Ainakin joku lukee meidän
blogia koska Eeva oli laittanut
meille (bloggaushistoriani ekan!) haasteen. :) Tässäpä siis haasteen
kysymyksiin pohdintoja.
1. Miksi juuri
harrastamasi koirarotu?
En tiedä voiko minua mieltää
varsinaisesta espanjanvesikoira-harrastajaksi ainakaan enää mutta kun semmoinenkin kotoa
löytyy niin kerrotaan nyt sen valintaan vaikuttaneet faktat. :) Ensimmäiseksi
koiraksi oli hakusessa keskikokoinen, koirannäköinen ja -oloinen otus joka mielellään
allergisoisi mahdollisimman vähän. Espanjanvesikoira oli hauskan näköinen ja
reippaan oloinen koira, jonka kanssa voisi puuhailla monenlaista, myös
pk-oikeudet rodulla vaikuttivat valintaan. Belgiä haaveilin (salaa :D) jo
ensimmäiseksi koiraksi mutta pelkäsin rodun olevan liian vaikea aloittelijalle.
En osaa sanoa tuleeko meille koskaan toista perroa, ainakin tällä hetkellä
tuntuu että sopivan perro-pennun löytäminen olisi liian haastavaa ja
harrastuskoiraksi sopivan pennun löytäminen on jostain toisesta rodusta
helpompaa.
Mali kiehtoi olemuksellaan,
nopeudellaan, työinnollaan.. Lyhyesti luonteellaan ja ulkonäöllään! Lyhyt karva
vielä lisäksi plussana päälle. Kun näitä näki treeneissä ja kokeissa lisää sen
salaisen haaveilun lisäksi, alkoi tuntua siltä että seuraavan koiran roduksi on
vain yksi vaihtoehto vaikka pitkään sitä pohdinkin. Hakusessa oli enemmän
palikoita harrastuksia ajatellen ja niitä tästä rodusta tuntuu löytyvän. :)
Tuntuu että olen oman rotuni löytänyt!
2. Mitä ominaisuuksia
toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.
Toimintakykyä, vietikkyyttä,
edes jonkinlaista ruokahalua (helpottaa esim. jäljen opettamista kummasti!),
sosiaalisuutta (lähinnä vieraita ihmisiä kohtaan, "koirapuistokoiraa"
en hae), hyvähermoisuutta ja rohkeutta. Arvostan koiraa jossa on
"työkalupakkia harrastuksia varten" mutta joka on myös helppo muussa
elämässä eli osaa esim. rauhoittua eri paikkoihin eikä turhasta säiky tai
stressaa.
3. Miten innostuit
päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?
Meidän päälaji Kiran kanssa
on pk-puolelta jälki ja haku ja Aatun kanssa (ehkä vielä joskus) toko. Hakua en
ole harrastanut ennen Kiraa mutta innostuin Giramin-treenipäivillä koiriin
tutustuessani ennen pentua, lajista kovasti. Kirasta näki heti pennusta asti
että se on luotu juoksemaan metsässä ja lisäksi se tykkää hurjasti vieraista
ihmisistä, selvä hakukoira siis. :) Jäljessä kiehtoo varmaan se että
koira pääsee loistamaan ja vain koiran taitoihin luottamalla voi hommasta
selviytyä. Jostain syystä olen nyt innostunut tuota peltojälkeä hinkuttamaan
vaikka välillä tuntuukin kaverini Elinan sanoin että FH-jälki on lyhennys sanoista
Fucking Hard :D Mutta onhan se nyt tosi makean näköistä menoa silloin kun koira
osaa! Siinä varmaan koukuttaa se sama pilkuntarkkuuden hakeminen mikä tokossakin ja se harmonia silloin kun homma toimii.
Tottista tykkään treenata myös, meillä se ei ole se pakollinen paha että
metsälajeja voi harrastaa. :) Siinä mukavinta on se kun koira tekee innokkaasti
ja aktiivisesti töitä ohjaajalle.
4. Kuinka usein treenaat?
Vähän vaihtelevasti mutta sanotaan nyt että 2-4 kertaa viikossa pääsääntöisesti. Välillä harvemminkin kyllä.
Vähän vaihtelevasti mutta sanotaan nyt että 2-4 kertaa viikossa pääsääntöisesti. Välillä harvemminkin kyllä.
5. Missä haluaisit olla
parempi?
Haluaisin olla suunnitelmallisempi ja määrätietoisempi treenaaja. Ja kärsivällisempi, paljon kärsivällisempi!
Haluaisin olla suunnitelmallisempi ja määrätietoisempi treenaaja. Ja kärsivällisempi, paljon kärsivällisempi!
6. Mistä koirasi taidosta
tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Hmm.. Aatu osaa pyynnöstä paljon semmoisia pieniä arkisia asioita, jotka se on oppinut puheestani ilman että olen niitä varsinaisesti opettamalla opettanut. Niinkuin nostaa itse tassua jos hihna menee sen alle, pyörähtää ympäri jos hihna tulee "väärältä" puolelta koiraa, ravistaa, nostaa tavaroita yms. Se on tosi oppivainen koira!
Kiran taidot sitten taas.. No, ehkä tuosta sen perusluonteesta ja hyvähermoisuudesta (osaa rauhoittua mihin vaan eikä ihan pienistä säiky) olen tosi iloinen ja ylpeäkin kyllä. :)
Hmm.. Aatu osaa pyynnöstä paljon semmoisia pieniä arkisia asioita, jotka se on oppinut puheestani ilman että olen niitä varsinaisesti opettamalla opettanut. Niinkuin nostaa itse tassua jos hihna menee sen alle, pyörähtää ympäri jos hihna tulee "väärältä" puolelta koiraa, ravistaa, nostaa tavaroita yms. Se on tosi oppivainen koira!
Kiran taidot sitten taas.. No, ehkä tuosta sen perusluonteesta ja hyvähermoisuudesta (osaa rauhoittua mihin vaan eikä ihan pienistä säiky) olen tosi iloinen ja ylpeäkin kyllä. :)
7. Tähtihetkesi
koiraharrastuksessa?
Eipä ole mitään suurensuuria
saavutuksia vielä tullut. :) Mutta koiraharrastuksen tähtihetkiä noin yleisesti
on onnistuneet treenit hyvässä seurassa, mikäs sen parempaa!!
8. Entäpä se tähtihetken vastakohta?
Tulee heti yksi hetki mieleen: Pihtiputaan tokokoe syksyllä 2010 kun Aatu murisi tuomarille niin paljon kehäänmenotarkastuksessa että koe loppui meidän osalta siihen. Ei ollut kovin häävit fiilikset kotimatkalla.
9. Miksi kilpailet ja ketä
vastaan (jos kilpailet?)
Käyn kokeissa koska minusta
vasta siinä se koiran osaaminen todella punnitaan. Mitä se auttaa jos koira
kotona, jatkuvasti palkaten osaa? Ja myönnettäköön että tittelit koiran nimen
edessä on ihan kiva juttu. :)
10. Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?
Oisko vaikka sitkeys ja nöyryys. Kun on niin paljon vielä opittavaa niin aina toisinaan (eli tosi usein) menee ihan pieleen. Mutta sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.. Periksi EI anneta! :)
11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)
On, paljonkin! Muutamia
nimiä mainitakseni koiraharrastajissa esim. Kiran kasvattaja Miia Kiviaho, joka panostaa koiran
treenaamiseen hurjasti ja se näkyy tuloksissa. Samalla kriteerillä voi myös
mainita mm. tänä vuonna NOMmeista hopeaa jäljeltä voittaneen Hanna Närhen. Nämä nyt näin ensimmäisenä lähipiiristä mieleen tulleina. :)
Kiitos kun vastasit. Meillä on aika samanlainen "unelmakoira". :)
VastaaPoista