Kuulumisia pitkästä aikaa

Päivitykset unohtuneet kun kiirusta tahtoo pitää. Aatun Laukaan kokeen jälkeen sairastuin itse kunnon flunssaan joka ei meinannut parantua millään. Kesti monta viikkoa tauti kaikkinensa. Tarkoitti taukoa myös treenailuista kun olin sairaslomalla kotona eikä ääntä tahtonut lähteä . Syyskuun alussa oltiin kuitenkin Kiran kanssa belgiyhdistyksen PK-leirillä treenailemassa hakua ja opettelemassa leirielämää. :) Eipä Kiralla ollut ongelmia kummassakaan, pikkuneiti on niin pätevä! <3 Nukkui ekaa kertaa häkissä ja hipihiljaa yön siellä viettikin. On ilo omistaa noin ihana koiranalku :) Hakukouluttaja Ulla Komppa kehui että minulla on kivan ja lupaavan oloinen pentu käsissäni ja käytännössä voin vain pilata sen :D Kira harjoitteli  maalimiesten hajun hakemista ja pidemmästä matkasta se jo hajua hakeekin kovasti, saatiin ohjeeksi vaan siirtyä harjoituksissa eteenpäin.
Kuva Henriikka Havukunnas ja niinkuin näkyy, Kira oli liian vikkelä kameralle ;)

Aatun kanssa käytiin uusintayrittämässä sitä viimeistä avoimen ykköstä Keuruulla 11.9. ja nyt pisteet riitti ykköstulokseen vaikka koe menikin kokonaisuudessaan paljon huonommin kuin Laukaassa. Yhtään liikettä ei vaan mennyt nollille joten 166 pisteellä Aatusta valmistui vihdoin TK2. :) Se on ollut työn ja välillä tuskankin takana joten tästä olemme iloisia :) Taitavalle tokokoiralle tarjottiin tittelistä palkkioksi hamppari!

Selkeästi nämä kaksi koetta olivat liian lähekkäin koska Aatu palasi samaan vanhaan koemoodiin eli kyttäsi muita koiria hermostuneena, murahti tuomarille kehäänmentäessä ja oli muutenkin tosi levoton, rauhaton ja äänekäs. Ei ollut siis kauhean kiva fiilis itsellä kokeen aikana mutta tulokseen olemme kuitenkin iloisia ja nyt sitten treenaillaan oikeaa mielentilaa ja voittajan liikkeitä rauhallisessa tahdissa kivaa pitäen. Ehkä vaikka vuoden päästä taas kokeeseen, se aikataulutus tuntuu Aatulle parhaiten sopivan :) Luulen näin jälkeenpäin että Aatu oli myös jumissa jo tuon kokeen aikaan.
Kiran kanssa on nyt käyty parit PK-yhdistyksen hallitreenit eikä halli ole malinalulle mikään juttu. Tosi keskittyneesti tekee siellä minun kanssa hommia eikä ota häiriötä muilla kentillä haukkuvista koirista edes. Olen niin onnellinen likan työmoraalista ja muutenkin tuon kanssa treenaaminen pelastaa päivän kuin päivän! :) Lisäksi on aloiteltu pentu-agilitytreenit LAUKAn riveissä. Pikkuhiljaa opetellaan esteitä (ilman varsinaisia hyppyjä toki) ja ohjauskuvioita, tästä jatketaan sitten eteenpäin kun koiralle tulee ikää lisää. Molempien koirien kanssa käydään myös Hannan tokokurssilla taas nyt syksyn ajan. :) Kiran kanssa on lisäksi käyty kasvattajan luona hyvässä opissa, kyllä näillä opeilla ja ohjeilla varmasti päästään eteenpäin ja itselläkin treeni-into vain kasvaa :)
Nyt lokakuun puolessa välissä olin kuuntelemassa PK-yhdistyksen järjestämää Leena Piiran luentoa Uuraisilla. Paljon tuli hyvää asiaa pennun kasvusta ja kehityksestä ja myös harrastuskoiran lihashuollosta. Lisäksi Aatu pääsi Leenan käsittelyyn ja sieltä ei sitten tullutkaan kovin hyviä uutisia. :( Aatu on ollut aivan älyttömän jumissa ja varmasti myös kipeä. :( Leenan mukaan ainoastaan kaularanka oli hyvässä kunnossa, rintaranka oli aivan lukossa, samoin selkäranka ja kyljet olivat niin jumissa että ne olivat käytännössä täysin liikkumattomat. Toisen takajalan SI-nivel oli myös lukossa. Aatu seisoi taas vinossa, eli paino oli enemmän oikealla puolella. Se myös istui enemmän oikealla istuinluulla ja näin ollen istuessa lonkat olivat eri tasolla.
Leenan mielestä Aatun selkä on huolestuttavan pitkä kun koira on muutenkin suht raskasrakenteinen. Lantio-osa on kuulemma myös yllättävän pitkä uroskoiralle. Saatiin nyt tarkat jumppa- ja lenkitysohjeet, joilla koira saadaan kuntoon ja pysymään ilman kamalia lihasjumeja. Suorastaan hälyttävän paljon on lihasjumeja ilmaantunut 2,5 kuukaudessa (Aatu on käynyt hierojalla viimeksi heinäkuun lopussa) ja itsestä tietysti tuntuu tosi kurjalta etten ole ymmärtänyt tilannetta. :( Mutta niinkuin Piira sitten lopuksi sanoikin, tästä alkaa Aatun uusi, terveempi loppuelämä, toivottavasti! :) Lisäravinnesuosituksia saatiin myös ja Aatulle on hankintalistalla BOT-loimi. Isoja hyppyjä olen onneksi vältellyt ja näin mennään jatkossakin. Samoiten lelun heittämiset Leena kielsi kokonaan, ettei vaan selästä hajoa välilevy. Taisteluleikkejä saa jatkaa, kun ei vaan patukasta nostele koiraa kahdelle jalalle. Lisäksi heittelyn tilalle voisi ottaa lelun piilotuksen, se voisikin olla Aatusta ihan hauskaa.
Kyllä harmittaa Aatun puolesta ja tunnen itseni tosi huonoksi koiranomistajaksi kun toinen on päässyt noin kipeäksi mutta onneksi nämä nyt tuli ilmi tämmöisessä vaiheessa kun mitään ei ole pysyvästi hajonnut.. Eli Aatun saa kyllä kuntoon kun näkee asian eteen vaivaa ja nyt osaan ottaa nämä asiat paremmin Kirankin kanssa huomioon. Kiralle onneksi näyttäisikin tulevan Aatua parempi ja kestävämpi kropan malli - ja ehkä ihan hyvä niin, sen verran välillä on mimmillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.. :D