31.8.2021

Kuukausi ilman Kiraa

Perjantaina Kira tuli takaisin kotiin 😰😓💔 ja sunnuntaina tuli ensimmäinen kuukausi Kiran kuolemasta 😭 On ollut vaikea kuukausi 😢 Toivottavasti ikävä tästä pikkuhiljaa alkaisi helpottaa eikä kaikki ihanat muistot vain itkettäisi. On niin kamala ikävä 😭😭💔



2.8.2021

Kaikki voi muuttua hetkessä.. Elämäni kamalin viikko :(

 Meillä oli kovasti tavoite vielä tällä kaudella saada Kirasta vepevalio, kun valitettavasti kaikki viime vuoden vepekokeet menivät koronan myötä. Onneksi Kira oli vielä hyvässä kunnossa ikäisekseen ja innoissaan kun pääsi edelleen vepeilemään. Keskiviikkona 21.7. oltiin normaalisti treeneissä ja saatiin hyvät kenraalitreenit alle lauantain vepekoetta ajatellen. Kira teki vientiä ja renkaan haun eli aika kevyet liikkeet ja oli ihan täysin oma innokas ja taitava itsensä 💖 Kotimatkalla pysähdyin käyttämään koirat iltalenkillä ja huomasin heti ottaessani Kiran autosta, että se ontui/kevensi oikeaa takajalkaa vähän hassusti 😔 Ei nyt mitenkään suunnattomasti mutta kuitenkin. Käytiin jalkaa sitten varulta näyttämässä torstaina jo eläinlääkärissä ja samalla peruin koepaikan. Kira ei aristanut jalkaa mitenkään mistään kohti erityisemmin ja eläinlääkäri epäili että kyseessä on lihasvenähdys. Kira sai oikeaan jalkaan laserhoitoa. Samalla näytin pientä pattia, jonka löysin edellisiltana Kiran vasemmasta kyljestä jalkaa kopeloidessani.. Ell otti patista ohutneulanäytteen ja suositteli patin poistattamista. Ohjeeksi kipulääkettä ja lepoa ja jalan pitäisi alkaa siitä paranemaan. Eläinlääkäri totesi, että ei ensisijaisesti vaikuta polvivammalta, kun polvi ei ollut turvonnut tai kipeä ja Kira antoi jalkaa taivuttaa normaalisti, mutta tätäkään vaihtoehtoa ei voinnut varmaksi sulkea pois.

No, valitettavasti jalka ei lähtenyt menemään paremaan suuntaan vaan perjantain koittaessa tilanne oli selvästi huonompi. Kira ontui jalkaa selvästi enemmän perjantai-iltana. Yö oli kamala, koira oli levoton ja kipeän oloinen, läähätti.. Tuli viereeni, kävi pötkölleen, sätki kipeää jalkaa suoraksi ja nousi ylös. Tätä kesti pitkään, annoin kipulääkettä ekstraa ilman mitään apua, yritin pitää jalan päällä kylmäpussia ja olin tavattoman huolissaan. Selvää oli, ettei nyt kuitenkaan ollut lihasvenähdyksestä kyse... Selvittiin jotenkuten vähillä unilla lauantai-aamuun ja soittelin heti aamusta kahdelle Jyväskylässä auki olevalle klinikalle, tarvittaisiin ainakin tujumpaa kipulääkettä että selvitään maanantaihin asti ja päästään omalle eläinlääkärille. 

 

Kira hakeutui lähelleni kun soittelin eläinlääkäriin :(

Sain meille ajan puolillepäivin Omaeläinklinikalle Jyväskylään. Siellä eläinlääkäri tutki Kiran tarkasti, sanoi että epäilee että polvesta on mennyt ristisiteet koska nyt Kira hieman aristi polven tutkimista eikä jalasta muuten löytynyt vikaa. Kira sai kipupiikin ja saatiin resepti Tramaliin. Kipupiikki auttoikin onneksi tosi hyvin Kiran oloon, se nukkui koko loppupäivän lauantaina. Videolta näkyy, miten Kira potkii jalkaa suoraksi.  

Ja lääkärissä

 


Sunnuntai ei tuonut meidän eloon mitään muuta uutta, kuin että Kiran maha oli mennyt kipulääkkeistä sekaisin 😢 Edelleen se oli kolmijalkainen. Päästiin maanantaina omalle eläinlääkärille, Kiralle annettiin rauhoite kuvausta ja polven tutkimista varten. Se ei olisi millään malttanut käydä unille, Saijakin kävi sitä välillä hoputtamassa että nyt nukkumaan 😅 kun pitäisi muidenkin päästä röntgeniin kuvausta varten... No viimein koira nukahti riittävästi ja siltä kuvattiin laajasti molemmat takajalat ja lonkat. Polven ristisiteet eivät olleet menneet vaikka tämä oli alunperin vahvin veikkaus joten kun kuvatkaan eivät mitään osoittaneet ja kipu paikantui polveen, niin vahvin epäilys oli että polvesta on mennyt kierukka. Alettiin etsiä kuumeisesti paikkaa, missä Kiran polvi voitaisiin leikata tähystämällä, ajankohta tälle oli nyt vaan hankala kun moni ortopedi oli parhaillaan kesälomalla... Meidän eläinlääkäri oli seuraavana päivänä eli tiistaina saanut konsultoitua ortopediä, joka oli sitä mieltä, että ei kuulosta mahdolliselta, että polvesta olisi mennyt kierukka ilman että ristisiteet ovat menneet. Ortopedi kehoitti tarkistamaan tulehdusarvot koiralta ja sehän sitten tehtiin ti. Tulehdusarvot olivat 80 kun raja-arvo on 10. Nyt alkoikin vaikuttaa ettei polvi ole mitenkään mennyt rikki vaan Kiralla olisi niveltulehdus, joskis epätyypillisin oirein. Ell muistutti tässä kohti, että ei voida kuitenkaan sulkea pois, etteikö kyse olisi kasvaimesta. Kiralle aloitettiin antibiootti ja suunnitelma oli aloittaa siihen rinnalle torstaina myös kortisoni, jos jalka ei ole mennyt parempaan suuntaan. Saatiin myös vatsalle tukilääkitystä, ettei tarvitse mahakipuja enää tässä samassa kärsiä. Kira sai taas tiistaina pyynnöstäni kipupiikin lääkärissä ja tiistai menikin ihan ok, maha parempana mutta edelleen kolmijalkaisena kyllä. 

💖💖💖

Keskiviikkona alun toiveikas olo "jos tämä olisi niveltulehdus niin oi miten mahtavaa olisi" alkoi hälvetä kun koira oli edelleen kolmijalkainen eikä tilanne mennyt yhtään parempaan. Takana oli kuitenkin onneksi hyvin nukuttu yö kun kipupiikin voimin Kirakin nukkui hyvin. Menettämisen pelko ja ahdistus koiran voinnista oli kuitenkin kokoajan läsnä 😰 Keskiviikon ja torstain välinen yö oli taas kamala, Kira oli kipeämpi eikä missään ollut hyvä 😭 Se sätki/potki kipeää jalkaa ja vaan läähätti läähätti läähätti... Minun sydän särkyi kun en voinut auttaa sitä. Onneksi viimein tupla-annos Tramalia takasi meille vähän unta. Aamulla huomasin, että Kiralle oli yön aikana ilmestynyt iso turvotusalue kaulaan 😭😰 Nyt viimeistään aloin tosiaan pelätä pahinta. Saatiin aika lääkärille jälleen kerran 14:45.


 

Pötköteltiin Kiran kanssa vierekkäin patjalla lattialla, syötiin vähän lisää Tramalia ja odotettiin lääkäriaikaa. Kiran ikenet olivat kovin vaaleat ja se oli niin kovin väsyneen oloinen. Tiesin jo, mitä on tulossa, mutta en vaan halunnut uskoa. 


Niin kipeä rakas 😭😭

Eläinlääkärin pihassa istuttiin yhdessä auton takakontissa ja odotettiin meidän vuoroa. Kira oli hirveän väsynyt, mutta nousi kuitenkin ylös katselemaan, kun ihmisiä meni ohi. Voi rakas kun vaan voisin jotenkin sinut pitää vielä... 😰😭😭💔💔



Eläinlääkäri otti meidät vakavana sisään ja tutki kaulan patin. Hän katsoi myös kipeää jalkaa uudestaan ja totesi, että huomasitko että tännekin on tullut tuollainen patti? Ei ollut vielä maanantaina 😰 Sovittiin, että rauhoitetaan Kira ja otetaan pateista ohutneulanäytteet. Sen jälkeen voitaisiin vielä tarvittaessa kuvata koko koira, mutta minä tiesin jo, ettei ole tarvetta. Kun lääkäri haki rauhoitteen, silittelin Kiraa ja löysin sen kyljestä taas uuden patin 😰😭 Siinä missä maanantaina Kira ei meinannut nukahtaa rauhoitteesta millään, niin nyt se kävi samantien huokaisun kanssa unille. Kivut helpottivat ja oli vihdoin hyvä olla 😭💔💔 Ohutneulanäytteet otettiin ja lääkäri kertoi niissä kaikissa näkyvän samannäköisiä soluja, niitä pahoja, jotka viittaavat pahalaatuiseen kasvaimeen. Sanoin, että eiköhän me laiteta Kira unille ja niin eläinlääkäri haki lopetusaineet. Minä vielä silittelin Kiraa ja kerroin miten tärkeä ja rakas se minulle on, ja miten hirveän kiitollinen olen kaikesta, mitä se on minulle antanut 😭😭 Siihen asti, kun Kira oli nukutettu, sain jotenkin pidettyä itseni kasassa mutta sen jälkeen itkusta ei enää meinannut tulla loppua. En ikinä olisi voinut uskoa, että meille käy näin 😰😭💔 Että viikossa terve koirani kuolee käsiini, enkä voi tehdä mitään sen auttamiseksi 😭💔Mutta tärkeintä on, että Kiraan ei satu enää ja sen on nyt hyvä olla 💖

 

Ohutneulanäytteet lähtivät patologille ja niistä ehkä aikanaan selviää jotain. Minä epäilen, että Kiralle tuli lymfooma eli imusolmukesyöpä.. Takajalan patti oli selvästi imusolmukkseen kohdalla ja kaulan patti myös hyvin lähellä. Jälkikäteen kaikki tuntuu niin selvältä mutta enhän minä halunnut millään uskoa, että näin käy ja ihan hetkessä kaikki... Kira oli ehkä hieman tavallista väsyneempi heinäkuun mutta toisaalta oli ennätyskuumaa hellettä viikkotolkulla, ihmekös tuo. Jälikäteen ajatellen se myös yski välillä viimeisen viikon aikana. Luulen, että kasvaimia oli sisällä jo niin, että jalan oireilut ja yskiminen liittyi siihen. Mitään jossiteltavaa ei itselle jäänyt, en olisi voinut tehdä mitään erilailla enkä mitenkään pelastaa Kiraa 😭😰💔 Pystyin vain olemaan sen vierellä, silittämään ja yrittää helpottaa kipuja ja sen tein. Anna anteeksi rakas, etten tajunnut aiemmin mistä on kysymys enkä pystynyt auttamaan sinua paremmin 😭😭


Kira oli semmoinen sielunpuolikas ja elämäni koira, että sen kuolema tuntuu kuin minusta puuttuisi iso pala 😭😭💔 Koti tuntuu kamalan tyhjältä ilman sitä, vaikka se enimmäkseen pysyttelikin omalla nojatuolillaan takkahuoneessa. Monesti päivässä luulen kuulevani, miten se hyppää tuolilltaan ja rapistelee keittiöön katsomaan, mitä täällä syödään ja mahtaako hänellekin tippua jotain.. Ja monesti luulen kuulevani, miten se hyppää takaisin tuoliinsa, käy kerälle nukkumaan ja huokaisee. Voi Kira, on niin kamala ikävä sinua 😭😭💔 Mutta joka treenissä, joka kokeessa, joka lenkillä kuljet aina kanssani 💖 Aina sydämessäni, aina mukanani 💖💖

1.8.2021

FI KVA EK3 HK3 JK3 IFH Giramin Elfrida 

8.5.2011 - 29.7.2021 

 
Kira, minun maailman rakkain sielunpuolikas on poissa ja minun sydän on tuhantena palasena 💔
 
Kaikkemme yritettiin, mutta syövän edessä meidän oli pakko luovuttaa. Vielä viikko sitten  treenattiin vepetreeneissä normaalisti tietämättä mitään tulevasta, Kira oli oma taitava ja innokas itsensä 💖💖 Onneksi leikittiin ja syötiin treeniherkut ja onneksi muistin kertoa, miten supertaitava ja huikea olet 💖💖 Maailman paras koira 💖💖💖
 
En luovu susta koskaan vaikka irti päästänkin 😭💔💔

7.5.2021

Täyden kympin Kira!

Maailman paras, tänään virallisestikin täyden kympin Kira 😍😍💖💖😍😍💖💖

Elämäni koira, paras harrastuskaveri ja uskollisin ystävä 💗💗












Sanat ei riitä kertomaan, miten kiitollinen hänestä olen
💖

19.11.2020

Rimpeli 1v!!

Hän on jo vuoden..!! 😍🤩😍 

Rimman synttärit oli 2.11. ja tätä kirjoittaessa tyyppi on asunut meillä 6kk ja 2 päivää 😌 Olen niin iloinen, että Rimma muutti meille! Että uskalsin ottaa vanhemman pennun ja ylipäätään pennun vauva-arjen keskelle! Välillä on tietenkin ollut vähän raskasta vauva-arjen ja nuoren energisen koiran kanssa mutta Rimma on ihan timanttinen tyyppi ja tuonut ihan hurjan paljon iloa ja menoa elämään💎🌟 Hän on osoittanut olevansa huikean hieno harrastuskoira lajiin kuin lajiin ja myös upea perhekoira lasten kanssa kotona ❤️ Sosiaalinen, hyvä hermoisen oloinen, iloinen, touhukas ja aina valmiina mihin vaan. Tykkään ihan hurjasti ❤️

Niin kiltti kaveri lapsille ❤️

Vähän lellipentu 🤭

Aina kuulolla 

Hieman hupsu touhottaja

"En tiiä mihin meet mutta lähden mukaan"

Ja söpö!

Kaunis

Mielellään aina siellä missä minäkin ❤️

❤️❤️



Paljon paljon ONNEA Rimma-murunen! 💖😘