Katsaus vuoteen 2011

Ylihuomenna vaihdetaan uuteen vuoteen. Tänä vuonna tuntuu tapahtuneen paljon! Paperille laitettuna ei kuulosta kummoiselta mutta harrastusrintamalla Aatu saavutti tokossa TK2-tittelin (vihdoin!). Koekäyntejä kertyi 2 kappaletta, treenejä toki hieman enemmän. Sinänsä huisia että viime helmikuussa en ollut varma kehtaanko viedä Aatua Korrin Suskin koulutukseen, niin levällään pakka oli tottistelun kanssa. Eteenpäin on siis menty koska nyt jo suuri osa voittajan liikkeistäkin on hanskassa! Luoksepäästävyyden kanssa tehtiin hurjasti töitä ja sen kyllä huomaa, joskin tämä lienee kokeiden osalta semmoinen taito mitä on vaan pakko jatkuvasti treenata ja treenata. Ihan silläkin että uskon ja luotan sitten itse että homma sujuu ja Aatu osaa. Koulutuksissa käytiin siis helmikuussa Suskin tottispäivässä, toukokuussa Tommy Wirenin koiran aggressio-seminaarissa, toukokuussa vesikoiraleirillä ja heinäkuussa Riikka Pulliaisen tokopäivässä. Lisäksi Hanna koutsasi meitä kevään ja syksyn kursseilla. Voittajaa kohti mennään mutta ilman (koe)paineita.

Vuoden isoin juttu oli tietysti kauan odottamani pentuprojektin käynnistyminen. Helmi-maaliskuun vaihteessa sain mahtavan tilaisuuden tutustua Kiran emään paremmin, kun Maisa tuli meille viikoksi hoitoon. Kiitos Taina vielä tästä, meillä oli tosi ihana viikko (ja Maisahan on aivan ihana, se tunne vaan vahvistui kun pääsi paremmin koiraan tutustumaan).

 Maisa maaliskuussa 2011, kuva A.H.

Kun urosvalintaa ei tarvinnut enää jännittää, tuleva sulho vaikutti tosi hyvältä, niin alkoi astutuksen odotus. Ja kuukausi vielä lisää odotusta ultraan. Tuuletukset oli hillittömät kun Taina soitti että 7-9 pientä vipeltäjää näkyi Maikun massussa! Pennut syntyivät vihdoin äitienpäivänä 8.5. Tyttöjen määrää jännitin, mutta juuri tilatut 3 kappaletta niitä tuli. <3 Viimeinen pentu syntyi vähän muita myöhemmin, oli melkein musta ja vähän pidempi karvaisen näköinen. Tervuksikin jopa epäiltiin. Likka oli päättäväisen oloinen, vahva tyyppi. Huuto kuulemma kuului jo ennenkuin kalvosta saivat pois että nyt evästä!

 Siinä ne, pienet pötkylät! Kuva Miia Kiviaho/Giramin. Kira eli viimeisenä syntynyt tytsä on tuo kulta-nauhainen musta pötkö keskellä. <3

Kävin katsomassa pentuja useamman kerran mutta vasta viimeisellä viikolla päätettiin mikä pienistä meille tulee. Jo toisella kerralla, kun kävin pentuja katsomassa, minulla oli vahva tuntu yhdestä pennusta. Se oli tytöistä isoin ja semmoinen rento-regina sylissä ettei mitään rajaa. Luotto ihmiseen oli huima. Halusin kuitenkin pitää vaihtoehdot avoinna loppuun asti ja kuunnella kasvattajaa. Lopullinen päätös tehtiinkin kasvattajan kanssa yhdessä ja tuo suosikkipentuni, Kirahan sieltä meille tuli. Olen ollut päätökseen tosi tyytyväinen!

 Ja tämmöinen ihana pötkylä sitten meille kotiutui! <3

Täytyy kyllä sanoa että ihan helppoa ja auvoista ei ollut likan pentuaika, huh..! :D Onneksi osasin vähän erilaista pentuaikaa odottaakin, kuin mitä Aatun kanssa oli. Ensimmäisenä yönä ajattelin nukkua pennun kanssa makkarin lattialla mutta tulin toisiin ajatuksiin kun heräsin yöllä hiuksiin ja naamaan hyökkivän pennun hampaisiin.. :p Alusta asti kuitenkin näkyi että pennulla on aivan ihana luonne ja Kira on kyllä ollut juuri sitä mitä hainkin. Mielettömän tyytyväinen olen ollut niin rotu- kuin pentuvalintaanikin. Kira on ihan huipputyyppi! <3