Priimaa pukkaa

 🤩🤩👏

Ihanista ihanin Rimpsukka ❤😍❤ kokonaiset 2vuotta tänään! 🎁

Paljon onnea murunen, olet aarre! 😍💎😘

 

Kuukausi ilman Kiraa

Perjantaina Kira tuli takaisin kotiin 😰😓💔 ja sunnuntaina tuli ensimmäinen kuukausi Kiran kuolemasta 😭 On ollut vaikea kuukausi 😢 Toivottavasti ikävä tästä pikkuhiljaa alkaisi helpottaa eikä kaikki ihanat muistot vain itkettäisi. On niin kamala ikävä 😭😭💔

Patologin lausunto

 

😓😭😭💔

Kaikki voi muuttua hetkessä.. Elämäni kamalin viikko :(

 Meillä oli kovasti tavoite vielä tällä kaudella saada Kirasta vepevalio, kun valitettavasti kaikki viime vuoden vepekokeet menivät koronan myötä. Onneksi Kira oli vielä hyvässä kunnossa ikäisekseen ja innoissaan kun pääsi edelleen vepeilemään. Keskiviikkona 21.7. oltiin normaalisti treeneissä ja saatiin hyvät kenraalitreenit alle lauantain vepekoetta ajatellen. Kira teki vientiä ja renkaan haun eli aika kevyet liikkeet ja oli ihan täysin oma innokas ja taitava itsensä 💖 Kotimatkalla pysähdyin käyttämään koirat iltalenkillä ja huomasin heti ottaessani Kiran autosta, että se ontui/kevensi oikeaa takajalkaa vähän hassusti 😔 Ei nyt mitenkään suunnattomasti mutta kuitenkin. Käytiin jalkaa sitten varulta näyttämässä torstaina jo eläinlääkärissä ja samalla peruin koepaikan. Kira ei aristanut jalkaa mitenkään mistään kohti erityisemmin ja eläinlääkäri epäili että kyseessä on lihasvenähdys. Kira sai oikeaan jalkaan laserhoitoa. Samalla näytin pientä pattia, jonka löysin edellisiltana Kiran vasemmasta kyljestä jalkaa kopeloidessani.. Ell otti patista ohutneulanäytteen ja suositteli patin poistattamista. Ohjeeksi kipulääkettä ja lepoa ja jalan pitäisi alkaa siitä paranemaan. Eläinlääkäri totesi, että ei ensisijaisesti vaikuta polvivammalta, kun polvi ei ollut turvonnut tai kipeä ja Kira antoi jalkaa taivuttaa normaalisti, mutta tätäkään vaihtoehtoa ei voinnut varmaksi sulkea pois.

No, valitettavasti jalka ei lähtenyt menemään paremaan suuntaan vaan perjantain koittaessa tilanne oli selvästi huonompi. Kira ontui jalkaa selvästi enemmän perjantai-iltana. Yö oli kamala, koira oli levoton ja kipeän oloinen, läähätti.. Tuli viereeni, kävi pötkölleen, sätki kipeää jalkaa suoraksi ja nousi ylös. Tätä kesti pitkään, annoin kipulääkettä ekstraa ilman mitään apua, yritin pitää jalan päällä kylmäpussia ja olin tavattoman huolissaan. Selvää oli, ettei nyt kuitenkaan ollut lihasvenähdyksestä kyse... Selvittiin jotenkuten vähillä unilla lauantai-aamuun ja soittelin heti aamusta kahdelle Jyväskylässä auki olevalle klinikalle, tarvittaisiin ainakin tujumpaa kipulääkettä että selvitään maanantaihin asti ja päästään omalle eläinlääkärille. 

 

Kira hakeutui lähelleni kun soittelin eläinlääkäriin :(

Sain meille ajan puolillepäivin Omaeläinklinikalle Jyväskylään. Siellä eläinlääkäri tutki Kiran tarkasti, sanoi että epäilee että polvesta on mennyt ristisiteet koska nyt Kira hieman aristi polven tutkimista eikä jalasta muuten löytynyt vikaa. Kira sai kipupiikin ja saatiin resepti Tramaliin. Kipupiikki auttoikin onneksi tosi hyvin Kiran oloon, se nukkui koko loppupäivän lauantaina. Videolta näkyy, miten Kira potkii jalkaa suoraksi.  

Ja lääkärissä

 

Sunnuntai ei tuonut meidän eloon mitään muuta uutta, kuin että Kiran maha oli mennyt kipulääkkeistä sekaisin 😢 Edelleen se oli kolmijalkainen. Päästiin maanantaina omalle eläinlääkärille, Kiralle annettiin rauhoite kuvausta ja polven tutkimista varten. Se ei olisi millään malttanut käydä unille, Saijakin kävi sitä välillä hoputtamassa että nyt nukkumaan 😅 kun pitäisi muidenkin päästä röntgeniin kuvausta varten... No viimein koira nukahti riittävästi ja siltä kuvattiin laajasti molemmat takajalat ja lonkat. Polven ristisiteet eivät olleet menneet vaikka tämä oli alunperin vahvin veikkaus joten kun kuvatkaan eivät mitään osoittaneet ja kipu paikantui polveen, niin vahvin epäilys oli että polvesta on mennyt kierukka. Alettiin etsiä kuumeisesti paikkaa, missä Kiran polvi voitaisiin leikata tähystämällä, ajankohta tälle oli nyt vaan hankala kun moni ortopedi oli parhaillaan kesälomalla... Meidän eläinlääkäri oli seuraavana päivänä eli tiistaina saanut konsultoitua ortopediä, joka oli sitä mieltä, että ei kuulosta mahdolliselta, että polvesta olisi mennyt kierukka ilman että ristisiteet ovat menneet. Ortopedi kehoitti tarkistamaan tulehdusarvot koiralta ja sehän sitten tehtiin ti. Tulehdusarvot olivat 80 kun raja-arvo on 10. Nyt alkoikin vaikuttaa ettei polvi ole mitenkään mennyt rikki vaan Kiralla olisi niveltulehdus, joskis epätyypillisin oirein. Ell muistutti tässä kohti, että ei voida kuitenkaan sulkea pois, etteikö kyse olisi kasvaimesta. Kiralle aloitettiin antibiootti ja suunnitelma oli aloittaa siihen rinnalle torstaina myös kortisoni, jos jalka ei ole mennyt parempaan suuntaan. Saatiin myös vatsalle tukilääkitystä, ettei tarvitse mahakipuja enää tässä samassa kärsiä. Kira sai taas tiistaina pyynnöstäni kipupiikin lääkärissä ja tiistai menikin ihan ok, maha parempana mutta edelleen kolmijalkaisena kyllä. 

💖💖💖

Keskiviikkona alun toiveikas olo "jos tämä olisi niveltulehdus niin oi miten mahtavaa olisi" alkoi hälvetä kun koira oli edelleen kolmijalkainen eikä tilanne mennyt yhtään parempaan. Takana oli kuitenkin onneksi hyvin nukuttu yö kun kipupiikin voimin Kirakin nukkui hyvin. Menettämisen pelko ja ahdistus koiran voinnista oli kuitenkin kokoajan läsnä 😰 Keskiviikon ja torstain välinen yö oli taas kamala, Kira oli kipeämpi eikä missään ollut hyvä 😭 Se sätki/potki kipeää jalkaa ja vaan läähätti läähätti läähätti... Minun sydän särkyi kun en voinut auttaa sitä. Onneksi viimein tupla-annos Tramalia takasi meille vähän unta. Aamulla huomasin, että Kiralle oli yön aikana ilmestynyt iso turvotusalue kaulaan 😭😰 Nyt viimeistään aloin tosiaan pelätä pahinta. Saatiin aika lääkärille jälleen kerran 14:45.

 

Pötköteltiin Kiran kanssa vierekkäin patjalla lattialla, syötiin vähän lisää Tramalia ja odotettiin lääkäriaikaa. Kiran ikenet olivat kovin vaaleat ja se oli niin kovin väsyneen oloinen. Tiesin jo, mitä on tulossa, mutta en vaan halunnut uskoa. 

Niin kipeä rakas 😭😭

Eläinlääkärin pihassa istuttiin yhdessä auton takakontissa ja odotettiin meidän vuoroa. Kira oli hirveän väsynyt, mutta nousi kuitenkin ylös katselemaan, kun ihmisiä meni ohi. Voi rakas kun vaan voisin jotenkin sinut pitää vielä... 😰😭😭💔💔

Eläinlääkäri otti meidät vakavana sisään ja tutki kaulan patin. Hän katsoi myös kipeää jalkaa uudestaan ja totesi, että huomasitko että tännekin on tullut tuollainen patti? Ei ollut vielä maanantaina 😰 Sovittiin, että rauhoitetaan Kira ja otetaan pateista ohutneulanäytteet. Sen jälkeen voitaisiin vielä tarvittaessa kuvata koko koira, mutta minä tiesin jo, ettei ole tarvetta. Kun lääkäri haki rauhoitteen, silittelin Kiraa ja löysin sen kyljestä taas uuden patin 😰😭 Siinä missä maanantaina Kira ei meinannut nukahtaa rauhoitteesta millään, niin nyt se kävi samantien huokaisun kanssa unille. Kivut helpottivat ja oli vihdoin hyvä olla 😭💔💔 Ohutneulanäytteet otettiin ja lääkäri kertoi niissä kaikissa näkyvän samannäköisiä soluja, niitä pahoja, jotka viittaavat pahalaatuiseen kasvaimeen. Sanoin, että eiköhän me laiteta Kira unille ja niin eläinlääkäri haki lopetusaineet. Minä vielä silittelin Kiraa ja kerroin miten tärkeä ja rakas se minulle on, ja miten hirveän kiitollinen olen kaikesta, mitä se on minulle antanut 😭😭 Siihen asti, kun Kira oli nukutettu, sain jotenkin pidettyä itseni kasassa mutta sen jälkeen itkusta ei enää meinannut tulla loppua. En ikinä olisi voinut uskoa, että meille käy näin 😰😭💔 Että viikossa terve koirani kuolee käsiini, enkä voi tehdä mitään sen auttamiseksi 😭💔Mutta tärkeintä on, että Kiraan ei satu enää ja sen on nyt hyvä olla 💖

 

Ohutneulanäytteet lähtivät patologille ja niistä ehkä aikanaan selviää jotain. Minä epäilen, että Kiralle tuli lymfooma eli imusolmukesyöpä.. Takajalan patti oli selvästi imusolmukkseen kohdalla ja kaulan patti myös hyvin lähellä. Jälkikäteen kaikki tuntuu niin selvältä mutta enhän minä halunnut millään uskoa, että näin käy ja ihan hetkessä kaikki... Kira oli ehkä hieman tavallista väsyneempi heinäkuun mutta toisaalta oli ennätyskuumaa hellettä viikkotolkulla, ihmekös tuo. Jälikäteen ajatellen se myös yski välillä viimeisen viikon aikana. Luulen, että kasvaimia oli sisällä jo niin, että jalan oireilut ja yskiminen liittyi siihen. Mitään jossiteltavaa ei itselle jäänyt, en olisi voinut tehdä mitään erilailla enkä mitenkään pelastaa Kiraa 😭😰💔 Pystyin vain olemaan sen vierellä, silittämään ja yrittää helpottaa kipuja ja sen tein. Anna anteeksi rakas, etten tajunnut aiemmin mistä on kysymys enkä pystynyt auttamaan sinua paremmin 😭😭

Kira oli semmoinen sielunpuolikas ja elämäni koira, että sen kuolema tuntuu kuin minusta puuttuisi iso pala 😭😭💔 Koti tuntuu kamalan tyhjältä ilman sitä, vaikka se enimmäkseen pysyttelikin omalla nojatuolillaan takkahuoneessa. Monesti päivässä luulen kuulevani, miten se hyppää tuolilltaan ja rapistelee keittiöön katsomaan, mitä täällä syödään ja mahtaako hänellekin tippua jotain.. Ja monesti luulen kuulevani, miten se hyppää takaisin tuoliinsa, käy kerälle nukkumaan ja huokaisee. Voi Kira, on niin kamala ikävä sinua 😭😭💔 Mutta joka treenissä, joka kokeessa, joka lenkillä kuljet aina kanssani 💖 Aina sydämessäni, aina mukanani 💖💖

FI KVA EK3 HK3 JK3 IFH Giramin Elfrida 

8.5.2011 - 29.7.2021 

 

Kira, minun maailman rakkain sielunpuolikas on poissa ja minun sydän on tuhantena palasena 💔

 

Kaikkemme yritettiin, mutta syövän edessä meidän oli pakko luovuttaa. Vielä viikko sitten  treenattiin vepetreeneissä normaalisti tietämättä mitään tulevasta, Kira oli oma taitava ja innokas itsensä 💖💖 Onneksi leikittiin ja syötiin treeniherkut ja onneksi muistin kertoa, miten supertaitava ja huikea olet 💖💖 Maailman paras koira 💖💖💖

 

En luovu susta koskaan vaikka irti päästänkin 😭💔💔

Täyden kympin Kira!

Maailman paras, tänään virallisestikin täyden kympin Kira 😍😍💖💖😍😍💖💖

Elämäni koira, paras harrastuskaveri ja uskollisin ystävä 💗💗

Sanat ei riitä kertomaan, miten kiitollinen hänestä olen 💖

Ihanaa Joulua!

 

Rimpeli 1v!!

Hän on jo vuoden..!! 😍🤩😍 

Rimman synttärit oli 2.11. ja tätä kirjoittaessa tyyppi on asunut meillä 6kk ja 2 päivää 😌 Olen niin iloinen, että Rimma muutti meille! Että uskalsin ottaa vanhemman pennun ja ylipäätään pennun vauva-arjen keskelle! Välillä on tietenkin ollut vähän raskasta vauva-arjen ja nuoren energisen koiran kanssa mutta Rimma on ihan timanttinen tyyppi ja tuonut ihan hurjan paljon iloa ja menoa elämään💎🌟 Hän on osoittanut olevansa huikean hieno harrastuskoira lajiin kuin lajiin ja myös upea perhekoira lasten kanssa kotona ❤️ Sosiaalinen, hyvä hermoisen oloinen, iloinen, touhukas ja aina valmiina mihin vaan. Tykkään ihan hurjasti ❤️

Niin kiltti kaveri lapsille ❤️

Vähän lellipentu 🤭

Aina kuulolla 

Hieman hupsu touhottaja

"En tiiä mihin meet mutta lähden mukaan"

Ja söpö!

Kaunis

Mielellään aina siellä missä minäkin ❤️

❤️❤️

Paljon paljon ONNEA Rimma-murunen! 💖😘

"En ikinä ottaisi jo isompaa pentua"

Tuli vuosi 2020. Maaliskuussa perheeseemme tuli pieni tyttövauva 💓 Tuli koronakevät. Tuli päiviä, kun Kira lenkillä ontui, ja minulle valkeni miten hyvin pian voin olla kokonaan ilman treenaavaa koiraa. Tuli laitettua alustavaa kyselyä tulevista pentueista ja tuli vastaus, että oikeastaan täällä voisi olla kyllä sulle just sopiva pentu, joka voisi vaihtaa kotia sopivan tullessa vastaan. Tuli mietittyä, että en kai nyt voi ottaa jo puolivuotiasta pentua, sehän on jo "niin iso". Tuli käytyä pentua kuitenkin katsomassa ja.. niin meille tuli Rinkeli-koira 💓💓

 

Siis mikä juttu tää oikein on? ihmettelee ekana iltana Kira 😅

Seuraavana päivänä leikit jo luisti 💖

 

Hän on siis Dubion Rinkeli, pentu jota en olisi ikinä uskaltanut ottaa luovutusiän aikaan loppuraskaudesta mutta joka nyt sattumalta kuitenkin odotteli vielä minua ja oli hirmuisesti minun käsiin sopivan oloinen pentu. Ja Kiran velipuolen tyttö, siinäkin jo syytä kerrakseen! Kira otti pennun vastaan tosi upeasti, jo toisena päivänä leikit sujui hienosti eikä ongelmia ole ollut sen jälkeenkään. Kutsumanimen päättämisessä tosin oli suuria vaikeuksia, Rinkeli tuntui suuhun vähän pitkältä joten hänestä tuli Rimma - tai Rinkeli, tai Rinksu tai mikä nyt milloinkin sattuu suusta tulemaan. 

Rimma on kovasti samanoloinen kuin Kira, joskin tietysti ihan oma tyyppinsä mutta samallalailla perusolemus on hyvin rauhallinen. Nyt kotona vauva-arjen keskellä olen supertyytyväinen valintaani ottaa vähän isompi pentu - Rimma on jo sisäsiisti ja harrastusten ja lenkkien pariin päästään hienosti jo tänä kesänä! Lisäksi olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä rohkean ratkaisun ja ottaa justiin tämän pennun. Aika näyttää mitä saadaan aikaan mutta tykkään Rimmasta kovasti ja se on kaikista tärkeintä.  Ei tämmöisiä tilaisuuksia varmaan monesti tule vastaan mutta nyt tuli, juuri sopivasti! Ja niin tuli uusi alku taas kaikkeen 💓

Meillä ei koirat ole sohvalla - kuin korkeintaan joskus hetken vahingossa 😅

Vuosi 2019

Viime vuosi ehti hujahtaa loppuun ja blogi on viettänyt hiljaiseloa.. Nykypäivänä taitaa nuo muut somekanavat viedä ajan ja innon mutta on viime vuodelta monta muistoa, jotka haluan tänne kirjata ylös. Tässä tärkeimmät :)


JK3 8.6. KOLMOISKVA!!!

Kesäkuussa koekausi starttasi heti 8.6. jälkikokeella. Koepäivälle osui tietenkin äkisti kunnon helle, +29 ja se jännitti kyllä etukäteen kovasti. Meidän janan aikaan aamun viileys oli kyllä jo tipotiessään vaikka päivä startattiinkin hieman tavallista aiemmin. Hienosti janalta täydet mutta jäljellä kuumuus meinasi viedä meistä voiton. Yksi välikeppi jäi, todennäköisesti 4. kun siinä main Kira vei minut (kuivalle) suolle missä jälki ei kyllä mennyt - etsi varmaan uimapaikkaa enkä voi koiraa moittia kun kovasti kuumissaan oltiin siinä kohti jo molemmat! Sinnillä päästiin kuitenkin loppuun ja Kira pääsi heti jäljen jälkeen uimaan :) Tässä vaiheessa ynnäilin pisteitä että puuttuva keppi -20 pojoa, ei tainnut olla ykköstuloksen paikka sitten tänäänkään. Jatkettiin esineruutuun ajatuksella että keskeytetään sitten sen jälkeen ja lähdetään kotiin viileään :D mutta Kirapa toi tasaisen varmasti ruudusta kaikki esineet...! :O Esineistä 30 pistettä eli eihän se auttanut kuin jatkaa tottikseen! Sielläkin Kira teki  hienosti töitä kuumuudesta huolimatta loppupistein 94 ja ohjaajalta tuli pisteet kuultuaan kyllä liikutusitku pahasti..! Siinä helteessä tarvottiin tuommoinen tulos, 274 pistettä ja suuri haave KOLMOISKÄYTTÖVALIO oli kuin olikin totta..! 

Kuva Marja Muhonen

<3 <3 <3

Kesäkuussa myös korkattiin vepe-treenit käyntiin ja käytiin vepe-koulutuksessakin heti kesäkuun puolivälissä miettimässä treenejä uuden luokan liikkeisiin.


Tottispäivä Koirakorvessa 

Lisäksi treenailtiin tottista kasvattajan opissa K-S PKY:n tottis-koulutuksessa. Saatiin päivästä ihania kuvia muistoksi, kiitos Hannu Majava!

 

 

 
Heinäkuussa treenattiin ahkerasti vepen voittaja-luokan liikkeitä, EK SM-kisoja varten ja vähän välissä lomailtiinkin mökillä ihanista kesäpäivistä nauttien. 


Vepe RM 4.8. - voittajaluokan korkkaus

Elokuu startattiin heti 4.8. vepen rotumestaruuskisoissa Maskussa. Otin riskin ja lähdin, vaikka tiesin että meidän liikkeet ei ole vielä satavarmoja. Reissusta tulikin aika haastava kun matkalla auton kanssa tuli ongelmia ja mietin koepaikalle hädintuskin päästyäni, että pääsenkö enää ajamaan takaisin saman 4h matkan kotiin.. Auto onneksi kuitenkin toimi lähes kotiin saakka takaisin mutta pieniä lisäahdistuksia toi kyllä..! Kira suoriutui kokeessa muista liikkeistä vallan mallikkaasti mutta viennissä valitettavasti veneen keula oli ilmeisesti Kiran mielestä ilmeisesti vain liian korkea ja viime metreillä se kääntyi köyden kanssa pois. Loppusaldona saatiin kuitenkin rämmittyä tulos kasaan pistein 68 ja sillä irtosi tänä vuonna rotumestaruuspronssia!! :) Koekuvat Helena Peltonen

PK SM 2019 

Elokuun puolivälissä oli sitten PK SM-kisat Lahdessa ja me osallistuimme tänäkin vuonna EK:hon. Kävi niin onnettomasti, että kisojen alkaessa perjantaina, sairastuin torstaina vatsatautiin ja siinä kohti kun perjantai-aamuna olisi pitänyt jo olla pakkaamassa autoa, makasin sohvalla ja mietin että pystynkö mitenkään lähtemään kisoihin. Luonto ei tietenkään antanut periksi ja kisoihin lähdettiin todella huteralla ololla. Todennäköisesti tuo tauti oli syy siihen, että meidän suoritus meni ihan penkin alle. Lauantaina homma aloitettiin jäljillä ja Kira teki vähän vaisun janan mutta valitsi kuitenkin oikean suunnan itse ja matkaan päästiin ihan sujuvasti. Harmillisesti yksi välikeppi jäi metsään. Tämän jälkeen mentiin esineruutuun jota jännitin kyllä, mutta enpä osannut edes pelätä semmoista suoritusta, mikä sitten tehtiin... Aloitin nyt vasemmasta etunurkasta kun siellä oli hankalan näköistä kivikkoa heti lähetyspaikan lähellä ja tuli semmoinen olo että siellä voisi olla esine. Olikin,  Kira toi sen heti tyyliin 15s aloituksen jälkeen. Mutta se jäikin meidän ainoaksi esineeksi...! Jostain syystä Kira juoksenteli ruudussa kovasti ja oli tekevinään töitä mutta oli paineistuneen oloinen eikä esineitä sitten enempää vain löytynyt. :( Esineruudusta 0. Seuraavaksi tarkkuusruutu jossa jatkettiin samoilla pisteillä.. Tarkkuusesine oli kohdassa, missä edellinen koira oli kovasti kaivellut sammalta ja siinä oli muurahaisia liikkeellä kovasti. Kira bongasi esineen melko nopsaan mutta ei sitten halunnut sitä ymmärrettävästi ilmaista. Tässä kohti tilanne oli siis se, että kolmen osa-alueen jälkeen meillä ei ollut enää mahdollisuutta edes tulokseen :( Oma olo oli edelleen hutera ja tuossa kohti halusin vain kotiin. Keskeytettiin koe ja lähdettiin kotimatkalle. Oli varmasti oikein hyvä päätös siinä kohti, en kotimatkalla edelleen kovasta nälästä huolimatta pystynyt syömään mitään ja oli oli lyhyesti sanottuna huono. Harmitti isosti tietysti myös se, miten huonosti koe meni ja mietin mitä ihmettä siellä tapahtui. Nyt jälkikäteenkään en keksi esineruudulle mitään muuta syytä kuin sen, että olin itse kipeänä. Kira teki samanlaisen esineruudun edellissyksyn jäljen piirinmestaruuksissa, missä en itse ollut kunnossa. Ja kaikissa muissa tämän vuoden kokeissa (3/4) Kira onkin tuonut kaikki esineet. Niin harmillista että taudin pitikin iskeä juuri SM-kisojen aikaan vaan minkäs näille tekee. Tuuriakin tarvitaan aina, nyt ei osunut kohdalle kun sitä huonompaa sorttia. :(


Vepe Himos 25.8. ja VOI1!

SM-kisojen pettymyksen jälkeen siirryttiin vepen pariin ja suunnattiin oman yhdistyksen vepe-kokeeseen Himokselle. Eka liike liikkuvat veneet jännittää aina kovasti, koska siinä tarvitaan myös ohjaajalta oikean lähetyshetken arvioimista ja nyt me oltiin vielä ekana suorittava voittaja-luokan koirakko, eli ei edes nähnyt aiempien koirien suorituksia ja soutunopeutta siitä. Liike meni kuitenkin vallan hienosti, 2 metrin ohitus maalista Kiralle tuli mutta muuten hienosti! :) Köyden vienti jännitti myös. Siinä on edelleen Kiralla selvästi epävarmuutta mutta lähti kuitenkin ja luovutti köyden... Paluumatkalla Kiran katse osui köysimyttyyn jonka olin onnistunut syöttämään veteen kun yritin varmistaa että köysi ei vain lopu kesken. Olihan Kiran pakko sitä maistaa, irrotti heti käskystä mutta tämä tiesi sitten 7 virhepistettä toisesta liikkeestä. Eli kahden liikkeen jälkeen oltiin käytetty 9 virhepistettä ja enimmillään saa tulla 10, ykköstulos näytti melko mahdottomalta..! Kira kuitenkin hoiti viimeiset kaksi liikettä täysin pistein upeasti ja niin me se eka ykköstulos vaan sieltä kaivettiin!!! Valiokello käyntiin siis, jihuu! :)

Kansallisten lajien RM:t Taipalsaaressa 7.- 8.9.

Olin alunperin suunnitellut että jätetään rotumestaruudet väliin ja keskitytään syyskuun eka viikonloppu vain vepeen, sillon kun oli useampi oman yhdistyksen vepe-koe ja sunnuntaina vieläpä piirinmestaruudetkin. SM:ien jälkeinen harmitus kuitenkin kummitteli mielessä ja kun kuulin että tänä vuonna EK:ssa näyttäisi olevan niin monta osallistujaa, että rotumestaruus voitaisiin jakaa, niin olihan se lähdettävä kuitenkin kisoihin. Ja hyvä kun lähdettiin! Sain nollattua kaikki SM:eistä mieleen jäänyt möröt pois kun Kira vaan tykitti maastossa niin upeasti menemään!! Jälki 59, haku upeasti mäkisestä maastosta huolimatta 69, tarkkuus ja pudotettu kummatkin täysin pistein 20 ja esineruudustakin Kira vielä toi kaikki 4 esinettä..! Ohjaajalta tuli kyllä iloitku tässä kohti, niin mielettömän upeaa työtä koiralta että :’) 

Rotumestaruuskisojen maastoista 196 pistettä mukaan, siihen ei luonnollisestikaan voinut olla kuin todella tyytyväinen..! Oltiin lähdetty kisareissulle todella aikaisin ja tottikseen odotellessa meillä oli kisapäivää jo semmoiset 12h takana. Tottiksessa kyllä sitten näkyikin  koiran väsymys, pisteet 82 mutta eihän siihenkään voinut olla kuin tyytyväinen, Kira teki parhaansa ja yllettiin kuitenkin hienosti ykköstulokseen 278! Sillä irtosi myös EK:n rotumestaruus! Kira oli ainoa voittajan koirista, joka teki ykköstuloksen. Ihan mieletön kisapäivä, noita maasto-osuuksien fiiliksiä kelpaa muistella jälkikäteenkin. Sitä yhdessä onnistumisen riemua, ihan parhautta! Kato me tehtiin tää!! <3

Haku PM 6.10. Uurainen

Jostain syystä sain päähäni lähteä vielä kolmen vuoden tauon jälkeen hakukokeeseen, houkutteli kun ei oltu koskaan oltu haun piirinmestaruuksissa ja sitten mietin, että jos on meidän viimeinen kansallisten lajien kisavuosi niin olisi hienoa kisata kaikissa kolmessa meidän lajissa vielä kerran. Viileä päivä alkoi tottiksella joka sujui Kiran osalta teemalla ”en oo vanha mut vähän rutinoitunut” eli tuttuja pieniä virheitä ja istumisen jääminen seisomiseksi taas. Pisteet 87. Oli muuten koiran 23. koetottis että eihän tuo ihme ole, jos kaava alkaa olla jo vähän tuttu tässä kohti :D

Hakuradalle saatiinkin odotella sitten pidemmän aikaa. Täytyy sanoa, että hyppäys 100 metrin radasta takaisin 300 metrin rataan on ISO. Siinä missä olen tyytyväinen rotumestaruuksien hakurataan niin tähän ei kyllä täysin tyytyväinen voi olla – pitkän radan rutiini selvästi puuttui sekä ohjaajalta että koiralta… Kira teki välillä liian lyhyitä ja alisyviä pistoja, välillä ylisyviä suuria laatikkoja eli ihan ei oltu parhaassa terässä enää tämän osalta. Minä hätiköin ja en tohtinut korjailla koiran pistoja vaan etenin vaan rataa. Minkäs tekee kun on näin hätäinen luonne..! :D Kolme ukkoa sieltä kuitenkin nousi ja oikeastaan sen olin vain uskaltanut tavoitteeksi kokeelle laittaa. Hausta saatiin pisteitä 159. Radan jälkeen selvisi ettei muillakaan ollut mennyt ihan ideaalisti ja haun jälkeen oltiin jo johdossa.

Sitten vielä vuoden viimeisille esineille, ruutuun mennessä sanoin Kiralle että kolme hyvääkin esinettä riittää mutta hänpä toi vaan taas sitkeästi minulle neljä <3 Esineruudusta ansaitusti siis täydet pisteet ja yhteensä kokeesta mukaan pisteitä 276, vielä ykköstulos näin kolmen vuoden hakukoetauon jälkeen ja myös piirinmestaruus samalla kertaa! Komeeta!!!

PM2 Anne Majava ja Myy, PM1 me :) Kuva Hannu Majava

FH-koe 12.10. Uurainen

Minulla oli vähän niin kuin salaisena haaveena saada korkattua FH-koeura tällä kaudella ja keväällä ehdittiinkin jonkin verran treenata peltojälkeä. Kesälläpä sitten ei, ei ollenkaan joten syksyllä olin kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei todellakaan kehdata edes lähteä yrittämään. Vähän ennen koetta Marja houkutteli minut kuitenkin pellolle ajamaan testijäljen – jos se menisi huonosti niin sitten voitaisiin suosiolla siirtää koehaaveet tulevaisuuteen mutta jos treeni menisi hyvin, niin kannattaisihan meidän lähteä kokeeseen yrittämään. Kira ajoi treenijäljen niin hienosti, että pakkohan se oli koeilmo laittaa sitten vaikka toki tiedostin että kovasti keskeneräisiä ollaan tässä lajissa vielä. Itse koeaamuna osasin jännittää yllättävän vähän – liittyi ehkä siihen realismiin että tiedostin, että on aivan täysin mahdollista ettei saada tulosta tehtyä ja ajattelin kokeen ns. maksettuna treeninä. :)

Ensimmäinen suora lähti tosi hienosti, Kira väläytteli sitä mitä parhaimmillaan osaa ja ylpeänä kävelin liinaa pidellen sen perässä. Myös ekan esineen ilmaisu meni hienosti, juuri niin kuin pitikin. Ekassa kulmassa jo jouduttiin kuitenkin ongelmiin ja kaikissa kulmissa melkeinpä näkyi Kiran vähän hassu tyyli ratkaista kulma – se tarkistaa ensin oikean suunnan mihin jälki jatkuu ja ikään kuin merkkaa sen mutta käy kuitenkin tarkistamassa myös kulman tyhjän puolen varmuuden varalta :D Tämä laski pisteitä toki, samoin esineilmaisut, jotka eli koesuorituksen aikana kovasti. Toisen esineen Kira ilmaisi istuen mutta kun siitäkään ei palkkaa herunut, lähti se tuomaan iloisesti kolmatta esinettä minulle ja se meni toki nollille. Selvittiin kuin selvittiinkin loppuun asti kuitenkin ja kiltillä arvostelulla saatiin pisteitä kasaan 79 – laittoo on vielä melkoisesti mutta hitsi me tehtiin heti ekalla yrittämällä tulos kuitenkin!!! Ei pöllömmin metsäjälkikoiraltani, todellakin ylpeydellä voin esitellä IFH1 Giramin Elfrida <3 <3 Tästä on hyvä jatkaa treenejä, eläkelaji korkattu! 

Kuvat Maarit Rokkamäki

Rakkaista rakkain Kipa <3

Harrastusten osalta hieno vuosi sitten kuitenkin! Jäljen KVA jonka myötä myös kolmoisKVA, EK-rotumestaruus ja haun piirinmestaruus sekä vepestä eka VOI1 ja rotumestaruus-pronssi :) Tällä hetkellä tuntuu, että kansallisten lajien osalta tämä oli tässä ja jatkossa keskitytään muihin juttuihin. Tuntuu hienolta, että vielä viimeisenä vuonna kisattiin kaikissa meidän PK-lajeissa ja jokaisesta saatiin ykköstulos :) Tähän voisi olla hyvä lopettaa! Kira tulee keväällä 9 vuotta ja vaikka onkin (varsinkin omasta mielestään :D) edelleen mainiossa kunnossa niin luulen että silti aletaan lajivalikoimaa keventää. En ikinä antaisi itselleni anteeksi jos Kira loukkaisi itsensä esteillä nyt kun ikää kuitenkin on jo enemmän. PK-koekausia saatiin loppujenlopuksi 6 kappaletta mikä on aivan huisi määrä ja miten upeita saavutuksia ja mahtavia hetkiä niihin vuosiin mahtuukaan! Ei voi kuin pienellä haikeudella ja suurella kiitollisuudella miettiä mitä kaikkea ehdittiinkään yhdessä puuhata ja saada aikaan. Ja meille jää onneksi nyt vielä vepe, peltojälki ja uutena eläkelajina toko..! Kyllä, tokotreenit ovat tulleet uutena taas ohjelmistoon monen monen vuoden jälkeen! :o Jännä nähdä onko meistä kaavoihin kangistuneista PK-tyypeistä tokon vaatimaan tarkkuuteen :D Oli laji mikä vain niin parasta että voidaan edelleen tehdä yhdessä. Kira on vaan vuodesta toiseen niin huipputyyppi, ihan timantin sain <3

Tähänkö on taas tultu, miettii Kira :D

  Siispä tervetuloa uusi vuosi 2020, me ollaan valmiina!