Belgien tokoleiri sujui Kiran kanssa otsikon kertomissa tunnelmissa. Oli aika kovasti häiriötä nuorelle koiralle treeneissä ja tietysti vielä yleinen stressi vieraasta paikasta ja muusta, tuskin koirakaan nukkui ihan yhtä hyvin kuin normaalisti kotona. :) Sitten vielä itse onnistuin suunnittelemaan sille semmoisia treenipätkiä, että tuossa tilanteessa ne oli ihan liian vaikeita. Oli siellä toki hyviäkin pätkiä (pari) ja jotain onnistumisiakin (muutama) joukossa mutta harmittaa että en ollut reilu koiralle ja antanut sille tarpeeksi hyvin mahdollisuuksia onnistua. Mutta oppia tuli ja eikös kantapään kautta tullut oppi ole jotenkin pysyvämpää laatua? :)
Ennenkaikkea lienee syytä kuitenkin olla erittäin tyytyväinen siihen että nuori koira osasi leirillä olla sievästi koiriksi. :) Kira nukkui molemmat leiriyöt häkissä huoneessa ja oli hipihiljaa vaikka muuten talosta vähän haukahtelua ja liikehdintää kuuluikin välillä. Tuon kanssa on kyllä niin helppoa mennä mihin vaan kun se tulee kaikkien kanssa toimeen, ihana Kira <3 Leiripaikassa oli mahtavat metsät ympärillä ja käytiinkin siellä lenkkeilemässä Kiran kanssa joka päivä lyhyitä pätkiä. Lauantaina Kira pääsi iltalenkillä nuoren tervu-pojan kanssa leikkimäänkin vähän ja meno oli yllättäen vauhdikasta. ;) Leireissä on kyllä ehdottomasti parasta se, että kun ollaan samassa paikassa yötä niin tulee tutustuttua ihmisiin paljon enemmän kuin vain pelkissä koulutuspäivissä.
Leirin jälkeisissä treeneissä olen yrittänyt keskittyä erityisen paljon siihen että Kira ei olisi laama. Uskoisin että kyllä tämä tästä! Saas nähdä milloin ne ekat juoksut nyt puskee päälle, Kira tulee ensi viikolla jo vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti