Aatun kanssa on edellisen päivityksen jälkeen vietelty jonkin aikaa
sairaslomaa, mutta nyt on päästy taas treenaamaan ja touhuamaan
normaaliin tapaan. Käytiin siis syyskuussa vielä tokokokeessa
Pihtiputaalla, mutta valitettavasti se oli aivan turha reissu meille.
Aatu murisi tuomarille kentälle mentäessä niin, että tuomari joutui
valitettavasti hylkäämään meidät. :( Jahka olin pari päivää keräillyt
itsetuntoani tuon jälkeen, täytyi todeta että koira oli jo tuota ennen
ollut tavallista äreämpi. Niinpä samalla kun varasin Aatulle
kastorointi-aikaa (tämä on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa),
varasin myös verikokeet ja selän röntgen-kuvauksen, jotta voidaan
ainakin varmistaa ettei mitään fyysistä ongelmaa ole käytöksen taustalla
(kiitos Anna tsempityksestä ja neuvoista, taas...!).
Aatu kävi siis eläinlääkärissä 24.9., samalla poika tosiaan
kastoroitiin ja tutkittiin tarkemmin. Verikokeista ei löytynyt mitään,
haima, maksa ja kilpirauhanen, kaikki ok. Samoin selän röntgen-kuva
näytti kuulemma ihan hyvältä, ei mitään hälyttävää tässäkään ja aiemman
eläinlääkärin epäilyistä poiketen EI YLIMÄÄRÄISIÄ LANNENIKAMIA! Hienoa
sinänsä, että mitään terveydellistä vikaa ei löytynyt. Leikkauksen
jälkeisen sairaslomapätkän jälkeen jo varattua hieroja-aikaa odotellessa
Aatu satutti toisen koiran kanssa leikkiessä selkänsä (tai tässä vasta
selvemmin alkoi oireilemaan, tiedä sitten oliko selkä kipeä jo
valmiiksi) ja hierojalla löytyikin taas jumeja sitten. Selkä tuntuu
tosiaan kipeytyvän ja menevän jumiin aika usein, joten aika varovaisesti
suhtaudun edelleen esim. isojen esteiden hyppyyttämiseen, vaikkei sitä
ylimääräistä nikamaa selässä olekaan.
Nyt käytös on taas mennyt vähän parempaan suuntaan, ollaan naksuteltu
ja tehty kivoja juttuja yhdessä. Helpompaa itsellekin taas, kun koira
on rennompi ja on itsekin helpompi olla rennompi - meillä on tämä
ikuinen oranvanpyörä mutta onneksi se pyörii parempaan suuntaankin
välillä. :) Eiköhän tämä tästä taas, nyt harjoitellaan tuomarin
kohtaamista ihan konkreettisesti, pienissä paloissa ja hartaudella. Aina
sitä vaan palataan takaisin niihin perusteisiin, että tämän luonteisen
koiran kanssa asiat on pakko opetella pienissä paloissa ja huolella!
Aatu on toipunut kastoroinnista hienosti, ensimmäinen yö oli meillä
uneton mutta sekään ei niinkään kipujen vuoksi, vaan siksi että Aatu
pelkäsi kauluria.. Sen jälkeen vaihdettiin kotitekoisiin
haaremi-housuihin eikä ongelmia ollut sen koommin. Vielä aikaista sanoa,
onko luonteeseen tullut mitään muutoksia. Lähinnä ajatuksena oli, että
koska kyseessä ei ole jalostuskoira, sen on ihan turhaa hössöttää
naisten perään. Kesällä käytiin eläinlääkärissä omituisen takapuolen
oireilun vuoksi ja eläinlääkäri epäili tuon oirehdinnan johtuvan
osittain eturauhasesta. Tunnusteli Aatun eturauhasen ja oli sitä mieltä
että Aatu onkin aika superuros! ;) Suositteli myös leikkauttamista,
koska epäili että eturauhanen tulee jatkossa vaivaamaan enemmän.
Yksi ajatus tämän kastoroinnin taustalla on myös tulevaisuuden
suunnitelmissa - toiveissa olisi kovasti että Aatu saisi keväällä
pikkusiskon! :)