissä -> silittelee koiran rauhalliseksi ja sitten kun koira on rauhallisessa mielentilassa, se saa namin hyvin vähäeleisesti
KOETILANTEESSA:

- ennen kehää koiralla kunnon energianpurku, esim. pitkä metsälenkki aamulla

- kisapaikalla itse hyvin rauhassa ja koira saa esim. haistella
- koekäyttäytymisen testaus, sopiiko koiralle paremmin että odottaa autossa vai rauhoittuuko paremmin omistajan kanssa -> pidä koepäiväkirjaa

- jos koira innostuu liikaa innokkaista kehuista kehässä rauhalliset kehut ja rauhoittavat silittelyt vaan kiitokseksi

- ennen paikallamakuuta ei mitään virittelyä vaan koira mahdollisimman rauhallisena kehään

- ennen omaa yksilösuoritusta voi ottaa vähän kontaktia ja seuraamista lelupalkallakin jos tarpeen ja koira sen kestää