Vielä ollaan elossa! Ohjaaja tosin oli melkein koko lokakuun sairaslomalla eli kaikki koiraharrasteet oli tauolla sen aikaa, myös blogi. :) Kira oli ensimmäisen sairaslomaviikkoni Anskulla hoidossa, kiitos vielä kovasti Ansku avusta ja Kiran hyvästä hoidosta! Kun Kira palasi kotiin, oli minulla vielä viikko sairaslomaa jäljellä ja se kulutettiin metsälenkeillä kavereiden kanssa aika pitkälti. Havahduin vähän aikaa sitten siihen että pikinokka tulee ihan pian 1,5 vuotta joten nyt saa kuntoa alkaa nostamaan huoletta kun ei tarvitse enää varoa liikaa juoksuttamista pyörällä tms. Ja mikäs se malinoissin kovempaa saa juoksemaan kuin edellä spurttavaat kaverit. ;) Kotoa meiltä ei semmoista löydy, kun ei Aatu viitsi Kiran kanssa juosta (Kira on liian nopea ja ärsyttävä Aatun mielestä). Pyörälenkkejä täytyy alkaa lisäämään ohjelmaan noitten rellestyslenkkien lisäksi että saadaan rakennettua myös peruskuntoa ravaamalla.
Treenitauolta suoraan lähdettiinkin sitten Giramin-leirille viime perjantaina 19.10. Kiralle olin valinnut haku-, jälki- ja tottistreenit. Miia jaksoi vielä paikan päällä ruukkailla aikatauluja niin että saatiinkin Kiran kanssa kaksi tottistreeniä leirin aikana. :) Leiriä oli odotettu aika lailla koko vuosi ja kyllä meillä vaan olikin NIIN mukavaa! :) Hyvässä porukassa hyvillä opeilla treenit menee kyllä kuin siivillä ja viikonloppu hujahti niin nopsaan! Paljon tuli oppia ja hyvää asiaa, yritin niitä heti leirin jälkeen sunnuntaina kirjoitella itselleni ylös etten vaan unohda kaikkea. Näillä opeilla kun nimittäin vain osaisin koiraa viedä niin hyvä siitä tulisi!
Lauantaina aamulla aloitettiin tottiksella. Treeneissä oli E-porukkaa Taina & Milli, Heidi & Eran, Minna & Väpä ja Minna & Jäpä sekä me Kiran kanssa. Käytiin läpi koko pk-tottis liike kerrallaan, vähän semmoista tilannetarkastusta että missä mennään. Kiran seuraaminen oli ihan kivaa, asenne oli ok. Hitaassa kävelyssä Miia neuvoi kävelemään hieman reippaammin, tarkoitus ei ole tiputtaa vauhtia ihan täysin pois vaan tehdä selkeä tahdinmuutos vain. Jäävät on yllättävän hyvällä mallilla (eli yllätyin itse miten kivasti Kira teki :D), istu ja maahan menee jo aikalailla koemaisesti. Seisomisessa Kira hoksasi homman heti kun tein alkupätkän seuruuttamisesta kasvot koiraan päin, niinkuin on liikettä opeteltukin. Mutta kokonaisuudessaan nämä aika hyvät, olen tyytyväinen! Luoksetulo oli kanssa ok. Tähän saatiin vinkkejä jatkoon miten pitää koira tarkkana ja nopeana loppuun asti ettei jää saaliilla väijymään ennen ohjaajaa. Noutojen pitoja ei ole tehty piiiitkään aikaan ja se näkyi..! Näitä täytyy nyt treenata kotona. Kentällä tehdään vain vauhtinoutoja. Kira juoksee edelleen hitaammin kapulalle kuin sieltä pois minun luokse joten tähän kokeillaan nyt vähän hetsiä ja katsotaan lähteekö nopeutumaan. Hypystä paukaisi pari kertaa ensin ohi kun vieras hyppy vieraassa paikassa mutta sitten uskalsi hypätä hienosti metrisen useempaan kertaan. Tässä on treeni tuottanut tulosta hienosti! :) Eteenmeno oli ok, nyt vaan lähdetään sitä vaikeuttamaan sitä niin, ettei enää viedäkään palkkaa Kiran kanssa yhdessä, vaan se on jo valmiina kentän päässä. Tässä täytyy toki harjoitusta alkuun helpottaa niin että matkaa lyhennetään reilusti. Lauantain treenistä jäi kiva fiilis ja Miia kehui että koko E-pentue on tosi hyvällä mallilla! Harmi kun Harri ei tuota kommenttia ehtinyt saada videolle, vaikka olihan sille todistajiakin onneksi kyllä. ;)
Launtaina iltapäivä vietettiin hakumetsässä Elina Niemen opissa. Kira ei vaikuttanut erityisen väsyneeltä tässä kohti, oli autossa odotellessaan syönyt Back On Trackin etu-kiristyskuminauhan että tylsää oli vissiin ollut. ;) Meitä oli pieni ryhmä, mikä oli siinä vaiheessa päivää ehkä ihan hyvä. Elina korosti tosi paljon sitä, että koiralle opetetaan alussa suorat pistot hyvin. No, kuten treenissä sitten selvisi niin eihän Kira niitä näemmä osaa. Se kulkee ilmeisesti hajutunnelissa lähinnä. Elina neuvoi maalimiehiä kiertämään piiloille reilusti kauempaa, ettei opeteta koirille myöskään sitä, että ne lähtevät mutkitellen pistolle ja sitten bongaavat läheltä maalimiehen jäljen ja menevät sitä pitkin. Vähän näytti Kiran pistot siltä että juuri näin se on tottunut tekemään.. No, treeni ei mennyt ihan putkeen mutta ei se nyt ihan surkeastikaan mennyt ja paljon tuli ajatuksia taas eteenpäin. Elinan mielestä ohjaaja menee piilolle koiran luo JOKA KERTA, koska näin ohjaaja toimii kokeessakin. Silloin se ei ole haukkuilmaisevalle koirallekaan mikään juttu, että ohjaaja tulee paikalle ja ei näin häiritse koiraa. Elina neuvoi myös että ohjaajienkin pitäisi kiertää piiloille reilusti aluetta eteenpäin mennen, ettei piiloille tule siinäkään kohti suoria hajuvanoja. Kiraa hämmensi tosi paljon se että sen aloittaessa ilmaisut, minä hävisin kauemmas metsään. Se piti ilmaisussa taukoa ja vilkuili minua. Treenissä oli 1. maalimies pressun alla, 2. umpipiilossa, 3. näyttäytyvä tyynyllä hetsaaja, 4. pressun alla ja 5. taas näyttäytyvä tyynyllä hetsaaja. Ekalla piilolla oli tehnyt jonkin verran töitä päästäkseen maalimiehen kanssa saman pressun alle..! Tästä pitäisi kyllä nyt päästä jo eroon!
No, ohjeet jatkoon oli että nyt siirretään ensin ilmaisutreeni alueelta ihan keskilinjan lähelle. Koiran pitää keskittyä täysin maalimieheen eikä se saa vilkuilla minua. Maalimies voi tarvittaessa vähän hetsata tyynyä paukuttamalla esim. että hei, mihis nyt haukku unohtui. Kun tämä sujuu niin ettei Kira enää häiriinny minun liikkeistä, siirretään vasta sitten maalimiehiä kauemmas keskilinjalta. Ja ne suorat pistot olis varmaan hyvä tässä vaiheessa opettaa...! Paljon on tekemistä haun osalta mutta Kira onkin ensimmäinen hakukoirani eikä sen kanssa kaikkea ole osattu ihan fiksusti ja suunnitelmallisesti tehdä. Toisaalta ei tässä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut, hyvä siitä vielä tulee! :)
Lauantai-ilta vietettiin koko porukalla mökillä istuskellen. Nauruksihan se meni ja paljon. Saatiin yllätettyä Miiakin kunnolla (ja kerrankin meni hetkeksi hiljaiseksi..! ;)) kun oltiin hankittu Miian ja Raisan rotumestaruus-menestyksestä Miialle muistoksi malinois-taulu porukalla. :)
Sunnuntaina jatkettiin taas aamulla tottiksella. Edelleen sama E-jengi koossa mutta Taina ja Milli eivät olleet sunnuntaina enää paikalla. Nyt jokainen valitsi muutaman liikkeen edelliseltä päivältä, johon halusi tarkemmin keskittyä. Kiralle valitsin seuraamisen ja sen käännökset varsinkin, lisäksi noudon ja eteenmenon. Edelleen palikka ei ollut yhtään väsyneen oloinen vaan tuli aika asenteella kentälle! :) Otettiin lyhyt haukutus, siitä koira perusasentoon ja sitten liikkeelle. Nyt tuntui seuraaminen tosi kivalta, ja näytti kuulemma myös! JES, tätä on haettu!!
Liikkeelle lähdöissä Miia huomasi Kiran peban nousevan jo käskystä (sen pitäisi malttaa odottaa että lähden itse liikkeelle), tämä korjaantui ihan sillä että seuraavalla "seuraa"-käskyllä Kiran noustessa sanoin sille nätisti että ei ja sitten uudestaan käsky ja liikkeelle ja siitä palkka. Ja ongelma hävisi samointein..! Eka käännös vasemmalle oli huono, ei käyttänyt peppuaan. Oikealle oli suht ok. Toinen vasemmalle meni paljon paremmin, nyt käänti pepun kunnolla joten siitä iso palkka ja lopetettiin siihen. Miia kommentoi siinä seuruuta takaa katsoessaan että onpas sillä iso pehva ja heti kuuluu kentän laidalta että niin kummalla! :D Kiitos Minna, kyllä minä kuulin, kuka sen sanoi! ;) Kirasta oli kuulemma kuitenkin puhe (vaikka kummallakohan se takapuoli oikeasti isompi on.. ;) kun sen takareisiin on tullut mukavasti lisää habaa. :)
Noudoissa mietittiin sopivaa hetsiä että saadaan koira juoksemaan myös kapulalle nopsaan. Tämä nyt edelleen työn alle. Kyllä Kira nyt sentään laukalla menee, että ei se nyt ihan toivotonta ole. Mutta pääsisi se kovempaakin, sen huomaa esim. eteenmenossa kyllä selkeänä erona vauhdissa! Eteenmeno tehtiin nyt niin että Miia vei palkan valmiiksi Kiran näkemättä ja me vain mentiin sitten niin lähelle, että koira lähti eteen. Ensimmäinen vienti meni vähän hukkaan kun Kira painoi patukan kanssa liian pitkälle menemään edellisen palkkauksen jälkeen ja bongasi tyynyn.. Hupsista! Oikealle lähetyksellä sain mennä suht lähelle että se lähti, selkeesti oli vähän hommasta pihalla mutta eiköhän se treenin myötä tuokin koiralle kirkastu. Eteenpäin on mentävä treenissä kuitenkin. Toisella kierroksella annoin tyynyn Miialle ja otin koiran valjaisiin. Hienosti Kira Miian kanssa leikki ja kyllä se haukkuu vierasta vaan tomerammin kuin minua. Ehkä tuota voisi vahvistaa niin että joku muu roikkuisi liinan päässä ja itse leikittäisin ja haukuttaisin.
Sunnuntaina iltapäivällä keskityttiin metsäjälkeen. Näitähän Kira on tehnyt kokonaista yhden aiemmin, silloin jäljellä vielä sattui olemaan muurahaisia joten tosi onnistunut tausta tällä hommalla. Ekalle jäljelle laitoin ihan liian vähän nameja (20-30 askeleen välein yhden) ja Kira meni aika takki auki koko jäljen, välillä nosti nenänkin ylös ja ilmavainulla kaahotti eteenpäin.. No, eihän koira voi osata jos ei ole opetettu! Tehtiin korjaava jälki niin että Miia tallasi aavistuksen pidemmän jäljen Kiralle, siellä oli jo namia tiheämpään ja myös kaksi purkkia, toinen keskivaiheilla ja toinen lopussa. Nyt jälki sujui jo paremmin. Kira aika hyvin tarjoaa maahanmenoa purkeille mutta ekalta purkilta en meinannut saada sitä jatkamaan matkaa ollenkaan :D Tyyppi vaan tarjosi uudestaan hienoa maahanmenoa. Suorasta jäljestä oli puhe mutta oli siellä kaksi kulmaa sitten kuitenkin. Ne meni ok, ei ollut ongelmaa niissä. Nyt vaan jälkeä tekemään KIIREESTI ennenkuin lumet tulee! Tässä tulee nimittäin hoppu kun jäljeltä pitäisi saada nameja vähennettyä ja kulmat opetettua ennen talvitaukoa.. Leirin jälkeisinä kolmena peräkkäisenä päivänä onkin nyt sitten käyty jälkeä polkemassa ahkerasti jotta päästäisiin asiassa eteenpäin. Kyllä sen vaan huomaa että kun kahta metsälajia tahkoaa (älkääkä edes muistuttako siitä esineruudusta tässä kohti..!) niin kyllä ne kumpikin on vähän vaiheessa tällä hetkellä. No treeniä ja lisää treeniä vaan niin eiköhän se siitä! Talvi on aikaa harjoitella sitten esineruutua ja keppi-ilmaisuja ja muuta mukavaa. Siihen saakka jännätään lumentuloa, vielä ei ole homma talvitauolle valmis joten toivotaan ettei lumet tule ihan heti..!
Koko leirin minulla oli kamera autossa mukana mutta YHTÄÄN kuvaa en onnistunut ottamaan. Todella surkeaa kuvausmenoa kertakaikkiaan.. Minna lupasi laittaa Kiran tottisvideot kuitenkin myöhemmin minulle joten katsotaan josko ne olisi julkaisukelpoisia. :) Iso kiitos ihanasta leiristä Miialle ja koko Giramin-porukalle! Ensi vuonna taas uudestaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti