Blogin takana on koirien omistaja ja ohjaaja Kati, eläinhullu pienestä pitäen. :) Lapsuudesta nuoruuteen harrastin ratsastusta, myöhemmin hankin gerbiilejä ja kun opinnot alkoivat olla loppusuoralla, toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni omasta koirasta. Aatu muutti pienenä karvapallona elämääni ( ja muutti elämäni :)) toukokuun lopulla 2006.
 |
Aatu-pieni toukokuussa 2006 ekoja päiviä kotona
|
Aatun kanssa päästiinkiin tutustumaan monenmoisiin harrastuksiin - ja koiran kouluttamiseen noin muutenkin kun tyyppi ei ollut ihan helpoin kaveri ensimmäiseksi koiraksi. Aatu
on laittanut minut melkoiseen
koirakouluun! Toisaalta Aatu on ollut tosi hyvä opettaja ja hauska koira kaikkine persoonallisine piirteineen. Aatun
ansiosta olen joutunut todella miettimään niin
koulutusmenetelmiä kuin oman käytökseni vaikutusta koiraan. Helpon
koiran kanssa olisin päässyt huomattavasti helpommalla, Aatun kanssa
olen joutunut opiskelemaan ja kyseenalaistamaan asioita ja sillä tiellä
ollaan edelleen. Iso kiitos Aatulle siitä,
että se on opettanut minulle paljon ja antanut niin paljon virheitäni
anteeksi! Nykyisellään elo Aatun kanssa on suurinpiirtein vaivatonta, ikä on tuonut vähän järkeä ;) Varautuneisuus on onneksi helpottanut hieman iän ja treenin myötä, mutta ei tietenkään koskaan poistu koirasta kokonaan. Harrastuskoira-näkökulmasta
Aatussa on kivasti saalisviettiä ja taistelutahtoa. Hermoja olisi voitu
tähän pakettiin tosin ottaa vähän enemmänkin. :)
 |
Aatun TK2-tittelin palkkiohetki - taitavalle koiralle hamppari :) |
Aatun kanssa harrastellessa kyti taustalla myös ajatus
vähän toisenlaisesta harrastuskoirasta, semmoisesta "ihan oikeasta palveluskoirasta". Kira on pitkän haaveilun ja suunnittelun tulos - toisen
koiran hankinta otti nimittäin aikaa useamman vuoden. Belgistä haaveilin jo ensimmäistä koiraa ottaessa, mutta ajattelin että rotu on
liian vaativa kokemattomalle omistajalle. Rotuvaihtoehtoja toiseksi
koiraksi oli
harkinnassa myös muita, lähinnä bortsu, jossain vaiheessa myös aussie ja muista belgimuunnoksista tervu tai grotsku mutta aina
vain
ajatukset kääntyivät maliin. Se vain tuntui kaikista eniten omalta,
eikä
mikään muu rotu (tai muunnos) tuntunut samalta. Sopivan pennun etsiminen
otti myös
oman aikansa, koska nyt tietoa oli vähän enemmän takataskussa kuin
ensimmäistä koiraa ottaessa ja vaatimukset tätä myöten korkeammalla.
Ihan puhtaasti käyttölinjainen koira ei tuntunut omalta ensimmäiseksi maliksi varsinkaan kun ei tarkoitus
ole harrastaa suojelua. Yksi tärkeä kriteeri koiralle oli, että sen
kanssa pitäisi pystyä elämään kotona normaaliarkea vaivattomasti.
Etsiskelin sopivaa sekalinjaista pentua ja muutamaan tulevaan
pentueeseen kävinkin tutustumassa. Tällä kertaa halusin ehdottomasti tavata pennun molemmat vanhemmat ja mielellään
sukua taustalta pidemmältikin.
Giramin-koiria
tiesin ja olin tavannut ennenkin ja pitänyt niistä
kovasti, mutta luulin ettei Miialta ole pentuja tulossa lähivuosina.
Sattumalta törmäsin Kiran emään Maisaan rodun
tokomestaruuskisoissa elokuussa 2010 ja ihastuin Maisaan heti. Sille oli
kuulemma mahdollisesti pentue suunnitteilla seuraavalle
keväälle joten tämä tuntui ehdottomasti hyvin kiinnostavalta
vaihtoehdolta! Maisaan sain vielä tutustua tarkemmin kun Maisa oli
meillä melkein viikon hoidossa helmi-maaliskuussa 2011. Kiitos Taina kun
luotit Maisan hoiviini! <3
 |
Maisa maaliskuussa 2011 |
Arvelin että Miia valitsee
pentujen isäksi sellaisen uroksen, josta itsekin pidän ja näinhän siinä
kävi, että Lupen ensimmäistä kertaa nähdessäni oli reaktio "vau mikä
koira!" Jo 3-vuotiaana Luppe oli saavuttanut MM-pronssia 2011
Belgiassa mondioring cat1-luokassa ja vuotta myöhemmin luonnetestistä
sai pisteitä kasaan 291!
 |
Luppe kesäkuussa 2011 |
 |
Pikku-Kira 6vkoa kasvattajan luona <3 |
Toisen ja toisenlaisen harrastuskoiran saappaita täyttämään tuli siis piiiitkän
odotuksen jälkeen Kira kesäkuun lopussa 2011. Kiran myötä olen päässyt
elämään todellista koiraharrastuselämää ja aivan mahtavaa on ollut
opetella yhdessä koiran kanssa eri lajien ja koiraharrastuksen saloja,
vaikka se ei aina niin helppoa aloittelijalle olekaan. Niin paljon on
opittavaa! Alussahan tässä vasta ollaan, mutta onneksi on ollut ja on
jatkossakin viisaampia neuvomassa ja opastamassa että päästään
eteenpäin. Ja onneksi on ihana koira! :)
 |
Kiran kanssa hakutreneeissä heinäkuussa 2012, kuva Aki Korhonen |
Jos tuli asiaa, laita kommenttia blogiin tai sähköpostia katij.leppanen(at)gmail.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti