Pimeyden keskellä

Marras- ja joulukuu päättivät tänä vuonna olla lumettomia (muutama päivä valkoista maata ei todellakaan ole luminen kuukausi!) ja oma puhti on ollut vähissä. Olen tinkinyt koirien erikseen lenkittämisestä ja treenitkin on olleet aika vähissä, varsinkin kun ohjatut viikkotreenit loppuivat. Jälkeä ehdittiin tehdä vielä syksyllä multapellolla (lue mutapellolla...) ja sen osalta homma näytti olevan suht ok mallilla. Samoin hakua ollaan muutaman kerran ehditty käydä tekemässä ja tottistelu toki myös mutta naurettavan vähän. Kiralla on ollut vähän semmoista muissa maailmoissa haahuilua, ja se on näkynyt niin tottiksessa kuin agi-treeneissäkin. Lisäksi jälki- ja hakutreeneissä vähän ruoka kuin ruoka on jäänyt syömättä eli pientä motivaatio-ongelmaa tuli vastaan. Jopas! Nyt muutamissa treeneissä viime aikoina tilanne on näyttänyt kuitenkin paremmalta, jospas se tästä taas!

Marraskuussa käytiin eläinlääkärillä näyttämässä hassua "ihottuma"länttiä Aatun selässä. Asia on vielä auki, varsinaista diagnoosia ei olla saatu kun sitä varten tarvitsee ottaa koepala, mutta ell epäili SA-tautia. Aatulla on nyt juuri päättymässä 6 viikon ihon tukihoitokuuri, joka on kyllä selkää rauhoittanut. Seuraillaan tilannetta, varmaan se koepala on käytävä ottamassa ensi vuoden puolella että saadaan varmuus asiasta. 

Joulukuussa sitten oli Kiran vuoro testata vakuutustaan kun käytiin eläinlääkärissä silmätulehduksen vuoksi. Kiralle oli iskenyt rakkulainen sarveiskalvon tulehdus molempiin silmiin. Silmätippoja on nyt 9.12. alkaen tiputeltu ja toisenkin kerran käyty lääkärissä. Tulehdus on rauhoittunut kyllä mutta ei mennyt kokonaan ohi vieläkään. Silmät punoittaa edelleen eli putsailu jatkuu. Nyt on ollut kyllä niin tuulisia päiviäkin ja tässä märässä varmaan edelleen vaan pöpöt jyllää. Parin päivän tauko tipoissa oli kun epäilin Kiran saaneen allergisen reaktion nimenomaan silmätipoista. Koko naama turposi pateille ihan kuin koira olisi juossut ampiaispesään, toinen näytti raasu ihan shar peiltä! :( Nyt on jatkossa kyytabletteja vastaavia varten kaapissa. Ell oli sitä mieltä ettei tipat voineet reaktiota aiheuttaa vaan reaktion takana voi olla mitä vaan mitä Kira on suuhunsa pistänyt. Sitä onkin hankalampi sitten selvittää :p

Meillä on vietetty joulua, koirat luiden ja pehmolelujen kera. :) Joulukuusi pysyi pystyssä eikä lahjoja varastettu kuusen juurelta (toim. huom. Kiraa ei kyllä jätettykään valvomatta lahjojen äärelle..). Tämä on tätä nykypäivää kun lapset saa niin huisisti lahjoja - Aatu ja Kira sai yhteensä 16 lahjaa :D

Pikku-tonttu lahjanavauspuuhissa

Kiran ekana jouluna paras lahja oli ehdottomasti Guccin käsilaukku! Ja ei ihme, pitäähän joka tytöllä käsilaukku olla. Aatu sensijaan ei ole ollut mitenkään superihastunut BOT-loimeensa, jonka sai etukäteisjoululahjaksi jo aiemmin.

Aatu muuten sai myös pienen leikkituokion siskon käsiveskalla ja kyllä oli pojalla kivaa! Aatusta on iän myötä kehittynyt aika hauska leikkijä, sillä tosiaan on taistelutahtoa ja se on huomattavasti vahvempi vetämään kuin nuorempana. Onnistuin jopa Aatun leikissä saamaan rauha-vaiheen aikaan, ehkä myös Kiran kanssa joskus. ;)