"Suljen silmät, kuvittelen et lennän. Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä"

Alkukesällä ajatus EK-koestartista elokuussa tuntui hyvältä idealta, mutta mitä lähemmäs koe tuli, sitä kamalammin alkoi jännittää... Treenattavia osa-alueita kun on niin monta! Lisäjännitystä toi vielä sekin, ettemme ole kisanneet haussa aiemmin, eli EK-kokeessa uusia kokeessa suoritettavia osa-alueita tuli meille nyt sitten yhteensä 3. Jännitys oli siis melkoinen, mutta yritin väkisin hakea luottavaista tsemppifiilistä ja yrittää löytää kokeeseen luoton koiraan. Kira on hyvä, se tekee kyllä ihan varmasti parhaansa. Ja kannatti luottaa!

Koepäivä alkoi jäljellä. Nyt jälki ei pelottanut ihan niin paljon kuin viimeksi ja ihan hyvillä mielin laitoin Kiran janalle. Kira eteni melko määrätietoisesti suoraan takamerkkiä kohti, tarkisti ehkä 30cm jälkeä oikealle ja lähti määrätietoisesti vasemmalle. Kutsua takaisin janalle ei tullut, jes! Ja niin me paineltiin metsään :) Janalta täydet. Nyt myös jäljestäminen oli minusta kivaa, rauhallista ja tarkkaa menoa. Korkeiden suopursujen kohdalla Kira joutui tekemään vähän enemmän töitä, mutta sieltäkin selvittiin pois ja kaikki kepit koira nosti itse. Kuin hieno petraus edelliseen koejälkeen! Jäljeltä 60/60 pistettä.

Janalle lähdössä, kuva Essi Kaukonen

Jäljen jälkeen lähdettiin suorittamaan tottis seuraavana ja taas sai jännittää. Koetta edeltäneissä treeneissä Kira oli välillä vähän.. erilainen kuin yleensä, enkä oikein tiennyt miten valmistella se tähän kokeeseen. Tuntui että ollaan menossa vähän soitellen sotaan..! :o Alokasluokan koiria oli 3, ja tottis suoritettiin kolmen porukassa siis. Kira suoritti ensin liikkeet ja sitten heti paikkamakuun. Seuraaminen erinomainen, ja ihan kivalta se tuntuikin. :) Oli tarkka ja aktiivinen mutta ei painanut tai edistänyt. Henkilöryhmäkin meni nyt hyvin. Liikkeestä istuminen onnistui tällä kertaa, jee! :) Siitäkin erinomainen. Maahanmeno ja luoksetulo myös erinomainen (kai?) vaikkakin Kira haukahti tullessaan luoksetulossa eteen istumaan. Sivulle siirtymisessä jäi myös hieman vinoon. Tasamaanoudon palautus oli aika hidas, tästä erittäin hyvä. Hypyssä tuomari kuuli koiran rapsauttavan estettä mennessään (itse en huomannut), takaisinhyppy hyvä. Tämä muistaakseni erinomainen. Hyppynouto muuten hieno, mutta sivulle ei meinannut siirtyä lopuksi millään. :O Erinomainen silti tämäkin. Myös eteenmeno erinomainen, lähti määrätietoisesti ja kovaa ja meni käskyllä nopsaan maahan. Paikkamakuussa ei huomauttamista, erinomainen ja tottiksen pisteet yhteensä 97. :) Tottis ei tullut nyt videolle, joten nuo arvosanat on ihan muistin varassa..

Seuraaminen, kuva Essi Kaukonen

Seuraavaksi vuorossa oli haku ja nyt vasta jännittikin. Voi huh, tuntui että maha kääntyy ympäri vuoroa odotellessa..! Kira lähti pistoille ihan ok mutta työskenteli välillä taaksepäin (toisessa etukulmassa työskenteli alueen ulkopuolelle ja sain kutsua sitä hetken, että malttoi tulla pois). Sivulle se ei olisi tullut MILLÄÄN eli lähettäminen oli tosi tuskaista :O Tätä täytyy nyt treenata superisti, enpä ole treeneissä aiemmin moista huomannut. Kunhan saadaan yliheitot opeteltua kunnolla niin sekin ehkä helpottaa asiaa. Eka maalimies löytyi pressuun kääriytyneenä noin 50 metristä. Kiralla oli haukussa jokunen tauko ja kuuliaisesti pysähdyin aina siinä kohti. Haltuunotto meni ok ja kiltisti koira tallusteli mukanani keskilinjalle. Pari pistoa lisää ja toinen ukko löytyi 100 metristä vasemmasta takakulmasta avonaisesta umpipiilosta. Nyt haukkukin sujui hyvin! Tuomarin mielestä koira olisi voinut totella minua paremmin (no todellakin!! :D) mutta muuten homma sujui kuitenkin ok, tuloksena hausta 68/70 pistettä. Ilmeisesti se ei näyttänyt niin pahalta, kuin miltä itsestä tuntui.. Pääasia tietysti oli, että pystyin luottamaan siihen, että Kira löytää maalimiehet kyllä ja ilmaisee ok ja saan sen otettua hallintaan sekä tuotua keskilinjalle. Tavoite saavutettu siis sikäli. :)

Hetki taukoa ja sitten esineruudun pariin. Taas alkoi jännittämään :D koska laskin, että jos saadaan ruudusta vähintään 22 pistettä, on meidän EK1-koulari varma eikä loppuosuuksia tarvitse jännittää. Pudotettua ja tarkkuutta on kuitenkin treenattu vielä aika vähän ja onnistuminen tuntui siksi aika epävarmalta. Esineruutu oli kivaa kangasmetsää ja koiran liikkeet näki alueella kokoajan. Tuomarin kanssa jutellessani Kiran nenä kävi oikean takakulman suuntaan ja sinne sitten lähetinkin koiran, vaikka olin ajatellut aloittaa ruudun vasemmasta reunasta tuulen suunnan vuoksi. Kira lähti hyvin, juoksi takakulmaan ja tarkenteli etsien hetken siellä, kunnes sai paikannettua ja tuotua nahkaisen lompakon oloisen esineen. Nopeaa touhua siis, esineruudusta 30/30 pistettä. Tässä vaiheessa pystyi siis tuulettamaan koularin kunniaksi! :)

Vallan iloisin fiiliksin esineruudun jälkeen :) kuva Essi Kaukonen

Pudotettu seurasi melko pian ja vähän hirvitti miten koira jaksaa. No, en tiedä eikö se jaksanut vai eikö huvittanut muuten mutta seuraaminen oli ihan kamalaa laahustamista ja sain patistella Kiraa vaikka kuinka monta kertaa mukaani kun se olisi mielellään vaan tallustanut takanani (mitä hakuradalla käytänkin maalimieheltä keskilinjalle siirryttäessä, toki eri käskyllä mutta kyllähän se varmaan sekoittaa koiraa silti). Kun sain sen viimein asettumaan sivulle ja luvan lähettää hakemaan esine, lähti se kuitenkin reippaasti laukalla esinettä kohti ja palautti yhtä hyvin. Pudotetusta 18/20 pistettä.

Tarkkuusruutuun lähdettäessa koira oli sen näköinen että ihan oikeastiko meinasit jotain vielä :D Tein ennen ruutuun menoa pienen virittelyn että ilmaisu muistuu mieleen ja sitten mentiin ilman paineita tarkkuusruutuun ajatuksella että kaikki mahdolliset pisteet on vain plussaa tässä kohti. Meillä on ollut vähän valeilmaisuja tarkkuusruudussa, Kira siis helposti ilmaisee jos ruudussa on koskettu kädellä, vaikkei siinä kohti olisikaan esinettä. Kokemattomuus näkyy tässä vielä. Kira lähti lähettäessäni tarkasti ruudun reunaa pitkin ja melkein heti takakulman jälkeen tuli esineelle ja ilmaisi sen menemällä maahan. :) Tarkkuusruudusta suureksi yllätyksekseni siis 20/20 pistettä! Vitsi miten pätevä Kira! <3 <3

Kokonaisuudessaan päivän saldona EK1 I-tuloksella ja luokkavoitolla yhteispistein 293: tottis 97 ja maasto 196..! Kyllä voin todella olla tyytyväinen taitavaan koiraani! Ihana Kira <3

Back in business!

Aikomus oli kirjoittaa ekasta viikosta steriloinnin jälkeen ja Kiran parantumisesta, mutta niin se näemmä jäi vaan ajatuksen tasolle loppuviikon osalta.. Hupsis! Kira kuitenkin parani tosi hienosti ja nopsaan, viikko leikkauksesta se livahti avonaisesta terassin ovesta pihalle ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympyrää etupihalla.. No, kipulääkekuuri oli silloin jo loppunut ja pikkuhiljaa alettiin sitten alkuviikosta lisätä lenkin määrääkin taas, kun neiti-koira ei selvästikään ollut mitenkään kipeä - kamalan energinen kyllä. Nyt ollaan jo palattu harrastusten pariinkin. Hakutreenejä on taas jatkettu ja treenattu ahkerasti myös jälkeä. 

Kertoilin kasvattajalle meidän ongelmista metsäjäljellä ja saatiin "komento" takaisin pellolle. Nyt kolmen viikon ajan pyritään ajamaan 4 jälkeä viikossa pellolla ja sitten pikkuhiljaa siirretään taas jälki takaisin metsään. Onpa vaan tuo peltojälkikin taas pitkästä aikaa mukavaa puuhaa! :) Ja hauska nähdä kuinka intensiivisellä treenillä koira kehittyy pikkuhiljaa kokoajan. Vielä kun ohjaaja oppisi hyväksi ohjaajaksi jäljellä(kin ;)). Jäljen lisäksi on alettu treenailemaan tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Pitäähän sitä nyt joku uusi laji ottaa opeteltavaksi ettei elämä käy liian tylsäksi ;)

Vihdoinkin hakutreeneissä ollaan myös vähän edetty (olen jotenkin tosi sitkeästi vaan junnannut haussa paikallaan...) - Kira teki melkein 200 metrin radan jossa oli 2 tyhjää ekaa kertaa peräkkäin, yhteensä koko treenissä oli 3 tyhjää. Olen supertyytyväinen koiran työskentelyyn! Se teki loistavan hienoja pistoja, ilmaisi vieraan maalimiehen umpparissa tosi hyvin ja kutsuistani huolimatta ei tullut pois ollessaan maalimiehen hajulla. :) Voi kuinka taitava Kiippa! <3 Viimeisillä ukoilla pitkät haukut meinasi jo vähän pätkiä hengästymisen vuoksi, hikinen keli ja pitkä rata alkoi verottamaan mutta tosi hienot treenit joka tapauksessa. Ja Kira hienosti todisti, että osaa enemmän ja moottori riittää paljon paremmin, kuin mitä välillä aina itse jännitän ja luulen. ;)


Muru ja murun pallo <3

Vielä ei ole leikkauksen jälkeen tehty hyppyjä, vaikka muuten tottista onkin taas alettu treenailla. Kira kävi hierojalla pitkästä aikaa toissa maanantaina ja oli aikamoisen tukossa. Mennään vielä ensi viikolla uudestaan ja yritetään saada kroppa kuntoon. Oikea takajalka varsinkin tuntuu oikuttelevan, treenikaveri epäili hermopinnettä. :( Parempi hoidattaa kerralla nyt tuommoiset pois, ettei jää mitään vaivoja jatkossa sitten. Aatu kävi hierojalla myös (tosin raasu oli kyllä itse NIIN menossa uimaan, kun uimalan tiloihin mentiin käsittelyä varten) ja oli suureksi yllätykseksi melko hyvässä kunnossa. :) Mukavaa vaihtelua! Tämän kesän vaivoina Aatulla tosin onkin nyt sitten ollut hotspottia enemmänkin. Kun yhdestä paikasta saan ihottuman kuriin, leviää se toisessa kohdassa. Mitä noita nyt olen seurannut, niin aika monesti on tainnut alkaa semmoisesta kohdasta, mistä olen irroittanut punkin. Kurja vaiva tuokin, mutta kiva että edes kroppa muuten on nyt Aatulla mennyt parempaan suuntaan! :)

Toipilaspäivät 3 ja 4.

 
Elämä kaulurin kanssa sujuu jo hienosti ja koirassa on virtaa kuin pienessä kylässä. Kira kaipaisi selvästi jo treenejä! Haava näyttäisi parantuvan hienosti. :)




Haava tänään

Ja kuten kuva kertoo, vielä toistaiseksi koira ei ole muuttunut tervuksi ;)

Toipilaspäivä 2

Viime yönä Kiraa ahdisti kauluri enemmän kuin ekana yönä joten tänään ollaan pidetty tötteröä melkein kokoajan, että koira tottuisi siihen. Huomenna kutsuu tosiaan työpaikka ja Kiran olisi pakko pärjäillä tötterön kanssa kotona :( Onneksi on vain neljäpäiväinen viikko.

Otin aamulla lapun alemman haavan päältä pois. Massun tilanne toisena päivänä leikkauksesta:

 

Näemmä ylemmän haavan ympärille kehittyy hieman mustelmaa. Edelleen massu näyttää tosi siistiltä, toivotaan että reiät paranee loppuun asti näin hyvin. :) Ja toivotaan että nämä muutama päivä pärjätään vielä tuon kaulurin kanssa.

Toipilaana

 

 Kira leikattiin tosiaan eilen perjantaina ja nyt yritän pitää koiran rauhallisena kotona toipumassa ilman pomppuloikkia ja säntäilyitä ja haavannuolemisia... Helpommin sanottu kuin tehty..! Kira on omasta mielestään jo ihan terve mikä tietysti sikäli on kovin kiva juttu :) Koira ei ole vaikuttanut kipeältä missään vaiheessa. Mentiin klinikalle kolmen aikoihin ja kuudelta sain hakea huumatun tyypin pois. Hyvät oli tropit, sen verran seisoi kaverilla silmät päässä ;) mutta kyllä se minut tunsi ja oikein mielellään lähti kotiin.  

Potilas lepäilee ekana iltana

Leikkaus saatiin tosiaan tehtyä tähystämällä niin kuin suunnitelma olikin joten Kiran haavat on onneksi tosi pienet.



 

 

Eka yö nukuttiin yhdessä sohvalla. Kira ei valittanut kertaakaan mutta kauluri ahdisti kyllä kovasti ja sen kanssa pomppasikin välillä ylös. Saatiin kuitenkin ihan kohtuulliset unet ja aamulla potilas kävi pihalla pissalla ja söi aamupalan hyvällä ruokahalulla. Eli vointi tosi hyvä ja nyt vaan odotellaan että nuo pienet haavat paranee toivottavasti nopsaan. Ja yritetään keksiä joku kivempi ratkaisu ton kaulurin tilalle.. Kotona saa olla ilman kauluria kun vahdin koiraa mutta ensi viikolla on mentävä töihin ja silloin ei taida pelkät paitaviritelmät riittää haavojen suojaksi.

Tosi tyytyväinen olen että valitsin leikkaustavaksi tähystyksen vaikka se kalliimpi vaihtoehto olikin. :)

Ei pikku-Kiroja

Kiran kokoajan pahenevien ja pidentyvien valeraskauksien takia piti tehdä päätöksiä ja koiran parasta  ajatellen päädyin siihen, että Kira steriloidaan ensi perjantaina (eli perjantaina 13. päivä - hyvin valittu leikkauspäivä :D) tähystämällä. Kevään valeraskaus ei helpottanut edes Galastop-kuurilla kunnolla ja oireiden jatkuessa nelisen viikkoa alkoi koko homma käydä vähän epämielekkääksi molemmille. Jos koira on kahdesti vuodessa ensin juoksujen takia ns. pois pelistä ja sitten vielä valeraskaudet päälle joka juoksun jälkeen niin kyllä siinä harrastaminen  käy hankalaksi. Ja hormonihäiriöisen koiran kanssa se märkäkohdun riskikin on suurempi. :( Nyt ehditään toivottavasti hoitaa leikkaus ja siitä toipuminen alta pois ennen syksyn mahdollisia kokeita ja luonnetestiä.

Pikku-Kipa <3

Tietysti toisaalta olisi ollut kiva säilyttää tulevaisuutta varten se mahdollisuus, että JOS Kiraa kuitenkin päädyttäisiin käyttämään jalostukseen joskus, niin kohtu olisi tallella. Jaksan kuitenkin uskoa, että tästä rodusta löytyy terveitä ja kivoja narttuja, joilla ei ole hormonien kanssa ongelmia. :) Ja kauhulla ajattelen myös syksylle odotettavissa olevaa juoksua, miten sen jälkeisestä valeraskaudesta oltaisiin selvitty kun lääkityskään ei enää tehoa.. Saati sitten jos ja kun pennuttamiseen olisi kuitenkin ollut vuosi tai kaksi aikaa. Juu ei tuu mittään, helpompi näin. Päästään rauhassa Kiran kanssa harrastelemaan ja kisaamaan ilman pelkoja juoksuista ja valeraskauksista. 

Vähän isompi pikku-Kipa :)

PS. Kuinhan karvainen tuosta koirasta tulee steriloinnin jälkeen? Muuttuuko se tervuksi? :D

Joskus joutuu joustamaan periaatteistaan - tuloksena Kiralle JK1! :)

Olen tosiaan pitänyt tärkeänä periaatteena, että vasta silloin mennään kokeeseen, kun koira osaa. No, pk-puolen koekalentereiden selailu laittoi miettimään asiaa uudestaan ja oli pakko todeta, että jos halutaan tänä kesänä jälkikokeeseen, mennään silloin kun päästään, oli kaikki valmiiksi treenattua tai ei. Eli ilmo menemään helatorstaille jälki ykkösen kokeeseen ja viime hetken treenattavia asioita sitten riittikin..! Mm. janoja alettiin harjoitella vasta huhtikuun lopulla ja ylipäätään oltiin keskitytty paljon enemmän hakuun kuin metsäjälkeen. Esineruutukin on vielä aika alkutekijöissään. Tottiksessa jännitti eteenmeno ja myös paikkamakuu kun toinen koira tekee noutoja (kapula on Kiran mielestä jättekiva :)) joten näitä treenailtiin sitten ahkerasti.

Koepäivälle osui alkuperäisestä sääennustuksesta poiketen oikein kunnon sadekeli ja meillä kävi Kiran kanssa niin hyvä tuuri, että aina suoritusvuorollamme sade vain yltyi kunnon kaatosateeksi. Koe aloitettiin tottiksilla Höytiän kentällä. Tuomarina koko kokeen ajan toimi Minna Moisio. Ei olla kyllä tottista treenailtu kaatosateessa juurikaan (no ei ikinä!! :P) joten ei ollut kovin kiva fiilis jättää koiraa paikkamakuuseen kun sitä vettä tuli niin armottomasti.. Sitkeästi neiti-koira siellä kuitenkin makasi! Sivulle nousun sijaan se pomppasi tosin suoraan seisomaan tyyliin "MISSÄ palkka tästä urhoollisuudesta" ja mielelläni minäkin kyllä palkan olisin sille tuosta suonut. :) Paikkamakuusta silti erinomainen. 

Seuraaminen sujui muutamaa mokaa lukuunottamatta hyvin (väisti parikoirakkoa L-n pikkusakarassa ja kiepsahti hetkeksi oikealle puolelleni sekä jätätti henkilöryhmässä).  Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan kelpo seuraamista sääolosuhteet huomioiden. Erittäin hyvä. Jäävissä kävi sitten ne isoimmat mokat: istumisen seisoi (oliko kenttä niin märkä vai onko tässä liian kova jännite nyt? Seuraavat kokeet aikanaan näyttänee..), se puutteellinen ja maahanmenoa valmistellessa jätätti taas ja jouduin kutsumaan uudestaan mukaan. Maahanmeno kuitenkin ok, luoksetulo ihan kiva ja ripeä ja sivulle siirtymä ok. Erittäin hyvä tämä. 

Sitten keli jo ärsyttikin Kiraa niin paljon että kapulatelineelle kävellessä seuraaminen oli hukassa ja koira keskittyi ravistelemaan itseään. Tätä treenaamme lisää siis jatkossa :) Itse noutoihin olin kuitenkin oikein tyytyväinen, Kira oli nopea ja korrekti. Esteissä ei mitään ongelmaa ja jopa tasamaanouto oli ihan reipas. Sivulle siirtymät oli hyvät. Itse vähän hätiköin jaksotuksissa, ensi kerralla sekin paremmin! Kaikista noudoista saatiin erinomaiset. :) Eteenmeno olikin sitten se meidän heikoin lenkki eli eniten kesken oleva liike, mutta ei se näemmä tutulla kentällä näkynyt. Alun seuruu ok, lähti hienosti ja kovaa, ekalla käskyllä tippui maahan ja pysyi siellä. Aika pätevästi! :) Eteenmeno myös erinomainen. 

Tuomari kehui Kiran menoa kovasti, koira työskentelee innokkaasti ja halukkaasti mutta kuitenkin tarkasti. Pisteitä saatiin tottiksesta 93. ..hitsin istumisen virhe vei paljon pisteitä mutta kokonaisuudessaan olen tosi tosi tyytyväinen!

Onnistuin arpomaan meille ensimmäisen ykkösen jäljen joten eikun eväitä syömään ja odottelemaan hakijaa maastoon siirtymistä varten. Tuomaria odotellessa iskikin sitten aikamoinen jännitys ja sähläilin siinä vähän ympäriinsä. Vettäkin tuli taas urakalla. Tuomari saapui ja eikun laittamaan koiralle liinaa ja viemään janan alkuun. Jestas että pystyi ihmistä jännittämään! Olin kyllä ihan rautakanki ja lähetin Kiran aika hätäisesti. Se eteni ihan ok, tosin reippaamminkin on treeneissä mennyt (nyt ravilla). Nosti jäljen, tarkisti sitä vähän matkaa oikealle, kääntyi itse ympäri ja lähti jäljestämään vasemmalle. Olin jo etukäteen päättänyt että jäljen täytyy lähteä vasemmalle :D joten hyvillä mielin lähdin koiran perään. Kunnes sitten meidät käskettiin janalle takaisin. Viimeistään siinä vaiheessa omat pasmat oli ihan sekaisin ja lähetin Kiran tosi epävarmasti oikeaan suuntaan jälkeä. Se lähti myös hyvin epävarmasti jäljestämään mutta päästiin kuitenkin liikkeelle! Melkein heti janan jälkeen olikin vastassa eka keppi - ja tuomari ja toimitsijat edelleen siellä tiellä katsomassa menoa. En uskaltanut kunnolla kehua koiraa :( mikä oli aika moka! Taisi koiralta mennä viimeinenkin into koko hommaan kun eka ohjaaja säheltää janalla minkä ehtii eikä edes kepistä tule kehun kehua..!

Jälki jatkui ja mentiin tosi pitkä pätkä ilman keppejä. Se ei helpottanut omaa paniikkia ollenkaan, olin ihan varma että ollaan jo pois jäljeltä ja voi puuh. Sitten löysin itse yhden kepin ja hetki sen jälkeen Kira nosti toisen. Oltiin siinä vaiheessa jo aika lähellä jäljen loppua ja sieltä oikein kunnon etsinnöillä löydettiin kuutos-keppi. Eli 2 keppiä jäi metsään..! :( Tästä syytän kyllä itseäni, Kira kahdesti haisteli paikallaan aika tarkkaan mutta en uskaltanut mennä häiritsemään sitä (kun jäljestäminen oli niin nihkeää), yritin vain ohi kävellessä katsoa ne kohdat tarkasti läpi. Veikkaan, että nuo kohdat oli ne, missä ne meidän puuttuvat kepit oli, mutta varmaksi ei voi toki tietää. Janan sähellyksestä saatiin erittäin armeliaasti 36 pistettä ja kepeistä 90.

Fiilikset ei olleet huonosti menneen jäljen jälkeen oikein korkealla ja koirakin oli jotenkin minusta masentunut. :D Onneksi kaverina mukana ollut Saija tsemppasi ja sain käännettyä siinä odotellessa oman mielen paremmaksi ja kappas, koirakin ilostui samassa tahdissa. ;) Esineruudusta oli löydyttävä se yksi esine, muuten jäisi koulari niiden kahden kepin mukana metsään. Yllättäen meidän vuorolla alkoi taas se kaatosade, mutta en edes huomannut sitä. Kira tuntui mukavalta ja ekalla lähetyksellä keskeltä ruutua (tuuli ruudun takaa etureunaa kohti) lähtikin oikein reippaasti takareunoja tarkastamaan. Pitkiltä tuntui ne hetket, mitä se siellä juoksenteli vaikka nenä taisikin kokoajan olla töissä. Hetken päästä se tuli ruudusta pois joten siirryin itse vähän oikeaa reunaa kohti ja lähetin sen uudelleen. Ei mennyt kauaa, kun se haistoi esineen, tarkensi sen, nappasi suuhun ja lähti tulemaan reippaasti minua kohti. :) JEE! Esineruudusta täydet 30 pistettä ja pieni mali oli todellakin palkkansa ansainnut! <3

Sadepäivän tuloksena siis märkien vaatteiden ja kenkien lisäksi tottiksesta 93 p., maastosta 156 pistettä eli yhteensä 249 pistettä ja JK1! :) Ykköstuloksen sai niitten puuttuvien keppien myötä unohtaa mutta keräillään niitä sitten ylemmissä luokissa. ;) Nyt myö treenaillaan sitten urakalla jälkeä ja esineruutua ja janoja ja.. monemoista ennen avointa luokkaa. :)