Syksyn mittaan päivitykset ovat näemmä jääneet kokonaan
kirjoittamatta ja blogista uupuu oikein kahden kokeen jutut muista kuulumisista
puhumattakaan. Upsis.
Aloitetaan Belgien RM-kokeella 18.9., tänä vuonna koe
pidettiin Uuraisilla ja päätin osallistua EK:hon vaikka tänäkin vuonna kävi
niin kurjasti ettei EK:ssa ollut muita osallistujia ja rotumestaruutta ei näin
ollen jaettu (rotumestaruuden jakaminen vaatii vähintään 3 koiraa/laji). Syksyn
mittaan pudotetun kanssa tuli ongelmia, siis isoja ongelmia ja kasapäin kun
koira keksi aina uuden variaation hommasta :O Milloin se kuskasi pudotetun
esineen apparille, milloin autolle ja pääsääntöisesti juokseminen oli itsessään
niin kivaa, että esine jäi ensimmäisellä kaahauskierroksella nostamatta...
Eihän Kira tahallaan väärin tehnyt, liike ei vaan meinannut hahmottua sille
oikein ja tämä aiheutti HIEMAN ahdistusta ja harmaita hiuksia ohjaajalle ennen
koetta.. Pudotettu olikin hyvin epävarma liikkeenä vielä koepäivän koittaessa.
EK:n osalta aloitettiin maastoilla ja tuomarina kaikissa
osa-alueissa toimi Sami Isopahkala. Ensimmäisenä jälki josta takajäljen kautta
metsään ja kaikki kepit ylös. Eka keppi oli hurjan kaukana jäljen alusta ja
pitkään olin varma että oikeasti eka on jäänyt metsään vaan varmasti Kira
kaikki kepukat nosti :) Jäljeltä 56. Seuraavaksi suunnattiin hakuradalle jossa
tuomari varoitteli että metsä saattaa olla vähän liukas, ei ole tarvis kirmata
näytöille aivan täyttä vauhtia sitten. Haku sujui kivasti, eka ukko nousi
ensimmäisellä pistolla ja myös toinen ukko nousi nopsaan ja ilmaisuista tuli
nyt erinomaiset, samoin haltuunotoista. Hausta 68 kun ekalla pistolla oikeaan
etukulmaan jo kutsuin Kiraa pois ja se oli oikeastaan tulossakin kunnes saikin
hajun maalimiehestä ja jäi tarkentamaan sitä. Kurittomuudesta siis -2 :D
Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun josta valitettavasti
löytyi vain 2 esinettä. :( Kira oli juossut hyvin läheltä kolmatta myös mutta
jostain syystä se ei nyt vaan osunut sitten nenään. Tämän osalta pääsin myös
pohtimaan jatkoa ajatellen esineruudun motivaatiota... Esineet 20. Sitten
tarkkuusruutuun, jossa Kiralla tuntui kestävän tällä kertaa tosi kauan :O
Meinasi jo alkaa itseä jännittämään kun se tarkenteli ja tarkenteli samaa
aluetta mutta mitään ei löytynyt.. Viimein Kira siirtyi eteenpäin ja sieltä se
piilotettu kulkunen sitten löytyi, tarkkuus 20. Huh kun se on aina vaan niin
jännää! Se meidän todellinen jännitysnäytelmä eli pudotettu oli kuitenkin vielä
vuorossa ja voi jestas että jännitti miten käy. Lähetin koiran hakemaan ja
voittajan matkalla se vaan aina tuntuu että siinä kestää ja kestää kun koiraa
ei näy etkä tiedä mitä tapahtuu.. Itse liike oli kuitenkin mennyt kuin oppikirjassa,
kovaa esineelle, penaali suuhun ja kovaa takaisin :) Oli itku itsellä lähellä
kun näin Kiran tulevan reipasta laukkaa esine suussa, voi jes! :) Pudotetusta
myös 20 eli yhteensä maastosta kasassa 184 pojoa.
Seuraavaksi suunnattiin tottiskentälle aika luottavaisin
fiiliksin, 86 pistettä riittäisi ykköstulokseen ja normaalitason ok
suorituksella se pitäisi sieltä tippua. No, valitettavasti RM-päivä ei ollut
meidän normaalipäivä tottiksen osalta ja virheitä tuli monessa kohtaa. :(
Seuruu ok, jäävät ok ja luoksetulot tuli laukalla mutta olisi voinut olla
nopeampia kumpikin. Sivulle siirtymät otti useassa kohdassa pari käskyä ja
noudoissa sitä omituisuuksia vasta tapahtui.. Kira suoritti esteet hyvin
takkuisesti ja jostain syystä palautti kapulan seisten. :O Tähän kun vielä
yhdistettiin huono eteenmeno niin se oli siinä, tottiksesta 84 ja eihän se
sitten ykköstulokseen riittänytkään. :( Yhteensä siis pisteitä 268 ja EK3 sekä
joukkuehopeaa. Harmitus oli kuitenkin suurensuuri niiden kahteen pisteen
takia..! Koiraa en voinut moittia, oltiin selvästi vaan treenattu liian vähän
SM:ien jälkeen (ja sekin treeniaika meni suurilta osin sen pudotetun
hinkkaamiseen..). Esteiden takkuisuus mietitytti kyllä ja päätinkin kiikuttaa
Kiran osteopaatille hetimmiten kokeen jälkeen tarkastukseen. Kira kävi
osteopaatilla syyskuun viimeisenä päivänä ja toisen kyljen/lavan alue oli kyllä
kovasti tukkoinen ja kipeäkin. Saattoi hyvinkin vaikuttaa siihen, ettei
hyppääminen tuntunut mukavalta..! :( Jerry sai koiran kuitenkin onneksi kuntoon.
Mutta niin pienestä jäi meidän ykköstulos kiinni että kyllä
otti päähän ja paljon. Niin paljon, että seuraavana päivänä kokeesta mies
tuumasi että olikos niitä EK-kokeita vielä syksylle tulossa, onhan sun
selkeästi mentävä uudestaan yrittämään vielä tänä vuonna :D Koekalenterin
selailuun siis ja ilmoa menemään Nurmijärvelle lokakuulle josta valitettavasti
irtosi vain varasija, ei varsinaista koepaikkaa. Päätimme järjestää oman
yhdistyksen kokeen vielä marraskuulle Uuraisille vaan sittenpä tuli lumet ja
pakkaset ja tämä 12.11. koe piti perua. Tilanne alkoi näyttää aika haastavalta
mutta viimeisenä oljenkortena minulla oli koe Ylöjärvellä 20.11. Ja niinhän
siinä kävi, että Ylöjärvelle saatiin koepaikka ja jopa talvikin helpotti
Tampereen seudulla niin paljon, että koe pystyttiin järjestämään! Kolmas kerta
toden sanoi! :D
Viimeiseen saakka sää antoi jännittää tilannetta mutta
koetta edeltävänä iltapäivänä tuli viesti että koe voidaan järjestää joten
eikun sunnuntaina ylös hieman ennen neljää ja kohti Hämeenkyröä. Se hyvä puoli
noin aikaisessa herätyksessä, ettei paljoa ehdi aamulla koetta jännitellä.. :D
Koe alkoi tuttuun tapaan maastoilla, osallistujia oli 4 (2 AVO, 2 VOI) ja
tuomarina Mia Sandelin. Ensimmäisenä jälki jossa janalla näkyi kenraalitreeneistä
hankittu epävarmuus (ei ehkä olisi kannattanut treenata lumella
ollenkaan..!)... Mutta metsään päästiin ja ihan oikeaan suuntaan jopa kerrasta
:) Maasto oli mukavaa kangasmetsää ja homma tuntui helpolta kaksi kepppiä
taskussa kunnes tultiin jonkin sortin sorkkaeläinten makuupaikalle.. Kira oli
siitä äärettömän kiinnostunut ja lähtiessään viimein jatkamaan matkaa, oli
hännän asento minusta erinäköinen. Olin varma, että koira vaihtoi riistan
jäljelle ja viisaana ohjaajana KUTSUIN KOIRAN POIS JÄLJELTÄ. Käytiin hieman eri
suunnassa maisemareitillä tarkastamassa se paikka, johon minun mielestäni jälki
jatkui mutta Kira totesi aika pian että ei täällä kyllä se jälki mene, mitä
piti seurata. Arvatkaa miten tyhmältä olo tuntui siinä kohti? Herätä ennen neljää,
ajaa melkein kolme tuntia koepaikalle ja kahden kepin jälkeen omalla
söhläämisellä pilata koiran jälki. Ai jestas..! Kira oli onneksi niin kiltti
että suostui vielä lähteä katsomaan jälkeä uudestaan taaempaa ja tultiin
uudestaan sorkkaeläinten makuupaikalle, josta koira lähti jälleen varmasti
jatkamaan mäkeä ylös. Nyt en sentään enää puuttunut sen työskentelyyn ja melko
pian jouduin toteamaan, että kyllä se jäljestys kuitenkin Kiralta sujuu
paremmin :D Kolmas keppi nousi suureksi riemukseni ja viimeinenkin vielä vaikka
kyllä loppu meni ajallisesti jo hieman tiukille ohjaajan puuskuttaessa mäissä
koiran perässä... Jäljeltä 59 ja suuri kiitos ihanalle koiralleni joka ohjaajan
emämokasta huolimatta hoiti meille metsästä kepit mukaan! :)
Jäljen jälkeen vaihdettiin hieman paikkaa ja suunnattiin
hakuradalle. Hakurata oli ihan tasaista helppokulkuista metsää, joka sopi
paremmin kuin hyvin mahakkaalle ohjaajalle. :) Eka ukko löytyi ehkä n. 40
metristä oikealta puolelta. Kira tarkisteli umpparia hieman ennenkuin alkoi
haukkumaan, mutta itse ilmaisu ja haltuunotto ihan hyvin kuitenkin. Matka
jatkui ja toinen ukko löytyi myös oikealta puolelta kuusen alta piilossa. Tämä
myös mukavasti ja hausta pisteitä mukaan 69. :) Seuraavaksi suunnattiin
tarkkuuteen jossa Kira löysi esineen melkein heti mutta ohjaajalla meinasi
tällä kertaa olla vaikeuksia :O Ekaa kertaa ikinä kokeessa esine ei vaan
millään meinannut sattua silmääni ja meinasi jo iskeä hätä. Yhtäkkiä se
5-senttinen kuitenkin oli siinä, voi iso HUH! Tarkkuudesta 20. Pudotettuun
seuraavana ja RM-kokeeseen verrattuna nyt seuruu oli huonompaa minusta. Kun
olin tiputtamassa esinettä, Kira jäi juuri ravistelemaan (koska satoi ja
neitikoiran turkki oli kastumassa :D) joten ensin oli koukattava se mukaan,
ennenkuin uskalsin esineen tiputtaa. Ravistelu ei onneksi pisteitä kuitenkaan
vähentänyt, Kira teki taas varman hienon suorituksen ja pudotetusta täydet 20.
:)
Viimeisenä oli jäljellä jännittämäni esineet. Niitä oli
treenattu viimeksi ehkä joskus lokakuun alussa eli mietitytti kyllä että miten
mahtaa käydä. Nopsaan Kira nappasi ensimmäisen esineen ja varmasti palautui
vielä kaksi lisää. UPEETA, ihana Kira! <3 Tuomari olisi toivonut nopeampaa
tarkentamista esineillä eli on meillä vielä esineruudun kanssa puuhaa ensi vuodellekin
mutta hieno parannus silti. Esineistä 29 eli maastosta mukavasti 197 pistettä
mukaan tottista varten.
Lopuksi suunnattiin siis vielä tottikseen ja syyskuun kokeen
jälkeen jännitti paljon. Ajomatkaa oli maastoista kentälle hyvä tovi ja tuntui
että siinä ajellessa kelikin oli muuttunut paljon kylmempään suuntaan ja
tottiskentällä oli kertakaikkiaan kylmä. Maa hohkasi kylmää ilmaa ja
luonnollisesti meidän vuorolla sade senkuin yltyi kunnon kaatosateeksi.
Arpaonni suosi ja sain aloittaa liikkeillä (ettei paikkamakuussa kylmettyneellä
koiralle tarvinnut enää esteitä lähteä tekemään). Vuoroa odotellessa yritin
pitää meidät molemmat lämpöisenä ja eikun sitten katsomaan, mikä päivän kunto
niissä olosuhteissa on.. Seuraaminen ei ollut parasta ikinä, Kiran mielestä
märälle ja kylmälle kentälle istuminen oli kertakaikkisen vastenmielinen ajatus
joten perusasennot olivat hitaita. Istuminen jäikin sitten seisomiseksi mikä ei
yllättänyt.. Maahanmeno ja luoksetulo ok, samoin liikkeestä seisominen.
Tasamaanouto olisi saanut olla nopeampi mutta esteet meni nyt mukavasti ja
samoin eteenmeno oli aika kiva, reippaalla laukalle eteen ja nopsaan maahan. :)
Viimeisenä paikkaamakuu ja tässä kohti satoi kaatamalla kylmää vettä niskaan.
Oli kurja olo jättää koira paikkamakuuseen ja ekaa kertaa ikinä Kira olikin
noussut parin seuraamisen aikana hetkeksi istumaan palaten kuitenkin itse
maahan. Kun sain hakea sen pois, se pomppasi suoraan seisomaan makuulta eli
paikkamakuu ei tällä kertaa erinomainen. Kuitenkin tottiksesta yhteensä 91 ja
noissa olosuhteissa olin enemmän kuin superkiitollinen että Kira teki
tuollaisen suorituksen! Saatiin kasaan ihan mukava ykköstulos pistein 288 ja
niin se kilahti valiokello käyntiin sitten myös EK:n osalta :) Kyllä kannatti
herätä ennen neljää ja ajella pitkä matka kokeeseen. Hyvä meidän tyttötiimi! :)
Ja nöyrä kiitos Kira <3 <3 Kiitokseksi kokeesta Kira pääsi vielä
hierojalle joulukuun alussa :)
Hymytyttö :) |
Tämäkin kausi saatiin kokeen myötä viimein pakettiin ja
tästä on hyvä jäädä talvitauolle. Ensi kevät alkaa hieman erilaisissa merkeissä
mutta jospas sieltä treeneille ja kokeillekin rakosia löytyisi kuitenkin. Vuosi
2016 antoi meille aika mukavasti: KVA hausta, valiokellon käynnistys jäljen ja
EK:n osalta sekä hausta vielä SM-6 mukaan :) Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna!
Ja näin jälkikäteen ajatellen tuosta EK:n kakkostuloksestakin oikeastaan voi
olla apuja jos ensi vuoden SM:jä miettii.. Mene ja tiedä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti