Kuonot kohti Uutta Vuotta 2012!

Tavoitteet ensi vuodelle:

Aatu

-voittajan liikkeet koevalmiiksi (lähinnä tunnari ja kaukot on vielä ihan kesken). Jos siltä tuntuu niin starttaus kokeissa myös mutta tästä en ota paineita. Kunhan pidetään treeneissä hauskaa! Hurjasti toivon että Aatu pysyy ensi vuonna mahdollisimman terveenä!

Kira

-jäljen siirto myös metsään ja eteneminen vaikeampaan

-haussa jatketaan hajunhakemista, toivottavasti menestyksekkäästi ja löydetään maalimiehille semmoiset ruoat/lelut että alkaa neitiä innostamaan

-ja esineruutua pakko alkaa treenaamaan kun olen tyystin sen tähän asti unohtanut! Toisaalta nyt kun vähän edes on noudon alkeita hanskassa niin ehkä helpompi aloittaa esineruututreenit

-tottis/toko on tarkoitus viedä eteenpäin mutta koepaineita en ota vielä ensi vuodelle. Hosuen ei tule kuin miten se nyt menikään..

-agilityssä jatketaan treenejä ja toivotaan että ohjaaja oppii yhtään ohjaamaan!

-mahdollisesti loppuvuodesta terveystarkastukset

-mahdollisesti kesällä/syksyllä näyttelykäynti

Kati

-lupaa panostaa koiriin yksittäin, enemmän yksilölenkkejä kummallekin ensi vuonna

-yrittää opetella aina paremmaksi koirankouluttajaksi ja -palvelijaksi -> vuoden tärkein tavoite oppia leikkimään Kiran kanssa

-yrittää jatkossa päivittää blogia useammin, treenipäiväkirja on huono treenipäiväkirja jos ei siellä kerrota treeneistä! Muutenkin suunnitelmallisuutta lisää treeneihin.

Katsaus vuoteen 2011

Ylihuomenna vaihdetaan uuteen vuoteen. Tänä vuonna tuntuu tapahtuneen paljon! Paperille laitettuna ei kuulosta kummoiselta mutta harrastusrintamalla Aatu saavutti tokossa TK2-tittelin (vihdoin!). Koekäyntejä kertyi 2 kappaletta, treenejä toki hieman enemmän. Sinänsä huisia että viime helmikuussa en ollut varma kehtaanko viedä Aatua Korrin Suskin koulutukseen, niin levällään pakka oli tottistelun kanssa. Eteenpäin on siis menty koska nyt jo suuri osa voittajan liikkeistäkin on hanskassa! Luoksepäästävyyden kanssa tehtiin hurjasti töitä ja sen kyllä huomaa, joskin tämä lienee kokeiden osalta semmoinen taito mitä on vaan pakko jatkuvasti treenata ja treenata. Ihan silläkin että uskon ja luotan sitten itse että homma sujuu ja Aatu osaa. Koulutuksissa käytiin siis helmikuussa Suskin tottispäivässä, toukokuussa Tommy Wirenin koiran aggressio-seminaarissa, toukokuussa vesikoiraleirillä ja heinäkuussa Riikka Pulliaisen tokopäivässä. Lisäksi Hanna koutsasi meitä kevään ja syksyn kursseilla. Voittajaa kohti mennään mutta ilman (koe)paineita.

Vuoden isoin juttu oli tietysti kauan odottamani pentuprojektin käynnistyminen. Helmi-maaliskuun vaihteessa sain mahtavan tilaisuuden tutustua Kiran emään paremmin, kun Maisa tuli meille viikoksi hoitoon. Kiitos Taina vielä tästä, meillä oli tosi ihana viikko (ja Maisahan on aivan ihana, se tunne vaan vahvistui kun pääsi paremmin koiraan tutustumaan).

 Maisa maaliskuussa 2011, kuva A.H.

Kun urosvalintaa ei tarvinnut enää jännittää, tuleva sulho vaikutti tosi hyvältä, niin alkoi astutuksen odotus. Ja kuukausi vielä lisää odotusta ultraan. Tuuletukset oli hillittömät kun Taina soitti että 7-9 pientä vipeltäjää näkyi Maikun massussa! Pennut syntyivät vihdoin äitienpäivänä 8.5. Tyttöjen määrää jännitin, mutta juuri tilatut 3 kappaletta niitä tuli. <3 Viimeinen pentu syntyi vähän muita myöhemmin, oli melkein musta ja vähän pidempi karvaisen näköinen. Tervuksikin jopa epäiltiin. Likka oli päättäväisen oloinen, vahva tyyppi. Huuto kuulemma kuului jo ennenkuin kalvosta saivat pois että nyt evästä!

 Siinä ne, pienet pötkylät! Kuva Miia Kiviaho/Giramin. Kira eli viimeisenä syntynyt tytsä on tuo kulta-nauhainen musta pötkö keskellä. <3

Kävin katsomassa pentuja useamman kerran mutta vasta viimeisellä viikolla päätettiin mikä pienistä meille tulee. Jo toisella kerralla, kun kävin pentuja katsomassa, minulla oli vahva tuntu yhdestä pennusta. Se oli tytöistä isoin ja semmoinen rento-regina sylissä ettei mitään rajaa. Luotto ihmiseen oli huima. Halusin kuitenkin pitää vaihtoehdot avoinna loppuun asti ja kuunnella kasvattajaa. Lopullinen päätös tehtiinkin kasvattajan kanssa yhdessä ja tuo suosikkipentuni, Kirahan sieltä meille tuli. Olen ollut päätökseen tosi tyytyväinen!

 Ja tämmöinen ihana pötkylä sitten meille kotiutui! <3

Täytyy kyllä sanoa että ihan helppoa ja auvoista ei ollut likan pentuaika, huh..! :D Onneksi osasin vähän erilaista pentuaikaa odottaakin, kuin mitä Aatun kanssa oli. Ensimmäisenä yönä ajattelin nukkua pennun kanssa makkarin lattialla mutta tulin toisiin ajatuksiin kun heräsin yöllä hiuksiin ja naamaan hyökkivän pennun hampaisiin.. :p Alusta asti kuitenkin näkyi että pennulla on aivan ihana luonne ja Kira on kyllä ollut juuri sitä mitä hainkin. Mielettömän tyytyväinen olen ollut niin rotu- kuin pentuvalintaanikin. Kira on ihan huipputyyppi! <3

Pimeyden keskellä

Marras- ja joulukuu päättivät tänä vuonna olla lumettomia (muutama päivä valkoista maata ei todellakaan ole luminen kuukausi!) ja oma puhti on ollut vähissä. Olen tinkinyt koirien erikseen lenkittämisestä ja treenitkin on olleet aika vähissä, varsinkin kun ohjatut viikkotreenit loppuivat. Jälkeä ehdittiin tehdä vielä syksyllä multapellolla (lue mutapellolla...) ja sen osalta homma näytti olevan suht ok mallilla. Samoin hakua ollaan muutaman kerran ehditty käydä tekemässä ja tottistelu toki myös mutta naurettavan vähän. Kiralla on ollut vähän semmoista muissa maailmoissa haahuilua, ja se on näkynyt niin tottiksessa kuin agi-treeneissäkin. Lisäksi jälki- ja hakutreeneissä vähän ruoka kuin ruoka on jäänyt syömättä eli pientä motivaatio-ongelmaa tuli vastaan. Jopas! Nyt muutamissa treeneissä viime aikoina tilanne on näyttänyt kuitenkin paremmalta, jospas se tästä taas!

Marraskuussa käytiin eläinlääkärillä näyttämässä hassua "ihottuma"länttiä Aatun selässä. Asia on vielä auki, varsinaista diagnoosia ei olla saatu kun sitä varten tarvitsee ottaa koepala, mutta ell epäili SA-tautia. Aatulla on nyt juuri päättymässä 6 viikon ihon tukihoitokuuri, joka on kyllä selkää rauhoittanut. Seuraillaan tilannetta, varmaan se koepala on käytävä ottamassa ensi vuoden puolella että saadaan varmuus asiasta. 

Joulukuussa sitten oli Kiran vuoro testata vakuutustaan kun käytiin eläinlääkärissä silmätulehduksen vuoksi. Kiralle oli iskenyt rakkulainen sarveiskalvon tulehdus molempiin silmiin. Silmätippoja on nyt 9.12. alkaen tiputeltu ja toisenkin kerran käyty lääkärissä. Tulehdus on rauhoittunut kyllä mutta ei mennyt kokonaan ohi vieläkään. Silmät punoittaa edelleen eli putsailu jatkuu. Nyt on ollut kyllä niin tuulisia päiviäkin ja tässä märässä varmaan edelleen vaan pöpöt jyllää. Parin päivän tauko tipoissa oli kun epäilin Kiran saaneen allergisen reaktion nimenomaan silmätipoista. Koko naama turposi pateille ihan kuin koira olisi juossut ampiaispesään, toinen näytti raasu ihan shar peiltä! :( Nyt on jatkossa kyytabletteja vastaavia varten kaapissa. Ell oli sitä mieltä ettei tipat voineet reaktiota aiheuttaa vaan reaktion takana voi olla mitä vaan mitä Kira on suuhunsa pistänyt. Sitä onkin hankalampi sitten selvittää :p

Meillä on vietetty joulua, koirat luiden ja pehmolelujen kera. :) Joulukuusi pysyi pystyssä eikä lahjoja varastettu kuusen juurelta (toim. huom. Kiraa ei kyllä jätettykään valvomatta lahjojen äärelle..). Tämä on tätä nykypäivää kun lapset saa niin huisisti lahjoja - Aatu ja Kira sai yhteensä 16 lahjaa :D

Pikku-tonttu lahjanavauspuuhissa

Kiran ekana jouluna paras lahja oli ehdottomasti Guccin käsilaukku! Ja ei ihme, pitäähän joka tytöllä käsilaukku olla. Aatu sensijaan ei ole ollut mitenkään superihastunut BOT-loimeensa, jonka sai etukäteisjoululahjaksi jo aiemmin.

Aatu muuten sai myös pienen leikkituokion siskon käsiveskalla ja kyllä oli pojalla kivaa! Aatusta on iän myötä kehittynyt aika hauska leikkijä, sillä tosiaan on taistelutahtoa ja se on huomattavasti vahvempi vetämään kuin nuorempana. Onnistuin jopa Aatun leikissä saamaan rauha-vaiheen aikaan, ehkä myös Kiran kanssa joskus. ;)

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

toivottaa Aatu ja Kira laumoineen

Kira-muru puoli vuotta!

Kira täytti tiistaina puoli vuotta. Enää samanmoinen puoli vuotta ja se on jo fiksu ja hyväkäytöksinen.. ;) Noo, niin ainakin tykkään ajatella...! Ja likka on siis nyt 60cm/23kg. :)

Hassua kun penne on jo niin iso fyysisesti mutta henkisesti vielä ihan vauva. Uusia lempinimiä on arjessa tarttunut viime aikoina matkaan, näistä vakiintuneimmat PISSIS ja LUIMIS. :D Pissis koska vielähän niitä vahinkoja sattuu, varsinkin jos joku oikein kiva ihminen (ja tätä käy usein :D) sattuu kohdalle. Lisäksi alkaahan neiti olla jo vähän enemmän teini kuin ihan lapsi eli pissis siksikin. Luimis taas kuvaa tuota Kiran tyypillistä ilmettä ihmisille, korvat ihan läntässä ja häntä vispaa mahdottomasti. Pikku luimis <3

Aatu kävi eilen hierojalla ja oli parempi kuin Piiran käsittelyssä. :) Eli ilmeisesti Leena sai pahimpia lukkoja auki ja lisäksi jumppa, ravilenkit ja BOT-loimi on pitänyt tilanteen siedettävänä. Kyllä selässä oli jumeja taas vähän ja edelleen Aatu on vähän toispuoleinen mutta tilanne ei ole enää hälyttävä. Samalla lihashuollolla nyt jatketaan ja parin kuukauden sisällä taas kontrollia hierojalla. Itse yritän entistä enemmän kiinnittää huomiota Aatun liikkumiseen ja tarkkailla tilannetta. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa!

Giramin-leiri 21.-23.10.

Ekaa kertaa Giramin-leirillä koiran kanssa! Nyt ei ohjelmassa ollutkaan siis enää koiriin tutustumista ja muiden treenien seuraamista vaan oman pupsin kanssa kouluttautumista. :) Leiri oli Uuraisten Oikarissa eli hyvin oltais voitu kotonakin yöpyä mutta otettiin taas leirielämän opettelun kannalta ja oltiin pe-su yhtäkyytiä leireilemässä.  Oli tosi kiva nähdä Kiran sisaruksia, joista paikalla olikin kaikki paitsi Upi-veli. Kaikki pennut olivat arvatenkin kasvaneet kovasti ja kokoerojakin löytyi. Kira oli samaa kokoluokkaa Eran-veljen kanssa ja 5 kiloa painavampi kuin Kiia-sisko. Aika kookas tyttöhän tuo on ollut pennusta asti ;)

Lauantaina aloitettiin treenit Kiran kanssa jäljeltä. Miian opastukselta tehtiin 2 eri jälkeä pellolle. Ekalla Kiran motivaatio oli melkolailla hukassa, omat nappulat eivät enää vain toimi palkkana jäljellä ja ne jäikin Kiralla lopussa kokonaan syömättä. Toinen jälki, johon käytin naudansydäntä meni paremmalla innolla ja rytmillä. Ohjeeksi siis palkan vaihto parempiin eväisiin :) ja samaa mitä on tehty tähän astikin, eli jatkossa noin 150-200 askelta ja yksi nami per askel. Loivia mutkia edelleen, mutta ensin jälkeä ainakin 50 askelta suoraan että saa rytmin päälle ennen mutkitteluja. Iltapäivällä treenailtiin tottista. Jälki ja leireily oli vähän vienyt Kirasta mehut ja se olisikin treenituokion viettänyt mielellään nurmikkoaluetta haistellen. Ne pätkät mitä saatiin tehtyä, Kira teki kuitenkin tosi kivasti ja Miian kommentit olikin että kehittymistä on tottiksessa tapahtunut edellisten Keuruun treenien jälkeen. :) Ilta vietettiin saunoen ja Giramin-tietovisan parissa. Kisa oli erittäin tiukka ja tasaväkinen! ;)

Sunnuntai-aamuna meillä oli vuorossa hakutreenit. Kira teki samaa mitä on tehtykin eli haettiin hajua ja kun haju löytyi niin päästin Kiran maalimiehen luo. Tuttua huttua, tuumasi Kira mutta edellisestä treenistä oli niin pitkä aika niin mentiin nyt varman päälle.

 Hyvin irtoaa Kiralta haukku Marialle! ;) Kuva Petri Mikkola

Iltapäivällä Miia vielä leikitti pentuja ja muitakin paikallaolijoita (no koiria nyt enimmäkseen vaan :D) ja kotiin ajellessa kello olikin jo 18. Eli kivoissa tunnelmissa ja hyvässä seurassa viikonloppu meni kuin siivillä, keväällä sitten leireillään taas! :)

Kira 5kk, kuva Petri Mikkola

Kuulumisia pitkästä aikaa

Päivitykset unohtuneet kun kiirusta tahtoo pitää. Aatun Laukaan kokeen jälkeen sairastuin itse kunnon flunssaan joka ei meinannut parantua millään. Kesti monta viikkoa tauti kaikkinensa. Tarkoitti taukoa myös treenailuista kun olin sairaslomalla kotona eikä ääntä tahtonut lähteä . Syyskuun alussa oltiin kuitenkin Kiran kanssa belgiyhdistyksen PK-leirillä treenailemassa hakua ja opettelemassa leirielämää. :) Eipä Kiralla ollut ongelmia kummassakaan, pikkuneiti on niin pätevä! <3 Nukkui ekaa kertaa häkissä ja hipihiljaa yön siellä viettikin. On ilo omistaa noin ihana koiranalku :) Hakukouluttaja Ulla Komppa kehui että minulla on kivan ja lupaavan oloinen pentu käsissäni ja käytännössä voin vain pilata sen :D Kira harjoitteli  maalimiesten hajun hakemista ja pidemmästä matkasta se jo hajua hakeekin kovasti, saatiin ohjeeksi vaan siirtyä harjoituksissa eteenpäin.
Kuva Henriikka Havukunnas ja niinkuin näkyy, Kira oli liian vikkelä kameralle ;)

Aatun kanssa käytiin uusintayrittämässä sitä viimeistä avoimen ykköstä Keuruulla 11.9. ja nyt pisteet riitti ykköstulokseen vaikka koe menikin kokonaisuudessaan paljon huonommin kuin Laukaassa. Yhtään liikettä ei vaan mennyt nollille joten 166 pisteellä Aatusta valmistui vihdoin TK2. :) Se on ollut työn ja välillä tuskankin takana joten tästä olemme iloisia :) Taitavalle tokokoiralle tarjottiin tittelistä palkkioksi hamppari!

Selkeästi nämä kaksi koetta olivat liian lähekkäin koska Aatu palasi samaan vanhaan koemoodiin eli kyttäsi muita koiria hermostuneena, murahti tuomarille kehäänmentäessä ja oli muutenkin tosi levoton, rauhaton ja äänekäs. Ei ollut siis kauhean kiva fiilis itsellä kokeen aikana mutta tulokseen olemme kuitenkin iloisia ja nyt sitten treenaillaan oikeaa mielentilaa ja voittajan liikkeitä rauhallisessa tahdissa kivaa pitäen. Ehkä vaikka vuoden päästä taas kokeeseen, se aikataulutus tuntuu Aatulle parhaiten sopivan :) Luulen näin jälkeenpäin että Aatu oli myös jumissa jo tuon kokeen aikaan.
Kiran kanssa on nyt käyty parit PK-yhdistyksen hallitreenit eikä halli ole malinalulle mikään juttu. Tosi keskittyneesti tekee siellä minun kanssa hommia eikä ota häiriötä muilla kentillä haukkuvista koirista edes. Olen niin onnellinen likan työmoraalista ja muutenkin tuon kanssa treenaaminen pelastaa päivän kuin päivän! :) Lisäksi on aloiteltu pentu-agilitytreenit LAUKAn riveissä. Pikkuhiljaa opetellaan esteitä (ilman varsinaisia hyppyjä toki) ja ohjauskuvioita, tästä jatketaan sitten eteenpäin kun koiralle tulee ikää lisää. Molempien koirien kanssa käydään myös Hannan tokokurssilla taas nyt syksyn ajan. :) Kiran kanssa on lisäksi käyty kasvattajan luona hyvässä opissa, kyllä näillä opeilla ja ohjeilla varmasti päästään eteenpäin ja itselläkin treeni-into vain kasvaa :)
Nyt lokakuun puolessa välissä olin kuuntelemassa PK-yhdistyksen järjestämää Leena Piiran luentoa Uuraisilla. Paljon tuli hyvää asiaa pennun kasvusta ja kehityksestä ja myös harrastuskoiran lihashuollosta. Lisäksi Aatu pääsi Leenan käsittelyyn ja sieltä ei sitten tullutkaan kovin hyviä uutisia. :( Aatu on ollut aivan älyttömän jumissa ja varmasti myös kipeä. :( Leenan mukaan ainoastaan kaularanka oli hyvässä kunnossa, rintaranka oli aivan lukossa, samoin selkäranka ja kyljet olivat niin jumissa että ne olivat käytännössä täysin liikkumattomat. Toisen takajalan SI-nivel oli myös lukossa. Aatu seisoi taas vinossa, eli paino oli enemmän oikealla puolella. Se myös istui enemmän oikealla istuinluulla ja näin ollen istuessa lonkat olivat eri tasolla.
Leenan mielestä Aatun selkä on huolestuttavan pitkä kun koira on muutenkin suht raskasrakenteinen. Lantio-osa on kuulemma myös yllättävän pitkä uroskoiralle. Saatiin nyt tarkat jumppa- ja lenkitysohjeet, joilla koira saadaan kuntoon ja pysymään ilman kamalia lihasjumeja. Suorastaan hälyttävän paljon on lihasjumeja ilmaantunut 2,5 kuukaudessa (Aatu on käynyt hierojalla viimeksi heinäkuun lopussa) ja itsestä tietysti tuntuu tosi kurjalta etten ole ymmärtänyt tilannetta. :( Mutta niinkuin Piira sitten lopuksi sanoikin, tästä alkaa Aatun uusi, terveempi loppuelämä, toivottavasti! :) Lisäravinnesuosituksia saatiin myös ja Aatulle on hankintalistalla BOT-loimi. Isoja hyppyjä olen onneksi vältellyt ja näin mennään jatkossakin. Samoiten lelun heittämiset Leena kielsi kokonaan, ettei vaan selästä hajoa välilevy. Taisteluleikkejä saa jatkaa, kun ei vaan patukasta nostele koiraa kahdelle jalalle. Lisäksi heittelyn tilalle voisi ottaa lelun piilotuksen, se voisikin olla Aatusta ihan hauskaa.
Kyllä harmittaa Aatun puolesta ja tunnen itseni tosi huonoksi koiranomistajaksi kun toinen on päässyt noin kipeäksi mutta onneksi nämä nyt tuli ilmi tämmöisessä vaiheessa kun mitään ei ole pysyvästi hajonnut.. Eli Aatun saa kyllä kuntoon kun näkee asian eteen vaivaa ja nyt osaan ottaa nämä asiat paremmin Kirankin kanssa huomioon. Kiralle onneksi näyttäisikin tulevan Aatua parempi ja kestävämpi kropan malli - ja ehkä ihan hyvä niin, sen verran välillä on mimmillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.. :D