BH Kira!

Käytiin Kiran kanssa Uuraisilla BH-kokeessa toissapäivänä 6.5. Johan tuo oli aikakin, kun koira täyttää tänään 3 vuotta. :) Koepäivänä töissä mahaa nipisteli pieni jännitys mutta koepaikalle päästyäni se oli hävinnyt melkein kokonaan. Pariksi saimme Kirsin ja Fixun ja Kira suoritti ensin paikkamakuun ja sen jälkeen liikkeet. Tuomarina oli Laura Pitkänen.

Kehäänmeno parin kanssa meni hyvin ja muutkin siirtymät Kira seurasi hyvin. Paikkamakuun suoritti tavalliseen tapaansa (eli sfinksinä :)) ja perusasentoon nousi hienosti. Seuraamiset meni oikein hyvin lukuunottamatta henkilöryhmää hihnaseuruussa - siinä Kira päätti haistaa henkilöryhmäläistä ja oikein vielä kahteen kertaan...! :o No, Kiralle tuttu hakuryhmäläinen joten kiusaus oli näemmä liikaa. Tätä treenaamme siis jatkossa. ;) Vapaana seuratessa henkilöryhmäkin meni hyvin. Jäävät liikkeet ok, maahanmenosta saatiin kehuja että oli nopea. Luoksetulossa tuli ihan ok laukalla, arvostelussa toivottiin hieman lisää vauhtia. Sivulle siirtymä ok.

Kokonaisuudessaan olen tosi tosi tyytyväinen Kiran työskentelyyn, sen vire kesti hienosti koko kokeen. :) Tuomarilta saatiin kehuja, että koira suorittaa teknisesti taitavasti ja innokkaasti liikkeet ja näyttää valmiilta varsinaisiin pk-kokeisiinkin. Täyskäännöksissä koira jäi vähän vajaaksi (mitään muuta en noin pitkillä seuraamisilla odottanutkaan) ja peruasentoon saisi pysähdyksissä istua vielä nopeammin eli pienissä jutuissa riittää aina treenattavaa.

Kaupunkiosuus suoritettiin Tikkakosken keskustassa ja mikäpä siellä Kiran kanssa kävellessä. BH siis suoritettu liput liehuen, wuhuu!! :)

Lopulta tärkeintä on nauttia matkasta

Olen viime aikoina miettinyt koiran treenaamista vähän tavallista syvällisemmin muutaman nettitekstin innoittamana ja vähän muutenkin. Osittainen syy näihin pohdintoihin on varmaan sekin, että tein päätöksiä ja irtisanoin agility-ryhmäpaikkamme. Tiistai-aksat oli varsinkin talvella kyllä eri kiva juttu ja monesti samassa yhteydessä tuli tehtyä tottistakin lämpöisessä hallissa. Valitettavasti koiran treenaukseen käytettävä aika on vain rajallista joten keväällä ja kesällä se tiistai-iltakin voidaan käyttää paremmin hyödyksi maastojen tai tottiksen treenaamiseen.

Toiset on vienyt sohvaperunoinnin uudelle tasolle :) Aatu <3

Toinen erittäin suuri syy päätökseen oli se, että aloin pelkäämään vauhdin vaan lisättyä agilityssä, että Kira satuttaa siellä itsensä. Toki ymmärrän että se sama riski on myös metsälenkeillä ja oikeastaan elämässä muutenkin, mutta koska agilityssä meillä ei ollut kisatavoitteita ja se on kuitenkin aika kuormittava laji koiran fysiikalle, oli se helppo jättää kalenterista pois ja toivoa että tälläkin ratkaisulla saan (ainakin pidempään) pidettyä itselläni ehjän koiran pk-lajien harrastamiseen. Ja muutenkin Kiran itselläni mahdollisimman pitkään! En voi edes kuvitella sitä tilannetta että kaikki tehty pohjatyö ja ilo harrastuslajeista loppuisi lyhyeen kun koiran fysiikka pettäisi.. :( En kestäisi jos Kira menee rikki..!



Sinne se istuu värin puolestakin kuin nenä päähän :)

Koska kyllä se vaan niin on, että kysytään sitten minulta tai koiralta niin kyllä me mielummin lähdetään sinne tottiskentälle hiomaan pieniä juttuja tai maastoon treenaamaan taitoja. Kira on metsässä niin elementissään ja iän myötä homma vaan aina paranee :) Tottikseen on löytynyt ihan uusi moottori ja koira joka haluaa tehdä kaiken minulle mieliksi. Minun ihana Kira <3 Kuinka mukavaa meillä nykyään onkaan harrastaa! Jokaisiin treneeihin on niin superhyvä mieli lähteä, vaikkei tietenkään kaikki aina sujukaan niin kuin Strömsössä. Mutta niinhän se on, että jos treeneissä tulee ongelma niin AINA saa katsoa peiliin ensimmäisenä..

Nykyään tuntuu että yleisesti koiraharrastuksessa on kova paine ja kiire tehdä tuloksia ja saada aikaan konkreettisia asioita. Me ollaan kohta käytetty kolme vuotta hyvien perusteiden luomiseen ja BH:kin on vielä tekemättä. Naurettavan hidasta touhua, voisi joku sanoa. :) Enkä voi sanoa ettenkö olisi epäillyt tätä tietä joskus matkalla itsekin (se kiire on muuten tarttuvaa mallia!) mutta onneksi silloin on tukena olleet ihanat treenikaverit <3 ja se usko tulevaan on aina löytynyt. Ja maltti on todella kannattanut, kuinka paljon taitavampia me ollaankaan kuin vaikka vuosi sitten! Ja kuinka paljon parempi suhde minulla onkaan tuohon koiraan kuin vuosi tai kaksi sitten. Meistä on kasvanut jotenkin ihan uudella tavalla tiimi. :)

Vappuna 2012

Ystäväpiirin h*etin huono tuuri on laittanut todella tajuamaan, ettei koiran terveys ole itsestään selvää eikä se myöskään ole välttämättä ikuista. Mikä tahansa päivä voi olla se, että meidän harrastusura loppuu tähän, mutta tuo koira on silti semmoinen persoona että sen haluaisin pitää ikuisesti. Se minua seuraava varjo ja paimen, joka on aina mukana kaikessa, sellaisen halusin ja sellaisen sain. Mielettömän rakas Kira! <3 Ja eikös se ole tärkeintä. Siis se, että voin sanoa, että oli matkan mitta mikä tahansa, niin se oli tosi hieno matka ja hitto että me tykättiin toisistamme niin paljon! Nautittiin joka hetkestä täysillä. :) 

Aatu hypppäsi veteraani-ikään

Aatu täyttää tänään tosiaan 8 vuotta..! <3 Ei hitsi, vastahan se pienenä pentupallerona tuli minulle. En kestä että aika menee näin nopsaan... Eihän 8-vuotias toki vanha koira vielä ole, vaikka virallisesti veteraani onkin, mutta kyllä sitä väkisinkin alkaa miettiä että kolmen vuoden päästä Aape on jo 11-vuotta. Ja että se ei elä ikuisesti. :'(

 

 No mutta, tällä hetkellä Aatu voi onneksi oikein hyvin. :) Hierojalla aion käyttää molemmat koirat lähiaikoina mutta itse arvioisin Aatun jumitilannetta tällä hetkellä aika hyväksi.

Meidän höpsö vesikoira. Aatu ei kyllä oikein ole vain koira, se on enemmänkin ihan oma persoonansa. Onnea ja pitkää ikää Aatu-muru! <3

Suunta vain eteenpäin!

Niin ne alkaa talven hallitottistelut olla loppusuoralla ja pikkuhiljaa päästään taas metsätreenien pariin. :) Kira tuumaa että ou jees ja itseasiassa kyllä itselläkin aika into tuonne hakutreenien puolelle on jo. Haamuja tuulessa on tullut pikkuhiljaa kahlailtua läpi ja se on antanut paljon semmoista perustietoa, mitä toivoisin kovasti itselläni olleen, kun hakutreenit Kiran kanssa aloitettiin...! Paljon perusteista puuttuu juttuja mutta eihän se auta kuin treenata ja katsoa millä aikataululla tulee koevalmista. Eteenpäin mennään kokoajan ja pitää vaan pitää maltti mukana ja muistaa että hakukoiran kouluttaminen on hidasta! Ei ole oikoteitä onneen! ;)

Mutta motivaatio koiralla vain nousee ja ilmaisutkin kulkee pääsääntöisesti mukavasti että ei tässä nyt mitenkään epätoivoisissa tunnelmissa olla. Toki olisi kiva joskus tehdä joku asia edes kerralla oikein mutta ei se maailma silleen taida pyöriä koirankouluttamisessa.. :D Nyt keskitytään vähän aikaa treenaamaan tarpeeksi syviä suoria pistoja, se taito täytyy nyt opetella kuntoon kerta olen siinä aiemmin hosunut turhan nopsaan eteenpäin. Noussut motivaatio on tuonut myös semmoisen tarpeen, että jatkossa harjoittelemme myös luoksetuloja hakumetsässä. :)

Tärähtänyt koira eikun kuva... Malinoissin älykäs katse :) 

Tottiksen saralla on treenailtu myös ja ihan mukavasti sielläkin tuntuu kehitystä tapahtuvan. Ehkä se BH keretään vielä hoitaa pois ennenkuin Kiips täyttää 3! :) Tehty työ näkyy mm. tuomarin kättelyssä, henkilöryhmässä yms. aiemmin haasteita tuoneissa jutuissa. Nyt mielentila tuntuu kantavan hienosti nämäkin! Niin se vaan treeni kantaa hedelmää!

Lisää viisaita ilmeitä - rakas Kira <3

Aatun kuulumisia voisin kirjoitella seuraavalla kerralla synttäripostauksen yhteydessä - Aatulainen nimittäin saavuttaa reilun viikon päästä virallisesti veteraani-iän täyttäessään 8 vuotta..! Voi apua, mihin tää aika menee näin nopsaan..?!

Voihan... nenäpunkki!!

Niinhän siinä kävi tälläkin hallikaudella, että Kiran matkaan mukaan tarttui nenäpunkki. Parina yönä heräsin siihen kun se ryysti hyvin voimakkaasti ja tuli sängyn viereen tyyliin äiti-ryysk-nyt-on-nyys-tosi-vaikee-ryysk-hengittää... Eikun lääkekuuria hakemaan molemmille koirille. Edukasta puuhaa, vain 85€ meni...! Tutut vielä pelotteli, ettei vaiva edes välttämättä lähde yhdellä kuurilla. Ja onhan tässä tosiaan hallitreenikautta vielä jäljelläkin tälle talvelle että hyvällä mäihällä saadaan sama vaiva uudelleen.

Kuvan nenä liittyy olennaisesti tapaukseen

 

Tunnaritreenit jätetään nyt tämän vaivan myötä hetkeksi tauolle, onneksi on tuota puuhasteltavaa ihan tottiksenkin parissa.. ;) Tällä hetkellä oiotaan taas perusasentoa (ties monettako kertaa!?!) kun peppu karkaa liian pitkälle taakseni nyt, kun pepun kääntämistä on hiottu ripeäksi. Samalla otetaan työnalle käännökset liikkeessä, eikä pelkästään 90 asteen käännöksiä vaan ihan kunnon 360 asteen pyörintää kehiin niin pääsen palkkaamaan itse käännöksestä.

Seisomisen vahvistamista jatketaan myös ahkerasti niin eiköhän luoksetulon pysähdys saada viimein kuntoon. Tämä on taas sarjassamme omaa tyhmyyttä. Jos koira ei osaa seisomista miten tahansa muuten, niin ei se varmaan osaa sitä liikkeestä pysähtyenkään.. :P Noo, aina voi palata takaisinpäin ja eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

PS. Me ON treenattu eteenlähetyksiä! Tuskailin että niitä on hankala hallissa treenata, mutta eipä hätää. Nyt pääsee jo jäälle ja kun vielä tuli luntakin, niin saan sinne kätevästi valmiit polut Kiralle tehtyä. Kunnon ratakisko-malli, eiköhän mene malinkin päähän kun vaan tarpeeksi toistoja ja toistoja... :)

Jännite, se JÄNNITE..!!

Tämä vuosi on aloitettu tottistreeneillä! :) Meillä on hallitreenit viikoittain ja nyt pitäisi ryhdistäytyä myös kotitreenailujen suhteen. Kirkkaana tavoitteena mielessäni on, että saataisiin tottis koekelpoiseen kuntoon kesälle ettei kokeisiin meno jäisi ainakaan siitä kiinni. Maastot ei varmaan "valmistu" alkukesään ainakaan mutta saisipa sitten keskittyä niitten hiomiseen kun tottis olisi jo niin sanotusti purkissa. ;)

K-S Belgien vuorolla on treenattu kahtena tammikuisena lauantaina ja sieltä onkin tarttunut oikein hyviä treeniohjeita mukaan. Varsinaista kouluttajaa treenivuorolla ei ole, mutta olen sumeilematta käyttänyt hyväkseni osaavampia kanssatreenaajia. :) Viime aikoina treeneissä on siis hiottu seuraamista (syynissä paikka ja asenne) ja kunhan sinne saadaan (Kiran :D) takapuoleen vielä lisää liikettä niin homma alkaa olla aika hyvällä mallilla! Asenne on nyt kiva ja myös tekninen puoli rullaa, jee! Kyllä tämän eteen on kannattanut töitä tehdäkin! :) Henkilöryhmääkin on muistettu taas treenata BH:ta ajatellen.

Lisäksi on treenattu jääviä liikkeitä, lähinnä istumista ja seisomista (koska maahanmeno on näistä tällä hetkellä vahvin). Näitä on nyt tehty haukuttamisen kautta muistaen jännite palkkauksessa ja tulostakin on tullut. Samalla tekniikalla treenaillaan nyt lenkkien yhteydessä luoksetulon pysäytyksiä ja sehän tuntuisi kanssa alkavan pelittää! :) Nyt kun vielä muistaisin treenailla kaukoja lisää, voisi alkaa pikkuhiljaa tutkimaan kevään tokokeita AVO:n korkkausta varten.

Hyppyä ja noutoja on treenailtu kanssa ja noutoihin on löytynyt asennetta hienosti lisää. Noutokapulasta on tullut Kiralle mieleinen ja virettä nostava juttu ja tätähän on hommaan haettukin. :) Nyt noutoa on laitettu jo hieman hypyn kanssa yksiin ja n. 60-70cm hyppyä on tehty ihan hyppynoutona jo kapulan kanssa. Hyvin pelittää! :) Ikävämpi puoli tästä kapuloihin kiintymisessä tuli esille kun kokeilin helpohkoa tunnari-treeniä Kiralle toissa sunnuntaina pitkästä pitkästä aikaa.. Tässä onkin tekemistä, että saan kapulan kuvat koiran silmistä pois kiilumasta ja malttia haisteluun :D Ehkä tokon ylemmät luokat jää meidän eläkelajiksi.. ;)

Tottiksen osalta siis asiat menee mukavasti eteenpäin muuten, mutta meidän murheenkryyni on eteenmeno... Olen hienosti opettanut Kiran kiinni loppupalkkaan eikä sillä edelleenkään ole mitään varmaa (tai oikein edes epävarmaakaan) ajatusta suoraan juoksemisesta. Tämä pitää nyt ottaa pikaisesti työnalle ja liike vaatii toistoja PALJON! Nyt lupaan, että seuraavan kerran kun kirjoittelen kuulumisia blogiin, on eteenmenoa treenattu jo reippaasti. Katsotaas kuinka pitkäksi päivitysväli tämän lupauksen myötä venyy.. :p

Yksinäistä puuhaa

Joku muukin on joskus kokenut, että jäljen polkeminen ja ajaminen on hivenen yksinäistä puuhaa ja tottiksessakin sitä puurtamista riittää... :D Nyt kaikille ahkerille (yksin!) treenaajille löytyy teemabiisi..! Johan taittuu jäljen tamppaaminenkin tämän soidessa kuulokkeista.. ;)

Yksin treenaan