Piirinmestaruus EK:sta!

Koekausi aloitettiin Uuraisilla 11.6.2017. Tuolle päivämäärälle alkaa olla aika hyvä karma - vuosi sitten samalla päiväyksellä saatiin eka ykköstulos voittajan jäljeltä :) Tänä vuonna luvassa oli EK:n piirinmestaruuskisat, tuomarina Mikael Kallio. Aloitettiin tottiksella. Eka paikkamakuu, jossa Kira oli jättänyt kyynärät ilmaan aluksi :O mutta sitten parin seuraamisen aikana painunut maihin. Kokemus tämäkin... Seuraaminen ei ollut meidän parasta mutta sitten Kira skarppasi. Jäävät oli hyvät, samoin noudot ja eteenmeno myös hieno. Tottis 96. :)

"Minä tein kaiken mitä se pyysi...!" Kiralla on asiaa :D Kuva Marja Muhonen

Seuraavaksi suunnattiin maastoon ja ensimmäisenä jäljelle. Kira teki hienon janan, ei edes takajälkeä, jes! :) Ekan kepin bongasin itse ja nappasin kyytiin. Vika keppi jäi myös Kiralta nostamatta enkä minäkään sitä etsinnöistä huolimatta bongannut. Keli oli tässä kohti jotenkin tukalan painostava, meiltä taisi vähän loppua jälkikunto kesken ja nenä nousi ja se keppi sitten vain jäi (ja onpa tosi ihme näillä treenimäärillä..) Jäljeltä 50. Harmitti heti hukatut 10 pojoa..!

Hikisenä saatiin jatkaa melkein heti hakuun sitten mutta se meni siltikin mallikkaasti. Kira nosti kummatkin ukot nopsaan ja ilmaisut + hallintaanotot meni oikein hyvin. Hausta 70. Seuraavaksi esineruutu ja se on vaan aina niin jännittävä että miten menee. Aloitin vasemmasta reunasta, siirryin kohti oikeaa etukulmaa ja niin vaan Kira poimi tosi nopsaan kaikki kolme esinettä ruudusta! Se oli hienoa menoa, vau :) Esineet 30. Jatkettiin tarkkuuteen josta myös täydet pisteet 20. Nopeaa ja tarkkaa työtä Kiralta :)

Viimeisenä jännitettiin sitten pudotettua. Kiralla tuli lopussa seuruussa muutama taakseni jääminen, tosin maastokin oli siinä kohti hankalaa. Nopsaan lähti ja nopsaan tuli takas, arvelin ettei kovin paljoa voinut pisteitä mennä ja niin vaan pudotetustakin 20.  Kokonaisuudessaan siis maastosta 190 (jos olisi löytynyt se vika keppikin niin olisi tullut täydet 200 :O), yhteensä 286 eli ykköstulos ja meidän eka piirinmestaruus! Kisa itse piirinmestaruudesta ei varsinaisesti ollut tiukka kun Kira oli ainoa piirin alueen kisaaja voittajassa mutta mestaruus nyt siltikin :D Ja yhtä vailla valio, komeasti aloitettu kausi! 

Luottopakkini <3 Kuva Saija Palmu

Kuva Saija Palmu

Seuraavaksi sitten suunnataan PK SM:eihin Paimioon ensi kuun alusta ja tänä vuonna lajina siellä myös EK. Kovasti jännittävää! 

Kira 6v

ONNEA rakas Kira tänään 6 vuotta! Olet ihan korvaamaton

Aatu 11v

Aatu tänään 11 vuotta ❤️  Hurjan paljon ONNEA!

Kauden 2016 palkinnot

Kiran K-SPKY:n muistamiset viime vuodelta KVAsta ja SM-joukkuehopeasta :) Lisäksi Kira sai vuodeksi tuon hillittömän ison Äncyn kiertopystin, paras jälkikoira..!

Ihanaa Joulua

toivottaa Aatu, Kira ja kirjuri

2 x EK3

Syksyn mittaan päivitykset ovat näemmä jääneet kokonaan kirjoittamatta ja blogista uupuu oikein kahden kokeen jutut muista kuulumisista puhumattakaan. Upsis.

Aloitetaan Belgien RM-kokeella 18.9., tänä vuonna koe pidettiin Uuraisilla ja päätin osallistua EK:hon vaikka tänäkin vuonna kävi niin kurjasti ettei EK:ssa ollut muita osallistujia ja rotumestaruutta ei näin ollen jaettu (rotumestaruuden jakaminen vaatii vähintään 3 koiraa/laji). Syksyn mittaan pudotetun kanssa tuli ongelmia, siis isoja ongelmia ja kasapäin kun koira keksi aina uuden variaation hommasta :O Milloin se kuskasi pudotetun esineen apparille, milloin autolle ja pääsääntöisesti juokseminen oli itsessään niin kivaa, että esine jäi ensimmäisellä kaahauskierroksella nostamatta... Eihän Kira tahallaan väärin tehnyt, liike ei vaan meinannut hahmottua sille oikein ja tämä aiheutti HIEMAN ahdistusta ja harmaita hiuksia ohjaajalle ennen koetta.. Pudotettu olikin hyvin epävarma liikkeenä vielä koepäivän koittaessa.

EK:n osalta aloitettiin maastoilla ja tuomarina kaikissa osa-alueissa toimi Sami Isopahkala. Ensimmäisenä jälki josta takajäljen kautta metsään ja kaikki kepit ylös. Eka keppi oli hurjan kaukana jäljen alusta ja pitkään olin varma että oikeasti eka on jäänyt metsään vaan varmasti Kira kaikki kepukat nosti :) Jäljeltä 56. Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle jossa tuomari varoitteli että metsä saattaa olla vähän liukas, ei ole tarvis kirmata näytöille aivan täyttä vauhtia sitten. Haku sujui kivasti, eka ukko nousi ensimmäisellä pistolla ja myös toinen ukko nousi nopsaan ja ilmaisuista tuli nyt erinomaiset, samoin haltuunotoista. Hausta 68 kun ekalla pistolla oikeaan etukulmaan jo kutsuin Kiraa pois ja se oli oikeastaan tulossakin kunnes saikin hajun maalimiehestä ja jäi tarkentamaan sitä. Kurittomuudesta siis -2 :D

Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun josta valitettavasti löytyi vain 2 esinettä. :( Kira oli juossut hyvin läheltä kolmatta myös mutta jostain syystä se ei nyt vaan osunut sitten nenään. Tämän osalta pääsin myös pohtimaan jatkoa ajatellen esineruudun motivaatiota... Esineet 20. Sitten tarkkuusruutuun, jossa Kiralla tuntui kestävän tällä kertaa tosi kauan :O Meinasi jo alkaa itseä jännittämään kun se tarkenteli ja tarkenteli samaa aluetta mutta mitään ei löytynyt.. Viimein Kira siirtyi eteenpäin ja sieltä se piilotettu kulkunen sitten löytyi, tarkkuus 20. Huh kun se on aina vaan niin jännää! Se meidän todellinen jännitysnäytelmä eli pudotettu oli kuitenkin vielä vuorossa ja voi jestas että jännitti miten käy. Lähetin koiran hakemaan ja voittajan matkalla se vaan aina tuntuu että siinä kestää ja kestää kun koiraa ei näy etkä tiedä mitä tapahtuu.. Itse liike oli kuitenkin mennyt kuin oppikirjassa, kovaa esineelle, penaali suuhun ja kovaa takaisin :) Oli itku itsellä lähellä kun näin Kiran tulevan reipasta laukkaa esine suussa, voi jes! :) Pudotetusta myös 20 eli yhteensä maastosta kasassa 184 pojoa.

Seuraavaksi suunnattiin tottiskentälle aika luottavaisin fiiliksin, 86 pistettä riittäisi ykköstulokseen ja normaalitason ok suorituksella se pitäisi sieltä tippua. No, valitettavasti RM-päivä ei ollut meidän normaalipäivä tottiksen osalta ja virheitä tuli monessa kohtaa. :( Seuruu ok, jäävät ok ja luoksetulot tuli laukalla mutta olisi voinut olla nopeampia kumpikin. Sivulle siirtymät otti useassa kohdassa pari käskyä ja noudoissa sitä omituisuuksia vasta tapahtui.. Kira suoritti esteet hyvin takkuisesti ja jostain syystä palautti kapulan seisten. :O Tähän kun vielä yhdistettiin huono eteenmeno niin se oli siinä, tottiksesta 84 ja eihän se sitten ykköstulokseen riittänytkään. :( Yhteensä siis pisteitä 268 ja EK3 sekä joukkuehopeaa. Harmitus oli kuitenkin suurensuuri niiden kahteen pisteen takia..! Koiraa en voinut moittia, oltiin selvästi vaan treenattu liian vähän SM:ien jälkeen (ja sekin treeniaika meni suurilta osin sen pudotetun hinkkaamiseen..). Esteiden takkuisuus mietitytti kyllä ja päätinkin kiikuttaa Kiran osteopaatille hetimmiten kokeen jälkeen tarkastukseen. Kira kävi osteopaatilla syyskuun viimeisenä päivänä ja toisen kyljen/lavan alue oli kyllä kovasti tukkoinen ja kipeäkin. Saattoi hyvinkin vaikuttaa siihen, ettei hyppääminen tuntunut mukavalta..! :( Jerry sai koiran kuitenkin onneksi kuntoon.

Mutta niin pienestä jäi meidän ykköstulos kiinni että kyllä otti päähän ja paljon. Niin paljon, että seuraavana päivänä kokeesta mies tuumasi että olikos niitä EK-kokeita vielä syksylle tulossa, onhan sun selkeästi mentävä uudestaan yrittämään vielä tänä vuonna :D Koekalenterin selailuun siis ja ilmoa menemään Nurmijärvelle lokakuulle josta valitettavasti irtosi vain varasija, ei varsinaista koepaikkaa. Päätimme järjestää oman yhdistyksen kokeen vielä marraskuulle Uuraisille vaan sittenpä tuli lumet ja pakkaset ja tämä 12.11. koe piti perua. Tilanne alkoi näyttää aika haastavalta mutta viimeisenä oljenkortena minulla oli koe Ylöjärvellä 20.11. Ja niinhän siinä kävi, että Ylöjärvelle saatiin koepaikka ja jopa talvikin helpotti Tampereen seudulla niin paljon, että koe pystyttiin järjestämään! Kolmas kerta toden sanoi! :D

Viimeiseen saakka sää antoi jännittää tilannetta mutta koetta edeltävänä iltapäivänä tuli viesti että koe voidaan järjestää joten eikun sunnuntaina ylös hieman ennen neljää ja kohti Hämeenkyröä. Se hyvä puoli noin aikaisessa herätyksessä, ettei paljoa ehdi aamulla koetta jännitellä.. :D Koe alkoi tuttuun tapaan maastoilla, osallistujia oli 4 (2 AVO, 2 VOI) ja tuomarina Mia Sandelin. Ensimmäisenä jälki jossa janalla näkyi kenraalitreeneistä hankittu epävarmuus (ei ehkä olisi kannattanut treenata lumella ollenkaan..!)... Mutta metsään päästiin ja ihan oikeaan suuntaan jopa kerrasta :) Maasto oli mukavaa kangasmetsää ja homma tuntui helpolta kaksi kepppiä taskussa kunnes tultiin jonkin sortin sorkkaeläinten makuupaikalle.. Kira oli siitä äärettömän kiinnostunut ja lähtiessään viimein jatkamaan matkaa, oli hännän asento minusta erinäköinen. Olin varma, että koira vaihtoi riistan jäljelle ja viisaana ohjaajana KUTSUIN KOIRAN POIS JÄLJELTÄ. Käytiin hieman eri suunnassa maisemareitillä tarkastamassa se paikka, johon minun mielestäni jälki jatkui mutta Kira totesi aika pian että ei täällä kyllä se jälki mene, mitä piti seurata. Arvatkaa miten tyhmältä olo tuntui siinä kohti? Herätä ennen neljää, ajaa melkein kolme tuntia koepaikalle ja kahden kepin jälkeen omalla söhläämisellä pilata koiran jälki. Ai jestas..! Kira oli onneksi niin kiltti että suostui vielä lähteä katsomaan jälkeä uudestaan taaempaa ja tultiin uudestaan sorkkaeläinten makuupaikalle, josta koira lähti jälleen varmasti jatkamaan mäkeä ylös. Nyt en sentään enää puuttunut sen työskentelyyn ja melko pian jouduin toteamaan, että kyllä se jäljestys kuitenkin Kiralta sujuu paremmin :D Kolmas keppi nousi suureksi riemukseni ja viimeinenkin vielä vaikka kyllä loppu meni ajallisesti jo hieman tiukille ohjaajan puuskuttaessa mäissä koiran perässä... Jäljeltä 59 ja suuri kiitos ihanalle koiralleni joka ohjaajan emämokasta huolimatta hoiti meille metsästä kepit mukaan! :)

Jäljen jälkeen vaihdettiin hieman paikkaa ja suunnattiin hakuradalle. Hakurata oli ihan tasaista helppokulkuista metsää, joka sopi paremmin kuin hyvin mahakkaalle ohjaajalle. :) Eka ukko löytyi ehkä n. 40 metristä oikealta puolelta. Kira tarkisteli umpparia hieman ennenkuin alkoi haukkumaan, mutta itse ilmaisu ja haltuunotto ihan hyvin kuitenkin. Matka jatkui ja toinen ukko löytyi myös oikealta puolelta kuusen alta piilossa. Tämä myös mukavasti ja hausta pisteitä mukaan 69. :) Seuraavaksi suunnattiin tarkkuuteen jossa Kira löysi esineen melkein heti mutta ohjaajalla meinasi tällä kertaa olla vaikeuksia :O Ekaa kertaa ikinä kokeessa esine ei vaan millään meinannut sattua silmääni ja meinasi jo iskeä hätä. Yhtäkkiä se 5-senttinen kuitenkin oli siinä, voi iso HUH! Tarkkuudesta 20. Pudotettuun seuraavana ja RM-kokeeseen verrattuna nyt seuruu oli huonompaa minusta. Kun olin tiputtamassa esinettä, Kira jäi juuri ravistelemaan (koska satoi ja neitikoiran turkki oli kastumassa :D) joten ensin oli koukattava se mukaan, ennenkuin uskalsin esineen tiputtaa. Ravistelu ei onneksi pisteitä kuitenkaan vähentänyt, Kira teki taas varman hienon suorituksen ja pudotetusta täydet 20. :)

Viimeisenä oli jäljellä jännittämäni esineet. Niitä oli treenattu viimeksi ehkä joskus lokakuun alussa eli mietitytti kyllä että miten mahtaa käydä. Nopsaan Kira nappasi ensimmäisen esineen ja varmasti palautui vielä kaksi lisää. UPEETA, ihana Kira! <3 Tuomari olisi toivonut nopeampaa tarkentamista esineillä eli on meillä vielä esineruudun kanssa puuhaa ensi vuodellekin mutta hieno parannus silti. Esineistä 29 eli maastosta mukavasti 197 pistettä mukaan tottista varten.

Lopuksi suunnattiin siis vielä tottikseen ja syyskuun kokeen jälkeen jännitti paljon. Ajomatkaa oli maastoista kentälle hyvä tovi ja tuntui että siinä ajellessa kelikin oli muuttunut paljon kylmempään suuntaan ja tottiskentällä oli kertakaikkiaan kylmä. Maa hohkasi kylmää ilmaa ja luonnollisesti meidän vuorolla sade senkuin yltyi kunnon kaatosateeksi. Arpaonni suosi ja sain aloittaa liikkeillä (ettei paikkamakuussa kylmettyneellä koiralle tarvinnut enää esteitä lähteä tekemään). Vuoroa odotellessa yritin pitää meidät molemmat lämpöisenä ja eikun sitten katsomaan, mikä päivän kunto niissä olosuhteissa on.. Seuraaminen ei ollut parasta ikinä, Kiran mielestä märälle ja kylmälle kentälle istuminen oli kertakaikkisen vastenmielinen ajatus joten perusasennot olivat hitaita. Istuminen jäikin sitten seisomiseksi mikä ei yllättänyt.. Maahanmeno ja luoksetulo ok, samoin liikkeestä seisominen. Tasamaanouto olisi saanut olla nopeampi mutta esteet meni nyt mukavasti ja samoin eteenmeno oli aika kiva, reippaalla laukalle eteen ja nopsaan maahan. :) Viimeisenä paikkaamakuu ja tässä kohti satoi kaatamalla kylmää vettä niskaan. Oli kurja olo jättää koira paikkamakuuseen ja ekaa kertaa ikinä Kira olikin noussut parin seuraamisen aikana hetkeksi istumaan palaten kuitenkin itse maahan. Kun sain hakea sen pois, se pomppasi suoraan seisomaan makuulta eli paikkamakuu ei tällä kertaa erinomainen. Kuitenkin tottiksesta yhteensä 91 ja noissa olosuhteissa olin enemmän kuin superkiitollinen että Kira teki tuollaisen suorituksen! Saatiin kasaan ihan mukava ykköstulos pistein 288 ja niin se kilahti valiokello käyntiin sitten myös EK:n osalta :) Kyllä kannatti herätä ennen neljää ja ajella pitkä matka kokeeseen. Hyvä meidän tyttötiimi! :) Ja nöyrä kiitos Kira <3 <3 Kiitokseksi kokeesta Kira pääsi vielä hierojalle joulukuun alussa :)

Hymytyttö :)

 Tämäkin kausi saatiin kokeen myötä viimein pakettiin ja tästä on hyvä jäädä talvitauolle. Ensi kevät alkaa hieman erilaisissa merkeissä mutta jospas sieltä treeneille ja kokeillekin rakosia löytyisi kuitenkin. Vuosi 2016 antoi meille aika mukavasti: KVA hausta, valiokellon käynnistys jäljen ja EK:n osalta sekä hausta vielä SM-6 mukaan :) Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna! Ja näin jälkikäteen ajatellen tuosta EK:n kakkostuloksestakin oikeastaan voi olla apuja jos ensi vuoden SM:jä miettii.. Mene ja tiedä ;)

SM-debyytti: Suomen kuudenneksi taitavin hakukoira ja joukkue-hopeaa!!

Ensimmäinen osa SM-kisoista täällä 

Lähdin mökille päikkäreille esineruudun jälkeen mutta en kyllä saanut nukuttua yhtään. Mietin mitä hakumetsässä on aamulla luvassa.. Aikainen herätys ainakin, koska meidän piti olla jo klo 5:00 aamulla 30km päässä Lapualta lähdössä hakuilemaan. Kello soi siis iloisesti 3:40, ei kovin inhimillistä :p Alunperin olin laskenut että meidän vuoro koittaa seiskan pintaan mutta harmillisesti yhden edellä olevan koiran suoritus keskeytyi valeilmaisuun ja niinpä päästiin tositoimiin hieman luultua aiemmin. Sumua ja kosteutta oli ilmassa, ilma ei kuitenkaan tuntunut liikkuvan oikein mihinkään suuntaan. Hakualueelle mennessä maasto alkoi hahmottua - liukasta kalliota jäkäläpinnoitteella ja pehmeää, raskasta sammalta loput. Matkalla oli vielä iso oja minkä yli piti hypätä juuri ennen keskilinjan alkamista. Tuomarina meillä toimi Anni Rytkönen.

Vasen etukulma näytti haastavalta maastolta ja Kira lähti sinne justiin niin huonosti kun pelkäsinkin. Korjasin kerran, jolloin se kääntyi tekemään lenkin taaksepäin ja vielä kerran ja sitten oltiin mielestäni kulma tarpeeksi hyvin katsottu, eikun liikkeelle. Oikea etukulma oli vähän kivempaa maastoa Kiran mielestä ja sinne se viitsi juostakin heti ekalla yrittämällä ;) Minä yritin pysyä keskilinjalla pystyssä (koko keskilinja sitä suhteellisen liukasta kalliota aamunkosteudessa), laskea askelia ja katsoa seuraavaa hyvää lähetyspaikkaa (joita ei ollut, aina oli edessä kaatunut puu tai kallio tms.). Jo ensimmäiset pistot osoitti, ettei Kira aio tuossa maastossa tehdä tavallisia suht hyviä pistojaan ja maasto vaikutti rankalta juosta joten päätin että nyt jos koskaan mennään tuurilla. Pakko luottaa koiraan että se haistaa jos siellä ukko on. Uskolle saatiin vahvistusta kun noin 70 metrissä radan alusta löytyi oikealta puolelta ukko vanerilaatikosta. Kira haukkui tämän hyvin, tosin sivulle siirtyminen vaati kaksi käskyä kun ensimmäisellä koira jäi vähän puolimatkaan. Jatkettiin matkaa ja reilusti jatkettiinkin. Koira vaikutti väsyvän ja aika juoksi.. Seuraava löyty tuli reilusta 200 metristä (240m?) niin, että laitoin Kiran oikealle, jonne se tekikin ihan hyvän piston sen verran mitä itse näin ja edempänä minusta eteni keskilinjan yli vasemmalle puolelle. Seisoin paikoillani enkä puhunut mitään, arvelin että on hajulla.. Ja niin olikin. Suht lähellä keskilinjaa Kira alkoi kiertää kahden kallion välistä koloa edes takas ja katsoi välissä jo minuakin. Viimein se löysi kohdan josta pääsi tarpeeksi lähelle maalimiestä ja pystyi mielestään haukkumaan. Piilolle siirtyessäni Kiralle tuli tauko haukussa ja pysähdyin odottamaan että se jatkaa. Pääsin piilolle vain todetakseni että on pakko kiivetä kallion päälle jos meinaan ottaa koiran hallintaan, muuten ei onnistu.

SM-6!! Kira <3

Koira vaikutti olevan aika puhki ja jatkettiin samalla taktiikalla että Kira meni metsään ja tuli pois jos ei löytänyt mitään, mutta minä en sitä huudellut pois vaan annoin etsiä. Ja tovin se sitten etsikin oikealla puolella kun meni pitkän aikaa etten nähnyt koiraa.. Vilkuilin kelloa, aikaa oli tässä kohti mennyt noin 17,5 minuuttia ja odottelin.. Sitten alkoi viimein haukku kuulua. Taas Kiralla oli haukussa tauko (oli varmaan jo niin hengästynytkin että siksi?) ja taas sivulletulo vaati toisen käskyn. Mutta Kira löysi kaikki! Me selvittiin SM-radalta ehjänä ja löydettiin ukot!! Arvostelussa noottia tuli ilmaisun tauoista, minun liian vuolaista kehuista koiralle liian aikaisin piilolla (hupsis.....) ja siitä kun osa pistoista jäi niin vajaaksi enkä niitä niin korjaillut. Pisteet 152. Me oltiin saavutettu meidän tavoite maastossa mutta pisteet ei kyllä oikein lämmittäneet. En ollut tiennyt että kolmella ukolla voi saada noinkin vähän pisteitä :D Fiilikset oli ristiriitaiset. Koiraan olin hurjan tyytyväinen ja tietysti iloinen siitä että heti ekoissa SM:eissä teimme tuloksen ja vielä karvaa vaille ykköstuloksen (yht. 265 pistettä) mutta hakumetsän pistevähennykset kyllä harmitti. Jäähdyttelin hetken koiraa, otettiin vielä hakumetsän maastossa pari kuvaa Kirasta ja sitten lähdettiin mökille vaihtamaan vaatteet ja suunnattiin IPO-kentälle seuraamaan Miian ja Raisan suorituksia.

Tuloslistausta seurailin tarkasti ja ensin oltiin toisena, sitten sijoitus alkoi arvatusti tippua... No arvasinhan minä ettei noilla pistellä mitaleilla olla. Aika monella koiralla jäi yksi ukko löytymättä ja tulokset päivittyivät hitaasti.. Lopputulema oli se että Kira on SUOMEN KUUDENNEKSI TAITAVIN HAKUKOIRA 2016!! Kuinka huikeeta!! :) Joo vain mitalistit muistetaan eikä me tehty edes ykköstulosta, mutta ekalla hakukoiralla ekoissa SM:eissä sijalla 6.. Kyllä se on oikeasti hieno juttu! :) Ja minä itse muistan tämän varmasti aina, pieni koirani teki kyllä kaikkensa <3 Tottiksen onnistuminen lämmittää niin paljon, 92 on hieno tulos SM:eissä! Näissä kisoissa edes maastoon pääseminen tai tulos ole itsestäänselvä! Vielä kun olisi yksi esine löydetty lisää niin sitten olisikin taisteltu pronssimitalista.. Mutta turha näitä on jossitella, tänä vuonna näin :)

Iloisena yllätyksenä päästiin kuin päästiinkin palkintopallille vielä kun joukkuekisassa yhdistyksemme Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys pokkasi SM-hopeaa!! HYVÄ ME! :) Niin saatiin mekin Kiran kanssa pytty kotiin ;)

Paremmat voitti tänä vuonna, mutta jos vaan koira pysyy terveenä niin eiköhän se ole pakko päästä ensi vuonna yrittämään uudestaan! ;) Joskus olen kuullut sanottavan että SM-kisojen fiiliksen ymmärtää vasta kun sen on itse kisaajana kokenut ja kyllä se on näin. Niin upeeta, niin pienestä kiinni... UUDESTAAN!! :D