2 x EK3

Syksyn mittaan päivitykset ovat näemmä jääneet kokonaan kirjoittamatta ja blogista uupuu oikein kahden kokeen jutut muista kuulumisista puhumattakaan. Upsis.

Aloitetaan Belgien RM-kokeella 18.9., tänä vuonna koe pidettiin Uuraisilla ja päätin osallistua EK:hon vaikka tänäkin vuonna kävi niin kurjasti ettei EK:ssa ollut muita osallistujia ja rotumestaruutta ei näin ollen jaettu (rotumestaruuden jakaminen vaatii vähintään 3 koiraa/laji). Syksyn mittaan pudotetun kanssa tuli ongelmia, siis isoja ongelmia ja kasapäin kun koira keksi aina uuden variaation hommasta :O Milloin se kuskasi pudotetun esineen apparille, milloin autolle ja pääsääntöisesti juokseminen oli itsessään niin kivaa, että esine jäi ensimmäisellä kaahauskierroksella nostamatta... Eihän Kira tahallaan väärin tehnyt, liike ei vaan meinannut hahmottua sille oikein ja tämä aiheutti HIEMAN ahdistusta ja harmaita hiuksia ohjaajalle ennen koetta.. Pudotettu olikin hyvin epävarma liikkeenä vielä koepäivän koittaessa.

EK:n osalta aloitettiin maastoilla ja tuomarina kaikissa osa-alueissa toimi Sami Isopahkala. Ensimmäisenä jälki josta takajäljen kautta metsään ja kaikki kepit ylös. Eka keppi oli hurjan kaukana jäljen alusta ja pitkään olin varma että oikeasti eka on jäänyt metsään vaan varmasti Kira kaikki kepukat nosti :) Jäljeltä 56. Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle jossa tuomari varoitteli että metsä saattaa olla vähän liukas, ei ole tarvis kirmata näytöille aivan täyttä vauhtia sitten. Haku sujui kivasti, eka ukko nousi ensimmäisellä pistolla ja myös toinen ukko nousi nopsaan ja ilmaisuista tuli nyt erinomaiset, samoin haltuunotoista. Hausta 68 kun ekalla pistolla oikeaan etukulmaan jo kutsuin Kiraa pois ja se oli oikeastaan tulossakin kunnes saikin hajun maalimiehestä ja jäi tarkentamaan sitä. Kurittomuudesta siis -2 :D

Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun josta valitettavasti löytyi vain 2 esinettä. :( Kira oli juossut hyvin läheltä kolmatta myös mutta jostain syystä se ei nyt vaan osunut sitten nenään. Tämän osalta pääsin myös pohtimaan jatkoa ajatellen esineruudun motivaatiota... Esineet 20. Sitten tarkkuusruutuun, jossa Kiralla tuntui kestävän tällä kertaa tosi kauan :O Meinasi jo alkaa itseä jännittämään kun se tarkenteli ja tarkenteli samaa aluetta mutta mitään ei löytynyt.. Viimein Kira siirtyi eteenpäin ja sieltä se piilotettu kulkunen sitten löytyi, tarkkuus 20. Huh kun se on aina vaan niin jännää! Se meidän todellinen jännitysnäytelmä eli pudotettu oli kuitenkin vielä vuorossa ja voi jestas että jännitti miten käy. Lähetin koiran hakemaan ja voittajan matkalla se vaan aina tuntuu että siinä kestää ja kestää kun koiraa ei näy etkä tiedä mitä tapahtuu.. Itse liike oli kuitenkin mennyt kuin oppikirjassa, kovaa esineelle, penaali suuhun ja kovaa takaisin :) Oli itku itsellä lähellä kun näin Kiran tulevan reipasta laukkaa esine suussa, voi jes! :) Pudotetusta myös 20 eli yhteensä maastosta kasassa 184 pojoa.

Seuraavaksi suunnattiin tottiskentälle aika luottavaisin fiiliksin, 86 pistettä riittäisi ykköstulokseen ja normaalitason ok suorituksella se pitäisi sieltä tippua. No, valitettavasti RM-päivä ei ollut meidän normaalipäivä tottiksen osalta ja virheitä tuli monessa kohtaa. :( Seuruu ok, jäävät ok ja luoksetulot tuli laukalla mutta olisi voinut olla nopeampia kumpikin. Sivulle siirtymät otti useassa kohdassa pari käskyä ja noudoissa sitä omituisuuksia vasta tapahtui.. Kira suoritti esteet hyvin takkuisesti ja jostain syystä palautti kapulan seisten. :O Tähän kun vielä yhdistettiin huono eteenmeno niin se oli siinä, tottiksesta 84 ja eihän se sitten ykköstulokseen riittänytkään. :( Yhteensä siis pisteitä 268 ja EK3 sekä joukkuehopeaa. Harmitus oli kuitenkin suurensuuri niiden kahteen pisteen takia..! Koiraa en voinut moittia, oltiin selvästi vaan treenattu liian vähän SM:ien jälkeen (ja sekin treeniaika meni suurilta osin sen pudotetun hinkkaamiseen..). Esteiden takkuisuus mietitytti kyllä ja päätinkin kiikuttaa Kiran osteopaatille hetimmiten kokeen jälkeen tarkastukseen. Kira kävi osteopaatilla syyskuun viimeisenä päivänä ja toisen kyljen/lavan alue oli kyllä kovasti tukkoinen ja kipeäkin. Saattoi hyvinkin vaikuttaa siihen, ettei hyppääminen tuntunut mukavalta..! :( Jerry sai koiran kuitenkin onneksi kuntoon.

Mutta niin pienestä jäi meidän ykköstulos kiinni että kyllä otti päähän ja paljon. Niin paljon, että seuraavana päivänä kokeesta mies tuumasi että olikos niitä EK-kokeita vielä syksylle tulossa, onhan sun selkeästi mentävä uudestaan yrittämään vielä tänä vuonna :D Koekalenterin selailuun siis ja ilmoa menemään Nurmijärvelle lokakuulle josta valitettavasti irtosi vain varasija, ei varsinaista koepaikkaa. Päätimme järjestää oman yhdistyksen kokeen vielä marraskuulle Uuraisille vaan sittenpä tuli lumet ja pakkaset ja tämä 12.11. koe piti perua. Tilanne alkoi näyttää aika haastavalta mutta viimeisenä oljenkortena minulla oli koe Ylöjärvellä 20.11. Ja niinhän siinä kävi, että Ylöjärvelle saatiin koepaikka ja jopa talvikin helpotti Tampereen seudulla niin paljon, että koe pystyttiin järjestämään! Kolmas kerta toden sanoi! :D

Viimeiseen saakka sää antoi jännittää tilannetta mutta koetta edeltävänä iltapäivänä tuli viesti että koe voidaan järjestää joten eikun sunnuntaina ylös hieman ennen neljää ja kohti Hämeenkyröä. Se hyvä puoli noin aikaisessa herätyksessä, ettei paljoa ehdi aamulla koetta jännitellä.. :D Koe alkoi tuttuun tapaan maastoilla, osallistujia oli 4 (2 AVO, 2 VOI) ja tuomarina Mia Sandelin. Ensimmäisenä jälki jossa janalla näkyi kenraalitreeneistä hankittu epävarmuus (ei ehkä olisi kannattanut treenata lumella ollenkaan..!)... Mutta metsään päästiin ja ihan oikeaan suuntaan jopa kerrasta :) Maasto oli mukavaa kangasmetsää ja homma tuntui helpolta kaksi kepppiä taskussa kunnes tultiin jonkin sortin sorkkaeläinten makuupaikalle.. Kira oli siitä äärettömän kiinnostunut ja lähtiessään viimein jatkamaan matkaa, oli hännän asento minusta erinäköinen. Olin varma, että koira vaihtoi riistan jäljelle ja viisaana ohjaajana KUTSUIN KOIRAN POIS JÄLJELTÄ. Käytiin hieman eri suunnassa maisemareitillä tarkastamassa se paikka, johon minun mielestäni jälki jatkui mutta Kira totesi aika pian että ei täällä kyllä se jälki mene, mitä piti seurata. Arvatkaa miten tyhmältä olo tuntui siinä kohti? Herätä ennen neljää, ajaa melkein kolme tuntia koepaikalle ja kahden kepin jälkeen omalla söhläämisellä pilata koiran jälki. Ai jestas..! Kira oli onneksi niin kiltti että suostui vielä lähteä katsomaan jälkeä uudestaan taaempaa ja tultiin uudestaan sorkkaeläinten makuupaikalle, josta koira lähti jälleen varmasti jatkamaan mäkeä ylös. Nyt en sentään enää puuttunut sen työskentelyyn ja melko pian jouduin toteamaan, että kyllä se jäljestys kuitenkin Kiralta sujuu paremmin :D Kolmas keppi nousi suureksi riemukseni ja viimeinenkin vielä vaikka kyllä loppu meni ajallisesti jo hieman tiukille ohjaajan puuskuttaessa mäissä koiran perässä... Jäljeltä 59 ja suuri kiitos ihanalle koiralleni joka ohjaajan emämokasta huolimatta hoiti meille metsästä kepit mukaan! :)

Jäljen jälkeen vaihdettiin hieman paikkaa ja suunnattiin hakuradalle. Hakurata oli ihan tasaista helppokulkuista metsää, joka sopi paremmin kuin hyvin mahakkaalle ohjaajalle. :) Eka ukko löytyi ehkä n. 40 metristä oikealta puolelta. Kira tarkisteli umpparia hieman ennenkuin alkoi haukkumaan, mutta itse ilmaisu ja haltuunotto ihan hyvin kuitenkin. Matka jatkui ja toinen ukko löytyi myös oikealta puolelta kuusen alta piilossa. Tämä myös mukavasti ja hausta pisteitä mukaan 69. :) Seuraavaksi suunnattiin tarkkuuteen jossa Kira löysi esineen melkein heti mutta ohjaajalla meinasi tällä kertaa olla vaikeuksia :O Ekaa kertaa ikinä kokeessa esine ei vaan millään meinannut sattua silmääni ja meinasi jo iskeä hätä. Yhtäkkiä se 5-senttinen kuitenkin oli siinä, voi iso HUH! Tarkkuudesta 20. Pudotettuun seuraavana ja RM-kokeeseen verrattuna nyt seuruu oli huonompaa minusta. Kun olin tiputtamassa esinettä, Kira jäi juuri ravistelemaan (koska satoi ja neitikoiran turkki oli kastumassa :D) joten ensin oli koukattava se mukaan, ennenkuin uskalsin esineen tiputtaa. Ravistelu ei onneksi pisteitä kuitenkaan vähentänyt, Kira teki taas varman hienon suorituksen ja pudotetusta täydet 20. :)

Viimeisenä oli jäljellä jännittämäni esineet. Niitä oli treenattu viimeksi ehkä joskus lokakuun alussa eli mietitytti kyllä että miten mahtaa käydä. Nopsaan Kira nappasi ensimmäisen esineen ja varmasti palautui vielä kaksi lisää. UPEETA, ihana Kira! <3 Tuomari olisi toivonut nopeampaa tarkentamista esineillä eli on meillä vielä esineruudun kanssa puuhaa ensi vuodellekin mutta hieno parannus silti. Esineistä 29 eli maastosta mukavasti 197 pistettä mukaan tottista varten.

Lopuksi suunnattiin siis vielä tottikseen ja syyskuun kokeen jälkeen jännitti paljon. Ajomatkaa oli maastoista kentälle hyvä tovi ja tuntui että siinä ajellessa kelikin oli muuttunut paljon kylmempään suuntaan ja tottiskentällä oli kertakaikkiaan kylmä. Maa hohkasi kylmää ilmaa ja luonnollisesti meidän vuorolla sade senkuin yltyi kunnon kaatosateeksi. Arpaonni suosi ja sain aloittaa liikkeillä (ettei paikkamakuussa kylmettyneellä koiralle tarvinnut enää esteitä lähteä tekemään). Vuoroa odotellessa yritin pitää meidät molemmat lämpöisenä ja eikun sitten katsomaan, mikä päivän kunto niissä olosuhteissa on.. Seuraaminen ei ollut parasta ikinä, Kiran mielestä märälle ja kylmälle kentälle istuminen oli kertakaikkisen vastenmielinen ajatus joten perusasennot olivat hitaita. Istuminen jäikin sitten seisomiseksi mikä ei yllättänyt.. Maahanmeno ja luoksetulo ok, samoin liikkeestä seisominen. Tasamaanouto olisi saanut olla nopeampi mutta esteet meni nyt mukavasti ja samoin eteenmeno oli aika kiva, reippaalla laukalle eteen ja nopsaan maahan. :) Viimeisenä paikkaamakuu ja tässä kohti satoi kaatamalla kylmää vettä niskaan. Oli kurja olo jättää koira paikkamakuuseen ja ekaa kertaa ikinä Kira olikin noussut parin seuraamisen aikana hetkeksi istumaan palaten kuitenkin itse maahan. Kun sain hakea sen pois, se pomppasi suoraan seisomaan makuulta eli paikkamakuu ei tällä kertaa erinomainen. Kuitenkin tottiksesta yhteensä 91 ja noissa olosuhteissa olin enemmän kuin superkiitollinen että Kira teki tuollaisen suorituksen! Saatiin kasaan ihan mukava ykköstulos pistein 288 ja niin se kilahti valiokello käyntiin sitten myös EK:n osalta :) Kyllä kannatti herätä ennen neljää ja ajella pitkä matka kokeeseen. Hyvä meidän tyttötiimi! :) Ja nöyrä kiitos Kira <3 <3 Kiitokseksi kokeesta Kira pääsi vielä hierojalle joulukuun alussa :)

Hymytyttö :)

 Tämäkin kausi saatiin kokeen myötä viimein pakettiin ja tästä on hyvä jäädä talvitauolle. Ensi kevät alkaa hieman erilaisissa merkeissä mutta jospas sieltä treeneille ja kokeillekin rakosia löytyisi kuitenkin. Vuosi 2016 antoi meille aika mukavasti: KVA hausta, valiokellon käynnistys jäljen ja EK:n osalta sekä hausta vielä SM-6 mukaan :) Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna! Ja näin jälkikäteen ajatellen tuosta EK:n kakkostuloksestakin oikeastaan voi olla apuja jos ensi vuoden SM:jä miettii.. Mene ja tiedä ;)