Ihanaa Joulua

toivottaa Aatu, Kira ja kirjuri

2 x EK3

Syksyn mittaan päivitykset ovat näemmä jääneet kokonaan kirjoittamatta ja blogista uupuu oikein kahden kokeen jutut muista kuulumisista puhumattakaan. Upsis.

Aloitetaan Belgien RM-kokeella 18.9., tänä vuonna koe pidettiin Uuraisilla ja päätin osallistua EK:hon vaikka tänäkin vuonna kävi niin kurjasti ettei EK:ssa ollut muita osallistujia ja rotumestaruutta ei näin ollen jaettu (rotumestaruuden jakaminen vaatii vähintään 3 koiraa/laji). Syksyn mittaan pudotetun kanssa tuli ongelmia, siis isoja ongelmia ja kasapäin kun koira keksi aina uuden variaation hommasta :O Milloin se kuskasi pudotetun esineen apparille, milloin autolle ja pääsääntöisesti juokseminen oli itsessään niin kivaa, että esine jäi ensimmäisellä kaahauskierroksella nostamatta... Eihän Kira tahallaan väärin tehnyt, liike ei vaan meinannut hahmottua sille oikein ja tämä aiheutti HIEMAN ahdistusta ja harmaita hiuksia ohjaajalle ennen koetta.. Pudotettu olikin hyvin epävarma liikkeenä vielä koepäivän koittaessa.

EK:n osalta aloitettiin maastoilla ja tuomarina kaikissa osa-alueissa toimi Sami Isopahkala. Ensimmäisenä jälki josta takajäljen kautta metsään ja kaikki kepit ylös. Eka keppi oli hurjan kaukana jäljen alusta ja pitkään olin varma että oikeasti eka on jäänyt metsään vaan varmasti Kira kaikki kepukat nosti :) Jäljeltä 56. Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle jossa tuomari varoitteli että metsä saattaa olla vähän liukas, ei ole tarvis kirmata näytöille aivan täyttä vauhtia sitten. Haku sujui kivasti, eka ukko nousi ensimmäisellä pistolla ja myös toinen ukko nousi nopsaan ja ilmaisuista tuli nyt erinomaiset, samoin haltuunotoista. Hausta 68 kun ekalla pistolla oikeaan etukulmaan jo kutsuin Kiraa pois ja se oli oikeastaan tulossakin kunnes saikin hajun maalimiehestä ja jäi tarkentamaan sitä. Kurittomuudesta siis -2 :D

Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun josta valitettavasti löytyi vain 2 esinettä. :( Kira oli juossut hyvin läheltä kolmatta myös mutta jostain syystä se ei nyt vaan osunut sitten nenään. Tämän osalta pääsin myös pohtimaan jatkoa ajatellen esineruudun motivaatiota... Esineet 20. Sitten tarkkuusruutuun, jossa Kiralla tuntui kestävän tällä kertaa tosi kauan :O Meinasi jo alkaa itseä jännittämään kun se tarkenteli ja tarkenteli samaa aluetta mutta mitään ei löytynyt.. Viimein Kira siirtyi eteenpäin ja sieltä se piilotettu kulkunen sitten löytyi, tarkkuus 20. Huh kun se on aina vaan niin jännää! Se meidän todellinen jännitysnäytelmä eli pudotettu oli kuitenkin vielä vuorossa ja voi jestas että jännitti miten käy. Lähetin koiran hakemaan ja voittajan matkalla se vaan aina tuntuu että siinä kestää ja kestää kun koiraa ei näy etkä tiedä mitä tapahtuu.. Itse liike oli kuitenkin mennyt kuin oppikirjassa, kovaa esineelle, penaali suuhun ja kovaa takaisin :) Oli itku itsellä lähellä kun näin Kiran tulevan reipasta laukkaa esine suussa, voi jes! :) Pudotetusta myös 20 eli yhteensä maastosta kasassa 184 pojoa.

Seuraavaksi suunnattiin tottiskentälle aika luottavaisin fiiliksin, 86 pistettä riittäisi ykköstulokseen ja normaalitason ok suorituksella se pitäisi sieltä tippua. No, valitettavasti RM-päivä ei ollut meidän normaalipäivä tottiksen osalta ja virheitä tuli monessa kohtaa. :( Seuruu ok, jäävät ok ja luoksetulot tuli laukalla mutta olisi voinut olla nopeampia kumpikin. Sivulle siirtymät otti useassa kohdassa pari käskyä ja noudoissa sitä omituisuuksia vasta tapahtui.. Kira suoritti esteet hyvin takkuisesti ja jostain syystä palautti kapulan seisten. :O Tähän kun vielä yhdistettiin huono eteenmeno niin se oli siinä, tottiksesta 84 ja eihän se sitten ykköstulokseen riittänytkään. :( Yhteensä siis pisteitä 268 ja EK3 sekä joukkuehopeaa. Harmitus oli kuitenkin suurensuuri niiden kahteen pisteen takia..! Koiraa en voinut moittia, oltiin selvästi vaan treenattu liian vähän SM:ien jälkeen (ja sekin treeniaika meni suurilta osin sen pudotetun hinkkaamiseen..). Esteiden takkuisuus mietitytti kyllä ja päätinkin kiikuttaa Kiran osteopaatille hetimmiten kokeen jälkeen tarkastukseen. Kira kävi osteopaatilla syyskuun viimeisenä päivänä ja toisen kyljen/lavan alue oli kyllä kovasti tukkoinen ja kipeäkin. Saattoi hyvinkin vaikuttaa siihen, ettei hyppääminen tuntunut mukavalta..! :( Jerry sai koiran kuitenkin onneksi kuntoon.

Mutta niin pienestä jäi meidän ykköstulos kiinni että kyllä otti päähän ja paljon. Niin paljon, että seuraavana päivänä kokeesta mies tuumasi että olikos niitä EK-kokeita vielä syksylle tulossa, onhan sun selkeästi mentävä uudestaan yrittämään vielä tänä vuonna :D Koekalenterin selailuun siis ja ilmoa menemään Nurmijärvelle lokakuulle josta valitettavasti irtosi vain varasija, ei varsinaista koepaikkaa. Päätimme järjestää oman yhdistyksen kokeen vielä marraskuulle Uuraisille vaan sittenpä tuli lumet ja pakkaset ja tämä 12.11. koe piti perua. Tilanne alkoi näyttää aika haastavalta mutta viimeisenä oljenkortena minulla oli koe Ylöjärvellä 20.11. Ja niinhän siinä kävi, että Ylöjärvelle saatiin koepaikka ja jopa talvikin helpotti Tampereen seudulla niin paljon, että koe pystyttiin järjestämään! Kolmas kerta toden sanoi! :D

Viimeiseen saakka sää antoi jännittää tilannetta mutta koetta edeltävänä iltapäivänä tuli viesti että koe voidaan järjestää joten eikun sunnuntaina ylös hieman ennen neljää ja kohti Hämeenkyröä. Se hyvä puoli noin aikaisessa herätyksessä, ettei paljoa ehdi aamulla koetta jännitellä.. :D Koe alkoi tuttuun tapaan maastoilla, osallistujia oli 4 (2 AVO, 2 VOI) ja tuomarina Mia Sandelin. Ensimmäisenä jälki jossa janalla näkyi kenraalitreeneistä hankittu epävarmuus (ei ehkä olisi kannattanut treenata lumella ollenkaan..!)... Mutta metsään päästiin ja ihan oikeaan suuntaan jopa kerrasta :) Maasto oli mukavaa kangasmetsää ja homma tuntui helpolta kaksi kepppiä taskussa kunnes tultiin jonkin sortin sorkkaeläinten makuupaikalle.. Kira oli siitä äärettömän kiinnostunut ja lähtiessään viimein jatkamaan matkaa, oli hännän asento minusta erinäköinen. Olin varma, että koira vaihtoi riistan jäljelle ja viisaana ohjaajana KUTSUIN KOIRAN POIS JÄLJELTÄ. Käytiin hieman eri suunnassa maisemareitillä tarkastamassa se paikka, johon minun mielestäni jälki jatkui mutta Kira totesi aika pian että ei täällä kyllä se jälki mene, mitä piti seurata. Arvatkaa miten tyhmältä olo tuntui siinä kohti? Herätä ennen neljää, ajaa melkein kolme tuntia koepaikalle ja kahden kepin jälkeen omalla söhläämisellä pilata koiran jälki. Ai jestas..! Kira oli onneksi niin kiltti että suostui vielä lähteä katsomaan jälkeä uudestaan taaempaa ja tultiin uudestaan sorkkaeläinten makuupaikalle, josta koira lähti jälleen varmasti jatkamaan mäkeä ylös. Nyt en sentään enää puuttunut sen työskentelyyn ja melko pian jouduin toteamaan, että kyllä se jäljestys kuitenkin Kiralta sujuu paremmin :D Kolmas keppi nousi suureksi riemukseni ja viimeinenkin vielä vaikka kyllä loppu meni ajallisesti jo hieman tiukille ohjaajan puuskuttaessa mäissä koiran perässä... Jäljeltä 59 ja suuri kiitos ihanalle koiralleni joka ohjaajan emämokasta huolimatta hoiti meille metsästä kepit mukaan! :)

Jäljen jälkeen vaihdettiin hieman paikkaa ja suunnattiin hakuradalle. Hakurata oli ihan tasaista helppokulkuista metsää, joka sopi paremmin kuin hyvin mahakkaalle ohjaajalle. :) Eka ukko löytyi ehkä n. 40 metristä oikealta puolelta. Kira tarkisteli umpparia hieman ennenkuin alkoi haukkumaan, mutta itse ilmaisu ja haltuunotto ihan hyvin kuitenkin. Matka jatkui ja toinen ukko löytyi myös oikealta puolelta kuusen alta piilossa. Tämä myös mukavasti ja hausta pisteitä mukaan 69. :) Seuraavaksi suunnattiin tarkkuuteen jossa Kira löysi esineen melkein heti mutta ohjaajalla meinasi tällä kertaa olla vaikeuksia :O Ekaa kertaa ikinä kokeessa esine ei vaan millään meinannut sattua silmääni ja meinasi jo iskeä hätä. Yhtäkkiä se 5-senttinen kuitenkin oli siinä, voi iso HUH! Tarkkuudesta 20. Pudotettuun seuraavana ja RM-kokeeseen verrattuna nyt seuruu oli huonompaa minusta. Kun olin tiputtamassa esinettä, Kira jäi juuri ravistelemaan (koska satoi ja neitikoiran turkki oli kastumassa :D) joten ensin oli koukattava se mukaan, ennenkuin uskalsin esineen tiputtaa. Ravistelu ei onneksi pisteitä kuitenkaan vähentänyt, Kira teki taas varman hienon suorituksen ja pudotetusta täydet 20. :)

Viimeisenä oli jäljellä jännittämäni esineet. Niitä oli treenattu viimeksi ehkä joskus lokakuun alussa eli mietitytti kyllä että miten mahtaa käydä. Nopsaan Kira nappasi ensimmäisen esineen ja varmasti palautui vielä kaksi lisää. UPEETA, ihana Kira! <3 Tuomari olisi toivonut nopeampaa tarkentamista esineillä eli on meillä vielä esineruudun kanssa puuhaa ensi vuodellekin mutta hieno parannus silti. Esineistä 29 eli maastosta mukavasti 197 pistettä mukaan tottista varten.

Lopuksi suunnattiin siis vielä tottikseen ja syyskuun kokeen jälkeen jännitti paljon. Ajomatkaa oli maastoista kentälle hyvä tovi ja tuntui että siinä ajellessa kelikin oli muuttunut paljon kylmempään suuntaan ja tottiskentällä oli kertakaikkiaan kylmä. Maa hohkasi kylmää ilmaa ja luonnollisesti meidän vuorolla sade senkuin yltyi kunnon kaatosateeksi. Arpaonni suosi ja sain aloittaa liikkeillä (ettei paikkamakuussa kylmettyneellä koiralle tarvinnut enää esteitä lähteä tekemään). Vuoroa odotellessa yritin pitää meidät molemmat lämpöisenä ja eikun sitten katsomaan, mikä päivän kunto niissä olosuhteissa on.. Seuraaminen ei ollut parasta ikinä, Kiran mielestä märälle ja kylmälle kentälle istuminen oli kertakaikkisen vastenmielinen ajatus joten perusasennot olivat hitaita. Istuminen jäikin sitten seisomiseksi mikä ei yllättänyt.. Maahanmeno ja luoksetulo ok, samoin liikkeestä seisominen. Tasamaanouto olisi saanut olla nopeampi mutta esteet meni nyt mukavasti ja samoin eteenmeno oli aika kiva, reippaalla laukalle eteen ja nopsaan maahan. :) Viimeisenä paikkaamakuu ja tässä kohti satoi kaatamalla kylmää vettä niskaan. Oli kurja olo jättää koira paikkamakuuseen ja ekaa kertaa ikinä Kira olikin noussut parin seuraamisen aikana hetkeksi istumaan palaten kuitenkin itse maahan. Kun sain hakea sen pois, se pomppasi suoraan seisomaan makuulta eli paikkamakuu ei tällä kertaa erinomainen. Kuitenkin tottiksesta yhteensä 91 ja noissa olosuhteissa olin enemmän kuin superkiitollinen että Kira teki tuollaisen suorituksen! Saatiin kasaan ihan mukava ykköstulos pistein 288 ja niin se kilahti valiokello käyntiin sitten myös EK:n osalta :) Kyllä kannatti herätä ennen neljää ja ajella pitkä matka kokeeseen. Hyvä meidän tyttötiimi! :) Ja nöyrä kiitos Kira <3 <3 Kiitokseksi kokeesta Kira pääsi vielä hierojalle joulukuun alussa :)

Hymytyttö :)

 Tämäkin kausi saatiin kokeen myötä viimein pakettiin ja tästä on hyvä jäädä talvitauolle. Ensi kevät alkaa hieman erilaisissa merkeissä mutta jospas sieltä treeneille ja kokeillekin rakosia löytyisi kuitenkin. Vuosi 2016 antoi meille aika mukavasti: KVA hausta, valiokellon käynnistys jäljen ja EK:n osalta sekä hausta vielä SM-6 mukaan :) Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna! Ja näin jälkikäteen ajatellen tuosta EK:n kakkostuloksestakin oikeastaan voi olla apuja jos ensi vuoden SM:jä miettii.. Mene ja tiedä ;)

SM-debyytti: Suomen kuudenneksi taitavin hakukoira ja joukkue-hopeaa!!

Ensimmäinen osa SM-kisoista täällä 

Lähdin mökille päikkäreille esineruudun jälkeen mutta en kyllä saanut nukuttua yhtään. Mietin mitä hakumetsässä on aamulla luvassa.. Aikainen herätys ainakin, koska meidän piti olla jo klo 5:00 aamulla 30km päässä Lapualta lähdössä hakuilemaan. Kello soi siis iloisesti 3:40, ei kovin inhimillistä :p Alunperin olin laskenut että meidän vuoro koittaa seiskan pintaan mutta harmillisesti yhden edellä olevan koiran suoritus keskeytyi valeilmaisuun ja niinpä päästiin tositoimiin hieman luultua aiemmin. Sumua ja kosteutta oli ilmassa, ilma ei kuitenkaan tuntunut liikkuvan oikein mihinkään suuntaan. Hakualueelle mennessä maasto alkoi hahmottua - liukasta kalliota jäkäläpinnoitteella ja pehmeää, raskasta sammalta loput. Matkalla oli vielä iso oja minkä yli piti hypätä juuri ennen keskilinjan alkamista. Tuomarina meillä toimi Anni Rytkönen.

Vasen etukulma näytti haastavalta maastolta ja Kira lähti sinne justiin niin huonosti kun pelkäsinkin. Korjasin kerran, jolloin se kääntyi tekemään lenkin taaksepäin ja vielä kerran ja sitten oltiin mielestäni kulma tarpeeksi hyvin katsottu, eikun liikkeelle. Oikea etukulma oli vähän kivempaa maastoa Kiran mielestä ja sinne se viitsi juostakin heti ekalla yrittämällä ;) Minä yritin pysyä keskilinjalla pystyssä (koko keskilinja sitä suhteellisen liukasta kalliota aamunkosteudessa), laskea askelia ja katsoa seuraavaa hyvää lähetyspaikkaa (joita ei ollut, aina oli edessä kaatunut puu tai kallio tms.). Jo ensimmäiset pistot osoitti, ettei Kira aio tuossa maastossa tehdä tavallisia suht hyviä pistojaan ja maasto vaikutti rankalta juosta joten päätin että nyt jos koskaan mennään tuurilla. Pakko luottaa koiraan että se haistaa jos siellä ukko on. Uskolle saatiin vahvistusta kun noin 70 metrissä radan alusta löytyi oikealta puolelta ukko vanerilaatikosta. Kira haukkui tämän hyvin, tosin sivulle siirtyminen vaati kaksi käskyä kun ensimmäisellä koira jäi vähän puolimatkaan. Jatkettiin matkaa ja reilusti jatkettiinkin. Koira vaikutti väsyvän ja aika juoksi.. Seuraava löyty tuli reilusta 200 metristä (240m?) niin, että laitoin Kiran oikealle, jonne se tekikin ihan hyvän piston sen verran mitä itse näin ja edempänä minusta eteni keskilinjan yli vasemmalle puolelle. Seisoin paikoillani enkä puhunut mitään, arvelin että on hajulla.. Ja niin olikin. Suht lähellä keskilinjaa Kira alkoi kiertää kahden kallion välistä koloa edes takas ja katsoi välissä jo minuakin. Viimein se löysi kohdan josta pääsi tarpeeksi lähelle maalimiestä ja pystyi mielestään haukkumaan. Piilolle siirtyessäni Kiralle tuli tauko haukussa ja pysähdyin odottamaan että se jatkaa. Pääsin piilolle vain todetakseni että on pakko kiivetä kallion päälle jos meinaan ottaa koiran hallintaan, muuten ei onnistu.

SM-6!! Kira <3

Koira vaikutti olevan aika puhki ja jatkettiin samalla taktiikalla että Kira meni metsään ja tuli pois jos ei löytänyt mitään, mutta minä en sitä huudellut pois vaan annoin etsiä. Ja tovin se sitten etsikin oikealla puolella kun meni pitkän aikaa etten nähnyt koiraa.. Vilkuilin kelloa, aikaa oli tässä kohti mennyt noin 17,5 minuuttia ja odottelin.. Sitten alkoi viimein haukku kuulua. Taas Kiralla oli haukussa tauko (oli varmaan jo niin hengästynytkin että siksi?) ja taas sivulletulo vaati toisen käskyn. Mutta Kira löysi kaikki! Me selvittiin SM-radalta ehjänä ja löydettiin ukot!! Arvostelussa noottia tuli ilmaisun tauoista, minun liian vuolaista kehuista koiralle liian aikaisin piilolla (hupsis.....) ja siitä kun osa pistoista jäi niin vajaaksi enkä niitä niin korjaillut. Pisteet 152. Me oltiin saavutettu meidän tavoite maastossa mutta pisteet ei kyllä oikein lämmittäneet. En ollut tiennyt että kolmella ukolla voi saada noinkin vähän pisteitä :D Fiilikset oli ristiriitaiset. Koiraan olin hurjan tyytyväinen ja tietysti iloinen siitä että heti ekoissa SM:eissä teimme tuloksen ja vielä karvaa vaille ykköstuloksen (yht. 265 pistettä) mutta hakumetsän pistevähennykset kyllä harmitti. Jäähdyttelin hetken koiraa, otettiin vielä hakumetsän maastossa pari kuvaa Kirasta ja sitten lähdettiin mökille vaihtamaan vaatteet ja suunnattiin IPO-kentälle seuraamaan Miian ja Raisan suorituksia.

Tuloslistausta seurailin tarkasti ja ensin oltiin toisena, sitten sijoitus alkoi arvatusti tippua... No arvasinhan minä ettei noilla pistellä mitaleilla olla. Aika monella koiralla jäi yksi ukko löytymättä ja tulokset päivittyivät hitaasti.. Lopputulema oli se että Kira on SUOMEN KUUDENNEKSI TAITAVIN HAKUKOIRA 2016!! Kuinka huikeeta!! :) Joo vain mitalistit muistetaan eikä me tehty edes ykköstulosta, mutta ekalla hakukoiralla ekoissa SM:eissä sijalla 6.. Kyllä se on oikeasti hieno juttu! :) Ja minä itse muistan tämän varmasti aina, pieni koirani teki kyllä kaikkensa <3 Tottiksen onnistuminen lämmittää niin paljon, 92 on hieno tulos SM:eissä! Näissä kisoissa edes maastoon pääseminen tai tulos ole itsestäänselvä! Vielä kun olisi yksi esine löydetty lisää niin sitten olisikin taisteltu pronssimitalista.. Mutta turha näitä on jossitella, tänä vuonna näin :)

Iloisena yllätyksenä päästiin kuin päästiinkin palkintopallille vielä kun joukkuekisassa yhdistyksemme Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys pokkasi SM-hopeaa!! HYVÄ ME! :) Niin saatiin mekin Kiran kanssa pytty kotiin ;)

Paremmat voitti tänä vuonna, mutta jos vaan koira pysyy terveenä niin eiköhän se ole pakko päästä ensi vuonna yrittämään uudestaan! ;) Joskus olen kuullut sanottavan että SM-kisojen fiiliksen ymmärtää vasta kun sen on itse kisaajana kokenut ja kyllä se on näin. Niin upeeta, niin pienestä kiinni... UUDESTAAN!! :D

SM-debyytti - PK SM Lapua 5.-7.8.2016

Palveluskoirien SM-kisat järjestettiin tänä vuonna Lapualla 5.-7.8. ja me olimme ensimmäistä kertaa Kiran kanssa mukana kilpailevana koirakkona. SM-kisat kummitteli mielessä koko kesän ja jännittikin, kovasti. Mietin että mitä me noviisit oikeasti lähdetään edes noin isoihin kisoihin. Kaveri onnistui kääntämään ajatukseni toteamalla että kaikilla, joilla on tulokset kisoja varten, on aivan yhtä suuri oikeus osallistua kokeeseen! Tavoitteeksi mietin sen, että pääsisimme maastoon katsomaan mitä osaamme ja tietenkin toivoin, että jos maastoon päästään, niin Kira nostaa kaikki ukot niinkuin tähänkin asti kokeissa on tehnyt. 

Perjantaina aamulla starttasimme ysin pintaan kohti Pohjanmaata auto täynnä tavaraa. Pääsimme perille hieman ennen klo 12 ja ilmoittautumisen kautta aloimme valmistautua kenttään tutustumiseen klo 13:18. Olin etukäteen kenraalitreeneissä kasvattaja-Miian kanssa miettinyt mitä teen ja nyt en halunnut poiketa suunnitelmasta yhtään. Aloitimme kenttään tutustumisen menemällä kaikki joukkueemme kolme koiraa tuomarin kättelyyn josta Minna vei Väpän paikkamakuuseen, Tiina Rukan odottamaan vielä kentän ulkopuolelle ja me siirryimme Kiran kanssa seuruun lähtöpaikkaan. Otin pienen seuruun (n. 15 askelta) ja siitä palkka. Seuraavaksi menimme tekemään esteet lelun kanssa ja ne sujuivat myös hyvin. Mitä nyt Kira vähän loikkasi melkein A:n harjalta alas kun lelua näytin... Tässä kohti me poistuimme kentältä ja jätimme lopputreeniajan muiden käytettäväksi :) Omalle päälle tämä oli justiin passeli valmistautuminen ja hyvillä mielin jäin odottamaan varsinaista kisasuoritusta seuraavalle aamulle. Käytiin syömässä Tiinan, Seijan ja Minnan kanssa ennen avajaisia ja harjoittelimme kenttien vieressä noutokapulan heittämistä - nurmikentällä kun kapulat tuntui pomppivan mihin sattuu.. 

Kisamajoitus, mukavalta näytti :)

Klo 16 siirryimme avajaisissa keskustan aukiolle jossa seisottiin erinäisten puheiden ajan hyvä tovi auringon paahteessa. Olin kaukaa viisas enkä ottanut Kiraa avajaisiin paistumaan. Avajaisten jälkeen lähdimme Kiran kanssa ajelemaan Simpsiöön, jossa meillä oli vuokramökki. Nukkumaan yritimme käydä hyvissä ajoin, tottikset alkoivat lauantaiaamuna klo 6:00 niin että ennen meitä oli kolme paria suorittamassa. Kira valtasi suurimman osan sängystäni ja nukahti heti, itse en meinannut saada unta ja aloin miettimään noudon jaksotuksia ja kaikkea muuta, mitä pitää muistaa. Siinä kohti alkoi sydän jo hakata sen verran että nollasin ajatukset, nyt on pakko saada vain unta..!

Upeat puitteet kansallistenkin tottiksiin!

Helppo hymyillä :)

Lauantaina kello soi viiden jälkeen ja aamutoimien jälkeen suuntasimme kentälle. Jännitti, mutta ei ihan kohtuuttomasti. Katsoin parin koiran suoritukset ja kävelytin Kiraa. Hyvissä ajoin otettiin pieni lämmittelytreeni ja sitten alettiin odottamaan omaa vuoroamme. Meillä oli parina bortsu-uros ja aloitimme liikkeillä. Tuomarina Anni Rytkönen ja Ari Kansikas. Seuruu tuntui mukavalta, Kira oli aktiivinen muttei kiehunut yli. En tuntenut itse pomppuja tms. ja myös henkilöryhmä sujui hienosti. Erinomainen. Istumisessa tuomari olisi toivonut vielä hieman nopeampaa istumista ja skarppiutta Kiralta ohjaaja kohti odotellessa. Erittäin hyvä. Maahanmeno ja luoksetulo tuntui mukavalta, taisi myös olla erinomainen. Liikkeestä seisomisessa Kira oli ottanut askeleen tai kaksi pysähtyessään ja luoksetulon jälkeen sivulle siirtyminen vaati toisen käskyn. En muista arvosanaa.. Tasamaanoudossa sain kapulan heitettyä ihan ok ja Kira haki mielestäni ripeästi laukalla. Itse olin noutoon tyytyväinen, joskin hieman nopeammin Kira olisi voinut kapulan maasta napata. Arvosana hyvä. Hyppynouto ja A-este taisivat olla molemmat erinomaiset, niissä kapula myös meni sinne minne piti ja Kira hoiti homman hienosti. Eteenmeno meni myös mukavasti, lähti reippaasti ja ekalla käskyllä maahan - no, vasta toisella käskyllä sitten istumaan sieltä. Taisi olla erittäin hyvä? Paikkamakuu erinomainen ja yhteensä pisteet 92! Kyllä tuli juuri oikeaan saumaan ehkä parhaimman tuntuinen tottis ikinä :) Upeasti Kira!! Jännitin itse mutta en ihan hulluna, lähinnä jännityksen huomasi siinä että happi meinasi loppua, tuntui että olen kamalan hengästynyt kokoajan :D

Tottiksen jälkeen tuntui aika varmalta olo, että maastoon päästään. Pisteraja oli tänä vuonna haun osalta 83,5 ja klo 11 alkoi maastonumeroiden arvonta - tai silloin sen piti alkaa, todellisuudessa numerot arvottiin vasta lähempänä klo 12. Arvat käytiin nostamassa tottispistejärjestyksessä eli aika alkupäästä pääsin lipun nostamaan ja sain meille maastonumeroksi numeron 4! Kiireesti kävimme kisakeskuksella syömässä, esineruutuun lähtö oli jo klo 12:30. Tässä vaiheessa aurinko paistoi jo aika lämpöisesti. Tuulta oli hieman mutta kun pääsimme ruutuun, huomasin että tuuli tulee ruudun lähetyslinjalta takaosaan päin. Ruutu oli aika pehmeän raskasta sammalta, puustoa oli ja kumpareita siihen malliin että kun koiran laittoi ruutuun, ei sitä sitten hetkeen nähnytkään ollenkaan... Aloitin oikeasta reunasta ja koska ekalla lähetyksellä Kira ei mennyt ihan ruudun reunaa pitkin, korjasin sen vielä uudestaan. Oli kuitenkin tosi tosi vaikea pysyä kartalla että missä Kira oli käynyt jo etsimässä kun se ei tällä kertaa tehnyt kaistaleittain pistoja vaan etsi koko ruudusta enkä nähnyt koiraa.. Hyvän tovin se etsi ensimmäistäkin esinettä ja toinen tuli vielä mutta sitten koira alkoi jo olla ihan puhki ja vaikka se jatkoi työskentelyä sitkeästi, niin kolmas esine jäi metsään. Kuulemma noin ruudun keskivaiheille - kertoo ehkä ruudun tai ohjaajan tilanteesta että en osaa sanoa mistä Kira ne kaksi nostamaansa esinettä nosti. Esineruudusta 21 ja oma huolimattomuus ruudun keskiosan osalta harmitti kyllä. Tällä kertaa kuitenkin näin! Jatkoa ajatellen pitää taas treenata se kaistaletyöskentely paremmaksi. Sille ei kai sitten oikein voi mitään, jos ei vaan näe missä koira menee :D


jatkuu..

Takkuileva jälki

Osallistuttiin Kiran kanssa alkukesästä jälkikurssille ja nyt kokeen jälkeen jäljestä on tullut aikamoisen takkuista. Ensin meillä oli aiheena harhat joista tuli Kiralle liian vaikeita - sillä oli suuria vaikeuksia erottaa harhajälki ja oma jälki (tai tarkemmin sanottu se ei tainnut niitä oikein erottaakaan..) ja viimein sitten jäljestäminen loppui kokonaan kun metsässä oli "marjastajia" joista se sai ilmavainun eikä halunnut enää laittaa nenää maahan ollenkaan. Treeni taisi olla vähän liian vaikea ja Kiran ajatus vähän liikaa hakumetsässä (sikäli ihan ymmärrettävää). Jätettiin leikki kesken ja saatiin ajaa lyhyt varajälki korjaukseksi, se meni onneksi ihan ok mutta yksi keppi jäi suoalueelle. Treenikaveri lohdutti että harvoin hyvistä hakukoirista tulee hyviä jälkikoiria :D Nyt olisi siis syytä olla hyvä hakukoira..! :D

Eilen oli kurssin viimeinen kerta ja meillä oli leikkimielinen jälkikoe (maasto-osuuksien osalta).  Kira lähti janalle ihan ok, vähän rauhallisesti (kävellen) mutta hienosti bongasi jäljen noin 10m ennen takamerkkiä. Itse vähän himmailin janalla että onko se nyt oikeasti jäljellä mutta sinne se metsään sen verran veti ettei auttanut kuin mennä perässä. Ja se oli oikea suuntakin jopa! :) Kaksi keppiä nousi, sitten Kiralla alkoi nousta nenäkin ja se hukkasi jäljen :O Keli oli kuuma ja hiostava ja maasto kuivaa mutta en nyt olisi odottanut että se ihan noin heti olisi hukannut jälkeä! Etsittiin sitä pitkät tovit, Kira toi minut nimittäin taas janan takamerkille ja minuutteja kului. Ohjaajan takahampaita alkoi tässä kohti vähän kiristää kun koira tuntui olevan sitä mieltä että ei voi mitään, sinne se hukkui. Se ei enää uudestaan edes janalta nostanut jälkeä... Otin liinan irti kun oltiin menty ympyrää hyvä tovi aluetta edestakas ja päätin käydä vielä katsomassa jos päästäisiin vähän matkan päässä jäljestä kiinni. Kiraa ei paljon tuntuneet etsinnät kiinnostavan :D mutta yhtäkkiä vähän matkan päässä se löi nenän uudestaan maahan ja alkoi jäljestää! Tultiin pian kolmoskepille jolla kytkin koiran uudestaan, kehuin ja palkkasin ja jatkettiin matkaa. Keppejä nousi vielä 2 lisää ja sitten tultiin jäljen lopulle jossa onneksi oli Kiralle supermieluinen iso purutyyny palkkana :) Se tuli nyt kyllä tosi hyvään saumaan, jälki oli meille vaikea vaikkei hirmuisen pitkä ollutkaan ja Kiralle hyvin mieleinen palkka oli tälle tosi hyvä vahvistus! 

Jälkikaaviosta katsoin, että Kira hukkasi jäljen toisen kepin jälkeen kulmassa (no se nyt toki olisikin kun suoralla olisi hukkunut...). Minulla oli keppipalkkana Kiralle mieleisiä broiskunsydämiä ja kyllä se tuntui niistä tykkäävän mutta ei ne taida sellaista taistelutahtoa Kiralle tuoda, että vaikeassa paikassakin haluaisi pitää oman jäljen varmasti.. Nyt täytyy yrittää saada tyyny jäljen loppuun sitten koska se voisi kyllä toimia motivaation nostattajana. Meillä on välillä ollut jäljen päässä jäljentekijä tyynyn kanssa ja se on toki toiminut nostattajana myös mutta valitettavasti viime aikoina myös nenän nostattajana eli se keino ei nyt ole hyvä idea jatkossa. Itselle tarvitsisin lisää koiran lukutaitoa että osaisin heti huomata kun ajamme kulmasta yli ja jälki hukkuu! Saas nähdä toiko tämä hyödyllinen harjoitus meille tarkkuutta ja keskittymistä molemmille. Aika takki auki lähdin itsekin jäljelle eilen, ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen fiilis.

Sattumalta iltapäivällä kun pääsin kotiin, vanha treenikaveri soitteli ja tuli asia puheeksi. Asko ehdotti että mitäs jos siirtäisin jäljen takaisin pellolle hetkeksi ja hakisin tarkkuutta kulmiin, esineilmaisuihin ja miksei harhoihinkin sieltä. Ei varmasti huonompi idea, tätä voisi hyvin kokeilla kuurina SM:ien jälkeen. :) Nyt keskitytään pelkkään hakuun ennen kisoja, treeniaika kun on rajallista kun kesälomatkin on jo pidetty. :(

Valiokello kilisee taas... JK3 Kira!!

Ei ole vielä ehditty ajaa yhtään 1,5km pitkää jälkeä eikä 50m janojakaan ole liikaa treenattu.. Kepit nousee vaihtelevalla menestyksellä. Tässä lähtökohta ekalle voittajaluokan jälkikokeelle :D Päätin lähteä kuitenkin yrittämään kun maastot tutut kivat Höytiän metsät eli ei pelkoa eksymisestä ja mietin myös että jätetään tottis kokonaan tekemättä jos jälki menee pieleen - ei se ota jos ei se annakaan :) Koetta edeltävänä yönä ei meinannut uni tulla silmään ollenkaan, pyörin vajaat 5 tuntia sängyssä ja pohdin kauhukuvia mitä kaikkea janalla VOI tapahtua :O Hyvä startti koeaamulle siis :D

Voittajan koirat lähti ensimmäisenä jäljelle ja arvoin meille ensimmäisen jäljen.  Se sattui olemaan ihan samassa paikassa, missä ajettiin avoimen luokan jälki vuosi sitten. Saatiin tulla janalle hetimmiten ja Kira tuntui bongaavan takamerkin hienosti. Se lähti ensimmäisellä lähetyksellä kuitenkin kävellen (??) takamerkkiä kohti, eteni noin puoliväliin mutta alkoi siinä kohti haistella oikealta puolelta. Meno ei näyttänyt siltä, että olisi jälkeä sieltä bongannut niin hetken päästä pyysin sen pois lähettääkseni uudestaan. Oltiin iloisesti solmussa liinassa vaan, en ollut huomannut että liina on oman nilkkani ympäri ja siihen meno sitten taas tyssäsi. Eikun irroittelemaan liina ja lähettämään kolmannen kerran :D Kira näytti tässä kohti hieman siltä että häpeää ohjaajaansa :D mutta onneksi lähti vielä takamerkkiä kohti, bongasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan ajamaan. Ei takajälkeä tällä kertaa siis! Tuosta epävarmasta lähdöstä janalta meni 2 pistettä, jana siis 38. 

Eka keppi oli hyvin pian janan jälkeen ja olin sangen iloinen Kiran bongatessa sen. Matka jatkui ja keppejä nousi, 4 ekaa keppiä kivasti mutta sitten meille tuli hukka. Huomasin että ollaan janan takamerkillä uudestaan ja hetki harhailtiin takajälkeä pitkin kohti autoa... Ei auttanut kuin kääntää koira ja lähteä etsimään hukkunut jälki. Kira onneksi bongasikin sen ja onneksi vitoskeppi nousi ihan pian siitä, saatiin uskonvahvistusta juuri oikeaan kohtaan molemmille! Kutonen puuttui vielä eikä aikaa ollut liikaa. Jatkettiin matkaa ja jälki hukkui Kiralta taas :O Tutuin kuvioin hetki harhailtiin ja sitten palattiin taas taaksepäin ja nyt Kira ajoi kulman, jossa jälki oli hukkunut, supertarkasti ja päästiin jatkamaan matkaa! Minä vilkuilin tuskaisena kelloa.. Tultiin pienen hiekkatien kohdalle, Kira tutki mihin suuntaan jälki jatkuu ja eikö sitä hiekkatietä tule auto! :D Kamalan hitaasti kuski ajoi meidän ohi ja jouduttiin odottamaan.... Vihdoin päästiin jatkamaan, Kira löysi tien yli hienosti ja melkein heti siinä oli se kovasti toivottu vika keppi! Jestas minkä työn koira teki!! :) Se kyllä todella ylitti itsensä jäljellä! Onneksi myös olosuhteet oli suotuisat, vähän tuuriakin tuossa tarvittiin ;) Jäljen jälkeen pisteitä kasassa 168.

Seuraavaksi suunnattiin tottikseen tutulle Höytiän kentälle. Taisi Kiralla olla aika hyvin valmistelutreenien eteenmenot mielessä kun sinne se tuntui olevan kokoajan lähdössä. :O Aloitettiin liikkeillä, seuraamisesta hyvä koska koira vinkui (mitä ihmettä!!) jonkin verrankin ja lisäksi varsinkin juoksussa tuli pomppuja, ilmeisesti muutenkin. Kaikki jäävät erinomaiset. Tasamaanoudossa lähti reippaasti, takaisintullessa tiputti lähelläni raville ja sitten luovutuksessa ohjaajalle kävikin moka. Olin jotenkin huonosti nostamassa kapulaa ja tuntui ettei se nouse ollenkaan. Annoin siis toisen irrotuskäskyn hätäisesti turhaan, Kira oli kyllä jo irrottanut... Olikohan erittäin hyvä. Hyppynoudossa Kiralta pieni rapsaus esteeseen mennessä ja takaisintullessa Kiralla kävi moka - kiersi esteen haistellen esteen jalkojen painona ollutta betoninpalaa :O Luovutukseen tuli tämän myötä sählinkiä - Kira jäi seisomaan ja jouduin pyytämään istumaan. Puutteellinen. A-nouto erinomainen, samoin eteenlähetys jossa nyt ekalla käskyllä maahan :) Jes! Paikkamakuu myös erinomainen ja pisteet yhteensä 92. 

Viimeisenä esineruutuun sitten. Tuuli suurinpiirtein vasemmalta joten aloitin oikeasta reunasta ja sieltä kiikutettiinkin aika samointein esinettä. Jatkoin vasemmalle päin ja hetken etsintöjen jälkeen löytyi toinen esine. Olin edennyt vasempaan kulmaan tässä kohti mutta pohdittuani löytyineiden esineiden sijaintia ja tuulensuuntaa, muutinkin mieleni ja siirryin takaisin oikeaa reunaa kohti :D Koirakin siirtyi tämän myötä enemmän oikealle ja sieltä löytyi se vika esine! :) Esineruudusta täydet 30 pistettä, aikaa en huomannut kysyä.

Yhteensä tänään siis tottis 92 ja maasto 198 eli 290 pistettä, I-tulos, luokkavoitto ja taas kilkattaa valiokellot meille...!! Huisia Kira! <3 Kiitos kun hoidit meidät pois metsästä keppien kanssa! <3

Hyvin ennustettu hakukoe 28.5.

Kerrotaan nyt tästä kauden ekasta hakukokeestakin tarkemmin, kun kaikista muistakin Kiran kokeista on blogissa niin tarkat kuvaukset itselle muistona :) Saarijärvellä hakuiltiin siis Markku Korhosen tuomaroimana viime lauantaina 28.5. Etukäteen koeviikon alussa vitsailin koetoimitsijana toimineelle kaverilleni, että laitahan valmiiksi Virkkuun Kiralle tottiksesta vaikka 95 ja maastosta 195, eikös se kuulostaisi kivalta pistesaldolta? Ja kuinkas sitten kävikään.. :D

Koepäivälle oli onneksi luvattu melko viileää keliä vaikka viikolla välillä lauantaille ennuste näyttikin jopa +20 ja auringonpaistetta. Todellisuus oli onneksi lämpöisimmillään +12 ja mukavan tuulista, tämä sopi meille paremmin kuin hyvin. Kokeessa oli vain 3 koiraa, toinen koira parinamme voittaja-luokassa ja treenikaverin koira alokas-luokassa. Koe aloiteltiin tottiksella, voittajan koirat aloittivat ja pari onnistui arpomaan itselleen toivomansa ekan numeron eli pääsi aloittamaan liikkeillä. Tämä sopi meille oikein hyvin, mielummin teenkin paikkamakuun ensin. :) Paikkamakuusta erinomainen, seuruu taisi olla erittäin hyvä (tuomari toivoi hieman parempaa harmoniaa kulkemiseemme ja lisäksi Kira vilkaisi L:n sakarassa nopeasti tuomaria, samoin henkilöryhmässä ehti nopsaan katsoa mihin oltiin menossa.) Jäävät sujuivatkin kivasti, istuminen oli ollut nopea ja hyvä, samoin valmisteleva osuus kunnossa, tästä erinomainen. Maahanmenossa itse maahanmeno kuulemma oikein hyvä, luoksetulo olisi saanut olla nopeampi ja peruasentoon siirtymisessä Kira jäi hieman vinoon, erittäin hyvä. Liikkeestä seisominen meni hienosti, siitä erinomainen. Tasamaanoudossa en saanut apujalasta huolimatta kapulaa kovin pitkälle... Kira lähti ripeästi ja tuli laukalla myös takaisin (JESS!), mutta hieman ripeämpi olis saanut silti olla, erittäin hyvä. Hyppy ja A erinomaiset, eteenmeno ihan jees mutta TAAS otti toisen käskyn että meni maahan. Olikohan hyvä? Yhteensä tottiksesta kertyi 95 pistettä eli parhaat pojomme voittajasta. Kovasti hyvä fiilis :) Vielä vähän olisi kiva saada noita sivullesiirtymiä paremmiksi ja noutojen välien seuruu oli nyt aika hukassa. Niin ja nyt taisi olla kolmas koe peräkkäin kun ei mene ekalla käskyllä maahan eteenmenossa. Sitä täytynee siis treenata :D Vauhtia ja voimaa tasamaanoutoon ja luoksetuloihin ja mitä näitä nyt aina on... Ihan valmista ei tuu ikinä :)

Maastoon suunnattiin sitten. Matkalla fiilistelin meidän tsemppibiisillä ja vähän meinasi liikutuskin vallata kun mietin miten lähellä valioituminen ja SM-kisaoikeus oikein onkaan! Päästiin odottelun jälkeen hakuradalle toisena. Ei ollut ihan helppoa metsää, raskas pohja juosta ja puustoa ja mäkiä ja kumpareita. Aloitin vasemmasta kulmasta, Kira meni vähän vinosti eteenpäin, kutsuin jo vähän niinkuin pois sen laittaakseni uudestaan mutta korjasikin hieman etukulmaa kohti siinä joten päätin hyväksyä tuon ja laittaa oikeaan kulmaan. Se meni hyvin ja Kira taisikin tässä kohti sitten nostaa ekan maalimiehen oikealta. Ilmaisu meni myös hyvin, tuomari oli nähnyt että Kira oli hetken piilolla pohdiskellut ja tarkistanut arkkua ennenkuin alkoi haukkua. Koska tuuli tuli takaamme (keskilinjan suuntaisesti) ja alla oli jo löytö oikealta, en jäänyt hinkuttamaan vasempaa etukulmaa vaan jatkoimme rataa. Ja tuntui että aika pitkästi jatkoimmekin ennenkuin Kira oli juossut rataa jonkin matkaa eteenpäinkin hajun perässä ja nosti toisen ukon n. 250 metristä oikealta. Taas jälleen kerran olin sekaisin askelissa 200 merkin jälkeen mutta suurinpiirtein olin saanut laskettua noin 50 askelparia ja vähän alkoi hirvittää liikkua kovasti eteenpäin enää. Koska Kira oli kulkenut hyvän matkaa oikealla puolella rataa toista maalimiestä nostaessaan, laitoin 2 pistoa peräkkäin vasemmalle ja sitten vasta oikealle. Kira lähti vielä ihan mukavalla motivaatiolla, kävi syvällä metsässä ja tuli sitten hieman edempänä minusta keskilinjan yli ja jatkoi sujuvasti vasemmalle puolelle. Seisoin paikallani ja katsoin että sinne sujahti :D Koska ei tehnyt mieli enää pahemmin itse liikkua, niin annoin koiran mennä. Kira etsi hetken, olin juuri kutsumassa sitä pois kun näin että nenä nousi ja sieltähän se viimeinen ukko löytyi. Se oli Kiran mielestä ihanin Saija, joten hieman kimakasti piti haukkua ja haukussa oli pieni taukokin nyt. Siitä taisi mennä yksi vai kaksi pistettä ja työskentelystä tuli muutama vähennys kun suotta olin itse liikkunut keskilinjalla sivusuunnassa liikaa. Kokonaisuudessaan hikisessä radassa meni hieman alle 15 minuuttia meiltä eli ihan läpihuutojuttu ei tuo maasto ollut! Pisteitä saatiin 165 ja olin tosi tyytyväinen Kiran työskentelyyn! Se teki hienoja syviä pistoja ja kääntyi aluetta aina eteenpäin. Hyvä Kira! :) Pientä laittoo vielä mutta selvästi eteenpäin on syksystä tässäkin menty!

Hakuradan jälkeen oltiin ainoa koirakko kiinni tuloksessa, muilla valitettavasti jäi tulostoiveet hakuradalle. Laskin että ykköstuloksesta uupuu 10 pistettä eli yksi hyvä esine riittää! ;) Ruutu oli samanlaista haastavan näköistä maastoa kuin hakurata. Tuomarin kättelyn jälkeen suunnistin ihan vasempaan reunaan lähettämään Kiran ja se lähti hyvin mutta suuntasi aika pian ruudun ulkopuolelle vasemmalle. Hetken katselin sen menoa kunnes pyysin sen takaisin ruutuun. Se tulikin takaisin ja samantien nappasi ensimmäisen esineen. :) Jatkettiin ruutua oikeaa reunaa kohti ja aika nopealla tahdilla nousikin loput kaksi esinettä. Esineruutu tuntuisi nyt olevan melko hyvässä vedossa! Esineistä 30 pistettä eli yhteensä sitten tehtiin ne vitsillä toivotut pisteet - tottis 95 ja maasto 195! Ja näin myös saatiin viidellä hakukokeella Kirasta valio!! Wuhuu! :) Super-Kira <3 <3

Kuva Jutta Niemelä

5-vuotias käyttövalioni

Oltiin Kiran 5-vuotissynttäripäivänä itse reissussa joten kakkukuvat jäi tänä vuonna harmillisesti ottamatta oikeana päivänä. Tässä kuitenkin kakkukuva 5-vuotiaasta murusta, napattu lauantaina kun meillä oli muutenkin suuresti aihetta juhlaan.

<3 <3

Kaksi vuotta sitten toteutui pieni haaveeni ensimmäisestä PK-kokeestamme (JK1). Lauantaina tehtiin suuresta unelmasta totta, kun Kira saavutti kolmannen ykköstuloksensa haun 3-luokasta (tottis 95 ja maasto 195) ja on näin ollen haun tuore KÄYTTÖVALIO!!

KIITOS treenikaverit, KIITOS kasvattaja ja koko Giramin-porukka, KIITOS kaikki jotka ovat meitä matkan varrella auttaneet! Suoraan viidellä hakukokeella, kaikki ykkostuloksella - Kira-muru, olet NIIN super! <3 Minulle olet painosi arvosta kultaa <3

FI KVA HK3 EK2 JK2 BH Giramin Elfrida

Täyden kympin tyyppi

 

Meidän Aatu-murunen täyttää tänään täyden kympin! <3 Hurjasti ONNEA Aatu! <3 

K-S Belgien vuoden palveluskoira 2015

Kira palkittiin vuoden palveluskoirana edellisvuoden tapaan :) Tatzi-mummo on aikanaan napannut pystin 4 vuotta peräkkäin joten on meillä sukupaineita tähän vielä muutamalle vuodelle ;)

Kuva Jutta Niemelä

Uusi treenivuosi 2016 käynnistetty

Vielä uuden vuoden aattona lenkkeiltiin näin lumettomissa maisemissa, vaan nytpä on sitten sitä lunta ja on muuten sitä pakkastakin.

 

Oikea talvi on tietysti ihan kiva juttu, mutta kyllä tässä alkaa olla sekä oma että koirien (no okei, vain Kiran :)) hermo koetuksella, kun ei pääse lunnolla lenkkeilemään. Tällä viikolla kylmimmillään mittari näytti maanantai-aamuna -35,2 että pitkiä lenkkejä ei tosiaan ole menty. Aatulla tahtoo palella tassuja liikaa heti kun mittari tippuu -20 ja sitä lämpöisemmällä kelillä taas lenkki menee tassujen putsailuun lumipaakeista. Niinpä kylminä pakkaspäivinä hurautin Aatulle yksinkertaiset fleece-tossut ja johan alkoi vesikoirakin kulkea! :)

Tarvikkeille tuli hintaa alle 4€ ja yllättävän hyvin ovat tuntuneet tuovan avun tassujen kanssa, vaikka ohkaista kangasta vain ovatkin. Kira sai myös oikein kylmiä päiviä varten omat tossut, mutta toisin kuin Aatulla, Kiran jalassa ei tahdo tossut pysyä. Liian kova kyyti ilmeisesti :D

Kun näin kylmänä nyt starttasi tämä alkuvuosi niin on tullut todettua, että onneksi nykyään on lämpöiset treenihallit keksitty! Vuosi on korkattu tottistreenien osalta hallitreeneillä tutulla teemalla eli seuraamisen korjaamisella. Jostain syystä Kiran paikka on taas hypännyt liian eteen joten sen korjailulla on nyt lähdetty liikkeelle. Eiköhän se tästä taas kun alkutalvi hinkataan..! Kira kävi myös eilen osteopaatilla ja oli onneksi vallan hyvässä kunnossa. Vähän vasen puoli oli jälleen kireämpi kuin oikea mutta ei mitään hälyttävää. Jotta eikun kovaa käyttöä vaan, niinkuin osteopaattikin kannusti! :D