Silmät kiinni vaikka läpi seinän

Voi jee kun joulukuu on sisältänyt paljon (hyviä :)) koiratreenejä. Kokeen epäonnistumisen jälkeen olen miettinyt mitä pitää korjata (sen oman jännityksen lisäksi) ja on lähdetty treenaamaan näitä juttuja aktiivisesti. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan! 

Treenilistalla on siis ollut
 - pitkästä aikaa muutama tunnari (ja Kira on taitava :))
- kaukojen opettelua uusin käskyin (jotta saadaan tekniikka kuntoon ja maahanmenotkin toimimaan niin, ettei koira mene niissä taaksepäin) 
- seuraamisen asenteen parantamista
- jäävien mielentilan muuttamista 
- seuraamispaikan ja -asennon korjaamista
- selkeämmän aloitusrutiinin ja välipalkkausten treenaamista

Että johan sitä siinä. Kira tuumaa että treenataan toki lisää :) Ja niinhän me tehdään! Niinkuin kuva kertoo, Kiran mielestä edes näkeminen ei ole tässä hommassa relevanttia. Nyt mennään fiiliksellä!!

Voi hupsu koirani <3

Tiimin heikoin lenkki - surkean fiiliksen tokokokeilua

Aina ei mene niin kuin Strömsössä.. Meillä oli Kiran kanssa lauantaina toinen toko-koe ja ensimmäinen sellainen AVO:ssa. Koe oli Taitavien Tassujen hallissa, missä ei ole käyty ennen, tuomarina Piritta Pärssinen. Hyvällä fiiliksellä oltiin menossa kokeeseen, tietyt jutut ei olleet ihan täydellisiä (luoksetulon pysäytys varsinkin) mutta olin melko varma kuitenkin, että Kira osaa liikkeet riittävän hyvin. Vielä koeaamuna tai matkalla ei jännittänyt sen kummemmin, mutta paikkamakuuseen mentäessä olin jo ihan kipsissä ja tärisin. Eli ihan kamala kisajännitys iski jostain puun takaa ennen omaa suoritusta...! Kira ei vielä tähän reagoinut isommin (kai?). Meni aavistuksen vinoon maahan (kun pitää katsekontaktia siinä) ja oli kuulemma nopeasti nuuskaissut maata. Muuten kaikki minusta hienosti, paikkamakuusta 9,5.

Yksilöliikkeet päästiin tekemään sitten heti toisena koirakkona. En tiedä sainko palkattua Kiraa paikkamakuun jälkeen ihan kunnolla, olin edelleen tosi tosi jännittynyt. Joku belgeistä kiinnostunut katsoja tuli juttelemaan (vähän huonoon hetkeen kun kalpeana ja tärisevänä yritin keräillä itseäni kehää varten :)) ja Kira meni tämän vieraan luo ja murahti. Ei varsin normaalia käytöstä Kiralta, eli reagoi tässä kohti jännitykseeni jo jonkin verran. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt yrittää voimakkaammin vain nollata omaa paniikkia ja nostattaa koiraa. Niin ja olisi kannattanut katsoa miten seuraamiskaavio menee! Seuraaminen oli itselle tosi ahdistavaa kun hallissa oli tolppia ja meidän seuruukävely taisi olla sen verran reipasta, että tuntui, että liikkurin käskyt tuli tosi viimetipassa justiin ennen seinää. Itseäkin alkoi ahdistaa jo monesti kun seinä lähenee uhkaavasti eikä käskyjä kuulu. Kira ei tuntunut hyvältä, se selvästi reagoi jännitykseeni ja paineistui. Ulospäin kai suht korrektia menoa kuitenkin, koska seuraamisesta 9.

Liikkeestä maahanmenoon Kira vielä lähti ihan ok eikä kai mitään isompia virheitä siinäkin, koska maahanmenosta 9. Olisiko tuomari ehkä kommentoinut, että vähän nopsempaan saisi koira tippua maahan..? Nyt välisiirtymissä alkoi jo selvästi näkyä koiran ahdistuminen. Ei olisi oikein millään tullut sivulle luoksetulon lähtöpaikkaa mallaillessa. Luoksetulo minusta kuitenkin Kiran tämän hetkiseen osaamiseen aika kiva. :) Nopeammin olisin vielä pysäytyskäskyn saanut sanoa, kun tuli merkin ohi jonkin verran. Edestä sivulle siirtymiseen vaati toisenkin käskyn, joten siitä tuli pistevähennyksiä. Luoksetulosta 6.

Tässä alkoi nyt koiraa sitten ahdistaa jo kunnolla. Seisomisen valmistelevassa seuraamisessa se jätätti ennen käskyä ja meni maahan. Olisi kannattanut kutsua se mukaan vielä seuraamaan, mutta epäilin että tuleeko edes joten annoin olla siellä. Seisomisesta siispä 0. Seuraavaksi onneksi nouto, josta Kira nousi sen verran, että pystyi sen suorittamaan ihan ok. Sivulle siirtyminen olisi saanut tulla vielä taaemmas, nyt jäi pikkaisen vinoon. Noudosta 9,5.

Kaukoihin siirryttäessä oma fiilis alkoi olla epätoivoinen kun koira tuntui niin kamalan ahdistuneelta. :( En olisi millään saanut sitä sivulle ja sitä ahdisti takana oleva liikkuri ja tuomari. Ensimmäiseen istumiseen vaati 3 käskyä, mutta kolmannella sitten nousi kuitenkin. Tosin liikkui melkoisesti taaksepäinkin samalla (käsky ja käsiapu oli aika painokkaat varmaan jo kolmannella yrittämällä :)). Maahan ok mutta taas toiseen istumiseen otti kaksi käskyä. Tuomarin mukaan liikkui myös liikaa taaksepäin joten kaukot 0.

Hyppy tehtiin vielä kun ei keskenkään osannut lopettaa :D Se meni ihan ok, intoa olisi saanut olla enemmänkin mutta nyt tuli sivulle kuitenkin jo ensimmäisellä käskyllä. Hyppy 9,5 ja kokonaisvaikutus 10 (!). Tuomarin mukaan koiran tekeminen näyttää oikein hienolta vaikka sitä vähän jännittääkin ja paineistuu. Yhteensä siis 130,5 pistettä ja III-tulos. Ihan putkeen ei mennyt muillakaan, koska tällä räpeltämisellä sijoitus oli 2/7. Yksikään koirakko ei saanut avoimessa luokassa ykköstulosta..!

Turha varmaan valehdella ettei täydellinen notkahdus ja epäonnistuminen harmittaisi. Liikevirheitä en sikäli jaksa harmitella, mutta tuo (kummankin!) mielentila harmittaa kyllä tosi paljon. Miksi ihmeessä jännitin niin hulluna? :( En yhtään ihmettele, että Kira reagoi siihen niin voimakkaasti. Tuota sivulle tulemisen ongelmaahan on näkynyt kokeissa maastossa välillä aiemminkin, kun olen jännittänyt paljon. Olinpa reilu ohjaaja, kun vein koiran kokeeseen ja sitten olin itse noin huono ohjaaja enkä sen tukena ollenkaan! Anteeksi Kira! :( Jos tuolta nyt liikeongelmia miettii, niin jäävien seuraaminen harmittaa kyllä. Sama ongelma, mitä meillä on aiemminkin kokeissa ollut, tuli taas esiin. Jäävien mielentila pitäisi nyt saada jotenkin ihan eri moodiin ettei ne laskisi koiraa noin. Kaukot ei taida kuitenkaan olla koevalmiit, siirrymme treenaamaan niitä varmemmiksi myös häiriöissä. Pitänee ehkä miettiä niihin myös eri käskyjä, kun Kira tahtoo liikkua helposti maahan ja istu-käskyillä taaksepäin (niin kuin olen sen jääviä varten pentuna opettanut). Ilman voimakasta paineistumistakaan tuolta ei varmaan sitä ykköstulosta olisi tullut, kerta kaukot meni reisille (ja siitä heti -30 pistettä). Luoksetulon kaksoiskäskyn tarve sivulle siirtymistä varten on tosiaan kanssa semmoinen ongelma, joka on näkynyt jo aiemminkin kokeissa eli ei välttämättä ahdistukseen liittyvää, palkattomuuteen sensijaan varmaan kyllä.

No miten hitsissä tästä nyt sitten eteenpäin? Me mentiin heti sunnuntaina aamusta treeneihin ja tehtiin melkein koko koesuoritus (ilman noutoa ja hyppyä) ilman palkkaa (minulla ei ollut palkkaa edes mukana). Seuraaminen oli nyt oikein kivaa, mutta eipä minuakaan ahdistanut ihan niin paljon kuin lauantaina. Myös maahameno taas oikein ok. Luoksetulo oli kanssa hyvä. Mutta seisomisessa sitten ihan sama kuin edellispäivänä, lätsähti omatoimisesti maahan ennen mitään käskyjä. Lähti uudestaan seuraamiseen uudella seuraa-käskyllä mutta oli aikamoisen lintassa ja seisominenkin tästä johtuen vähän huono. Kaukoissa jumitti iloisesti eikä vaan noussut. Kävin nostamassa istumaan, kehuin kovasti ja otin uudestaan. No sama juttu vieläkin, vaikka olin nyt lähempänä. Vielä kävin nostamassa ylös (tämä ei tietysti ollut Kirasta kamalan kivaa, olisi ehkä pitänyt helpottaa liikettä vaan vielä..?), uusi yritys taas lähempää ja nyt nousi itse. Siitä haukutus ja superkehut ja palkkaa hakemaan treenikaverilta. Eli liikevirheet sinne jäi koesuorituksesta mutta asenne oli aikamoisen erilainen kun en itse ollut kipsissä. No, mehän harjoitellaan siis ne liikevirheet kuosiin ja ohjaaja hakee apua :D tähän jännittämiseen. Yritän etsiä jotain kisajännityksen hallintaan-liittyvää kurssia itselle. Ei siitä varmasti haittaakaan ole!

Jostain on nyt löydettävä se fiilis, mikä meillä tai siis MINULLA oli ekoissa kokeissa Kiran kanssa. Menin iloisena ja ylpeänä näyttämään, mitä Kira osaa ja miten hienosti se tekee. Se meidän pitää nyt kaivaa jostain takaisin. :) Samalla on mietittävä kokeiden tavoitteita - tärkein tavoite on ehdottomasti jatkossa hyvällä fiiliksellä iloisesti tekeminen. Se, että voidaan pienestä asiaan kuuluvasta jännityksestä huolimatta nauttia siitä koesuorituksestakin! Minä olin nyt meidän tiimin heikoin lenkki enkä koiraa voi syyttää tippaakaan, se kyllä yritti parhaansa.

Ei auta kuin yrittää opetella paremmaksi! Mikäpä olisikaan parempi syy yrittää, kuin tuo minun tiimiparini. :)

Puppy love <3

Ihana Kira <3 kuva Tiina Karvonen

2kk hermotulehduksen alkamisesta

Aatun kasvohalvauksen oireet alkoivat kutakuinkin 2kk sitten. Tällä hetkellä tilanne näyttää tältä

 

Eli huuli alkaa normalisoitumaan mutta nyt tuo sisäpuoli vielä tahtoo repsottaa ja jää välillä tuolleen hassusti. Mutta eiköhän se tuosta vielä parane, paljon parempihan se lähtötilanteeseen nähden jo on. Aatulla on tuo vasen silmä nyt rähminyt ja vuotanut jonkin verran, ehkä syystuuli lenkillä ottaa siihen kurjasti, kun silmäluomi ei toimi ihan normaalisti? Samalla kuvasaastetta Aatusta muutenkin, kun sisko ystävällisesti oli ottanut Aatusta kuvia. :)

Juu tuota nahkaa on omiksi tarpeiksi... :D

En tiedä erottaako vieraampi silmä kuvissa mitään kummallista, mutta omaan silmään Aatun naama ei ole vieläkään ihan normaali eikä se näytä ihan itseltään.

 

 



Ollaan vahvempii yhdessä kuin erikseen

Kira käväisi Belgiyhdistyksen järjestämässä luonnetestissä Keravalla yhdessä 4 sisaruksen kanssa. Tuomareina testissä oli Lea Haanpää ja Johanna Cederlöf ja oltiin E-pentueen viimeisenä testissä. Vähän huoletti, että jättääkö sisarukset meille yhtään enää pisteitä mutta jäi niitä onneksi Kirallekin vielä omiin tarpeisiin;)

Testi meni hyvin pitkälle koiran näköisesti ja niinkuin olin kuvitellutkin. Ehkä ihan aavistuksen pehmeämpi Kira oli, kuin mitä olin miettinyt, mutta mitään isoja yllätyksiä ei tullut. Tuomareiden mukaan Kiralla on pieni viive reagoinnissa (jonka takia temperamentti kohtuullisen vilkas eikä vilkas) mikä voi antaa siitä vähän tyynemmän kuvan, kuin mitä ehkä sitten oikeasti on. Koira siinä vaiheessa vasta tuumaa, että miten tähän pitäis nyt reagoida:D

Tuomareiden sanoin ollaan rohkeampia yhdessä kuin erikseen. Varsinkin seinähyökkäyksessä Kira jaksoi melkein liikuttavan tarkkaan vaan katsella perääni kovasti toivoen, että tulisin pian takaisin pelastamaan sen pinteestä. Kipa <3 Kovasti se ehti myös joka välissä leikkiä hihnalla eli keksiä jotain kivempaa puuhaa, kun selkeästi Keravalla on vähän epävakaata porukkaa :D Pimeässä huoneessa tuli mäyräkoirakävelynä minua kohti kahden huoneen läpi, kun tuomarit vähän sitä kannustivat ja näyttivät lampulla valoa ja sitten sai hepulin kun matte löytyi kuitenkin. 

Osa-alueet pisteytettynä siis näyttivät tältä

Toimintakyky                    +1 kohtuullinen

Terävyys                          +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu                  +3 kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu                      +2 kohtuullinen

Hermorakenne                 +1 hieman rauhaton

Temperamentti                 +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus                             +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys           +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus       +++ laukausvarma

Yhteensä +159

Kiitos Minnalle videosta ja Tainalle kuvista! :)

Ihan kelpo harrastuskoiran pisteet siis ja ihan Kiran näköinen tulos. Eiköhän me näillä palikoilla pärjätä kun tiiminä mennään ja todennäköisesti iän ja kokemuksen myötä koira vain vahvistuu. :)

" Ei kiitos enää uudelle kierrokselle" :)

PS. Sain samalla vihdoin Aatun luonnetestivideon nettiin. Valitettavasti osa tapahtumista oli sijoitettu niin, ettei niitä ole saanut näkyviin videolle (mm. "haalari"-osion reagointi ei näy ollenkaan eikä seinähyökkäystä saanut kuvattua, tämä harmittaa minua tosi paljon :( ) ja tuomarin arvostelu ei tahdo kuulua ollenkaan. Eiköhän tuosta videosta silti saa ihan hyvän kuvan siitä, että minkälainen nuormies Aatu on vielä vuonna 2010 ollut. Jos Kiran teemana oli yhdessä maten kanssa hihnalla leikkien niin Aatun teemana oli huutohaukulla pärjää pitkälle. :D ONNEKSI se on tasaantunut noista ajoista kovasti! Varmaan Aatu on suuri syy siihen, että osaan arvostaa tosi paljon sitä, että Kira on niin kiltti ja fiksu ja sen kanssa on helppoa mennä minne vaan. :) Samaa Aatusta ja Kirasta löytyi toimintakyvyn, pehmeyden ja taisteluhalun verran. Muut menikin sitten Aatulla vähän överiksi...

Ja sitten kohti voittajaa, HK2 plakkarissa..!!

Tälle syksylle oli vielä suunnitelmissa lähteä kokeilemaan haussa avointa luokkaa ja näinpä tehtiin Keuruulla 5.10. Tuomarina toimi Mia Sandelin ja ensin suoritettiin tottis, sitten vasta maastot.

Tottis meni nyt selvästi huonommin, toki onhan näitä kokeita nyt pienen ajan sisällä ollutkin useampi ja Kira tuntui tästä laskevan aika paljon. Ennen koetta tuli vielä itse mokattua istumisen treenaamisessa ja myös se näkyi koesuorituksessa. Paikkamakuu ja liikkeestä seisominen olivat ainoat liikkeet, joista tuli erinomaiset ja muuten skaala olikin laaja erittäin hyvästä puutteelliseen. Henkilöryhmässä jätätti, istumisen seuraamiseen ei ensin lähtenyt mukaan ja istuminen jäi tekemättä. Maahanmenoa ennakoi ja tasamaanouto oli hidas. Hyppynouto ja estenouto ok, tosin se paras terä puuttui mutta nyt tuli hienosti kuitenkin sivulle. :) Näin ne hinkutetut jutut näkyy, vielä kun aina tietäisi vaan etukäteen että mitä pitää hinkuttaa ;) Eteenmenossa lähti, juoksi vähän matkaa ja sitten itsenäisesti kääntyi minuun päin ja plätsähti maahan. Että näin, pisteitä 82.

Maastoon pääsyä odoteltiinkin pitkäään ja hartaasti. Voittajaluokan koirien jälkeen oli meidän vuoro ainoina avoimen luokan koirina (hyvät tsäänssit luokkavoittoon, jee!! :D). Ohjaajaa jännitti koetalkoissa ollut kasvattaja (tai lähinnä siis koiran reagointi kasvattajaan :)) ja kyllä Kira tuomarin kanssa jutellessa kovasti haistelikin Miian suuntaan. Ensimmäinen pisto vasempaan etukulmaan oli aika huono, lähti vähän takaviistoon poukkoillen menemään, tosin tyhjä se kulma olikin ja vähän ryteikköisempi joten ihmekö tuo. Oikea etukulma oli jo parempi ja sieltä Kira etenikin sitten niin, että löysi ensimmäisen ukon ehkä n. 50 metristä. Avopiilossa oli tuttu maalimies ja haukku kulki ihan hyvin. Hallintaanotossa Kira antoi maalimiehelle pikaisesti suukon ja tuli sitten sivulle. Keskilinjalle menot oli nyt ihan ok kaikki. :) Ehdin tehdä vasemmalle taas yhden tyhjän piston kun muistaakseni sitten seuraavalla Kira jo nostikin taas ukon oikealta puolelta (ehkä n. 100 metrissä..?). Umpipiiloakin haukkui hyvin. Jossain välissä tein taas yhden tyhjän, mutta sen verran se koesuoritus näemmä jännitti, että en kyllä muista pistojen määrää tarkemmin. Vasemmalle lähettäessä näin koiran nenän kääntyvän etuviistoon ja kovasti etuviistoonhan se lähtikin. Oli maalimiehen hajulla joten annoin mennä. Viimeinen ukko löytyi jonkin verran alle 200 metristä. Kira hetken tarkisteli ukkoa ja pohti ja alkoi sitten haukkua. Ilmaisut oli nyt kaikille ukoille tosi hyvät, niitten treenaaminen ennen koetta näkyi. :) Viimeisellä ukolla jouduin antamaan 2 käskyä sivulletuloon kun tyhmästi parkkeerasin risun ja kumpareen taakse. Hausta pisteitä 168! Tosi kivalta se kyllä ensimmäistä etukulmaa lukuunottamatta tuntuikin ja ilmaisuista olen tosi ylpeä! :) Tuomari vähensi 2 pistettä tuosta lopusta kun sielläkin olisi vielä pitänyt niitä laatikoita tehdä eikä vaan kaahata maalimiehelle ;) Hienosti Kira pystyi kuitenkin keskittymään töitten tekoon, vaikka kasvattaja radalla olikin, kyllä siitä on vähän tainnut jo tulla aikuinen. :)

Esineruutu vähän mietitytti, kun viimeksi kokeessa se oli niin haastava Kiralle. Lähetin suurinpiirtein keskeltä ruutua ja Kira sai nopsaan hajun ruudun takaosasta. Ei malttanut vaan tarkentaa hajua loppuun vaan siirtyi ottamaan esineen vähän matkan päästä vierestä (toiko tuuli hajun toisesta esineestä selvemmin?). Toisen kerran lähetin vasemman reunan lähettyviltä ja taas sieltä löytyi hyvin nopsaan esine. Kuinka hienosti, hyvä Kira! :) Esineistä 29, piste lähti tuosta esineen hajun vaihtamisesta.

Niin taitava muru <3

Saaliina siis sen luokkavoiton lisäksi pisteitä maastosta 197 eli yhteensä 279, I-tulos ja hitsi me ollaan haun kuninkuusluokassa sitten ensi kesänä...! :O Tottis kaipaa nyt tekemistä ja korjailua, mutta melko arvattavissa oli, että näin tiheä koetahti vie sitä taaksepäin. Nyt on talvi aikaa puuhastella sen kanssa. Maastoista olen tosi iloinen, kun ne meni niin hienosti, ei ahdista voittajaluokan 300-metrin rata kyllä. :) Kovasti olen ylpeä pienestä koirastani! <3 Tämän kauden tavoitteet on saavutettu ja ylitettykin moninkertaisesti!

Siirto kakkos-luokalle eli HK1 :)

Lauantaina ohjelmassa oli haun piirinmestaruuskoe Saarijärvellä, me tosin lähdettiin hakemaan vasta sitä alokas-luokan koularia näin alkuun ;) Tuomarina toimi Markku Piippo ja päivä aloitettiin haulla. Koska ylempien luokkien koirat aloitti maaston, saikin aamupäivällä odotella (lue jännittää hulluna...!) ihan rauhassa. Viimein päästiin kuitenkin suorittamaan. Ilmoittautuessa Kiran nenä kävi vähän oikealle joten ensimmäinen lähetys sinne sitten. Kira lähti hienosti suoraan ja meni syvälle ja kääntyi siellä aluetta hienosti eteenpäin. Ja eteenpäin se sitten hurauttikin reilusti, nimittäin suoraan 40-50 metriin, josta löytyi ensimmäinen ukko pressun alta piilossa. Haukussa oli muutama lyhyt tauko mutta hyvin päästiin kuitenkin piilolle etenemään ja sain koiran ihan hyvin hallintaan. Paitsi sitten kun piti lähteä takaisin keskilinjalle, annoin koiralle käskyn ja lähdin kävelemään mutta Kirapa siellä haisteli vielä sitä maalimiehen pressua siltä varalta, että palkka olisi unohtunut sinne :P Karmeassa jännityksessä en muistanut tässä kohti kiittää koiraa ollenkaan (!) mutta onneksi se ei siitä masentunut.

Päästiin takaisin radan alkuun ja lähetin vasempaan etukulmaan. Edelleen koira eteni hienosti, olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hienoja pistoja se teki! Vasemmassa etukulmassa ei ollut ketään joten kutsuin koiran pois ja lähetin sen uudestaan oikealle. Nyt haltuunotto keskilinjalla meni ihan kivasti. Taas hyvä pisto ja koirahan eteni sitten suoraan sinne oikeaan takakulmaan, josta löysi ukon. Taas haukussa oli muutama tauko, kerran tuomari pyysi minua pysähtymään, mutta juuri kun pysähdyin, Kira jatkoi haukkua. Tässäkin haltuunotto ok mutta taas käskyn jälkeen koira jäi haistelemaan piiloa. Tätä lienee syytä nyt treenata :D Tulimme hallinnassa tästä takaisin keskilinjalle ja tuomarin mielestä olisimme vielä jatkaneet rataa (jotenkin muisti että olisimme avoimen luokan koirakko). Neuvottelun jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että olemme valmiita ;) ja pisteitä hausta 168/170. Hyvä mieli, Kira oli tosi pätevä! <3 Ei tarvinnut kovin montaa pistoa esittää tällä radalla :D

Esineruutu oli vuorossa seuraavana ja kovasti luottavaisin mielin sinne suuntasin. Ruutu olikin vaikea! Ilmeisesti pohja oli aika haastava eikä juurikaan tuullut. Olin ajatellut lähettää koiran ihan oikeasta nurkasta ensin, mutta en mennytkään ihan sinne asti. Siellä oikeassa etukulmassa olisi ollut esine, nyt Kira ei saanut siitä hajua ja myöhemmin kun etsiskeli sieltä päin, kutsuin koiran pois.. Kira juoksenteli ruudussa kovasti mutta kyllä minusta sillä näytti nenä kuitenkin olevan auki ja oli esineitä etsimässä. Tosin kävi alueen ulkopuolellakin jokusen kerran kyllä. Ei vaan meinannut löytyä. Meinasi jo ohjaajan kädet vähän alkaa hiota mutta sitten viimein Kira sattui esineen kohdalle ja pelasti tilanteen. Aikaa jäi ruudussa 40 sekuntia... :O Pisteet 26/30.

En osaa sanoa, miksi jännitin tottista taas ja tällä kertaa ihan kamalasti. Vielä kun alokasluokan koirat aloittikin ekana ja oltiin heti ensimmäisessä parissa niin tuli ihan kiire kentälle. Tuntui että tärisen kuin haavanlehti, lähde siinä sitten suorittamaan.. Voi Kira-parkaa kun ohjaaja oli taas ihan pökkelö! Liikkeet ensin. Seuruu meni ihan hyvin, vähän Kira painoi ja poikitti (se seuruukohta on siis TAAS liian edessä..!) mutta asenne oli kiva. :) Erinomainen. Sitten jäävät ja voihan kettu, ei istu taas ei. Siellä se hienosti seisoi jalat harallaan kun käännyin. Siispä puutteellinen. Maahanmeno ok ja luoksetulo oli ihan kelvollinen, mutta sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä. Erittäin hyvä..? Tässä vaiheessa ohjaajalle meinasi iskeä vähän jo tuskanhiki... Kapulatelineelle mennessä seuraaminen rakoili (TAAS!!!) ja tasamaanouto oli hidas. Siitä hyvä. Hyppynoudossa haukahti sivulle siirtyessään, muuten noudoissa ei isompaa. Paitsi se ohjaajan tuska :) Olisikohan ollut erinomaiset molemmat. Eteenmenopaikalle mennessä koiran seuraaminen hajosi taas (päivän teema? ;)) Valmistelevassa osuudessa pientä edistämistä, lähti määrätietoisesti ja meni maahan hyvin. Tuomaria häiritsi pieni vilkaisu taakse, minusta se oli tosiaan aika pieni. Varmaan erittäin hyvä. Paikkamakuusen mennessä koira haahuili omiaan ja siitä johtuen meni tosi hitaasti maahan. Nousi kuitenkin sivulle kohtuullisesti ja sain sen mukaan seuruuseenkin vielä, jotain on sentään harjoiteltu :D Pisteet tottiksesta 91 ja yleisfiiliksenä ohjaajan kamala jännitys ja TUSKA! Varmaan vähän maasto-osuudetkin oli koiraa väsyttäneet ja kentälle paistoi tottiksen aikana aurinko tosi kuumasti. Pelkäsin pyörtyväni lämpöhalvaukseen ja/tai jännitykseen..! ;) Oli miten oli, tottiksessa on nyt kyllä työstettävää reilusti. Eipähän käy aika pitkäksi..

Tuore kakkos-luokkalainen <3 Kuva A.H.

Yhteensä siis 285 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto :) Hyvä Kira!! <3 Siitä on tullut ihan oikea hakukoira ja taitava sellainen :) Nyt on alokasluokat kahlattu ja suuntaamme avoimeen luokkaan. :)

Voihan roikkuva huuli

Elokuinen kesälomani alkoi hieman ikävästi, kun maanantaina 18.8. lähdimme illalla Aatusta kovasti huolestuneena viemään sitä eläinlääkärin päivystykseen Tuhatjalkaan. Aiemmin iltapäivällä huomasin Aatun istuvan keittiössä pöydälle unohtuneen puruluun edessä ja kuolaavan kovasti. Laitoin luun kaappiin, kuivasin koiran kuonon ja sillä selvä. No eipä ollut, hetken päästä tajusin että se kuolaa taas ja kovasti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että oikeastaan koko vasen puoli naamasta on tosi omituinen ja huolestuin kovasti. Aatu ei pystynyt laittamaan vasenta silmää kiinni tai kurtistamaan kuonoa vasemmalta puolelta ja sen huulet roikkui omituisesti, mistä myös kuolaaminen johtui. Myös vasen korva roikkui jotenkin alempana kuin oikea.

Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua

Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.

Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!

Pientä parannusta havaittavissa :)